Villi Pohjola

Den Vilda Norden (ruotsinkielinen nimi)
The Wild North (englanninkielinen käännösnimi)
Le Nord sauvage (ranskankielinen käännösnimi)
Der Wilde Norden (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Villi Pohjola

Aarne Tarkaksen käsikirjoittamassa ja ohjaamassa western–parodiassa Villi Pohjola (1955) isänsä murhaajaa ja kadonnutta kultaesiintymän karttaa etsivä Karin Turkka (Elina Pohjanpää) saapuu pohjoiseen Utopilan pikkukaupunkiin. Kelmin pormestari Markuksen (Matti Tamminen) hallitsema kyläyhteisö ohjaa hänet syylliseksi epäilyn Tundra-Taunon (Tapio Rautavaara) jäljille.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Henkilö Tapio Rautavaara , Tundra-Tauno
Henkilö Elina Pohjanpää , Karin Turkka
Henkilö Matti Oravisto , nimismies
Henkilö Aino-Maija Tikkanen , Maija, baarityttö
Henkilö Uljas Kandolin , konstaapeli Hurja
Henkilö Leo Jokela , korttihuijari
Henkilö Jalmari Parikka , Musta-Pekka
Henkilö Matti Tamminen , pormestari Markus
Henkilö Lasse Pöysti , kapakkapianisti
Henkilö Pentti Viljanen , hautausurakoitsija
Henkilö Keijo Komppa , 2. konna
Henkilö Kauko Vuorensola , 1. konna
Henkilö Arttu Suuntala , 6. konna
Henkilö Matti Lehtelä , 3. konna
Henkilö Kauko Laurikainen , 4. konna
Henkilö Matti Kuusla , 5. konna
Henkilö Irma Seikkula , ilotyttö
Henkilö Mirja Karisto , ilotyttö
Henkilö Kai Lappalainen , baari-isäntä
Henkilö Tuulikki Suomela , ilotyttö
Henkilö Mauri Jaakkola , hautausurakoitsijan 2. apulainen
Henkilö Rauha Puntti , ilotyttö
Henkilö Eila Pehkonen , kapakkatyttö
Henkilö Ritva Valkama , ilotyttö
Henkilö Toivo Sahlström , pormestarin kätyri
Henkilö Annikki Linnoila , ilotyttö
Henkilö Yrjö Kaasinen , tunnistamaton rooli
Henkilö Toivo Mäkelä , valokuvaaja
Henkilö Leo Lastumäki , mies Utopilassa
Henkilö Vili Kauko , konstaapeli Kare
Henkilö Uolevi Lönnberg , pormestarin kätyri
Henkilö Mauno Hyvönen , lentäjä
Henkilö Seppo Karjalainen , mies Utopilassa
Henkilö Pertti Pasanen , pormestarin kätyri
Henkilö Lauri Lammela , pormestarin kätyri
Henkilö Arto Mäkelä , hautausurakoitsijan 1. apulainen
Henkilö Pentti Irjala , humalikko
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Sakari Jurkka , kertoja
Henkilö Leo Hildén , hirttokohtauksen kertoja
Henkilö Aarne Tarkas , kullanhuuhtoja / pormestarin autonkuljettaja / pokerinpelaaja
Henkilö Erkki Pajala , mies Utopilassa
Tekijät
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
19 030 943 mk
Julkaistu
1955
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
30.09.1955
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Rex, Tuulensuu
Pori: Sampo
Tampere: Olympia, Petit
Filmikopioiden määrä
10
Muut näytökset
  • 01.10.1955 Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
  • 16.10.1955 Lahti: Ilves ensi-iltakierros
  • 21.10.1955 Turku: Olympia ensi-iltakierros
  • 30.10.1955 Kuopio: Palatsi; Oulu: Tähti ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 11.06.1966 MTV1 Katsojia: 990 000
  • 22.06.1978 MTV2 Katsojia: 1 137 000
  • 04.12.1990 YLE TV1 Katsojia: 262 000
  • 10.01.1996 YLE TV1
  • 18.10.2000 YLE TV1
  • 04.10.2003 YLE TV2
  • 12.08.2007 YLE TV2
  • 18.05.2011 YLE TV2
  • 04.08.2012 YLE Teema
  • 19.03.2015 YLE TV1
  • 10.04.2018 Yle TV1
  • 22.06.2019 Yle Teema & Fem [Fennada-klassikot]
  • 31.10.2019 Yle TV1 [Fennada-klassikot]
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsingin mlk.: Kallvikin hiekkakuoppa

Kuusamo

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.
Studiot
Helsinki: Kulosaaren studiot

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.
Kuvausaika
Kesäkuu – heinäkuu 1955
Sisältöseloste
Nuori kaunotar Karin Turkka saapuu etelästä Utopilan kaupunkiin "villiin pohjolaan", missä hänen isänsä on murhattu kaksi vuotta aikaisemmin. Karin kertoo nimismiehelle, että hänen isänsä, geologi, ehti ennen kuolemaansa lähettää hänelle kirjeen, jossa hän kertoi löytäneensä suuren kultaesiintymän. Kartan tästä löydöstä täytyy olla murhaajalla, sillä se oli isän mukana hänen kuollessaan. Kartta on kuitenkin luettavissa vasta kirjeen myötä tulleen ja Karinin hallussa olevan peitepiirroksen avulla. Murhasta epäillään Tundra-Taunoa, joka työskenteli geologin oppaana, mutta hän on vakuuttanut viattomuuttaan eikä häntä vastaan ole todisteita. Todellinen murhaaja on Utopilan pormestari, joka laillisuuden kaavussa, omaisuudellaan ja maksettuine kätyreineen hallitsee kaupunkia. Hän on tappanut geologin päästäkseen käsiksi kultaan ja tehnyt voitavansa suunnatakseen epäilykset Tundra-Taunoon.

Karin lähtee yksin Tundra-Taunon mökille ja on juuri tutkimassa asumusta, kun Tauno yllättää hänet. Karin tiukkaa kultalöydön karttaa, syyttää Taunoa isänsä murhaajaksi ja pakottaa miehen aseella uhaten mukanaan kaupunkiin. Rauhallisena ja oikeuden toteutumiseen luottaen Tauno antautuu pidätettäväksi ja jää vapaaehtoisesti vankilaan. Kun pormestari kuulee asiasta, hän lähettää apurinsa viemään kultalöydön kartan Taunon mökille, josta nimismiehen on määrä löytää se. Näin tapahtuukin, mutta baarityttö Maija ymmärtää juonen ja yrittää vapauttaa Taunon. Tämä kieltäytyy pakenemasta, koska siten osoittaisi syyllisyytensä - huolimatta Maijan vakuutuksista että hänet on jo lavastettu syylliseksi.

Seuraavan päivän oikeudenkäynnissä pormestarista riippuvaiset lautamiehet toteavat Taunon syylliseksi löydetyn todistuskappaleen perusteella ja pormestari tuomitsee hänet hirtettäväksi Pohjolan lain mukaan. Hirttotuomion täytäntöönpano viivästyy auton moottorin lakkoillessa, ja viime hetkellä Taunon ystävä Musta-Pekka pelastaa hänet ampumalla köyden poikki ja ajamalla Taunon alla olevan auton pois. He pääsevät pakoon eksyttämällä takaa-ajajansa.

Kaupungissa Maija näkee pormestarin kätyrin, korttihuijarin, penkovan Karinin tavaroita, alkaa aavistaa totuuden ja tulee kertomaan tietonsa Taunolle, joka palaa kaupunkiin kesken juhlatanssien ja sieppaa Karinin väkisin mukaansa. Nimismies apulaisineen seuraa, mutta Musta-Pekka yllättää heidät ja riisuu heidät aseista. Tauno ja nimismies sopivat, että he selvittävät välinsä tappelemalla keskenään ilman aseita. Tauno voittaa: nimismies, hänen apulaisensa ja Karin sidotaan ja teljetään lukon taakse.

Musta-Pekka hakee korttihuijarin väkivalloin kaupungista. Tauno pakottaa hänet pelaamaan kanssaan ja saa miehen kiinni väärinpeluusta. Henkensä uhalla korttihuijari tekee täydellisen tunnustuksen, jonka myös nimismies kumppaneineen kuulee viereiseen huoneeseen. Karin pyytää Taunolta anteeksi. Kaikki lähtevät yhdessä kaupunkiin ottaakseen kiinni pormestarin, joka parhaillaan yllyttää saluunassa miehiä vangitsemaan ja lynkkaamaan Taunon. Vapaaksi päästetty korttihuijari ehtii varoittaa pormestaria.

Osapuolten välille syntyy kiivas tulitaistelu, jossa pormestari joukkoineen on jäämässä alakynteen ja linnoittautumassa saluunaan, kun Tauno jälleen ehdottaa henkilökohtaista välienselvittelyä. Kaksintaistelussa Tauno ampuu pormestarin ja tarjoaa sitten ryypyt kaikille. Karin on lähdössä lentokoneella takaisin etelään: viime hetkellä Tauno tunnustaa hänelle rakkautensa ja saa Karinilta tunnustuksen vastarakkaudesta.

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Elokuva sai arvostelijat pohtimaan parodian ominaisuuksia ja edellytyksiä. M. E. (Mikael Enckell, Hufvudstadsbladet 2.10.1955) katsoi parodiaan kuuluvan toisaalta riehakkuuden, toisaalta maltin. Villissä Pohjolassa oli hänen mielestään unohdettu nimenomaan jälkimmäinen ominaisuus: "[- -] goda och dåliga skämt blandas med varandra till men för helheten."

"Villissä Pohjolassa olisi saanut olla vielä enemmän lainauksia amerikkalaisista filmeistä, niitä olisi voitu siirtää ihan sellaisinaan nähtäväksemme [- -]", kirjoitti I. L-s (Inkeri Lius, Suomen Sosialidemokraatti 3.10.1955). Hänen laillaan osoittelivat muutkin kriitikot käsikirjoituksen puutteita. Leo Nordberg (Uusi Suomi 2.10.1955) arvioi koko tarinan liian raskaskulkuiseksi, totiseksi ja pinnalliseksi. T. S-o (Tomira Savtschenko, Työkansan Sanomat 2.10.1955) mainitsi vuorosanojen hidasrytmisyydestä. "Dialogi on useimmiten aivan mehutonta", ilmaisi asian Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 2.10.1955). Talaskivi jatkoi: "Henkilötyypeissä on monta herkullista katsantoa [- -] mutta katsoja ei saa kyllin tilaisuutta 'tutustua' heistä parhaimpiin, vaan joutuu useasti miltei kurkistelemaan heidän peräänsä yleisessä mellakoimisessa [- -]."

Juha Nevalaisen (Ilta-Sanomat 5.10.1955) mukaan eniten kuitenkin ontui Tarkaksen ohjaus: "[- -] ohjatessaan omaa käsikirjoitustaan hän ei tunnu olleen oikein selvillä, miten tarina kertoa." "I sin regi är han högst ojämn, scenerna är för utdragna och bildkompositionerna oklara. Slutuppgörelsen är däremot fint fångad i en rad stumma ansikten", selvitti B. P-m (Bengt Pihström, Nya Pressen 3.10.1955).

Varjostin (Risto Varjonen, Ylioppilaslehti 7.10.1955) analysoi ohjausta laajahkosti: "Tarkakselle täytyy antaa tunnustus kekseliäisyydestä - filmissä on lukuisia huvittavia yksityiskohtia ja parodian makua on lisätty riemastuttavilla mielettömyyksillä. [- -]. Nuo mainitut yksityiskohdat, hauskatkin, ovat juuri Tarkaksen heikkous. Hän jää helposti askartelemaan jonkun tarkoituksettoman sivuseikan kanssa, ja itse pääasia unohtuu muutaman epäselvän ja kiireesti sivuutetun kohtauksen ja kuvan varaan. Tarkaksen kerrontaa vaivaa nimenomaan selvyyden puute."

"Vaikka onkin yritetty parodiaa, matkimisessa ei olisi tarvinnut mennä sellaiseen täydellisyyteen, että jopa filmin pääsankari (Tapio Rautavaara) on, kuten vastaavissa amerikkalaisissakin filmeissä, näyttelijänä toivoton tapaus", mainitsi T. S-o. Nya Pressenin B. P-m:n mukaan Rautavaaran näyttelemisestä ei lainkaan löydy parodiallisuutta. "Pahimmin eksyy tyylistä Matti Tamminen [- -]. Hänen heikkoutensa näyttelijänä käy ilmi auttamattomasti ja hänen sekava tulkintansa levittää avuttomuutta ympärilleenkin", Nevalainen huomautti. Valma Kivitie (Elokuva-Aitta 20/1955) piti parhaimpana parodiahahmona Lasse Pöystin kapakkapianistia. Yleisesti ihmeteltiin Aino-Maija Tikkasen valintaa kapakkatytön osaan.

"Esko Nevalaisen ottamat Kuusamon maisemat olivat mahtavaa nähtävää, sisäkuvaukset olivat paikoitellen hieman sotkuisia", tuumi Kivitie. I. L-s havaitsi musiikissa mukaelmia muun muassa elokuvista Kolmas mies ja Sheriffi.

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.
Taustaa
Villi Pohjola on villin lännen seikkailukomedia Lapin olosuhteisiin sijoitettuna. Käsikirjoitusta tehdessään Aarne Tarkas päästi mielikuvituksensa valloilleen ja parodioi westernien kliseitä. Alkutekstien loppuun Tarkas on sijoittanut huomautuksen: "Teidän on turha etsiä Pohjolaa kartoista tai tietosanakirjoista, niistä ette sitä löydä. Sen paikkaa on hyvin vaikeata määritellä."

Aarne Tarkas muisteli Seurassa: "Kuvatessamme [- -] Villiä Pohjolaa tarvitsimme suuren joukon aitoja kullankaivajakasvoja [- -]. Pyysin järjestäjää hankkimaan todella pesunkestäviä tyyppejä. Hän haravoi Helsingin kaikki yömajat ja sai jalkeille satakunta niin sanottua elämän laitapuolen vaeltajaa."

Villin Pohjolan yleisömenestys oli vuoden keskitasoa. Elokuvan korkeat tuotantokustannukset aiheuttivat kuitenkin sen, että se tuotti tappiota yli 4 000 000 mk.

Elokuvan ensi-iltailmoitusta Jyväskylässä ei ole löytynyt. Esitys oli todennäköisesti maaliskuussa 1956, jolloin lehdet eivät yleislakon vuoksi ilmestyneet. Uusintaesityksissä ei elokuvaa kaupungissa nähty.

Ajatus tästä mielikuvitusmaasta kiehtoi Tarkasta myöhemminkin. Villi Pohjola sai vuonna 1963 kaksi jatko-osaa. Niiden tuottajina olivat Suomen Filmiteollisuus ja Tommi Rinteen Keskus-Elokuva.

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.
Musiikki
1. Villi Pohjola
Säv. Harry Bergström, san. Asser Tervasmäki, sov. Harry Bergström
1) Tapio Rautavaara ja mieskuoro, laulu, ja viihdeorkesteri (off) kahteen kertaan, yht. 2' 55".
2) Es. Tapio Rautavaara, laulu (playback / viihdeorkesteri), 2' 09".
Levytys:
Tapio Rautavaara ja Triola-orkesteri; Triola T-4209, 12.10.1955.


2. "Ovi riemu ja nautinto on, ovi kapakan eessämme on - -"
Säv. Harry Bergström, san. Asser Tervasmäki, sov. Harry Bergström
Es. Keijo Komppa ja "konnat", laulu (playback/ Auvo Nuotio ja viihdeorkesteri), 2' 17".


3. Minun onneni
Säv. Harry Bergström, san. Asser Tervasmäki, sov. Harry Bergström
Es. Tapio Rautavaara, laulu (playback / viihdeorkesteri), 2' 00".
Levytys:
Tapio Rautavaara ja Triola-orkesteri; Triola T-4209, 12.10.1955.


4. Niin minä neitonen sinulle laulan
Säv. trad.
Es. Tapio Rautavaara, hyräily (100 %), 0' 33".

Huomautuksia:
Villi Pohjola -teema soi taustana.

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
5882
Tarkastuspäivä
29.09.1955
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2750 m
Veroluokka
15 %
Ikäraja
K 12
Tarkastamolaji
Näytelmä
Osia
5
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
5882
Tarkastuspäivä
01.12.1955
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2750 m
Kesto/leikattu
101 min
Veroluokka
15 %
Ikäraja
K12
Tarkastamolaji
Näytelmä
Osia
5
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
5882
Tarkastuspäivä
23.05.1958
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2750 m
Kesto/leikattu
101'
Veroluokka
VV
Ikäraja
K12
Tarkastamolaji
Näytelmä
Osia
5
Tarkastuselin
VET
Tarkastusnumero
B-05882
Tarkastuspäivä
28.09.1999
Formaatti
VHS
Pituus/leikattu
2750 m
Kesto/leikattu
1:36:33
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä
Tarkastuttaja
Yleisradio / Tallennepalvelu
Muut tiedot
Tarkastaja: Matti Paloheimo
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Evan Englund
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
101 min