Soita minulle, Helena!

Spela för mig, Helena! (ruotsinkielinen nimi)
Play for Me, Helena! (englanninkielinen käännösnimi)
Joue pour moi, Helena! (ranskankielinen käännösnimi)
Spiele für mich, Helena! (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko kuvauspaikkoja mm. Helsingistä, Espoosta tai Kirkkonummelta? Tunnistatko esiintyjiä tai tekijöitä?

Soita minulle, Helena!

Hannu Lemisen ohjaama maalaismelodraama Soita minulle, Helena! (1948) on Aino Räsäsen Helena-kirjasarjan filmatisointien ensimmäinen osa (seuraavat 1951, 1955 ja 1957). Kansakoulunopettajatar Helena Parola (Helena Kara) on menossa naimisiin lapsuudentoverinsa Erkin (Rauli Tuomi) kanssa. Päivää ennen häitä paikkakunnalle saapuu kuitenkin hänen ensirakkautensa Jari (Erkki Viljos), joka on myös Erkin paras ystävä.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
7
Näyttelijät
Henkilö Helena Kara , Helena Talasti, o.s. Parola
Henkilö Rauli Tuomi , Erkki Talasti
Henkilö Erkki Viljos , Jari Junkkeri, ent. Jarl Junkerman
Henkilö Elsa Rantalainen , Kristiina Talasti, anoppi
Henkilö Paavo Jännes , majuri evp Perttu Junkkeri
Henkilö Aino Lohikoski , Malviina, karjakko
Henkilö Kosti Aaltonen , Oskari, renki
Henkilö Uljas Kandolin , Yrjö Tuomaala
Henkilö Leo Mikander , Jussi, renkipoika
Henkilö Risto Veste , Pekka
Henkilö Sirkka Hirvonen , Anna Saari
Henkilö Vappu Jurkka , Liisa, morsiusneito
Henkilö Matti Aulos , kunnanlääkäri Wahl
Henkilö Kaarlo Saarnio , kirkkoherra
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Mei-Ling Axberg , opettajan lähtöä sureva tyttö koulun pihalla
Henkilö Jussi Jurkka , kontrabasson soittaja ravintolassa
Henkilö Esko Saha , tanssija ravintolassa
Henkilö Hellä Seteri , vieras häissä ja hautajaisissa
Henkilö Erkki Salin , renki
Henkilö Seija Sora , Irja Tuomaala
Henkilö Paavo Sovijärvi , viulisti juhannustansseissa
Henkilö Olavi Saarinen , renki
Tekijät
Henkilö Hannu Leminen , Ohjaaja
Henkilö Hannu Leminen , tuotantojohto  (tuottaja)
Henkilö Esko Töyri , kuva
Henkilö Björn Korander , ääni
Henkilö Harry Bergström , musiikki
Henkilö Lemi , lavastus
Yhteisö Adams Filmi Oy , levittäjä
Yhteisö Finnkino Oy , levittäjä
Järjestäjä: herra Virtanen (Lähde: SKF 4)
Kreditoimattomat
Henkilö Signe af Forselles , tuotannonjohto
Henkilö Hannu Leminen , leikkaus
Henkilö Rakel Tuomi , naamiointi
Henkilö Hellä Seteri , kampaaja
Henkilö Esko Nevalainen , kamera-assistentti
Henkilö Gösta Salminen , äänitysassistentti
Henkilö Sirkka Hirvonen , kuvaussihteeri
Henkilö Kosti Aaltonen , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Eka Karppanen , julisteen ja alkutekstien suunnittelu
Henkilö Usko Kemppi , laulujen sanat  (musiikkikappaleet Toivesaaren kaunis Anja ja Meidän valssimme)
Henkilö Anna Mutanen , muusikko  (laulu)
Henkilö Harry Bergström , muusikko  (piano ja urkuharmoni)
Kokoonpanot
Group Name Filmikynä , käsikirjoitus
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1948
Alkuperäisteos
Räsänen, Aino: Soita minulle, Helena! Hämeenlinna: Karisto, 1945. (romaani)
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
21.10.1948
Ensi-iltapaikat
Vaasa: Kinema
Filmikopioiden määrä
Ei tietoa
Muut näytökset
  • 22.10.1948 Tampere: Kino; Turku: Bio-Bio ensi-iltakierros
  • 24.10.1948 Pori: Asto ensi-iltakierros
  • 29.10.1948 Helsinki: Rex, Tuulensuu ensi-iltakierros
  • 31.10.1948 Kuopio: Puijo ensi-iltakierros
  • 05.12.1948 Lahti: Ilves ensi-iltakierros
  • 31.12.1948 Jyväskylä: Suomi-Elo ensi-iltakierros
  • 25.07.1949 Oulu: Bio Kiistola ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 26.05.1962 MTV1 Katsojia: 460 000
  • 23.09.1972 MTV2 Katsojia: 560 000
  • 23.08.2006 YleTeema [Minun televisioni]
  • 24.08.2006 YleTeema [Minun televisioni]
  • 26.08.2006 YleTeema [Minun televisioni]
  • 02.03.2010 YLE TV2
  • 06.05.2011 YLE TV1
  • 18.04.2014 YLE TV1
  • 09.08.2016 Yle TV1
  • 19.11.2018 Yle TV1
  • 09.03.2020 Yle TV1
  • 29.11.2021 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki:
Kårböle lågstadieskola Kaarelassa Sorolantie 2 (kansakoulu), Kärkitie Munkkiniemessä (Helena opettelee ajamaan autoa), Tähtitorninvuori (Helena ja Yrjö Haaksirikkoisten patsaalla Tähtitorninvuorella)

Espoo:
Nupurinjärvi (Helenan soutumatka, Yrjö yrittää lähennellä Helenaa), Nupurin kartano talousrakennuksineen ja uimaranta Nupurinkalliontie 3 (Helena soutaa Rannanpihan kartanoon, kartanon päärakennus, navetta ja muut talousrakennukset), pelto Nupurin kartanoa vastapäätä järven toisella puolella (lammashaka, Helena päivänkakkarapellolla), Brobackanjoen jalankulkusillan tienoo Nuuksion ulkoilumajan kohdalta (Helenan ja Pertun keskustelut joen sillan penkillä), Nupurinjärven saunan viereinen kallio (juhannustanssit), Svartbäckinjoen puusilta (heinänteko rantaniityllä), Espoon tuomiokirkko ja sen hautausmaa Kirkkopuisto 5 (Erkin hautajaiset)

Kirkkonummi:
Oitbackan kartano Kiseleffin puistotiellä Oitmäessä (Junkkerin päärakennus ja puutarha)

- Toim. Juha Seitajärvi (2021) Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) pohjalta.
Studiot
Helsinki: Fenno-Filmi Oy:n studio Pieni Roobertinkatu 12-14

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Kuvausaika
Kesä 1948 - 6.9.1948
Sisältöseloste
Kansakoulunopettaja Helena Parola on menossa naimisiin Rannanpihan nuoren isännän Erkki Talastin kanssa. Heti koulun kevätjuhlan jälkeen hän rientää sulhasensa kotiin, missä vanha emäntä Kristiina suhtautuu häneen nurjasti. Helena epäilee, ettei pysty miellyttämään anoppia, mutta Erkki vakuuttaa rakkauttaan. Sairaalloinen Erkki joutuu lepäilemään. "Soita minulle, Helena - jotakin iloista", hän pyytää.

Naapurikartanon isäntä, majuri evp., Perttu Junkkeri, joka nimittää Helenaa "Sunnuntaiksi", kutsuu tytön illaksi luokseen. Junkkerin veljenpoika Jari on yllättäen palannut kotiin ja tapaa Helenan soittamassa ja laulamassa romanttista valssia. Jari sanoo etsineensä Helenaa kaikkialta ja nyt löytäneensä tämän omasta kodistaan. Osoittautuu, että Jari ja Helena ovat entisiä rakastavaisia: takauma näyttää heidän lyhyen romanssinsa, johon kuuluu kävelyretkiä meren rannalla, purjehdusta, auto-ajeluja, retkiä luontoon, tanssiaiset, joiden jälkeen Helena jättää Jarin, koska on saanut tietää tämän olevan naimisissa. Nyt Jari kertoo, että hänen avioeronsa oli tuolloin lähes selvä. "Sinun olisi pitänyt kertoa", Helena vastaa, mutta ei puhu omasta naimisiinmenostaan Jarin parhaan ystävän Erkin kanssa. Jari kuulee asian sedältään.

Ennen häitä vanha emäntä sanoo Helenalle, että Rannanpiha tarvitsee emännän voimakasta kättä ja että talolla on oma elämäntapansa johon tulokkaan on mukauduttava. Jari on läsnä hääjuhlassa, hän onnittelee Helenaa ja Erkkiä. Pian häiden jälkeen hän tulee tapaamaan Helenaa, sanoo lähtevänsä pois ja koettavansa unohtaa. Vanha emäntä yllättää heidät arkaluontoisessa tilanteessa, mikä edelleen lietsoo hänen epäluottamustaan. Hän pitää talon ohjat tiukasti käsissään, Helena tuntee itsensä vieraaksi, vaikka Erkki lohduttaa häntä ja puolustaa häntä äitiään vastaan.

Helena, Perttu ja Jari tekevät yhteisen kalaretken. "Jos sinä kestät, kestän minäkin", Jari sanoo Helenalle kahden kesken. He osallistuvat juhannusjuhliin ja -tansseihin. Helena saa kimppuunsa entisen kosijansa, Tuomaalan Yrjön, mutta Jari ehtii hätään ja ajaa juopuneen ja väkivaltaiseksi käyneen miehen pois. Heinänteko tuo Jarin ja Helenan jälleen yhteen. He tunnustavat rakkautensa, mutta Helena sanoo, että "näin ei voi jatkua". Silti he hakeutuvat toistensa seuraan. Kokiessaan verkkoja he joutuvat myrskyn yllättäminä kahden kesken kalamajalle. Jari päästää tahallaan veneen irti rannasta. Helena ei vastusta, kun Jari syleilee häntä: "Näin kai täytyi käydä." "En sittenkään voi", hän sanoo irroittautuessaan Jarista hieman ennen kuin moottoriveneellä heitä pelastamaan lähteneet Perttu ja Erkki saapuvat paikalle.

Retken seurauksena Erkki vilustuu ja saa kuolemantaudin. Helena, vanha emäntä ja Jari seuraavat hänen kuolinkamppailuaan. Anoppi syyttää tapahtuneesta Helenaa, joka hyväksyy syyllisyytensä. Erkki kuitenkin haluaa pitää sekä Helenan että Jarin viimeiseen asti vierellään. Hautajaisten jälkeen Helena ei tahdo tavata ketään. Kiellosta huolimatta Jari tulee Helenan luo ja pyytää tätä olemaan kiusaamatta itseään: "Junkkerissa on sinulle aina koti." Vanha emäntä on täysin lukkiutunut suruunsa. Helena pyytää anteeksiantoa, mutta emäntä pysyy kylmänä.

Helena päättää lähteä Rannanpihasta. Hän sanoo hyvästit emännälle ja kirjoittaa Jarille, että tämä ei yrittäisi tavata häntä. Naapuritilan omistaja Yrjö kosii Helenaa Tuomaalaan ja hänen kauttaan Helena kuulee myös Rannanpihan uutisia: emäntä käy yhä omituisemmaksi, palvelusväestä ei ole juuri ketään jäljellä. Kun Helena saa tietää, että emäntä on saanut kohtauksen ja osittain halvaantuneena joutunut vuoteenomaksi, hän päättää palata Rannanpihaan. Hän hoivaa vanhusta ja voittaa vähitellen tämän luottamuksen, uskaltaa tämän läsnäollessa jopa tunnustaa rakkautensa Jariin. Emäntä hellii yhä Erkin muistoa, mutta sulaa sovintoon myös Helenan kanssa. "Soita minulle, Helena", hän kirjoittaa lapulle. Soitettuaan ja laulettuaan Helena saa häneltä toisen lapun: "Jari on tullut kotiin". Helena syöksyy ulos, kävelee pelloilla, katsoo kaukaa Junkkerin suuntaan. Hän palaa vanhan emännän luokse: heidän hymyissään on lämpöä ja yhteisymmärrystä.

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Monien arvostelujen kärki kohdistui Aino Räsäsen alkuteoksen heikkouksiin, joista elokuvan ei katsottu päässeen irti. "Junalukemistona melkoista suosiota saavuttanut meikäläinen missiromaani", oli Uudessa Suomessa Ra.H:n (Raoul af Hällström, 31.10.1948) luonnehdinta Räsäsen menestysteoksesta; Suomen Sosialidemokraatissa T. A. (Toini Aaltonen, 4.11.1948) puhui "melodramaattisesta Nyyrikin tasoa edustavasta tosikertomuksesta". Jyrkimmän arvion antoi Vapaassa Sanassa (1.11.1948) nimetön kirjoittaja: "Tässäpä nykykohtainen aihe! Etsitään kirjamarkkinoiden eniten myyty juttu, Aino Räsäsen sentimentaalinen asetelma ja aletaan hakeutua yleisöön ilman vähintäkään taiteellista ambitiota. Teeskentelevä, pohjattoman klisheemäinen ihmiskuvaus haukotuttavan imelästi märehdittynä melodraamana, musiikkina muuan lempiäänilevy ja repliikit kukkuroillaan samantyylisiä kukkasia: oi ja voi, hyvä luoja, onnen siivet, vain sinulle, muistatko niitä ihania päiviä etc. Ja tuota pitäisi koettaa sulatella. Makunäyte tosiaan."

Arvostelijat yrittivät nähdä myös sovittavia piirteitä. "Sievästi kuvitettua viikonloppulukemistoa", tiivisti T. A. arvionsa ja myöntyi tunnustamaan: "Parasta filmissä on kaunis kuvaus, josta vastaa kuvaaja Esko Töyri. Kieltämättä Hannu Leminen omasta puolestaan on myöskin ohjaajana tehnyt parastaan, mutta käsikirjoituksen valitsijana hän ei anna erikoisen hyvää kuvaa taiteellisesta ambitiostaan."

Samoilla linjoilla oli Aamulehden O. V-jä (Olavi Veistäjä, 24.10.1948): "On luonnollista, ettei tällaisesta teennäisestä ja tekoromanttisesta aineksesta saa mitenkään kunnon filmiä, vaikka pyrittäisiinkin taiteelliseen ilmaisuun. Hannu Lemisen ohjaus on luistavaa ja Esko Töyrin kamera on vanginnut kauniita kesäisiä näkymiä - ne ovatkin filmin parasta katseltavaa." Hufvudstadsbladetissa 2.11.1948 -berg säesti: "Till filmens plussidor hör Esko Töyris visserligen konventionella, men sommarfagra kamerabilder, vidare Elsa Rantalainens bittra svärmor och trion pigan, drängen och drängpojken. Leo Mikander i den sistnämnda rollen ger allt större löften. Paavo Jannes och Rauli Tuomis insatser tillhör också de positivare." Muutkin arvostelijat nostivat juuri Rauli Tuomen esiin epäkiitollisiksi katsotuista roolitöistä.

Myönteisesti elokuvaan suhtautui Ilta-Sanomien J-a N-nen (Juha Nevalainen, 30.10.1948): "14 painosta viittaa selvästi siihen, että kansan mieli on nykyisin tällaisten ajasta irrallisten rakkauskertomusten luokse. Ja mikäpä siinä, eihän niistä sielulleen suurta vahinkoa saa. Aino Räsäsen aiheesta tehty, Hannu Lemisen ohjaama elokuva palvelee varsin tyydyttävästi näitä kansan romantiikan toiveita. Hannu Lemisen ohjaus on hieman liiankin arvokasta ja jäykän juhlallista tällaiseen tarinaan. Hän olisi huoletta voinut kirvoittaa sitä pateettisuuden tuntua, joka aivan tarpeettomasti nyt kahlitsee hänen muuten monin kohdin oikein hienostuneesti ohjattua työtään. Leminen on visusti pysytellyt romantiikan hengessä, realismia elokuvasta ei etsimälläkään löydä. [- -]. Mitään huikeaa hurraata tämä elokuva ei suinkaan ansaitse. Täytyy vain osata suhtautua niinkuin 14 painosta edellyttää."

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Taustaa
Aino Räsäsen kaikkiaan 12-osaiseksi paisuvan Helena-sarjan ensimmäinen romaani Soita minulle, Helena! (1945) sai niin hyvän myyntimenestyksen, - 100 000 kappaletta vuoden 1947 loppuun mennessä - että Hannu Leminen sovitti teoksen myös elokuvaksi, nimiosassa ohjaajan vaimo Helena Kara. Käsikirjoitusnimimerkin Filmikynä taakse kätkeytyi ohjaajan itsensä ohella Ilmari Unho, joka tässä yhteydessä kaihtoi julkisuutta siitä syystä, että oli tuohon aikaan Suomi-Filmin palkkalistoilla.

Elokuvasovitus poikkeaa useissa kohdin alkuperäisteoksesta. Helenan opettajavaihe sivuutetaan lähes viittauksenomaisesti. Helenan ja Jarin tutustuminen on lisätty takautumaksi. Romaanissa Helena soittaa viulua, elokuvassa urkuharmonia ja pianoa. Romaanissa Jari on naimaton, elokuvassa hän Helenan kohdatessaan on naimisissa, mutta eroaikeissa vaimostaan. Romaanissa Erkki Talastin ohella myös Rannanpihan Kristiina-emäntä kuolee ja Helena ja Jari menevät lopussa naimisiin.

Kohtauksesta, missä Helena ampuu metsästyskiväärillä reiän Rannanpihan tuuliviiriin, käy ilmi tilan perustamisvuosi 1862, romaanissa sitä ei mainita.

Toisessa miespääosassa nähtiin ensimmäistä kertaa valkokankaalla 28-vuotias Erkki Viljos, oikealta sukunimeltään Siltanen. Elokuvan kuvausvaiheessa häntä mainostettiin nimellä Erkki Viljo - taiteilijanimen muuttaminen oli kuitenkin välttämätöntä sen jälkeen kun oli käynyt ilmi, että Viljo oli suojattu sukunimi. Rauli Tuomelle tämä elokuva jäi viimeiseksi, hän kuoli 2.2.1949.

Musiikin johtoteemana Harry Bergström on käyttänyt vuonna 1946 säveltämäänsä Toivesaaren kaunis Anja -valssia uudelleen sovitettuna. Kappale levytettiin vuonna 1948 uudestaan nimellä Meidän valssimme.

Elokuvatarkastamo määräsi elokuvan ensiksi lapsilta kielletyksi. Tarkastamon jäsen Väinö Meltti muutti päivää myöhemmin päätöksen koskemaan alle 12-vuotiaita.

Elokuvan alkuperäiset kuva- ja ääninegatiivit tuhoutuivat Adams Filmin tulipalossa 1959, elokuvasta on olemassa kuitenkin filmikopioita. Niiden kopiomäärä ei ole tiedossa. Tarkastuskortteja tilattiin 12, ja yleinen käytäntö oli, että niitä varoiksi hankittiin pari kappaletta enemmän kuin mitä esityskopioita oli.

Elokuvan yleisömenestys oli suurimpien kaupunkien teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden 1948 kolmanneksi paras. Edelle menivät Suomen Filmiteollisuuden Kalle Aaltosen morsian sekä Suomi-Filmin Ruusu ja kulkuri.

Fennadassa jatkettiin 1950-luvulla Helena-elokuvien sarjaa kolmella elokuvalla … Ja Helena soittaa (1951), Näkemiin Helena (1955) ja Pää pystyyn Helena (1957).

Soita minulle, Helena! -romaanista oli syksyyn 1991 mennessä otettu kaikkiaan 25 painosta. Vuonna 1948 ilmestyivät romaanin sekä 13. että 14. painos. "Filmikuvin kuvitettu halpa kansanpainos" on peräisin vuodelta 1959.

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Musiikki
1. Alkusoitto
Säv. ja sov. Harry Bergström
Orkesteri (off, alkutekstit), 1' 50".


2. Virsi 557 ("Jo joutui armas aika - -")
Säv. ja san. tuntematon ruotsalainen, suom. san. Alfred Brynolf Roos ja Elias Lönnrot
Es. "koululuokka", laulu, ja Helena Kara, urkuharmoni (playback, lapsikuoro, urkuharmonisäestys), 0' 30".


3. Kevätperhonen
Säv. ja sov. Harry Bergström
Es. Helena Kara, urkuharmoni (playback, Harry Bergström), 1' 00".
Levytys:
Iloiset Soittoniekat, joht. Harry Bergström; Finlandia P 202, huhtikuu 1954.


4. Toivesaaren kaunis Anja / Meidän valssimme
Säv. Harry Bergström, san. Usko Kemppi
1) Es. Helena Kara, laulu ja piano (playback, Anna Mutanen, laulu, piano- ja viihdeorkesterisäestys), 1' 35".
2) Orkesteri (off, levysoitin, ja playback/orkesteri), 1' 10".
3) Es. Helena Kara, piano (playback, Harry Bergström), 1' 30".
4) Es. Helena Kara, laulu ja urkuharmoni (playback, Anna Mutanen, laulu, urkuharmoni- ja viihdeorkesterisäestys), 1' 50".
Levytys:
Teemu Grönberg ja Sointu-orkesteri; Sointu 809, 1946.
Uudelleenjulkaisu (Toivesaaren kaunis Anja) cd-kokoelmalla Sointu volume 6; Fifty-Fifty Records FFCD 1033, 2001.
Eero Väre ja Harry Bergströmin yhtye; Sävel S 9005, 8.10.1948.
Uudelleenjulkaisu (Meidän valssimme) cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 5 - Musiikkia elokuvista 1946-1949; Artie Music AMCD 1042,
2013.
Anna Mutanen ja orkesteri; ääniraidan uudelleenjulkaisu (Meidän valssimme) cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 5 - Musiikkia elokuvista 1946-1949; Artie Music AMCD 1042,
2013.


5. Soita minulle / Häävalssi
Säv. Harry Bergström
1) Piano ja viihdeorkesteri (off), 1' 55".
2) Es. Helena Kara, piano (playback, Harry Bergström), 0' 20".
Levytys:
Harry Bergströmin yhtye; Sävel S 9005, 8.10.1948.
Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 5 - Musiikkia elokuvista 1946-1949; Artie Music AMCD 1042,
2013.


6. Juhannusjenkka
Säv. Harry Bergström
1) Viihdeyhtye (off), 1' 45".
2) Es. Helena Kara, urkuharmoni (playback, Harry Bergström), 0' 25".


7. Juhannusvalssi
Säv. Harry Bergström
Viihdeyhtye (off), 1' 25".


8. Varjele, Luoja ("Varjele, Luoja, ihmisen lasta merimiehen muijaksi joutumasta - -")
Säv. ja san. trad.
Es. Aino Lohikoski, hyräily (100 %), 0' 15".


9. Loppusoitto
Säv. Harry Bergström
Orkesteri (off, mm. lopputekstit), 2' 35".

Huomautuksia:
Meidän valssimme kuullaan myös alku-, loppu- ja taustamusiikissa toistuvana teemana. Taustamusiikissa vilahtaa motiivina Richard Wagnerin teema Braut Chor oopperasta Lohengrin.

- Toim. Juha Seitajärvi (2022) Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) pohjalta.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
2692
Tarkastuspäivä
19.10.1948
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2500 m
Veroluokka
20 %
Ikäraja
K12
Osia
5
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastuspäivä
07.02.1950
Veroluokka
VV
Ikäraja
K12
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
07.04.2014
Formaatti
verkkoaineisto
Perustelut
Ahdistus.
Kesto/leikattu
01:25:39
Ikäraja
7
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, YN-menetelmä
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
91 min
Kieli (VOD)
suomi