Irmeli, seitsentoistavuotias

Irmeli, sjuttonåringen (ruotsinkielinen nimi)
Irmeli, Sweet Seventeen (englanninkielinen käännösnimi)
Irmeli, 17 ans (ranskankielinen käännösnimi)
Irmeli mit siebzehn Jahren (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko lähinnä Helsingissä kuvatun elokuvan esiintyjiä tai tekijöitä?

Irmeli, seitsentoistavuotias

Ville Salmisen ohjaama draama Irmeli, seitsentoistavuotias (1948) pohjautuu vapaasti tšekkoslovakialaiseen elokuvaan Sextánka ja sen saksankieliseen versioon Arme kleine Inge / Die Sextanerin (molemmat 1936). Irmeli Svanberg (Eila Peitsalo) palvoo kuolleen säveltäjäisänsä muistoa mutta ihastuu äitinsä Ruutin (Birgit Kronström) uuteen sulhaseen, tohtori Heimo Hallamaahan (Tauno Majuri). Onneton rakkaus masentaa Irmelin ja tyttö yrittää karata Ruotsiin. Perheen vuokralaisena asuva insinööriopiskelija Antti Koski (Kullervo Kalske) lähtee Irmelin perään tuodakseen hänet takaisin kotiin.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
7
Näyttelijät
Henkilö Eila Peitsalo , Irmeli Svanberg
Henkilö Birgit Kronström , maisteri Ruut Svanberg
Henkilö Kullervo Kalske , Antti Koski
Henkilö Tauno Majuri , kemian tohtori Heimo Hallamaa
Henkilö Rauha Rentola , Sentta, Svanbergien kotiapulainen
Henkilö Ville-Veikko Salminen , Erkki Svanberg, "Eka"
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Jussi Jurkka , Pertti
Henkilö Kalevi Hartti , Irmelin luokkatoveri
Henkilö Sirkka Osmala , Kirsti
Henkilö Ture Ara , lääkäri
Henkilö Helge Ranin , maestro Eugen Wolffmann
Henkilö Kauko Käyhkö , Sentan sulhanen, palosotilas
Henkilö Harri Sinijärvi , laborantti Andersson
Henkilö Veikko Linna , moottoriveneen perämies
Henkilö Aarne Laine , asemamies
Henkilö Alfons Hannus , konduktööri
Henkilö William Reunanen , mies junassa
Henkilö Mikko Kallakari , veneenomistaja
Henkilö Ilmari Peitsalo , Antero Svanberg valokuvassa
Henkilö Uolevi Lönnberg , kuorma-auton kuljettaja
Avustajat
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, sivuosien näyttelijöitä tai avustajia: Gunnel Hanén, Lennart Lauramaa, A. Nyberg, Kaarlo Wilska (Lähde: SKF 4) , avustajat
Tekijät
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1948
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
09.09.1948
Ensi-iltapaikat
Riihimäki: Riihilinna
Filmikopioiden määrä
7
Muut näytökset
  • 10.09.1948 Helsinki: Kaleva, Rex; Tampere: Kino; Turku: Bio-Bio ensi-iltakierros
  • 18.09.1948 Jyväskylä: Suomi-Elo ensi-iltakierros
  • 26.09.1948 Kuopio: Puijo ensi-iltakierros
  • 03.10.1948 Lahti: Ilves; Pori: Asto ensi-iltakierros
  • 10.10.1948 Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
  • 18.05.1950 Oulu: Bio Kiistola ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 31.03.1973 MTV2 Katsojia: 690 000
  • 17.11.1992 TV1
  • 18.04.2001 YLE TV1
  • 19.07.2005 YLE TV2
  • 05.09.2007 YLE TV2
  • 22.08.2009 YLE TV2
  • 10.02.2014 YLE TV1
  • 23.02.2016 YLE TV1
  • 27.02.2018 YLE TV1
  • 09.06.2020 Yle TV1
  • 21.07.2021 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: Unioninkatu 2 (koulu), Bernhardinkatu, Eteläranta 2, Hietaniemen hautausmaa, Kaupungin puutarha, ravintola Kalastajatorpan ulkoterassi Kalastajatorpantie 1, Tähtitornin vuori, Unioninkatu 2:n piha, Pohjoisranta 20-24 (Keskuslaboratorio), Malmin lentoasema, Mannerheimintie, Mannerheimintie / Kuusitie, Helsingin laivaväylä, Ullanlinnanlaituri

Hyvinkää: rautatieasema

Turku: Läntinen Rantakatu, rautatieaseman matkustajalaituri, Asemanaukio

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Sisäkuvat
Helsinki: ravintola Kalastajatorppa Kalastajatorpantie 1, Kaupungintalon juhlasali Pohjoinen Esplanaadikatu 11-13 (konserttisali)

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Studiot
SF-hallit

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Kuvausaika
Kesä 1948
Sisältöseloste
Irmeli Svanberg vaalii hartaasti muistoa isästään, joka on kuollut kaksi vuotta aikaisemmin saamatta tunnustusta säveltäjänä. Kun hänen äitinsä, maisteri Ruut Svanberg, ilmoittaa menevänsä naimisiin esimiehensä, kemian tohtori Heimo Hallamaan kanssa, Irmeli kokee sen petoksena isää kohtaan.

Svanbergien huoneistoon muuttaa alivuokralaiseksi Antti Koski, joka työskentelee päivisin autoverstaassa mekaanikkona ja opiskelee iltaisin sähköteknikon tutkintoa varten. Antti valittaa Irmelin pianonsoitosta, mutta nuoret ystävystyvät pian. Irmeli yrittää soittaa isänsä sävellyksiä, puhuu tästä "väärinymmärrettynä nerona" ja sanoo menevänsä syksyllä Sibelius-Akatemiaan.

Kuultuaan äidin naimisiinmenosta Irmeli päättää muuttaa pois kotoa. Hän saa huoneen ystävättärensä Kirstin luota. Äiti hyväksyy järjestelyn, samalla kun hän pyytää Heimoa voittamaan Irmelin puolelleen sillä aikaa, kun hän itse on työmatkalla Tukholmassa. Heimo järjestää liput vanhan tuttavansa, kuuluisan saksalaisen pianistin Eugen Wolffmannin loppuunmyytyyn konserttiin ja kutsuu Irmelin seurakseen. Konsertin jälkeen ravintolassa Irmeli sulaa Heimolle myötämieliseksi, kun tämä osoittaa kiinnostusta hänen isänsä musiikkiin ja lupaa näyttää sävellyksiä Wolffmannille. Wolffmann arvioi sävellykset "sympaattisiksi mutta miltei amatöörimäisiksi". Heimo lohduttaa Irmeliä ja vakuuttaa, että isän muisto ei tästä himmene.

Irmeli huomaa rakastuneensa Heimoon ja muuttaa takaisin kotiinsa. Kun äiti soittaa Tukholmasta ja ilmoittaa palaavansa seuraavana päivänä, tyttö masentuu: hän ymmärtää rakastavansa miestä, joka kuuluu hänen äidilleen. Hän yrittää päästä alakulostaan houkuttelemalla aikaisemmin syrjimäänsä Anttia kanssaan tanssimaan, mutta tämä sanoo valmistautuvansa tenttiin. Irmeli tavoittaa Kirstin, joka parhaillaan pitää raisuja juhlia huvilallaan heidän yhteisten ystäviensä kanssa. Muuan poika, Pertti, tarjoutuu hakemaan Irmelin autolla mukaan. Huvilalla Pertti yrittää vietellä Irmelin ja saa hänet kahden kesken makuuhuoneeseen, kunnes tyttö säikähtää ja pakenee silmittömästi läpi metsien maantielle, mistä hän saa peukalokyydin Helsinkiin. Hän palaa kotiin juuri kun Antti on lähdössä työhön ja sanoo tälle olevansa "likainen ja turmeltunut".

Äidin ja Heimon työpaikalla laboratoriossa Irmeli huomaa myrkkypullon ja sujauttaa sen itselleen; yhtä salaa hän palauttaa sen kun asiasta nousee häly. Kihlajaisjuhlassa Heimo tanssittaa Irmeliä, joka kuvittelee olevansa Heimon morsian. Hän valvoo koko seuraavan yön parvekkeella, vilustuu ja sairastuu molemminpuoliseen keuhkokuumeeseen. Toipuminen kestää kauan, sillä lääkärin mukaan Irmeli ei haluakaan parantua. "Tunnen suurta tyhjyyttä. En tiedä, rakastanko vielä Heimoa", Irmeli kirjoittaa päiväkirjaansa päästyään jalkeille.

Äiti ja Heimo lähettävät Irmelin toipumislomalle lepokotiin Punkaharjulle. Irmeli on mukautuvinaan suunnitelmaan, mutta tulee paljastaneeksi Sentalle, kotiapulaiselle, että hän aikookin matkustaa salaa Ruotsiin. Sentta puolestaan kertoo asian Antille, joka lähtee autolla Irmelin perään Turkuun ja Ruissaloon, missä tämän on määrä nousta moottoriveneeseen, mutta tyttöä ei vielä näy. Irmeli on joutunut viettämään yön pienellä asemalla ja saapuu vasta seuraavana päivänä Ruissaloon, missä Antti odottaa häntä veneen omistajaksi naamioituneena. Hän onnistuu harhauttamaan tyttöä niin, että hänen henkilöllisyytensä ja matkan määränpää paljastuvat vasta kun vene saapuu Helsinkiin. Irmeli kiukustuu, mutta Anttikin pyytää selitystä, jolloin tyttö kertoo hänelle rakastumisestaan Heimoon. Antti on ymmärtäväinen ja ilmoittautuu äidin edessä syypääksi Irmelin karkumatkaan. "Nyt olen löytänyt oikean tien", Irmeli sanoo äidilleen ja vetäytyy kahdenkeskiseen läheisyyteen Antin kanssa.

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Elokuva sai helsinkiläisiltä kriitikoilta yksimielisen nyreän vastaanoton. Monet arvostelijat muistuttivat, että syy ei välttämättä ollut ohjaaja Ville Salmisessa, vaan tuotanto-olosuhteissa: "Aiheen ja käsittelyn uusiutuva naiivius, jossa usea ansiokas piirre peittyy moneen heikkouteen, siinä tämänkertaisenkin Suomen Filmiteollisuuden ensi-illan yleiskuva. Syy ei selvästikään ensisijaisesti ole ohjaajassa, jolle ei suoda kuin kaikkein minimaalisin valmistusaika. Miltei perätysten kaksi filmiä Ville Salmiselta riittää hänen puolustuksekseen, mutta ei todista tuottajan taiteellista vastuuntuntoa" (UGS eli U. G. Seppänen, Vapaa Sana 13.9.1948).

"Hieman käy sääliksi myös ohjaaja Ville Salmista, jolla tuloksesta päätellen on ollut vallan tulimmainen kiire filmiä tehdessään, ja näyttelijöitä, joiden sen tulimmaisen kiireen keskellä on yritettävä esittää luonnetehtäviä", kirjoitti Juha Nevalainen (Ilta-Sanomat 11.9.1948). G. B-s (Greta Brotherus, Nya Pressen 13.9.1948) oli vielä tylympi: "Flertalet inhemska filmer fortsätter att envist slå sina egna bottenrekord i manuskriptens velighet. Det finns ingen anledning att ägna en produkt som Irmeli, sjuttonåringen en allvarlig anmälan, man kan blott kort konstatera att manuset är hjälplöst, regin klumpig, medan skådespelarna trots dessa handicap stundom lyckas få replikerna att låta naturliga."

T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 19.9.1948) näki elokuvan todisteena siitä, "miten köyhästi ja valjusti kotimainen elokuva saattaa käsitellä mielenkiintoisiakin aiheita" ja jatkoi: "Koska käsikirjoituksen tekijää ei ole mainittu, todistaa se, että siihen puoleen ei ole viitsittykään kiinnittää riittävää huomiota. [- -] On sääli, että Ville Salminen joutuu mittelemään voimiaan näin heikosti käsitellyn aiheen kanssa. Hänkään ei nähtävästi voi poistaa nykyisistä aikaansaannoksistaan SF:lle tutunomaista leimamerkkiä. Parastaan hän on kuitenkin yrittänyt, sen havaitsee monista yksityiskohdista."

Uuden Suomen Ra. H. (Raoul af Hällström, 12.9.1948) valitti, että "kertomus on olevinaan psykologinen, mutta siinä on niin paljon epäjohdonmukaista ja perustelematonta, juonessa niin paljon väkinäistä ja tekemällä tehtyjä käänteitä, että katsoja joutuu koko ajan harmittelemaan". P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 15.9.1948) näki virheen tapahtuneen jo aiheen valinnassa: "Minkä ihmeen vuoksi 'tähän hätään' otettiin näin vaikea ja vaativa aihe. Äidin ja tyttären yhteisen rakkauden aiheuttamista pulmista ja mutkista on tehty viime vuosina peräti innokkaasti sekä elokuvia että näytelmiä ja tehty myös siksi hyviä ja siksi loistavin näyttelijävoimin, ettei ainakaan tällä meikäläisellä Irmelillä ollut edes ensimmäisiä edellytyksiä pohjaksi. Koko tarinan, kuvauksen ja myös näyttelijätöiden pinnallisuus jäi sellaiseen pseudotuntumaan, ettei se hevin jaksanut edes kiinnostaa."

Myönteisesti elokuvaan suhtautui Aamulehden O. V-jä (Olavi Veistäjä, 14.9.1948), joka eräiden varausten jälkeen antoi tunnustusta: "Mutta kaikesta huolimatta filmillä on melkoisia ansioista nimenomaan sivistyneistökuvauksena: sen päähenkilöt, tytär, äiti ja tämän sulhanen ovat todella sivistyneitä, heihin uskoo tässä suhteessa, ja se on harvinaista suomalaisessa filmissä, jonka heikkoutena on juuri sivistyneistön käsitteleminen. Suuri ansio tästä tulee epäilemättä ohjaaja Ville Salmisen osalle. Elokuva on muutenkin hänen tapaansa luistava ja huolella tehty. Nimiosassa Eila Peitsalolla on puolellaan aito ja herkkä nuoruus, hänen ei tarvitse oikeastaan paljoakaan näytellä, hän on todella seitsentoistavuotias. Mutta hänessä on lisäksi lämpöä ja tunnetta ja hän pystyy myös tuomaan sen julki."

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Taustaa
Laulavan sydämen (1948) toiseen naispääosaan oli lehti-ilmoitusten perusteella löytynyt 17-vuotias turkulainen Eila Peitsalo. Tuottaja T. J. Särkkä, joka itse ohjasi Laulavan sydämen eräät kohtaukset, oli tulokkaan roolisuoritukseen niin ihastunut, että kirjoitti tšekkoslovakialaisen elokuvan Sextánka saksankielisen version pohjalta käsikirjoituksen Irmeli, seitsentoistavuotias, jonka nimiosa oli tarkoitettu Eila Peitsalolle.

Svatopluk Innemannin ohjaama alkuperäiselokuva Sextánka (1936) perustui Vilém Neubauerin samannimiseen romaaniin vuodelta 1927, joka oli filmattu jo tuoreeltaan vuonna 1928. Innemann teki elokuvasta yhdessä Robert Landin kanssa myös saksankielisen version Arme kleine Inge / Die Sextanerin, jota esitettiin Suomessa vuonna 1937 nimellä Inge 16-vuotias. Molempien versioiden pääosassa oli Rolf Wanka.

Elokuvan Irmeli, seitsentoistavuotias ohjasi kesällä 1948 Ville Salminen kolmantena SF-työnään. Käsikirjoitukseen T. J. Särkkä liitti epätavallisen johdanto-osan, jossa hän laveasanaisesti erittelee ja luonnehtii kutakin elokuvan tärkeimmistä henkilöistä.

Irmeli, seitsentoistavuotias oli Osmo Harkimon (1923-2007) ensimmäinen työ pääkuvaajana Suomen Filmiteollisuudessa - sitä ennen hän oli kuvannut Teuvo Tuliolle elokuvan Intohimon vallassa (1947). Komedioista ja musikaaleista tuttu Birgit Kronström puolestaan palasi valkokankaalle viiden vuoden tauon jälkeen. Kyseessä oli hänen toinen "vakava" elokuvaosansa; ensimmäinen oli elokuvassa Hevoshuijari (1943).

Elokuvatarkastamon puheenjohtaja, hallitusneuvos Antti Inkinen olisi halunnut leikattavaksi tarinan lähentelykohtauksen, joka kirjattiin tarkastamon papereihin rakastelukohtauksena. Tarkastamon kahden jäsenen Ensio Hiitosen ja Väinö Meltin yhteispäätöksellä kohtausta ei leikattu, mutta elokuva määrättiin kielletyksi alle 14-vuotiailta. Tätä ikärajaa ei ollut aikaisemmin käytetty kotimaisten elokuvien kohdalla.

Elokuvan yleisömenestys oli suurimpien kaupunkien teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden keskitasoa selvästi heikompi. Kantaensi-ilta oli 9.9.1948 Riihimäen Riihilinnassa.

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Musiikki
1. "Notturno elegiaco"
Säv. Heikki Aaltoila
Es. Eila Peitsalo, piano (playback, tunnistamaton pianisti), 0'45".


2. Rondo capriccioso
Säv. Felix Mendelssohn-Bartholdy
Es. Helge Ranin, piano (playback, tunnistamaton pianisti), 0' 40".


3. Improvisaatio
Es. Kalevi Hartti, piano (100 %), 0' 40".


4. Tanssi
Säv. Heikki Aaltoila
Viihdeyhtye (off), 1' 20".


5. An der schönen blauen Donau / Tonava kaunoinen
Säv. Johann Strauss nuor.
Piano ja orkesteri (off), 0' 50".

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
2665
Tarkastuspäivä
09.09.1948
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2250 m
Veroluokka
20 %
Ikäraja
K-14
Osia
4
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
09.02.2014
Kesto/leikattu
01:18:00
Ikäraja
7
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
82 min
Kieli (VOD)
suomi