Ohjaaja, näyttelijä, lavastaja, käsikirjoittaja, MTV:n tuotantopäällikkö

Ville Salminen ohjasi 1941–61 kolmisenkymmentä elokuvaa, joista tunnetuimpiin lukeutuvat musiikkipainotteiset yleisömenestykset Orpopojan valssi (1949) ja Kaunis Veera eli balladi Saimaalta (1950). Hänen arvostetuimpiin ohjauksiinsa kuuluvat karjalaisaiheiset Säkkijärven polkka (1955), Anu ja Mikko (1956) ja Evakko (1956). Myös lavastaja-näyttelijänä 1938–61 toimineen Ville Salmisen tunnetuin rooli lienee Aktivistien (1939) häikäilemätön santarmieversti Sergei Vasilijev, joka predestinoi hänet konnaroolien esittäjäksi. Elokuvauransa jälkeen Ville Salminen toimi Mainos-Television tuotantopäällikkönä 1961–63 ja MTV:n teatteripäällikkönä 1963–73.


Ville Salminen syntyi 1908 Maarianhaminassa tullipäällysmies Oskar Salmisen ja Emma Salmisen (o.s. Nislin) perheeseen. Hän opiskeli Turun taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja toimi 1927–30 Hannes Närhin lavastajaoppilaana Turun Suomalaisessa Teatterissa. Lavastajana Ville Salminen oli Kansan Näyttämöllä 1932–33 ja lavastaja-näyttelijänä Kotkan Näyttämöllä 1933–35, Porin Teatterissa 1935–37 ja Helsingin Työväen Teatterissa 1937–38.

Elokuvauransa Ville Salminen aloitti Suomi-Filmissä kiinnitettynä lavastaja-näyttelijänä 1938–43. Yhden kiitetyimmistä lavastus- ja rakennelmatöistään hän loi Kosti Aaltosen kanssa 1600-luvulle sijoittuvassa historiallisessa elokuvassa Sysmäläinen (1938). Lavastaja-näyttelijänä Ville Salminen toimi eri yhtiöissä 1941–61 myös ohjaustöidensä ohessa.

Ville Salmisen tunnetuin roolisuoritus lienee Aktivistien (1939) häikäilemätön santarmieversti Sergei Vasilijev, joka predestinoi hänet konnaroolien esittäjäksi. ”Siihen aikaan filmiosat olivat puhtaasti tyyppejä, eivät niinkään luonnetehtäviä. (--) Amerikkalaiset filmintekijät olivat ehtineet hyvin voimakkaasti muokata suomalaisetkin katsojat tähän tyyppiajatteluun niin, että esimerkiksi roisto oli tummaviiksinen, kapeakasvoinen, ehkä hivenen ulkomaalaisen näköinen. Minä valitettavasti olin sitten ulkoisilta tarpeiltani tätä tyyppikuvaa vastaava. (--) Muutamien vuosien kuluttua minua ei voitu enää sijoittaa kaikkiin filmeihin, koska heti kun ilmestyin näkyville, arvasivat katsojat, että siinä se juonen konna tulee. Hassuinta oli, että ohjaajat eivät edes yrittäneet sijoittaa muihin osiin, niin voimakasta oli tämä tyyppiajattelu silläkin tasolla”, Ville Salminen muisteli Katsolle antamassaan haastattelussa 1973. Hänen konnavariaatioihinsa kuuluivat mm. kultivoituneet vakoilijat, huijarit tai tunnottomat viettelijät kuten konsuli Mauri Holmberg Teuvo Tulion ohjaamassa melodraamassa Rakkauden risti (1946).

Pelkästään roistorooleista ei Ville Salmisen näyttelijäura sentään koostunut. Hänen muita huomattavia roolejaan olivat mm. tukkukauppias Antti Rajapalo salapoliisielokuvassa Viimeinen vieras (1941) ja luutnantti George Graft komediassa Mikä yö! (1945). Parhaimpina roolisuorituksinaan Ville Salminen piti kevytluontoisia kavereita elokuvissa Poikamieskerhon holhokki (1938) ja Punahousut (1939) sekä etelä-amerikkalaista lehtimiestä sotilasfarssissa Ryhmy ja Romppainen (1941). Hänen viimeisiksi filmirooleikseen jäivät pankinjohtaja Paavola Antti Peipon filmaamassa komediassa Ihmemies (1979) ja Vanha-Aleksenteri Sammakko Mika Kaurismäen ohjaamassa draamassa Klaani – tarina Sammakoitten suvusta (1984).

Palattuaan talvisodasta Ville Salminen aloitti ohjaaja-käsikirjoittajan uransa toteuttamalla Arvi Tuomen kanssa Suomi-Filmissä salapoliisielokuvan Viimeinen vieras (1941). Jatkosodan aikana hän oli rintamalla viihdytysjoukoissa. Riitaannuttuaan Risto Orkon kanssa Ville Salminen toimi freelancerina 1943–46. Hän ohjasi, käsikirjoitti ja lavasti Karhu-Filmi Oy:n komedian Mikä yö! (1945) ja Valio-Filmi Oy:n melodraaman Menneisyyden varjo (1946), jonka naispääosan esittäjä Ritva Arvelon suosituksesta T. J. Särkkä kiinnitti 1947 Ville Salmisen yhtiöönsä vakituiseksi ohjaajaksi.

Oy Suomen Filmiteollisuudessa Ville Salminen ei saanut valita aiheitaan. Ohjattuaan kuplettilaulaja J. Alfred Tannerista menestysfilmin Orpopojan valssi (1949), T. J. Särkkä antoi hänelle filmattavaksi musiikkielokuvia, joista Olavi Virran tähdittämä Kaunis Veera eli balladi Saimaalta (1950) saavutti ennennäkemättömän suosion. Muita Ville Salmisen SF:ssä ohjaamia yleisömenestyselokuvia olivat Kuubalaisen serenadin innoittamana toteutettu Rion yö (1951) ja Reino Helismaan käsikirjoittama musiikkifarssi Lentävä kalakukko (1953).

Kyllästyttyään SF:n tuotantoon Ville Salminen siirtyi 1953 ohjaajaksi Fennada-Filmiin. Mauno Mäkelän luotsaamassa yhtiössä hän sai ohjata ajanvietefilmien lisäksi parhaiksi töikseen yleisesti arvioidut karjalaisaiheiset elokuvat, joista Säkkijärven polkka (1955) kuvasi hanuristi Vili Vesterisen elämänvaiheita, Anu ja Mikko (1956) karjalaiskylän idylliä ja Evakko (1956) kotinsa menettäneitä siirtokarjalaisia.

Saatuaan potkut 1956 Fennada-Filmistä Ville Salminen johti parisen vuotta perustamaansa Herttoniemen Taskuteatteria, joka taiteellisista ansioistaan huolimatta ajautui konkurssiin. Pahoin velkaantuneena hän palasi 1958 Oy Suomen Filmiteollisuuteen. Viimeisenä elokuvanaan Ville Salmisen ohjasi iskelmäkimaran Toivelauluja (1961).

Elokuvauransa jälkeen Ville Salminen toimi 1961–63 Mainos-Television tuotantopäällikkönä ja 1963–73 MTV:n teatteripäällikkönä. Hänen huomattavimpiin tv-elokuvaohjauksiinsa kuuluivat mm. Kohtaaminen (1965), Uhatut (1966), Viktorian Ristin ritari (1967) ja Tuntematon potilas (1974). Ville Salmisen merkittävimpiä tv-rooleja oli tuottaja Kirill Vladimirovitš Mikko Niskasen ohjaamassa tv-draamassa Elokuva jalostavasta rakkaudesta (1967).

Ville Salminen oli naimisissa 1934–48 näyttelijä Aune Hämeen ja vuodesta 1951 lähtien näyttelijä Mirjam Joutsenen kanssa. Hän menehtyi Portugalissa 1992. Ville Salmisen lapsista Ville-Veikko Salminen (s. 1937) oli näyttelijä-ohjaaja ja vuonna 1952 syntynyt Timo Salminen on tullut tunnetuksi erityisesti Aki ja Mika Kaurismäen elokuvien kuvaajana.


Sisko Rytkönen
25.5.2021



Kirjallisuutta ja lähteitä

Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. Helsinki: Otava 2005, 509-510.

Teatterin maailma 1965. Toim. Verneri Veistäjä. Helsinki: Tammi 1965, 354.

Heikki Hietamies: ”Ville Salmisella 45 vuoden teatteriura takanaan”. Katso 10/1973, 64-65. Katso 10/1973,

Anssi Mänttäri: ”Vanha kunnon Ville Salminen muistelee”. Viikko 25-26/1975, 56-59.

Aikki Perttola-Flinck: ”Mies kotimaisessa elokuvassa”. Katso 51/1972, 10.

Markku Tuuli: ”Ville Salminen”. Katso 46/1968, 52-55.

Televisiodokumentti Tähtien tarina: Ville Salminen (2008). Ohjaus Peter von Bagh. Tuotanto Nosferatu Oy.

https://www.imdb.com/name/nm0758744/ Ville Salminen. Linkki tarkastettu 21.5.2021. [www-sivu]

https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/5066/ Salminen, Ville (1908 - 1992). Kirjoittaja: Markku Varjola. Linkki tarkastettu 21.5.2021. [www-sivu]