Keittiökavaljeerit

Kökskavaljerer (ruotsinkielinen nimi)
Cavaliers of the Kitchen (englanninkielinen käännösnimi)
Les Cavaliers de cuisine (ranskankielinen käännösnimi)
Die Küchenkavaliere (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa kuvatun elokuvan kuvauspaikkoja? Tunnistatko esiintyjiä? Tunnistatko tekijöitä? Onko sinulla elokuvan käsikirjoitusta?

Keittiökavaljeerit

Keittiökavaljeerit (1948) on Tatu Pekkarisen käsikirjoittama ja Yrjö Nortan ohjaama romanttinen komedia. Maalaistyttö Kerttu Mäkinen (Sirkka Sipilä) lähtee kaupunkiin löytääkseen töitä ja käydäkseen iltakoulua. Hän tutustuu teekkari Martti Alamaahan (Esko Vettenranta), joka etsii myös työtä ja asuntoa. Kerttu ja Martti päätyvät töihin keittiöapulaisiksi Kolkkulan perheeseen. Kohta Kerttua liehittelee Martin lisäksi perheen aikamiespoika Arvi (Esko Saha). Soppaa sekoittaa Kertun Amerikan tädiltä saama perintö.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Henkilö Sirkka Sipilä , Kerttu Mäkinen
Henkilö Esko Vettenranta , Martti Alamaa, teekkari
Henkilö Esko Saha , Arvi Kolkkula
Henkilö Emmi Jurkka , rouva Kolkkula
Henkilö Sven Relander , johtaja Kolkkula
Henkilö Toppo Elonperä , Turtolan isäntä
Henkilö Assi Raine , Viivi
Henkilö Matti Aulos , varatuomari Juntunen
Henkilö Rolf Labbart , Rudolf
Henkilö Saara Ranin , Kertun äiti
Henkilö Irja Rannikko , kotiapulaistarjokas
Henkilö Varma Lahtinen , kylän eukko
Henkilö Kyösti Erämaa , nimismies
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Pikku-Kristiina , tyttö junassa
Henkilö Kerttu Salmi , huonetta tarjoava nainen
Henkilö Elvi Saarnio , pyykkimuija
Henkilö Vilho Ruuskanen , Ville, Turtolan renki
Henkilö Verna Piponius , opintolainalautakunnan sihteeri
Henkilö Leila Nieminen , Rudolfin toinen heila
Henkilö Rakel Linnanheimo , konttoristi opintotoimistossa
Tekijät
Henkilö Yrjö Norta , Ohjaaja
Henkilö Yrjö Norta , tuotantojohto
Henkilö Tatu Pekkarinen , käsikirjoitus
Henkilö Esko Töyri , kuvaus
Henkilö Björn Korander , ääni
Henkilö Tapio Ilomäki , musiikki
Yhteisö Fenno-Filmi Oy , levittäjä
Yhteisö Finnkino Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö Yrjö Norta , käsikirjoitus
Henkilö Yrjö Norta , leikkaus
Henkilö Rakel Tuomi , naamiointi
Henkilö Ami Seteri , studiopäällikkö
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
5 847 669 mk
Julkaistu
1948
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
17.09.1948
Ensi-iltapaikat
Turku: Olympia
Filmikopioiden määrä
Ei tietoa
Muut näytökset
  • 12.11.1948 Tampere: Hällä ensi-iltakierros
  • 14.11.1948 Kuopio: Kuvakukko ensi-iltakierros
  • 28.11.1948 Jyväskylä: Elohuvi; Pori: Sampo ensi-iltakierros
  • 25.12.1948 Oulu: Aula ensi-iltakierros
  • 06.01.1949 Lahti: Häme ensi-iltakierros
  • 07.01.1949 Helsinki: Rea ensi-iltakierros
  • 20.01.1949 Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 19.07.2013 YLE TV1
  • 18.02.2015 YLE TV1
  • 25.09.2015 YLE TV1
  • 11.01.2022 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: Kaisaniemenranta ravintola Kaisaniemen kohdalla, Puistokatu 1b (Yksityinen iltaopisto), Ratakatu 1a, Pohjoinen Esplanaadikatu Aeron toimiston ja Svenska Teaternin kohdalla, Pohjoinen Esplanaadikatu - Unioninkatu, Ullankatu - Vuorimiehenkatu, Puistokatu 7 ja 5, Puistokatu / Raatimiehenkatu (autokolari), Perämiehenkatu 15 / Punavuorenkatu 22 (Rudolfin pidätys), Mannerheimintie 7 (autokauppa), Pohjoinen Rautatiekatu, Bulevardi 28 (Muotitalo Oy), Temppelikatu 13 (Maan Romun paperinkeräyslaatikko)

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Studiot
Helsinki: Fenno-Filmin studio

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Kuvausaika
Huhtikuu - heinäkuu 1948
Sisältöseloste
Kerttu Mäkinen on maalaistyttö, leskiäidin ainoa tytär, joka on käynyt kansanopiston ja on lähdössä Helsinkiin kursseille. He ovat myyneet ainoan lehmänsä, ja saamistaan varoista Kerttu lähettää avustuksen myös Amerikan-tädilleen, joka on kirjoittanut joutuneensa vaikeuksiin.

Helsingissä Kerttu saa paikan kotiapulaisena johtaja Kolkkulan perheessä. Kerttu tutustuu määräilevään ja hienostelevaan rouvaan ja aikamiespoika Arviin, joka on uppoutunut teknisiin keksintöihinsä. Samaan aikaan Kertun junassa tapaama teekkari Martti Alamaa etsii asuntoa ja päättää ottaa paikan Kolkkulan sisäkkönä huomattuaan Kertun olevan myös perheen palveluksessa. Hän saa hyllykön jakaman huoneen Kertun kanssa. Kerttu työskentelee päivisin, Martti iltaisin, molemmat lukevat öisin.

Varatuomari Juntunen yrittää turhaan tavoittaa Kerttua kertoakseen, että tyttö on saanut suuren perinnön kuolleelta Amerikan-tädiltään, joka aikaisemmalla kirjeellään oli halunnut vain koetella Kerttua. Martti ja Arvi eivät tiedä perinnöstä, mutta yrittävät molemmat tehdä vaikutuksen Kerttuun ja kyräilevät toisiaan mustasukkaisina. Eräänä iltana Martti joutuu viihdyttämään rouvaa; Kerttu näkee heidät yhdessä ja murjottaa Martille.

Turtolan isäntä Kertun kotiseudulta on kuullut tytön saamasta perinnöstä ja saapuu esittämään kömpelön kosinnan. Asia raukeaa, eikä Kerttu ota uskoakseen uutista. Tällä välin myös rouva Kolkkula on kuullut Juntuselta, että Kerttu on perinyt 100 000 dollaria, ja päättää lykätä asian ilmoittamista tytölle itselleen. Rouva ryhtyy imartelemaan Kerttua ja pohjustamaan tämän liittoa poikansa kanssa. Kerttu on yhä loukkaantunut Martille ja teeskentelee suosivansa Arvia. Kertun syntymäpäivänä rouva järjestää juhlat, joissa Martti toimii palvelijana luulleen tilaisuutta kihlajaisiksi ja seuraa mustasukkaisena Kertun teerenpeliä Arvin kanssa. Viimein Martti ei enää kestä, vaan sanoo itsensä irti ja lähtee ovet paukkuen. Kerttu syöksyy hänen peräänsä, mutta ei enää tavoita miestä.

Johtaja Kolkkulan sihteeri Viivi kertoo perinnöstä poikaystävälleen Rudolfille, joka poliisietsivänä esiintyen hankkii Kertun henkilökortin ja sen väärennettyään lähettää Viivin Juntusen puheille ja nostamaan rahat. Tyttö käärii rahat sanomalehtipakettiin ja toimittaa ne Rudolfille, joka yrittää livistää toisen naisen kanssa. Tällä puolestaan on toinen mies odottamassa toisessa autossa: seuraa takaa-ajo, joka erinäisten käänteiden jälkeen päättyy siihen, että Rudolf pidätetään ja kadulle pudonnut rahapaketti joutuu paikalle osuneen Martin haltuun. Martti ja Kerttu tapaavat, tekevät sovinnon ja avaavat paketin. Rahat nähdessään Kerttu ryhtyy suunnittelemaan, mitä niillä tekisi ja kuvittelee itsensä morsiamena Martin rinnalla, vaikka ei tiedäkään rahojen kuuluvan itselleen. He kätkevät paketin yöksi vaatekomeroon ja aikovat toimittaa sen aamulla poliisille. Partiolainen tulee keräämään jätepaperia ja vie myös sanomalehteen käärityt rahat. Martti lähtee ajamaan jätepaperiautoa takaa, mutta paketti putoaa kadulle, mistä koira löytää sen.

Tällä välin varatuomari Juntunen on saanut tietää petoksesta Turtolan isännältä ja he lähtevät selvittämään asiaa Kolkkuloille. Arvi kertoo keksineensä television: hän on toimittanut lähettimen isänsä toimistoon ja ruudussa näkyy Kolkkulan sihteeri Viivi, jonka Juntunen tunnistaa Kerttuna esiintyneeksi naiseksi. Martti näkee rahapakettia raahaavan koiran joka hänen takaa-ajamanaan juoksee huoneistoon ja jättää paketin Kertun eteen. Televisioruudussa näkyvät Juntunen ja Viivi, joka tunnustaa petoksen; ruudun "taikapeili" näyttää myös Kertun ja Martin onnen.

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Arvostelijat eivät lämmenneet Tatu Pekkarisen uudelle elokuvahupailulle, vaikka eräät yrittivätkin ymmärtää sen viihtellisiä arvoja. Ra. H. (Raoul af Hällström, Uusi Suomi 9.1.1949) lähti siitä, ettei tämä farssi "kai pyydäkään olla muuta kuin mitä kevyintä ajanvietettä" eikä sen mukaisesti ihmetellyt että "Keittiökavaljeereissakin on aika paljon katsojia vahvasti naurattavaa koomiikkaa, arkista hyväntuulisuutta sekä karkeita liioitteluja ja kömpelyyksiä, jotka saattavat ajattelevan yleisön hämilleen".

J-a N-nen (Juha Nevalainen, Ilta-Sanomat 10.1.1949) oli ankarampi: "Kesyä, naiivia huumoria asuntopulan ja kotiapulaiskurjuuden, kaappijuoppouden ja kilpakosimisen avulla, sitähän Keittiökavaljeereissa on pekkarismaisen tutusti, mutta kyllä asia kerta kaikkiaan on niin, että se, mikä mahdollisesti sopii hyvinkin jonkin syrjäkylän seuranäyttämön palkeille, ei ole elokuvaamisen arvoista materiaalia. Tämä ei ole mitään kotimaisen elokuvan murhaamista, vaan niiden katsojien suoraa puhetta, jotka ihmettelevät, mille se 'suuri yleisö' nauraa."

Martti Savon (Modest Savtschenko, Työkansan Sanomat 11.1.1949) mielestä Keittiökavaljeerit "oli oikeastaan tuomittu epäonnistumaan jo ennen valmistumistaan - siksi kulunut ja banaali on Tatu Pekkarisen alkuperäisaihe ja siksi turhaan venytetty sen käsikirjoitus. Kuitenkin se tapa, jolla elokuvan tekijät ja näyttelijät ovat työnsä suorittaneet, antaa aihetta epäillä, että samat henkilöt pystyisivät paljon parempiinkin saavutuksiin kunhan saisivat vain tukevamman käsikirjoitusperustan. Pekkarisen harvat neronleimaukset on osattu hyvin käyttää, mutta ohjaajalta kaipaisi rohkeampia ja lujempia otteita, etenkin filmin lopussa."

Yrjö Nortan panos ohjaajana ei juuri vetänyt huomiota puoleensa. Näyttelijöistä keräsi kiitosta lähinnä Emmi Jurkka, joka Ra. H:n mukaan tarjosi "ainoan järkevän luonnekuvan": "Hänen iloittelevan hyväntuulisuutensa nähdessään toivoisi hänen pian saavan lahjakkuuttaan vastaavan komediaroolin jossakin filmissä, jonka aihe olisi hänen arvoisensa." G.B-s (Greta Brotherus, Nya Pressen 10.1.1949) tiivisti näkemyksen nuoremmista esiintyjistä: "[- -] ungdomarna Vettenranta, Sipilä och Saha är sympatiska, men går för det mesta omkring och ropar efter regi. Utan att bli hörda."

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Taustaa
Kirjailijapariskunta Aino ja Tatu Pekkarisen kepeät aiheet olivat suomalaisten elokuvantekijöiden erityisessä suosiossa 1940- ja 1950-lukujen taitteessa - kaikkiaan viisi elokuvaa sai vuosina 1948 - 1952 innoituksensa heidän tuotannostaan.

Kesällä 1948 kuvattiin Suomen Filmiteollisuudessa Aino ja Tatu Pekkarisen näytelmään pohjautunut Kalle Aaltosen morsian Ossi Elstelän ohjaamana ja Fenno-Filmissä Tatu Pekkarisen alkuperäiskäsikirjoitukseen perustunut Keittiökavaljeerit Yrjö Nortan ohjaamana. Jälkimmäisen elokuvan käsikirjoituksessa, jota ohjaaja muokkasi edelleen, on kaukaisia yhtymäkohtia Aino Pekkarisen vuonna 1929 kirjoittamaan Keittiörakkautta-näytelmään. Tarinassa on mukana ajankohtaisia aiheita: vuokrasäännöstely, asuntopula, pääkaupungissa tarvittava asumislupa, Kolkkulan perheen kissan nimi Sinuhe ja joka kodin televisio.

Kolkkulan perheen osoitteeksi Helsingissä ilmoitetaan Unioninkatu 38 B eli itse asiassa yliopiston sairaala-alue.

Naispääosan esittäjä Sirkka Sipilä oli SF:n vuosina 1938 - 1943 toimineen Filmikoulun kasvatteja.

Keittiökavaljeerit valmistui elokuun loppuun 1948 mennessä. Elokuvan esityskierros alkoi poikkeuksellisesti Turusta syyskuun puolivälissä. Marraskuussa olivat vuorossa Tampere, Kuopio, Jyväskylä ja Pori, joulukuussa Oulu ja vasta tammikuussa 1949 Helsinki, silloinkin vain yhdessä teatterissa ja ainoastaan yhden viikon. Elokuvan yleisömenestys jäi teatteriesityskertojen mukaan laskien Helsingissä erittäin paljon ja isommissa
maakuntakaupungeissa tuntuvasti vuosien 1948 - 1949 keskitason alapuolelle. Elokuvan tappiot olivat alun toista miljoonaa markkaa. Keittiökavaljeerien ensiesitys televisiossa oli vasta 19.07.2013.

Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kokoelmissa ei ole elokuvan käsikirjoitusta.

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Musiikki
1. Tango
Säv. Tapio Ilomäki
Orkesteri (off, radio), 2' 30".


2. Ha, welch ein Fest, welche Nacht voller Freud! operetista Die Fledermaus / Lepakko
Säv. Johann Strauss nuorempi
1) Orkesteri (off, radio), kahteen kertaan, yht. 3' 20".
2) Es. Sirkka Sipilä, hyräily (playback), 0' 15".


3. Mein Herr Marquis operetista Die Fledermaus / Lepakko
Säv. Johann Strauss nuorempi
Orkesteri (off, radio), 0' 45".


4. Lemmen liekki leimahtaa
Säv. Georg Malmstén, san. Erkki Karu
1) Es. Emmi Jurkka, hyräily (100 %), 0' 05".
2) Piano ja viihdeyhtye (off, radio), 1' 35".
3) Es. Sirkka Sipilä, hyräily (playback), 0' 10".
Levytys:
Greta Pitkänen ja Georg Malmstén, säest. Dallape-orkesteri; Odeon A-228284, 1935.


5. La Paloma / Kyyhkynen
Säv. Sebastian de Yradier
Orkesteri (off, radio), 3' 15".


6. All of Me / Kaiken saat
Säv. Seymour B. Simonie ja Gerald Marks
Orkesteri (off, radio), 1' 10".


7. Marssi
Säv. Tapio Ilomäki
Orkesteri (off), 0' 40".


8. Hei vahtimestari
Säv. ja san. trad.
Es. Sven Relander ja Sirkka Sipilä, laulu (100 %), 0' 20".


9. Jänis istui maassa
Säv. ja san. trad.
Es. Sven Relander, laulu (100 %), 0' 05".

Huomautuksia:
Tapio Ilomäen säveltämä nuorten rakastavaisten teema soi taustamusiikissa selkeästi erottuvana valssina, orkesteriesityksenä (off) kolme kertaa, yht. 8' 25".

Wienervalssin (nro 2) aikana tanssivat Sirkka Sipila ja Esko Vettenranta, All of Me -sävellyksen (nro 6) aikana Emmi Jurkka ja Esko Vettenranta.

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
2658
Tarkastuspäivä
31.08.1948
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2700 m
Veroluokka
25 %
Ikäraja
S
Osia
5
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, YN-menetelmä
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
99 min
Kieli (VOD)
suomi