Vedenalainen Islanti

Djupen under Island (ruotsinkielinen nimi)
Underwater Iceland (englanninkielinen nimi)
QR-koodi

Vedenalainen Islanti

Elokuva sukeltajasta, joka etsii vastausta elämän synnylle. Hän matkustaa Islantiin, missä elämä on viimeisenä alkanut.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Henkilö Kari Väänänen , kertoja  (suomenkielinen versio)
Henkilö Jonathan Hutchings , kertoja  (englanninkielinen versio)
Henkilö Kaj Salminen , kertoja  (ruotsinkielinen versio)
Henkilö Antti Reini , kertoja  (ensimmäinen suomenkielinen versio)
Esiintyjät
Henkilö Ari Ilola , sukellusmestari
Henkilö Karl Gunnarsson , sukeltaja
Henkilö Mika Uusitalo , sukeltaja
Henkilö Juha Rajala , sukeltaja
Henkilö Mauri Koski , sukeltaja
Henkilö Marko Röhr
Tekijät
Henkilö Marko Röhr , Ohjaaja
Henkilö Marko Röhr , tuottaja
Henkilö Ilkka Y. L. Matila , tuottaja  (osatuottaja)
Henkilö Fridrik Thór Fridriksson , tuottaja  (osatuottaja)
Henkilö Ari Kristinsson , tuottaja  (osatuottaja)
Henkilö Maria Sólrun Sigurdardottir , käsikirjoitus
Henkilö Gudmundur Páll Ólafsson , käsikirjoitus
Henkilö Jyrki Arnikari , käsikirjoitus
Henkilö Marko Röhr , käsikirjoitus
Henkilö Antti Tuuri , käsikirjoitus  (kertojan teksti)
Henkilö Jyrki Arnikari , kuvaus
Henkilö Jukka Nykänen , leikkaus
Henkilö Pekka Karjalainen , musiikki
Henkilö Jaakko Erkkilä , musiikki
Henkilö Karl Gunnarsson , tutkija
Henkilö Steingrimur Gudmundsson , lintujen äänet
Henkilö Jaakko Erkkilä , muusikko  (kosketinsoittimet, laulu)
Henkilö Pekka Karjalainen , muusikko  (kosketinsoittimet, laulu)
Henkilö Kauko Lindfors , muusikko  (basso, laulu)
Henkilö Seppo Vanhatalo , muusikko  (kitarat, laulu)
Henkilö Pauliina Valpas , tuotantopäällikkö  (Suomi)
Henkilö Maria Sólrun Sigurdardottir , tuotantopäällikkö  (Islanti)
Henkilö Jón Hinrik Gardarsson , kuvauspäällikkö
Henkilö Ari Ilola , sukellusmestari
Henkilö Karl Gunnarsson , sukeltaja
Henkilö Mika Uusitalo , sukeltaja
Henkilö Juha Rajala , sukeltaja
Henkilö Mauri Koski , sukeltaja
Henkilö Arni Kopson , sukeltaja
Henkilö Harri Naarajärvi , grip
Henkilö Gudrun Edda Thórhannesdottir , tuotantosihteeri
Henkilö Helgi Fridgeirsson , laivuri
Henkilö Hinrik Jonsson , autonkuljettaja
Henkilö Tiina Niiranen , tuottajan assistentti
Henkilö Inga Lisa Middleton , valokuvat
Henkilö Magni Agustsson , valokuvat
Henkilö John Grönholm , grafiikka
Henkilö Satu Kiviharju , grafiikka
Henkilö Eine Kokko , negatiivinleikkaus  (YLE)
Henkilö Reino Sirén , värinmääritys  (YLE)
Henkilö Marko Terävä , kuvanauhan masterointi  (YLE / V2)
Henkilö Pekka Nevala , optiset työt
Yhteisö Kikeono Film Sound Oy , äänisuunnittelu ja miksaus
Yhteisö John Nurmisen säätiö , kartat
Yhteisö Arctica Underwater Lights , vedenalaiset valot
Yhteisö DHL International Oy , erikoistoimitukset
Yhteisö Finnkino Oy , levittäjä
Yhteisö Marko Röhr Productions Oy , levittäjä
Yhteisö Finnkino Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö Marko Röhr , suunnittelu
Henkilö Jyrki Arnikari , suunnittelu
Henkilö Pekka Karjalainen , äänisuunnittelu  (Kikeono Film Sound Oy)
Henkilö Pekka Karjalainen , äänittäjä  (Kikeono Film Sound Oy)
Henkilö Jaakko Erkkilä , musiikin sovitus
Henkilö Pekka Karjalainen , musiikin sovitus
Henkilö Seppo Vanhatalo , musiikin sovitus
Henkilö Seppo Vanhatalo , musiikin äänitys ja miksaus  (Kikeono Film Sound Oy)
Henkilö Jan-Eric Nyström , tekstikuvaus
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
3 006 865 mk
Rahoitus
Julkaistu
1997
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
09.05.1997
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Diana
Filmikopioiden määrä
1
Katsojaluku
1 220
Muut näytökset
  • 14.03.1997 Helsinki kutsuvierasnäytäntö
Televisioesitykset
  • 10.04.1998 YLE TV1 Katsojia: 456 000
  • 26.10.1998 YLE TV2 / FST [ruotsinkielinen versio] Katsojia: 102 000
  • 22.08.1999 YLE TV1 Katsojia: 133 000
  • 11.08.2004 YLE TV1 Katsojia: 157 000
  • 11.06.2005 YLE TV1 Katsojia: 88 000
  • 18.08.2007 YLE TV1
Palkinnot
Elokuvatuotannon laatutuki 1997: 75 000 mk.
European Film Festival & Market, Barcelona, Espanja 1997: paras dokumentti.
Festival International du Film Maritime, d'Exploration et d'Environnement, Toulon, Ranska 1997: pääpalkinto Kultainen ankkuri (l'Ancre d'Or); musiikkipalkinto.
Festival Mondial de l'Image Sous-Marine, Antibes, Ranska 1997: yleisöpalkinto; Prix François de Roubaix -musiikkipalkinto.
Jules Verne Adventure Film Festival, Pariisi, Ranska 1997: yleisöpalkinto; kuvauspalkinto.
International Ocean Film Festival, Setonaikai, Japani 1998: palkinto.
International Festival of Underwater Cinematography, Elba, Italia 1998: palkinto.
Telluride Film Festival, Telluride (CO), Yhdysvallat 1998: Kodak Award.
Festivaaliosallistumiset
Festival Mondial de l'Image Sous-Marine Antibes, Ranska 1997
European Film Festival & Market Barcelona, Espanja 1997
Espoo Ciné Espoo, Suomi 1997
Nordische Filmtage Lübeck Lyypekki, Saksa 1997
Amascultura - Encontros Internacionais De Cinema Documental Lissabon, Portugali 1997
Jules Verne Adventure Film Festival Pariisi, Ranska 1997
Festival International du Film Maritime, d'Exploration et d'Environnement Toulon, Ranska 1997
International Festival of Underwater Cinematography Elba, Italia 1998
International Ocean Film Festival Setonaikai, Japani 1998
Sodankylän elokuvajuhlat Sodankylä, Suomi 1998
Tampereen elokuvajuhlat Tampere, Suomi 1998
Telluride Film Festival Telluride (CO), Yhdysvallat 1998
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Islanti:
Thingvellir (sukellus mannerlaattojen väliseen rotkoon), Hrísey-saari Eyjafjord-vuonossa ("elämän ensimmäiset muodot", ruskolevämetsät, merirakot, simpukat, merisiilit), Hafnarfjördur (kalat kallioluolassa), Vestmannasaaret (hämähäkkiravut, kalat piiloutuvat merenpohjaan, kissakala, nuoret laavakentät, saalistavat lokit), Seydisfjördur (El Grillo -laivan hylky), Strokkur (purkautuva geysir) ja Geysir (vedenalaiskuvat geysiristä) Haukadalurissa, Landmannalaugar (kuplivat mutalähteet), Hauganesin vuono (vuonomaisema ja taivaalla kiitävät pilvet), Jökulsárlón (jäätikkö, ajelehtivat jäävuoret nopeutetuissa kuvissa, sukellus jäävuoren sisään), Öxará-joki (kuvaukset jäätikön alla, sukeltaja "Kirvesjoessa"), Isafjördur (jäävuori), Keflavik (delfiinit), Breidalsvik (lumisade rannikolla, hevoset, hylyt rannikolla), Gullfoss, Godafoss (sulavat kosket, vesiputoukset), Flatey-saari Breidafjördurin lahdessa (lunnit, merimetsot, tiirat), Thingvallavatn-järvi Öxará-joen suulla (nieriän kutu)

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
Kuvausaika
20.3. - 9.5., 15.5. - 1.6., elokuun alku 1996

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.

Sisältöseloste
Islannin vesillä sukeltava kertoja muistelee kuinka hän lapsuudessa sai tietää elämän syntyneen meressä. Mutta siihen kuinka meret ovat syntyneet, hän ei saanut vastausta. Vastaukset saa vain etsimällä ne itse. Kertoja siteeraa Eddan Näkijätärtä: "Aikojen alussa vain Ymir eli. Ei hiekkaa ollut, ei vettä, ei viileää merta. Maata ei ollut, vain taivasta maan yllä. Oli suunnaton kita. Ei kasvanut ruoho."

Sukeltajat laskeutuvat Thingvellirissä maanrepeämään mannerlaattojen väliin.

Kertoja toistaa islantilaisten jumaltarujen käsityksen, jonka mukaan vesien alla makaa maailmakäärme, jonka selkä pistää esiin yhdessä kohdassa: siihen on syntynyt Islannin saari.

Sukeltajat siirtyvät syvyyksiin Hríseyn saaren vesistöissä, joista löytyvät elämän ensimmäiset muodot: ruskolevämetsät, merirakot, simput ja merisiilit. Hafnarfjördurin kalliorepeämässä uivat kalat. Vestmannasaarilta sukeltajat löytävät luolat, joissa ei valon puutteen vuoksi ole kasvillisuutta, vaikka koljaparvia riittää. Hämähäkkirapu arvioi häämenoissaan morsiankandidaatteja ja tekee valintansa parin viikon yhteiseloa varten. Seydisfjördurista sukeltajat löytävät saksalaisten vuonna 1944 upottaman El Grillo -laivan hylyn, jonka kannella on merivuokkoja ja lähistöltä löytyy simppuja, kampeloita ja kissakaloja. Kertoja esittelee merisiilien toimeentulostrategian ja kampeloiden sekä simppujen piiloutumiskeinoja.

Geysir lähellä Gullfossia on 90-asteinen eikä sukeltaja voi olla siinä kauan. Näissä vesistöissä maailma syntyy aina uudelleen. Hauganesin vuonolla näytetään maanpäällistä maisemaa.

Jökulsárlónin jäätikön edessä kertoja lainaa Halldór Kiljan Laxnessin tekstiä jäätikön kauneudesta. Thingvallavatnin sivujoki Öxará, Kirvesjoki, on saanut nimensä Jättiläisnaisen tappamisesta kertovasta tarinasta: kun ruumis valui jokeen, lapaluiden väliin isketty kirves tipahti joen pohjalle. Nyt järvi on jäässä, ja sukeltaja käy etsimässä kirvestä jään alla. Sukeltaja hakeutuu myös Isafjördurin pohjoispuolelle tutkimaan jäävuorta.

Jökulsárlónissa sukeltaja pääsee jäävuoren sisälle. Elämän suuria kirjoituksia ei jäävuoresta löydy, kertoja toteaa, mutta ehkä delfiinit Keflavikin vesillä voivat opastaa sukeltajan oikeaan suuntaan.

Breidalsvikin rannikon kuvien äärellä kertoja lainaa vanhaa islantilaista tarua, jonka mukaan viimeisin luojanluoma ennen ihmistä oli hevonen. Siksi se muistuttaa eniten ihmistä ja on ihmiselle läheisin. Talven keskellä ihmisestä on jäljellä vain hylätyt talot ja hylyt.

Kevään tullessa sulavat Gullfossissa kosket ja vesiputoukset ryöppyävät valtoimenaan. Kertoja muistuttaa, että vesi on ainoa aine, joka kiinteytyessään tulee keveäksi: se tekee mahdolliseksi elämän pohjoisessa, sillä vesistöt jäätyvät vain pinnasta ja elämälle jää tilaa jään alla.

Atlantin levämetsissä elämä syntyy aina uudestaan, aina kauniina ja monimuotoisena. Kertoja esittelee kampamaneetit, jotka hentoudestaan huolimatta kestävät valtameren myrskyt. Flateyssa pesivät eri lintulajit: lunnit, merimetsot ja tiirat. Vestmannasaarilla 1966 tulivuorenpurkaus synnytti Surtsey-saaren, jossa on voitu yli 30 vuotta seurata, kuinka elämä valloittaa uuden alueen.

Thingvallavatnin järven päässä, Euroopan ja Amerikan mannerlaattojen saumaan laskee Kirvesjoki, jonka virta vie sukeltajaa eteenpäin kylmässä ja kirkkaassa vedessä. Kertoja toteaa järven olevan nieriöiden aluetta ja siellä seurataan niiden suvunjatkamisrituaaleja.

Mutta elämän arvoitusta selvittääkseen on sukellettava syvälle Thingvallavatnin järveen muodostuneeseen repeämään, ja kertoja toistaa Eddan sanat Ymir-jääjättiläisestä.

Lopputekstit kertovat: Kaksi viikkoa sen jälkeen, kun olimme kuvanneet rotkossa, sen yläosa romahti. Tällä hetkellä sukeltaminen syvälle luolastoon on mahdotonta. Mannerlaatat liikkuvat kuitenkin edelleen vääjäämättömästi erilleen toisistaan ja rakentavat uutta rotkoa Euroopan ja Amerikan välille.

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
"Vedenalainen Islanti on kaunis ja jännittävä", Eeva Kauppinen (Kaleva 9.12.1997) kehui. "Siinä on avaruudellista tieteisseikkailun jännitettä, tietoa, tunnelmointia, jopa huumoria. Se ei jakele roppakaupalla nippelitietoja vaan havannoi ja kyselee. [- -] Välillä kamera nousee veden päälle 'hengittämään'. Silloin se on pystytetty paikalleen ja kuvattu pitkällä otoksella jäälohkareiden liikettä joella kohti merta tai laskevan auringon heijastelua ohikiitävissä pilvissä. Dokumentissa tämä hidas tapahtuma ajetaan nopeassa tempossa. [- -] Elokuvan äänimaailma irrottaa tapahtumia realismista. Sukelluksissa musiikin alla on lähes jatkuva hengityksen virta. Hurjimmillaan äänitehosteissa kalat karjuvat, pyöreä onkalo röyhtäilee rikinkatkuista höyryä tai samba tanssittaa simpukkaa."

Silja Sahlgren (Hufvudstadsbladet 31.1.1998) muistuttaa mieliin Jacques Cousteaun dokumentit ja Luc Bessonin Atlantiksen ennen tiivistystään: "Underwater Iceland är en snyggt filmad och effektfullt ljudsatt dykning som får syre av hänvisningar till bl. a. avsnitt hämtade ur Eddan. Det är en dykning som visserligen inte besvarar frågan om livets uppkomst men som däremot ger ett visst hopp om dess framtid. För även i kylan och mörkret fortsätter nyfiket liv att treva sig fram över gråsprängda stenar."

Veli-Pekka Lehtonen (Helsingin Sanomat 10.4.1998) luonnehti televisioesityksen yhteydessä 1998 elokuvaa sanomalla sen olevan "lapsenomainen satusukellus, joka on sekoitus myyttejä, huikaisevia luontokuvia ja ihmiselon pohdintaa." Elämän synnyn etsintä "[- -] antaa laavakalliolle ja geysireille historian, kampamaneeteille nimet ja tarkoituksen. Kertomus antaa veden eläville ihmisen piirteitä ja vie samalla ihmisen uuteen maailmaan. Kameran silmä on ihmisen ja kuvaaja Jyrki Arnikarin, mutta näyttelijöitä ovat kissakalat ja hämähäkkiravut. [- -] Vedenalaisen Islannin sanoisinko syvällisyys tiivistyy tippaansa elokuvan kirjallisessa tasossa, joka perustuu Antti Tuurin tekstiin. Tuurin kynä maalaa maata ja maisemaa. [- -] Islanti ei juuri myyttisempänä maailman alkukotina voisi näyttäytyä."

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
Taustaa
Marko Röhr (s. 1961) on toiminut tuottajana 1980-luvun lopulta lähtien, ensin National-Filmi Oy:n, sitten oman yhtiönsä Marko Röhr Productions Oy:n, vuodesta 1997 MRP Matila & Röhr Productions Ltd:n puitteissa. Hänen tuottamiaan elokuvia ovat mm. Mikko Niskasen Nuoruuteni savotat (1988), Pekka Parikan Pohjanmaa (1988) ja Talvisota (1989), Ere Kokkosen ensimmäiset Vääpeli Körmy -elokuvat (1990-94) ja Olli Soinion Rölli - hirmuisia kertomuksia (1991).

Röhrin oma ohjaustyö, dokumenttielokuva Vedenalainen Islanti, juontuu hänen jo varhain aloittamastaan sukellusharrastuksesta. Armeija-aikanaan Röhr toimi kouluttajana merivoimien sukeltajien emäaluksella ja ohjasi merivoimille rekrytointielokuvan Sukeltajat (1994). Italialaisen sukellusvenevalmistaja Maresin tilaustyönä Röhr teki puhuvan sukellustietokoneen esittelyelokuvan Mares Divemate (1995), jota on esitetty monilla kielillä eri puolilla maailmaa. 1990-luvun mittaan hän ohjasi TV1:lle 10-osaisen sarjan Suomenlahden hylyt (1996), jota hän piti "eräänlaisena laboratorio- ja harjoitusprojektina, sillä vedenalaisessa elokuvatyössä oli paljon opittavaa" (Alueuutiset 26.11.1997). "Minä ohjaan meillä vedenalaiset elokuvat, koska kukaan muu ei suostu sitä tekemään", Röhr on todennut. "Työ on inhottavaa, raskasta, pelottavaa. Sitä tehdään alkeellisissa oloissa ulkona merellä kumiveneessä." (Turun Sanomat 28.12.1999). Suomenlahden hylyt kuvattiin filmille ja yksi 52-minuuttinen osa esitettiin Berliinin festivaalilla Suomen elokuvasäätiön tilausnäytäntönä.

Vedenalainen Islanti valmistui suomalais-islantilaisena yhteistuotantona, kuvaajana Jyrki Arnikari, Röhrin aisapari jo Suomenlahden hylyissä. "Kuvaustyyli perustuu studiomaiseen valaisuun myös veden alla", kerrottiin tuotantotukianomuksen liitteessä. "Yhtiön oma kalusto on ainutlaatuinen maailmassa, käytettävissä on ammattisukelluskaluston lisäksi vedenalaisia päävaloja (HMI) ja erikoishalogen-valoja."

Työryhmän asiantuntija Karl Gunnarsson oli Islannin Merentutkimuslaitoksen johtava tutkija, joka oli julkaissut runsaasti tutkimuksiaan ja tehnyt elokuvan Thingvallavatnin lohien kuturituaaleista. Käsikirjoitusryhmän jäsen Gudmundur Páll Ólafsson oli tutkija, kirjailija ja valokuvaaja, jonka kirjat Islannin luonnosta, vesistä ja linnuista ovat laajalle levinneitä alansa klassikkoja.

"Elokuvamme kertoo Islannista kolmella tasolla", määriteltiin tuotantotukianomuksen liitteessä: "Maanpinnan yläpuolelta, maan- ja merenpinnalta sekä veden alta. Kolme tasoa kulkee myös kerronnassa, jossa elementteinä ovat perinteisen dokumentin tapaan asiasisältö, sille tukena historia ja myytit, kontrapunktina taas toimivat musiikki ja vanhat legendat, sagat ja runot."

Vedenalaista Islantia kuvattiin vuoden 1996 mittaan keväästä syksyyn, kymmenen kuvausviikon ajan. Yleensä pystyttiin päivittäin suoriutumaan kahdesta kymmenen minuutin mittaisesta kuvausjaksosta. Jaksojen välillä piti kuvausvälineistölle tehdä täydellinen huolto. "Ja ennen kuin päästiin kuvaamaan", Röhr kertoi, "saattoi mennä useita tunteja siihen, että kuvausryhmää kuljettanut alus saatiin ankkuroiduksi paikalleen." (Alueuutiset 26.11.1997).

Elokuva valmistui esityskuntoon alkuvuonna 1997 ja siitä järjestettiin kutsuvierasnäytös 14.3.1997 - varsinainen ensi-ilta lykkääntyi toukokuun alkupuolelle. Elokuvan ympärille järjestettiin Rovaniemellä 22.3. Vedenalainen Islanti -tapahtuma, jonka yhteydessä elokuva esitettiin musiikkisäestyksellä ilman kertojanääntä. Super-16 mm:n materiaalille kuvatusta elokuvasta tehtiin 35 mm:n esityskopio kahdella äänellä: optisella ääniraidalla englanninkielisenä kertojana toimi Jonathan Hutchings, digitaaliselle DTS-ääniraidalle taas tuli Antti Reinin suomenkielinen kertojaääni. Suomen ensi-iltateatteri Dianassa elokuva esitettiin englanninkielisenä versiona. Tekijät eivät olleet ensimmäiseen suomenkieliseen ääniversioon tyytyväisiä, eikä sitä ole juuri esitetty. Uusi suomenkielinen versio äänitettiin Kari Väänäsen kanssa, ja tämä lopullinen ääni on sittemmin kuultu elokuvan festivaali- ja televisioesityksissä sekä dvd:llä. Ruotsinkielisessä ääniversiossa, jota on käytetty ainakin FST:n televisioesityksessä 26.10.1998 ja dvd:llä, kertojana on Kaj Salminen. Kuvausten yhteydessä syntyi elokuvan islantilaisen tuotantopäällikön Maria Sólrun Sigurdardottirin ohjaama ja kirjoittama seurantadokumentti Sukellus maan sisään, jonka TV1 esitti 13.4.1998 ja joka liitettiin elokuvan dvd-versioon.

Vedenalainen Islanti sai valtion laatutukea ja voitti toistakymmentä palkintoa ulkomaisilta festivaaleilta. Se on Röhrin ja Matilan yhtiön toistaiseksi laajimman levikin saanut elokuva: se myytiin yli 30 maahan vaihtelevin tv- ja muin esitysoikeuksin. Seuraavaksi Röhr tuotti elokuvat Tulennielijä (Pirjo Honkasalo, 1998), Rukajärven tie (Olli Saarela, 1999), Rölli ja metsänhenki (Saarela, 2001), Lakeuden kutsu (Ilkka Vanne, 2000) ja Vieraalla maalla (Vanne, 2003). Hän on myös ohjannut dokumentin Maitovalaat ajan virrassa (2001) ja suunnitellut dramatisoitua dokumenttia "Vedenalainen Grönlanti". Kansallisen audiovisuaalisen arkiston kokoelmissa ei ole Vedenalaisen Islannin julistetta.

- Toim. Lauri Piispa Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) pohjalta.
Musiikki
1. Visur Vatnsenda-Rosu
Säv. ja san. trad. islantilainen, sov. Hector Zazou
Björk, laulu, ja Hector Zazoun yhtye (off), 1' 25".
Levytys:
Kokoelmalevyllä Chansons des mers froides / Songs From The Cold Seas. Björk ja Hector Zazoun yhtye; Columbia COL 4775852, 1994.

Huomautuksia:
Jaakko Erkkilän ja Pekka Karjalaisen tehostemusiikki jakautuu seuraavasti: "Questions" (1' 50"), "Origin of Life" (viidessä osassa, yht. 10' 37"), "Dance for Life" (kahdessa osassa, yht. 5' 26"), "Marriage in the Sea" (1' 15"), "Death" (0' 59"), "Slow Dance" (0' 49"), "Frozen Water" (0' 57"), "Sea's Embrace" (1' 50"), "Clear and Pure" (1' 49"), "Dolphins" (1' 49"), "Falls Song" (1' 30"), "Birds in the Sky" (4' 16"), "Axe River" (1' 28"), "Wedding Feast" (2' 45") ja "Gorge" (1' 38").

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
Kiitokset
Hypcom Oy, Polarsukellus Oy, Profun eHf., Icelandic Nature Conservation Council, Thingvellir National Park Committee, Marine Research Institute Reykjavik, Rescue Team Ingolfur/Reykjavik, NorthbyNorthwest Film Production, Helsingin Pelastuslaitos, Vantaan Pelastuslaitos, Jón Thór Mariuson, Juha Nurminen, Esa Raivio/Benemec Oy, Juha-Matti Flinkman, Into Jokiniemi, Tomas Thorvaldsson, Efri-Brún, Asa Helga Ragnarsdottir
Arkistoaineisto
Vestmannasaarten tulivuoren purkauskuvat ovat Ernst Kettlerin dokumenttielokuvasta Days of Destruction (1973).

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Tarkastusnumero
100173
Tarkastuspäivä
21.03.1997
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
1420 m
Kesto/leikattu
52 min
Ikäraja
S
Osia
3
Tarkastuttaja
Marko Röhr Productions Oy
Tarkastuselin
VET
Tarkastusnumero
T-100173
Tarkastuspäivä
21.03.1997
Formaatti
video
Pituus/leikattu
49'49"
Ikäraja
S
Tarkastuttaja
Marko Röhr Productions Oy
Tekniset tiedot
Väri
väri, Eastman Kodak
Ääni
ääni, DTS
Kuvasuhde
1,85:1
Kesto
52 min