Näyttelijä, käsikirjoittaja, apulaisohjaaja, apulaisleikkaaja, maskeeraaja

Mirjami Kuosmanen aloitti näyttelijäuransa 1930-luvun lopulla Teuvo Tulion ja Nyrki Tapiovaaran elokuvien vahvatahtoisten naisten tulkitsijana. Mirjami Kuosmasen ja hänen aviomiehensä Erik Blombergin yhteistyö huipentui 1950-luvulla, jolloin Kuosmanen toimi paitsi näyttelijänä, myös käsikirjoittajana ja apulaisohjaajana.


Anni Mirjam Mielikki Kuosmanen syntyi Keuruulla vuonna 1915 tehtailija Paavo Kuosmasen ja Alina Finérin perheeseen. Mirjami Kuosmanen, lempinimeltään Hurjami, oli suurperheen villikko. Harley Davidsonia ajava urheilullinen tyttö herätti kylällä huomiota pelottomuudellaan, ja rikkoi sovinnaisena pidetyn käytöksen rajoja.

Mirjami Kuosmanen siirtyi Haapamäen yhteiskoulusta Jyväskylän yhteislyseoon, missä hän opiskeli 1930-33. Kouluvuosina Kuosmanen menestyi yleisurheilussa, miekkailussa ja uinnissa. Lisäksi ratsastus kuului hänen harrastuksiinsa.

Esiintymishaluinen 21-vuotias Kuosmanen haki Suomen Näyttämöopistoon, missä hän opiskeli 1936-38, tähtäimessään ura näyttämötaiteilijana. Iltaisin Kuosmanen esiintyi sivuosissa Helsingin Kansanteatterissa. Lisäksi hänet nähtiin avustajarooleissa elokuvissa Kuriton sukupolvi (1937), Niskavuoren naiset (1938) ja Jääkärin morsian (1938).

Ohjaaja Teuvo Tulio pani merkille tumman ja tulisen Kuosmasen filmaattisen ulkomuodon, joka johti tärkeään rooliin Kaarlo Oksasen ja Rakel Linnanheimon tähdittämässä melodraamassa Laulu tulipunaisesta kukasta (1938). Kuosmanen esittää elokuvassa Annikkia, patriarkaattia halveksivaa, syvästi loukattua nuorta naista. Jo näyttelijättären ensimmäinen varsinainen elokuvarooli kertoi tulevasta: Kuosmasen valkokangaspersoonaksi oli piirtymässä voimakastahtoinen nainen. Seuraavissa elokuvissaan Kuosmanen esiintyi sivuosissa: revyylaulajana Nyrki Tapiovaaran farssissa Kaksi Vihtoria (1939) ja perheen tyttärenä Helmer Adlerin komediassa Herrat ovat herkkäuskoisia (1939).

Kaksi Vihtoria -elokuvan myötä alkanut yhteistyö Nyrki Tapiovaaran kanssa toi Mirjami Kuosmaselle ensimmäisen pääosan. F. E. Sillanpään romaaniin perustuvassa Miehen tiessä (1940) Kuosmanen esittää Vormiston Almaa, leskeksi jääneen Ahrolan Paavon (Gunnar Hiilloskorpi) nuoruuden rakastettua ja lapsen yksinhuoltajaäitiä. Tapiovaaran kaaduttua talvisodassa Mirjami Kuosmanen ja hänen aviomiehensä, tuottaja ja kuvaaja Erik Blomberg, viimeistelivät elokuvan esityskuntoon. Miehen tie merkitsi Mirjami Kuosmasen läpimurtoroolia.

Kuosmanen näytteli seuraavaksi irtisanottua konttorityttö Sirkkua hupailussa Ketunhäntä kainalossa (1940). Hän toimi 1940-luvun alussa myös maskeeraajana Sampo-Filmissä ja esiintyi välirauhan aikana Nuorten Teatterissa.

Edvin Laineen ohjaamassa draamassa Yrjänän emännän synti (1943) Mirjami Kuosmanen tulkitsee elokuvan nimiroolin. Vauraan Yrjänän talon nuori emäntä Selma pelkää sukutilan jäävän vaille perillistä kun hän ei ole tullut raskaaksi usean avioliittovuoden aikana. Selma rakastaa puolisoaan Anttia (Edvin Laine), mutta ei alistu lapsettomuuteen.

Sodan jälkeen Mirjami Kuosmasen voimakkaan naisen tähtikuva sai uusia, entistä kohtalokkaampia sävyjä melodraamoissa Sinä olet kohtaloni (1945) ja Haaviston Leeni (1948). Vuonna 1947 hän näytteli Ivar Johanssonin ohjaamassa ruotsalaisessa elokuvassa Livet i finnskogarna (Elämää suomalaismetsissä), jonka Erik Blomberg kuvasi Keski-Ruotsissa.

Mirjami Kuosmanen näytteli nimiroolia Jack Witikan Lappiin sijoittuvassa draamassa Aila - Pohjolan tytär (1951), jonka elokuvan yhtenä tuottajista toimiva Blomberg kuvasi. Aviopari Kuosmanen-Blomberg ei kuitenkaan ollut tyytyväinen lopputulokseen, joten he ryhtyivät suunnittelemaan omaa Lappi-aiheista filmiään. Fantasiaelokuva Valkoinen peura (1952) perustuu Mirjami Kuosmasen aiheeseen Lapin naisesta ja tämän muodonmuutoksesta miehiä tuhoavaksi poroksi. Valkoinen peura oli menestys sekä Suomessa että ulkomailla: kolmen Jussi-palkinnon lisäksi se palkittiin Cannesissa, Karlovy Varyssa ja Hollywoodin Golden Globe -gaalassa.

Mirjami Kuosmanen ja Erik Blomberg olivat tasavertainen työpari. ”Me teimme työtä yhdessä niin, ettei sitä tiennyt, mitä kumpikin teki. Kirjoitimme ja suunnittelimme. Se oli yhtä keskustelua,” Blomberg kertoo Suomineito zoomaa -kirjassa. ”Itse kuvauksissa minä kuvasin, ohjasin kameran liikkeitä ja ihmisiä. Mirjami Kuosmanen ohjasi näyttelijöitä ja dialogia.”

Kuosmanen ja Blomberg tarttuivat Valkoisen peuran jälkeen suomalaisiin klassikkoteksteihin. Kuosmanen työsti komedian Kun on tunteet (1954) käsikirjoituksen Maria Jotunin novellien pohjalta, ja näytteli puutalokorttelin uhkean Hulta Hempukan roolin. Aleksis Kivi -sovituksessa Kihlaus (1955) Kuosmanen näyttelee Eevaa. Blombergin ja Kuosmasen viimeiseksi yhteiseksi elokuvaksi jäi puolalais-suomalais-ruotsalainen yhteistuotanto Hääyö (1959). Tämän jälkeen aviopari työskenteli lyhyt- ja mainoselokuvatuotannon parissa.

Mirjami Kuosmanen kuului Suomi-Unkari Seuran johtokuntaan vuodesta 1956, ja toimi vuodesta 1957 seuran puheenjohtajana. Kuosmanen palasi näyttämölle 1962, jolloin hän näytteli Henrik Ibsenin Meren naisen nimiosaa Intimiteatterissa.

Mirjami Kuosmanen kuoli lyhyen sairaskohtauksen jälkeen 48-vuotiaana 1963.


Riikka Pennanen
3.12.2014



Kirjallisuutta ja lähteitä

Aki Alanko: ”Mirjami Kuosmanen: Suomi-Filmin suuri kohtalotar”. Filmihullu 2/2004.

Veikko Itkonen: Hiljaisuus - kuvaus - kamerat. Suomalaisia elokuvanäyttelijöitä sanoin ja kuvin. Helsinki: Tammi, 1944.

Mirjami Kuosmanen: ”Maria Jotunin parissa”. Teoksessa Jouko Tyyri (toim): Elokuvan maailmat. Muotokuvia, lähikuvia, laatukuvia. Helsinki: Akateeminen filmikerho - Gummerus, 1957.

Riikka Pennanen: "Mirjami Kuosmanen – Suomifilmin tahtonainen". Seura 7/2015. http://seura.fi/historia/nostalgia/mirjami-kuosmanen-suomifilmin-tahtonainen/. Linkki tarkistettu 12.2.2015.

Sisko Rytkönen: Ihanat naiset kankaalla. Helsinki: Majakka, 2008.

Tarja Savolainen: ”Vauhdikas, jännittävä, hauska ja syvästi inhimillinen elokuvakertomus esiäitiemme Suomesta”. Teoksessa Marja Niemi (toim.): Suomineito zoomaa. Naisellisia kirjoituksia elävästä kuvasta. Helsinki: Kansan sivistystyön liitto, 1990.

Sakari Toiviainen: ”Kuosmanen, Mirjami (1915 - 1963)”. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/5045/. Linkki tarkistettu 1.12.2014.