Neitoperho

Samlaren (ruotsinkielinen nimi)
The Collector (englanninkielinen nimi)
La Collectionneuse (ranskankielinen nimi)
Die Nacht des Schmetterlings (saksankielinen nimi)
El Coleccionista (espanjankielinen nimi)
La Collezionista (italiankielinen nimi)
Samleren (norjankielinen nimi)
Motyljok (venäjänkielinen nimi)
Kultainen noutaja (työnimi)
The Maiden Butterfly (englanninkielinen työnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Neitoperho

Neitoperho (1997) on Auli Mantilan ohjaama ja käsikirjoittama psykologinen jännityselokuva. Työtön nuori Eevi Rantanen (Leea Klemola) varastaa sisarensa Amin (Elina Hurme) auton ja lähtee ajamaan ilman päämäärää. Hänen aggressiivisuutensa saavat kokea niin sympaattinen liftarinuorukainen Jusu (Robin Svartström) kuin tämän naisystävä Anja Hopia (Rea Mauranen).

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
K16
Näyttelijät
Henkilö Leea Klemola , Eevi Rantanen
Henkilö Elina Hurme , Ami Rantanen
Henkilö Rea Mauranen , Anja Hopia
Henkilö Henriikka Salo , Helena Moilanen
Henkilö Robin Svartström , Jusu, liftari
Henkilö Pekka Kyrö , rikospoliisi
Henkilö Marja Packalén , rikospoliisi
Henkilö Jari Hietanen , Jake, Amin työtoveri
Henkilö Tanja-Lotta Räikkä , koirankouluttaja
Henkilö Eino Airo , lippalakkimies levähdyspaikalla
Henkilö Kyrö K. Kalmari , lippalakkimies levähdyspaikalla
Henkilö Pekka Halttunen , valokuvalaboratorion yövartija
Henkilö Ari Helin , huoltoaseman myyjä
Henkilö Aireddan Elfie -koira , agility-koira Neppi
Henkilö Svartzekoks Fuga -koira , koiranpentu Pepsi
Henkilö Aireddan King -koira , etsintäpartion koira
Henkilö Aireddan Enrico -koira , etsintäpartion koira
Henkilö Heikki Orhala , poliisi
Henkilö Arto Uronen , poliisi
Henkilö Heikki Killinen , poliisi
Henkilö Peter Hellman , poliisi
Henkilö Sami Leiritie , poliisi
Henkilö Marjaniemen VPK , palomiehet
Henkilö Kristiina Pääkkönen , sairasauton kuljettaja
Henkilö Raimo Pääkkönen , sairasauton kuljettaja
Henkilö Reima Suoniemi , hinausautomies
Henkilö Tero Suoniemi , hinausautomies
Henkilö Kimmo Taavila , puhelinlinjalla jutteleva mies
Henkilö Auli Mantila , puhelinlinjalla jutteleva nainen / sidottu nainen valokuvissa
Henkilö Jukka Keinonen , puhelinlinjalla jutteleva mies
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Timo Kallio , mies diskossa
Henkilö Markku Tuurna , hinausautomies
Avustajat
Karjalainen näyttämö (valokuvalaboratorion työntekijöitä), Kellariteatteri (ihmisiä diskossa), Putkinotko ry, Eteläsuomalainen osakunta, Hämäläinen osakunta, Vantaan naisvoimistelijat, Masa-Yards, Limes (Lähde: SKF 12) , avustajat
Tekijät
Henkilö Auli Mantila , Ohjaaja
Henkilö Auli Mantila , käsikirjoitus
Henkilö Tero Kaukomaa , tuottaja
Henkilö Heikki Färm , kuvaus
Henkilö Riitta Poikselkä , leikkaus
Henkilö Risto Iissalo , äänisuunnittelu
Henkilö Ilmari Hakala , lavastus
Henkilö Sanna Pyykkö , puvustaja
Henkilö Riikka Virtanen , maskeeraaja
Henkilö Markku Tuurna , tuotantopäällikkö
Henkilö Yrjö Nieminen , apulaisohjaaja
Henkilö Jari Hietanen , 2. apulaisohjaaja
Henkilö Olli Varja , valomies  (valaisija)
Henkilö Lauri Tomminen , valomies
Henkilö Kimmo Leed , valomies
Henkilö Risto Laasonen , kamera-assistentti
Henkilö Marja-Leena Hukkanen , kuvaussihteeri
Henkilö Marja-Leena Hukkanen , still-kuvat
Henkilö Jukka Talikka , steadycam
Henkilö Klaus Hedström , järjestäjä ja erikoistehosteet
Henkilö Vesa Niinivirta , apulaisjärjestäjä
Henkilö Toni Laine , äänitysassistentti  (puomimies)
Henkilö Timo Maijala , lavastusassistentti
Henkilö Kaisa Mäkinen , lavastusassistentti
Henkilö Markku Pätilä , kirvesmies
Henkilö Matti Helariutta , valokuvat  (rekvisiittavalokuvat)
Henkilö Matti Helariutta , graafinen suunnittelu
Henkilö Jan-Eric Nyström , trikkikuvaus  (tekstikuvaus)
Henkilö Emma Alftan , tuotantosihteeri
Henkilö Sinikka Telaranta , talous
Henkilö Kimmo Uitti , yleismies
Henkilö Jouni Rantala , yleismies
Henkilö Klaus Klemola , yleismies
Henkilö Markku Vihervaara , ruokailut  (Backbone Oy)
Henkilö Marja-Liisa Turpeinen , catering
Henkilö Leena Nousiainen , koirien ohjaaja
Henkilö Jyri Hakala , 2nd unit valomies  (tuotannon loppuvaihe)
Henkilö Jukka Ahde , diskovalot
Henkilö Rauno Ronkainen , 2nd unit kamera-assistentti  (tuotannon loppuvaihe)
Henkilö Kirka Sainio , 2nd unit äänitysassistentti  (tuotannon loppuvaihe)
Henkilö Jyrki Lehtinen , radio-ohjattava helikopteri
Henkilö Klaus Hedström , tulipalo
Henkilö H-P Virkki , stunt  (FX Stunt Artists)
Henkilö Vesa Laakso , stunt  (FX Stunt Artists)
Henkilö Risto Nikkilä , bullcrane
Henkilö Karri Takala , bullcrane
Henkilö Peter Nordström , miksaus  (SES)
Henkilö Risto Iissalo , miksaus
Henkilö Timo Nousiainen , värimäärittely  (Finn-Lab Oy)
Henkilö Tuija Kotamäki , negaleikkaus  (Finn-Lab Oy)
Henkilö Mel Kutbay , foleyartisti  (Meloton Studios, München)
Henkilö Max Bauer , foleyartisti  (Meloton Studios, München)
Yhteisö Marjaniemen VPK , tulipalo
Yhteisö Vihdin palokunta , sadetus
Yhteisö Finnkino Oy , levittäjä
Yhteisö Finnkino Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö Risto Iissalo , äänittäjä
Henkilö H-P Virkki , stunt-koordinaattori  (FX Stunt Artists)
Henkilö Auli Mantila , musiikin valinta
Henkilö Risto Iissalo , muusikko  (syntetisaattorit)
Henkilö Juha Saarinen , markkinointi
Henkilö Matti Helariutta , juliste
Henkilö Matti Räsänen , juliste
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
3 342 503 mk
Rahoitus
Julkaistu
1997
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
31.10.1997
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Andorra 1
Tampere: Nordia 3
Turku: Julia 5
Filmikopioiden määrä
3
Katsojaluku
14 833
Muut näytökset
  • 28.08.1997 Kaapelitehtaan Merikaapelihalli, Helsinki [Taiteiden yö] erikoisesitys
Televisioesitykset
  • 03.04.2000 YLE TV1 Katsojia: 647 000
  • 26.10.2002 YLE TV1 Katsojia: 381 000
  • 24.04.2006 YLE TV1 [Kotikatsomo]
  • 09.08.2014 YLE Teema [Kesäkino]
  • 21.01.2016 Yle Teema [Kino Suomi]
  • 20.02.2018 Yle Teema & Fem [Kino Suomi]
  • 07.04.2020 Yle Teema & Fem [Kino Suomi]
Palkinnot
Elokuvatuotannon laatutuki 1998: 250 000 mk.
Jussit 1998: paras naispääosa: Leea Klemola; paras naissivuosa: Rea Mauranen.
Viitasaaren elokuvaviikko 1998: Humanismin käsi: Auli Mantila.
International Filmfestival Mannheim-Heidelberg, Mannheim-Heidelberg, Saksa 1997: erikoismaininta: Leea Klemola.
Thessaloniki International Film Festival, Thessaloniki, Kreikka 1997: palkinto parhaasta taiteellisesta saavutuksesta.
Festival du Cinéma Nordique, Rouen, Ranska 1998: paras naispääosa: Leea Klemola.
Festivaaliosallistumiset
Nordische Filmtage Lübeck Lyypekki, Saksa 1997
International Filmfestival Mannheim-Heidelberg Mannheim-Heidelberg, Saksa 1997
Thessaloniki International Film Festival Thessaloniki, Kreikka 1997
Espoo Ciné Espoo, Suomi 1998
Göteborg Film Festival Göteborg, Ruotsi 1998
Festival du Cinéma Nordique Rouen, Ranska 1998
Sodankylän elokuvajuhlat Sodankylä, Suomi 1998
Tromsø internasjonale filmfestival Tromssa, Norja 1998
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: Paragon Oy Mäkelänkatu 84 (Amin työpaikka Kodak Express), Tuusulanväylä / Kehä I:n liittymä (Ami pysäyttää auton), Merihaan paikoitushalli (Amin auto parkkihallissa) ja sen ulko-ovi (Amin asuintalon sisäänkäynti), Sörnäisten rantatie (Eevin matka alkaa), Tuusulanväylä (Amin ja Helenan automatka), Mäkelänkatu 86 (Ami jää Helenan kyydistä)

Vantaa: Kehä III (Amin ja Eevin kotimatka)

Korpilahti: Punamäentie junaradan kohdalla (Eevi yöpyy maantien laidassa)

Jämsä: levähdyspaikka Valtatie 9:n varrella lähellä Himosvuorta (Eevi kerää heiniä, kahvikioski, Eevi tekee sovinnon Jusun kanssa)

Mäntsälä: huoltoasema Teboil Kaukalampi Pohjoinen Pikatie 409 (huoltoasema), Pohjoinen Pikatie (Eevi ottaa Jusun kyytiinsä)

Toivakka: seututie 618 (tietyömaa Eevin ja Jusun automatkalla)

Jyväskylä: Tuomiojärvi Camping (leirintäalue ja mökki)

Vihti: tie 1215 Palojärvellä (puhelinkioski, Ami matkalla Anjan talolle), Yöviläntie (Eevi sementtirenkaan suojissa, Eevi jää koirankouluttajan kyydistä)

Espoo: Villa Solkulla Ylämyllyntie 5 A (Anjan asuintalo)

Lohja: koirien agility-rata hiekkakuopalla Lehmijärventiellä (loukkaantuneen Jusun löytöpaikka)

Tuusula: hiekkakuoppa Kellokoskella (poliisit etsivät Eeviä)

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
Sisäkuvat
Vantaa: Kodak Oy Äyritie 4 (Amin työpaikka Kodak Express)

Helsinki: ravintola Don't Tell Mama Annankatu 32 (disko), asunto Urheilukatu 14 (Eevin asunto)

Mäntsälä: huoltoasema Teboil Kaukalampi Pohjoinen Pikatie 409 (huoltoaseman kahvio)

Jyväskylä: Tuomiojärven leirintäalueen kahvio (Eevi ja Jusu aamiaisella)

Espoo: Villa Solkulla Ylämyllyntie 5 A (Anjan asuintalon olohuone, keittiö ja portaikko)

henkilöauto Ford Taunus (Amin auto) ja Toyota 1000 "Timangi" pick-up (koirankouluttajan auto)

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
Studiot
Helsinki: teollisuushalli Isonsarvastontie 8 (Amin asunto, leirintäalueen mökki, maakellari, kokoelmahuone), teollisuushalli Otto Brandtin tie 1 (Eevi sytyttää kokoelmahuoneen tuleen)

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
Kuvauspaikkahuomautukset
Kahvikioski pystytettiin kuvauksia varten Valtatie 9:n levähdyspaikalle lähelle Jämsän Himosvuorta.

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
Kuvausaika
2.10. - 14.11.1996

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.

Sisältöseloste
Työtön nuori nainen Eevi Rantanen katselee luvatta asiakkaiden valokuvia vanhemman sisarensa Amin työpaikalla valokuvalaboratoriossa. Ami moittii siskoaan. Diskossa Eevi polttaa kätensä kuumalla ruoka-annoksella. Kotona Ami sitoo Eevin käden ja he muistelevat vanhaa perhevalokuvaa.

Ami on hankkinut sisarelleen vuokra-asunnon, mutta tämä ei halua muuttaa. Lopulta Eevi lähtee vastahakoisesti, mutta palaa myöhemmin sisarensa asuntoon, jossa Ami ja hänen tyttöystävänsä Helena ovat juuri olleet sängyssä. Eevi vie siskonsa rahat, jättää sanomalehden kuumentuvalle liedelle ja varastaa siskon auton.

Huoltoasemalta lähtiessään Eevi ottaa kyytiinsä liftarin. Vaikka mies vastustelee, Eevi haluaa viedä hänet Jyväskylään asti. Levähdyspaikalla Eevi kyselee mieheltä tyttöystävästä, heidän seksisuhteestaan ja valokuvan nähtyään haukkuu naisen vanhaksi. Liftari ottaa reppunsa ja lähtee tien poskeen, mutta Eevi saa hänet jälleen kyytiinsä. Kun Eevi ei jaksa ajaa perille, pari majoittuu leirintäalueen mökkiin. Yöllä Eevi tulee miehen viereen, mutta tämä torjuu hänet. Aamulla Eevi ajaa kuin raivopää ja liftari pelkää kyydissä. Yhtäkkiä Eevi lyö miestä lujaa limonadipullolla kasvoihin.

Eevi murtautuu taloon, jonka omistaa liftarin naisystävä Anja Hopia. Anja löytää Eevin nukkumasta, tarjoaa aamiaisen ja lupaa tytölle matkarahaa. Eevi iskee naisen tainnoksiin ja sulkee tämän sidottuna kellariin. Eevi tarjoaa mukanaan kuljettamaansa kilpikonnaa vangilleen, mutta murskaa sen kun tämä pyytää vain vapauttamaan itsensä.

Koirankouluttaja löytää harjoitusradan varaston seinän läpi ajetun auton ja näkee katolle lentäneen pahasti loukkaantuneen liftarin. Paikalle saapuvat rikospoliisin miehet toteavat, että kyseessä on heitteillejättö.

Helenan ja Amin välit rakoilevat Eevin vuoksi. Helena pitää Eeviä vaarallisena ja ehdottaa, että tilanteesta ilmoitettaisiin poliisille, mutta Ami ei suostu. Hän käy siskonsa asunnossa ja palaa yöllä humalassa kotiin. Sängyssä Helena tyrkkää Amin syrjään. Poliisi tiedustelee Amilta, miksi hän ei ole tehnyt autostaan katoamisilmoitusta, vaikka se oli varastettu jo aika päiviä sitten. Ami saa kuulla matkustajan jääneen henkiin kolarista "nippa nappa". Hän kiistää tietävänsä mitään varkaasta ja valehtelee ettei tunne Anja Hopiaa valokuvista, vaikka on saanut Eeviltä kirjeessä tämän kuvan.

Osoittautuu että Anja keräilee perhosia ja Eevi pyytää häntä preparoimaan vasta pyydystetyn ritariperhosen.

Epäonnistuttuaan preparoinnissa itse Eevi avaa Anjan siteet ja pyytää tätä levittämään perhosen siivet. Kesken preparoinnin Anja hyökkää Eevin kimppuun, ja syntyy tappelu, jonka lopuksi Eevi kuristaa naista ja heittää hänet kaiteen yli alakertaan.

Eevi soittaa epätoivoisen puhelun Amille, joka lähtee siltä istumalta matkaan Helenan kanssa.

Saavuttuaan taloon Ami ja Helena löytävät Anjan henkihieverissä. Ami käskee Helenaa hakemaan poliisin. Helena näkee lähtiessään Eevin seisovan metsikössä.

Eevi tulee taloon, jossa Ami yrittää houkutella siskonsa kotiin ja lupaa näyttää tälle tämän suosikkivideoita. Eevi sanoo Amin valehtelevan ja käskee tämän poistumaan. Ami jää kuitenkin istumaan portaikkoon tajuttoman Anjan viereen.

Eevi sytyttää huoneen tuleen eikä avaa ovea siskolleen. Viime hetkellä hän kuitenkin hyppää ikkunasta ulos.

Poliisi kiittää Helenaa talon pihalla, ja tämä lähtee yksin pois. Palomiehet ovat sammuttaneet palon ja ambulanssi vie Anjan. Poliisin koirapartiot etsivät Eeviä kunnes hänet löydetään hymyilevänä kasvot veressä piilostaan hiekkakuopalta.

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
"Neitoperho on psykologinen jännäri", Helena Ylänen (Helsingin Sanomat Nyt 31.10.1997) luonnehti elokuvaa. "Mantila tekee hyvännäköistä elokuvaa. Avauskohtaus Amin työpaikassa valokuvalaboratoriossa, jossa kehitetään ja kopioidaan tavallisten ihmisten näppäilemiä valokuvia, on laittamattomasti ohjattu, hyvin kuvattu ja sisältää elokuvan teemojen idut ja pohjan tulkinnalle. Ihmisen sielun omistaminen jonkin välikappaleen - kuten valokuva - avulla, tunkeutuminen yksityisalueelle, petos ja seksuaalinen pohjaviritys ovat kaikki jo mukana. [- -] Eevi on sympaattinen hirviö, kiehtova, selittämätön ja liikuttava pikkusisko, koska Mantila haluaa sanoa, että meissä jokaisessa on pisara samaa kiihkoa. Hän saattaa jopa tarkoittaa, että ainakin meissä pitäisi olla pisara tätä intohimoa. Mantila on myös aito kertoja, joka kiertää katsojan pikkusormensa ympäri, seuraamaan innostuneena merkillisemmänkin olion toimia."

Harri-Ilmari Moilanen (Kansan Uutiset 31.10.1997) tunnisti elokuvan tarinan takaa John Fowlesin romaanin muunnelmaksi: "Siinä estynyt perhosten keräilijä turvautui nuoren tytön kidnappaukseen laajentaakseen kokoelmaansa. [- -] Mantilan elokuvan päähenkilö on kaikkea muuta kuin estynyt. Tarinan dramaattisessa käännekohdassa lievästi hidastetuissa kuvissa nähtävät Leea Klemolan kasvot kertovat, ettei kaikki ole kohdallaan hänen esittämänsä Eevin tapauksessa. [- -] Neitoperho on arki- ja melodraaman välimaastoon sijoittuva, hyvin jäsennelty ja tiivistetty nykykuvaus. Ohjaaja kuljettaa itse kirjoittamaansa tarinaa jäntevästi. Mantilan debyytti on toimiva ja lupaava. [- -] Mantilan suhde henkilöiden edesottamuksiin on hillityn toteava. Hän ei harrasta päällekäyviä psykologisia tai muitakaan selittelyjä siitä, miksi näin. Rekisteröivä, sopivasti etäisyyttä ottava lähestymistapa on Neitoperhon tapauksessa erityisen tervetullut."

Juhani Nurmi (Kaleva 5.12.1997) kiinnitti huomiota pääosan esittäjään: "Leea Klemolaa elämänmakuisempaa näyttelijää on vaikea kuvitella Eevin rankkaan roolihahmoon. Vielä onnistuneemmalta tämän väkivaltaan taipuvaisen henkilön näyttelijävalinta tuntuu, kun tietää Klemolan tekevän Neitoperholla elokuvadebyyttinsä. Paljon on siis Auli Mantilalla pelissä nuoren pääosanesittäjänsä suhteen, joka onneksi lunastaa kaikki lupaukset rajuihin mittasuhteisiin kohoavilla edesottamuksillaan. Itse käsikirjoitus on kerrankin - ja suomalaisessa elokuvassa vieläpä sangen pitkästä aikaa - samalla tasolla näyttelijäsuoritusten kanssa. Eevi on kuin Eevan, tuon Aatamin kylkiluun synkeä peilikuva, Elektran ja Lilithin kaltaisten kostonhengettärien aito sukulaissielu. Vaistojensa varassa toimivassa Eevissä onkin aimo annos vinksahtanutta Hannibal Lecterin oppityttöä, joka tuntuu olevan sodassa koko maailman kanssa."

Pertti Lumirae (Demari 31.10.1997) totesi samansuuntaisesti, että "Klemolalla on aivan erikoinen kyky asettaa itsensä totaalisesti alttiiksi ja hän vie tuon piirteen pelkäämättömästi aivan absurdiuteen saakka."

Hanna Kangasniemi (Turun Sanomat 1.11.1997) nosti esiin elokuvan naiskuvan: "Valkokankaiden tytöt eivät enää välttämättä kulje näteissä mekoissa suu sievästi supussa. Nuorten naisten silmät säihkyvät yhä intohimoja, mutta enää ei kyse ole vain tulenpalavasta rakkaudesta, vaan mukana on koko tunteiden kirjo vihaan ja raivoon asti. 1990-luvulla on nähty jo ilmiöksi asti elokuvia, joissa tytöt purkavat turhaumiaan väkivaltaisesti, jopa tappamalla. Esimerkiksi Peter Jacksonin Heavenly Creatures, Rafael Zielinskin Fun, Michael Winterbottomin Butterfly-Kiss käyvät kaikki tyttöjen maailman pimeällä laidalla. [- -] Elokuva on visuaalisesti tarkkaan ajateltu ja elokuvallinen. Sen henkeen vaikuttavat olennaisesti kaikki ne kasteen kostuttamat tiet, märät lehdet ja ylipäätään syksyinen ilmapiiri, jota myötäilevät oivaltavasti tarinaan upotetut 60- ja 70-luvun iskelmät. [- -] Eevin tapaan myös Neitoperho on ehdoton. Siinä ei selitellä vaan näytetään."

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
Taustaa
Auli Mantila (s. 1964) valmistui Taideteollisen korkeakoulun Elokuvataiteen osastolta 1995 ja hän ohjasi jo opiskeluaikanaan lyhytelokuvat Jehu (1991) ja Nälkä (1992) sekä vajaan tunnin mittaisen tv-elokuvan Marja (1994). Kaikissa oli mukana näyttelijä Leea Klemola (s. 1965), jolle Mantila kirjoitti ensimmäisen pitkän elokuvansa Neitoperho pääosan ja jonka kanssa syntyi myös haastatteludokumentti Jäykkä, kapea ja pelokas (1997). Klemola oli nähty sivuosissa elokuvissa Kauhun millimetrit (1992) ja Tuhlaajapoika (1992), mutta Neitoperhossa hän sai ensimmäisen pääroolinsa kokoillan elokuvassa. Mantilan ja Klemolan ohella myös Neitoperhon tuottaja Tero Kaukomaa, tuotantopäällikkö Markku Tuurna, kuvaaja Heikki Färm ja leikkaaja Riitta Poikselkä olivat tehtävissään pitkän elokuvan ensikertalaisia.

Neitoperhon idean ja inspiraation lähteen Mantila löysi John Fowlesin esikoisromaanista The Collector / Neitoperho (1963), jossa yksinäinen poikamies vangitsee salaa rakastamansa opiskelijaneitosen kellariinsa ja josta William Wyler ohjasi samannimisen elokuvasovituksen 1965. Mantila esitti aiheen tuottaja Tero Kaukomaalle syksyllä 1995 ja toi tälle lähes saman tien ensimmäisen 72-sivuisen käsikirjoitusversionsa. Tuolloin Mantilan oli määrä toimia apulaisohjaajana Jaakko Pyhälän elokuvassa Armon aika, mutta hankkeen viivästyessä Mantila aloitti oman elokuvansa kehittelyn. Kevään 1996 mittaan saatiin elokuvan rahoitus kuntoon, ja 20.9.1996 päivätty seitsemäs käsikirjoitusversio (joka rahoituksen hankkimiseksi käännettiin englanniksi nimellä "The Maiden Butterfly") kuvattiin 30:ssä kuvauspäivässä loka-marraskuussa, lähinnä Helsingissä, Mäntsälässä ja Jyväskylässä. Sanna-Kaisa Palon rooli Eeviä diskossa tarkkailevana naisena leikattiin pois lopullisesta versiosta. Tappelukohtauksen näyttelijät tekivät ilman stuntteja.

"Elokuvani päähenkilö on sen järjettömän omistushalun ja ketään kumartamattoman primitiivisen tahdon kuva, jonka tiedän meissä kaikissa asuvan", Mantila kirjoitti Ohjaajan sanassaan vuodenvaihteessa 1995-96. "Jokainen meistä tunnistaa sen hetken, jolloin hampaat narskuen haluaisimme ajaa tahtomme läpi. Kuitenkaan emme tee sitä. Näin siksi, että me vielä osaamme asettua toisen ihmisen asemaan ja kunnioittaa hänen vapaata tahtoaan ihmisenä ja lajitoverina. Tämä taito elokuvani päähenkilöltä puuttuu. Siksi hän kiinnostaa minua. En ole koskaan tavannut ketään hänen kaltaistaan - ehkä toivon, että en tapaisikaan. Haluaisin kuitenkin tutkia häntä - etäältä ja ilman vaaraa - tämän elokuvan muodossa."

"Eevi on luonnollisesti erilainen kuin minä", Mantila jatkoi ensi-illan jälkeen. "Hän on poikkeuksellinen nuori nainen, jolle ei sanota ei. Eevi on kurkkua myöten täynnä heittopussina olemista, niinpä hän ei enää suostu olemaan kenenkään uhri. Ymmärrän Eeviä psykologisesti täysin, sillä hänen käyttäytymisensä on pitkälti nykyisen ajan hengen sanelemaa. Hänen on saatava vangitsemansa naisen perhoset kuolleena, hänen on tapettava ja vangittava nykyhetki, jotta ymmärtäisi ylipäätään itseään." (Kaleva 3.12.1997).

"Se mikä minua veti puoleensa Eevin hahmossa oli, että häntä ei tavallaan voi mitenkään psykologisoida", pohti puolestaan näyttelijä Leea Klemola. "Hänessä on niin vähän mistä ylipäänsä tarttua kiinni, siispä katsoja kavahtaa kaikkia hänen tekojaan. Eevi on äärimmäisen impulsiivinen henkilö. Hän ei kaipaa mitään empatiaa tai edes anteeksiantoa keneltäkään. Häntä oli kiehtovaa näytellä, koska Eevillä on takanaan niin vähän tunnettua henkilöhistoriaa. Innoittajana toimi nykyinen meininki, mietin paljon ihmisen oman tahdon toteutumista, mikä on tahtomme ja mikä on ihmisen lopullinen matka." (Kaleva, em.).

Neitoperhon visuaalisessa tyylissä vuorottelevat Ohjaajan sanan mukaan "harmaa luonnonvalo ja tarkkaan konstruoitu pimeys. Tähän oleellisena lisänä liittyy elokuvani äänimaailma, joka perustuu pikkutarkasti rakennettuun hiljaisuuteen. Se on maailma, jossa voimme kuulla neulan putoavan - ja kun se neula putoaa, se kuulostaa räjähdykseltä korvissamme."

Neitoperho sai julkisen ensiesityksensä Taiteiden yönä 28.8.1997 Kaapelitehtaan Merikaapelihallissa. Elokuva nähtiin myös Venetsian ja Mannheim-Heidelbergin festivaaleilla ennen lokakuun lopun varsinaista Suomen ensi-iltaansa, minkä jälkeen se palkittiin vuoden suurimmalla laatutuella, kahdella näyttelijä-Jussilla, Humanismin kädellä sekä ulkomaisilla festivaalipalkinnoilla.

Auli Mantilan seuraava elokuva oli Pelon maantiede (2000), sovitus Anja Kaurasen samannimisestä romaanista, pääosassa jälleen Leea Klemola.

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
Musiikki
1. Sunrise, Sunset / Nousee päivä musikaalista Fiddler On The Roof / Viulunsoittaja katolla
Säv. Jerry Bock, san. Sheldon Harnick, suom. san. Esko Elstelä, sov. Esa Pethman
Carola, laulu, ja Esa Pethmanin orkesteri (off, alkutekstit), 1' 20".
Levytys:
Carola ja Esa Pethmanin orkesteri; RCA Victor FAS 962, 1966.


2. "Viku"
Säv. ja sov. Risto Iissalo
Risto Iissalo, syntetisaattorit (off), 1' 15".


3. A Taste of Honey / Hunajainen
Säv. Bobby Scott, san. Ric Marlow, suom. san. Jussi Raittinen, sov. Aarno Raninen
Carola, laulu, ja The Boys (off), 1' 40".
Levytys:
Carola ja The Boys; RCA Victor FAS 938, 1965.


4. Cento campane / Sata kelloa televisiosarjasta Il segno del comando / Käskijän merkki (1971)
Säv. Romolo Grano - Franco Pisano, san. Fiorenzo Fiorentini, suom. san. Saukki, sov. Nacke Johansson
Pasi Kaunisto, laulu, ja Nacke Johanssonin orkesteri (off, autoradio), 2' 35".
Levytys:
Pasi Kaunisto ja Nacke Johanssonin orkesteri; Decca SD 5796, 1973.


5. Pandora's Box / Hermes
Säv. Gary Brooker, san. Keith Reid, suom. san. Hector, sov. Markku Johansson
1) Pepe Willberg, laulu, ja yhtye (off), 2' 20".
2) Pepe Willberg, laulu, ja yhtye (off, lopputekstit), 2' 30".
Levytys:
Pepe Willberg; Philips 6034114,
1976.


6. Var det du / Niin aikaisin
Säv. ja san. trad. ruotsalainen, suom. san. Jukka Kuoppamäki, sov. Jörgen Petersen
Anki, laulu, ja Jörgen Petersenin studio-orkesteri (off), kaksi kertaa, yht. 5' 40".
Levytys:
Anki ja Jörgen Petersenin studio-orkesteri; Top Voice TOP-5, 1967.


7. Sunny
Säv. ja san. Bobby Hebb, suom. san. Anki
Anki, laulu, ja yhtye (off), 2' 00".
Levytys:
Anki; Top Voice TOP-2, 1966.

Huomautuksia:
Leea Klemola laulaa radion mukana laulua Cento campane.

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
Kiitokset
Jukka Asikainen, Reetta-Maria Tolonen-Salo, Aki Kaurismäki, Sanna-Kaisa Palo, Anne Lakanen, Kreetta Onkeli, Heidi Kokki, Risto Salo, Jari Innanen, Piia Piekäinen, Christian Virolainen, Eero Laaksonen, Anssi Kuivalainen, Rafael Huhta, Raymond Eubanks, Anja Jokinen, Pia Jokinen<br />Tielaitos/Olli Haavisto, Kodak/Kari Nordberg, Timo Pulkkinen; IKEA, Elokuvataiteen laitos, Insmat Oy, TB-Kaukalampi, Lindström Oy/Reijo Eskelinen, Tuomiojärven leirintäalue, Jyväskylä; Lohjan Hinauspalvelu, Kuljetus Nyke Oy/Timo Nylund, Länsi-Auto Oy, Indian Bazar, Espoon nimismiespiiri, Suomen Superlon Oy, Starlike Oy, Suomen Ympäristökeskus, HPY, Palajärven koulu, Don't Tell Mama/Anna Heiskanen, Professional Makeup Center/Riitta Vaara, Paulig Oy/Iiro Jussila, Viestituote/Olli Kuusela, Tapettitalo, Lohjan kaupunki/Martti Huuska, Hartwall Oy/Lapin Kulta, Vero Moda, Helsingin poliisilaitos, Lohjan liikkuva poliisi, Vartiomiehet Oy, Lektar Oy, Eläinmuseon hyönteistieteen laitos, Ajo-Ankkuri Oy
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Tarkastusnumero
A-27769
Tarkastuspäivä
27.08.1997
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2630 m
Kesto/leikattu
96 min
Ikäraja
K16
Tarkastamolaji
2a
Osia
6
Tarkastuttaja
GNUfilms Oy
Muut tiedot
Tarkastaja: Antti Alanen
Tarkastuselin
VET
Tarkastusnumero
B-27769
Tarkastuspäivä
25.03.1998
Formaatti
video
Pituus/leikattu
2630
Kesto/leikattu
92'15''
Ikäraja
K16
Tarkastamolaji
2a
Tarkastuttaja
Finnkino Oy
Muut tiedot
Tarkastaja: Antti Alanen
Tekniset tiedot
Väri
väri, Eastman Kodak
Ääni
ääni, DTS
Kuvasuhde
1,85:1
Kesto
96 min