Tystnadens hus

Hiljaisuuden talo (suomenkielinen nimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tystnadens hus

Rune Carlstenin ja Eric Malmbergin ohjaama rikoselokuva Tystnadens hus (Hiljaisuuden talo, 1933) on Øvre Richter Frichin romaaniin perustuva suomalais-ruotsalainen yhteistuotanto. Amerikkalainen gangsteri Kingsley Smith (Fritiof Billquist) murhaa kylmäverisesti pankkiiri Rudolf Hassemanin (Paul Troupp) ja tämän taloudenhoitajan Karinin (Edith Lamroth). Gangsteri lavastaa rikoksen näyttämään siltä kuin pankkiiri ja taloudenhoitaja olisivat tappaneet toisensa. Karinin tyttärentytär Susanna Braun (Signe Larsson) on vakuuttunut Hassemanin ja Karinin viattomuudesta.

Tallennettuna:
Genre
Näyttelijät
Henkilö Fritiof Billquist , Kingsley Smith alias Jim Beylon
Henkilö Signe Larsson , Susanna Braun
Henkilö Rune Carlsten , tohtori Jeremias Slade
Henkilö Sigge Fürst , Gus Harrison
Henkilö Gunnar Olsson , paroni von Elbing
Henkilö Gösta Lycke , asianajaja Juliani
Henkilö Eric Laurent , poliisiasessori Walter Portan
Henkilö Dora Söderberg , Milly Portan, Walterin sisar
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Nils Dahlström , rikoskonstaapeli Gustavsson, Portanin pöytäkirjasihteeri
Henkilö Paul Troupp , pankkiiri Rudolf Hasseman
Henkilö Edith Lamroth , Karin, taloudenhoitaja, Susannan isoäiti
Henkilö Bruno Lindroos , konstaapeli poliisiasemalla
Henkilö Bengt Lindroos , Persson, Julianin apulainen
Henkilö Harry Hasso , kirjailija
Tekijät
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1933
Alkuperäisteos
Øvre Richter Frich: Fredagen den 13de. Oslo: Steenske, 1933. (romaani)
Esitystiedot
Ensi-ilta
00.00.1933
Ensi-iltapaikat
Ei esitetty Suomessa
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Ruotsi: Tukholma

- Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan
Studiot
Helsinki: Suomi-Filmin studio Vironkatu 9

- Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan
Kuvausaika
Kesä 1933

- Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan

Sisältöseloste
Svensk filmografi 3:n (1979) mukaan:

"Hiljaisuuden talona" esitellään Prästgatan 76 Tukholman Vanhassa Kaupungissa. Amerikkalainen Kingsley Smith saapuu tapaamaan talossa asuvaa pankkiiri Rudolf Hassemania. Taloudenhoitaja Karin päästää miehen sisään, koska tämä sanoo tuovansa terveisiä Hassemanin pojalta Alfredilta, joka vuosia sitten on lähtenyt Amerikkaan. Hassemanin työhuoneessa Smith tappaa pankkiirin rautatangolla ja Karinin revolverilla ja järjestää tapauksen näyttämään siltä kuin Karin olisi lyönyt miehen kuoliaaksi ja tämä puolestaan ehtinyt ampua naisen.

Kaksoismurha paljastuu seuraavana aamuna, kun Karinin tyttärentytär Susanna Braun soittaa turhaan Hassemanin ovikelloa ja paikalle hälytetty poliisi tunkeutuu lukkosepän avulla asuntoon. Poliisiasessori Walter Portan ei vastoin työtovereittensa näkemystä ole valmis nielemään lavastusta, etenkin kun Susanna sanoo olevansa vakuuttunut, että Karin ja Hasseman eivät ole tappaneet toisiaan. Kun Susanna kertoo menettäneensä työpaikkansa ompelutarvikeliikkeessä, koska hänen nimensä on mainittu murhan yhteydessä, Portan järjestää niin, että tyttö saa asua hänen luonaan ja toimia eräänlaisena kotiapulaisena taloudessa, johon kuuluu myös Portanin Milly-sisar.

Osoittautuu, että Kingsley Smith on itse asiassa chicagolainen gangsteri Jim Beylon ja että Alfred Hasseman on kuollut poliisin ampumana Chicagossa. Alfredin gangsteriystävät ovat kätkeneet ruumiin ja ottaneet hänen paperinsa, joiden turvin Alfredia muistuttava Gus Harryson esittäytyy Alfredina Tukholman poliisille ja saa haltuunsa Hassemanin asunnon avaimet. Kuolleen pankkiirin kassakaapista löytyy paljon rahaa ja testamentti, jossa Susannalle on määrätty 200 000 kruunua. Asianajaja Juliani lupaa Smithille vaieta testamentista, jos saa neljäsosan rahoista.

Juliani ja Smith kidnappaavat Susannan, lukitsevat hänet taloudenhoitajan huoneeseen ja pumppaavat täyteen unilääkkeitä. Gus Harryson tulee kuitenkin tunnontuskiin ja joutuu tappeluun rikoskumppaniensa kanssa. Hänet ammutaan ja työnnetään samaan huoneeseen Susannan kanssa: ennen kuolemaansa hän ehtii kertoa tytölle, ettei ole Alfred. Susanna onnistuu pakenemaan huoneesta ikkunan kautta, mutta kaatuu tajuttomana pimeään porttikäytävään.

Tällä välin Portan on ryhtynyt etsimään Susannaa ja ilmestyy poliisien kanssa "hiljaisuuden taloon". Roistot pidätetään ja rahat saadaan takaisin. Portan seuraa Susannan jälkiä ja löytää hänet porttikäytävästä. Tyttö kärsii lievästä aivotärähdyksestä, mutta toipuu pian ja pyytää lopuksi saada jäädä Portanin luokse.

- Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Ruotsalaislehtien vastaanotto oli tyrmäävä: "För denna film hör rent ut sagt till det mest magstarka som någonsin visats på en svensk bioduk", kirjoitti Cyrano (Dagens Nyheter 7.11.1933). "Allt som kallats urusel svensk film, pilsnerfilm och filmatiserad buskteater framstår bredvid detta opus som hög, ren och ädel filmkonst. [- -] Man frågar sig hur fullvuxna människor kunnat åstadkomma någonting sådant som detta och ännu mera hur fullvuxna människor kunnat med att visa fram det som ett fullvärdigt verk. Det hela är brottsligt - mera än den betydelse som officinen Publikfilm tänkt sig. Och musiken, hopklippningen, replikerna... Man tror inte att det är möjligt. Man trodde inte det var möjligt, rättare sagt. Men varför slösa mera ord på eländet. Det är bara stryka över och gå vidare."

"Det tyder på ett förakt för filmen som konst", säesti Filmson (Arbertarbladet 7.11.1933), "ja till och med som konsthantverk att genom ren vårdslöshet skapa parodiska effekter." "Lovande ansträngningar spårar man förvisso i det första försöket", yritti Ajax (Socialdemokraten 7.11.1933) löytää myönteistä näkökulmaa, "men det är tyvärr bara spåren av dem man ser. Det hela år valhänt, både regi och foto, klippningen är vårdslös, och även det logiska förloppet visar högst betänkliga luckor. Bilderna äro på sina ställen oförlåtligt suddiga och även tonen brister på sina håll. Intrycket av det hela blir vagt, hela filmen verkar experiment. Spelet är däremot inget fel på, men den filmatiska rytmen över rörelser och repliker fattas. De personliga prestationerna äro eljest över lag goda. Fritiof Billqvist gör en fullt övertygande bov, hans röst går också bra in i mikrofonen, och Eric Laurent är säkert någonting att räkna med för framtiden."

- Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan.
Taustaa
Turkulaisen Lahyn-Filmin yhtiömiehet Lennart ja Alvar Hamberg sekä Yrjö Nyberg (myöh. Norta) toimivat kesästä 1932 alkaen lähes vuoden verran elokuvaäänittäjinä Tukholmassa. Keväällä 1933 he palasivat Suomeen aloittaakseen peräti neljän kotimaisen kokoillan äänielokuvan valmistamisen omaan laskuunsa. Nimetkin jo tiedettiin: Hopeinen taivaanranta, Viimeinen paimentolainen, Suloinen Helsinki sekä Purjeita, tuulta ja rakkautta. Nämä hankkeet kuitenkin haudattiin, kun heille näytti avautuvan mahdollisuus kuuden suomalais-ruotsalaisen "suurkuvan" valmistamiseen uuden Oy Finlandia Film Ab -nimisen elokuvayhtiön toimeksiannosta, joka puolestaan oli tehnyt yhteistyösopimuksen ruotsalaisen Elma-yhtiön kanssa. Elma-yhtiön takana oli ensikertalainen Johan Westerlin. Finlandia-Filmin toimitusjohtajaksi Ilta-Sanomien 9.8.1933 julkaisemassa uutisessa mainittiin Lennart Hamberg, joka kuitenkin oli vaihtunut Wilhelm Gayeriksi, kun yhtiö 23.11.1933 ilmoitettiin merkittäväksi kaupparekisteriin. Gayerilla oli osakkeita 48 kpl eli 96 %, loput kaksi osaketta oli merkitty varatuomari Lars Gestrinin ja Enskilda Garanti Ab - Yksityinen Vakuutus Oy:n nimiin. Osakepääoman suuruus oli 50 000 mk. Hallitukseen kuului Gayerin lisäksi Jalo Helle varatoimitusjohtajana.

"Kuudesta suurkuvasta" saatiin hädin tuskin valmiiksi vain kaksi: Eric Malmbergin ja Rune Carlstenin ohjaama Tystnadens hus / Hiljaisuuden talo, joka pohjautui norjalaisen Øvre Richter Frichin romaaniin Fredagen den 13de, sekä Oscar Hembergin ja Per-Axel Brannerin alkuperäiskäsikirjoitukseen perustunut Falska Greta / Vale-Greta. Elokuvat oli sovittu kuvattaviksi valtaosin Suomessa; päänäyttelijät olivat ruotsalaisia ja heidän palkkionsa oli määrä maksaa Tukholmasta. Svensk filmografi 3:n (1979) mukaan ruotsalainen osapuoli oli kaikesta päätellen ollut ylenmäärin optimistinen ja lähtenyt tuotantoon mukaan joko rahattomana taikka aivan liian pienin käyttövaroin. Lisäksi Westerlin halusi pitää kiinni aikaisemmin sovitusta Tukholman ensi-iltapäivämäärästä, marraskuun kuudennesta 1933, mikä aiheutti sen, että ensi-illassa esitetty kopio oli puutteellisesti synkronoitu.

Suomessa Hiljaisuuden taloa ei esitetty lainkaan. Svensk filmografi 3 kuvaa elokuvan merkitystä seuraavasti: "Tystnadens hus kan inför eftervärlden förtjäna uppmärksammas av två skäl. Dels som det första stora fiaskot i svensk filmhistoria och dels att rollistan inrymmer en debutant som längre fram skulle låta tala om sig i långt mera smickrande sammanhang, Signe Larsson, sedermera Signe Hasso." - Suomalaisia näyttelijävoimia edustivat elokuvassa Edith Lamroth, Paul Troupp sekä Bengt ja Bruno Lindroos.

Ruotsin elokuvainstituutti valmisti elokuvasta restauroidun esityskopion vuonna 1976.

- Suomen kansallisfilmografia 1:n (1996) mukaan.
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Lahyn
Kuvasuhde
1,2:1
Kesto
78 min