Vain kaksi tuntia

Från sex till åtta (ruotsinkielinen nimi)
Only Two Hours (englanninkielinen käännösnimi)
Rien que deux heures (ranskankielinen käännösnimi)
Nur zwei Stunden (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko esiintyjiä? Tiedätkö miten Anni Huhta tai Toini Huhta liittyi elokuvan tekoon? Mitä osaa näytteli neiti Jokinen?

Vain kaksi tuntia

Roland af Hällströmin ohjaama Vain kaksi tuntia (1949) on sairaalan käytäville sijoittuva tiivistunnelmainen draama. Yhden illan tapahtumiin keskittyvässä elokuvassa työlleen omistautuneelle ylilääkärille Kaarlo Kaarilalle (Eino Kaipainen) selviää, että hänen vaimollaan Irjalla (Liisa Tuomi) on suhde lääkäri Alec von Wentellin (Leif Wager) kanssa. Sairaalan ylihoitajatar, sisar Magda (Regina Linnanheimo) puolestaan haikailee Kaarilan perään, mutta tukahduttaa tunteensa. Irjan auto-onnettomuus käynnistää sarjan dramaattisia tapahtumia, joiden myötä kaikki joutuvat punnitsemaan elämänarvojaan uudelleen.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Henkilö Regina Linnanheimo , sisar Magda, ylihoitajatar
Henkilö Liisa Tuomi , rouva Irja Kaarila
Henkilö Eino Kaipainen , ylilääkäri Kaarlo Kaarila
Henkilö Leif Wager , alilääkäri Alec von Wentell
Henkilö Elvi Saarnio , Laila Niemikkö, "toimeton nainen"
Henkilö Leena Häkinen , Tellervo Ritvala, myyjätär
Henkilö Martti Katajisto , Pelle Teiri, konttoristi
Henkilö Saara Ranin , sisar Varma
Henkilö Kalle Viherpuu , konstaapeli
Henkilö Rauha Rentola , rouva Maj-Lis von Wentell
Henkilö Kyllikki Forssell , sisar Kaarina
Henkilö Rakel Laakso , kauppiaan rouva
Henkilö Irja Rannikko , Maj-Lisin 2. ystävätär
Henkilö Aino Lehtimäki , Maj-Lisin 1. ystävätär
Henkilö Assi Raine , pikkurouva
Henkilö Harri Sinijärvi , kauppias
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Matti Ranin , assistentti
Henkilö Martti Palo , von Wentellien poika
Henkilö Trina Taipale , sairaanhoitajatar
Henkilö Tellervo Laine , sairaanhoitajatar
Henkilö Anni Huhta , tunnistamaton rooli
Tekijät
Henkilö Roland af Hällström , Ohjaaja
Henkilö Viljo Hela , käsikirjoitus
Henkilö Esko Töyri , kuva
Henkilö Björn Korander , äänittäjä
Henkilö Tapio Ilomäki , musiikki
Henkilö Kosti Aaltonen , rakennelmat  (lavastus)
Henkilö Jussi Munter , lääketieteellinen asiantuntija
Yhteisö Instrumentarium Oy , sairaalatarvikkeet
Yhteisö Fenno-Filmi Oy , levittäjä
Yhteisö Finnkino Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö Yrjö Rannikko , tuottaja
Henkilö Tapio Ilomäki , leikkaus
Henkilö Rakel Tuomi , naamiointi
Henkilö Pirkko Tuominen , kampaaja
Henkilö Ami Seteri , studiopäällikkö
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
6 147 292 mk
Julkaistu
1949
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
29.04.1949
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Bio-Bio, Metropol, Tuulensuu
Lahti: Kinema
Tampere: Hällä
Filmikopioiden määrä
Ei tietoa
Muut näytökset
  • 08.05.1949 Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
  • 09.05.1949 Turku: Olympia ensi-iltakierros
  • 05.06.1949 Jyväskylä: Elohuvi ensi-iltakierros
  • 04.09.1949 Kuopio: Apollo ensi-iltakierros
  • 09.10.1949 Pori: Sampo ensi-iltakierros
  • 25.12.1949 Oulu: Aula ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 10.11.1962 MTV1 Katsojia: 470 000
  • 18.01.1975 MTV2 Katsojia: 1 090 000
  • 13.09.2013 YLE TV1
  • 08.04.2015 YLE TV1
  • 08.09.2017 Yle TV1
  • 10.01.2020 Yle TV1
  • 01.02.2022 Yle TV1
Palkinnot
Jussit 1949: paras kuvaus: Esko Töyri (myös elokuvasta Hornankoski).
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: Espoonkatu 4 (sairaala)

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Studiot
Helsinki: Fenno-Filmin studio

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Kuvausaika
Kevättalvi 1949
Sisältöseloste
Pikkukaupungin sairaala eräänä iltana kello kuusi. Ylilääkäri Kaarlo Kaarilan vaimo Irja saapuu tapaamaan miestään puhuakseen "vakavasti", mutta tyytyy pyytämään autoa käyttöönsä. Ylilääkäri ja ylihoitajatar, sisar Magda, ovat työskennelleet yhdessä sairaalan vaikeista alkuajoista asti ja uhranneet yksityiselämänsä työlleen. Irja on etsinyt lohtua suhteesta alilääkäri Alec von Wentelliin, jonka vaimo puolestaan kaipaa Helsingin seurapiireihin.

Potilaskierroksellaan ylilääkäri ja Magda tapaavat Laila Niemikön, "ammattia" harjoittavan naisen jolla on "tauti", ja sydänvikaisen Tellervo Ritvalan, jonka sulhanen Pelle Teiri on luvattomasti jäänyt hänen luokseen. Alec hälytetään kotoaan kiireelliseen leikkaukseen: Irja on joutunut auto-onnettomuuteen väistäessään tielle juossutta lasta. Alec on hermostunut mutta Kaarila säilyttää malttinsa leikkauksessa, jossa vaarana on myös Irjan heikko sydän. Narkoosissa Irja paljastaa suhteensa Aleciin ja on vähällä menehtyä, mutta injektio sydämeen pelastaa hänet. Kaarila jättää Alecin lopettamaan leikkauksen, Magdalle hän sanoo: "Leikkaus onnistui mutta lääkäri kuoli."

Tällä välin viinaa etsiskelevä Laila harhailee sairaalan käytävissä ja päätyy Tellervon huoneeseen. Sisar Varman käydessä kierroksellaan Laila piiloutuu Pellen kanssa verhon taakse ja estää nuorukaista paljastumasta tulemalla itse esiin. Käytävällä Laila joutuu auto-onnettomuutta tutkivan konstaapelin takaa-ajamaksi.

Työhuoneessaan ylilääkäri syyttää Alecia luottamuksensa pettämisestä. Toinen kiistää kaiken ja syyttää puolestaan ylilääkäriä suhteesta Magdaan. Kaarila lyö Alecia, mutta Magdan rauhoittamana yrittää uskoa, kun Alec vakuuttaa suhteensa Irjaan olevan yhtä viaton kuin Kaarilan ja Magdan.

Tellervo saa kohtauksen ja hänen tilansa huononee: Pelle hälyttää apua. Alec saapuu hänen luokseen, mutta ei voi enää tehdä mitään: Tellervo kuolee. Magda lohduttaa Pelleä, että tyttö kuoli onnellisena, näkemättä elämän rumuutta. Kaarila kaataa itselleen myrkkyä, mutta ei ehdi juoda sitä, kun Magda tulee pyytämään häntä Irjan luo. Hän tekee sovinnon vaimonsa kanssa, joka sanoo heränneensä pahasta unesta, ja pyytää anteeksiantoa. Sisar Varma ja konstaapeli etsivät yhdessä Lailaa, joka pakenee ylilääkärin huoneeseen ja juotuaan konjakkia pullon suusta tyhjentää myös pöydällä olevan lasin. Magdan saapuessa hän säikähtää ja yrittäessään piiloutua putoaa ikkunasta pihalle.

Sisar Varma näkee Magdan puhdistavan lasin ja kertoo kuulustelevalle konstaapelille siinä olleen myrkkyä. Kaarila ehtii ilmoittautua syylliseksi, ennen kuin Alec paljastaa, ettei Laila ole voinut juoda myrkkyä ja esittää todisteena myrkkylasin, jonka hän on siirtänyt kaappiin. Ylilääkäri kiittää Alecia ja pyytää tältä anteeksi. Alecin vaimo ja poika ilmestyvät sairaalaan: Helsingissä on heille sopiva asunto, mutta se on otettava heti. Alec sanoo asian sopivan mainiosti. Myös Magda haluaa lähteä sairaalasta, mutta ylilääkäri pyytää tätä uhrautumaan vielä kerran, sillä hän itse aikoo omistautua entistä enemmän perheelleen. Magda lupaa jäädä. Nuori hoitajatar, jonka Magda on päästänyt tapaamaan sulhastaan, palaa työhön: "Ei suinkaan täällä mitään erityistä ole tapahtunut. Sehän oli vain kaksi tuntia." "Niin, vain kaksi tuntia", toistaa Magda. Kello lyö kahdeksan.

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Roland af Hällströmin uutta elokuvaa verrattiin hänen paria vuotta aikaisempaan palkintotyöhönsä Pikajuna pohjoiseen ja hänen panoksensa koettiin jälleen valtaosin myönteisenä. "Pikajunan makuuvaunun näyttämö on siis vaihdettu muutamiin sairaalahuoneisiin ja henkilökuvauksen episodimaisuus tuo mieleen Pikajunan pohjoiseen, vaikka ihmiset ja tapahtumat ovatkin kokonaan toisenlaiset", kirjoitti O. V-jä (Olavi Veistäjä, Aamulehti 3.5.1949) ja antoi arvionsa: "af Hällströmillä tuntuu olevan taitoa ja kykyä kiteyttää sanottavansa filmillisesti lyhyihin välähdyksenomaisiin jaksoihin."

"Vain kaksi tuntia on vapaa enemmistä kotimaisen elokuvan tavanomaisista virheistä", katsoi myös Martti Savo (Modest Savtschenko, Työkansan Sanomat 3.5.1949), "ja ne heikkoudet, joita elokuvasta löytyy, vaikuttavat pikemminkin jonkinlaiselta luottamuksen puutteelta omiin kykyihinsä kuin kykenemättömyyden osoitukselta. Vain kaksi tuntia ei suinkaan ole mikään elokuvataiteemme suursaavutus, mutta se on osoitus tekijävoimien innostuksesta ja kehityksestä. Kukaan ohjaaja ei voine luoda syvempää ja vakavampaa elokuvaa kuin mihin käsikirjoitus antaa ainehistoa, ja tässä tapauksessa voidaan sanoa, että ohjaaja teki kaiken mitä tehtävissä oli, joskin jätti tekemättä joitakin tarpeellisia puhdistuksia."

Samoilla linjoilla oli myös P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 4.5.1949): "Roland af Hällström näyttää tiivisti kehittyvän ohjaajana, joka sekä uskaltaa hieman kokeilla että kykenee harvinaisessa määrin myös ylläpitämään tavoittamansa sävyn vaikeassakin filmikokonaisuudessa. Vain kaksi tuntia on kieltämättä jonkin verran keinotekoisesti kasattu täyteen kaikkea sellaista tapahtumaa, minkä voi olettaa sattuvan suurehkossa sairaalassa jonkin kahden tunnin aikana. Mutta rohkean välähdyksellisestä ohjaustyylistä huolimatta pirstalekudos liittyy yhteen sittenkin niin, että jännittävä, hiljaisesti latautunut tunnelma koko ajan lisääntyy ja loppuvaikutelma jää tehokkaaksi."

"Tarina on mielenkiintoisesti sommiteltu ja määrätietoisen nasevasti ohjattu", arvioi J-a N-nen (Juha Nevalainen, Ilta-Sanomat 2.5.1949), "vaikka virheitä ei olekaan kokonaan voitu välttää. Loppupuolellaan se vaikuttaa jo väsyttävästi pitkitetyltä, repliikit alkavat kajahdella ontoilta ja ilmeet ja puhe vääntyvät pateettisiksi. Hieman toisin rakenneltuna tämä elokuva olisi voinut jättää katsojaan hyvinkin herkistyneen muiston."

"Melodramaattinen ja epäaito kotimainen lääkärikuva", luonnehti taas T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 1.5.1949), joka tällä kertaa oli kriittisin pääkaupunkiseudun arvostelijoista. "Roland af Hällströmin ohjauksessa oli liikaa korostettu melodraamaa ja farssia. Ihmiset oli jätetty kovin kankeiksi ja luonnottomiksi. Syy lienee kuitenkin huonosti johdatellussa käsikirjoituksessa, vaikka ohjaajakin olisi puolestaan voinut monin paikoin auttaa aidon tunnelman luomisessa."

Esko Töyrin kuvaus sai yksimielistä kiitosta ja näyttelijöidenkin katsottiin suoriutuvan enimmäkseen hyvin rooleista, jotka käsikirjoitus oli jättänyt osin epäkiitollisiksi. Vain Regina Linnanheimon tavallisuudesta poikkeavasta roolista syntyi erimielisyyttä. T. A. näki hänen edustavan juuri sitä "teennäistä melodramaattisuutta", joka oli elokuvan suurin heikkous, kun taas P. Ta-vi katsoi hänen olevan "parhaimmillaan" ja J-a N-nen koki hänen löytäneen "entistä luonnollisemman tunnepohjan replikoimiselleen ja niukalle ilmeilylleen".

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Taustaa
Vain kaksi tuntia perustui ohjaajansa Roland af Hällströmin nimimerkillä Viljo Hela tekemään alkuperäiskäsikirjoitukseen ja pyrki liikkumaan reaaliajassa siten, että 102 minuutin mittaisen elokuvan ajateltiin kokonaisuudessaan tapahtuvan kahden tunnin aikana, iltakuuden ja kahdeksan välillä. Tästä ajatuksesta elokuva sai myös suomen- ja ruotsinkieliset nimensä. Sairaalan kulissit rakennettiin yhtiön Pienen Roobertinkadun studioon, minne tarvittavat sairaalavälineet saatiin lainaksi alan erikoisliikkeestä Oy Instrumentariumista. Lääketieteellisestä asiantuntemuksesta vastasi lääket. kand. Jussi Munter.

Elokuvan naispääosaan sisar Magdaksi ajateltiin alunperin Ansa Ikosta, joka kuitenkin oli kiinni elokuvan Jossain on railo kuvauksissa. Hänen tilalleen kiinnitettiin Regina Linnanheimo, joka oli ollut naispääosassa myös Fenno-Filmin edellisessä elokuvassa Hornankoski. Linnanheimo oli vuodesta 1946 kymmenen vuotta eteenpäin kaikkien Teuvo Tulion melodraamojen tähti, Vain kaksi tuntia merkitsi tässä suhteessa noiden vuosien ainoata poikkeusta.

21-vuotias Leena Häkinen nähtiin ensimmäisessä suuressa elokuvaroolissaan, 5-vuotiaalle Martti Palolle osa oli ensimmäinen. "Toimetonta naista" esittävä Elvi Saarnio meni vuonna 1950 naimisiin Roland af Hällströmin kanssa; kummallekin avioliitto oli järjestyksessä toinen.

Aino Lehtimäen etunimi on elokuvan alkuteksteissä virheellisessä muodossa Aune.

Kuvaaja Esko Töyri sai suorituksestaan Jussi-patsaan yhdessä edellisen elokuvansa, Hornankosken kanssa. Valtion elokuvatarkastamo lyhensi leikkaussalikohtausta 10 sekunnilla. Poiston kohteeksi joutui jakso, missä injektioneula työnnetään naispotilaan rintojen väliin.

Vuonna 1942 perustetun Fenno-Filmin tuotantopolitiikka oli vuodesta 1946 ollut lähinnä kahden miehen, Yrjö Rannikon ja Yrjö Nortan, vastuulla. Yhtiön tuoreimmat elokuvat olivat keränneet yleisöä kehnonlaisesti, eikä Vain kaksi tuntia tehnyt poikkeusta, vaan tuotti tappiota lähes 1,5 miljoonaa markkaa. Elokuva jäikin heidän viimeisekseen. Rannikon ja Nortan työsuhteet irtisanottiin ja johtovastuu siirrettiin uudelle miehelle, Mauno Mäkelälle.

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
2882
Tarkastuspäivä
26.04.1949
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2800 m
Kesto/leikattu
102 min
Veroluokka
25 %
Ikäraja
S
Osia
5
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastuspäivä
01.12.1955
Veroluokka
VV
Ikäraja
S
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, YN-menetelmä
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
102 min
Kieli (VOD)
suomi