<?xml version="1.0"?>
<ExchangeSet xmlns="http://project-forward.eu/schemas/EN15907-forward" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:schemaLocation="http://project-forward.eu/schemas/EN15907-forward http://forward.cineca.it/schema/EN15907-forward-v1.0.xsd">
<CinematographicAgent>
<AgentIdentifier>
<AgentIDType>01</AgentIDType>
<IDTypeName>elonet_henkilo</IDTypeName>
<IDValue>100570</IDValue>
</AgentIdentifier>
<RecordSource>
<SourceName>Kansallinen audiovisuaalinen instituutti</SourceName>
</RecordSource>
<RecordSource>
<SourceName>Kari Uusitalon muistiinpanot, Claire Ahon haastattelu 12.5.1961.
Vem och vad? - Biografisk handbok, s.12. Helsingfors 1957.</SourceName>
</RecordSource>
<CAgentName>
<AgentNameType>04</AgentNameType>
<PersonName>Heikki Aho</PersonName>
<PersonNameInverted>Aho, Heikki</PersonNameInverted>
<NamesBeforeKey>Heikki Taavetti</NamesBeforeKey>
</CAgentName>
<BiographicalNote>Harrasti valokuvausta ja jo 10-vuotiaana hänellä oli Tuusulassa oma laboratorio, jossa valmisti kuvansa. Opiskeli Teknillisessä korkeakoulussa ja Saksassa. Puoliso vuodesta 1923 latvialaissyntyinen tanssitaiteilija Dinah Selkin.</BiographicalNote>
<BiographicalNote henkilo-biografia-tyyppi="biografia">Elokuvantekijä, tuottaja, valokuvaaja

Heikki Aho oli suomalaisen elokuva- ja valokuvaustaiteen merkittävimpiä tiennäyttäjiä. Hänen ja velipuolensa Björn Soldanin yhtiö Aho & Soldan tuotti yli 400 lyhytelokuvaa, 12 kokoillan dokumenttielokuvaa sekä pitkän näytelmäelokuvan <i>Juha</i> (1937). Heikki Aho julkaisi 1930- ja 1940-luvuilla elokuvausmatkojen yhteydessä otetuista valokuvista useita arvostettuja kuvateoksia, joista osa levisi useina kieliversioina myös ulkomaille. 


Heikki Taavetti Aho syntyi 1895 Hausjärvellä kirjailija Juhani Ahon ja taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtin esikoiseksi. Hän kiinnostui varhain erityisesti luonnonilmiöiden tarkkailusta, mekaniikasta ja valokuvauksesta. Aholla oli jo 10-vuotiaana Tuusulan Aholassa oma laboratorio, jossa hän kehitti ja valmisti valokuvansa.

Vuoden 1918 sisällissodan aikana Heikki Aho toimi punaisten hallinnossa, mutta pasifistina hän ei osallistunut taisteluihin. Sodan loppuvaiheessa valkoisten vangiksi jäänyt Aho jäi henkiin, mihin todennäköisesti ratkaisevasti vaikutti hänen äitinsä vetoomus kenraali Mannerheimille.

Heikki Aho opiskeli Helsingissä teknillisen korkeakoulun konerakennuksen ja paperiteollisuuden opintosuunnalla ja valmistui diplomi-insinööriksi 1920. Hän jatkoi 1921–24 opintojaan Grossbothnissa Saksassa Nobel-palkitun kemistin ja väriteoreetikon Wilhelm Ostwaldin assistenttina. Aho toimi myös värjäys- ja väripainokoneisiin erikoistuneen tuotantolaitoksen tutkijana ja johtajana. Hän avioitui latvialaisen tanssitaiteilijan Dinah Selkinan kanssa vuonna 1923.

Suomeen palattuaan Heikki Aho perusti vuonna 1924 valokuvausta ja elokuvia opiskelleen velipuolensa Björn Soldanin sekä rahoittajaksi alkuvaiheessa mukaan lähteneen insinööri G. W. Roeringin kanssa Aho & Soldan & Co -nimisen elokuvayhtiön. Yrityksen toiminta lähti käyntiin, kun Suomen Ford Motor Companyn mainospäällikkö Antti Aho tilasi veljeltään Heikiltä lyhytfilmin <i>Fordson traktorikaravaani Suomessa</i> (1926). Heikki Aho oivalsi varhain, että tilauselokuvat takasivat nuorille yrittäjille varmemman toimeentulon kuin fiktioelokuvia valmistavat, katsojamääristä taloudellisesti riippuvaiset filmiyhtiöt kuten O.Y. Fennica A.B., jonka tuottamassa <i>Mustalaishurmaajassa</i> (1929) hän oli kuvaajana. 

Kun 1930-luvun alkuvuosien lama näivetti kotimaisen lyhytelokuvatuotannon, kehitti Heikki Aho elvyttäjäksi veronalennuskuvajärjestelmän, joka muun muassa takasi hyville lyhytelokuville teatterilevikin. Korkealaatuisella tuotannollaan mainetta niittänyt Aho & Soldan valmisti vuosina 1925–62 yli 400 lyhytelokuvaa maa- ja metsätaloudesta, puunjalostus-, kaivos-, metalli-, elintarvike- ja tekstiiliteollisuudesta, maaseutukunnista, kaupungeista, kulttuurielämästä, urheilusta ja kansatieteestä unohtamatta lukuisia vapaa-aiheisia lyhytkuvia ja uutiskatsauselokuvia. 

Lyhytelokuvien lisäksi Aho & Soldan valmisti 12 kokoillan dokumenttielokuvaa, joista ensimmäisenä teatterilevitykseen tullut <i>Villilintujen parissa</i> (1927) sai erinomaiset arvostelut mm. valokuvauksellisuudesta. Yhtiön pitkistä dokumenttielokuvista huomattavimpia ja suuritöisimpiä oli <i>Suomen puu- ja paperiteollisuus</i> (1930). Aho & Soldanin tunnetuimpiin kokoillan dokumenttielokuviin kuuluu matkailunedistämiseen tähdännyt <i>Suomi kutsuu I-II</i> (1932), joka ulkoministeriön välityksellä sai laajan levityksen myös maamme rajojen ulkopuolella. 

Kuvaussuunnitelmat Heikki Aho laati Björn Soldanin kanssa, mutta elokuvien jälkityöstöstä ja kokonaisuudesta hän vastasi itse. Elokuvaleikkaajana Ahoa pidettiin Suomen varmimpana. Kuvaajana hän oli pitkäaikaisen yhteistyökumppanin, valokuvaaja Eino Mäkisen mukaan impulsiivinen, ehkä runnovan nopea ja räiskähteleväkin. 

Heikki Ahon merkittävimpiä elokuvahankkeita oli Aho & Soldanin ainoaksi fiktioelokuvatuotannoksi jäänyt <i>Juha</i> (1937), joka perustui Juhani Ahon samannimiseen romaaniin. Käsikirjoitus elokuvaan syntyi veljesten yhteistyönä. Suomi-Filmiin kiinnitetyn Valentin Vaalan kieltäydyttyä <i>Juhan</i> ohjaustyöstä tehtävän sai nuori elokuvakriitikko ja teatteriohjaaja, johon Aho oli tutustunut elokuvakerho Projektiossa. ”Jo alusta alkaen hän osoitti melkoista rohkeutta ja hyvää havaintokykyä kiinnittämällä ohjaajaksi siihen aikaan vielä melko tuntemattoman ja erittäin vähän elokuvatekniikasta perillä olleen Nyrki Tapiovaaran. Uupumatta hän opasti Tapiovaaraa ja valvoi hänen työtään. Mutta ratkaisevalla hetkellä hän vetäytyi niin kokonaan sivuun ja antoi kaiken maineen Nyrki Tapiovaaralle”, muisteli elokuvaohjaaja Esko Töyri Heikki Ahoa Kinolehden julkaisemassa artikkelissa vuonna 1961. 

Talvisodan aikana Heikki Aho osallistui Suomen valistuspyrkimyksiin toimittamalla Tukholmasta käsin maailmanlaajuiseen levitykseen ns. myötätuntoelokuvia. Jatkosodassa hän työskenteli ensin TK-kuvaajana rintamalla ja myöhemmin hänet komennettiin päämajan erityistehtäviin Finlandia Uutistoimiston ja Valtion tiedotuslaitoksen kuvaajaksi ja ohjaajaksi.

Rauhan tultua Heikki Aho jatkoi vanhemman tyttärensä, Lontooseen BBC:n suomenkielisen osaston toimittajaksi 1945 lähteneen Björn Soldanin tilalle tulleen valokuvaaja Claire Ahon kanssa elokuvayhtiö Aho & Soldanin toimintaa. Hän etääntyi 1950-luvun puolivälissä vähitellen elokuvatuotannosta, perusti yhtiölle värivalokuvalaboratorion ja keskittyi väriteoreettisiin tutkimuksiinsa. Säilyneen elokuva-aineistonsa Heikki Aho kokosi ja talletti Suomen elokuva-arkiston Fennica-kokoelmaan.

Elokuvanteon ohessa Heikki Ahon toimialaa oli alusta alkaen valokuvaus. Hän kuului valokuvaajien radikaaliin ABISS-ryhmään, jonka ”uuden ilmaisun” esiintuoma yhteisnäyttely vuonna 1930 merkitsi käännekohtaa maamme valokuvataiteessa. Ympäri Suomen ulottuvien elokuvausmatkojen yhteydessä otetuista lukuisista valokuvista Aho toimitti 1930- ja 1940-luvuilla korkeatasoisia kuvateoksia, joista osa levisi useina kieliversioina myös ulkomaille.

Heikki Aho menehtyi vuonna 1961. ”Hän oli luonteeltaan tavattoman oikeamielinen, huumorintajuinen, herkkä ja hyväsydäminen, vaikka ulospäin saattoikin joskus esiintyä äkkinäisenä ja jyrkkänäkin”, muisteli <i>Juha</i>-elokuvan äänittäjä Lauri Pulkkila Kinolehden 1961 julkaisemassa artikkelissa. Samana vuonna perustettiin diplomi-insinööri Heikki Ahon muistosäätiö nuorten lahjakkuuksien tukemiseksi visuaalisten taiteiden alalla. 2000-luvulla on alettu jakaa Aho & Soldan -elämäntyöpalkintoa, jonka kriteereinä ovat merkittävä ja suomalaista luovaa dokumenttielokuvaa kehittänyt elokuvatyö sekä pitkään laadukkaana jatkunut ura dokumenttielokuvaohjaajana. 


<i>Sisko Rytkönen</i>
12.4.2021 



<b>Kirjallisuutta ja lähteitä</b> 

Peter von Bagh: <i>Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja </i>. Helsinki: Otava 2005, 74–75, 421.

Jari Sedergren & Ilkka Kippola: <i>Dokumentin ytimessä – suomalaisen dokumentti- ja lyhytelokuvan historia 1904–1944</i>. Helsinki: SKS 2009, 177–190.

Sakari Toiviainen: <i> Sata vuotta – sata elokuvaa</i>. Helsinki: SKS 2007, 24–26.

<i>Suomen kansallisfilmografia 2.</i> Helsinki: Painatuskeskus 1995, 97–104.

Aito Mäkinen: ”Mies jätti perinnön”. <i>Elokuva-Aitta</i> 14/1961, 8–9.

Kari Uusitalo: ”Heikki Aho”. <i>Kinolehti</i> 4/1961, 7–9.

Elokuva <i>Lastuja – taiteilijasuvun vuosisata</i> (2011). Ohjaus Peter von Bagh. Tuotanto Illume Oy.

https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/5027/ Aho, Heikki (1895–1961), Kirjoittaja: Lauri Tykkyläinen. Linkki tarkastettu 30.3.2021. [www-sivu]

https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/5028/ Soldan, Björn (1902–1953), Kirjoittaja: Lauri Tykkyläinen. Linkki tarkastettu 30.3.2021. [www-sivu]

https://www.imdb.com/name/nm0014249/ Heikki Aho. Linkki tarkastettu 30.3.2021. [www-sivu]</BiographicalNote>
<AgentDate>
<AgentDateEventType>51</AgentDateEventType>
<DateText>29.05.1895</DateText>
<LocationName>Hausjärvi</LocationName>
</AgentDate>
<AgentDate>
<AgentDateEventType>52</AgentDateEventType>
<DateText>27.04.1961</DateText>
<LocationName>Helsinki</LocationName>
</AgentDate>
<AgentPlace>
<LocationName>Suomi</LocationName>
</AgentPlace>
</CinematographicAgent>
</ExchangeSet>
record_format |
forwardAuthority
|
source |
kavi_henkilo
|
record_type |
Personal Name
|
heading |
Heikki Aho
|
heading_keywords |
Heikki Aho
|
birth_place |
Hausjärvi
|
death_place |
Helsinki
|
related_place |
Suomi
|
source_str_mv |
kavi_henkilo
|
datasource_str_mv |
kavi_henkilo
|
id |
kavi.elonet_henkilo_100570
|
institution |
KAVI
|
first_indexed |
2019-11-19T10:25:39Z
|
last_indexed |
2021-05-27T19:00:02Z
|
_version_ |
1718483916187238403
|
fullrecord |
<?xml version="1.0"?><ExchangeSet xmlns="http://project-forward.eu/schemas/EN15907-forward" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:schemaLocation="http://project-forward.eu/schemas/EN15907-forward http://forward.cineca.it/schema/EN15907-forward-v1.0.xsd"><CinematographicAgent><AgentIdentifier><AgentIDType>01</AgentIDType><IDTypeName>elonet_henkilo</IDTypeName><IDValue>100570</IDValue></AgentIdentifier><RecordSource><SourceName>Kansallinen audiovisuaalinen instituutti</SourceName></RecordSource><RecordSource><SourceName>Kari Uusitalon muistiinpanot, Claire Ahon haastattelu 12.5.1961.
Vem och vad? - Biografisk handbok, s.12. Helsingfors 1957.</SourceName></RecordSource><CAgentName><AgentNameType>04</AgentNameType><PersonName>Heikki Aho</PersonName><PersonNameInverted>Aho, Heikki</PersonNameInverted><NamesBeforeKey>Heikki Taavetti</NamesBeforeKey></CAgentName><BiographicalNote>Harrasti valokuvausta ja jo 10-vuotiaana hänellä oli Tuusulassa oma laboratorio, jossa valmisti kuvansa. Opiskeli Teknillisessä korkeakoulussa ja Saksassa. Puoliso vuodesta 1923 latvialaissyntyinen tanssitaiteilija Dinah Selkin.</BiographicalNote><BiographicalNote henkilo-biografia-tyyppi="biografia">Elokuvantekijä, tuottaja, valokuvaaja

Heikki Aho oli suomalaisen elokuva- ja valokuvaustaiteen merkittävimpiä tiennäyttäjiä. Hänen ja velipuolensa Björn Soldanin yhtiö Aho & Soldan tuotti yli 400 lyhytelokuvaa, 12 kokoillan dokumenttielokuvaa sekä pitkän näytelmäelokuvan <i>Juha</i> (1937). Heikki Aho julkaisi 1930- ja 1940-luvuilla elokuvausmatkojen yhteydessä otetuista valokuvista useita arvostettuja kuvateoksia, joista osa levisi useina kieliversioina myös ulkomaille. 


Heikki Taavetti Aho syntyi 1895 Hausjärvellä kirjailija Juhani Ahon ja taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtin esikoiseksi. Hän kiinnostui varhain erityisesti luonnonilmiöiden tarkkailusta, mekaniikasta ja valokuvauksesta. Aholla oli jo 10-vuotiaana Tuusulan Aholassa oma laboratorio, jossa hän kehitti ja valmisti valokuvansa.

Vuoden 1918 sisällissodan aikana Heikki Aho toimi punaisten hallinnossa, mutta pasifistina hän ei osallistunut taisteluihin. Sodan loppuvaiheessa valkoisten vangiksi jäänyt Aho jäi henkiin, mihin todennäköisesti ratkaisevasti vaikutti hänen äitinsä vetoomus kenraali Mannerheimille.

Heikki Aho opiskeli Helsingissä teknillisen korkeakoulun konerakennuksen ja paperiteollisuuden opintosuunnalla ja valmistui diplomi-insinööriksi 1920. Hän jatkoi 1921–24 opintojaan Grossbothnissa Saksassa Nobel-palkitun kemistin ja väriteoreetikon Wilhelm Ostwaldin assistenttina. Aho toimi myös värjäys- ja väripainokoneisiin erikoistuneen tuotantolaitoksen tutkijana ja johtajana. Hän avioitui latvialaisen tanssitaiteilijan Dinah Selkinan kanssa vuonna 1923.

Suomeen palattuaan Heikki Aho perusti vuonna 1924 valokuvausta ja elokuvia opiskelleen velipuolensa Björn Soldanin sekä rahoittajaksi alkuvaiheessa mukaan lähteneen insinööri G. W. Roeringin kanssa Aho & Soldan & Co -nimisen elokuvayhtiön. Yrityksen toiminta lähti käyntiin, kun Suomen Ford Motor Companyn mainospäällikkö Antti Aho tilasi veljeltään Heikiltä lyhytfilmin <i>Fordson traktorikaravaani Suomessa</i> (1926). Heikki Aho oivalsi varhain, että tilauselokuvat takasivat nuorille yrittäjille varmemman toimeentulon kuin fiktioelokuvia valmistavat, katsojamääristä taloudellisesti riippuvaiset filmiyhtiöt kuten O.Y. Fennica A.B., jonka tuottamassa <i>Mustalaishurmaajassa</i> (1929) hän oli kuvaajana. 

Kun 1930-luvun alkuvuosien lama näivetti kotimaisen lyhytelokuvatuotannon, kehitti Heikki Aho elvyttäjäksi veronalennuskuvajärjestelmän, joka muun muassa takasi hyville lyhytelokuville teatterilevikin. Korkealaatuisella tuotannollaan mainetta niittänyt Aho & Soldan valmisti vuosina 1925–62 yli 400 lyhytelokuvaa maa- ja metsätaloudesta, puunjalostus-, kaivos-, metalli-, elintarvike- ja tekstiiliteollisuudesta, maaseutukunnista, kaupungeista, kulttuurielämästä, urheilusta ja kansatieteestä unohtamatta lukuisia vapaa-aiheisia lyhytkuvia ja uutiskatsauselokuvia. 

Lyhytelokuvien lisäksi Aho & Soldan valmisti 12 kokoillan dokumenttielokuvaa, joista ensimmäisenä teatterilevitykseen tullut <i>Villilintujen parissa</i> (1927) sai erinomaiset arvostelut mm. valokuvauksellisuudesta. Yhtiön pitkistä dokumenttielokuvista huomattavimpia ja suuritöisimpiä oli <i>Suomen puu- ja paperiteollisuus</i> (1930). Aho & Soldanin tunnetuimpiin kokoillan dokumenttielokuviin kuuluu matkailunedistämiseen tähdännyt <i>Suomi kutsuu I-II</i> (1932), joka ulkoministeriön välityksellä sai laajan levityksen myös maamme rajojen ulkopuolella. 

Kuvaussuunnitelmat Heikki Aho laati Björn Soldanin kanssa, mutta elokuvien jälkityöstöstä ja kokonaisuudesta hän vastasi itse. Elokuvaleikkaajana Ahoa pidettiin Suomen varmimpana. Kuvaajana hän oli pitkäaikaisen yhteistyökumppanin, valokuvaaja Eino Mäkisen mukaan impulsiivinen, ehkä runnovan nopea ja räiskähteleväkin. 

Heikki Ahon merkittävimpiä elokuvahankkeita oli Aho & Soldanin ainoaksi fiktioelokuvatuotannoksi jäänyt <i>Juha</i> (1937), joka perustui Juhani Ahon samannimiseen romaaniin. Käsikirjoitus elokuvaan syntyi veljesten yhteistyönä. Suomi-Filmiin kiinnitetyn Valentin Vaalan kieltäydyttyä <i>Juhan</i> ohjaustyöstä tehtävän sai nuori elokuvakriitikko ja teatteriohjaaja, johon Aho oli tutustunut elokuvakerho Projektiossa. ”Jo alusta alkaen hän osoitti melkoista rohkeutta ja hyvää havaintokykyä kiinnittämällä ohjaajaksi siihen aikaan vielä melko tuntemattoman ja erittäin vähän elokuvatekniikasta perillä olleen Nyrki Tapiovaaran. Uupumatta hän opasti Tapiovaaraa ja valvoi hänen työtään. Mutta ratkaisevalla hetkellä hän vetäytyi niin kokonaan sivuun ja antoi kaiken maineen Nyrki Tapiovaaralle”, muisteli elokuvaohjaaja Esko Töyri Heikki Ahoa Kinolehden julkaisemassa artikkelissa vuonna 1961. 

Talvisodan aikana Heikki Aho osallistui Suomen valistuspyrkimyksiin toimittamalla Tukholmasta käsin maailmanlaajuiseen levitykseen ns. myötätuntoelokuvia. Jatkosodassa hän työskenteli ensin TK-kuvaajana rintamalla ja myöhemmin hänet komennettiin päämajan erityistehtäviin Finlandia Uutistoimiston ja Valtion tiedotuslaitoksen kuvaajaksi ja ohjaajaksi.

Rauhan tultua Heikki Aho jatkoi vanhemman tyttärensä, Lontooseen BBC:n suomenkielisen osaston toimittajaksi 1945 lähteneen Björn Soldanin tilalle tulleen valokuvaaja Claire Ahon kanssa elokuvayhtiö Aho & Soldanin toimintaa. Hän etääntyi 1950-luvun puolivälissä vähitellen elokuvatuotannosta, perusti yhtiölle värivalokuvalaboratorion ja keskittyi väriteoreettisiin tutkimuksiinsa. Säilyneen elokuva-aineistonsa Heikki Aho kokosi ja talletti Suomen elokuva-arkiston Fennica-kokoelmaan.

Elokuvanteon ohessa Heikki Ahon toimialaa oli alusta alkaen valokuvaus. Hän kuului valokuvaajien radikaaliin ABISS-ryhmään, jonka ”uuden ilmaisun” esiintuoma yhteisnäyttely vuonna 1930 merkitsi käännekohtaa maamme valokuvataiteessa. Ympäri Suomen ulottuvien elokuvausmatkojen yhteydessä otetuista lukuisista valokuvista Aho toimitti 1930- ja 1940-luvuilla korkeatasoisia kuvateoksia, joista osa levisi useina kieliversioina myös ulkomaille.

Heikki Aho menehtyi vuonna 1961. ”Hän oli luonteeltaan tavattoman oikeamielinen, huumorintajuinen, herkkä ja hyväsydäminen, vaikka ulospäin saattoikin joskus esiintyä äkkinäisenä ja jyrkkänäkin”, muisteli <i>Juha</i>-elokuvan äänittäjä Lauri Pulkkila Kinolehden 1961 julkaisemassa artikkelissa. Samana vuonna perustettiin diplomi-insinööri Heikki Ahon muistosäätiö nuorten lahjakkuuksien tukemiseksi visuaalisten taiteiden alalla. 2000-luvulla on alettu jakaa Aho & Soldan -elämäntyöpalkintoa, jonka kriteereinä ovat merkittävä ja suomalaista luovaa dokumenttielokuvaa kehittänyt elokuvatyö sekä pitkään laadukkaana jatkunut ura dokumenttielokuvaohjaajana. 


<i>Sisko Rytkönen</i>
12.4.2021 



<b>Kirjallisuutta ja lähteitä</b> 

Peter von Bagh: <i>Suomalaisen elokuvan uusi kultainen kirja </i>. Helsinki: Otava 2005, 74–75, 421.

Jari Sedergren & Ilkka Kippola: <i>Dokumentin ytimessä – suomalaisen dokumentti- ja lyhytelokuvan historia 1904–1944</i>. Helsinki: SKS 2009, 177–190.

Sakari Toiviainen: <i> Sata vuotta – sata elokuvaa</i>. Helsinki: SKS 2007, 24–26.

<i>Suomen kansallisfilmografia 2.</i> Helsinki: Painatuskeskus 1995, 97–104.

Aito Mäkinen: ”Mies jätti perinnön”. <i>Elokuva-Aitta</i> 14/1961, 8–9.

Kari Uusitalo: ”Heikki Aho”. <i>Kinolehti</i> 4/1961, 7–9.

Elokuva <i>Lastuja – taiteilijasuvun vuosisata</i> (2011). Ohjaus Peter von Bagh. Tuotanto Illume Oy.

https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/5027/ Aho, Heikki (1895–1961), Kirjoittaja: Lauri Tykkyläinen. Linkki tarkastettu 30.3.2021. [www-sivu]

https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/5028/ Soldan, Björn (1902–1953), Kirjoittaja: Lauri Tykkyläinen. Linkki tarkastettu 30.3.2021. [www-sivu]

https://www.imdb.com/name/nm0014249/ Heikki Aho. Linkki tarkastettu 30.3.2021. [www-sivu]</BiographicalNote><AgentDate><AgentDateEventType>51</AgentDateEventType><DateText>29.05.1895</DateText><LocationName>Hausjärvi</LocationName></AgentDate><AgentDate><AgentDateEventType>52</AgentDateEventType><DateText>27.04.1961</DateText><LocationName>Helsinki</LocationName></AgentDate><AgentPlace><LocationName>Suomi</LocationName></AgentPlace></CinematographicAgent></ExchangeSet>
|
birth_date |
1895
|
death_date |
1961
|