Pikku pelimannista viulun kuninkaaksi

Från liten spelman till violinkung (ruotsinkielinen nimi)
From the Little Fiddler to the King of Violinists (englanninkielinen käännösnimi)
Du petit musicien au roi du violon (ranskankielinen käännösnimi)
Vom kleinen Spielmann zum Köning der Geige (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko vuonna 1939 kuvatun elokuvan kuvauspaikkoja Helsingistä tai lähikunnista? Tunnistatko esiintyjiä?

Pikku pelimannista viulun kuninkaaksi

Toivo Särkän ohjaama musiikin täyteinen draama Pikku pelimannista viulun kuninkaaksi (1949) kertoo Olavista (Heimo Haitto), joka orpokotiin päädyttyään lähtee etsimään äitiään (Regina Linnanheimo). Kadulla viulua soittaessaan hän kiinnittää erityisellä lahjakkuudellaan musiikkiopiston professorin (Aku Korhonen) huomion ja pääsee tämän oppiin. Elokuva on muokattu kymmenen vuotta aikaisemmin ensi-iltansa saaneesta elokuvasta Pikku pelimanni (1939). Uutta versiota on lyhennetty aiemmasta ja sen dokumentaarinen loppuosa sisältää aikuisen Heimo Haiton viulunsoiton taidonnäytteitä Suomen Filmiteollisuuden tiloissa.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Henkilö Heimo Haitto , Olavi
Henkilö Regina Linnanheimo , Anna, Olavin äiti
Henkilö Aku Korhonen , professori
Henkilö Jalmari Rinne , Antti-setä
Henkilö Ossi Elstelä , tivolin johtaja
Henkilö Jouko Ilvonen , Kauko
Henkilö Helinä Sirkiä , Helinä
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Kaarlo Marjanen , kertoja  (1948)
Henkilö Anni Hämäläinen , Kaisa-muori
Henkilö Varma Lahtinen , lastenkodin johtajatar
Henkilö Jaakko Vuormaa , poika lastenkodissa
Henkilö Lasse Lagus , Kalle
Henkilö Rosi Rinne , Kallen äiti
Henkilö Uuno Montonen , poliisi
Henkilö Aku Käyhkö , ilkeä talonmies
Henkilö Irja Elstelä , Greta, professorin vaimo
Henkilö Artturi Laakso , herrasmies professorin kutsuissa
Henkilö Martti Similä , säestäjä
Henkilö Boris Sirpo , kapellimestari
Henkilö Cyril Szalkiewicz , säestäjä
Henkilö Leena Huttunen , Leena Huttunen
Henkilö William Reunanen , William Reunanen
Henkilö Taisto Lindegren , Taisto Lindegren
Henkilö Fiinu Autio , Fiinu Autio
Henkilö Olavi Suominen , Olavi Suominen
Henkilö Leo Sarri , Leo Sarri
Henkilö Aarre Koivisto , Aarre Koivisto
Henkilö Olavi Tuomi , Olavi Tuomi
Henkilö Arvi Järvinen , Arvi Järvinen
Henkilö T. J. Särkkä , Toivo Särkkä
Esiintyjäkokoonpanot
Group Name Viipurin musiikkiopiston lapsiorkesteri
Tekijät
Henkilö Toivo Särkkä , Ohjaaja  (1939, 1948)
Henkilö Vivica Bandler , sommitteli  (käsikirjoitus, 1948)
Henkilö Marius Raichi , kuvaus  (1939)
Henkilö Erik Blomberg , kuvaus  (1948)
Henkilö Kurt Vilja , ääni  (1939, 1948)
Yhteisö Suomen Filmiteollisuus SF Oy , levittäjä
Yhteisö Yleisradio / Tallennepalvelu , levittäjä
Yhteisö VLMedia Oy , levittäjä
Viipurin musiikkiopiston lapsiorkesteri (Lähde: SKF 4)
Kreditoimattomat
Henkilö T. J. Särkkä , tuottaja  (1939, 1948)
Henkilö Boris Sirpo , käsikirjoitus  (1939)
Henkilö Toivo Särkkä , käsikirjoitus  (1939)
Henkilö Tuomi Elmgren-Heinonen , käsikirjoitus  (1939)
Henkilö Yrjö Norta , leikkaus  (1939)
Henkilö Armas Vallasvuo , leikkaus  (1948)
Henkilö Ossi Elstelä , lavastus  (1939)
Henkilö Karl Fager , lavastus  (1948)
Henkilö Boris Sirpo , musiikki  (1939)
Henkilö Kauno Laine , kamera-assistentti  (1948)
Henkilö Olavi Tuomi , kamera-assistentti  (1948)
Henkilö Ossi Elstelä , studiopäällikkö  (1939)
Henkilö Alf Salin , studiopäällikkö  (1948)
Henkilö Anna-Liisa Riihimäki , kuvaussihteeri  (1948)
Henkilö Eka Karppanen , alkutekstit  (1939, 1948)
Yhteisö Valokuvaamo Tenhovaara , valokuvat  (1939)
Henkilö Heimo Haitto , muusikko  (viulu)
Henkilö Martti Similä , muusikko  (piano)
Henkilö Jouko Ilvonen , muusikko  (laulu)
Henkilö Cyril Szalkiewicz , muusikko  (piano)
Henkilö Boris Sirpo , musiikin johto
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1949
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
01.04.1949
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Bio-Bio, Kaleva
Filmikopioiden määrä
7
Muut näytökset
  • 30.04.1949 Jyväskylä: Suomi-Elo ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 12.03.1959 STV
  • 04.11.1987 TV2 Katsojia: 165 000
  • 24.09.1993 TV2
  • 20.12.2000 YLE TV1
  • 11.11.2003 YLE TV2
  • 21.07.2007 YLE TV2
  • 19.12.2012 YLE TV1
  • 17.11.2014 YLE TV1
  • 07.07.2016 YLE TV1
  • 09.07.2018 YLE TV1
  • 06.11.2019 YLE TV1
  • 25.05.2021 YLE TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: Töölön ratsastusmaneesi Mannerheimintie 17 (sirkus), Mäntymäki

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Sisäkuvat
Helsinki: Töölön ratsastusmaneesi Mannerheimintie 17 (sirkus), Hallituskatu 15 (konserttisalin eteinen ja konserttisali)

SF-hallit Liisankatu 14 (aikuinen Haitto soittaa studion henkilökunnalle vuoden 1948 kuvauksissa)

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Studiot
Helsinki: SF-studio 1 Fredrikinkatu 46 (vuoden 1939 versio)

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Kuvausaika
Kesä 1939, syystalvi 1948
Sisältöseloste
Eletään 1930-luvun jälkipuoliskoa. Anna ja hänen poikansa Olavi saapuvat myrskysäällä suutari-Antin mökille. Anna kertoo, että tehdas on suljettu ja hänen on lähdettävä kaupunkiin etsimään työtä. Antti-setä lupaa huolehtia pojasta. He kiintyvät toisiinsa ja Antti, kylän pelimanni, opettaa Olavin soittamaan viulua. Antti sairastuu ja joutuu vuoteenomaksi. Ennen kuolemaansa hän lahjoittaa Olaville viulunsa ja kertoo, että pojan äiti on pääkaupungissa, mutta ei ehdi sanoa tämän osoitetta.

Koska äidistä ei ole tietoa, Olavin on pakko mennä orpolasten kotiin, missä johtajatar heti aluksi ottaa pois hänen viulunsa ja uhkaa tapattaa hänen kissansa. Sängyssä Olavi rukoilee, että hän löytäisi äitinsä ja että vahtimestari säästäisi kissan hengen. Hän päättää karata ja tekee niin samana yönä, viulu ja kissa mukanaan. Tällä välin Olavin äiti käy suutarin mökillä ja löytää sen tyhjillään.

Helsingissä Olavi etsii äitiään ja tapaa samanikäisen pikkupojan Kallen, joka vie hänet kotiinsa missä järjestyy ruokaa ja yösija. Seuraavana päivänä Kalle esittelee Olavin tivolin johtajalle, joka koesoiton jälkeen antaa pojalle työpaikan. Olavi tulee käynnistäneeksi karusellin antaakseen kyydin eräälle pikkutytölle, mutta ei pysty enää pysäyttämään laitetta. Pojat joutuvat pakenemaan johtajan raivoa ja päättävät perustaa oman tivolin. Tämä yritys, "Divoli Galle", tyrehtyy siihen, että poliisi puuttuu asiaan lasten koe-esiintymisten aikana.

Olavi kokeilee onneaan katusoittajana; kerran hänen äitinsä sattuu kulkemaan läheltä ohi. Musiikkiopiston professori kuulee Olavin soiton ja havaitsee pojan lahjakkuuden. Professori lupaa ottaa Olavin hoiviinsa ja opettaa tämän soittamaan kuin "pikku Paganini". Olavi harjoittelee ahkerasti ja pääsee esiintymään suljetussa tilaisuudessa, jonka perusteella muuan kollega ehdottaa professorille, että Olavi pitäisi ilmoittaa Lontoon viulukilpailuun. Aikaa on vain kaksi viikkoa, mutta tiiviin harjoittelun jälkeen Olavi, nuorin osanottaja, voittaa ensimmäisen palkinnon.

Tapaus on suuri uutinen. Äiti tunnistaa poikansa lehtikuvasta ja onnistuu pääsemään loppuunmyytyyn konserttiin, joka liikuttaa hänet kyyneliin. Myrskyisten aplodien jälkeen hän lähestyy Olavia: molemmat ovat onnellisia löytäessään toisensa.

Kertoja jatkaa Olavin / Heimo Haiton tarinaa: hän saa stipendin jatko-opintoihin Lontoossa mutta maailmansota estää matkan. Sodan aikana Haitto tekee kuitenkin menestykselliset konserttikiertueet ensin Ruotsiin, sitten Amerikkaan lasten avustustoiminnan merkeissä. Hän jatkaa opintojaan ja saavuttaa mainetta uudessa kotimaassaan, Yhdysvalloissa.

Kesällä 1948 Heimo Haitto palaa Suomeen ja antaa kymmeniä menestyskonsertteja. Hän vierailee myös Suomen Filmiteollisuuden studiolla ja soittaa heille, joiden kanssa hän yhdeksän vuotta aikaisemmin teki elokuvan Pikku pelimanni. Esityksen lomassa nähdään takautumia "pikku pelimannin" vaiheisiin, Antti-sedän ja professorin opetuksiin. Studiolta siirrytään konserttiin, jossa "viulun kuningas" jälleen saa myrskyisät suosionosoitukset.

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
"[- -] Pikku pelimannista viulun kuninkaaksi on harvinaisen mieluisa uusi ja samalla vanha tuttavuus", tervehti P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 3.4.1949). "Elokuva on uusittu entisen, juuri ennen talvisotaa valmistuneen Pikku pelimannin jatkoksi ja on kokonaisuutena sekä sydämellinen että hauska." "[- -] Heimo Haitto esiintyy poikasena elävästi ja vilkkaasti suurin, tummin silmin vetoavasti katsellen, ilossaan ja surussaan yhtä välittömänä", kuvaili Ra. H. (Raoul af Hällström, Uusi Suomi 3.4.1949). "Tähän on liitetty kohtauksia hiljattain kotimaassaan käyneen täysi-ikäisen taiteilijan esiintymisestä SF:n studioissa. Nyt hän on pitkä ja hoikka, tavattoman vakava sekä viulunsoittoonsa keskittynyt. Olisi ollut hauskaa saada kuulla hänen tässä yhteydessä myös puhuvan, mutta hän ei puhu - hän vain soittaa. Filmiä katselee - ja kuuntelee - erittäin mielellään."

Monet arvostelijat kiinnittivät huomiota viipurilaislasten vauhdikkaaseen mukanaoloon sekä musiikkiesityksissä että sirkuksessa. Suurimman huomion sai tietenkin Heimo Haitto, -berg (Hufvudstadsbladet 4.4.1949) kirjoitti: "Mera intresserar att se detta kvicksilverbarns spontana uppträdande framför kameran, han är smittande glad och omedelbar, med ekorrpigga ögon i ett nästan flicknäpet ansikte. Och sin fiol kan han behandla på ett sätt, som inte enbart vittnar om virtuos teknisk färdighet utan också om gryende konstnärliga ambitioner."

J-a N-nen (Juha Nevalainen, Ilta-Sanomat 2.4.1949) tiivisti mielipiteensä osatekijöistä ja kokonaisuudesta: "Näiden kahden osan liittäminen toisiinsa on suoritettu verrattain töksähtäen ja avuttomasti [- -]. Kaikissa tapauksissa elokuva on kappale sitä kulttuuriamme, johon Haitto on painanut oman, merkittävän leimansa. [- -] Hauska on myös havaita, että kotimainenkin elokuva on kymmenessä vuodessa mennyt pitkin harppauksin eteenpäin ainakin teknillisessä taidossa. Pikku pelimanni vaikuttaa nyt katseltuna hämmästyttävän avuttomalta filmillisessä sommittelussaan."

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Taustaa
Toivo Särkkä oli kesällä 1939 ohjannut Viipurin Musiikkiopiston johtajan Boris Sirpon sekä kirjailija Tuomi Elmgren-Heinosen käsikirjoituksen pohjalta elokuvan Pikku pelimanni, jonka päätähtenä oli 14-vuotias, Ruokolahdella syntynyt viulun ihmelapsi Heimo Haitto. Elokuva sai ensi-iltansa 12.10.1939 ja jäi YH:n, ylimääräisten kertausharjoitusten, sekä talvisodan jalkoihin. Haitto siirtyi opettajansa Boris Sirpon kanssa sodan tieltä Ruotsiin ja edelleen Yhdysvaltoihin, missä hän esiintyi elokuvassa Magic in Music / Nuoret määräävät sävelen (1940).

Yhdysvalloista tulikin Heimo Haiton uusi kotimaa. Kun nuorukainen kesällä 1948 saapui ensi kertaa lähtönsä jälkeen kiertueelle Suomeen, kaivettiin Pikku pelimanni uudelleen esiin ja siihen kuvattiin jatkoksi Vivica Bandlerin sommittelema dokumentinomainen jakso, jossa Haitto käy SF-halleilla tervehtimässä vanhoja tuttaviaan ja työtovereitaan ja antaa heille näytteitä soittotaidostaan. Elokuvan lopullinen muoto selvisi vasta lisäkuvausten jälkeen - eräänä vaihtoehtona suunniteltiin pelkän pitkähkön lyhytelokuvan tekoa. Lisäaineistoa harkittiin hankittavaksi myös edellä mainitusta Nuoret määräävät sävelen -elokuvasta, mutta näiltä osin suunnitelmista luovuttiin. Täydennysjakson pituus on noin 15 minuuttia. Samassa yhteydessä alkuperäistä, 99 minuutin mittaista elokuvaa lyhennettiin kaikkiaan 40 minuutilla kohtauksia tiivistämällä ja jättämällä eräitä jaksoja kokonaan pois. Tämän elokuvan käsikirjoitusta ei ole Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kokoelmissa, Pikku pelimannin käsikirjoitus kylläkin.

Helinä Sirkiän etunimi on elokuvan alkuteksteissä virheellisessä muodossa Helena.

Uudistetun version yleisönsuosiosta voidaan tuskin puhua - Helsingin lisäksi elokuva nähtiin suurimmista maakuntakaupungeista vain Jyväskylässä sekä viisi vuotta myöhemmin yhdessä esityksessä Oulussa. SF:n vuokraamon päällikkö Antero Hämäläinen kertoi vuonna 1973, että kun Heimo Haitto 1950-luvulla Yhdysvalloissa hairahtui epärehellisyyden tielle, Särkkä ilmoitti yhtiönsä vuokraamoon, että Pikku pelimanni ja Pikku pelimannista viulun kuninkaaksi vedettäisiin kokonaan pois levityksestä. "Niitä ei vuokrata enää!"

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Musiikki
1. Airs variés
Säv. Charles de Bériot
1) Es. Heimo Haitto, viulu (100 %), seitsemään kertaan, yht. 1' 20".
2) Es. Jalmari Rinne, (100 %), kahteen kertaan, yht. 0' 10".


2. Orvon huokaus / Iltalaulu / Tääl' yksinäni laulelen
Säv. trad.
Es. Heimo Haitto, viulu (100 %), kahteen kertaan, yht. 1' 35".


3. Sianpolska
Säv. trad.
Es. Heimo Haitto, viulu (100 %), kolmeen kertaan, yht. 1' 30".


4. Tula tullalla
Säv. trad.
Es. tunnistamaton poika, laulu (100 %), kahteen kertaan, yht. 0' 10".


5. The Last Rose of Summer / Kesän viime kukka
Säv. trad. irlantilainen
Es. Jouko Ilvonen, laulu (100 %), 1' 10".


6. Concerto pour violon avec d'orchestre No 4 remineur op. 31 / Konsertto viululle ja orkesterille nro 4 d-molli op. 31, hidas osa
Säv. Henri Vieuxtemps
Es. Heimo Haitto, viulu (100 %, pianosäestys), 1' 40".


7. Mooses-fantasia
Säv. Niccoló Paganini
Es. Heimo Haitto, viulu, ja Martti Similä, piano (100 %), 2' 00".


8. Konzert für Violine und Orchester No 5 A-dur, KV 219 / Konsertto viululle ja orkesterille nro 5 A-duuri, KV 219,
1. osan (Allegro aperto) kadenssi
Säv. Wolfgang Amadeus Mozart
Es. Heimo Haitto, viulu (100 %), 1' 45".


9. Konsertto viululle ja orkesterille nro 1 D-duuri op. 6, keskiosa
Säv. Niccoló Paganini
Es. Heimo Haitto, viulu, ja orkesteri, joht. Boris Sirpo (100 %), 8' 00".


10. Airs Bohémiens / Zigeunerweisen / Mustalaislauluja (Mustalaiseks' olen syntynyt) , op. 20
Säv. Pablo de Sarasate
1) Es. Heimo Haitto, viulu, ja Cyril Szalkiewicz, piano (100 %), neljään kertaan, 2' 00".
2) Es. Heimo Haitto, viulu (100 %), 0' 20".


11. Ave Maria
Säv. Franz Schubert
Es. Heimo Haitto, viulu, ja Cyril Szalkiewicz, piano (100 %), 2' 05".


12. Lapsuuden toverille / Sä kasvoit neito kaunoinen
Säv. trad., sov. Arvo Hannikainen
Es. Heimo Haitto, viulu (100 %), kahteen kertaan, yht. 1' 50".


13. Le Streghe / Noidan tanssi, op. 8
Säv. Niccoló Paganini
Es. Heimo Haitto, viulu, ja Cyril Szalkiewicz, piano (100 %), 2' 25".

Huomautuksia:
Elokuvassa esitetään lisäksi seuraavaa tarkemmin tunnistamatonta musiikkia:
Todennäköisesti Boris Sirpon säveltämän viulumelodian esittävät Jalmari Rinne, viulu (playback, tunnistamaton viulisti), 0' 30", ja Heimo Haitto, vihellys (100 %), 0' 20".

Todennäköisesti Boris Sirpon säveltämän karusellimusiikki-mukaelman soittaa orkesteri (off), 1' 10".

Laulun "tivoli Hulinasta" esittävät lapsinäyttelijät (100 %), 0' 20".

Haydn-tyylistä musiikkia esittää Viipurin musiikkiopiston lapsiorkesteri, joht. Aku Korhonen (100 %), 0' 30", ja Heimo Haitto, viulu (100 %), 0' 45".

Niccoló Paganinin pienen sävellyksen esittää Heimo Haitto, viulu (100 %), 1' 10".

Mozart-tyylistä musiikkia esittää Viipurin musiikkiopiston lapsiorkesteri, joht. Aku Korhonen (100 %), 1' 25".

Viipurin musiikkiopiston lapsiorkesteri soittaa Jouko Ilvosen johtamana (100 %), 1' 50".

Helinä Sirkiä soittaa pianolla teknisesti vaativan sävellyksen eli Heitor Villa-Lobosin kappaleen O Polichinello" (A prole do bebê no. 7), (100 %), 1' 25".

Musiikkinumerot 10-13 kuuluvat vuonna 1948 kuvattuun osuuteen.

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
2852
Tarkastuspäivä
22.03.1949
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2000 m
Veroluokka
20 %
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Tarkastusnumero
T-02852
Tarkastuspäivä
18.06.1990
Formaatti
video
Pituus/leikattu
2000 m
Kesto/leikattu
70'10"
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Tarkastuttaja
Yleisradio / Tallennepalvelu
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
19.12.2012
Kesto/leikattu
01:09:06
Ikäraja
S
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
73 min