Pontevat pommaripojat

Bussiga bombare busar (ruotsinkielinen nimi)
The Virile Bomber Boys (englanninkielinen käännösnimi)
Les Braves pilotes de bombardier (ranskankielinen käännösnimi)
Die Resoluten Bomber-Jungen (saksankielinen käännösnimi)
Pontevat pommari-pojat (työnimi)
Pena ja Poke (työnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko elokuvan kuvauspaikkoja Helsingistä tai lähikunnista?

Pontevat pommaripojat

Ville Salmisen ohjaama Pontevat pommaripojat (1948) on komedia kahdesta yksityisetsivästä, Pokesta (Oke Tuuri) ja Penasta (Pentti Viljanen). Velkaiset kaverukset näkevät lehdessä ilmoituksen tohtori Peltosen (Rafael Pihlaja) katoamisesta ja luvatusta löytöpalkkiosta. Pojat vetäytyvät selvittämään juttua maalta vuokraamaansa taloon, joka sattuu olemaan tohtorin siepanneen rikollisliigan naapurissa. Liigan pomo ”Synkkä” (Ville Salminen) ja tämän sisarena esiintyvä ”Kaunotar” (Kirsti Hurme) koettavat hämätä poikia palkkaamalla nämä vartioimaan huvilaansa. Sattumien ja kommellusten kautta pojat saavat vihiä liigan toiminnasta, joka kiinnostaa myös läheisen luontaishoitolan asukkaita.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
7
Näyttelijät
Henkilö Pentti Viljanen , Pena
Henkilö Oke Tuuri , Poke
Henkilö Ville Salminen , "Synkkä"
Henkilö Kirsti Hurme , "Kaunotar"
Henkilö Ossi Elstelä , komisario Hamara alias "Ukko"
Henkilö Uljas Kandolin , "Arpinaama"
Henkilö Rafael Karima , kakun naamaansa saava ravintolan hovimestari
Henkilö Aku Korhonen , etsivä José Carillo alias hiusvesitehtailija Harry Brown
Henkilö Kauko Käyhkö , roisto
Henkilö Varma Lahtinen , "kuuromykkä" palvelija
Henkilö Aarne Laine , Mr. Wilkins alias "Don X", kansainvälisen kasvissyöjäliiton asiamies
Henkilö Uolevi Lönnberg , roisto
Henkilö Tauno Majuri , esitelmätilaisuuden kuuluttaja
Henkilö Sirkka Osmala , neiti Peltonen
Henkilö Rafael Pihlaja , tohtori Peltonen
Henkilö Irja Rannikko , sulotar
Henkilö Vilho Ruuskanen , poliisi
Henkilö Unto Salminen , insinööri Ratas
Henkilö Heikki Savolainen , roisto
Henkilö Harri Sinijärvi , tarjoilija
Henkilö Seija Sora , tohtorinna Peltonen
Henkilö Veikko Tyrväinen , roisto
Henkilö Urho Westman , roisto
Henkilö Kaarlo Wilska , velkoja
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Kauno Laine , etsivä
Henkilö rouva Vapaavuori , tunnistamaton rooli
Henkilö Paavo Sovijärvi , roisto
Henkilö Uuno Andersson , roisto
Avustajat
Kreditoimattomia tunnistamattomia sivuosien esittäjiä tai avustajia: S. Armela, S. Helo, Ilmi Parkkari, T. Sandberg, Sirkka-Liisa Wilén (Lähde: SKF 4) , avustajat
Tekijät
Henkilö Ville Salminen , Ohjaaja
Henkilö Antero Alpola , käsikirjoitus
Henkilö Olavi Karu , käsikirjoitus
Henkilö Osmo Harkimo , kuva
Henkilö Armas Vallasvuo , leikkaus
Henkilö Yrjö Saari , ääni
Henkilö Heikki Aaltoila , musiikki
Henkilö Ville Salminen , lavastus
Yhteisö Suomen Filmiteollisuus SF Oy , levittäjä
Yhteisö VLMedia Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö T. J. Särkkä , tuottaja
Henkilö Alf Salin , studiopäällikkö
Henkilö Leena Huttunen , kuvaussihteeri
Henkilö Aarre Ekholm , B-kuvaaja
Henkilö Olavi Tuomi , kamera-assistentti
Henkilö Uolevi Lönnberg , järjestäjä
Henkilö Jukka Laurin , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Arvo Murtokallio , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Olavi Tuomi , klaffi
Henkilö Päivi Kosonen , valokuvat  (Studio Tenhovaara)
Henkilö Tuulikki Uskali , kampaaja
Henkilö Nils Gustafsson , sähköryhmän esimies
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1948
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
23.12.1948
Ensi-iltapaikat
Riihimäki: Riihilinna
Filmikopioiden määrä
7
Muut näytökset
  • 25.12.1948 Kuopio: Puijo; Tampere: Kino ensi-iltakierros
  • 31.12.1948 Jyväskylä: Elohuvi; Turku: Bio-Bio; Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
  • 01.01.1949 Pori: Asto ensi-iltakierros
  • 15.01.1949 Lahti: Ilves ensi-iltakierros
  • 28.01.1949 Helsinki: Bio-Bio, Kaleva ensi-iltakierros
  • 10.06.1951 Oulu: Tähti ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 13.06.1991 TV2 Katsojia: 458 000
  • 03.04.1999 YLE TV2
  • 24.05.2005 YLE TV2
  • 30.09.2008 YLE TV2
  • 06.01.2009 YLE TV2
  • 24.04.2012 YLE TV1
  • 09.05.2014 YLE TV1
  • 05.04.2016 Yle TV1
  • 16.02.2018 YLE TV1
  • 29.10.2019 Yle TV1
  • 16.03.2021 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: Liisankatu 14:n etupiha (etsivätoimiston piha), Lauttasaari (konnien huvila Kuusilinna), Pohjoinen Rautatiekatu 24 (ravintola jonne "Arpinaama" pakenee), Mariankatu / Liisankatu (Poken pakomatka), Liisakatu 15 A (esitelmäsali)

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Studiot
Helsinki: SF-hallit

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Kuvausaika
Syksy 1948
Sisältöseloste
Aseteollisuuden palveluksessa työskentelevät tiedemiehet, tohtori Peltonen ja insinööri Ratas, ovat kadonneet. Ratas onnistuu pakenemaan kansainvälisen rikosliigan kynsistä ja soittamaan poliisille, ennen kuin hänet ammutaan.

Pena ja Poke pitävät "yksityisylietsiväsalapoliisitoimistoa". Pena kiinnittää kumppaninsa huomion sanomalehdessä luvattuun 100 000 markan palkkioon tohtori Peltosen löytäjälle. He vuokraavat maalta "loistohuvilan", joka osoittautuu ränsistyneeksi autiotaloksi. Konnat majailevat naapurihuvilassa Kuusilinnassa, jossa he pitävät Peltosta vankinaan kiristäen tätä rakentamaan helvetinkoneen. Lähistöllä sijaitsee Niittylehdon luontaishoitola, jonne Peltosen vaimo ja tytär ovat saapuneet ja jossa oleskelee myös salaperäisiä ulkomaisia vieraita, hiusvesitehtailija Brown ja kasvissyönnin puolesta puhuja Mr. Wilkins. Pokea jo kaupungissa metsästänyt velkoja saapuu niin ikään paikalle.

Pena ja Poke tutustuvat pyörätuolilla liikkuvaan konnien päällikköön "Synkkään" ja tämän sisarena esiintyvään "Kaunottareen", jotka antavat kaverusten tehtäväksi vartioida huvilaa ja yöllistä arvoesineiden siirtoa. Pena ja Poke varjostavat konniksi epäilemiään miehiä ja päätyvät takaa-ajoon linja-autolla, joka on täynnä matkustajia ja josta lopulta irtoaa ohjauspyörä. Poke seuraa toista miestä, "Arpinaamaa", ravintolaan, missä hän itse joutuu sekä velkojansa että konnien takaa-ajamaksi. Hän pakenee keittiön ikkunan kautta ja pelastautuu arvokkaaseen yleisötilaisuuteen: häntä luullaan sen ulkomaalaiseksi esitelmöitsijävieraaksi ja hän pitää kangertelevan mitäänsanomattoman puheen, joka palkitaan aplodeilla. Onnittelijoiden joukossa on myös "Arpinaama", joka saa Poken kiinni ja heittää tämän säkissä veteen. Tällä välin Pena on varjostanut toista miestä ja kampittanut tämän katuaukkoon.

Peltonen ei taivu konnien kiristykseen, vaikka näillä on nyt myös hänen tyttärensä vankinaan. Pena kuulee "Synkän" ja "Kaunottaren" keskustelun, jolloin heidän suhteensa ja toimintansa todellinen luonne paljastuu. Hän joutuu vangiksi, samaan aikaan Poke tulee aloittaneeksi yleisen tappelun, jossa "Arpinaama" joutuu tyrmätyksi. Rimpuillessaan siteistä vapaaksi Pena käynnistää vahingossa aikapommin.

Liigan todellinen päällikkö, "Don X" ilmoittaa saapuvansa paikalle vaaleaan sadetakkiin ja mustaan vyöhön pukeutuneena. Sattumalta Poke pukeutuu tähän asuun, onnistuu vapauttamaan Penan ja saamaan konnat lukkojen taakse. Osoittautuu, että oikea "Don X" on Wilkins, samalla kun Brown paljastuu Makarabuan salaisen poliisin edustajaksi ja tienoolla oleskellut silmäpuoli ukko komisario Hamaraksi. Wilkins yrittää paeta käyttäen Peltosen tytärtä kilpenään, mutta saa Poken ja Penan peräänsä. Kun Penan käynnistämä pommi räjäyttää talon ilmaan, Wilkins löytyy kaverusten viereltä.

Pena ja Poke jakavat palkkiorahoja, kun velkoja jälleen ilmestyy heidän asuntoonsa: tämä kuitenkin osuu ponnahduslaudalle, joka lennättää hänet ikkunasta ulos.

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Majakka ja Perävaunu sekä Ohukainen ja Paksukainen nähtiin yleisesti tämän farssin esikuvina. Armoa sille ei annettu.

"'Kaksi riemuidioottia tonttuilemassa', luvataan Suomen Filmiteollisuuden mainoksessa, ja kyllä olikin tonttuilemista korkeimmassa potenssissa. Mutta missä on huumori? Antero Alpola on antanut hyviä näytteitä humoristinkyvyistään, mutta Pontevat Pommeri Pojat ovat niin ääliömäisiä psykopatologisine ilmeilyineen, että täydellisemmin tuskin voisi pilata todella hyviä koomikkoja Oke Tuuria ja Pena Viljasta. Ohjaajaa Ville Salmistako pitäisi tukistaa? Mutta käsikirjoituskin on sekava juttu [- -]." Näin arvioi Vapaan Sanan M 31.1.1949. J-a N-nen (Juha Nevalainen, Ilta-Sanomat 31.1.1949) säesti: "Ulkolaisten pelle-esikuvien mukaan on Pentti Viljasesta ja Oke tuurista tehty kaksi idioottimaista salapoliisia [- -] jotka hoopoilevat epämääräisen roistokoplan paljastamiseksi."

Hufvudstadsbladetin -berg (30.1.1949) oli samoilla linjoilla. "Bussiga Bombare Busar är ett försök att presentera inhemsk släp stick-fars efter amerikanskt mönster. Nästan alla beprövade ingredienser har kommit med utom den viktigaste - humorn. Man har trott att spring i dörrar, sönderslagna möbler och pajaseri är humor, vilket det som bekant inte är."

Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin, -berg jatkoi: "Ville Salminen har i sin regi försök få fart på dumheterna, och däri har han lyckats." Vapaan Sanan M: "Muuten jännityspuolella nähdään parhaat kasvotyypit, joita voisi luetella useampiakin. Ainoata todella vitsikästä elokuvassa on Heikki Aaltoilan parodioiva musiikki, joka myötäilee notkeasti ja kekseliäästi temppuilemista." O. V-jä (Olavi Veistäjä, Aamulehti 29.12.1948) kiteytti yleisarvionsa: "Millekään psykologisille tai todennäköisyyskohdille ei tietystikään anneta mitään arvoa yhtä vähän kuin juonen kiinteydellekään [- -]. Tarkoitus on laadussaan hyvä, mutta valitettavasti kaikki nämä keinot on käytetty loppuun jo aikaisemmin, niin että huvittaminen on kyseenalaista. Alkeellinen komiikantaju kuitenkin kai omalla tavallaan reagoi niiden suhteen."

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Taustaa
Jännitysfarssi Pontevat pommaripojat kuuluu yleisömenestykseltään suurimpien kaupunkien teatteriesityskertojen mukaan laskien Suomen Filmiteollisuuden pohjanoteerauksiin: elokuvaa esitettiin helsinkiläisissä ensi-iltateattereissa Bio-Biossa ja Kalevassa kummassakin vain viikon ajan. Valtion elokuvatarkastamo katsoi elokuvan liian pelottavaksi alle 16-vuotiaille lapsille, mikä riisti Pontevilta pommaripojilta senkin yleisönosan, joka olisi saattanut olla elokuvasta kiinnostunut.

Tarkastamon päätös ei muuttunut valtion elokuvalautakunnassa, jonne tuottaja asiasta valitti perustellen: "Tämä elokuvamme on tehty nimenomaan hauskuttamaan lapsia ja nuorisoa, se ei sisällä mitään väärää tendenssiä, päinvastoin sankarimme', s. o. oikeus johdetaan lopulta voittoon. Se seikka, että elokuva on tehty parodisesti n. s. hulluttelutyyliin ulkolaisten esikuvien mukaan, ei ole mikään syy, miksi se kiellettäisiin lapsilta, päinvastoin on meillä esimerkkejä (koeajoissa) siitä, että lapset kovaäänisesti ja nauraen ovat koko ajan mukana elokuvan kommelluksissa. Elokuvan kaikki henkilöt, 'konnatkin', ovat parodioituja eivätkä mitään todellisen elämän tyyppejä."

Käsikirjoituksen nimiösivulle on tekijäksi merkitty Olavi Alpo, nimimerkin taakse kätkeytyi kaksikko Antero Alpola - Olavi Karu, joiden ainoaksi yhteistyöksi tämä jäi. Antero Alpola loi uransa Yleisradiossa viihteentekijänä ja Olavi Karu, suomalaisen elokuvan uranuurtajan Erkki Karun poika, oli koulutukseltaan ekonomi, jonka vapaa-ajanharrastuksiin kuului elokuvakäsikirjoitusten ohella mm. iskelmien säveltäminen. Käsikirjoituksen alkuun on liitetty luonnehdinta päähenkilöistä. Lisäksi korostetaan sitä, että elokuvan kaikki tyypit on esitettävä karrikoiden, "ja silloinkin kun tapahtumat tuntuvat erikoisen 'jänniltä' on niitä parodioitava. Täten katsojille (ja sensuurille) selvennetään ilman muuta, että kysymyksessä ei ole karmiva ja vakava rikos- ja murhanäytelmä, vaan päinvastoin nauretaan sellaiselle! [- -] Ei milloinkaan pitkäveteisyyttä eikä alleviivauksia! Tämänlaatuinen juttu saa olla korkeintaan 2 000 m!" Tästä 73 minuutin ohjemitasta onkin elokuvan leikkaaja Armas Vallasvuo pitänyt kirjaimellisesti kiinni.

Alkuperäiskäsikirjoituksessa koomikkoparille on annettu nimet Pitkä ja Pätkä - elokuvassa ne on vaihdettu Penaksi ja Pokeksi. Kuusilinnan räjähdyskohtauksessa käytettiin pienoismallia.

Kaarlo Wilskan sukunimi on elokuvan alkuteksteissä muodossa Vilska.

Elokuvan kantaensi-ilta oli 23.12.1948 Riihimäen Riihilinnassa.

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Musiikki
1. Emma
Säv. trad.
Piano (off), 0' 15".


2. Suomen salossa / Honkain keskellä
Säv. Juhana Ennola
Orkesteri (off), 1' 30".


3. Väinämöisen soitto / Vaka vanha Väinämöinen
Säv. trad.
Puhallinsoitin (off), 0' 10".


4. Kesäilta / Ol' kaunis kesäilta
Säv. trad.
Orkesteri (off), 0' 15".


5. Nukku-Matti
Säv. Georg Malmstén
Kellopeli (off), 0' 10".


6. Minä laulan sun iltasi tähtihin
Säv. Frans Linnavuori
Soitinyhtye (off), 0' 15".


7. Isontalon Antti
Säv. trad.
Soitinyhtye (off), 2' 00".


8. Die beiden Grenadiere / Kaksi krenatööriä
Säv. Robert Schumann
Soitinyhtye (off), 0' 15".

Huomautuksia:
Heikki Aaltoilan säveltämiä musiikkikokonaisuuksia orkesterin esittäminä (off) ovat linja-autokohtauksessa rytmimusiikki, 0' 45", ravintolakohtauksessa tanssimusiikki, 2' 10", ja kantotuolikohtauksessa marssi, 0' 25"; tehostemusiikkina on myös Toreadorin teema oopperasta Carmen, säv. Georges Bizet, 0' 05".

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
2778
Tarkastuspäivä
22.12.1948
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2000 m
Veroluokka
35 %
Ikäraja
K
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
30.11.2012
Kesto/leikattu
01:03:26
Ikäraja
7
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
73 min
Kieli (VOD)
suomi