Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä

QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä

Ere Kokkosen ohjaama ja käsikirjoittama komedia Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä (1996) perustuu Arto Paasilinnan romaaniin. Taksikuski Seppo Sorjonen (Santeri Kinnunen) auttaa ajotiellä hoipertelevaa vanhusta, joka aikansa pohdittuaan arvelee olevansa eläkkeellä oleva maanmittausneuvos Taavetti Rytkönen (Kalevi Kahra). Hyväsydäminen autonkuljettaja menettää mieluummin työpaikkansa kuin päästää ajoittain muistinsa menettävän ikäihmisen yksin matkaan. Miesten Espoosta alkanut kesäinen reissu huipentuu Lestijärvelle, jossa Rytkönen pääsee vuorostaan auttamaan vanhaa sotakaveriaan Heikki Mäkitaloa (Ahti Kuoppala).

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Henkilö Kalevi Kahra , Taavetti Rytkönen, maanmittausneuvos
Henkilö Santeri Kinnunen , Seppo Sorjonen, taksiautoilija
Henkilö Ahti Kuoppala , Heikki Mäkitalo, rintamamiestilan isäntä
Henkilö Maija-Liisa Peuhu , Anna Mäkitalo, rintamamiestilan emäntä
Henkilö Susanna Mikkonen , Irmeli Loikkanen, Sorjosen morsian
Henkilö Arvo Hämäläinen , Hulkkonen, Lestijärven nimismies
Henkilö Tapani Korhonen , Lestijärven 1. poliisi
Henkilö Tuure Himanka , Tapio Huuskonen, metsänhoitaja, keskusmetsälautakunnan tarkastaja
Henkilö Pekka Kekäläinen , Oiva Laaksonen, agronomi, maatilahallituksen tarkastaja
Henkilö Olavi Kiiskilä , huoltoaseman pitäjä
Henkilö Pirjo Kiiskilä , huoltoaseman nainen
Henkilö Jari Kangasvieri , Lestijärven palopäällikkö
Henkilö Esa Kiiskilä , Mäkitalon huonetoveri sairaalassa
Henkilö Matti Nurminen , taksirenki
Henkilö Raimo Grönberg , hotelli Tammerin portieeri
Henkilö Liisa Roine , hotelli Tammerin tarjoilija
Henkilö Jari Salmi , Taavi Niemelä, maanmittausinsinööri, Rytkösen avioton poika
Henkilö Seppo Mäki , Hyvärinen, lääkäri Tampereella
Henkilö Mauri Saikkonen , Lestijärven 2. poliisi
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Timo Sohlberg , Timo Rytkösen ääni puhelimessa
Henkilö Olli Ahvenlahti , hotelli Aulangon pianisti
Henkilö Olavi Linkovesi , helikopterilentäjä
Henkilö Inkeri Jussila , sairaanhoitaja
Henkilö Maria Kangasvieri , sairaanhoitaja
Tekijät
Henkilö Ere Kokkonen , Ohjaaja
Henkilö Ere Kokkonen , käsikirjoitus
Henkilö Ere Kokkonen , tuottaja
Henkilö Jari Mutikainen , kuvaus
Henkilö Jyrki Keränen , leikkaus
Henkilö Timo Sohlberg , äänittäjä
Henkilö Olli Ahvenlahti , musiikki
Henkilö Timo Jyllikoski , lavastaja / järjestäjä / erikoisefektit
Henkilö Leena Honkasalo , pukija
Henkilö Marjut Samulin , maskeeraaja
Henkilö Anna-Maija Kokkonen , tuotantopäällikkö
Henkilö Auli Turtiainen-Kinnunen , apulaisohjaaja
Henkilö Olli Korpiala , kuvausassistentti
Henkilö Toni Partti , ääniassistentti
Henkilö Petteri Kallela , apulaisjärjestäjä
Henkilö Olavi Linkovesi , helikopterilentäjä
Henkilö Risto Höylä , erikoismies
Henkilö Jari Savolainen , rakennusmies
Yhteisö Finnkino Oy , levittäjä
Yhteisö Ere Kokkonen Oy , levittäjä
Yhteisö Finnkino Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö Auli Turtiainen-Kinnunen , kuvaussihteeri
Henkilö Olli Ahvenlahti , muusikko  (piano, syntetisaattorit)
Henkilö Juha Björninen , muusikko  (kitara)
Henkilö Jari Lappalainen , muusikko  (viulu)
Henkilö Häkä Virtanen , muusikko  (basso)
Henkilö Martin Brushane , musiikin äänitys ja miksaus
Henkilö Ere Kokkonen , valokuvat
Henkilö Ere Kokkonen , juliste
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
1 390 757 mk
Rahoitus
Julkaistu
1996
Alkuperäisteos
Arto Paasilinna: Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä. Helsinki: WSOY, 1991. (romaani)
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
18.10.1996
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Maxim 2
Jyväskylä: Fantasia 6
Kuopio: Star 1
Lahti: Ilves 2
Oulu: Formia 2
Pori: Kino 1
Tampere: Nordia 1
Turku: Julia 4
Filmikopioiden määrä
8
Katsojaluku
19 933
Muut näytökset
  • 15.10.1996 Koivu ja Tähti, Kannus ensi-ilta
Televisioesitykset
  • 15.09.1997 TV1 Katsojia: 1 089 000 (sarjaohjelma, keskiarvo)
  • 08.07.2002 TV1 Katsojia: 826 000 (sarjaohjelma, keskiarvo)
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: Merita Pankki Maistraatinportti 4 (Rytkönen poistuu pankista), Maistraatintori (Rytkönen avaa solmionsa), Pasilankatu (Sorjonen ottaa Rytkösen kyytiinsä), Ilmalankatu / Ilmalantori, Asemapäällikönkatu (Sorjonen kyselee minne ajetaan), Merita Pankki Iso Roobertinkatu 32 (Sorjonen käy pankissa Tampereella), Asoma Oy Iso Roobertinkatu 4-6 (Sorjonen ostaa matkalaukun), kosmetiikkaliike Sateenkaari Iso Roobertinkatu 16 (Sorjonen ostaa hammasharjan), Koskelan sairaalan kappeli Käpyläntie 11 (Sorjonen näkee unta häistään, häät)

Hämeenlinna: Hätilän ampuma-alue (sotamuistot), Valtatie 3, Viipurintien silta (tulo Hämeenlinnaan), huoltoasema Esso Aulangontie 3 a (Sorjonen soittaa taksi-isännälleen), Aulangon näköalatorni, Aulangonjärvi (Rytkönen ja Sorjonen näköalatasanteella), Joutsenlampi (lähtö näköalapaikalta), hotelli Rantasipi Aulanko ja sen terassi Aulangontie 93 (hotelli Aulanko)

Tampere: Hämeensilta, teatteriravintola Tillikka Hämeenkatu 14 (saapuminen Tampereelle), Sokos hotelli Tammer Satakunnankatu 13 (hotelli Tammer), Raimo Mikkolan asuintalo Vanha kirkkotie 13 (Rytkönen vie kukkia Taavin äidille), Hämeenkatu 14a (Rytkönen jää taksin kyydistä), Koskipuisto (Rytkönen pelaa jalkapalloa), Rongankatu (matka rautatieasemalle), rautatieasema ja sen paikoitusalue (Sorjonen saattaa Rytkösen junaan)

Vantaa: Helsingin pitäjän Pyhän Laurin kirkon hautausmaa Kirkkotie 45 (hautajaismuisto)

Seinäjoki: rautatieasema (Rytkönen jää pois junasta), hotelli Sorsanpesä Törnäväntie 27 (Rytkösen majapaikka)

Kokkola: rautatieasema (Sorjonen nukkuu puiston penkillä)

Lestijärvi: kantatie 58 (matka Lestijärvelle), Niementie (matka Mäkitalon tilalle), Heinosen tilan päärakennus ja sauna Niementie 250 (Mäkitalon tilan asuintalo ja sauna, Mäkitalo tuhoaa pellot, rantaladon polttaminen, pihatien räjäytykset, muuttokuorma), kunnanvirasto Lestintie 39 (ihmisjoukko kunnanviraston pihalla), metsä Peuralantiellä (metsän räjäytykset ja polttaminen), huoltoasema Neste Halsuantie 10 (Sorjonen huoltoasemalla), Lestijärven terveyskeskus Niemeläntie 3A (Mäkitaloa tuodaan terveyskeskukseen)

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
Sisäkuvat
Helsinki: Merita Pankki Maistraatinportti 4 (Rytkönen pankissa), Kiti Kokkosen asunto Hietaniemenkatu 8 A 6 (Sorjosen ja Irmelin asunto), Koskelan sairaalan kappeli Käpyläntie 11 (Sorjosen häät unessa, häät), Kultasepänliike Kultakönni Mikonkatu 3 (sormusten osto), Katajanokan Kasino Laivastokatu 1 (hääjuhla)

Hämeenlinna: hotelli Rantasipi Aulangon vastaanotto, hotellihuoneet, ravintola, 3. kerroksen käytävä ja aamiaisravintola Aulangontie 93 (Rytkönen ja Sorjonen Aulangon hotellissa)
Tampere: Sokos hotelli Tammerin vastaanotto, 2. kerroksen käytävä, ravintola, wc ja hotellihuone Satakunnankatu 13 (hotelli Tammer), huoltoasema Nesteen baari Pirkankatu 26 (Rytkönen soittaa baarista)

Seinäjoki: rautatieasema (Rytkönen rautatieasemalla), hotelli Sorsanpesä Törnäväntie 27 (Sorjonen löytää Rytkösen hotellin aamiaisravintolasta)

Lestijärvi: kunnanjohtajan huone kunnanvirastossa Lestintie 39 (nimismiehen toimisto, palopäällikön toimisto), Heinosen tilan päärakennus ja varastorakennus Niementie 250 (Mäkitalon tilan asuintalo ja aitta), Esa Kiiskilän savusauna Peuralantie 217 (Mäkitalon sauna), Lestijärven terveyskeskus Niemeläntie 3A (Mäkitalo terveyskeskuksessa)

Mazda-henkilöautot (Sorjosen taksi ja vuokra-auto), junan matkustajavaunu (Rytkönen junassa, Sorjonen junassa)

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
Kuvauspaikkahuomautukset
Mäkitalon rintamamiestilan aitta, navetta ja pihakaivo rakennettiin Lestijärvelle Olavi Kiiskilän entisen kesäasunnon pihaan Heinosen tilan maille.

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
Kuvausaika
10.6. - 28.6., 12.8. - 29.8.1996

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.

Sisältöseloste
Maanmittausneuvos Taavetti Rytkönen nostaa tililtään 40 000 markkaa. Kaupungilla hän kohtaa taksikuski Seppo Sorjosen, jonka hän määrää ajamaan eteenpäin vain. Taksissa Rytkönen näkee unta sodasta, ja vaikka hän ei herättyään muista miten oli taksiin joutunut, päättää hän jatkaa matkaa Aulangolle.

Aulangolla Rytkönen kertoo Sorjoselle, että hän muistaa vanhat asiat hyvin, mutta uudemmat asiat tuppaavat unohtumaan. Hotelliin kirjauduttuaan he eivät onnistu puhelimitse selvittämään, missä Rytkönen asuu. Sorjonen saa tyttöystävältään Irmeliltä luvan jatkaa matkaansa, mutta taksi-isäntä ei siihen suostu. Kun auto haetaan, Sorjonen kuulee saaneensa potkut.

Matka jatkuu Tampereelle vuokratulla autolla. Täydestä hotelli Tammerista löytyy tilaa, kun portieeri tunnistaa maanmittausneuvoksen, jonka aiemmat vierailut muistetaan hyvin hotellin ravintolassakin. Paikalla on myös Taavi Niemelä, Rytkösen avioton poika. Hän kertoo Sorjoselle Rytkösen haavoittumisesta päähän ja mahdollisesta dementiasta. Niemelä antaa Rytkösen taloudenhoitajan puhelinnumeron, mutta tätä ei tavoiteta.

Sorjosen nukkuessa Rytkönen käy vanhan "päiväkahvirakastajansa" luona ja saa häneltä lahjaksi kahvimyllyn. Palatessaan Rytkönen jää puistoon pelaamaan jalkapalloa nuorten kanssa, riisuuntuukin hakeakseen veteen joutuneen pallon. Poliisin saapuessa nuoret karkaavat ja vievät mukanaan Rytkösen vaatteet. Poliisit tuovat Rytkösen hotelliin. Aamulla Rytkösellä on kova kuume ja hän hourailee. Lääkäri toteaa keuhkoputken tulehduksen ja määrää lääkityksen. Sorjonen kysyy dementiasta ja lääkäri neuvoo ymmärtämään ja tukemaan miestä. Toivuttuaan Rytkönen haluaa jatkaa matkaa Lestijärvelle, Sorjonen puolestaan Helsinkiin lonkkaleikkausta odottavan Irmelin luokse. Rytkönen lähtee liikkeelle junalla, mutta hetken mietittyään Sorjonen seuraa autolla perässä ja hyppää junaan Seinäjoella, jonne matkan päänsä unohtanut neuvos on jäänyt. Sorjonen löytää Rytkösen kaupungin parhaasta hotellista ilman matkalaukkuja.

Lestijärvellä nimismies kertoo miehille "hitonmoisesta riesasta", Onnenahjo-rintamamiestalon isännästä Heikki Mäkitalosta. Rytkönen tunnistaa kuvauksesta sotakaverinsa. Vastaanotto tilalla on sydämellinen. Saunan jälkeen Mäkitalo kertoo pienviljelijän ja syrjäkylän ongelmista. Hän on päättänyt hävittää tilansa polttamalla ja räjäyttämällä, koska hän on menettänyt hermonsa valtion maatalouspolitiikan vuoksi.

Aamulla Sorjonen lähtee viikoksi Helsinkiin kihlaamaan tyttöystävänsä. Mäkitalo ja Rytkönen aloittavat tilan hävittämisen. Räjäytysten hälyttämänä paikalle tulee nimismies, joka uhkaa palata isomman joukon kanssa. Mäkitalo ja Rytkönen jatkavat hävitystä polttamalla aiemmin nurin räjäytetyn metsän. Saunottuaan he tuhoavat saunan. Seuraavana päivänä Mäkitalot ja Rytkönen polttavat pihapiirin rakennukset, nautiskellen kahvia ja konjakkia. Sorjonen tulee paikalle, kun Mäkitalot ovat lähdössä Kälviälle rouvan siskon luo. Mäkitalo loukkaa itsensä yrittäessään hakea kissan puusta. Nimismies kuulustelee Sorjosta ja Rytköstä tilan tapahtumista. Sorjonen sanoo olleensa poissa, eikä Rytkönen muista mitään. Mäkitalon kuulusteluista nimismies ei saa mitään irti. Saadakseen Mäkitalon edesvastuuseen nimismies kutsuu maatilahallituksen tutkijat, metsänhoitaja Huuskosen ja agronomi Laaksosen arvioimaan vahingot. Lausunto on nimismiehen järkytykseksi kuitenkin Mäkitaloa puoltava.

Sorjonen ja Irmeli menevät naimisiin. Rytkönen pitää sodan ja avioliiton rinnastavan hääpuheen.

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
"Päällisin puolin asiat ovat elokuvassa siis kunnossa", Hannu Massinen (Etelä-Suomen Sanomat 20.10.1996) tiivisti. "Kokkonen ei kuitenkaan näytä päässeen kunnolla sisälle aiheeseen, sillä katsoja jää kaipaamaan enemmän tilannekomiikkaa, nyansseja. Tällaisena kerronta on sujuvaa ja selkeääkin, mutta kaavamaisen tuntuista. Pilke ei oikein tahdo tarttua silmäkulmaan."

Reijo Noukka (Aamulehti 18.10.1996) huomautti, että "Kokkosen dramatisointi keskittyy kyllä romaanissa olennaiseen, mutta kerronta on paikoin turhan asetelmallista ja teennäistä. Elokuva on kiistämättä hauska, ja se on pääasia. Paljolti elokuvan onnistuminen tässä on velkaa Kalevi Kahran mainiolle suoritukselle muistinsa joka aamu kadottaneena maanmittausneuvos Rytkösenä - rooli on kuin mittatilaustyö Kahralle. Samoin Ahti Kuoppala on Rytkösen rintamamiestoverina hyvässä vedossa, toisin kuin Kivenpyörittäjän kylässä. Santeri Kinnunen osaa ilmaista myötätuntoa Sorjosen roolissa, vaikka hänellä ei ole kahden veteraaninäyttelijän karismaa."

Juha Itkonen (Katso 38/1997) päätyi televisioesityksen yhteydessä kriittiseen arvioon: "Haikean hilpeänä vanhuuskuvauksena Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä jää ikävästi puolitiehen. Kahra ja Kinnunen näyttelevät vanhaa ja nuorta varmasti, mutta jotenkin sentimentaaliselta outo ystävyys vaikuttaa. Perisuomalaisten kaunojen purkautumiskanavana elokuva toimii sen sijaan hienosti. Kuten Paasilinnalla aina, poliisit ovat tyhmiä ja byrokraatit yhteiskunnan syöpä."

Leena Juutilainen kommentoi Savon Sanomien (20.11.1996) yleisönosastokirjoituksessaan elokuvan saamia arvosteluja: "Se on saanut virallisilta elokuvan arvostelijoilta aika nuivaa ja vähättelevää arvostelua. Älkää uskoko niitä, suomalaiset! Menkää katsomaan lämminhenkistä näytelmää. Siinä on hyvät näyttelijäsuoritukset ja käsikirjoitushan on taattua Arto Paasilinnaa. Onko elokuvan saatava kiitokset ensin ranskalaisilta, ennen kuin sen arvo huomataan Suomessa. Olen katsonut sen kaksi kertaa ja kolmaskin kerta varmaan riemastuttaisi yhtä paljon."

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
Taustaa
Ere Kokkosen ohjaama, käsikirjoittama ja tuottama Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä oli Risto Jarvan Jäniksen vuoden (1977), Jaakko Pakkasvirran Ulvovan myllärin (1982) ja Jouko Suikkarin Hirtettyjen kettujen metsän (1986) jälkeen neljäs varsinainen filmatisointi Arto Paasilinnan romaaneista. Lisäksi Hannu Kahakorpi oli ohjannut kirjailijan tuotannosta tv-elokuvan Onnellinen mies (1979), Kokkonen itse tehnyt neliosaisen sarjan Suloinen myrkynkeittäjä (1995) ja Matti Kassila ohjannut Paasilinnan aiheesta elokuvan Natalia (1979).

Ensi-illan kynnyksellä Kokkonen kertoi suunnitelleensa Rytkös-elokuvaa neljän vuoden ajan ja uhranneensa siihen enemmän voimavaroja kuin yhteenkään toiseen elokuvatyöhönsä. Samassa haastattelussa hän sanoi pyrkineensä olemaan uskollinen romaanin hengelle ja saamaan kirjan useat tasot mukaan elokuvasovitukseensa: "Paasilinnalla on terävää yhteiskunnallista näkemystä. Hän on heikomman ihmisen puolella. Toisaalta mukaan on yritetty poimia hauskuus. Paasilinna ei ole pintatekstiä, vaikka siltä saattaa aluksi tuntuakin. Ne ovat hauskoja, mutta luettuaan ryhtyy pohtimaan, että hittovie, siellähän onkin vakava asia taustalla." (Iltalehti 15.10.1996).

Elokuvaversiosta jätettiin pois ranskalaisten kasvissyöjänaisten episodi. Elokuvaa varten Paasilinna kirjoitti tarinaan uuden lopun, Rytkösen hääpuheen, joka romaanissa sivuutetaan maininnalla. Myös Lestijärven nimismiehen osuutta lisättiin kirjaan nähden. Lestijärven kunnanjohtaja Jari Kangasvieren aloitteesta suuri osa kuvauksista tehtiin tässä pienessä keskipohjalaisessa kunnassa, ja Kangasvieri itsekin vilahtaa elokuvassa palopäällikön roolissa. Kuvauksissa käytettiin digitaalista Betacam-videokameraa ja siirto filmille tehtiin digitaalisesti - tekijöiden mukaan ensimmäistä kertaa Suomessa.

Kalevi Kahra (1927-1998) ehti pitkän näyttelijäuransa päätteeksi esiintyä vielä Kokkosen elokuvassa Vääpeli Körmy ja kahtesti laukeava (1997). Santeri Kinnunen ja Susanna Mikkonen esittivät samoja taksiautoilijan ja tämän vaimon rooleja Kokkosen Paasilinna-elokuvassa Kymmenen riivinrautaa (2002) - jälkimmäinen tällöin jo nimellä Susanna Anteroinen. Sivuosiin Kokkonen kiinnitti kuopiolaiset näyttelijät Arvo Hämäläisen, Tuure Himangan, Pekka Kekäläisen, Tapani Korhosen ja Mauri Saikkosen. Mäkitalon rooliin valittiin alun alkaen Olavi Ahonen (1923-2000), joka oli mukana lukuharjoituksiin saakka. Kaksiosaisessa tv-sarjaversiossa on mukana pari lisäkohtausta: hotelli Tammerin tarjoilijan tarinointi Rytkösen aiemmista käynneistä hotellissa sekä Sorjosen kihlajaisjuhla Helsingin Sirpalesaaressa.

Elokuvan ensiesitys järjestettiin Kannuksen Koivu ja Tähti -teatterissa 15.10.1996. Teatterikierroksellaan Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä keräsi vajaat 20 000 katsojaa, mutta television sarjaohjelmana se syyskuussa 1997 sai miljoonayleisön. Elokuvan tekovaiheesta valmistui Leena Linnuksen ohjaama ja Filmipaja Oy:n tuottama lyhytelokuva Lyhyempi Rytkönen eli miten elokuva Elämä Lyhyt Rytkönen Pitkä valmistui (1996). Seuraavana työnään Ere Kokkonen ohjasi viimeisen Körmy-elokuvan (Vääpeli Körmy ja kahtesti laukeava, 1997), mutta palasi jälleen Arto Paasilinnan pariin elokuvissa Hurmaava joukkoitsemurha (2000) ja Kymmenen riivinrautaa (2002).

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
Musiikki
1. Alkumusiikki
Säv. ja sov. Olli Ahvenlahti
Studio-orkesteri (off, alkutekstit), kahdessa osassa, yht. 2' 40".


2. Ravintolamusiikki
Säv. ja sov. Olli Ahvenlahti
Es. Olli Ahvenlahti, piano (100 %), kaksi kertaa, yht. 1' 40".


3. Juhlamarssi näytelmästä Prinsessa Ruusunen
Säv. Erkki Melartin, sov. Olli Ahvenlahti
Jari Lappalainen, viulu (off), 0' 50".


4. Braut Chor / Morsiuskuoro oopperasta Lohengrin
Säv. Richard Wagner, sov. Olli Ahvenlahti
Olli Ahvenlahti, syntetisaattorit (off), 0' 15".


5. Loppumusiikki
Säv. ja sov. Olli Ahvenlahti
Studio-orkesteri (off, lopputekstit), 1' 05".

- Suomen kansallisfilmografia 12:n (2005) mukaan.
Kiitokset
Inchcape Draivia Oy, Remy Finlande, Captains Table, Katajanokan Kasino, Hotelli Helka, Ravintola Kultainen Härkä, Tarkiainen Oy, Panssarikilta ry Parola, Lestijärven kunta, Lestijärven palokunta, Anne Haasiomäki, Esa ja Pirjo-Liisa Kiiskilä, Olavi Kiiskilä, Jari Kangasvieri, Kiti Kokkonen, Petri Vaulamo, TV1 Draamaohjelmat
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Tarkastusnumero
27661
Tarkastuspäivä
16.10.1996
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2495 m
Kesto/leikattu
91 min
Ikäraja
S
Osia
5
Tarkastuttaja
Finnkino Oy
Tarkastuselin
VET
Tarkastusnumero
B-27661
Tarkastuspäivä
30.09.1997
Formaatti
video
Pituus/leikattu
87'35"
Ikäraja
S
Tarkastuttaja
Ere Kokkonen Oy
Tekniset tiedot
Väri
väri
Ääni
ääni
Kuvasuhde
1,66:1
Kesto
91 min