Näyttelijä, ohjaaja, käsikirjoittaja

Kari Väänänen on näytellyt vuodesta 1981 filmirooleja, joista huomattavimpiin kuuluvat muun muassa pääosat elokuvissa Jon (1983) ja Rosso (1985). Hän on esiintynyt lukuisissa televisiotuotannoissa kuten ohjaamassaan menestyssarjassa Taivaan tulet (2007-2014). Kari Väänänen on ohjannut elokuvat Vaiennut kylä (1997), Klassikko (2001) ja Havukka-ahon ajattelija (2009).


Ivalossa 1953 syntynyt Kari Kyösti Väänänen on käynyt Suomen Teatterikoulun 1973-77. Hän on näytellyt muun muassa Ryhmäteatterissa. Väänäsen huomattaviin rooleihin lukeutuu mm. Klonkku näytelmässä Taru sormusten herrasta. Hän on saanut Jussi-palkinnon miespääosasta elokuvassa Jon (1983), Kritiikin kannukset -palkinnon 1983, elokuvataiteen valtionpalkinnon 1985, Anjalankosken elokuvapalkinnon 1998 elokuvasta Vaiennut kylä (1997) ja parhaan miessivuosan Jussi-palkinnon kiinteistövälittäjä Jarmo Kesämaan roolista elokuvassa Juoksuhaudantie (2004). Kari Väänänen on ollut naimisissa Sanna Fransmanin ja Susanna Roineen kanssa. Hän on avioliitossa Terhi Väänäsen kanssa.

"Teatterin ja elokuvan merkittävimpiä näyttelijöitä 1980-luvulta eteenpäin, perusvaeltaja, jonka tie johtaa kauas Jäämeren rannalle (Jaakko Pyhälän Jon, 1983, josta miespääosa-Jussi), Berliiniin ja Amazonille Mika Kaurismäen elokuvissa, Sisiliasta Suomeen Rossossa (1985) jossa hän esittää italialaista pikkumafisoa - italiaksi, kuten kuuluu asiaan jos on niin todellinen näyttelijä kuin Kari Väänänen. Hän on suurten vastakohtien taiteilija - kurinalainen ja tiukka tarvittaessa: Klaanin (1984) suurimmat hetket liittyvät juuri Väänäsen ankarasti esittämään Sammakon suvun jäseneen, Tuntemattomassa sotilaassa (1985) Lammio "vittumainen mies", joka "edusti tiettyjä ihanteita sodan tilanteessa", on tehty samanlaisella ankaruudella. Hän on tarvittaessa äärimmäinen koheltaja: Janne Kuusen Älä Itke Iines (1987), Mika Kaurismäen Cha Cha Cha (1989). Erityisen nautittava Väänänen on neuroottisten, tolaltaan menneiden tai mielipuolien, myös Jumalan hullujen tulkitsijana, joista Leningrad Cowboys -elokuvien (1989 ja 1994) vain pikkuisella hiustupsulla siunattu Igor on muuan muunnelma. (--) Elokuvanäyttelijänä Väänänen on kuin vaistonvaraisesti saavuttanut sen mikä on kaikkein oleellisinta; hänen esiintymisensä kameran edessä vaikuttaa siltä ettei hän tekisi mitään, aivan kuin kaikki olisi pelkästään helppoa ja yksinkertaista. Lähin vertailukohta lienee Spencer Tracy, jonka vaivaton näytteleminen vaikutti yhtä lailla laiskan miehen hommalta, vaikka kaiken takana onkin molemmissa tapauksissa valtava työmäärä ja ammattitaito. Väänänen kykenee yhtäläisesti piirtämään pieniä muistettavia sivurooleja, näyttäytymisiä ja vinjettejä (Rukajärven tie, 1999, Bad Luck Love, 2000, Vieraalla maalla, 2003; keskeisimmin Schaunardin unohtumaton osa Aki Kaurismäen Boheemielämässä, 1992), kuin kantamaan kokonaisia elokuvia ja päärooleja harteillaan (Lakeuden kutsu, 2000). Hienoin esimerkki jälkimmäisestä lienee Kauas pilvet karkaavat-elokuvan (1996) työttömäksi jäävä raitiovaununkuljettaja. Väänänen joutui tuossa roolissaan tavallaan mahdottoman eteen ja korvaamaan korvaamatonta, astuessaan miespääosaan vuonna 1995 kuolleen Matti Pellonpään paikalle, mutta suoriutuu osastaan suuren elokuvanäyttelijän varmuudella ja taidolla", toteaa Peter von Bagh teoksessaan Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. (Otava 2005).

"Elokuva on keino kertoa tarinoita. Siksi sillä pitää olla kytkentä elämään, todellisuuteen. Elokuva voi olla viihdettä, hetkellistä pakoakin, mutta tärkeintä on, että se räjäyttää pään, panee ihmisen miettimään, edes hetkeksi. Juuri sitä elokuva on parhaimmillaan: ajatuksen aukaisemista", Väänänen sanoi City-lehden haastattelussa vuonna 1991.

Kari Väänäsen huomattavia filmirooleja ovat muun muassa taksikuski Alexin pääosa elokuvassa Helsinki - Napoli All Night Long (1987), Paperitähden (1989) toimittaja Ilja Kulovaara (1989), Amazonin (1990) Kari, Joulutarinan (2007) Iisakki ja Saunavieraan (2012) Jalo Rautakumpu. Kari Väänänen on ohjannut elokuvat Vaiennut kylä (1997), Klassikko (2001) ja Havukka-ahon ajattelija (2009). Hän esitti radiossa Matti Pellonpään kanssa Nalle Puh -tarinoita. Kari Väänänen on näytellyt vuodesta 1978 lukuisissa televisiotuotannoissa kuten tv-sarjoissa Viemäri-tv (1989), Kylmäverisesti sinun (2000-2005), Seitsemän (2001), Lehmän vuosi (2006-2008) ja Taivaan tulet (2007-2014).


Sisko Rytkönen
11.5.2014



Kirjallisuutta ja lähteitä

Peter von Bagh: Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja. Helsinki: Otava 2005, 678.

Suomen teatterit ja teatterintekijät 1993. Toim. Riitta Seppälä ja Ilona Tainio. Helsinki: Tammi 1993, 490.

http://www.imdb.com/name/nm0904901/?ref_=fn_al_nm_1/Linkki tarkastettu 11.5.2014.