Elokuvaohjaaja ja -näyttelijä, teatterineuvos

Pääasiallisen elämäntyönsä Teuvo Puro teki teatterin parissa, mutta suomalaisen näytelmäelokuvan ensi vaiheissa hänellä oli näkyvä rooli sekä ohjaajana, näyttelijänä että myös tuottajana. Puro mm. oli ensimmäisen suomalaisen juonielokuvan Salaviinanpolttajat henkilöohjaaja 1907 ja kuului Suomi-Filmi Oy:n perustajiin vuonna 1919.


Teatterineuvos Kaarlo Teuvo Puro (v:teen 1904 Bäckman) syntyi 1884 Helsingissä. Näyttelijänä hän työskenteli vuosina 1904-54 Tampereella ja Helsingissä, siitä Kansallisteatterissa vv. 1906-23, 1925-30 ja 1931-54, vuodesta 1942 toimitusjohtajana. Puro toimi myös ohjaajana. Teatterintekijänä, sekä näyttelijänä että ohjaajana, häntä on kuvailtu ytimekkääksi, realistiseksi ja reheväksi. Arvi Kivimaa on luonnehtinut häntä "Suomen näyttelijätaiteen uuden vaihteen aloittajaksi, subjektiiviseksi realistiksi, joka pyrki elävään ilmaisuun ja joka mielellään kuvasi voimallisia, syyllisyyden painamia luonteita" (Katri Mehto).

Ensimmäiset kokeilunsa elokuvan parissa Teuvo Puro teki talvella 1907 ensimmäisen suomalaisen näytelmäelokuvan, "miimillisen farssin" Salaviinanpolttajat henkilöohjaajana, elokuvan jossa myös Karl Fager aloitti 55 vuotta kestävän uransa suomalaisen elokuvan parissa. Kolme vuotta myöhemmin Puro perusti näyttelijätoverinsa Teppo Raikkaan ja kuvaaja Frans Engströmin kanssa yhteisyrityksen, jonka tarkoituksena oli kesän 1911 mittaan saada aikaan kolme näytelmäelokuvaa. Niistä valmistui ainoastaan Puron ohjaama Sylvi vuonna 1913.

Joulukuussa 1919 Puro oli perustajaosakkaana Erkki Karun alullepanemassa Oy Suomen Filmikuvaamossa (nimi vuodesta 1921 Suomi-Filmi Oy), josta kuitenkin irtautui jo vuonna 1923, ja vuosina 1926-27 Karl Fagerin kanssa osakkaana Kurt Jägerin perustamassa Oy Komedia-Filmi Ab:ssä.

Erkki Karun ohella Teuvo Puro kuuluu suomalaisen mykän elokuvan suuriin ohjaajanimiin. Elokuvantekijänä hän hallitsi visuaalisen hahmottamisen taidon, mutta oli kuitenkin pohjimmiltaan ennen kaikkea teatterintekijä. Suomi-Filmille Puro ohjasi vuosina 1920-22 neljä elokuvaa, Komedia-Filmille 1926 kotimaisen elokuvan tuolloisista valtavirtauksista poikkeavan, Arvid Mörnen romaaniin perustuvan draaman Meren kasvojen edessä, ja vuonna 1927 vielä kaksi elokuvaa Suomi-Filmille.

Näyttelijänä Puro nähtiin neljässä elokuvassa 1907-21, kahdessa Jäger-Filmin historiallisessa draamassa 1938-40 ja vuosina 1947-48 patruunantyylisissä, hieman kulmikkaissa johtajahahmoissa kahdessa Toivo Särkän ohjaamassa elokuvassa.

Teuvo Puro sai teatterineuvoksen arvonimen 1948. Hän kuoli 1956 Helsingissä.


Kari Uusitalo
22.9.2014



Kirjallisuutta ja lähteitä

Katri Mehto: "Puro, Teuvo". Suomen kansallisbiografia 7. Helsinki: SKS 2006, 824-825.

Mitä Missä Milloin Elokuvakirja. Helsinki: Otava 1972,541-542.

Rieti: "Teuvo Puro haastelee". Kinolehti 6/1955, 26-28.

Suomen kansallisfilmografia 1-4. Helsinki: Edita ym. 1992-1996.

Sakari Toiviainen: "Teuvo Puro elokuvaohjaajana". Suomen kansallisfilmografia 1. Helsinki: Edita 1996, 82-89.

Kari Uusitalo: Kuvaus - kamera - käy!. Helsinki: Kirjastopalvelu 1994.