<?xml version="1.0"?>
<ExchangeSet xmlns="http://project-forward.eu/schemas/EN15907-forward" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:schemaLocation="http://project-forward.eu/schemas/EN15907-forward http://forward.cineca.it/schema/EN15907-forward-v1.0.xsd">
<CinematographicAgent>
<AgentIdentifier>
<AgentIDType>01</AgentIDType>
<IDTypeName>elonet_henkilo</IDTypeName>
<IDValue>223194</IDValue>
</AgentIdentifier>
<RecordSource>
<SourceName>Kansallinen audiovisuaalinen instituutti</SourceName>
</RecordSource>
<RecordSource>
<SourceName>Elävän kuvan vuosikirja 1993. KU 10.12.1992. Al 10.12.1992. ESS 10.12.1992.
www.jussit.fi. https://www.hs.fi/muistot/art-2000002628110.html [viitattu 11.12.2017]. https://www.findagrave.com/memorial/151559226 [viitattu 11.12.2017]</SourceName>
</RecordSource>
<CAgentName>
<AgentNameType>04</AgentNameType>
<PersonName>Erkki Pajala</PersonName>
<PersonNameInverted>Pajala, Erkki</PersonNameInverted>
<NamesBeforeKey>Erkki Johannes</NamesBeforeKey>
</CAgentName>
<BiographicalNote henkilo-biografia-tyyppi="biografia">Näyttelijä

Erkki Pajala tuli tunnetuksi vähäeleisenä mutta sisäisesti voimakkaana näyttelijänä. Hänelle kertyi kymmenkunta elokuvaroolia, joista keskeisin on Olli Mäen osa elokuvassa <i>Kun taivas putoaa…</i> (1972). Tunnetuimmaksi hän tulikin suorituksistaan monissa tv-elokuvissa ja nimenomaan Veijo Meren romaaniin perustuvassa suomalaisen tv-elokuvan klassikossa <i>Manillaköysi </i> (1976). Monesti hän näytteli suomalaista miestä, joka ei näytä tunteitaan.


Erkki Pajala syntyi 1929 Jyväskylässä kirvesmiesperheeseen. Nuorempana hän toimi putkialan urakoitsijana, mutta alkoi sitten suuntautua teatteriin: Jyväskylän Kansannäyttämölle, Huoneteatteriin ja Työväenteatteriin. Hän opiskeli laulua Jyväskylän Konservatoriossa, näyttämötyötä Työväen Näyttämöiden Liiton kesäkursseilla ja 1963 Yhteiskunnallisen Korkeakoulun Draamastudiossa.

Oltuaan 1960-luvulla kiinnitettynä Kokkolan Kaupunginteatteriin ja Tampereen Työväen Teatteriin Erkki Pajala näytteli Televisioteatterissa 1969–73. Sen jälkeen hän oli freelancenäyttelijänä. Erkki Pajalan teatterirooleja olivat mm. Topi Romppanen Ilmari Kiannon <i>Punaisessa viivassa</i> ja Petruchio Shakespearen näytelmässä <i>Kuinka äkäpussi kesytetään</i>. Pajala myös ohjasi teatterissa. 

Erkki Pajalan ensimmäinen elokuvarooli oli ”miesrooli”: hän oli mies Utopilassa <i>Villissä Pohjolassa</i> (1955). Hänen keskeisin elokuvaroolinsa on sensaatiolehden toimittajan Olli Meren osa Risto Jarvan elokuvassa <i>Kun taivas putoaa…</i> (1972), jota mainostettiin iskulauseella ”Elokuva kostosta ja rakkaudesta”. Vaikka sensaatio- ja skandaalilehtiä on ollut maailman sivu, Risto Jarva työryhmineen ennusti jopa 2000-luvun medioitumista.

Elokuvassa <i>Aidankaatajat</i> (1982) mieskolmikko pakenee sairaalasta; Erkki Pajala esitti sattumoisin entistä putkimiestä. Erkki Pajalan viimeiseksi elokuvaksi jäi lastenelokuva <i>Papukaijamies</i> (1992), joka sai ensi-iltansa pari kuukautta Pajalan kuoleman jälkeen. 

Erkki Pajalan keskeisiä tv-rooleja ovat Jonni Lumperi Maiju Lassilan <i>Kuolleista heränneessä</i> (1975, Yle; ohjaus Jukka Sipilä ja Hannu Kahakorpi), Jooseppi Keppilä Veijo Meren <i>Manillaköydessä</i> (1976, Yle; ohjaus Veli-Matti Saikkonen), leppeän syrjäänvetäytyvä perheenisä Pirkko Saision <i>Elämänmenossa</i> (1978, Yle; ohjaus Åke Lindman), myös perheenisä Eino Säisän tv-elokuvassa <i>Kukkivat roudan maat</i> (1981, Yle; ohjaus Jukka Sipilä). Säisän romaanin nimi on säe Uuno Kailaan <i>Suomalaisen rukouksen</i> alkuperäisestä toisesta säkeistöstä: ”Herra, valista meihin / kasvosi laupiaat, / kunnes armosi alla / kukkivat roudan maat!” Runo tunnetaan Taneli Kuusiston sävellyksenä. 

Kirjallisuudentutkija Lasse Koskelan mukaan Säisä kuvaa pääteoksessaan, kuusiosainessa romaanisarjassa <i>Kukkivat roudan maat</i> (1971–80) psykologin ja sosiaalihistorioitsijan ottein pohjoissavolaisen kylän vaiheita sodan päättymisestä vuoteen 1980. 

Pauli Virtasen ohjaamassa tv-elokuvassa <i>Syysmuutto</i> (1991, MTV) Pajala esitti pääosaa kalastaja Anttina. Jukka Kajava totesi, että <i>Syysmuutossa</i> näytellään yksinkertaisesti, mutta koskettavasti. ”Erkki Pajala on vaitonaisena kalastajana riipaisevan tosi – –-.”

<i>Manillaköysi</i> on yksi tunnetuimmista suomalaisista tv-elokuvista. Siinä sotamies Joose Keppilä kuljettaa löytämänsä manillaköyden takin alle ylävartaloonsa vyötettynä. Ylen Elävään arkistoon on tallennettu <i>Manillaköydestä</i> klassinen kohtaus, jossa eversti (Yrjö Parjanne) ihmettelee Keppilän yllä olevaa rei’ille ammuttua asetakkia ja kysyy: ”Kuinka te olette hengissä?”

Erkki Pajala harrasti kuvanveistoa. Hän kuoli 63-vuotiaana 1992 Jyväskylässä. Hänet on haudattu Malmin hautausmaahan.

Erkki Pajalan poika Turo Pajala (1955–2007) näytteli kymmenkunnassa elokuvassa, mm. Aki Kaurismäen <i>Arielissa</i> (1988). 


<i>Kalevi Koukkunen</i>
11.12.2017



<b>Kirjallisuutta ja lähteitä</b>

Marjut Jousi: ”Koettelemusten ennätys: Kukkivat roudan maat”. Katso 10/1981, 8–11.

Uuno Kailas: <i>Runoja</i>. 6. p. Porvoo: WSOY 1945, 253–254.

Jukka Kajava: ”Elämänmenoa – Valtaisan työn tulos”. Helsingin Sanomat 1.11.1978.

Lasse Koskela: ”Säisä, Eino” teoksessa Matti Klinge (päätoim.): <i>Suomen kansallisbiografia</i>. Osa 9: Siltanen–Tott. Studia Biographica 3 : 9. Helsinki: SKS 2007, 534. 

<i>Suomen kansallisfilmografia 5</i>. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1989.

<i>Suomen kansallisfilmografia 8</i>. Helsinki: Edita 1999.

<i>Suomen kansallisfilmografia 9</i>. Helsinki: Edita 2000.

<i>Suomen kansallisfilmografia 10</i>. Helsinki: Edita 2002.

<i>Suomen kansallisfilmografia 11</i>. Helsinki: Edita 2004.

<i>Teatterin maailma 1965. Suomen teatterilaitos ja teatteriväki</i>. Toim. Verneri Veistäjä. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 8. Helsinki: Tammi 1965, 304.

<i>Suomen teatterit ja teatterintekijät [1974]. Yhteisö- ja henkilöhakemisto</i>. Toimituskunta: Timo Martin ym. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 28. Helsinki: Tammi 1974, 396.

Anna Kerttu Wiik: ”Erkki Pajala pysyy näyttelijänä”. Katso 40/1976, 9–11.

Erkki Pajala. Nekrologi. Helsingin Sanomat 29.10.1992.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/12/14/manillakoysi (katsottu 1.11.2017).</BiographicalNote>
<BiographicalNote henkilo-biografia-tyyppi="palkinnot">Jussi-palkinto 1977 miesnäyttelijäroolista televisioelokuvassa Manillaköysi.</BiographicalNote>
<AgentDate>
<AgentDateEventType>51</AgentDateEventType>
<DateText>16.04.1929</DateText>
<LocationName>Jyväskylä</LocationName>
</AgentDate>
<AgentDate>
<AgentDateEventType>52</AgentDateEventType>
<DateText>28.10.1992</DateText>
<LocationName>Jyväskylä</LocationName>
</AgentDate>
<AgentPlace>
<LocationName>Suomi</LocationName>
</AgentPlace>
</CinematographicAgent>
</ExchangeSet>
record_format |
forwardAuthority
|
source |
kavi_henkilo
|
record_type |
Personal Name
|
heading |
Erkki Pajala
|
heading_keywords |
Erkki Pajala
|
birth_place |
Jyväskylä
|
death_place |
Jyväskylä
|
related_place |
Suomi
|
source_str_mv |
kavi_henkilo
|
datasource_str_mv |
kavi_henkilo
|
id |
kavi.elonet_henkilo_223194
|
institution |
KAVI
|
first_indexed |
2019-11-19T10:27:48Z
|
last_indexed |
2019-11-19T10:36:45Z
|
_version_ |
1794216025246400515
|
fullrecord |
<?xml version="1.0"?><ExchangeSet xmlns="http://project-forward.eu/schemas/EN15907-forward" xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema-instance" xsi:schemaLocation="http://project-forward.eu/schemas/EN15907-forward http://forward.cineca.it/schema/EN15907-forward-v1.0.xsd"><CinematographicAgent><AgentIdentifier><AgentIDType>01</AgentIDType><IDTypeName>elonet_henkilo</IDTypeName><IDValue>223194</IDValue></AgentIdentifier><RecordSource><SourceName>Kansallinen audiovisuaalinen instituutti</SourceName></RecordSource><RecordSource><SourceName>Elävän kuvan vuosikirja 1993. KU 10.12.1992. Al 10.12.1992. ESS 10.12.1992.
www.jussit.fi. https://www.hs.fi/muistot/art-2000002628110.html [viitattu 11.12.2017]. https://www.findagrave.com/memorial/151559226 [viitattu 11.12.2017]</SourceName></RecordSource><CAgentName><AgentNameType>04</AgentNameType><PersonName>Erkki Pajala</PersonName><PersonNameInverted>Pajala, Erkki</PersonNameInverted><NamesBeforeKey>Erkki Johannes</NamesBeforeKey></CAgentName><BiographicalNote henkilo-biografia-tyyppi="biografia">Näyttelijä

Erkki Pajala tuli tunnetuksi vähäeleisenä mutta sisäisesti voimakkaana näyttelijänä. Hänelle kertyi kymmenkunta elokuvaroolia, joista keskeisin on Olli Mäen osa elokuvassa <i>Kun taivas putoaa…</i> (1972). Tunnetuimmaksi hän tulikin suorituksistaan monissa tv-elokuvissa ja nimenomaan Veijo Meren romaaniin perustuvassa suomalaisen tv-elokuvan klassikossa <i>Manillaköysi </i> (1976). Monesti hän näytteli suomalaista miestä, joka ei näytä tunteitaan.


Erkki Pajala syntyi 1929 Jyväskylässä kirvesmiesperheeseen. Nuorempana hän toimi putkialan urakoitsijana, mutta alkoi sitten suuntautua teatteriin: Jyväskylän Kansannäyttämölle, Huoneteatteriin ja Työväenteatteriin. Hän opiskeli laulua Jyväskylän Konservatoriossa, näyttämötyötä Työväen Näyttämöiden Liiton kesäkursseilla ja 1963 Yhteiskunnallisen Korkeakoulun Draamastudiossa.

Oltuaan 1960-luvulla kiinnitettynä Kokkolan Kaupunginteatteriin ja Tampereen Työväen Teatteriin Erkki Pajala näytteli Televisioteatterissa 1969–73. Sen jälkeen hän oli freelancenäyttelijänä. Erkki Pajalan teatterirooleja olivat mm. Topi Romppanen Ilmari Kiannon <i>Punaisessa viivassa</i> ja Petruchio Shakespearen näytelmässä <i>Kuinka äkäpussi kesytetään</i>. Pajala myös ohjasi teatterissa. 

Erkki Pajalan ensimmäinen elokuvarooli oli ”miesrooli”: hän oli mies Utopilassa <i>Villissä Pohjolassa</i> (1955). Hänen keskeisin elokuvaroolinsa on sensaatiolehden toimittajan Olli Meren osa Risto Jarvan elokuvassa <i>Kun taivas putoaa…</i> (1972), jota mainostettiin iskulauseella ”Elokuva kostosta ja rakkaudesta”. Vaikka sensaatio- ja skandaalilehtiä on ollut maailman sivu, Risto Jarva työryhmineen ennusti jopa 2000-luvun medioitumista.

Elokuvassa <i>Aidankaatajat</i> (1982) mieskolmikko pakenee sairaalasta; Erkki Pajala esitti sattumoisin entistä putkimiestä. Erkki Pajalan viimeiseksi elokuvaksi jäi lastenelokuva <i>Papukaijamies</i> (1992), joka sai ensi-iltansa pari kuukautta Pajalan kuoleman jälkeen. 

Erkki Pajalan keskeisiä tv-rooleja ovat Jonni Lumperi Maiju Lassilan <i>Kuolleista heränneessä</i> (1975, Yle; ohjaus Jukka Sipilä ja Hannu Kahakorpi), Jooseppi Keppilä Veijo Meren <i>Manillaköydessä</i> (1976, Yle; ohjaus Veli-Matti Saikkonen), leppeän syrjäänvetäytyvä perheenisä Pirkko Saision <i>Elämänmenossa</i> (1978, Yle; ohjaus Åke Lindman), myös perheenisä Eino Säisän tv-elokuvassa <i>Kukkivat roudan maat</i> (1981, Yle; ohjaus Jukka Sipilä). Säisän romaanin nimi on säe Uuno Kailaan <i>Suomalaisen rukouksen</i> alkuperäisestä toisesta säkeistöstä: ”Herra, valista meihin / kasvosi laupiaat, / kunnes armosi alla / kukkivat roudan maat!” Runo tunnetaan Taneli Kuusiston sävellyksenä. 

Kirjallisuudentutkija Lasse Koskelan mukaan Säisä kuvaa pääteoksessaan, kuusiosainessa romaanisarjassa <i>Kukkivat roudan maat</i> (1971–80) psykologin ja sosiaalihistorioitsijan ottein pohjoissavolaisen kylän vaiheita sodan päättymisestä vuoteen 1980. 

Pauli Virtasen ohjaamassa tv-elokuvassa <i>Syysmuutto</i> (1991, MTV) Pajala esitti pääosaa kalastaja Anttina. Jukka Kajava totesi, että <i>Syysmuutossa</i> näytellään yksinkertaisesti, mutta koskettavasti. ”Erkki Pajala on vaitonaisena kalastajana riipaisevan tosi – –-.”

<i>Manillaköysi</i> on yksi tunnetuimmista suomalaisista tv-elokuvista. Siinä sotamies Joose Keppilä kuljettaa löytämänsä manillaköyden takin alle ylävartaloonsa vyötettynä. Ylen Elävään arkistoon on tallennettu <i>Manillaköydestä</i> klassinen kohtaus, jossa eversti (Yrjö Parjanne) ihmettelee Keppilän yllä olevaa rei’ille ammuttua asetakkia ja kysyy: ”Kuinka te olette hengissä?”

Erkki Pajala harrasti kuvanveistoa. Hän kuoli 63-vuotiaana 1992 Jyväskylässä. Hänet on haudattu Malmin hautausmaahan.

Erkki Pajalan poika Turo Pajala (1955–2007) näytteli kymmenkunnassa elokuvassa, mm. Aki Kaurismäen <i>Arielissa</i> (1988). 


<i>Kalevi Koukkunen</i>
11.12.2017



<b>Kirjallisuutta ja lähteitä</b>

Marjut Jousi: ”Koettelemusten ennätys: Kukkivat roudan maat”. Katso 10/1981, 8–11.

Uuno Kailas: <i>Runoja</i>. 6. p. Porvoo: WSOY 1945, 253–254.

Jukka Kajava: ”Elämänmenoa – Valtaisan työn tulos”. Helsingin Sanomat 1.11.1978.

Lasse Koskela: ”Säisä, Eino” teoksessa Matti Klinge (päätoim.): <i>Suomen kansallisbiografia</i>. Osa 9: Siltanen–Tott. Studia Biographica 3 : 9. Helsinki: SKS 2007, 534. 

<i>Suomen kansallisfilmografia 5</i>. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1989.

<i>Suomen kansallisfilmografia 8</i>. Helsinki: Edita 1999.

<i>Suomen kansallisfilmografia 9</i>. Helsinki: Edita 2000.

<i>Suomen kansallisfilmografia 10</i>. Helsinki: Edita 2002.

<i>Suomen kansallisfilmografia 11</i>. Helsinki: Edita 2004.

<i>Teatterin maailma 1965. Suomen teatterilaitos ja teatteriväki</i>. Toim. Verneri Veistäjä. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 8. Helsinki: Tammi 1965, 304.

<i>Suomen teatterit ja teatterintekijät [1974]. Yhteisö- ja henkilöhakemisto</i>. Toimituskunta: Timo Martin ym. Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisu n:o 28. Helsinki: Tammi 1974, 396.

Anna Kerttu Wiik: ”Erkki Pajala pysyy näyttelijänä”. Katso 40/1976, 9–11.

Erkki Pajala. Nekrologi. Helsingin Sanomat 29.10.1992.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/12/14/manillakoysi (katsottu 1.11.2017).</BiographicalNote><BiographicalNote henkilo-biografia-tyyppi="palkinnot">Jussi-palkinto 1977 miesnäyttelijäroolista televisioelokuvassa Manillaköysi.</BiographicalNote><AgentDate><AgentDateEventType>51</AgentDateEventType><DateText>16.04.1929</DateText><LocationName>Jyväskylä</LocationName></AgentDate><AgentDate><AgentDateEventType>52</AgentDateEventType><DateText>28.10.1992</DateText><LocationName>Jyväskylä</LocationName></AgentDate><AgentPlace><LocationName>Suomi</LocationName></AgentPlace></CinematographicAgent></ExchangeSet>
|
birth_date |
1929
|
death_date |
1992
|