Saariston tyttö

Skärgårdstösen (ruotsinkielinen nimi)
The Girl from the Skerries (englanninkielinen käännösnimi)
La Fille de l'archipel (ranskankielinen käännösnimi)
Mädchen aus den Schären (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Saariston tyttö

Roland af Hällströmin ohjaamassa draamassa Saariston tyttö (1953) kalastaja Simeonin (Toivo Hämeranta) tytär Liisa (Mirja Mane) elää romanssin saarelle saapuvan kaupunkilaisen Peterin (Henake Schubak) kanssa. Liisa kokee saavansa rangaistuksen luvattomasta tunteestaan, kun hänen sulhasensa Antin sisar Maija (Sirkka Saarnio) sairastuu kurkkumätään ja Antti (Leif Wager) on hukkua myrskyssä.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Tekijät
Henkilö Roland af Hällström , Ohjaaja
Henkilö Mauno Mäkelä , tuotantojohto
Henkilö Hilkka Helovuo , käsikirjoitus
Henkilö Esko Töyri , kuvaus
Henkilö Nils Holm , leikkaus
Henkilö Gösta Salminen , äänittäjä
Henkilö George de Godzinsky , musiikki
Henkilö Lauri Elo , lavastus
Henkilö Heikki Kataja , kuvauskirjuri  (kuvaussihteeri)
Henkilö Ensio Suominen , B-kuvaaja
Yhteisö Adams Filmi Oy , levittäjä
Yhteisö VLMedia Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö Kauko Vuorensola , järjestäjä
Henkilö Kaarlo Nuorvala , laulujen sanat  (musiikkikappale Kotikylän laulu)
Henkilö Leif Wager , muusikko  (laulu)
Henkilö Mirja Mane , muusikko  (laulu)
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
10 356 752 mk
Julkaistu
1953
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
30.01.1953
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Bio-Bio, Tenho
Filmikopioiden määrä
10
Muut näytökset
  • 13.02.1953 Lahti: Kinema; Tampere: Hällä, Kino; Turku: Pallas ensi-iltakierros
  • 15.02.1953 Pori: Sampo; Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
  • 01.03.1953 Kuopio: Kuvakukko ensi-iltakierros
  • 08.03.1953 Oulu: Tähti ensi-iltakierros
  • 15.03.1953 Jyväskylä: Suomi-Elo ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 19.06.1975 MTV2 Katsojia: 740000
  • 05.06.1983 YLE TV2 Katsojia: 340000
  • 14.05.1987 YLE TV3
  • 03.12.1993 YLE TV2
  • 02.08.1998 MTV3
  • 03.10.2001 YLE TV1
  • 07.07.2004 YLE TV1
  • 16.11.2005 YLE TV1
  • 06.05.2009 YLE TV2
  • 31.08.2011 YLE TV2
  • 27.06.2013 YLE TV1
  • 11.10.2016 Yle TV1
  • 25.09.2018 Yle TV1
  • 22.07.2020 Yle TV1
  • 16.09.2021 Yle TV1
Palkinnot
Jussit 1953: naissivuosa: Elvi Saarnio.
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Ahvenanmaa: Brändö

Jurmon saari

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.
Studiot
Helsinki: Kulosaaren studiot / Fennada-Filmi Oy

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.
Kuvausaika
Syyskesä 1952
Sisältöseloste
"Saaren keisariksi" kutsuttu vanha kalastaja Simeon seuraa surullisena saariston elinehtojen murrosta: kalasta saa yhä huonomman hinnan, nuori polvi haluaa muuttaa mantereelle. Simeonin tytär Liisa ja nuori kalastaja Antti lupautuvat toisilleen ja päättävät kaikesta huolimatta rakentaa yhteisen elämänsä saarella. Simeonin miniä Martta puolestaan odottaa ensimmäistä tilaisuutta päästä lähtemään mantereelle.

Eräänä päivänä miesten ollessa merellä kalastamassa saareen poikkeaa salaperäinen kaupunkilaisherra Peter, jonka moottoriveneestä on bensiini loppunut. Naiset eivät voi auttaa häntä, sillä Simeon on lähtiessään lukinnut bensiinivajan oven. Peter pyytää ruokaa ja yösijan ja saa majapaikan Antin mökissä. Antin pikkusisko Maija ystävystyy Peterin kanssa ja huolehtii hänestä. Radiossa luetaan poliisitiedotus, jota Peter selvästikään ei halua Liisan ja Maijan kuulevan. Merivartioston miehet poikkeavat saarella, ja Martta lähtee heidän mukaansa.

Miesten viipyessä Liisa ja Peter ovat paljon yhdessä ja heidän välilleen kasvaa side, josta Liisa tuntee syyllisyyttä. Kun Maija sairastuu kurkkumätään, Liisa kokee sen rangaistuksena luvattomasta tunteestaan. Lääkäriä ei tavoiteta, mutta Peter pelastaa Maijan hengen imemällä kumiletkulla tytön kurkun puhtaaksi. Palaavan Simeonin vene joutuu myrskyn kouriin ja mies veden varaan. Peter lähtee apuun ja saa Simeonin kiinni, mutta loppujen lopuksi Antti pelastaa molemmat.

Antille kerrotaan, mitä hänen poissa ollessaan on tapahtunut, ja Simeon moittii tytärtään sanansa rikkomisesta. Peter kertoo ristiriitaisten tunteiden vallassa olevalle Liisalle omaatuntoaan painaneesta onnettomuudesta: hän on ajanut autollaan pienen tytön yli, jättänyt tämän heitteille ja paennut suinpäin merelle. Antti saa kuulla Peterin pelastaneen sisarensa hengen ja joutuu käymään vaikean omantunnon taistelun.

Simeon puhuu saarelaisten yhteisessä kiitosjumalanpalveluksessa, jossa syntyy harras ja sovinnollinen ilmapiiri. Saarelaisten vahvan yhteishengen edessä Peter ymmärtää olevansa ulkopuolinen ja lähtee veneelleen. Liisa seuraa häntä rantaan ja sanoo Peterin voivan jäädä saarelle, jos tämä niin haluaa. Peter kuitenkin irrottautuu lempeästi Liisasta ja heittää hyvästit. Rantakalliolla Liisa ja Antti kohtaavat ja löytävät jälleen toisensa.

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Elokuva oli pettymys kaikille kriitikoille. Nimenomaan jännitteiden löyhyyttä moitittiin. Juha Nevalainen (Ilta-Sanomat 2.2.1953) kirjoitti: "Vähäiset tapahtumat kytkeytyvät toisiinsa hatarasti ja latteasti ja juonen dramaattinen lanka katkeilee tavan takaa." P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 1.2.1953) puolestaan totesi kerronnassa olevan runsaasti outoja ja turhia epäselvyyksiä.

Kuvaus sai eniten myönteistä huomiota. Valma Kivitie (Elokuva-Aitta 4/1953) huomautti: "Esko Töyrin kuvaus oli silmää hivelevän kaunista, pehmeydessään se toi mieleen jopa ranskalaisen, etten sanoisi italialaisen elokuvan." Uuden Suomen (1.2.1953) J. Hurme oli samoilla linjoilla: "Varsinkin sisäkuvien hallittu kokonaissävy, varma ja punnittu valojen ja varjojen käyttö, vahvistavat käsitystämme Töyristä yhtenä parhaimpana kuvaajistamme." Pta (Keskisuomalainen 17.3.1953) puolestaan korosti hyviä myrskykuvia. Hänen mielestään ne antoivat aavistusta saaristolaiselämän todellisuudesta.

Pääosan esittäjistä Leif Wager selvisi kriitikoiden mukaan melko tyylikkäästi. Sen sijaan Mirja Mane ei vakuuttanut. "Sievä tyttöhän Mirja Mane oli huivi päässä hääriessään, mutta vain pintoja hipoen hän mielensä ailahdukset ilmensi. Tarvitaan paljon ahkeraa tosityötä, jos mieli tähdeksi sonnustautua", tuumi Valma Kivitie. Camera (Kauko Peltola, Satakunnan Kansa 19.2.1953) piti elokuvan myönteisimpänä puolena Jurmon asukkaiden intoa osallistua filmaustöihin.

"Ohjaus on Roland af Hällströmin rutiinityötä", kirjoitti J. Hurme (Uusi Suomi 1.2.1953). Hän jatkoi myöhemmin: "Useissa kohtauksissa olisi voinut runsaasti vähentää turhia lauseita ja sanoa sama pelkällä kuvakerronnalla." Myös M. S. (Maija Savutie, Vapaa Sana 1.2.1953) arvosteli af Hällströmiä. "Ohjaajakin on paisutellut pikkuseikkoja eikä ole kaihtanut laskelmointia vakavamoraalisten, jopa uskonnollisten tunnelmien varjolla."

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.
Taustaa
Turkulainen näyttelijä Mirja Mane oli kesällä 1952 kiinnitetty Mika Waltarin näytelmään perustuvan elokuvan Noita palaa elämään (1952) naispääosaan. Fennada-Filmi oli niin varma uuden tähtiesiintyjänsä yleisönsuosiosta, että jo ennen kyseisen elokuvan valmistumista tarjosi hänelle nimiosan Saariston tytössä (1953).

Noitana Mirja Mane oli saanut säilyttää alkuperäisen tumman tukkansa. Saariston tyttöä varten hänen hiuksensa valkaistiin - sillä seurauksella että kesken filmauksen tukka alkoi lähteä niin, että osassa elokuvaa hän joutui esiintymään huivi päässä.

Eräissä sanomalehtiarvosteluissa mainitaan käsikirjoittajaksi Hilkka Helovirta. Alkuteksteissä nimi on muodossa Hilkka Helovuo. Itse asiassa nimimerkin takaa löytyy Fennada-Filmin kuukausipalkkainen skenaristi Kaarlo Nuorvala.

Kun ulkokuvausten aikana ei noussut riittävän ankaraa myrskyä, jouduttiin myrskykuvat, noin 40 metriä, hankkimaan Ruotsista. Kohtaukset Jurmossa kuvattiin mykkäkameralla ja jälkiäänitettiin. Paikalliset asukkaat toimivat elokuvan avustajina.

Fennada-Filmi anoi elokuvalle turhaan verovapautta. Mauno Mäkelä kirjoitti perusteluina Valtion elokuvatarkastamolle: "Saariston tyttö kuvaa rakentavassa mielessä saaristoväen vaikeuksia sekä rehellisesti ja aidosti saaristolaisten tapoja ja elämää. Filmin pohja-ajatus on moraalisesti rakentava korostaen uskollisuuden merkitystä omaa elinmuotoa ja kotiseutua kohtaan."

Elokuvien Noita palaa elämään ja Saariston tyttö yleisömenestys jäi odotettua heikommaksi. Yhtä suuria osia ei Mirja Manelle tämän jälkeen enää löytynyt.

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.
Musiikki
1. Kotikylän laulu ("Kotisaaren laulu")
Säv. George de Godzinsky, san. Kaarlo Nuorvala
Es. Leif Wager, laulu, naiskuoro ja viihdeorkesteri (playback), useaan kertaan, yht. 3' 28".
Levytys:
Leif Wager ja Finlandia-konserttiorkesteri ja kuoro; Finlandia P-163, tammikuu 1953.


2. Eivät ole ajat
Säv. George de Godzinsky, san. tuntematon
Es. "mieskvartetti", laulu, ja Anton Soini, harmonikka (playback), 2' 00".


3. Antin ja Liisan valssi
Säv. George de Godzinsky, san. tuntematon
Es. Leif Wager, laulu, ja Anton Soini, harmonikka (playback), 1' 57".


4. Liisan laulu
Säv. George de Godzinsky, san. tuntematon
Es. Mirja Mane, laulu, viihdeorkesteri (playback), 2' 36".


5. Virsi 441 ("Maailma täällä iloitsee ja hekumassa leikitsee - -")
Es. tunnistamattomat avustajat, laulu, urkuharmoni (playback), 2' 17".


6. Virsi 417 ("Enkö Herraa Jumalaani riemumielin kiittäisi - -")
säv. Paul Gerhardt
Es. tunnistamattomat avustajat, laulu, urkuharmoni (playback), 3' 13".


7. Oravan pesä
Säv. P.J. Hannikainen, san. Immi Hellén
Es. Mirja Mane, laulu (100 %), 1' 15".

Huomautuksia:
Kotikylän laulun teema soi myös taustana.

- Suomen kansallisfilmografia 5:n (1989) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
04352
Tarkastuspäivä
29.01.1953
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2200 m
Kesto/leikattu
80'
Veroluokka
15 %
Ikäraja
S
Osia
4
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Evan Englund
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
80 min