Neljästoista vieras

Den Fjortonde gästen (ruotsinkielinen nimi)
The Fourteenth Guest (englanninkielinen käännösnimi)
Le Quatorzième invité (ranskankielinen käännösnimi)
Der Vierzehnte Gast (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tiedätkö kenen äänellä Helge Ranin laulaa laulunsa?

Neljästoista vieras

Toivo Särkän ohjaamassa romanttisessa komediassa Neljästoista vieras (1948) Sandkullan kartanon tytär Anna-Lisa Hakenhjelm (Ghedi Lönnberg) palkkaa kiertolaiseksi luulemansa miehen (Rolf Labbart) ylimääräiseksi kihlajaisvieraakseen, herra Hirniseksi. Tosiasiassa kyse on sahanomistajan pojasta Jussi Palomaasta, joka rakastuu juhlissa Anna-Liisaan. Väärinkäsitykset ja kartanon talousongelmat vaikeuttavat kuitenkin parin yhteen päätymistä.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Henkilö Ghedi Lönnberg , Anna-Lisa Hakenhjelm
Henkilö Rolf Labbart , Jussi Palomaa Jr. alias herra Hirninen
Henkilö Hillevi Lagerstam , Anita Allén
Henkilö Helge Ranin , patruuna Magnus Hakenhjelm
Henkilö Teuvo Puro , johtaja Juha Kustaa Palomaa
Henkilö Eero Kilpi , pehtoori Kalle Vanhala
Henkilö Joel Asikainen , Evert Kotila
Henkilö Thure Bahne , Aarne Mellin
Henkilö Matti Aulos , nimismies
Henkilö Aino Lohikoski , Saimi Palomaa
Henkilö Elsa Turakainen , musteri
Henkilö Ida Salmi , Martta, huushollerska
Henkilö Rauha Rentola , 2. daami
Henkilö Kaarlo Halttunen , kamreeri
Henkilö Maire Karila , 1. daami
Henkilö Hannes Veivo , 1. raamimies
Henkilö Harri Sinijärvi , vanha herrasmies
Henkilö Uljas Kandolin , 2. raamimies
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Heikki Eteläpää , mies sahan konttorissa
Henkilö Toivo Särkkä , Sahojen Kontrolliyhdistyksen edustaja
Henkilö Arvo Lehesmaa , Kotilan muonamies
Henkilö Saara Ranin , nimismiehen vaimo
Henkilö Vilho Ruuskanen , mies kihlajaiskutsuissa
Henkilö Päivi Kosonen , johtaja Palomaan sihteeri
Henkilö Eino Kaipainen , pappi
Tekijät
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1948
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
03.12.1948
Ensi-iltapaikat
Jyväskylä: Suomi-Elo
Tampere: Petit
Filmikopioiden määrä
8
Muut näytökset
  • 05.12.1948 Kuopio: Puijo ensi-iltakierros
  • 17.12.1948 Helsinki: Rex ensi-iltakierros
  • 25.12.1948 Pori: Asto ensi-iltakierros
  • 01.01.1949 Lahti: Ilves ensi-iltakierros
  • 30.01.1949 Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
  • 04.02.1949 Turku: Bio-Bio ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 27.10.1963 STV Katsojia: 1 010 000
  • 01.12.1973 MTV2 Katsojia: 910 000
  • 22.01.1991 TV1 Katsojia: 403 000
  • 09.04.1997 YLE TV1
  • 02.02.2005 YLE TV1
  • 12.12.2006 YLE TV2
  • 22.07.2009 YLE TV2
  • 04.10.2011 YLE TV2 Katsojia: 175 000
  • 10.06.2013 YLE TV1
  • 28.10.2014 YLE TV1
  • 14.04.2016 YLE TV1
  • 29.01.2018 YLE TV1
  • 24.07.2020 YLE TV1
  • 11.08.2021 YLE TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Pernaja: Isnäsin saha (Palomaan saha)

Helsinki: Krogiuksen huvila Krogiuksentie 2-4 (Palomaan asuinhuvila), Herttoniemen kartano (Sandkullan kartano), Vantaankoski, Vantaanjoki

Helsingin mlk.: Vuotila (Hakenhjelmin ja Hirnisen kalastusmatka)

Kerava: rautatieasema

Pornainen: Mäntsälänjoen koski

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Sisäkuvat
Pernaja: Isnäsin saha (Palomaan saha)

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Studiot
Helsinki: SF-hallit

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Kuvausaika
Syksy 1948
Sisältöseloste
Sahanomistaja Juha Kustaa Palomaa ja hänen poikansa Jussi ottavat yhteen. Poika haluaa uudistaa yhtiön toimintaa ja työmenetelmiä, mutta kun isä ei luovu ehdottomasta määräysvallastaan, Jussi lähtee työtamineissaan ovet paukkuen. Äidin sovittelut eivät auta, Jussi matkustaa junalla ystävänsä Evert Kotilan luokse. Asemalla hänen laukkunsa vaihtuu samassa junassa matkustaneen neitosen samannäköiseen laukkuun. Kotila ei ole kartanossaan, ja haalaripukuinen Jussi joutuu palaamaan asemalle rankkasateessa kävellen, kunnes saa kyydin nuoren naisen autossa. Heidän ollessaan eroamassa nainen kysyy Jussin mittoja ja tarjoaa kulkurina pitämälleen miehelle erikoislaatuisen yhden illan tehtävän: nainen, Sandkullan kartanon tytär Anna-Liisa Hakenhjelm, tarvitsee kihlajaisiinsa neljännentoista vieraan, koska hänen sulhasensa täti on äärimmäisen taikauskoinen.

Jussi esitellään postivirkamies Hirnisenä, Anna-Liisan lapsuudenystävänä. Vieraiden joukossa on myös junan neitonen, Anita Allén, joka joutuu matkalaukkunsa vaihtumisen vuoksi lainaamaan juhla-asun Anna-Liisalta, sekä Evert Kotila, jota Jussi vannottaa pysymään vaiti oikeasta henkilöllisyydestään. Evert kiinnostuu Anitasta ja kutsuu tämän vierailulle kartanoonsa. Anna-Liisan isä, patruuna Magnus Hakenhjelm, joka on vetäytynyt tilanhoidosta ja tuntee kiinnostusta yksinomaan kalastusta kohtaan, pitää puheen ja kohottaa maljan kihlaparille. Sulhanen, tilanomistaja Arne Mellin, hoivaa lähinnä tätiään, joka pelästyy suolakupin kaatumista. Nimismies kertoo vieraille varkaasta, joka on erikoistunut matkalaukkuihin. Anita tuo julki kokemuksensa, mutta Evert ehtii vaihtaa laukut ja tyttö joutuu nolatuksi.

Hirninen menestyy seuramiehenä etenkin naisvieraiden keskuudessa, ja hankkii päivälliskutsuja. Huomattuaan asian Anna-Liisa kutsuu miehen kahdenkeskiseen puhutteluun, sanoo tämän näytelleen osansa liiankin hyvin ja lähettää tämän takaisin maantielle tarjoten rahaa, jota mies ei ota vastaan. Patruuna, joka pitää Hirnistä hauskimpana vieraana kymmeneen vuoteen, on kuitenkin kutsunut tämän seurakseen kalaretkelle seuraavaksi aamuksi. Retkellä patruuna kertoo Jussille, että kartano on vaikeuksissa ja että Anna-Liisa vain velvollisuudentunnosta aikoo mennä naimisiin rikkaan Mellinin kanssa. Miehet viihtyvät koko päivän yhdessä, kalastaen ja laulellen. Kun isää ei illalla ala kuulua, Anna- Liisa huolestuu ja hälyttää nimismiehen etsimään häntä. Miehet löytyvät nuotiolta kalanpaistosta.

Anna-Liisa pitää Jussin käytöstä anteeksiantamattomana, mutta myöntyy kuitenkin antamaan tälle työtä kartanossa. Jussi paljastaa henkilöllisyytensä tilanhoitaja Vanhalalle ja esittää suunnitelmansa sahan rakentamisesta Hakenhjelmien maalle, lähelle rautatietä ja Palomaan metsiä. Hän pyytää Vanhalaa kirjoittamaan asiasta ikään kuin omana aloitteenaan johtaja Palomaalle. Anitan puheiden harhaanjohtamana Anna-Liisa riitelee Jussin kanssa ja kipakan sananvaihdon päätteeksi ajaa miehen ulos talostaan; sitä ennen Jussi ehtii tunnustaa rakkautensa. Evert puolestaan kertoo Jussille, että Anna-Liisa rakastaa häntä: Jussi jää salaa taloon.

Johtaja Palomaa näkee tilanhoitajan kirjeitse esittämän tarjouksen edut ja saapuu kartanoon neuvottelemaan kaupasta. Aluksi hän pyytää 60 prosenttia voitosta, mutta Vanhalan välityksellä ja isältään piilossa neuvotteluja hoitava Jussi pystyy saamaan tarjouksen Anna-Liisalle ja tämän isälle huomattavasti paremmaksi. Sopimuksen allekirjoituksen jälkeen Jussi astuu esiin, jolloin hänen todellinen henkilöllisyytensä paljastuu kartanon väelle. Sekä johtaja Palomaa että Anna-Liisa loukkaantuvat Jussin neuvotteluissa esittämästä roolista. Kysymys Anna-Liisan naimakaupasta jää ilmaan hänen isänsä vakuuttaessa, että "kun minun tyttäreni sanoo tahdon, hän tarkoittaa täyttä totta".

Alttarilla Anna-Liisa sanoo "tahdon" ja sulhaseksi osoittautuu Jussi. Kirkon ulkopuolella Anna-Liisan isä sanoo Jussin isälle: "Elämässä pätee sama kuin kalastuksessa: kärsivällisyyttä vain, niin kyllä se lopuksi nappaa."

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
"14. vieras Rexissä sivuutettakoon joulun kunniaksi kaikella lempeydellä mahdollisimman lyhyesti", aloitti P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 24.12.1948) ja jatkoi: "Vikoja siinä näet riittäisi luetella liian paljon - pahimpina kaikista käsikirjoitus epäloogillisuudessaan ja ihmiskuvauksen tavattomassa pintapuolisuudessaan."

"Sitä katsoja ei kylläkään ihmettele", kirjoitti H. L. Aamulehdessä 11.12.1948, "että ajanvietekirjallisuudessa moneen kertaan vatkattu aihe ei ole pystynyt inspiroimaan tekijää sen enempää kuin näyttelijöitäkään, mutta onkohan ollut välttämätöntä käyttää niin kulunutta aihetta. Kun se sitten vielä kerrotaan mahdollisimman vähän mukaansa tempaavasti, ei ole ihme, että esitys suorastaan ikävystyttää".

Ilta-Sanomien J-a N-nen (Juha Nevalainen, 27.12.1948) ilmoitti masentuneensa elokuvan "tyhjänpäiväisyyteen ja pinnallisuuteen" ja perusteli: "Neljästoista vieras on niitä huvinäytelmäyrityksiä, joista tyystin puuttuu henkevyys. Henkevyyden puutekin kävisi ehkä vielä jotenkin laatuun, jos elokuvan ohjauksessa olisi jonkinlaista hermoa, pitävää otetta, mutta sitä ei ole."

Lempeämpiä olivat Uuden Suomen Ra. H. (Raoul af Hällström, 24.12.1948) ja Nya Pressenin G. B-s (Greta Brotherus, 28.12.1948): "Toivo Särkkä on ohjannut filmin, keksien kaikenlaista hauskaa, etenkin kartanon päivälliskutsujen kuvaukseen. [- -] Filmi olisi ollut vielä paljon hauskempi, ellei käsikirjoitus olisi monin kohdin niin heikko. Nimetön tekijä on aika avuttomasti kehitellyt juonta eteenpäin sekä tehnyt itsensä syypääksi moniin aukkoihin ja epäjohdonmukaisuuksiin." (Ra. H.); "Härdad som man är av smaklösa och dumma inhemska filmmanus, finner man den lätta komedin om den fjortonde gästen ganska underhållande, trots longörer, logiska luckor, usel fotografering och vanlig rutinregi". (G. B-s).

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Taustaa
"T. J. S. eli Toivo Särkkä [- -] on hiljan alkanut uuden elokuvan saunaamalla elokuvaaja (Sulo) Tammilehdon uudessa saunassa [- -] Keravalla", kertoi lokakuussa 1948 ilmestynyt Elokuvateatteri - Suomen Kinolehti. Alkamassa oli elokuva Neljästoista vieras, jonka alkutekstit eivät mainitse käsikirjoittajaa - kyseessä oli Toivo Särkkä itse. Työn pohjana hänellä on ollut tunnistamaton ulkomainen aihe. Roolinimet (Hakenhjelm, Allén, Mellin, Hirninen, huushollerska, musteri) viittaava Ruotsin suuntaan. Käsikirjoituksen copyright-vuodeksi on merkitty 1948.

Alkujakso sisältää dokumentinomaisia näkymiä Isnäsin sahasta Pernajassa. Alkutekstien pohjana käytetty vaneri liittyy luontevasti näihin näkymiin. Toivo Särkän isä J. V. Särkkä oli metsätyönjohtajana riihimäkeläisen monitoimiyrittäjän ja mm. sahanomistajan H. G. Paloheimon palveluksessa. Elokuvan sahanomistajasuvulle annettu nimi Palomaa saattaa olla muistumaa tästä. Särkän ohjaamille elokuville tyypilliseen tapaan juoneen on liitetty kaksi laulua. Ensimmäisen esittää Rolf Labbart kihlajaisillallisilla, toinen - Kalafiskarin / Kalamiehen laulu - kuullaan ulkona luonnossa Rolf Labbartin ja Helge Raninin duettona. Laulujen sanat eivät sisälly käsikirjoitukseen.

Neljästoista vieras oli ensimmäinen Sulo Tammilehdon yksin kuvaama elokuva. Kolme edellistä elokuvaansa hän oli vuonna 1947 tehnyt yhdessä Felix Forsmanin kanssa. Tammilehdon idea oli lavastaa sahan konttorikohtaus avokulisseiksi autenttiseen sahaympäristöön. Kuvausten läpiviemiselle tuotti vaikeuksia tuulinen sää, joka heilutti papereita lavastuksen pöydillä.

Neljännentoista vieraan yleisömenestys jäi suurimpien kaupunkien teatteriesityskertojen mukaan laskien tuntuvasti vuoden keskitason alapuolelle. Oulun ensi-illan ajankohta ei ole selvillä - esitykset olivat todennäköisesti maaliskuun 1949 yleislakon aikana.

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Musiikki
1. "Pienen mökin rakennan, sammalkankahalle - -"
Säv. Heikki Aaltoila, san. tunnistamaton
Es. Rolf Labbart, laulu ja piano (playback, pianosäestys), 1' 00".


2. Kihlajaisvalssi
Säv. Heikki Aaltoila
Piano ja viihdeorkesteri (off, levysoitin), 3' 05".


3. "Kalafiskarin laulu" / "Kalamiehen laulu"
Säv. Heikki Aaltoila, san. tunnistamaton
Es. Rolf Labbart ja Helge Ranin, laulu (playback, Rolf Labbart ja tunnistamaton laulaja), kolmeen otteeseen, 2' 35".

Huomautuksia:
Joel Asikaisen ja Hillevi Lagerstamin seurustelukohtauksessa kuullaan trumpetin ja soitinyhtyeen esittämää musiikkia (off), 1' 35".

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
2739
Tarkastuspäivä
02.12.1948
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2300 m
Veroluokka
25 %
Ikäraja
S
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
84 min