<?xml version="1.0"?>
<ExchangeSet xmlns="http://project-forward.eu/schemas/EN15907-forward" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:schemaLocation="http://project-forward.eu/schemas/EN15907-forward http://forward.cineca.it/schema/EN15907-forward-v1.0.xsd">
<CinematographicAgent>
<AgentIdentifier>
<AgentIDType>01</AgentIDType>
<IDTypeName>elonet_henkilo</IDTypeName>
<IDValue>232481</IDValue>
</AgentIdentifier>
<RecordSource>
<SourceName>Kansallinen audiovisuaalinen instituutti</SourceName>
</RecordSource>
<RecordSource>
<SourceName>Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983 ja 1993.</SourceName>
</RecordSource>
<CAgentName>
<AgentNameType>04</AgentNameType>
<PersonName>Esko Roine</PersonName>
<PersonNameInverted>Roine, Esko</PersonNameInverted>
<NamesBeforeKey>Esko Antero</NamesBeforeKey>
</CAgentName>
<BiographicalNote henkilo-biografia-tyyppi="biografia">Näyttelijä, teatterinjohtaja 

Esko Roine on näytellyt vuodesta 1978 muutamia filmirooleja, joista kiitetyimpiin kuuluu Kivivuoren Oton sivuosa <i>Täällä Pohjantähden alla I-II</i>-elokuvissa (2009–10). Hänen lukuisista televisiorooleistaan tunnetuin lienee ylikomisario Rautakallio tv-sarjassa <i>Reinikainen</i> (1982–83). Esko Roine on luonut vuodesta 1966 merkittävän ja monipuolisen teatteriuran pääosin Tampereella ja Helsingissä.


Esko Antero Roine syntyi 1944 Tampereella. Hänen isänsä oli Tampereen Työväen Teatterin legendaarinen näyttelijä, rakastettu koomikko Eero Roine. Lapsena Esko kävi äitinsä kanssa katsomassa lähes kaikki Tampereen Työväen Teatterin ensi-illat ja nuoruusvuosina hän esiintyi mm. Turun Kesäteatterissa. Roine valmistui näyttelijäksi Suomen Teatterikoulusta 1965. Samalla alalla ovat toimineet myös Eskon sisarukset Eila Roine (s. 1931) ja Liisa Roine (s.1938).

Esko Roineen näyttämöura alkoi näyttelijäkiinnityksellä Oulun Kaupunginteatterissa 1966–67 ja jatkui Tampereen Työväen Teatterissa 1967–73 ja Suomen Kansallisteatterissa 1973–79. Hän teki monia näyttämörooleja Tampereen Teatterissa hallintojohtajan 1979–88 ja toimitusjohtajan 1988–98 tehtävien ohessa samoin kuin toimiessaan teatterinjohtajana Tampereen Työväen Teatterissa (1998–2006). Esko Roineen huomattaviin näyttämösuorituksiin lukeutuvat useiden komediatehtävien lisäksi mm. <i>Tótin perheen</i> hirviömäinen majuri Varro, <i>Gheton</i> SS-upseeri Bruno Kittel, sekä <i>Kauppamatkustajan kuoleman</i> Willy Loman. Eläkkeellä hän on näytellyt monia pääosiin luettavia rooleja Tampereen, Helsingin ja Turun näyttämöillä. 

Esko Roine on esiintynyt vuodesta 1962 lukuisissa televisiotuotannoissa, joista suuren yleisön tietoisuuteen hän tuli televisiosarjoista <i>Merirosvoradio</i> (1974–75) ja <i>Soittorasia</i> (1974.) Roineen tunnetuin rooli lienee ylikomisario Rautakallio televisiosarjassa <i>Reinikainen</i> (1982–83). Hänen huomattaviin tv-töihinsä kuuluvat mm. televisiosarjojen <i>Robotti Rops</i> (1968) Masa, <i>Pekan ja Pätkän</i> (1986) toinen nimiosista ja <i>Uuden päivän</i> Ensio Haavisto vuosina 2010–13. Roine on esiintynyt myös monissa <i>Kummeli</i>-työryhmän tuotannoissa (1996–) ja televisiosarjoissa <i>Paavo ja Raili</i> (2004–06), <i>Ihon alla</i> (2016) ja <i>Rakkautta vain</i> (2017).

Valkokankaalla Esko Roine on näytellyt vuodesta 1978 muutamia sivuosia ja pääosan farssikomediassa <i>Pekka Puupää poliisina</i> (1986). ”Visa Mäkinen on mukava kaveri, jonka tuotantoihin minä hullu menin kiltteyttäni mukaan. Heitimme talonmies Pikkaraista näytelleen Ilmari Saarelaisen kanssa kuvausaikana herjaa siitä, ettei näitä kukaan kuitenkaan katso, mutta nythän niistä on tullut tiettyjen keräilijöiden kulttikamaa: tämä on tosi hirveä, tästä en luovu! Arvo se on sekin”, Roine tuumaa Eija Mäkisen ja Annika Grahnin kirjoittamassa teoksessa <i>Esko Roine</i> (2014). Hän on näytellyt parissa Matti Kassilan ohjaamassa elokuvassa, joista <i>Niskavuoressa</i> (1984) apteekkaria ja Sillanpää-filmatisoinnissa <i>Ihmiselon ihanuus ja kurjuus</i> (1988) eläinlääkäriä. Roineen muita sivuosia ovat mm. saituri Ernesti Ohranen lastenelokuvassa <i>Risto Räppääjä ja Sevillan saituri</i> (2015) ja teatterinjohtaja Ossi Elstelä draamassa <i>Olavi Virta</i> (2018).

Esko Roineen arvostetuimpia filmiroolitöitä on Kivivuoren Otto, jota hän on esittänyt Timo Koivusalon ohjaamien <i>Täällä Pohjantähden alla I-II</i>-elokuvien (2009–10) lisäksi Ylen Radioteatterin samannimisessä, 21-osaisessa kuunnelmasarjassa (2009) ja Samppalinnan kesäteatterissa (1993–96). ”Olen Linnani lukenut niin, että koen Otto Kivivuoren henkilökohtaisesti hyvin läheiseksi niin ihmisenä kuin ajatuksellisestikin. Oton humanismi puhuttelee minua. Hän ei lähtenyt rintamalle eikä taistelemaan, vaikka olikin aatteen puolesta”, Roine kertoo aiemmin mainitussa teoksessa <i>Esko Roine</i>. Jussi-palkintoraati nimesi hänen roolityönsä Kivivuoren Ottona vuoden 2009 parhaiden miessivuosien kategoriaan. ”En yleensä kestä katsella omia juttujani, mutta Koivusalon elokuvassa hyväksyn oman työni”, Roine kertoi Ilta-Sanomien haastattelussa 2010. 

Esko Roine on esiintynyt laulajana ja tarinankertojana mm. Visa Mäkisen tuottamalla äänilevyllä <i>Naurun napakymppi – Pekka Puupää</i> (1985) sekä Juha ”Watt” Vainion pornolauluja esittävässä Jalmari Kolu Säätiössä. Hän toimi työuransa aikana useissa luottamustehtävissä kuten Suomen Näyttelijäliiton varapuheenjohtajana 1976–79 ja Suomen Teatterijohtajaliiton puheenjohtajana 1999–2001. Roineelle on myönnetty mm. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton kultainen kunniamerkki vuonna 1994 ja teatterialan Elämäntyö-palkinto vuonna 2010. Pro Finlandian hän sai 2004.

Esko Roine on ollut vuodesta 2002 naimisissa näyttelijä Ritva Jalosen kanssa. Ensimmäisestä avioliitostaan (1966–76) näyttelijä Marjukka Halttusen kanssa hänellä on kaksi lasta, joista Sami Roine (s. 1967) on työskennellyt Tampereen Teatterin teknisissä tehtävissä ja Susanna Roine (s. 1971) näyttelijänä. 


<i>Sisko Rytkönen</i>
8.2.2021 



<b>Kirjallisuutta ja lähteitä</b> 

Eija Mäkinen & Annika Grahn: <i>Esko Roine</i>. Helsinki: LIKE 2014.

Kalevi Kalemaa: <i>Tuommoisia ja tämmöisiä – Roineen teatterisuvun vaiheita</i>. Juva: WSOY 1995.

<i>Suomen teatterit ja teatterintekijät</i> Toim. Riitta Seppälä ja Ilona Tainio. Helsinki: Tammi 1993, 374–75.

<i>Suomen kansallisfilmografia 10.</i>. Helsinki: Edita Publishing Oy 2002, 126–130.

Jussi Niiranen: ”Sinä olit niin huono”. <i>Ilta-Sanomat</i> 16.1.2010, 30.

https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/1146 Roine (1900–). Linkki julkaistu 9.10.2006 ja päivitetty 16.12.2014. [Linkki tarkastettu 8.2.2021]

https://www.imdb.com/name/nm0737673/ Esko Roine. [Linkki tarkastettu 8.2.2021]</BiographicalNote>
<AgentDate>
<AgentDateEventType>51</AgentDateEventType>
<DateText>05.09.1944</DateText>
<LocationName>Tampere</LocationName>
</AgentDate>
<AgentPlace>
<LocationName>Suomi</LocationName>
</AgentPlace>
</CinematographicAgent>
</ExchangeSet>
record_format |
forwardAuthority
|
source |
kavi_henkilo
|
record_type |
Personal Name
|
heading |
Esko Roine
|
heading_keywords |
Esko Roine
|
birth_place |
Tampere
|
related_place |
Suomi
|
source_str_mv |
kavi_henkilo
|
datasource_str_mv |
kavi_henkilo
|
id |
kavi.elonet_henkilo_232481
|
institution |
KAVI
|
first_indexed |
2019-11-19T10:26:06Z
|
last_indexed |
2021-02-16T20:00:02Z
|
_version_ |
1794216006748471297
|
fullrecord |
<?xml version="1.0"?><ExchangeSet xmlns="http://project-forward.eu/schemas/EN15907-forward" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:schemaLocation="http://project-forward.eu/schemas/EN15907-forward http://forward.cineca.it/schema/EN15907-forward-v1.0.xsd"><CinematographicAgent><AgentIdentifier><AgentIDType>01</AgentIDType><IDTypeName>elonet_henkilo</IDTypeName><IDValue>232481</IDValue></AgentIdentifier><RecordSource><SourceName>Kansallinen audiovisuaalinen instituutti</SourceName></RecordSource><RecordSource><SourceName>Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983 ja 1993.</SourceName></RecordSource><CAgentName><AgentNameType>04</AgentNameType><PersonName>Esko Roine</PersonName><PersonNameInverted>Roine, Esko</PersonNameInverted><NamesBeforeKey>Esko Antero</NamesBeforeKey></CAgentName><BiographicalNote henkilo-biografia-tyyppi="biografia">Näyttelijä, teatterinjohtaja 

Esko Roine on näytellyt vuodesta 1978 muutamia filmirooleja, joista kiitetyimpiin kuuluu Kivivuoren Oton sivuosa <i>Täällä Pohjantähden alla I-II</i>-elokuvissa (2009–10). Hänen lukuisista televisiorooleistaan tunnetuin lienee ylikomisario Rautakallio tv-sarjassa <i>Reinikainen</i> (1982–83). Esko Roine on luonut vuodesta 1966 merkittävän ja monipuolisen teatteriuran pääosin Tampereella ja Helsingissä.


Esko Antero Roine syntyi 1944 Tampereella. Hänen isänsä oli Tampereen Työväen Teatterin legendaarinen näyttelijä, rakastettu koomikko Eero Roine. Lapsena Esko kävi äitinsä kanssa katsomassa lähes kaikki Tampereen Työväen Teatterin ensi-illat ja nuoruusvuosina hän esiintyi mm. Turun Kesäteatterissa. Roine valmistui näyttelijäksi Suomen Teatterikoulusta 1965. Samalla alalla ovat toimineet myös Eskon sisarukset Eila Roine (s. 1931) ja Liisa Roine (s.1938).

Esko Roineen näyttämöura alkoi näyttelijäkiinnityksellä Oulun Kaupunginteatterissa 1966–67 ja jatkui Tampereen Työväen Teatterissa 1967–73 ja Suomen Kansallisteatterissa 1973–79. Hän teki monia näyttämörooleja Tampereen Teatterissa hallintojohtajan 1979–88 ja toimitusjohtajan 1988–98 tehtävien ohessa samoin kuin toimiessaan teatterinjohtajana Tampereen Työväen Teatterissa (1998–2006). Esko Roineen huomattaviin näyttämösuorituksiin lukeutuvat useiden komediatehtävien lisäksi mm. <i>Tótin perheen</i> hirviömäinen majuri Varro, <i>Gheton</i> SS-upseeri Bruno Kittel, sekä <i>Kauppamatkustajan kuoleman</i> Willy Loman. Eläkkeellä hän on näytellyt monia pääosiin luettavia rooleja Tampereen, Helsingin ja Turun näyttämöillä. 

Esko Roine on esiintynyt vuodesta 1962 lukuisissa televisiotuotannoissa, joista suuren yleisön tietoisuuteen hän tuli televisiosarjoista <i>Merirosvoradio</i> (1974–75) ja <i>Soittorasia</i> (1974.) Roineen tunnetuin rooli lienee ylikomisario Rautakallio televisiosarjassa <i>Reinikainen</i> (1982–83). Hänen huomattaviin tv-töihinsä kuuluvat mm. televisiosarjojen <i>Robotti Rops</i> (1968) Masa, <i>Pekan ja Pätkän</i> (1986) toinen nimiosista ja <i>Uuden päivän</i> Ensio Haavisto vuosina 2010–13. Roine on esiintynyt myös monissa <i>Kummeli</i>-työryhmän tuotannoissa (1996–) ja televisiosarjoissa <i>Paavo ja Raili</i> (2004–06), <i>Ihon alla</i> (2016) ja <i>Rakkautta vain</i> (2017).

Valkokankaalla Esko Roine on näytellyt vuodesta 1978 muutamia sivuosia ja pääosan farssikomediassa <i>Pekka Puupää poliisina</i> (1986). ”Visa Mäkinen on mukava kaveri, jonka tuotantoihin minä hullu menin kiltteyttäni mukaan. Heitimme talonmies Pikkaraista näytelleen Ilmari Saarelaisen kanssa kuvausaikana herjaa siitä, ettei näitä kukaan kuitenkaan katso, mutta nythän niistä on tullut tiettyjen keräilijöiden kulttikamaa: tämä on tosi hirveä, tästä en luovu! Arvo se on sekin”, Roine tuumaa Eija Mäkisen ja Annika Grahnin kirjoittamassa teoksessa <i>Esko Roine</i> (2014). Hän on näytellyt parissa Matti Kassilan ohjaamassa elokuvassa, joista <i>Niskavuoressa</i> (1984) apteekkaria ja Sillanpää-filmatisoinnissa <i>Ihmiselon ihanuus ja kurjuus</i> (1988) eläinlääkäriä. Roineen muita sivuosia ovat mm. saituri Ernesti Ohranen lastenelokuvassa <i>Risto Räppääjä ja Sevillan saituri</i> (2015) ja teatterinjohtaja Ossi Elstelä draamassa <i>Olavi Virta</i> (2018).

Esko Roineen arvostetuimpia filmiroolitöitä on Kivivuoren Otto, jota hän on esittänyt Timo Koivusalon ohjaamien <i>Täällä Pohjantähden alla I-II</i>-elokuvien (2009–10) lisäksi Ylen Radioteatterin samannimisessä, 21-osaisessa kuunnelmasarjassa (2009) ja Samppalinnan kesäteatterissa (1993–96). ”Olen Linnani lukenut niin, että koen Otto Kivivuoren henkilökohtaisesti hyvin läheiseksi niin ihmisenä kuin ajatuksellisestikin. Oton humanismi puhuttelee minua. Hän ei lähtenyt rintamalle eikä taistelemaan, vaikka olikin aatteen puolesta”, Roine kertoo aiemmin mainitussa teoksessa <i>Esko Roine</i>. Jussi-palkintoraati nimesi hänen roolityönsä Kivivuoren Ottona vuoden 2009 parhaiden miessivuosien kategoriaan. ”En yleensä kestä katsella omia juttujani, mutta Koivusalon elokuvassa hyväksyn oman työni”, Roine kertoi Ilta-Sanomien haastattelussa 2010. 

Esko Roine on esiintynyt laulajana ja tarinankertojana mm. Visa Mäkisen tuottamalla äänilevyllä <i>Naurun napakymppi – Pekka Puupää</i> (1985) sekä Juha ”Watt” Vainion pornolauluja esittävässä Jalmari Kolu Säätiössä. Hän toimi työuransa aikana useissa luottamustehtävissä kuten Suomen Näyttelijäliiton varapuheenjohtajana 1976–79 ja Suomen Teatterijohtajaliiton puheenjohtajana 1999–2001. Roineelle on myönnetty mm. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton kultainen kunniamerkki vuonna 1994 ja teatterialan Elämäntyö-palkinto vuonna 2010. Pro Finlandian hän sai 2004.

Esko Roine on ollut vuodesta 2002 naimisissa näyttelijä Ritva Jalosen kanssa. Ensimmäisestä avioliitostaan (1966–76) näyttelijä Marjukka Halttusen kanssa hänellä on kaksi lasta, joista Sami Roine (s. 1967) on työskennellyt Tampereen Teatterin teknisissä tehtävissä ja Susanna Roine (s. 1971) näyttelijänä. 


<i>Sisko Rytkönen</i>
8.2.2021 



<b>Kirjallisuutta ja lähteitä</b> 

Eija Mäkinen & Annika Grahn: <i>Esko Roine</i>. Helsinki: LIKE 2014.

Kalevi Kalemaa: <i>Tuommoisia ja tämmöisiä – Roineen teatterisuvun vaiheita</i>. Juva: WSOY 1995.

<i>Suomen teatterit ja teatterintekijät</i> Toim. Riitta Seppälä ja Ilona Tainio. Helsinki: Tammi 1993, 374–75.

<i>Suomen kansallisfilmografia 10.</i>. Helsinki: Edita Publishing Oy 2002, 126–130.

Jussi Niiranen: ”Sinä olit niin huono”. <i>Ilta-Sanomat</i> 16.1.2010, 30.

https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/1146 Roine (1900–). Linkki julkaistu 9.10.2006 ja päivitetty 16.12.2014. [Linkki tarkastettu 8.2.2021]

https://www.imdb.com/name/nm0737673/ Esko Roine. [Linkki tarkastettu 8.2.2021]</BiographicalNote><AgentDate><AgentDateEventType>51</AgentDateEventType><DateText>05.09.1944</DateText><LocationName>Tampere</LocationName></AgentDate><AgentPlace><LocationName>Suomi</LocationName></AgentPlace></CinematographicAgent></ExchangeSet>
|
birth_date |
1944
|