Olemme kaikki syyllisiä

Alla äro vi skyldiga (ruotsinkielinen nimi)
We're All Guilty (englanninkielinen käännösnimi)
Nous sommes tous coupables (ranskankielinen käännösnimi)
Wir alle sind schuldig (saksankielinen käännösnimi)
Kenen on syy? (työnimi)
Olemme kaikki murhaajia (työnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko kuvauspaikkoja Helsingistä tai Espoosta? Tunnistatko esiintyjiä?

Olemme kaikki syyllisiä

Aarne Tarkaksen ohjaamassa tummasävyisessä rikoselokuvassa Olemme kaikki syyllisiä (1954) Helsingin Kaivopuistosta löydetään nuoren opiskelijan Leena Järvelän (Aino-Maija Tikkanen) ruumis. Epäillyt kohdistuvat hänen sulhaseensa Antti Kajavaan (Veijo Pasanen), jota poliisit eivät onnistu tavoittamaan. Ilmiannon perusteella Kajava löydetään junasta matkalla Kouvolaan. Mieleltään sekava nuorukainen otetaan poliisin haltuun, mutta mies ei tunnu muistavan murhaan johtaneesta illasta mitään.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
K 16
Näyttelijät
Henkilö Veijo Pasanen , Antti Kalervo Kajava
Henkilö Aino-Maija Tikkanen , Leena Tellervo Järvelä
Henkilö Matti Tamminen , toimittaja Honka
Henkilö Pia Hattara , Antin äiti
Henkilö Sakari Jurkka , Johannes Kajava, Antin isä
Henkilö Nikke Kuitunen , Antti 6-vuotiaana
Henkilö Pekka Sinisalo , Antti 13-vuotiaana
Henkilö Leo Jokela , koulutoveri
Henkilö Emmi Jurkka , rouva Heikkilä, Antin vuokraemäntä
Henkilö Kauko Laurikainen , komisario Laine
Henkilö Outi Rahi , opiskelija Holm, Leenan huonetoveri
Henkilö Usko Kantola , toimitussihteeri
Henkilö Pentti Irjala , opettaja
Henkilö Leo Riuttu , puolustusasianajaja
Henkilö Keijo Komppa , oikeuden puheenjohtaja
Henkilö Toivo Mäkelä , tohtori Heiskanen
Henkilö Heimo Lepistö , yleinen syyttäjä
Henkilö Eero Kosteikko , 1. etsivä
Henkilö Tyyne Haarla , emäntä
Henkilö Eero Leväluoma , isäntä
Henkilö Matti Lehtelä , Kalle, työmies
Henkilö Mirjam Himberg , isän rakastajatar
Henkilö Ritva Valkama , Leenan huonetoveri
Henkilö Veikko Suomela , tunnistamaton rooli
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Aino Lehtimäki , nainen Kaivopuistossa
Henkilö Esko Töyri , mies Kaivopuistossa
Henkilö Ensio Liesimaa , valokuvaaja
Henkilö Kalevi Hartti , toimittaja
Henkilö Leo Nordberg , toimittaja
Henkilö Matti Jämsä , toimittaja
Henkilö Aarne Tarkas , mies asemalla / mies pöydässä
Henkilö Jalmari Parikka , asemamies
Henkilö Leo Lastumäki , 2. poliisi junassa
Henkilö Mikael Vuolio , kuulustelukirjuri
Henkilö Lennart Lauramaa , asianajaja
Henkilö Martta Kontula , Leenan äiti
Henkilö Juhani Kumpulainen , mies oikeudessa
Henkilö Kauko Kokkonen , poliisilääkäri
Henkilö Rauha Rentola , rouva Honka
Henkilö Erkki Valaste , rumpali
Henkilö Ismo Kallio , koulutoveri
Henkilö Pertti Weckström , koulutoveri
Henkilö Kauko Vuorensola , koulutoveri
Henkilö Saara Ranin , opettaja
Henkilö Heikki Kataja , mies Tornin baarissa
Tekijät
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
9 846 348 mk
Julkaistu
1954
Alkuperäisteos
Halla, Onni: Oudot virrat. Helsinki: Otava, 1949. (romaani)
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
05.11.1954
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Rex, Tuulensuu
Lahti: Ilves
Oulu: Tähti
Tampere: Hällä, Petit
Turku: Bio-Bio
Filmikopioiden määrä
10
Muut näytökset
  • 07.11.1954 Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
  • 28.11.1954 Jyväskylä: Suomi-Elo; Kuopio: Kuvakukko ensi-iltakierros
  • 01.01.1955 Pori: Sampo ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 05.02.1966 Mainos-TV Katsojia: 920 000
  • 02.06.1973 MTV1 Katsojia: 1 270 000
  • 17.06.1978 MTV2 Katsojia: 1 154 000
  • 18.02.1992 YLE TV1
  • 17.10.1998 YLE TV2
  • 29.09.2001 YLE TV2
  • 02.01.2015 YLE TV1
  • 28.04.2017 Yle TV1
  • 28.09.2018 Yle TV1 [Fennada-klassikot]
  • 30.10.2020 Yle TV1 [Fennada-klassikot]
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: Kaivopuisto, Lapinlahden sairaala, Pohjoisranta, Liisankatu, Mannerheimintie (Vanhan Ylioppilastalon edusta), Linnanmäki, Uspenskin katedraalin tasanne, Laajasalon öljysatama.

Espoo: Mankkaa

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.
Sisäkuvat
Helsinki: hotelli Tornin Amerikkalainen baari

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.
Studiot
Helsinki: Kulosaaren studioiden Fennada-Filmi Oy:n puoli

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.
Kuvausaika
Kesä - syyskesä 1954
Sisältöseloste
Kaivopuistosta löytyy murhattuna nuori tyttö, joka osoittautuu kielitieteen ylioppilas Leena Järveläksi. Huonetoverit kertovat poliisille, että Leenalla oli mustasukkainen sulhanen, lääketieteen opiskelija Antti Kajava, jonka kanssa tyttö murhailtana oli lähtenyt ulos. Poliisi käy Antti Kajavan asunnolla, mutta mies on jo karkumatkalla. Sanomalehdissä julkaistun valokuvan ja asemamiehen ilmiannon perusteella hänet kuitenkin pidätetään junassa matkalla Kouvolaan. Antti ei tunnusta: hän myöntää riidelleensä Leenan kanssa, mutta ei muista varsinaisesta murhasta mitään. Puolustusasianajaja vetoaa Antin vanhempien mielisairauteen ja molempien itsemurhaan ja pyytää mielentilatutkimusta. Antti ei enää puolustaudu, vaan tunnustaa ja haluaa kärsiä rangaistuksensa.

Aiheesta sensaatiota kehitellyt reportteri Honka tulee uusiin ajatuksiin ja päättää porautua syvemmälle tapauksen ja Antin taustaan. Psykiatrilta hän saa kuulla kertomuksen Antin lapsuudesta ja nuoruudesta. Isä on ollut viinaan ja naisiin menevä, äiti hermoheikko. Kerran Antti yllättää isänsä vieraan naisen seurasta ja saa selkäänsä. Paikalle ehtinyt äiti kokee hermoromahduksen ja yrittää hukuttautua. Hänet viedään mielisairaalaan, missä hän hirttäytyy. Isä katoaa, ja Antti joutuu kasvatiksi vieraaseen taloon. Koulussa hän saa kokea pilkkaa ja syrjintää, vain hänen luokkatoverinsa Leena suhtautuu ymmärtäväisesti ja ystävällisesti. Lehdestä Antti saa lukea uutisen, että hänen isänsä on hirttäytynyt. Syyksi epäillään juoppohulluuskohtausta. Leenan kanssa syntynyt ystävyys jatkuu nuoruusikään, mutta suhdetta elämäniloiseen Leenaan varjostaa kaiken aikaa Antin synkkä, epäluuloinen luonne sekä hänen pelkonsa isän ja äidin kohtalon periytymisestä. Ylioppilaiksi tultuaan Antti ja Leena kuitenkin kihlautuvat.

Psykiatrin kertomuksesta reportteri Honka saa aiheeseen uuden näkökulman ja kirjoittaa sen mukaisen artikkelin, jonka toimitussihteeri heittää roskakoriin. Oikeudenistunnossa psykiatri jatkaa selontekoaan. Ylioppilaskevään jälkeisenä syksynä Antti ja Leena ryhtyvät molemmat opiskelemaan Helsingissä. Leena on viettänyt kesän ulkomailla. Jälleennäkeminen johtaa siihen, että he makaavat yhdessä, mistä Antti tuntee pelkkää syyllisyyttä. Leena ymmärtää, että Antti on vain pikkupoika, joka etsii hänestä äitiä. Hän ei vastaa Antin soittoihin, väistelee kohtaamista ja palauttaa kihlasormuksen. Antti pyytää Leenalta viimeistä tapaamista: sitä ennen hän kirjoittaa jäähyväiskirjeen, vaeltelee kaupungilla ja Linnanmäellä. Nuoret kohtaavat Kaivopuistossa: Antti yrittää suudella, Leena estelee, Antti käy väkivaltaiseksi ja menettää täysin malttinsa Leenan nimitettyä häntä "hirtetyn penikaksi". Tällöin Antti ottaa puukon esiin ja lyö.

Oikeudessa psykiatri sanoo teon tapahtuneen mielenhäiriössä. Antti tuomitaan "äkillisessä mielenhäiriössä tehdystä taposta kymmeneksi vuodeksi kuritushuoneeseen". Honka jää katselemaan, kun Anttia viedään pois. Kamera kiinnittyy pariskuntaan, jolla on pieni poika välissään - ketju näyttää jatkuvan...

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
JuHo (Jukka Holopainen, Suomen Sosialidemokraatti 7.11.1954): "Ilahduttavimpana pidän tämän filmin kohdalla sitä, että on todella uskallettua tarttua aiheeseen, joka on niin läheisesti yhteydessä aikamme ongelmiin ja josta on todella syytä keskustella."

Aarne Tarkaksen käsikirjoitus jakoi mielipiteet kahtia. Juha Nevalaisen (Ilta-Sanomat 8.11.1954) mielestä se oli "rohkeaotteinen ja filmillisesti syvään hengittävä". L. N-rg (Leo Nordberg, Uusi Suomi 7.11.1954) huomautti tarinan etenevän "selkeästi ja vakuuttavasti keskittymättä liian syvältäluotaavaan psykologiseen röntgenkuvaukseen". M. S. (Maija Savutie, Vapaa Sana 7.11.1954) kuitenkin muistutti elokuvan perustuvan Onni Hallan romaaniin. M. S:n mukaan jo aiheeseen paneutunutta kirjailijaa olisi pitänyt käyttää apuna, "koska Tarkas ei kykene yhteiskunnallista aihetta rehellisesti käsittelemään". Martti Savo (Modest Savtschenko, Työkansan Sanomat 7.11.1954) totesi rikoksen taustan ja perussyyn jäävän toisarvoiseksi. Ja B. P. (Bengt Pihström, Nya Pressen 8.11.1954) arvioi johdonmukaisen linjan puuttuvan ja kysyi: "Vad vill Tarkas anklaga samhället för?"

Myös Tarkaksen ohjaus herätti joitakin ristiriitaisia mietteitä. "Siinä havaitsee nuorta ja rohkeata yrittämisen halua, halua sanoa asia uudella ja epäsovinnaisella tavalla", totesi Camera (Kauko Peltola, Satakunnan Kansa 4.1.1954), Paula Talaskivi (Helsingin Sanomat 7.11.1954) huomasi ohjaajan toistavan entisiä puutteitaan. Sellaisina hän piti muun muassa eräiden kohtausten aiheetonta pitkitystä ja kokonaisuuden epäonnistunutta jaottelua. Talaskivi jäi lisäksi kaipaamaan hitusta huumoria. "Aino-Maija Tikkasen 'viattomansensualistiset' tyttötyypit maistuvat jo liiaksi ruotsalaislainalta ", kirjoitti M. S. Monet kriitikot löysivät vielä yhtymäkohtia André Cayatten Hiipiviin askeleisiin.

"Henkilövalintansa Tarkas on suorittanut erittäin huolellisesti", arvioi L. N-rg. Nimenomaan pääosien esittäjät Aino-Maija Tikkanen ja Veijo Pasanen ilahduttivat kriitikoita. Jälkimmäisen kohdalla Camera totesi, "että harvoin ensiesiintyjä on uskaltanut tulkita osansa niin rohkeasti ja omintakeisesti kuin tekee tämä tavattoman ilmeikäs nuori mies." "Skådespelarna saknar tillräckligt underlag för sina personer [- -]", kirjoitti puolestaan B. P.

Esko Töyrin ja Esko Nevalaisen kuvaukseen oltiin yleisesti tyytyväisiä. "Parasta he esittävät juuri kuvatessaan Antin ja Leenan yhdessäoloa milloin opiskelijaboksissa, milloin kesäyön hämyssä", huomautti JuHo.

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.
Taustaa
Jännityskomedia Kovanaama oli merkinnyt Aarne Tarkaksen läpimurtoa elokuvaohjaajana. Kolmannen elokuvansa lähtökohdaksi Tarkas otti Helsingin Tähtitornin vuorella 1948 tapahtuneen mustasukkaisuusmurhan, jota kirjailija Onni Halla oli käsitellyt romaanissaan Oudot virrat. Vaikka Tarkas tutustuikin veriteon kuulustelu- ja oikeudenkäyntipöytäkirjoihin, ovat elokuvan eräät yksityiskohdat suoraan Hallan romaanista.

Surmateon motiiveiksi elokuva osoittaa perintö ja ympäristötekijät. Tarkas pyrki myös ottamaan kantaa kaupalliseen lehdistöön, joka tämän tyyppisistä murhenäytelmistä kirjoittaa "juuri siinä sävyssä kuin yleisö tahtoo".

Elokuvassa on nähtävissä vaikutteita ranskalaisen André Cayatten Hiipivistä askeleista, joka talvella 1954 oli saanut Suomen ensi-iltansa. Myös Tarkaksen elokuvan nimi muistuttaa Cayatten teoksen alkuperäisnimeä Nous sommes tous les assassins (Olemme kaikki murhaajia).

Miespääosan Tarkas kirjoitti edellisenä vuonna Suomen Teatterikoulusta valmistuneelle Veijo Pasaselle. Toista miespääosaa esittävä Matti Tamminen oli ollut mukana jo Kovanaamassa. Aino-Maija Tikkanen oli noussut yleisön tietoisuuteen edellisenä talvena nähdyssä Morsiusseppeleessä.

Olemme kaikki syyllisiä sisältää Helsingin Linnanmäellä kuvatun, tarinan juoneen liittyvän jakson.

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.
Musiikki
1. Elämää juoksuhaudoissa
Säv. G. Dubriansky, sov. Usko Kemppi
Es. Tanssiyhtye (playback), 2' 11".


2. Virsi 557 ("Jo joutui armas aika")
Säv. trad., san. Israel Kolmodin
Lapsikuoro (off), 0' 13".


3. Gaudeamus igitur
Säv. ja san. trad.
Mieskuoro (off), 0' 23".

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
5282
Tarkastuspäivä
02.11.1954
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2420 m
Kesto/leikattu
88'
Veroluokka
VV
Ikäraja
K 16
Osia
5
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Evan Englund
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
88 min