(ei hakusanaa) | Hakutulokset

Maunu Kurkvaara

Maunu Kurkvaara

Henkilö

Muut nimekkeet	Mauno Kurkvaara (oikea nimi) Mauno Sakari Heikkonen (entinen nimi) Sakari Vaara (pseudonyymi) Soili Kotala (pseudonyymi)
Syntymäaika	18.07.1926 (Viipuri)
Palkinnot	Jussi-palkinto 1962 parhaasta ohjauksesta elokuvassa Rakas... Jussi-palkinto 1964 parhaasta tuottamisessa (perustelu: rohkeasta yrittämisestä).

Elokuvaohjaaja, kuvaaja, taidemaalari

Viipurilaissyntyinen Maunu Kurkvaara (s. 1926) on toimi vuosikymmenien ajan sekä taidemaalarina että riippumattomana elokuvantekijänä.

Taidemaalari ja elokuvantekijä Maunu Kurkvaara (v:een 1946 Mauno Sakari Heikkonen) rakastui mereen jo lapsuudenkaupungissaan Viipurissa. Vuosina 1947-51 hän opiskeli Suomen Taideakatemian maalauslinjalla, mutta hakeutui jo vuonna 1949 elokuva-alalle, aluksi järjestäjäksi ja kamera-apulaiseksi Suomi-Filmissä ja sitten ohjaaja Ville Salmisen apulaiseksi kilpailevassa yrityksessä Oy Suomen Filmiteollisuudessa. Talvella 1953 Kurkvaara toimi studiopäällikkönä Ralf Rubinin tuottamassa balettielokuvassa Pessi ja Illusia.

Kesällä 1954 Kurkvaara käynnisti ensimmäisen oman näytelmäelokuvaprojektinsa Onnen saari. Sen kuvaukset tehtiin pääosin Bornholmilla, minne näyttelijöiden kanssa purjehdittiin omalla kaksimastoisella laivalla. Kesällä 1956 Kurkvaara kuvasi Lahdessa elokuvaansa uuden kehyskertomuksen, lyhensi aikaisempaa materiaalia ja rakensi lopun kokonaan uudelleen. Ensimmäiset omaleimaiset veronalennuslyhytelokuvansa Kurkvaara teki vuonna 1955 - niissä kaikissa näkyi ohjaajan kiintymys mereen.

Vuodesta 1958 alkaen Kurkvaara keskittyi pitkiin näytelmäelokuviin, aloittaen kahdella Oiva Paloheimon teksteihin perustuvalla filmatisoinnilla. Varsinaisen maineensa elokuvantekijänä hän loi 1961-63 valmistuneella modernin ihmisen yksinäisyydestä kertovalla trilogialla, jotka Kurkvaara sekä ohjasi että kuvasi. Hänen esikoistyttärestään Leijasta kertova lyhytelokuva Pikkuinen sai 10 000 markan suuruisen valtion elokuvapalkinnon kyseisiä palkintoja ensimmäisen kerran jaettaessa. Valtion elokuvapalkinto tuli 1962-69 myös Kurkvaaran viiden pitkän elokuvan osalle.

Pystyäkseen mahdollisimman pitkälle itse kontrolloimaan elokuviensa värisävyjä Kurkvaara perusti vuonna 1962 oman elokuvalaboratorion. Vuosina 1963-71 valmistui yhdeksän hänen ohjaamaansa pitkää elokuvaa, ja sen jälkeen vielä 1983 come-backiksi tarkoitettu mainostoimistomaailmaan sijoittuva Menestyksen maku.

Elokuvalaboratorionsa Kurkvaara myi jo vuonna 1970 Suomi-Filmille, ja kaikkien 18 pitkän elokuvansa oikeudet MTV:lle vuonna 1983. Kurkvaaran 1970-luvun alussa käynnistämä yritys rakentaa luksus-luokan moottoriveneitä sortui ns. öljykriisin aiheuttamaan kysynnän tyrehtymiseen. Myös kokeilu leikkikalujen suunnittelijana kariutui.

Puolet Kurkvaaran pitkistä näytelmäelokuvista liittyi tavalla taikka toisella mereen, samoin kolme hänen viimeistä dokumenttielokuvaansa 1985-93. Taidemaalarina Kurkvaara on edustanut lähinnä kokeellista linjaa; aiheet ovat olleet abstrakteja, taulut suurikokoisia.

Maunu Kurkvaaran vuosien 1959-90 puoliso, näyttelijä Sinikka Hannula, esiintyi vuosina 1958-71 kaikkiaan 13 miehensä ohjaamassa elokuvassa.

Kari Uusitalo
24.1.2013

Kirjallisuutta ja lähteitä

Kari Uusitalo: ”Kurkvaara, Maunu”. Teoksessa Suomen kansallisbiografia 5. Helsinki: SKS 2005.