Tyttöjä ja jäätelöä

QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tyttöjä ja jäätelöä

Perttu Lepän ohjaama ja käsikirjoittama Tyttöjä ja jäätelöä (1995) on nuorisoelokuva teini-ikäisten poikien seksuaalisesta heräämisestä. Romaania kirjoittava Paavo ”Patu” Taskinen (Jukka Seppänen) kiinnostuu kesäloman aikana kaverinsa Jukka Lajusen (Mikko Hakola) kanssa tytöistä ja erityisesti jäätelökioskin myyjä Noorasta (Vappu Pimiä). Välit äidin (Aino Seppo) kanssa kotona kiristyvät, kun Patu oksentaa ryyppyillan jälkeen ja koettaa vierittää tekonsa kissan syyksi.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Henkilö Jukka Seppänen , Paavo Taskinen, "Patu"
Henkilö Mikko Hakola , Jukka Lajunen
Henkilö Vappu Pimiä , Noora Uusitalo
Henkilö Aino Seppo , Patun äiti
Henkilö Toni Käyhkö , Patun kaveri
Henkilö Johannes Tapio , Patun kaveri
Henkilö Eero Järvinen , Patun kaveri
Henkilö Lauri Laine , Kuikka, Patun kaveri
Henkilö Pekka Valkeejärvi , Nooran isä
Henkilö Hellen Willberg , rantavahti
Henkilö Timo Torikka , rehtori
Henkilö Taneli Mäkelä , Patun äidin ihailija
Henkilö Christian Lindblad , baarimikko
Henkilö Arttu Peltomaa , Nooran ystävä
Henkilö Liisa Holma , tyttö koulun kevätjuhlassa
Henkilö Pauli Hanhiniemi , kertoja
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Perttu Leppä , hattukaupan myyjä
Muut esiintyjät
Frodo-koira (koira) (Lähde: SKF 11) , muutesiintyjät
Tekijät
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
1 300 000 mk (budjetti)
Rahoitus
Julkaistu
1994
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
15.09.1995
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Illusion
Filmikopioiden määrä
1
Katsojaluku
195
Muut näytökset
  • 19.03.1995 Q-Teatteri, Helsinki ensi-ilta
Televisioesitykset
  • 23.12.1995 TV2 Katsojia: 327 000
  • 01.02.1998 TV2 Katsojia: 472 000
Palkinnot
Elokuvatuotannon laatutuki 1995: 30 000 mk.
Kettu-palkinto 1995.
Festivaaliosallistumiset
Espoo Ciné Espoo, Suomi 1995
Tampereen elokuvajuhlat Tampere, Suomi 1995
Nordisk Børnefilmtræf Kööpenhamina, Tanska 1996
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: Tapanilan ala-aste Veljestenpiha 2 (koulu), Santahaminan Isosaari (uimaranta), LR Film Productions Oy:n väliaikainen tuotantotoimisto Oksasenkatu 2 (hattukauppa), ravintola Amadeus Sofiankatu 4 (äidin työpaikka), Kaivopuisto (puisto ja kalliot), Harjun nuorisotalo Aleksis Kiven katu 1 (nuorisotalo), Uunisaarensalmi (mattolaituri), Suomenlinna (lauttamatka, piknik), Tähtitorninmäki (Patu ja Noora istuvat koivunhaarassa, Patu vihoittelee Nooralle), Teatterikorkeakoulu Ehrensvärdintie 31--35 (Nooran asuintalo)

- Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan.
Sisäkuvat
Helsinki: Tapanilan työväentalo Sompiontie 4 (koulu), Heikki Kujanpään asunto Tunturikatu 16 (Taskisten asunto), Q-Teatterin kellari Oksasenkatu 2 (lehtienkeräyspiste), Harjun nuorisotalo Aleksis Kiven katu 1 (nuorisotalo), elokuvateatteri Cinema Museokatu 44 (elokuvateatteri), LR Film Productions Oy:n porraskäytävä Caloniuksenkatu 9 D (Uusitalojen kotirappu)

- Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan.
Kuvausaika
Toukokuun loppu - kesäkuu 1994

- Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan.

Sisältöseloste
"Joskus kun alkaa miettiä missä ne kaikki hahmot ovat tänään, joiden seurassa vietti nuoruutensa, alkaa mieleen palautua pieniä irrallisen tuntuisia episodeja", kertojan ääni avaa elokuvan. "Ja kaikista niistä satunnaisista tapahtumista ja henkilöistä muodostuu kuin itsestään jonkilainen tarina. Alussa oli minä, esirippu ja Lajunen."

Rehtori juontaa Jukka Lajusen lavalle koulun kevätjuhlissa. Hän esittää Eino Leinon runon Nocturno. Juhlan jälkeen Lajunen polttelee sikaria pihalla kavereittensa kanssa. Lajusen koulutoveri Patu palaa kotiinsa stipendin saaneena ja saa äidiltä lahjaksi suuren pakkauksen tinasotilaita. Äiti kyselee miten Patun romaani etenee.

Patu ja Lajunen hakevat seksilehtiä talon kellarista. Rannalla he myyvät ne toisille pojille. Pimeän tultua hiekalla lojuvat vain Lajunen ja Patu viinipullon kanssa keskustellen naisista. Lajunen antaa Patulle kokeneemman ohjeita.

Pojat kiikaroivat naisia rannalla. Patu ja Lajunen roskaavat vain naisille tarkoitetun rannan ja ilmoittautuvat seuraavana päivänä siivoojiksi. Tauolla jäätelökioskin tyttö, Noora, naljailee pojille. Patu palaa tytön luokse flirttailemaan, mutta se keskeytyy, kun kaverit huutelevat hänelle suoja-aidan takaa. Patu ajaa pojat pois. Kun Patu haluaa esitellä Lajuselle kuinka yläosaton nainen saadaan kääntymään huovallaan, temppu saa nolon lopun, sillä nainen sattuu olemaan Patun äiti. Myöhemmin kaverit irvailevat tapahtumasta. Kun äiti on saanut miesvieraita, Patu soittaa lujaa Nyt meni hermot -kappaletta äitinsä kielloista huolimatta.

Jäätelökioskin tytön lopettaessa työnsä Patu kysyy rannalle unohtunutta lippalakkiaan. Kioskista löytyy monta, Patulle kelpaa mikä vaan. Noora pyytää Patun puhelinnumeron: soittoa ei kuitenkaan kuulu ja Patu menee diskoon yksin. Noora on kuitenkin siellä ja he tekevät treffit seuraavaksi päiväksi.

Treffeillä Patu kertoo juttuja Nooralle, pari menee elokuviin ja tansseissa he jo lähentyvät toisiaan, vaikka Patun kaverit yrittävät häiritä heitä.

Seuraavana päivänä Patu odottaa turhaan puhelua. Lopulta hän pyytää Lajusen juopottelemaan. Kun Pate saa kuulla, että Lajunen on käynyt ulkona Nooran kanssa, Patu haastaa Lajusen tappeluun Nooran vuoksi. Paini päättyy tasapeliin. Lajunen vakuuttaa, että Patu vielä oppii. Yöllä Patu oksentaa ja kirjoittaa äidilleen lapun, jossa selittää hajun johtuvan kissan oksennuksesta. Äiti vastaa, etteivät kissat syö pizzoja.

Patu yrittää vierailla Nooran kotona, mutta tytön isä ajaa hänet pois. Puistossa Noora kertoo kavereilleen dokausreissustaan Lajusen kanssa, kun Patu kävelee ohi. Tyttö tervehtii iloisesti, mutta Patu näyttää keskisormea.

"Myöhemmin kun vartuin ja sain enemmän kokemusta elämästä, opin ymmärtämään", kirjoittaa Patu romaaniaan, mutta puhe katkeaa puhelinsoittoon. Noora soittaa Patulle ja nämä sopivat tapaamisesta. Äidilleen Patu jättää lapun: "Rauha – Peace" ja lähtee rannalle uimaan alasti.

- Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Tarmo Poussun (Ilta-Sanomat 15.9.1995) arvion mukaan Perttu Lepän Tyttöjä ja jäätelöä "on ilmapiiriltään kiltti ja aurinkoinen, mutta hyvin luontevalla tavalla. Sen lämpö ei ole laskelmoitua sievistelyä, vaan tekijän elämännäkemyksestä pakottomasti kumpuavaa. Nuorista näyttelijöistään Leppä saa irti hämmästyttävän vapautuneesti hengittäviä tulkintoja."

Pertti Lumirae (Demari 22.9.1995) kiinnitti huomiota siihen, että elokuvan ote "on mukavan rento, joskaan ei mitenkään hillitön; viinaa ja tupakkaa kokeillaan ja tyttöjä katsellaan sillä silmällä. Tyttöjä ja jäätelöä ei ole yhtä mestarillinen elokuva kuin Lepän parin vuoden takainen Karavaani, mutta täyttää tehtävänsä ja on osoitus vapautuneesta elokuvanäkemyksestä."

Televisioesityksen yhteydessä 1995 Mikael Fränti (Helsingin Sanomat 16.9.1995) totesi Lepän ohjaavan "luontevasti, melkein näkymättömästi. Tilanteita on paljon, mutta varsinaista syventävää dramaturgiaa ei kehitellä. Poikien välisissä repliikeissä on kyllä pistävää ironiaa. Lepän esikuviksi voisi ajatella vaikka François Truffautin Vintiöitä ja Erkko Kivikosken 1960-luvun komediaa Kesällä kello viisi. Tyttöjä ja jäätelöä on pieni, kaunis elokuva. Siinä näytellään aidosti. Pojat ovat Jukka Seppäsellä ja Mikko Hakolalla hallussa. Vappu Pimiä on todella hyvä jäätelömyyjä-Noorana."

- Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan.
Taustaa
Perttu Leppä (s. 1964) opiskeli yleistä kirjallisuustiedettä Tampereella 1982-83 ja valokuvausta Roomassa 1983-84, kunnes hakeutui Taideteollisen korkeakoulun Elokuvataiteen laitoksen kuvaajalinjalle. Hän työskenteli valaisijana elokuvissa Anni tahtoo äidin (1989) ja Kotia päin (1989) sekä ohjasi vuodesta 1986 lähtien lyhytelokuvia, joista Karavaani (1993) palkittiin Tampereen lyhytelokuvafestivaaleilla ja monilla kansainvälisillä festivaaleilla.

Puolipitkä Tyttöjä ja jäätelöä syntyi Sparrausrinki-projektin puitteissa (ks. alla) ja valmistui sen kymmenentenä elokuvana, tuotantoyhtiönä Christian Lindbladin ja Ilkka Ruuhijärven LR Film Productions Oy. "Se raha (1,3 miljoonaa) on Suomen mittakaavassa kohtuullinen", Leppä arvioi budjettiaan. "Periaatteessa olen kirjoittanut kaikki käsikirjoitukset johonkin kilpailuun, ja sparrausrinki oli kilpailu, joka oli ratkaistu, kun aloin kirjoittaa. Ei se ratkaisevalla tavalla vaikuttanut mihinkään. Jotain tuon tapaista olisin tehnyt joka tapauksessa. Vähän turhankin paljon puhutaan, että Suomessa tehtäisiin huonoja elokuvia rahan takia. Mitään actionia ei tietenkään voida tehdä, mutta kyllä pienelläkin budjetilla pystytään toimimaan." (Helsingin Sanomat 19.9.1995).

"Kai kaikilla jutuilla, joita kirjoittaa, on oltava joku relevanssi oman elämän kanssa", Leppä jatkoi aiheenvalinnastaan. "On elokuvassa joitakin tapahtumia, jotka ovat suoria lainauksia. Jos ne toimivat draamassa, miksei niitä käyttäisi. Muttei niitä ole käyttänyt vain sen takia, että ne ovat totta, sillä eihän se ole arvo sinänsä. Omaelämäkerrallinen on enemmänkin mentaliteettikysymys: jokaisessa ikäkaudessa on tiettyjä tapahtumia, jotka ovat tärkeitä silloin." (HS, em.) "Minua on harmittanut, että nuorista tehdään aina vain viktoriaanisia tarinoita. Jotakin yhteyttä pitäisi elokuvallakin olla siihen miten asiat todellisuudessa menevät. Ei nuori poika voi tässä maassa olla näkemättä esimerkiksi alastomien naisten kuvia R-kiskan ikkunassa. Pojat puhuvat roheesti mimmeistä, mutta menevät ihan sekaisin, kun ihastukselle pitäisi puhua." (Suomen Kuvalehti 9/1995).

Tyttöjä ja jäätelöä kuvattiin noin 20 kuvauspäivässä kesällä 1994. Aino Seppo ja Jukka Seppänen olivat esittäneet äitiä ja poikaa jo Karavaanissa. Poikien keskinäinen dialogi syntyi osittain improvoisoinnin avulla. Jukka Seppänen, Mikko Hakola ja Vappu Pimiä esiintyivät myös Lepän kuusiminuuttisessa videoelokuvassa Angora (1996).

Tyttöjä ja jäätelöä sai julkisen ensiesityksensä Q-Teatterin salissa 19.3.1995, ja se esitettiin vielä Espoo Ciné -festivaalilla elokuussa ennen syyskuun puolivälin varsinaista ensi-iltaa Helsingin Illusionissa. Televisiossa elokuva nähtiin jo saman vuoden joulukuussa. Perttu Lepän ensimmäinen varsinainen kokoillan näytelmäelokuva Pitkä kuuma kesä valmistui 1999.

Vuosina 1990-96 toteutettu Sparrausrinki oli Suomen elokuvasäätiön (SES), Audiovisuaalisen viestintäkulttuurin edistämiskeskuksen (AVEK), Yleisradion ja MTV3:n yhteinen hanke, jonka tarkoitus oli kannustaa nuoria lupaavia tekijöitä tarjoamalla rahoitus puolipitkään fiktioelokuvaan. Hankkeeseen hyväksytyille tuotannoille myönnettiin kullekin 1 300 000 mk:n budjetti, josta Elokuvasäätiön ja AVEK:n osuus oli 900 000 mk ja televisioyhtiöiden 400 000 mk. Projekti rahoitti kahtatoista vuosina 1991-97 valmistunutta elokuvaa. (Leena Louhivuori: Sparrausrinki. Helsinki: AVEK 1996) Projektissa syntyneistä elokuvista kahdeksan päätyi teatterilevitykseen ja on näin ollen sisällytetty Kansallisfilmografiaan.

- Toim. Lauri Piispa ja Jorma Junttila Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) pohjalta.
Musiikki
1. Löysin oikean
Säv. ja san. Lars Tammelin, sov. Eero Lupari
Eero & Jussi & The Boys (off, radio), 0' 55".
Levytys:
Eero & Jussi & The Boys; AXR AXRCD 1017, 1990.


2. Yksinäinen kitara
Säv. trad. venäl., sov. The Sounds
The Sounds (off), kaksi kertaa, yht. 3' 10".
Levytys:
The Sounds; Fontana 271577, 1963.


3. Girls
Säv. ja san. Cay Karlsson
Cay & The Scaffolds (off), 0' 30".
Levytys:
Cay & The Scaffolds; Warner Bros. FIS 10103,
1963.


4. Kesäpäivät
Säv. Markku Johansson - Pepe Willberg, san. Vexi Salmi
Pepe & Paradise (off), 1' 25".
Levytys:
Pepe & Paradise; Finnlevy SFLP 9564, 1975.


5. Cuore matto / Meni hermot
Säv. Gaetano Savio, san. Armando Ambrosino, suom. san. Juha Vainio, sov. Rauno Lehtinen
The First (off, levysoitin), kaksi kertaa, yht. 0' 35".
Levytys:
The First; CBS Records 2674, 1967.


6. Sinä ja minä
Säv. ja sov. Markku Johansson, san. Vexi Salmi
Pepe & Paradise (off), 0' 15".
Levytys:
Pepe & Paradise; CBS Records 2226, 1974.


7. Aave Cadillac
Säv. ja san. Timo Huovinen, sov. Eero Lupari
Eero & Jussi & The Boys (off), 2' 20".
Levytys:
Eero & Jussi & The Boys; AXR AXRS 133,
1990.


8. Thru' The Wire / Satelliittirakkaus
Säv. Silu Seppälä, san. S. Helminen, engl. san. Nicky Tesco
Leningrad Cowboys (off), 2' 00".
Levytys:
Leningrad Cowboys; AMT AMTS 107, 1987.


9. Valehtelisin jos väittäisin
Säv. ja san. Pauli Hanhiniemi
Kolmas Nainen (off, lopputekstit), 2' 15".
Levytys:
Kolmas Nainen; Sonet SOPOS 152, 1989.

Huomautuksia:
Liisa Holma soittaa koulun kevätjuhlassa improvisaationa pianomusiikkia (playback / Anne Seppänen), 0' 20".

Aino Seppo soittaa pianolla Franz Schubertin sävellystä Impromptu op. 142 Nr. 3 B-duuri D. 935 (playback / Anne Seppänen), 0' 15".

Taskisten kotona kuuluu Joseph Haydnin säveltämää kappaletta Sonate für Klavier c-Moll / Sonaatti pianolle c-molli Hob. XVI/20, I osa (off, Anne Seppänen), kaksi kertaa, yht. 0' 50".

- Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan.
Kiitokset
Santahaminan varuskunta, Nina Jansson, Iina Leppä
Arkistoaineisto
Elokuvateatterikohtauksessa kuuluva ääni on Claude Chabrolin elokuvasta Landru / Siniparta (1962).

- Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Tarkastusnumero
27493
Tarkastuspäivä
16.03.1995
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
1 231 m
Kesto/leikattu
45 min
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä
Osia
3
Tarkastuttaja
LR Film Productions Oy
Tekniset tiedot
Väri
väri
Ääni
ääni
Kuvasuhde
1,75:1
Kesto
43 min