Maailmat kohtaavat

XV olympiakisat Helsingissä 1952 (alaotsikko)
Världarna mötas (ruotsinkielinen nimi)
XV olympiska spelen i Helsingfors 1952 (ruotsinkielinen alaotsikko)
Olympiska spelen i Helsingfors -52 (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Olympia Helsinki (saksankielinen nimi (Saksan liittotasavalta))
Nasjonene møtes (norjankielinen nimi)
Where the Worlds Meet (englanninkielinen käännösnimi)
Les Mondes se rencontrent (ranskankielinen käännösnimi)
Kansat kohtaavat (työnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Maailmat kohtaavat

Hannu Lemisen koostama Helsingin 1952 kesäolympialaisten suomalainen kisaelokuva on kaksiosainen. Maailmat kohtaavat (1952) kertoo olympiatulen reitistä, avajaisista sekä yleisurheilutapahtumista. Kultaa ja kunniaa (1953) esittelee kisakaupungin tunnelmia, muiden urheilulajien kilpailuja ja päättäjäiset. Kisoista kuvatusta materiaalista leikattiin erikseen ulkomaiset versiot mm. Pohjoismaita sekä saksalaista ja englantilaista kielialuetta varten.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S*
Näyttelijät
Tekijät
Henkilö Risto Orko , tuotantojohto
Henkilö T. J. Särkkä , tuotantojohto
Henkilö Hannu Leminen , kuvausjohto
Henkilö Sulo Kolkka , teksti  (selostusteksti)
Henkilö Reino Hirviseppä , teksti  (selostusteksti)
Henkilö Hannu Leminen , leikkaus
Henkilö Aarre Merikanto , musiikki
Henkilö Tauno Pylkkänen , musiikki
Henkilö Ahti Sonninen , musiikki
Henkilö Jouko Tolonen , musiikki
Henkilö Holger Harrivirta , järjestelyjohto
Yhteisö Suomi-Filmi Oy , levittäjä
Yhteisö Suomen Filmiteollisuus SF Oy , levittäjä
Yhteisö Suomi-Filmi Oy , levittäjä
Yhteisö VLMedia Oy , levittäjä
Kuvaus: Neesgaard (Tanska) <i>Kultaa ja kunniaa</i> (1953) -elokuvan valokuvat: Olympia-Kuva Oy / T. Tuomi (pyöräily), Abdul Nasaredtin (voimailut), Armas Viitasalo (purjehdus), Erkki Voutilainen (uinti), Ensio Liesimaa (sotilasurheilut), J. Martia Vuorela (ampuminen), Tuovi Nousiainen (taide), L. Johansson (palloilu, ulkolajit), R. Loppinen (palloilu, sisälajit) Viestiyhteydet: kapteeni Kuusisto Viestimekaanikko: insinööri Aarnio (Lähde: SKF 4)
Kreditoimattomat
Henkilö Matti Kassila , Ohjaaja  (Pallastunturi-jakso)
Henkilö Yrjö Aaltonen , kuvauspäällikkö
Henkilö Felix Forsman , kuvauspäällikkö
Henkilö Harry Lewing , kuvauspäällikkö
Henkilö Tauno Majuri , kuvauspäällikkö
Henkilö Orvo Saarikivi , kuvauspäällikkö
Henkilö Jussi Talvi , kuvauspäällikkö
Henkilö Harro Teiste , kuvauspäällikkö
Henkilö Väinö Vento , kuvauspäällikkö
Henkilö Yrjö Aaltonen , kuvaus
Henkilö Felix Forsman , kuvaus
Henkilö Osmo Harkimo , kuvaus
Henkilö Eino Heino , kuvaus
Henkilö Niilo Heino , kuvaus
Henkilö Armas Hirvonen , kuvaus
Henkilö Erkki Imberg , kuvaus
Henkilö Eino Itänen , kuvaus
Henkilö Ama Jokinen , kuvaus
Henkilö Aimo Jäderholm , kuvaus
Henkilö Kauno Laine , kuvaus
Henkilö Hannu Leminen , kuvaus
Henkilö Pentti Lintonen , kuvaus
Henkilö Auvo Mustonen , kuvaus
Henkilö Kalle Peronkoski , kuvaus
Henkilö Uno Pihlström , kuvaus
Henkilö Vilho Pitkämäki , kuvaus
Henkilö Marius Raichi , kuvaus
Henkilö Erkki Salojärvi , kuvaus
Henkilö Ossi Skurnik , kuvaus
Henkilö Sulo Tammilehto , kuvaus
Henkilö Reino Tenkanen , kuvaus
Henkilö Pentti Valkeala , kuvaus
Henkilö Olle Åkerblom , kuvaus
Henkilö Sepp Allgeier , kuvaus  (Saksan liittotasavalta)
Henkilö Walter Frentz , kuvaus  (Saksan liittotasavalta)
Henkilö Gerhard Garms , kuvaus  (Saksan liittotasavalta)
Henkilö Wolfgang Goerter , kuvaus  (Saksan liittotasavalta)
Henkilö Horst Grund , kuvaus  (Saksan liittotasavalta)
Henkilö Hans Lutz , kuvaus  (Saksan liittotasavalta)
Henkilö Erich Stoll , kuvaus  (Saksan liittotasavalta)
Henkilö Gustaf Boge , kuvaus  (Ruotsi)
Henkilö Olof Ekman , kuvaus  (Ruotsi)
Henkilö Arne Lagercrantz , kuvaus  (Ruotsi)
Henkilö Arne Palm , kuvaus  (Ruotsi)
Henkilö Sigurd Agnell , kuvaus  (Norja)
Henkilö Erik Hurum , kuvaus  (Norja)
Henkilö Ove Hillebrandt , kuvaus  (Tanska)
Henkilö Cedric Williams , kuvaus  (Iso-Britannia)
Henkilö Kurt Pfändler , kuvaus  (Sveitsi)
Henkilö Armas Laurinen , leikkaus  (tehosteet)
Henkilö Kurt Vilja , äänittäjä
Henkilö Ensio Lumes , äänittäjä
Henkilö Urho Jäntti , äänittäjä
Henkilö Taisto Lindegren , äänittäjä
Henkilö Pentti Auer , kamera-assistentti
Henkilö Juha Eirto , kamera-assistentti
Henkilö Hans Haataja , kamera-assistentti
Henkilö Kalevi Hartti , kamera-assistentti
Henkilö Ahti Ilomäki , kamera-assistentti
Henkilö Paavo Klemola , kamera-assistentti
Henkilö Väinö Kolhonen , kamera-assistentti
Henkilö Mauri Laaksonen , kamera-assistentti
Henkilö Erkki Leskinen , kamera-assistentti
Henkilö Jorma Limmonen , kamera-assistentti
Henkilö Oiva Ollikkala , kamera-assistentti
Henkilö Ari Orko , kamera-assistentti
Henkilö Lauri Pihl , kamera-assistentti
Henkilö Teppo Riihimäki , kamera-assistentti
Henkilö Mikko Sergejeff , kamera-assistentti
Henkilö Olavi Tuomi , kamera-assistentti
Henkilö Anders Lembecke , kamera-assistentti  (Saksan liittotasavalta)
Henkilö Matti Silvantie , äänitysassistentti
Henkilö Esko Marttinen , äänitysassistentti
Henkilö Pentti Hämäläinen , äänitysassistentti
Henkilö Kurt Vilja , miksaus
Henkilö Yrjö Haapanen , leikkausapulainen
Henkilö Elmer Lahti , leikkausapulainen
Henkilö Armas Vallasvuo , leikkausapulainen
Henkilö Väinö Vento , leikkausapulainen
Henkilö Osvald Hedenström , valokuvat  (Olympia-Kuva Oy / heitot)
Henkilö W. Vuorela , valokuvat  (juoksut)
Henkilö Erkki J. Viitasalo , valokuvat  (hypyt)
Henkilö Reino Hirviseppä , urheiluasiantuntija
Henkilö Sulo Kolkka , urheiluasiantuntija
Henkilö Pentti Pirhonen , urheiluasiantuntija
Henkilö Viktor Piltz , kuljetuspäällikkö
Henkilö Niilo Harju , kameramekaanikko
Henkilö Orvo Saarikivi , valmistuksen johtaja  (Suomi-Filmin laboratorio)
Henkilö Heikki Parkkonen , valmistuksen johtaja  (SF-laboratorio)
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1952
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
28.11.1952
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Kaleva, Rex, Ritz
Kuopio: Puijo, Scala
Pori: Kino-Palatsi
Tampere: Kino, Kino-Palatsi
Turku: Bio-Bio, Kino-Palatsi
Filmikopioiden määrä
18
Muut näytökset
  • 30.11.1952 Lahti: Ilves, Kinema; Oulu: Aula, Kino; Vaasa: Kinema, Ritz ensi-iltakierros
  • 06.12.1952 Jyväskylä: Elohuvi, Suomi-Elo ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 24.09.1964 STV
  • 12.10.1968 TV2
  • 11.03.1980 TV1 Katsojia: 1 093 000
  • 06.01.1988 TV2 Katsojia: 279 000
  • 19.01.1992 TV1
  • 30.08.2000 YLE TV1
  • 13.07.2002 YLE TV2
  • 24.05.2008 YLE TV2
  • 19.07.2012 YLE TV1
Palkinnot
Jussit 1953: erikois-Jussi ohjauksesta: Hannu Leminen.
Festivaaliosallistumiset
Festival del film Locarno Locarno, Sveitsi 1953
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Enontekiö, Muonio, Kittilä: Pallastunturi (olympiatulen kuljetus)

Helsinki: Stadion ympäristöineen, Kauppatori, ilmakuvaa kaupungin keskustasta

Helsinki ja Helsingin mlk.: Maraton-juoksun edestakainen reitti Stadio - Pasila - Käpylä - Oulunkylä - Pakinkylä - Tuomarinkylä - Helsingin pitäjän keskus - Tikkurila - Ruotsinkylä

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Kuvausaika
Kesäkuu - 28.7.1952
Sisältöseloste
Olympiadokumentti alkaa kuvilla Suomen idyllisestä luonnosta: "Kesäyön auringon tuli" lähtee yöttömän yön maasta, Pallastunturilta, yhtyäkseen matkalla "Hellaan soihdun liekkiin". "Ja niin kuin nämä tulet yhtyvät yhdeksi hulmuksi, kohtasivat eri maailmat toisensa" Helsingin olympialaisissa. Avajaispäivän sateessa Kreikka ja 70 muuta maata suomalaisessa aakkosjärjestyksessä marssivat stadionille, viimeisenä isäntämaa Suomi. Järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Erik von Frenckell puhuu ja pyytää tasavallan presidentti J. K. Paasikiveä avaamaan XV olympialaiset. Olympialippu nostetaan salkoon, kyyhkyset päästetään irti. Rivien järjestys häiriintyy, kun legendaarinen Paavo Nurmi tuo olympiatulen stadionille ja sytyttää kisatulen. Toinen tarumainen juoksija Hannes Kolehmainen vie tulen stadionin torniin ja sytyttää sen liekin. Voimistelija Heikki Savolainen vannoo olympiavalan.

Yleisurheilukilpailuista seurataan aluksi 100 metrin pikajuoksua: vasta maalikamera paljastaa voittajaksi Yhdysvaltain Lindy Remiginon, Jamaikan Herbert McKenley on toinen ja Englannin Emmanuel McDonald Bailey kolmas. 10 000 metrin juoksussa Tšekkoslovakian Emil Zatopek irtautuu seitsemän kilometrin jälkeen ylivoimaiseen voittoon, Ranskan O'Kacha-Alain Mimoun on toinen, Neuvostoliiton Aleksandr Anufrijev kolmas; Hannu Posti pitää yllä Suomen kestävyysjuoksun mainetta neljännellä sijalla. Miesten korkeushypyssä Yhdysvallat saa kaksoisvoiton Walter Davisin ja Ken Wiesnerin voimin, naisten kiekossa Neuvostoliitto ottaa kolme ensimmäistä sijaa järjestyksessä Nina Romaškova, Elizaveta Bagrjantseva, Nina Dumbadze. Miesten kuulantyönnössä on Yhdysvaltain kolmoisvoiton vuoro: nuori Parry O'Brien yllättää kokeneemmat maanmiehensä Clarence Hooperin ja James Fuchsin, joista edellinen on USA:n karsintojen voittaja, jälkimmäinen maailmanennätysmies.

Yhdysvaltalaisten menestys jatkuu pituushypyssä, jossa Jerome Biffle ja Meredith Gourdine varmistavat kaksoisvoiton ennakkosuosikki George Brownin epäonnistuessa, ja seiväshypyssä, jossa Robert Richards ja Donald Laz tuovat Yhdysvalloille kaksoisvoiton; Suomen Valto Olenius on hienosti viides. Yhdysvaltain Charles Moore voittaa 400 metrin aitajuoksun muiden mitalien mennessä Neuvostoliiton Juri Litujeville ja Uuden Seelannin John McF. Hollandille. Australian Marjorie Jackson on nopein naisten 100 metrillä ja hänen maannaisensa Shirley Strickland de la Hunty saa pronssia Etelä-Afrikan Daphne Hasenjagerin jälkeen. Miesten 800 metrillä Yhdysvaltain Malvin Whitfield kukistaa loppukirissä Jamaikan Arthur Wintin ja Saksan Heinz Ulzheimerin. Kiekonheitossa Yhdysvaltain Sim Iness lyö Lontoon kultamitalimiehen, Italian Adolfo Consolinin. Maailmanennätysmies Fortune Gordien epäonnistuu, mutta kolmas yhdysvaltalainen, James Dillion, ottaa pronssia. Kolmiloikassa Brasilian Adhemar Ferreira da Silva hyppää yleisön suosikiksi uudella maailmanennätyksellä ja kukistaa selvästi Neuvostoliiton Leonid Šerbakovin ja Venezuelan Arnoldo Devinishin. Keihäänheitossa suomalaisten toiveet kohdistuvat Toivo Hyytiäiseen, joka saa pronssia amerikkalaisten Cy Youngin ja William Millerin kaksoisvoiton jälkeen; muut suomalaiset Soini Nikkinen ja Eino Leppänen sijoittuivat 8:ksi ja 16:nneksi. Yhdysvallat ottaa kolmoisvoiton 200 metrillä järjestyksessä Andrew Stanfield, Walter Baker, James Gathers sekä 110 metrin aitajuoksussa, jossa mitalikolmikko on Harrison Dillard, Jack Davis ja Arthur Banard. Uuden Seelannin Yvette W. Williams voittaa naisten pituuden ja Marjorie Jackson ottaa toisen kultamitalinsa 200 metrin pikamatkalta.

5 000 metrin juoksu sisältää dramaattisia vaiheita: Lontoon kultamitalimies Gaston Reiff keskeyttää, Englannin Christopher Chataway kompuroi ja kaatuu kaarteessa ennen loppusuoraa ja voiton vie hurjalla loppukirillä jälleen Emil Zatopek, joka välillä on näyttänyt putoavan vauhdista; Alain Mimoun on taas toinen ja Saksan Herbert Schade kolmas. Päivä on Tšekkoslovakian, sillä Zatopekin vaimo Dana Zatopkova voittaa yllättäen naisten keihäänheiton ennen Neuvostoliiton Aleksandra Tšudinaa ja Elena Gortšakovaa. Unkarin Jozsef Csermak heittää moukarin uuteen maailmanennätykseen, hänen maanmiehensä Imre Nemeth saa pronssia, Saksan Karl Storch hopeaa. Australian Shirley Strickland voittaa kultaa naisten 80 metrin aidoissa ennen Neuvostoliiton Marija Golubnitskajaa ja Saksan Maria Sanderia. 3 000 metrin estejuoksusta muodostuu Yhdysvaltain Horace Ashenfelterin ja Neuvostoliiton Vladimir Kazantsevin kaksintaistelu, joka ratkeaa edellisen eduksi uudella maailmanennätyksellä. Englannin John Disley on kolmas ja Olavi Rinteenpää neljäs uudella Suomen ennätyksellä. 400 metrillä George Rhoden ja Herbert McKenley tuovat Jamaikalle kaksoisvoiton, Neuvostoliiton Galina Zibina työntää kuulaa naisten maailmanennätykseen, Saksan Marianne Werner ja Neuvostoliiton Klavdija Totšenova ottavat muut mitalit. 1 500 metrin yllätys voittajaksi kirii Luxemburgin Joseph Barthel, joka on itsekin ällistynyt ja kyyneliin saakka liikuttunut voitostaan; toiseksi selviytyy Yhdysvaltain Robert McMillen, ennakkosuosikki ja lähes koko matkan johtanut saksalainen Werner Lueg jää kolmanneksi. Yhdysvaltain Robert Mathias on 10-ottelussa aivan ylivoimainen ja tekee uuden maailmanennätyksen.

Yleisurheilun viimeisenä päivänä ovat vuorossa viestit ja maraton. Naisten pikaviestissä ennakkosuosikki Australia epäonnistuu viimeisessä vaihdossa ja Yhdysvallat, Saksa ja Englanti vievät mitalit. Miesten puolella mitalijärjestys on Yhdysvallat, Neuvostoliitto, Unkari. Yhdysvallat johtaa myös miesten pitkää viestiä yli kymmenellä metrillä, mutta kolmannella osuudella Herbert McKenley ottaa eron kiinni ja George Rhoden kirii Jamaikan voittoon: kahdesti hopealle jäänyt McKenley voi vihdoin iloita kultamitalista. Maratonjuoksun kuumin nimi on Emil Zatopek, joka ei ole koskaan kilpaillut näin pitkällä matkalla. Englannin Jim Peters kiirehtii alussa selvään johtoon, mutta väsähtää jo ennen puolimatkaa ja joutuu sen jälkeen keskeyttämään. Zatopek aloittaa varovaisesti, ohittaa puolimatkan yhdessä Ruotsin Gustaf Janssonin kanssa ja karistaa tämän pian kannoiltaan. Zatopekin voittaessa kolmannen kultamitalinsa Argentiinan Reinaldo Corno juoksee toiseksi ohi Janssonin. Suomen Veikko Karvonen selviytyy odotukset ylittäen viidenneksi. Päivä ja yleisurheilun osuus päättyvät aviopari Zatopekin kultasuudelmaan.

Edellä mainittujen lisäksi selostuksessa mainitaan seuraavat henkilöt: Ionia Camber (italialainen miekkailija ja lipunkantaja), Trygve Lie (YK:n pääsihteeri), Ruotsin prinssi Bertil, neuvostoliittolainen Vladimir Suharjev, yhdysvaltalainen Finish Smith, australialainen John Treloar (100 m:n juoksijoita), australialainen Leslie Perry, suomalaiset Väinö Koskela ja Hugo Niskanen, englantilaiset Douglas Pirie ja Frank Sando, yhdysvaltalainen Curtis Stone (10 000 m:n juoksijoita), suomalaiset Pekka Halme ja Albert Koskinen, brasilialainen J. Telles da Conceicao (korkeushyppääjiä), suomalainen Kaarina Koivuniemi (kiekonheittäjä), suomalaiset Ville Pörhölä, Elmer Niklander ja Sulo Bärlund (aikaisempia kuulantyöntäjiä), ruotsalainen Ronald Nilsson, neuvostoliittolainen Otto Grigalka, englantilainen John Savidge (kuulantyöntäjiä), unkarilainen Ődőmőn Főldesi, ruotsalainen K. E. Israelsson, suomalaiset Jorma Valkama, Jorma Valtonen ja Pentti Snellman (pituushyppääjiä), suomalaiset Erkki Kataja ja Jukka Piironen, japanilainen Bunkichi Sawada, neuvostoliittolainen Pjotr Denisenko, ruotsalainen Ragnar T. Lundberg (seiväshyppääjiä), yhdysvaltalainen Mae Faggs, saksalainen Maria Sander (100 m:n juoksijoita), saksalainen Günther Steines, tanskalainen Gunnar Nielsen (800 m:n juoksijoita), suomalainen Veikko Nyqvist, ruotsalainen Runar Nilsson (kiekonheittäjiä), Armas Valste (Suomen Urheiluliiton ylivalmentaja), suomalainen Reino Hiltunen, yhdysvaltalainen Walter Ashbaugh, japanilainen Yoshio Iimuro (kolmiloikkaajia), suomalainen Maire Österdahl (pituushyppääjä), neuvostoliittolainen Nadežda Nikina, hollantilainen Bertha Brouwer (200 m:n juoksijoita), suomalaiset Ilmari Taipale ja Eero Tuomaala (5 000 m:n juoksijoita), hollantilainen Fanny Blankers-Koen (80 m:n aitajuoksija), tanskalainen Lilly Keslby, saksalainen Marlis Müller, suomalaiset Kaisa Parviainen, Elsa Torikka ja Anni Rättyä (keihäänheittäjiä), ruotsalaiset Gunnar Karlsson ja Curt Söderberg, saksalainen Günther Hesselmann (3 000 m:n estejuoksijoita), yhdysvaltalainen Ollie Matson, saksalainen Karl-Friedrich Haas (400 m:n juoksijoita), saksalainen Gertrud Kille, neuvostoliittolainen Tamara Tškevitš (kuulantyöntäjiä), suomalainen Denis Johansson, englantilainen Roger Bannister, saksalainen Rolf Lamers (1 500 m:n juoksijoita), ruotsalainen Henri Eriksson (aikaisempi 1 500 m:n juoksija), Edinburgin ja Kentin herttuat, englantilainen Sheila Lerwill, eteläafrikkalainen Esther Brand (korkeushyppääjiä), suomalaiset Albin Stenroos, Martti Marttelin, Armas Toivonen, William Kolehmainen ja Lasse Virtanen (aikaisempia maratoonareita), argentiinalainen Delfo Gabrera, suomalainen Erkki Puolakka, korealainen Yoon Chil Choi (maratoonareita).

Muita tunnistettavia henkilöitä ovat mm. Ragnar Grönvall (tasavallan presidentin adjutantti), Eero Rydman (ylipormestari, Helsingin kaupunginjohtaja), Alli Paasikivi (tasavallan presidentin puoliso), V. A. M. Karikoski (eversti, Suomen Työnantajain Keskusliiton toimitusjohtaja ja XII olympiakisojen pääsihteeri), Gerda ja Risto Ryti (tasavallan entinen presidenttipari), Karl-August Fagerholm (eduskunnan puhemies), Thorvald Ekman (kenraalimajuri, Helsingin varuskunnan päällikkö), Johannes Björklund (kenttäpiispa), Sakari Tuomioja (ulkoasiainministeri), Penna Tervo (kauppa- ja teollisuusministeri), Urho Kekkonen (pääministeri), saksalainen Gerhard Stöck, Tapio Rautavaara ja Matti Järvinen (aikaisempia keihäänheiton olympiavoittajia), T. J. Särkkä (elokuvatuottaja).

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Olympia-elokuvaa tervehdittiin "yllätyksellisen onnistuneena" ja "erinomaisena" (Pet eli Eero Petäjäniemi, Ilta-Sanomat 28.11.1952), "yllättävän tiiviinä ja yhtenäisenä filmiteoksena", "vuoden parhaana kotimaisena elokuvana" (J. D. eli Jörn Donner, Vapaa Sana 30.11.1952). Monet puhuivat "täysosumasta": "Suomi on suoriutunut tästäkin lajista. Saavutus on täysosuma, kultamitalin arvoinen", kiitti Valma Kivitie (Elokuva-Aitta 24/1952) ja jatkoi: "Ohjaaja Hannu Lemiselle, kuvan suunnittelijana, ohjaajana ja leikkaajana kuuluisi kultamitali tästä työstä. Leminen on sangen monipuolisesti taitava elokuvamies, näkemykseltään ja temperamentiltaan taiteilija. Ja hän on myös suomalainen mies, joka on tuntenut, että tässä on kysymys kansallisesta kunniasta. Hän on lähtenyt työhönsä kuin Zatopek maratonille - ja voittanut."

"Filmen om sommarolympiaden i Helsingfors har blivit en fullträff", ylisti myös C. K. (Christer Kihlman, Hufvudstadsbladet 1.12.1952). "Det är en idrottsfilm i bästa mening, kärv och behärskad i sin uppbyggnad, estetiskt tilltalande, tekniskt imponerande." "Jo pelkkä kunnollisen työn yrittämisen halu olisi kiitosta ansaitseva", ajatteli P. P-nen (Pentti Pirhonen, Uusi Suomi 29.11.1952). "Olympiafilmin tekijät ovat kuitenkin tähdänneet paljon pitemmälle, uskaltautuneet suorastaan kilpasille tämän alan voittamattomina pidettyjen luomusten kanssa. Ja selviytyneet yllättäjinä. Tekisi mieli verrata olympiafilmiämme 1 500 m:n Bartheliin, jolta ulkopuoliset eivät paljoa odottaneet, mutta jonka nimi hyvin suoritetun työn jälkeen on kaikkien huulilla."

"Maailmat kohtaavat [- -] on urheilullisesti miltei täysosuma", säesti Camera (Kauko Peltola, Satakunnan Kansa 30.11.1952), "siinä on nähdäksemme tavoitettu kaikki urheilukilpailussa oleellinen, keskittyminen, kilpailun jännitys, voittamisen ilo, tappion ja epäonnistumisen karvaus sekä kilpailun jälkeinen henkinen ja ruumiillinen väsymys. Tämä on saatu aikaan sekä urheilullista asiantuntemusta ja filmillisten keinojen hallintaa osoittavalla tavalla, käyttämällä eri kamerakulmia, valon ja varjon vaihtelua, lähikuvia oikeissa paikoissa, hidastuksia suoritustyylien selvittämiseksi, ja mainioin rinnastuksin katsomon ja kentän välisen yhteyden todentamiseksi."

Leni Riefenstahlin olympiaelokuva nousi luonnolliseksi vertailukohteeksi. E. T-la (Eugen Terttula, Suomen Sosialidemokraatti 30.11.1952) kirjoitti viitaten Lemisen elokuvan "erittäin suosiolliseen" vastaanottoon Saksassa: "Vertailut Hannu Lemisen ja Leni Riefenstahlin teosten välillä ovat lapsellisia, siksi erilaiselta pohjalta ne ovat syntyneet, suomalainen filmi on sitä paitsi siksi onnistunut, että se saavuttaa menestyksen ilman tällaista väkinäistä reklaamiakin." J. A. E. (Jerker A. Eriksson, Nya Pressen 12.12.1952) rohkeni kuitenkin käydä vertailuun ja viedä sen Lemisen tappioksi: "Vår olympiafilm kunde ha uppnått samma resultat men man har siktat lägre. Bildernas sammanställning är äggande och skön men man har inte ansett detta vara nog: vid de mesta olämpliga ögonblick dyker speakerröst upp och dränker bilderna i en störtflöd av plattityder."

"Työn vaikeuden ja vaativuuden huomioonottaen ei olympiafilmin ensimmäistä osaa kohtaan mieli tehdä juuri yhtään huomautusta", lupasi E. T-la, mutta esitti yhtä kaikki varauksensa: "Selostustekstiä ei ole niin tolkuttomasti kuin etukäteen pelkäsin, mutta jonkin verran siinä nytkin olisi karsimisen varaa. [- -] Filmin alussa on liikaa mahtipontisuutta ja sanojen helskyttelyä, mitä kuulee muutaman kerran myöhemminkin. Speakerit hoitavat osuutensa moitteettomasti."

"Huonointa elokuvassa on ala-arvoinen musiikki, täydellinen sekamelska, ja liian tunkeileva teksti", arvioi J. D. suorasukaisesti. Myös Martti Savo (Modest Savtschenko, Työkansan Sanomat 30.11.1952) piti musiikkisäestystä "täysin epäonnistuneena": "Useiden säveltäjien musiikki on sovitettu hatarasti ja enemmän häiritsee kuin auttaa. Musiikista olisi saanut huolehtia yksi säveltäjä, joka olisi voinut innostua ja syventyä asiaan samaan tapaan kuin ohjaaja Hannu Leminen."

J. A. E. (Jerker A. Eriksson, Nya Pressen 12.12.1952) koki yhteenvedossaan elokuvan jääneen puolitiehen: "Strålande reportage, fint konstruerad, ypperligt dokument men icke konstverk. Filmen innehåller stoff till något stort och ibland tangerar den detta drömmål, bildmaterialet uppväcker sköna minnen och föder entusiasm men genom olyckliga kompromisser har den nått halvvägs."

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Taustaa
Kesällä 1952 Suomi oli urheilumaailman keskipisteenä, kun XV nykyaikaiset olympiakisat järjestettiin Helsingissä. Suomalaiset olivat saaneet odottaa kisoja kaksitoista vuotta, sillä ne oli luvattu Helsinkiin jo vuodeksi 1940, mutta peruuntuneet toisen maailmansodan vuoksi.

Helsingin olympialaisissa rikottiin kaikkiaan 32 kisa- ja 11 maailmanennätystä. Helsingin kisoja on myös sanottu viimeisiksi, joissa perinteinen olympia-aate vielä kukoisti paroni Pierre de Coubertinin viitoittamassa hengessä.

Vuoden 1940 kisojen kuvaamisen yksinoikeus oli aikoinaan myönnetty Suomi-Filmille yhteistyössä yhdysvaltalaisen Paramount Pictures Corporationin kanssa. Vuoden 1952 olympialaisten virallisten kisaelokuvien valmistajaksi perustivat Suomi-Filmi ja Suomen Filmiteollisuus tilapäisyhtiön nimeltä Olympia-Filmi Oy, jonka 200 osakkeesta Risto Orko ja T. J. Särkkä omistivat molemmat 99 kappaletta sekä yhtiöiden lakimiehet Arvo Heinonen ja Mikko Waltari kumpikin yhden. Yhtiön korkein johto jaettiin siten, että Särkästä tehtiin hallituksen puheenjohtaja ja Orkosta yhtiön toimitusjohtaja.

Suomalainen kisaelokuva on kaksiosainen. Maailmat kohtaavat kertoo olympiatulen reitistä, avajaisista sekä yleisurheilutapahtumista. Kultaa ja kunniaa (1953) esittelee kisakaupungin tunnelmia, muiden kuin yleisurheilulajien kilpailuja ja päättäjäiset. Alkutekstien mukaan aineistoa tallensi 60 kuvaajaa yhdeksästä eri maasta. Järjestelyjohtajaksi määrätyn Holger Harrivirran yleissuunnitelman pohjalta kuvattiin kaikkiaan yli 100 km filmiä. Hannu Lemisen vastuulla oli kuvausjohdon lisäksi lopullisen elokuvan koostaminen kuvatusta aineistosta. Työstään Leminen sai ylimääräisen ohjaus-Jussin.

Alun Pallastunturin jakson ohjasi Matti Kassila ja kuvaajina olivat Aimo Jäderholm ja Pentti Lintonen. Tulen ensimmäinen kuljettaja oli hiihtäjä Pekka Niemi.

Viimeiseen saakka oli epävarmaa, kuvattaisiinko kisojen avajaisjuhlallisuudet värifilmille vaiko mustavalkoisina. Sadesää vaikutti ratkaisevasti siihen, että väristä luovuttiin. Koko kisojen kuvaamista värifilmille pidettiin kustannussyistä mahdottomana.

Maailmat kohtaavat sisältää vaikutteita Leni Riefenstahlin Berliinin olympialaisista 1936 tekemistä elokuvista (Olympia I, Fest der Volker / Olympiafilmi, I osa, 1938; Olympia II, Fest der Schönheit / Olympia II osa, Kauneuden juhla, 1939). Muistelmissaan Riefenstahl paljastaa, että Erik von Frenckell tarjosi hänelle myös Helsingin olympiaelokuvan tekemistä. Riefenstahl kertoo kieltäytyneensä, koska ei katsonut pystyvänsä ylittämään suoritustaan.

Yleisurheilukilpailujen yleisöreaktiot talletti Reino Tenkanen puolustusvoimilta lainatulla 640 mm:n teleobjektiivilla. Englannista saatiin lainaksi vuoden 1948 olympiaelokuvan kuvaaja Cedric Williams ja 80 kuvaa sekunnissa ottava ylinopeuskamera, jolla voitiin toteuttaa mm. heitto- ja hyppysuoritusten hidastukset.

Nimiehdotuksia tuli lehtitietojen mukaan tuhansittain. Päätös tehtiin erityisessä toimikunnassa, johon Orkon ja Särkän lisäksi kuuluivat ohjaaja Hannu Leminen, Suomi-Filmin mainospäällikkö Tapio Vilpponen, Helsingin Sanomien toimittaja Paula Talaskivi sekä Uuden Suomen toimittaja Pentti Pirhonen. Nimeksi tuli Holger Harrivirran ehdottama Maailmat kohtaavat "ensimmäistä kertaa kilpaili sosialistinen maailma kapitalistisen kanssa samoissa olympialaisissa", kuten Harrivirta muistelmateoksessaan Lykättävät lyhdyt ja kannettavat kamerat ehdotustaan perustelee.

Elokuvasta vedettiin ennätysmäiset 18 kopiota. Esityskierros alkoi viikonvaihteessa 28-30.11.1952 yhtaikaa 18 teatterissa yhdeksällä eri paikkakunnalla. Suurista kaupungeista ainoastaan Jyväskylä sai odottaa ensi-iltaa 6.12.1952 saakka - sen paikan ensiesitysrintamassa korvasi Riihimäki, jossa sekä Suomi-Filmillä että Suomen Filmiteollisuudella oli oma teatteri. Elokuvan yleisömenestys oli vuoden toiseksi paras - edelle meni vain SF-elokuva On lautalla pienoinen kahvila.

Koko kisoista kuvatusta materiaalista leikattiin erikseen ulkomaiset versiot mm. Pohjoismaita sekä saksalaista ja englantilaista kielialuetta varten. Päivittäiset kisakatsaukset levisivät jo kisojen aikana ympäri maailmaa. Monista urheilulajeista tehtiin vielä pitkään lajikohtaisia lyhytelokuvia.

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Musiikki
Elokuvassa on seuraava taustamusiikki orkesteriesityksinä (off). Tiedot perustuvat Teoston merkintöihin.


1. Olympiafanfaari 1952
Säv. Aarre Merikanto, useaan kertaan, yht. 3' 19".


2. Ateenalaisten laulu
Säv. Jean Sibelius, sov. Martti Parantainen, 2' 27".


3. Einzug der Gladiatoren / Gladiaattorien tulo
Säv. Julius Fucik, 2' 47".


4. Olympiahymni
Säv. Jaakko Linjama, san. Toivo Lyy
Sekakuoro ja orkesteri (off), 0' 30".


5. Vårt land / Maamme
Säv. Fredrik Pacius, san. Johan Ludvig Runeberg, suom. Paavo Cajander
Katsomoyleisö ja orkesteri, 0' 30".


6. Kde domov múj (Tšekkoslovakian kansallislaulu)
Säv. František Škroup, sov. Martti Parantainen, 0' 20".


7. Advance Australia (Australian kansallislaulu)
Säv. Peter Dodds MacCormick, sov. Martti Parantainen, 0' 31".


8. Gimn Sovetskogo Sojuza (Neuvostoliiton kansallislaulu)
Säv. Aleksandr Aleksandrov, sov. Martti Parantainen, 0' 11".


9. Ons Hémecht (Luxemburgin kansallislaulu)
Säv. Antoine Zinnen, sov. Martti Parantainen, 0' 18".


10. The Star-Spangled Banner (Yhdysvaltain kansallislaulu)
Säv. John Stafford Smith, sov. Martti Parantainen, 0'24".

Lisäksi Tauno Pylkkäsen musiikkia 10' 52, Ahti
Sonnisen musiikkia 13' 13" ja Jouko Tolosen musiikkia 8' 16".

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
4264
Tarkastuspäivä
25.11.1952
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2700 m
Kesto/leikattu
1:38:41
Veroluokka
VV
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Dokumentaarinen kuv 5.
Osia
/18
Tarkastuselin
VET
Tarkastusnumero
T-04264
Tarkastuspäivä
11.10.1989
Formaatti
video
Pituus/leikattu
2700 m
Kesto/leikattu
95 min.,1:34:44
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Dokumentaarinen kuv 5.
Osia
1,1/500
Tarkastuttaja
Suomi-Filmi Oy
Tarkastuselin
VET
Tarkastusnumero
4264
Tarkastuspäivä
04.01.2002
Formaatti
VHS
Kesto/leikattu
0:25:0
Ikäraja
S*
Tarkastamolaji
Dokumentti
Muut tiedot
VET:n huomautus: Lyhennetty versio Tarkastaja: Matti Paloheimo
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
99 min
Kieli (VOD)
suomi