Pekko ja poika

Pekko (työnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Pekko ja poika

Timo Koivusalon ohjaamassa ja käsikirjoittamassa komediassa Pekko ja poika (1994) huoltajuuskiistan kohteena oleva lapsi (Kalle Wallin) pakenee sosiaaliviranomaista aikamiespoika Pekon (Timo Koivusalo) kanssa Tyräahosta Helsinkiin. Pääkaupungissa kaveruksia auttaa Pekon ihastus Pipsa (Satu Silvo), joka lähtee mukaan karkumatkalle. Lehdistö ja Tyräahon väki seuraa herkeämättä kolmikon edesottamuksia.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Henkilö Timo Koivusalo , Pekko / tv-ohjelman juontaja
Henkilö Satu Silvo , Pipsa
Henkilö Kalle Wallin , Poika
Henkilö Tuija Piepponen , Kaisa Kuovi
Henkilö Esko Nikkari , Reino, poliisi
Henkilö Joel Hallikainen , Jokke Hallikainen
Henkilö Tuija Ernamo , Joken vaimo
Henkilö Helka Kuusiluoto , Tyyne, Pekon äiti
Henkilö Risto Salmi , Unto, Pekon ja Pojan isä
Henkilö Jope Ruonansuu , Heka Haimakainen
Henkilö Seppo Helenius , Iisakki Torkkeli, kauppias
Henkilö Maritta Viitamäki , Siiri Saikkonen
Henkilö Ahti Kuoppala , taiteilija
Henkilö Kielo Tommila , Pojan äiti
Henkilö Matti Mäntylä , Antero Korppu, sosiaalivirkailija
Henkilö Jaakko Palomäki , maanviljelijä
Henkilö Ulla Haapala , kriitikko
Henkilö Kari Heinonen , kriitikko
Henkilö Anna-Liisa Holmqvist , kriitikko
Henkilö Jorma Holopainen , kriitikko
Henkilö Mirkka Ilveskoski , kriitikko
Henkilö Pekka Lehesmaa , kriitikko
Henkilö Juha Mäkelä , kriitikko
Henkilö Riikka Pakki , kriitikko
Henkilö Timo Porri , kriitikko
Henkilö Ritva Raunio , kriitikko
Henkilö Ari Salenius , kriitikko
Henkilö Heikki Suominen , kriitikko
Henkilö Kirsi Mustonen , hotellin vastaanottovirkailija
Henkilö Seppo Virta , linja-auton kuljettaja
Henkilö Pia Hallikainen , linja-auton matkustaja
Henkilö Riikka Koivusalo , linja-auton matkustaja
Henkilö Oona Hallikainen , linja-auton matkustaja
Henkilö Eeli Hallikainen , linja-auton matkustaja
Henkilö Merika Koivusalo , linja-auton matkustaja
Henkilö Severi Koivusalo , linja-auton matkustaja
Henkilö Kari Tuomola , hieroja
Henkilö Susanne Sieppo , tavaratalon myyjätär
Henkilö Tapani Virén , taksikuski
Henkilö Kyösti Ahonen , tavaratalon kassa
Henkilö Heidi Vahakallio , nainen pukukopissa
Henkilö Anssi Naskali , tavaratalon vartija
Henkilö Taimi Pakarinen , lemmiskelyääni radiossa
Henkilö Erkki Saarilehto , lemmiskelyääni radiossa
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Kirsi Helenius , nainen aseman edustalla
Henkilö Jorma K. Lehtonen , mies kadulla
Tekijät
Henkilö Timo Koivusalo , Ohjaaja
Henkilö Timo Koivusalo , käsikirjoitus
Henkilö Pertti Pasanen , tuottaja
Henkilö Harri Räty , kuvaus
Henkilö Jorma K. Lehtonen , leikkaus
Henkilö Seppo Anttila , äänittäjä
Henkilö Timo Koivusalo , musiikki
Henkilö Raimo Siltala , lavastus
Henkilö Merja Väisänen , puvustaja
Henkilö Merja Väisänen , naamiointi
Henkilö Jorma K. Lehtonen , tuotantopäällikkö
Henkilö Jyrki Luukko , kuvaajan assistentti
Henkilö Kirsi Helenius , kuvaussihteeri
Henkilö Erkki Piirainen , äänittäjän assistentti  (puomimies)
Henkilö Harri Sipilä , valot
Henkilö Ville Penttilä , valot
Henkilö Pauli Mäkinen , tv-studio valot
Henkilö Jorma Lehti , tv-studio valot
Henkilö Marjaana Pirskanen , tv-studio lavastus
Henkilö Erkki Lume , järjestäjä
Henkilö Ari Huhtinen , järjestäjä
Henkilö Marja Niskanen , apulaisohjaaja
Henkilö Niko Kananen , apulaisjärjestäjä
Henkilö Janne Lehtimäki , apulaisjärjestäjä
Henkilö Toimi Tiirikainen , valokuvaaja
Henkilö Ari Rantakaski , autonkuljettaja
Henkilö Janne Henttunen , autonkuljettaja
Henkilö Jaakko Salo , musiikin sovitus
Henkilö Jukka Teittinen , musiikin äänitys ja miksaus
Henkilö Risto Hiltunen , <i>Tuttu juttu</i> -shown musiikki
Henkilö Lucian Czaplicki , <i>Tuttu juttu</i> -shown musiikki  (musiikin sovitus)
Henkilö Jaakko Salo , muusikko  (koskettimet, harmonikka, vibrafoni)
Henkilö Heikki Laurila , muusikko  (kitara)
Henkilö Jan Engblom , muusikko  (taustalaulu, <I>Mihin kaarnalaivat katoaa</I> -lauluversio)
Henkilö Kim Engblom , muusikko  (taustalaulu, <I>Mihin kaarnalaivat katoaa</I> -lauluversio)
Henkilö Jartsa Karvonen , muusikko  (rummut, <I>Muistojen niitty</I> -lauluversio)
Henkilö Rele Kosunen , muusikko  (taustalaulu, <I>Muistojen niitty</I> -lauluversio)
Henkilö Jouni Lehtonen , muusikko  (koskettimet, <I>Mihin kaarnalaivat katoaa</I> -lauluversio)
Henkilö Martti Metsäketo , muusikko  (basso, <I>Muistojen niitty</I> -lauluversio)
Henkilö Ilpo Murtojärvi , muusikko  (kitara, <I>Mihin kaarnalaivat katoaa</I> -lauluversio)
Henkilö Jarmo Nikku , muusikko  (kitara, <I>Muistojen niitty</I> -lauluversio)
Henkilö Tina Pettersson-Mäki , muusikko  (taustalaulu, <I>Mihin kaarnalaivat katoaa</I> -lauluversio)
Henkilö Jari Puhakka , muusikko  (koskettimet)
Henkilö Heikki Virtanen , muusikko  (basso)
Henkilö Jyrki Luukko , äänileikkaus
Henkilö Päivi Issakainen , negaleikkaus  (Finn-Lab Oy)
Henkilö Jan-Eric Nyström , tekstit  (tekstikuvaus)
Henkilö Tom Forsström , miksaus
Henkilö Pirjo Laivuori , värimäärittely  (Finn-Lab Oy)
Henkilö Jorma Holopainen , julisteet
Henkilö Kari Tyni , tiedotus
Yhteisö Finnkino Oy , levittäjä
Yhteisö Artista Filmi Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö Harri Räty , valaisija
Henkilö Merja Väisänen , kampaaja
Henkilö Jyrki Luukko , leikkausassistentti
Henkilö Taimi Pakarinen , talous
Henkilö Marjut Suikkanen , taideteokset
Henkilö Heikki Seeskorpi , graafikko  (mainostoimisto Libero)
Henkilö Lucian Czaplicki , muusikko  (syntetisaattorit, <I>Tuttu Juttu Show</I>)
Henkilö Jyrki Luukko , stunt  (järveen putoava Pekko)
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
2 907 985 mk
Rahoitus
Julkaistu
1994
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
28.10.1994
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Kino 1, Bio Rex
Hämeenlinna: Maxim
Joensuu: Aallotar
Jyväskylä: Fantasia
Jämsä: Kinotar
Järvenpää: Studio 1-2-3
Kotka: Kino-Halli
Kouvola: Kino-Kouvo
Kuopio: Maxim 1
Lahti: Kuvapalatsi
Lappeenranta: Kino-Aula
Mikkeli: Ritz
Oulu: Rio
Parkano: Sirius
Pori: Kino 1
Salo: Bio Salo 1
Tampere: Bio-Bio 1
Turku: Thalia 1
Vaasa: Adams 2
Filmikopioiden määrä
20
Katsojaluku
61 501
Televisioesitykset
  • 29.10.1995 TV2 Katsojia: 809 000 (sarjaohjelma, keskiarvo)
  • 12.04.1998 TV2 Katsojia: 580 000
  • 19.07.2000 TV2 Katsojia: 594 000
  • 09.10.2002 TV2 Katsojia: 566 000 (sarjaohjelma, keskiarvo)
  • 23.06.2012 YLE TV2
Festivaaliosallistumiset
Espoo Ciné Espoo, Suomi 1995
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Kuhmoinen: Anni Hellsténin asuintalo Tulokkaantie 55 (Pekon kotitalo), Pihlajakosken kyläkauppa Pihlajakoskentie 394 (Iisakin kyläkauppa) ja läheinen paikoitusalue (auto jää lantakuorman alle), Pihlajakosken venesatama (matonpesu) ja rantamakasiini (Poika saa Pekolta linkkuveitsen), Virolahdentie (Pekko lentää, Pekko, Poika ja Pipsa mopoilevat), Elviira Myllärin kotitalon piha Pihlajakoskentie 399 (Iisakki ja Heka juopottelevat), Pihlajakosken koulun sivusisäänkäynti Pihlajakoskentie 388 (poliisiasema), Pihlajalahti (järvimaisema, Kaisa ja Reino soutelevat), Jaakko ja Marjatta Palomäen maatilan ladon edusta Virolahdentie 486 (Pekko kylpee), Jarmo Salosen asuintalo Pihlajakoskentie 401 (Kaisan Beauty & Fitness Salonki), Ritasaari Pyhänpäässä (Kaisa ja Reino saaressa), Leo Lahnalahden korjaamo Kyötintie 33 (Hekan remonttiverstas), Elsa ja Kalevi Seppälän kesämökki Pihlajakoskentie 428 (Joken kesämökki), Harjunsalmi (lähtö kaupungista, Poika pakenee metsikössä)

Helsinki: Hakaniemen uusi silta, Senaatintori, Kaivopuistonranta, näkymä Suomenlinnaan (Pekko ja Poika saapuvat Helsinkiin), asuintalon sisäpiha Mariankatu 13 (Pekon mopo pihalla), Vanha kirkkopuisto (taiteilija esitelmöi), asuintalon katto Tarkk'ampujankatu 14 (Pipsa ja Poika katolla), Luotsikatu 9-11 (Pipsan asuintalon edusta) ja sisäpiha (Pipsa rullaluistelee), Vyökatu / Kauppiaankatu, Kanavakatu, Satamakatu, Laivastokatu (Pekko hurjastelee), asuintalo Ehrenströmintie 12 (Hallikaisten asuintalo), rautatieasema (Reino saapuu kaupunkiin), Café de Paris'n terassi Annankatu 41 (Pojan äiti ja sosiaalivirkailija Korppu kahvilla), Annankatu 42 (tavaratalon edusta), kahvila Kaffekoppenin terassi Fredrikintorilla Punavuorenkatu 2 (Pipsa kahvilla), kioski Tehtaankatu 30 (Pipsa ostaa iltapäivälehden)

Kirkkonummi: Vanha Rantatie 138 (kännykän etsintä)

Sahalahti: maantie 325 (automatka järvimaisemassa)

Porvoon mlk. (nyk. Porvoo): Haikon kartano Haikkoontie 136 (uima-allas, kartanon pihamaa ja ranta), maantie 154 (Poika liftaa)

- Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan.
Sisäkuvat
Kuhmoinen: Anni Hellsténin asuintalo Tulokkaantie 55 (Pekon koti), kunnantalo Toritie 34 A (sosiaalivirasto), Jarmo Salosen asuintalo Pihlajakoskentie 401 (Kaisan Beauty and Fitness Salonki), Pihlajakosken kyläkauppa Pihlajakoskentie 394 (Iisakin kyläkauppa), Leo Lahnalahden korjaamo Kyötintie 33 (Hekan remonttiverstas), Elsa ja Kalevi Seppälän kesämökki Pihlajakoskentie 428 (Joken kesämökki), Pihlajakosken koulun aittarakennus Pihlajakoskentie 388 (Hekan asunto)

Helsinki: porraskäytävä ja asunto Mariankatu 13 A 14 (Pipsan asunto), Suomen Taideakatemia Bulevardi 19 (taiteilijan ateljee), asuintalo Ehrenströmintie 12 (Hallikaisten asuintalo), Tarjoustalo Jaakonkatu 3 (tavaratalo)

Porvoon mlk. (nyk. Porvoo): Haikon kartano Haikkoontie 136 (taiteilijan asunto, taidenäyttely, hotellin vastaanotto, hotellihuone, Reinon hotellihuone, hotellin ravintola, hieronta)

traktori Massey-Ferguson (Pekko kuuntelee radiota), henkilöautot Jeep (Pipsan auto) ja Nissan Primera (Joken auto)

- Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan.
Studiot
Tampere: Yleisradio Oy TV2:n studio 1 (Tuttu Juttu Show)

- Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan.
Kuvauspaikkahuomautukset
Kaisan ja Reinon teltan sisäkuvat otettiin Pihlajakosken koulun pihalla.

- Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan.
Kuvausaika
2. - 22.6., 26. - 27.8.1994

- Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan.

Sisältöseloste
Lapsen Unto-isänsä hoiviin jättänyt äiti vaatii Poikaa takaisin. Unto kieltäytyy ja äiti ilmoittaa antavansa asian sosiaaliviranomaisille. Unto on lähdössä tekemään antiikkikauppoja Tukholmaan ja Poika annetaan viikoksi aikamiespoika Pekon hoiviin. Tyräahon kaupalla autokorjaamonomistaja Heka Haimakainen, kylän poliisi Reino ja kauppias viettävät iltapäivää. Mopolla Pekon kyydissä paikalle pyyhältänyt Poika saa Hekalta kypärän, jota laki vaatii. Parturi-kampaamon omistaja Kaisa ja Reino suunnittelevat kesälomaa saaressa. Kaisa värjää Reinon tukan vahingossa viininpunaiseksi. Poika sanoo Pekolle pitävänsä äidin uutta miestä sietämättömänä. Tyräaholle saapuu sosiaalivirkailija Antero Korppu, joka saa virka-apua Reinolta. Tämä kuitenkin ehtii varoittaa Pekkoa ja Poikaa. Nämä pakenevat mopolla Helsinkiin, jossa Pipsa lupaa majoittaa heidät pariksi päiväksi. Korppu saa parturissa hänkin viininpunaisen tukan ja kuulee Pipsasta.

Helsingissä Pekko tapaa taiteilijan, jonka ateljeessa hän rikkoo vahingossa tilataideteoksen. Pekko, Pipsa ja Poika menevät näyttelyn avajaisiin. Siellä taideteoksena esitellään ensin Pekon mopo, mutta lisäksi Pojan avajaisvieraista ottamat polaroidkuvat ripustetaan naapurihuoneeseen pystytettyyn valokuvanäyttelyyn. Jokaisen kasvokuvan alla on teksti "höynäytetty".

Korppu etsii paenneita Helsingistä. Pipsa pakenee Pekon ja Pojan kanssa autolla ja lähtiessä Poika nappaa Korpun autosta avaimet. Kun Korppu soittaa Pipsan kännykkään, heittää tämä puhelimen kauhuissaan auton ikkunasta. Pekon äiti huolestuu, kun ei saa yhteyttä Pipsaan ja päättää lähettää Reinon Pekon ja Pojan perään, vaikka tämä onkin lomalla saaressa Kaisan kanssa.

Iskelmälaulaja Hallikaisen vaimo valittaa kotitöistä ja siitä, että mies on unissaan puhunut Pipsasta, joka on tosiasiassa hänen bändinsä rumpalin bernhardilaiskoira. Samaan aikaan Pipsa soittaa ovikelloa ja esittäytyy: vaimo lähtee ja järkytys vain kasvaa, kun Pekko esittelee Pojan Hallikaisen lapsena. Hallikainen antaa kesämökkinsä avaimet pakoseurueelle.

Kampaamossa saarelta noudettu Kaisa kirjoittaa testamenttia, sillä hän on tuskastunut Reinon lähdöstä. Samaan aikaan Reino juo murheeseensa hotellissa.

Pojan äiti painostaa Korppua hakemaan virka-apua. Korppu huomaa Pipsan auton kaupan edessä ja löytää seurueen kaupasta, mutta ei saa näitä kiinni. Poika pistää hälyttimen Korpun puvun takkiin ja tämä otetaan kiinni ovella.

Pekko ja Pipsa viettävät idyllistä iltaa Hallikaisen mökillä. Kun Pipsa näkee iltapäivälehden lööpin pakolaisten "rikoksista", hän lähtee kaupunkiin, jossa häntä odottanut Reino saa ajo-ohjeet mökille. Mutta Pekko ja Poika odottavatkin Pipsaa tämän kotona: edessä on televisioesiintyminen.

Pipsa ja Pekko esiintyvät telvisio-showssa, josta he saavat palkinnoksi kylpylämatkan lomakartanoon. Aamulla Pipsa sanoo Pekolle, että pojasta on ilmoitettava viranomaisille. Poika kuulee puheen ja pakenee.

Pekko ja Pipsa etsivät Poikaa turhaan, mutta Reino ja Hallikainen löytävät tämän liftaamasta tien varrelta. Reino on järjestänyt sosiaaliviranomaisen luona tapaamisen, jossa Unto ja Pojan äiti sopivat, että Poika saa itse valita, haluaako hän asua Unton vai Brysseliin muuttavan äitinsä ja tämän miehen luona.

Reino palaa kaupungista Kaisan luo. Poika heittää jo hyvästit, mutta päättääkin jäädä Pekolle ja Pipsalle vielä ylimääräiseksi viikoksi Tyräahoon.

- Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
"Osittaisesta kömpelyydestään huolimatta Timo Koivusalon esikoisohjaus Pekko ja Poika on hämmästyttävän hyvä suomalainen 'kansankomedia'", Arto Salmi (Turun Päivälehti 29.10.1994) avasi. "Timo Koivusalon Pekossa onkin ainesta. Koivusalo on itseoppinut koomikko, siis naurattaja syntyjään. Minusta tuntuu, että hän on imenyt vaikutteita näyttelemiseensä jonkin verran ainakin nolojen tilanteiden mieheltä Mr. Beanilta eli brittiläiseltä huippukoomikolta Rowan Atkinsonilta. Mutta Pekon hahmo sinänsä on hyvin omaperäinen. Estradilla se voi olla härski, filmissä ehdottoman kiltti."

Jarmo Huida (Satakunnan Kansa 29.10.1994) yllättyi myös positiivisesti: "Pakko tunnustaa! Pekko ja Poika nauratti ihan aidosti ja enemmän kuin ne Turhapurot, joita on viimeksi tullut nähtyä, enkä ole edes viimeisimpiä, ja kaikesta päätellen huonoimipia, nähnyt. Naurattaminen johtuu siitä, että Timo Koivusalo kirjoittaa parhaimmillaan hauskoja kohtauksia, joissa huumoria syntyy myös puhtaasti elokuvan keinoin. [- -] Useimmiten huumori tosin on aivan harmitonta ja turhankin hajutonta ja mautonta, sillä satiiriin ja pieniin kärjistyksiin Koivusalon tarinoissa olisi enemmänkin aihetta."

Raili Suominen (Turun Sanomat 29.10.1994) antoi kansan päättää: "Timo Koivusalo Pekkoineen on lähtenyt toistamiseen astelemaan vanhojen maalaisfarssien jalanjälkeä. Missä määrin tämän tyyppisille kohelluksille tänä päivänä on tilausta, selvinnee parhaiten kassaluukulla. Edellistä Pekkoa tuli teattereihin katsomaan hieman yli 50 000 henkeä. Uudella yrittämällä Pekko ja Poika haetaan jo isompia lukuja varsinkin, kun Uuno Turhapuro on jättänyt paikkansa perinnöksi Suomen kansan syville riveille."

Helena Ylänen (Helsingin Sanomat 29.10.1994) jatkoi vertailua farssien välillä: "Nyt kun Uuno Turhapurolle on tullut kilpailijoita, ensin Körmyjä ja sitten vielä Pekkoja, on syntynyt aivan uusi urheilulaji. Ihmiset käyvät tosissaan kinaa siitä, onko neljäs Körmy parempi kuin toinen Pekko. [- -] Koivusalon rakentamissa jutuissa on yksi piirre, jonka ansiosta niistä alkaa ajan mittaan pitää, ja jota Uunoissa ja Körmyissä ei ole. Koivusalo on sydämellinen. Hänen huumorinsa on sallivaa, elämäniloista."

Ja se kritiikki. Tarmo Poussu (Ilta-Sanomat 28.10.1994) täräytti täyslaidallisen: "Tarinaltaan Pekko ja Poika on, mikäli mahdollista, vieläkin typerämpi kuin edeltäjänsä. [- -] Eihän siinä aiheessa mitään, mutta alkuasetelmista tarina ei kehity mihinkään suuntaan eikä sen kohtauksia yhdistä alkeellisinkaan logiikan side. [- -] Koivusalon ohjaus on sitä luokkaa, että kahdesta keskustelijasta toisen pää voi epähuomiossa jäädä kuvan ulkopuolelle."

Tommi Pietarinen (Karjalainen 30.10.1994) kritisoi elokuvaan piilotettua mainontaa: "Turhia sen sijaan ovat mukaan ympätyt joviaali-Hallikaisen, Tutun jutun ja Haikon kartanon (!) mainokset."

- Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan.
Taustaa
Jo ennen Pekko-sarjan ensimmäisen elokuvan Pekko aikamiespojan poikamiesaika ensi-iltaa syksyllä 1993 Timo Koivusalo oli päättänyt jatkaa Pekko-elokuvien tuotantoa, ja yleisön myönteinen vastaanotto rohkaisi häntä edelleen. Ensimmäisen Pekko-elokuvan ohjasi Sina Kujansuu, Koivusalon rinnalla toisena käsikirjoittajana vaikutti Elina Tunturi, ja Koivusalo joutui käymään Pekko-hahmostaan tekijänoikeuskiistaa Visa Mäkisen kanssa. Toisen Pekko-elokuvan Koivusalo ohjasi itse, hän oli Pekossa ja pojassa paitsi itseoikeutettu pääosan esittäjä myös ainoa käsikirjoittaja ja lisäksi musiikin säveltäjä.

Kolmen miljoonan markan budjetilleen Pekko ja poika sai puolentoista miljoonan säätiötuen. Tuottajaksi Koivusalo sai Spede Pasasen tuotantoyhtiöineen, samalla kun Jorma K. Lehtosen R-Filmi Production Oy ja Koivusalon oma yhtiö Artista-Filmi Oy olivat mukana "toteuttavina" tuottajina. Sponsoreita löytyi jälleen myös liike-elämän piiristä, tärkeimpinä yhteistyökumppaneina Osakeyhtiö S & N, Lounais-Suomen Lähivakuutusyhdistykset, Matti-Ovi Oy, Aro-Yhtymä Oy, Harvia Oy ja Benefon Oy.

Lehdistötiedotteen mukaan "avauselokuvan menestys oli vihreä valo Timo Koivusalon jatkosuunnitelmille" ja "kantavana ajatuksena oli tarjota kerrankin viihdettä myös nuorille katsojille heidän omilla ehdoillaan. Ajatus Pekosta ja lapsitähteyteen nojautuvasta Pojasta olikin kirkkaana johtotähtenä alusta alkaen. Vauhtia uuteen elokuvaan antoi ensimmäisessä elokuvassa mukana olleen näyttelijäkaartiin varaukseton sitoutuminen uuteen projektiin." Pojan rooliin ilmoittautui Koivusalon mukaan 3 000 ehdokasta, joista 300 koekuvattiin, kunnes osan sai porilainen Kalle Wallin, jolla oli näyttelijäkokemusta Porin teatterin musikaalista Oliver. Orvokki Oksasen jälkeen Pekon äitiä esitti Helka Kuusiluoto, "alkuperäinen äiti", joka oli näytellyt roolin Visa Mäkisen tv-sarjassa. Pekon isä oli esitelty ensimmäisen Pekko-elokuvan rinnalla valmistuneen tv-sarjan loppujaksoissa. Taiteilijan rooliin kaavailtiin aluksi Tarmo Mannia.

Pekko ja poika kuvattiin kahdessa jaksossa kesäkuussa ja elokuussa 1994 Kuhmoisten Pihlajakoskella, Helsingissä, Porvoossa ja Tampereella - kuvauspäiviä kertyi yhteensä 22. Elokuvassa nähtävät maalaukset olivat taiteilija Marjut Suikkasen käsialaa. Eino Leinon runoja siteerataan pitkin matkaa, mm. Tuija Piepposen, Esko Nikkarin ja Jope Ruonansuun repliikeissä. Hieman yli 60 000 katsojallaan Pekko ja poika oli "katastrofivuodeksi" luonnehditun esitysvuoden 1994 paras kotimainen yleisömenestys. Sarja jatkui seuraavana vuonna elokuvalla Pekko ja massahurmaaja.

- Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan.
Musiikki
1. Mihin kaarnalaivat katoaa
Säv. ja san. Timo Koivusalo, sov. Jouni Lehtonen (lauluversio) ja Jaakko Salo (instrumentaaliversio)
1) Studio-orkesteri (off, alkutekstit), kahdessa osassa, yht. 1' 30".
2) Studio-orkesteri (off), kuusi kertaa, yht. 3' 55".
3) Joel Hallikainen, laulu, ja orkesteri (off, autoradio ja radio), 0' 30".
4) Es. Kalle Wallin, piano (playback / Jaakko Salo, piano), 0' 10".
5) Joel Hallikainen, laulu, ja studio-orkesteri (off, lopputekstit), 3' 10".
Levytys:
Joel Hallikainen; albumilla Kellastuneet kirjeet Fazer Records 0630-11175-2, 0630-11156-2 ja 0630-17215-2,
1995.


2. Muistojen niitty / "Hiljainen niitty"
Säv. ja san. Timo Koivusalo, sov. Jaakko Salo
1) Studio-orkesteri (off), viisi kertaa, yht. 4' 55".
2) Es. Satu Silvo, laulu (playback / Satu Silvo, laulu, ja studio-orkesteri), 2' 20".
3) Satu Silvo, laulu, ja studio-orkesteri (off), 0' 55".
Levytys:
Satu Silvo; albumilla Aina on notkosta noustu Fazer Records 0630-11023-2, 1995.


3. "Tuttu Juttu Show"
Säv. Risto Hiltunen, sov. Lucjan Czaplicki
Lucjan Czaplicki, syntetisaattorit (off), 0' 10".

Huomautuksia:
Seppo Helenius ja Jope Ruonansuu laulavat Jukka Kuoppamäen säveltämää, Chrisse Johanssonin sanoittamaa laulua Viikonloppuisä (100 %), 0' 20".

Timo Koivusalo tapailee kansansävelmää, Maija Konttisen sanoittamaa laulua Saunavihdat (100 %), 0' 30", italialaista kansansävelmää, Sauvo Puhtilan suomeksi sanoittamaa laulua Tiritomba (100 %), 0' 05", Pentti Viherluodon säveltämää, Aimo Viherluodon sanoittamaa laulua Puhelinlangat laulaa (100 %), 0' 05", ja Toivo Kärjen säveltämää, Reino Helismaan sanoittamaa laulua Tähdet kertovat (100 %), 0' 05".

Kalle Wallin tapailee pianolla alkutahteja Richard Wagnerin oopperan Lohengrin kohtauksesta Braut Chor / Morsiuskuoro (playback/Jaakko Salo, piano), 0' 05".

Tuija Piepponen laulahtaa Tomaso Albinonin sävelmää Adagio (100 %), 0' 05".

Timo Koivusalo ja Kalle Wallin laulavat Mildred J. Hillin säveltämää ja sanoittamaa laulua Happy Birthday / Paljon onnea vaan (100 %), 0' 15".

- Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan.
Kiitokset
Autopale Oy, Euromaster Oy, Linjaliike Röman Oy, Viherlandia, Kuhmoisten kunta, Kuhmoisten palokunta, Kopolan kurssikeskus, Mäenpään puutarha, Oskarin vuokrakone, Kauko Ky Jämsä, Lahden sotainvalidien naisjaosto, Iltalehti, Cinevideo Oy, Lohja Caravans Oy, Nupurin kartano, Haikon kartano, Suomen taideakatemia, Sirkku Saikkonen, Graniittitalon Tarjoustalo, Suomen talohuolto, Markku Lampinen, Pihlajakosken kyläkauppa, Lahnalahden korjaamo, Kukkapalvelu P. Borg, Askartelukeskus, Helsingin liikennepoliisimieskerho, Närkin Leipomo, Jämsän maatalous- ja puutarhaoppilaitos, Instrumentarium, Feelings Muoti, TS-Salonki, Marko Luukko, Sulo Tuominen, Kari Mäkinen, Pertti Järvenpää, Kari Lehmussaari, Marjatta ja Jaakko Palomäki, Elvi Mylläri, Anni Hellstén, Astrid ja Jarmo Salonen, Lempi ja Setti Heikkinen, Veikko Koskinen, Raili Vienonen, Kari Lehtinen, Harri Lehtinen, Marja-Liisa Helenius, Anitta Lohilahti, Satu Arrenius, Elsa ja Kalevi Seppälä, Terho Seilonen, Jorma Aaltonen, Eeva Katajajuuri, Taimi Pakarinen, Susanna Lavonen, Risto Matikainen, Laura ja Pekka Munsterhjelm
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Tarkastusnumero
27448
Tarkastuspäivä
18.10.1994
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2 230 m
Kesto/leikattu
82 min
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Tarkastuttaja
Finnkino Oy
Tarkastusnumero
T-27448
Tarkastuspäivä
02.03.1995
Formaatti
VHS
Pituus/leikattu
--
Kesto/leikattu
78'14"
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
20.02.2018
Kesto/leikattu
01:16:36
Ikäraja
S
Tekniset tiedot
Väri
väri
Ääni
ääni
Kuvasuhde
1,66:1