Sankarialokas

Hjälterekryten (ruotsinkielinen nimi)
Conscript Hero (englanninkielinen käännösnimi)
Le Conscrit héroique (ranskankielinen käännösnimi)
Der Heldenrekrut (saksankielinen käännösnimi)
Sankari-alokas (työnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Sankarialokas

Aarne Tarkaksen käsikirjoittamassa ja ohjaamassa sotilasfarssissa Sankarialokas (1955) aloitteleva kirjailija Esko Sirola (Lasse Pöysti) astuu asepalvelukseen osoittaakseen morsiamensa (Tuulikki Suomela) isälle, eversti Sotavaaralle (Pentti Irjala), olevansa aviomiesaineista. Alokas Sirolan sotilaallinen menestys ei kuitenkaan vedä vertoja hänen mielikuvitukselleen. Suunnitellessaan uutta mestariteostaan hän kuvittelee itsensä ja sotilastoverinsa (Leo Jokela, Jussi Jurkka, Kai Lappalainen) mitä erikoisimpiin taistelutilanteisiin.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Henkilö Lasse Pöysti , Esko Sirola / legioonalainen Tom Smith / matruusi Tim MacDonald
Henkilö Leo Jokela , Leo Lindblom / legioonalainen Leonard / ruorimies
Henkilö Jussi Jurkka , korpraali Nilsson / legioonalaiskersantti Nielsen / kapteeniluutnantti John Nelson
Henkilö Tuulikki Suomela , Sirkka Sotavaara / arabialainen tanssijatar
Henkilö Kai Lappalainen , Antti Ojala / legioonalainen / matruusi
Henkilö Marjatta Kallio , Veera / arabialainen tanssijatar
Henkilö Pentti Viljanen , varusylikersantti / sukellusveneen varuskersantti
Henkilö Matti Tamminen , vääpeli / legioonalaisupseeri
Henkilö Pentti Irjala , eversti Sotavaara
Henkilö Esko Saros , yliluutnantti von Klingspor / arabipetturi / ylimatruusi
Henkilö Sakari Jurkka , tunnistamaton rooli
Henkilö Aimo Hiltunen , alokas / legioonalainen
Henkilö Matti Lehtelä , ylikersantti / juopunut legioonalaiskersantti
Henkilö Sylva Rossi , sotilaskotisisar
Henkilö Pertti Weckström , päivystäjä
Henkilö Kauko Vuorensola , alokas / legioonalainen
Henkilö Airi Honkaniemi , toimittaja / palvelijatar
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Aarne Tarkas , mies kirjakaupassa / toimittaja
Henkilö Ensio Liesimaa , valokuvaaja
Henkilö Esko Jantunen , kuvaaja / varusjääkäri / legioonalainen
Henkilö Tuukka Soitso , toimittaja
Henkilö Pertti Pasanen , korpraali / alokas / arabialainen
Henkilö Lauri Lammela , korpraali / alokas
Henkilö Matti Kuusla , alokas / legioonalainen
Henkilö Ama Niemi , alokas
Henkilö Lennart Lauramaa , tarjoilija
Henkilö Juhani Kumpulainen , arabialainen
Henkilö Mirjam Himberg , arabinainen
Henkilö Eero Leväluoma , arabialainen
Henkilö Kauko Laurikainen , arabialainen
Henkilö Keijo Komppa , legioonalaisupseeri
Henkilö Jaakko Pakkasvirta , alokas
Henkilö Seppo Kolehmainen , jääkäri
Henkilö Tapio Ilomäki , tunnistamaton rooli
Tekijät
Henkilö Aarne Tarkas , Ohjaaja
Henkilö Aarne Tarkas , käsikirjoitus
Henkilö Mauno Mäkelä , tuotantojohto
Henkilö Unto Kumpulainen , kuvaus
Henkilö Nils Holm , leikkaus
Henkilö Gösta Salminen , ääni
Henkilö Tuomo Kattilakoski , ääni
Henkilö Tapio Ilomäki , musiikki
Henkilö Kai Lappalainen , lavastus
Henkilö Väinö Tulosmaa , studiopäällikkö
Henkilö Tuukka Soitso , järjestäjä
Henkilö Airi Honkaniemi , kuvaussihteeri
Henkilö Eila Lehto , kampaaja
Henkilö Kauno Roininen , B-kuvaaja
Yhteisö Adams Filmi Oy , levittäjä
Yhteisö VLMedia Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö Esko Nurminen , kamera-assistentti
Henkilö Olavi Aaltonen , klaffi
Henkilö Erkki Markko , valokuvaaja
Henkilö Juha Nevalainen , laulujen sanat  (musiikkikappale Sankarialokas)
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
10 169 951 mk
Julkaistu
1955
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
28.07.1955
Ensi-iltapaikat
Turku: Pallas
Filmikopioiden määrä
8
Muut näytökset
  • 29.07.1955 Helsinki: Rex, Tuulensuu; Lahti: Juko; Tampere: Hällä, Petit ensi-iltakierros
  • 31.07.1955 Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
  • 07.08.1955 Pori: Sampo ensi-iltakierros
  • 14.08.1955 Oulu: Tähti ensi-iltakierros
  • 11.09.1955 Jyväskylä: Suomi-Elo ensi-iltakierros
  • 25.09.1955 Kuopio: Kuvakukko ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 22.01.1966 MTV1 Katsojia: 1 040 000
  • 15.02.1976 MTV1 Katsojia: 2 032 000
  • 22.02.1989 YLE TV2 Katsojia: 257 000
  • 10.04.1999 YLE TV2
  • 23.01.2002 YLE TV1
  • 07.06.2003 YLE TV2
  • 10.04.2007 YLE TV2
  • 17.02.2010 YLE TV2
  • 24.10.2012 YLE TV1
  • 25.03.2014 YLE TV1
  • 29.06.2016 Yle TV1
  • 15.03.2018 Yle TV1
  • 16.01.2020 Yle TV1
  • 05.05.2021 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: Topeliuksenkatu 39, Hevossalmi, Santahamina

Helsingin mlk.: Helsingin lentoasema

Porin mlk.: Yyteri

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.
Studiot
Helsinki: Kulosaaren studiot

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.
Kuvausaika
Kevättalvi – kesä 1955
Sisältöseloste
Levykaupan myyjä Esko Sirola kirjoittaa romaania "Myyjän kunnia" ja kuvailee tyttöystävälleen Sirkalle loistavaa tulevaisuuttaan "painosten kuninkaana". Hän lupaa tulla kosimaan Sirkkaa tytön isältä, everstiltä, heti kun saa käsikirjoituksen valmiiksi. Sirkalla on toinenkin kosija, yliluutnantti von Klingspor, Suomen sodan pelkurimaisen ylipäällikön jälkeläinen, jolle Sirkka selittää, ettei halua mennä naimisiin sen nimisen miehen kanssa. Juuri samaan aikaan Esko saapuu kosimaan, tulee esitellyksi ja tekee Runebergia lainaten pilaa von Klingsporista.

Eversti suhtautuu Eskon kosintaan tylyn kielteisesti, haastaa pojan kädenvääntöön kanssaan ja voittaa tämän kahdesti. Kun selviää, että Esko ei vielä ole ollut armeijassa, eversti pyytää Eskoa tulemaan uudelleen, kun tällä todella on kaksi vahvaa käsivartta Sirkan tueksi. Esko päättää heti keskeyttää lykkäyksensä, mennä sotaväkeen ja tulla samalla "uudeksi Remarqueksi, uudeksi Linnaksi".

Esko saapuu alokkaana jääkäripataljoonaan ja saa läheisimmiksi kohtalotovereikseen Leon, hevoskaupat hallitsevan romaaninuorukaisen, joka yrittää tuoda vaimonsa ja hevosensa mukanaan, ja itsetärkeän, yksilöllistä kohtelua turhaan vaativan ylioppilaan Antin. Osoittautuu, että joukkueen johtaja ei ole kukaan muu kuin yliluutnantti von Klingspor, joka välittömästi antaa ryhmänjohtajalle erikoisohjeet: Esko, Leo ja Antti joutuvat heti alkuun perunateatteriin.

Tavanomaisen sotilaskoulutuksen ohessa Esko kirjoittaa muukalaislegioona-aiheista kertomusta "Urhojen tie". Siinä hän kuvittelee itsensä sankarilliseksi Tom Smithiksi, joka ennen Tobrukin valloitusta paljastaa joukossa piilevän petturin: tällä on von Klingsporin kasvot ja tämä ammutaan aamunkoitteessa. Todellisissa ampumaharjoituksissa von Klingspor naljailee Eskolle, joka kuitenkin Tom Smithiin samastumalla onnistuu ampumaan niin hyvin, että saa kiitosta itseltään everstiltä.

Marssin aikana Esko kuvittelee kokevansa Tom Smithin nahoissa seikkailun aavikolla: kaksi miestä tuupertuu maahan, jäljellä ovat vain kersantti ja Tom Smith; viesti on vietävä perille. Tom Smith uhrautuu ja antaa vesipullonsa kersantille saaden vastineeksi kunnialegioonan nauhan. Tom Smith kaatuu maahan samalla, kun Esko pyörtyy tielle ja joutuu sairaalaan vääpelin syyttäessä häntä pinnauksesta.

Tällä välin heimolaiset ovat houkutelleet Leon markkinoille. Palattuaan hän ilmoittautuu vääpelille, kertoo vaihtaneensa hevosen parempaan ja saaneensa vielä välirahaa, jonka lahjoittaa määrärahojen puutteessa kituvalle armeijalle. Hän joutuu putkaan yhdessä Eskon kanssa, jolle päivystäjänä on tehty kepponen yliluutnantti von Klingsporin nimissä: Esko jää kiinni oikean von Klingsporin ilmestyessä kuvioon.

Putkassa Esko kuvittelee seikkailun sukellusveneessä ja minä-hahmolleen hengenvaarallisen uroteon. Komppanian suunnistuskilpailussa Esko samastuu "tuntemattomaan korpisoturiin" ja johtaa velton ja jermuilevan ryhmänsä - Leon ja Antin - voittoon. Eversti onnittelee Eskoa, antaa tälle lomaa ja toiveita kosinnan onnistumisesta uudella yrityksellä. Sirkalle Esko valittaa olevansa epäonnistunut, koska pystyy todella elämään vain omassa haavemaailmassaan. Samalla hän kuitenkin ymmärtää että suunnistuskilpailuissa hän ei esittänyt ketään muuta kuin itseään: jääkäri Esko Sirolaa. Sirkka lohduttaa sanoen, että unelmat eivät ole pahasta, vaan erottamaton osa Eskoa. Esko saa uutta uskoa ja ryhtyy jälleen kuvittelemaan.

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Elokuva herätti kiinnostusta ainakin kahdesta syystä. "Ohjaaja ja käsikirjoittaja Aarne Tarkas on [- -] sikäli originelli herra meikäläisessä ympäristössä, ettei hän suostu tekemään mitään kaavamaista ja paikallaanpolkevaa", totesi Juha Nevalainen (Ilta-Sanomat 30.8.1955). Nimimerkki Pta (Keskisuomalainen 12.9.1955) paljasti toisen seikan: "Tämän sotilashupailun 'monni' poikkeaa jo tutusta laatukuvasta sikäli, että kömpelön maalaispojan toilaukset ovat muuttuneet uneksivan kauppa-apulaisen ja kirjailijanalun kömmähdyksiksi."

"Aarne Tarkas tuntuu tätä elokuvaa tehdessään olleen niin skenaristina kuin ohjaajanakin hieman kesäterässä, mikä ilmenee mm. siinä, että filmissä on yleensä käytetty mielikuvitusta perin epätasaisesti; joissakin kohtauksissa ammutaan reippaasti yli ja toiset taas aivan narisevat kuivuuttaan", Leo Nordberg (Uusi Suomi 31.7.1955) mainitsi. Uneksija-aiheelle löydettiin myös esikuvia. Satakunnan Kansan (11.8.1955) Camera (Kauko Peltola) nimesi René Clairin Yön kaunottaret (1952) ja Elokuva-aitan (16/1955) Valma Kivitie Danny Kaye -elokuvan Hurjimus (1947).

R. V-n (Risto Varjonen) kirjoitti Kauppalehteen (3.8.1955): "Käsikirjoituksen on laatinut Aarne Tarkas käyttäen kansantajuisesti hyväkseen vanhoja juttuja asevelvollisten elämästä sekä Tuntemattoman sotilaan saavuttamaa suosiota. Valitettavasti ensinmainitut ovat tuttuja jo Kersantin ja Emman ( = Kersantilleko Emma nauroi, 1940) ja Murheenkryyni ( = Rykmentin murheenkryyni, 1938) ajoista saakka ja jälkimmäisestä on puhuttu julkisesti ja yksityisesti niin paljon, että se on saavuttanut melkoisen väljähtyneisyyden asteen." "Som berättare är Tarkas ännu omogen, ramberättelsen om en 'författare' som blir rekryt visar upp konventionella klichéer och en fatal oförmåga att ge handlingen visuell och dramatisk kraft", arvioi B. P-m (Bengt Pihström, Nya Pressen 30.7.1955).

Valma Kivitie kiteytti monen kriitikon ajatukset: "Elokuva on kalpea ja ote veltonlainen kaikesta työstä ja yrityksestä huolimatta." Varjostin (Risto Varjonen, Ylioppilaslehti 5.8.1955) olisi halunnut lisää sukellusvenekohtauksen kaltaisia karkeita parodioita. Ja Kauppalehdessä R. V-n tuumi: "Vauhti paikoitellen herpaantuu ilman että odotuksen jännitys olisi pitänyt mielenkiintoa vireillä." Leo Nordberg (Uusi Suomi 31.7.1955) toi kuitenkin esiin myönteisen näkemyksen: "[- -] tuskin koskaan on meikäläistä kasarmielämää parodioitu niin osuvasti kuin Sankarialokkaassa."

"Lasse Pöysti näyttelee monissa kohtauksissa suorastaan herkullisesti, mutta omaksuu välillä aivan käsittämättömiksi jääviä asenteita", huomautti Camera (Satakunnan Kansa 11.8.1955). Valma Kivitien mukaan Pöysti "on ottanut tehtävänsä jotenkin ulkokohtaisesti, hän näyttelee koko ajan ja sitäkin melko välinpitämättömin ottein". Kauppalehdessä R. V-n katsoi, että "joko ei ohjaaja ollut puuttunut näyttelijöiden suorituksiin tai sitten hänen voimansa eivät olleet riittävät". Hän vielä lisäsi: "Varsinkin sankaritar Tuulikki Suomela pingoitti, mikä tuntuvasti häiritsi filmin alkupuolella."

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.
Taustaa
Kesä 1955 oli jo Fennada-Filmin neljäs perättäinen, jolloin yhtiö otti tuotanto-ohjelmaansa sotilasfarssin. Kolme edellistä - Kaikkien naisten monni, Miljonäärimonni ja Laivaston monnit maissa - olivat kantaneet nimessään perinteiseen sotilasslangiin kuuluvaa alokasta tarkoittavaa sanaa, joka nyt hylättiin Sankarialokkaan hyväksi.

Tässä farssissa Leo Jokela sai ensimmäisen suuren roolinsa romanipoika Leo Lindblomina. Alkutekstit mainitsevat näyttelijöiden joukossa Sakari Jurkan, jonka mahdollinen roolisuoritus ei kuitenkaan sisälly lopulliseen versioon. Säveltämässään ja sovittamassaan musiikissa Tapio Ilomäki varioi mm. vanhoja tuttuja sotilas- ym. farsseja. Ilomäki kuoli neljä päivää ennen Sankarialokkaan ensi-iltaa.

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.
Musiikki
1. "Katson vasten aurinkoista, ylöspäin ja ylöspäin - -"
Säv. ja san. tuntematon
Es. Leo Jokela, laulu (100 %), 0' 32".


2. Sankarialokas
Säv. Tapio Ilomäki, san. Juha Nevalainen, sov. Tapio Ilomäki
Es. "Jääkäriosasto", laulu, ja torvisoittokunta (playback), 1' 15".


3. "Purppurainen pilven reuna, rinnan kaipuu polttava - -"
Säv. ja san. tuntematon
Es. Leo Jokela, laulu (100 %), 0' 35".


4. It's a Long, Long Way to Tipperary
Säv. Harry Williams
Trumpetti (off), 0' 06".

Huomautuksia:
Die beiden Grenadiere / Kaksi krenatööriä
Säv. Robert Schumann
Musiikkisikermänä muukalaislegioonakohtauksessa.

La Marseillaise / Marseljeesi (Ranskan kansallislaulu)
Säv. Claude-Joseph Rouget de Lisle
Musiikkisikermänä muukalaislegioonakohtauksessa.

Deutschland, Deutschland über alles (Saksan liittotasavallan kansallislaulu)
Säv. Joseph Haydn
Musiikkisikermänä muukalaislegioonakohtauksessa.

Dans macabre
Säv. Camille Saint-Saëns
Musiikkisikermänä muukalaislegioonakohtauksessa.

Sankarialokas -teema soi taustana.

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
5746
Tarkastuspäivä
21.07.1955
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2250 m
Kesto/leikattu
82'
Veroluokka
15 %
Ikäraja
S
Osia
4
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
5746
Tarkastuspäivä
01.12.1955
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2250 m
Kesto/leikattu
82'
Veroluokka
15 %
Ikäraja
S
Osia
4
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
5746
Tarkastuspäivä
23.05.1958
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2250 m
Kesto/leikattu
82'
Veroluokka
VV
Ikäraja
S
Osia
4
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Evan Englund
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
82 min