Sydämeni laulu

Mitt hjärtas sång (ruotsinkielinen nimi)
Song of My Heart (englanninkielinen käännösnimi)
La Chanson de mon coeur (ranskankielinen käännösnimi)
Lied meines Herzens (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Sydämeni laulu

Arvo Tammisen ohjaama dokumenttielokuva Sydämeni laulu (1948) esittelee seikkaperäisesti amerikansuomalaisten elämänmenoa, saavutuksia ja asuinalueita halki mantereen. Sen keskushenkilönä on ohjaajan pieni Kaarina-tytär, jonka vanavedessä katsojat pääsevät tutustumaan myös yleisemmin Yhdysvaltojen maisemiin. Esittelyelokuvassa nähdään monia julkisuuden hahmoja, joista tunnetuimpia ovat hanuritaiteilija Onni Laihanen, "Amerikan ääni" Eero Boman, ent. senaattori ja Raivaaja-lehden toimittaja Oskari Tokoi, näyttelijät Tuulikki Paananen ja Eino Haavisto, kuvanveistäjä Mauno Oittinen, taidemaalari Juho Rissanen sekä juoksijaveljekset William ja Tatu Kolehmainen.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Kaarina Tamminen , pikku-Kaarina
Esiintyjät
Henkilö Tuulikki Paananen
Kreditoimattomat esiintyjät
Henkilö Kastehelmi Karjalainen , selostaja
Henkilö Heikki Packalén , selostaja
Tekijät
Henkilö Arvo Tamminen , Ohjaaja  (suunnittelu)
Henkilö Yrjö Rauanheimo , selostus  (selostusteksti)
Henkilö Arvo Tamminen , kuvaus
Henkilö Heikki Aaltoila , musiikki  (musiikin sovitus ja johto)
Yhteisö Oy Filmiseppo , levittäjä
Orkesteri: Studio-orkesteri (Lähde: SKF 4)
Kreditoimattomat
Henkilö Veli Tamminen , tuottaja
Henkilö Veli Tamminen , kuvaus  (johdantojakso)
Henkilö Orvo Saarikivi , leikkaus
Yhteisö Suomi-Filmi Oy , äänittäjä
Henkilö Eka Karppanen , alkutekstit
Henkilö Onni Laihanen , muusikko  (harmonikka)
Henkilö Kerttu Wanne , muusikko  (viulu)
Henkilö Astrid Joutseno , muusikko  (piano)
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1948
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
02.07.1948
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Kino-Palatsi, Ritz, Tuulensuu
Filmikopioiden määrä
4
Muut näytökset
  • 13.08.1948 Tampere: Häme ensi-iltakierros
  • 12.09.1948 Kuopio: Kuvakukko; Pori: Sampo ensi-iltakierros
  • 17.09.1948 Oulu: Bio Kiistola ensi-iltakierros
  • 25.09.1948 Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
  • 03.10.1948 Lahti: Häme ensi-iltakierros
  • 08.10.1948 Turku: Pallas ensi-iltakierros
  • 17.10.1948 Jyväskylä: Elohuvi ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 31.12.2007 YLE TV1
  • 22.05.2009 YLE TV1
  • 30.10.2012 YLE TV1
  • 05.01.2015 YLE TV1
  • 06.09.2017 Yle TV1
  • 30.01.2019 Yle TV1
  • 12.07.2021 YLE TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Yhdysvallat
New York: New York City: Manhattan (ilmakuva, Broadway / 5th Avenue, Times Square, Central Park), Harlem, Brooklyn (Congregational Golgatha -järjestön kirkko, Suomalainen Pelastusarmeija 43. Street / 8th Avenue, osuustalo Alku 43. Street / 8th Avenue ja osuustalo Sun Garden Homes 41. Street / 6th ja 7th Avenue Finntownissa, Coney Island, Greenwood Cemetery), Mall, Spencer

Conneticut: Bristol

Maine: Warren (rautatieasema)

Massachusetts: Fitchburg

Ohio: Fairport, Cleveland, Suomi-Synodin Camp Luther -opisto Erie-järven rannalla

Michigan: Detroit, Kaleva (suomalainen kirkko), Sault Sainte Marien kanava, Baraga, Hancock (Suomi-opisto, luonnonkuparikaivos), Saukkojärvi, Susijärvi, Wakefield, Calumet

Minnesota: New York Mills, Virginia, Maseba (rautamalmikaivos), Vermilion, Vermilionvuoret, Duluth

Wisconsin: Superior

Etelä-Dakota: Badlands

Montana

Wyoming: Yellostonen kansallispuisto

Washington: Seattle

Oregon: Astoria

Kalifornia: Berkeley, San Francisco (Golden Gate -silta), Punapuulaakso, Reedley, Los Angeles: Hollywood (Wilshire Boulevard, Grauman's Chinese Theater, Universal Studios), Beverly Hills

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Sisäkuvat
Yhdysvallat
Fitchburg: Raivaaja-lehden toimitus

Detroit: Carl Helinin uistintehdas

Calumet: Luoman agaattihiomo

Duluth: Oscar Larsonin työhuone

Vermilion: Vermilion Schoolin luokkahuone

Astoria: osuustoiminnallinen kalansäilyketehdas ja suomalainen kirkko

Berkeley: Hannes Tuovisen talo ja sauna

New York City: Townhall-konserttisali

Suomi
Turku: konserttisali

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Kuvausaika
Kesä 1947 - talvi 1948
Sisältöseloste
Isä kutsuu perheensä, vaimon ja pienen tyttären, luokseen Amerikkaan. Tämän matkan ja pikku-Kaarinan kokemusten myötä katsoja johdatetaan "lännen satumaahan" ja suomalaisten siirtolaisten pariin. Ensimmäinen etappi on New York, jossa juhlitaan Pyhän Patrickin, Irlannin suojeluspyhimyksen päivää. Kamera seuraa Onni Laihasta, joka soittelee harmonikkaansa ihmisvilinässä mm. Broadwayllä. Selostaja kertoo, että Harlemissa asuu paljon suomalaisia, Finntown on toinen suomalaisasutuksen keskus. Näemme suomalaisten ensimmäisen osuuskuntatalo Alun, sekä Pelastusarmeijan majurit Mr. ja Mrs. Eerolan. Kaarinan ensimmäinen vierailupaikka on Mr. ja Mrs. Rapelin koti. Coney Island esitellään maailman suurimpana huvipaikkana. Kamera vierailee New Yorkin suomalaisten juhannusjuhlassa Central Parkissa, missä pormestarin edustaja puhuu, lakimies Charles Hirsimäki kuuluttaa ja oopperalaulaja Kalle Ruusunen laulaa. Myös lähettiläs, ministeri Hjalmar Procopé on läsnä. Greenwood Cemetery Brooklynissä todetaan "maailman kauneimmaksi hautausmaaksi". Siellä on myös Matti Kurikan hautakivi.

Bristolissa, Connecticutissa, esitellään Eero Boman, "Amerikan ääni", sekä Erosen perhe rakentamassa uima-allasta. Seudun suomalaisista, joita on noin 800, useimmat ovat kanafarmareita; kamera käy Lehtisten ja Ruuskasten farmeilla. Mainen osavaltiossa suomalaiset siirtolaiset viljelevät mm. mustikkaa. Ahvenanmaalainen Emil Rivers on keksinyt mustikanpuhdistuskoneen ja sardiininperkuukoneen. Suomalaiset ovat kunnostautuneet myös puuseppinä ja veneenrakentajina. Axel Grönroosin suunnittelemia ja rakentamia moottoriveneitä halkoo vesiä maailman eri puolilla jo useita kymmeniä. Raittiusseura Uljas Koitto on järjestänyt kesäjuhlan, jossa kerätään avustusta seuran toiminnalle. Pienelle Warrenin asemalla saatetaan Miss Mustonen junaan.

Fitchburgin suomalaiskaupungissa Massachusettissa amerikansuomalaiset sosialidemokraatit ovat kokoontuneet kesäjuhlaan, jossa Miss Siukonen laulaa, Mr. Puranen ja näyttämöseuran johtaja Eino Haavisto puhuvat. Entinen senaattori Oskari Tokoi ja Raivaaja-lehti ovat yhä voimissaan - kaikkiaan maassa ilmestyy 18 amerikansuomalaista lehteä.

Matka jatkuu "intiaanitietä" länteen, Ohioon. Kamera vierailee New Castlen suomalaisen seurakunnan kirkkojuhlassa Camp Luther opistolla Erie-järven rannalla. Fairportin pormestari Artturi Ritari luovuttaa Kaarinalle kaupungin avaimen. Fairportissa asuu 3000 suomalaista, joista mainitaan poliisi Kalle Pohto, kolmannen polven siirtolainen. Clevelandissa Sävelseura on huviretkellä, mukana professori ja Mrs. Mäki. Michiganissa Detroitin autokaupungissa tutustutaan Carl Helinin uistintehtaaseen, jossa valmistetaan noin miljoona uistinta vuodessa. Helinin 90 miljoonaa markkaa maksanut palatsi ja yksityislentokone edustavat menestystä. Suomalaiset autotyöläiset pelaavat baseballia osuustoimintakämpällään ja Kalevan ritarit rentoutuvat lomanviettopaikassaan. Kamera käy Kalevassa, jonne suomalaiset tulivat 1800-luvun lopulla, ensimmäisten joukossa puolisonsa kanssa oli nastolalainen Salomon Pihl, jonka käden jälkiä on Kalevan kirkko. Näemme virvoitusjuomatehtailija Mäkisen "pullotalon", jonka rakennustarpeina on ollut 60 000 pulloa.

Ylä- ja Huron-järven väliseltä Sault Sainte Marie'n kanavalta siirrytään Baragaan, jossa kamera on läsnä suomalaissyntyisen Rosa Lakson hautajaisissa. Hancock on suomalaisen kulttuurin keskus Amerikassa. Siellä toimii Suomi-opisto ja sen yhteydessä kustannusyhtiö. Piispa, tohtori Haapanen isännöi pappilaa; suomalaisuus näkyy myös kaupungin katukuvassa. Maailman ensimmäisessä luonnonkuparikaivoksessa työt aloitettiin 1843, mutta sittemmin kaivos ehtyi ja paikalla on nyt "kummituskaupunki". Saukkojärven rannoille, Tapiolaan ja Askeleeseen, ensimmäiset suomalaiset saapuivat 1890. Minnesotan suomalaisille asuttajille on pystytetty patsas New York Millsiin. 80-vuotias "pohjalainen tervaskanto" Nikolai Mäki asuu Wakefieldissä, missä on vielä entisten aikojen muistona savusaunoja jäljellä.

Siirtolaissukupolven työtä kunnioitetaan Minnesotassa: kamera vierailee tilaisuudessa, jossa puhuu Mr. Kyyhkynen. Michiganin puolella, Calumetissa vieraillaan Mr. ja Mrs. Henry Luoman agaattihiomossa. Calumetin suomalaistoiminnasta mainitaan Valvoja-lehti. Välillä poiketaan Wisconsinin osavaltion puolella Superiorissa, joka on suomalaisen osuustoimintaliikkeen keskus, kunnes siirrytään takaisin Minnesotan Duluthiin, jossa aikoinaan on ollut jopa Suomen konsuli. Pikku-Kaarina yöpyy tunnetun Suomi-ystävän, loimaalaisen Mr. Kydön hotellissa ja vierailee myös tämän huvilalla. Kuusamolainen Oskar Larsson todetaan ainoaksi suomalaiseksi, joka on päässyt Yhdysvaltain kongressiin. Virginiassa on yli 3000 suomalaisasukasta: kaupungin suurimmat liikkeet ovat suomalaisten omistuksessa, kertoo selostaja. Näemme myös kuvanveistäjä Mauno Oittisen ateljeessaan. Monet toisenkin sukupolven suomalaiset työskentelevät kaivoksissa - kamera käy Mesaba Mountain rautamalmilouhoksessa. Vermilionissa Kaarina vierailee koulussa ja tutustuu siirtolaisten lapsiin.

Etelä-Dakota aavoine peltolakeuksineen on maanviljelysseutua: maissi kasvaa rehevänä. Suomalaissyntyiset Erikssonin veljekset harrastavat siitoseläinten kasvatusta. Luoteisvaltioiden nähtävyyksistä tuodaan esille mm. Mount Rushmoren presidenttipäät, Devil's Tower sekä Yellowstonen kansallispuisto kuumme lähteineen ja kesyine karhuineen.

Matka etenee Tyynenmeren rannikolle Seattleen, jossa Help Finland -järjestön paikallisosasto pitää kokoustaan. Tällä seudulla suomalaiset viljelevät karpaloita, sadonkorjuu tapahtuu koneellisesti. Noin 4000:n suomalaisasukkaan Astoria on yksi länsirannikon suomalaiskeskuksista. Valtaosa siirtolaisista ja heidän jälkeläisistään saa elantonsa kalastuksesta, lähinnä tonnikalan pyynnistä. Heidän joukostaan nostetaan esiin Kaarlo Koskelo, painin kultamitalimies vuoden 1912 Tukholman olympialaisista. Mr. Vuoren omistaman kalansäilyketehtaan tuotteita on kulkeutunut myös Yhdysvaltain presidentin ruokapöydälle. Viisikymmentä vuotta aiemmin alueen suomalaisia kalastajia oli liittynyt yhteen ja perustanut osuustoiminnallisen kalansäilyketehtaan (Union Fishermen's Co-Op), jonka työntekijöistä yli 90 prosenttia on suomalaista alkuperää. Tehtaalla seurataan kalan säilömisvaiheita. Kaupungin Suomi-Hallissa järjestetään illanviettoja ja muita tilaisuuksia. Kamera osuu tallentamaan amerikansuomalaisen hääjuhlan.

Oregonista matkataan Kaliforniaan ja Berkeleyn runsaan suomalaissiirtokunnan pariin. Hannes Tuovinen on rakentanut upean linnatalon uima-altaineen ja saunoineen, jonka löylyjä pikku-Kaarinakin kokeilee, vihta on eukalyptuspuun lehdistä. San Franciscon vetonauloista esitellään Golden Gate -silta ja Punapuulaaksossa ikivanhat jättiläispuut, läpimitaltaan jopa 10 metriä. Kalifornian Redleyssä suomalaissiirtolaiset menestyvät myös viinirypäleen viljelijöinä, sato saattaa olla 15 000 kiloa hehtaarilta, työvoimana on meksikolaisia. Etelä-Kaliforniassa vierailuohjelmaan kuuluu Hollywood. Kamera näyttää maailman suurimman ulkoilmateatterin, Hollywood Bowlin, mittasuhteet. Universalin studioilla tutustutaan Muna ja minä -elokuvan (The Egg and I, 1947) lavasteisiin. Hollywoodissa asuva entinen suomalaisen elokuvan tähti Tuulikki Paananen antaa äitinsä säestäessä tanssitunnin pikku-Kaarinalle. Myös kuuluisa Grauman's Chinese -teatteri ja Hollywoodin joulu saavat huomiota. Kaarina käy syömässä autoravintolassa, joka on uusinta uutta.

Matka jatkuu Texasin, "lehmipoikien maan" kautta Floridaan, jonka ihmeistä esitellään vedenalainen teatteri. Miamissa asuva taidemaalari Juho Rissanen kuvataan työssään. Kamera seuraa rantaelämää: suomalaiset järjestävät leikkisän juoksukilpailun, jossa yksi osanottaja "pyörtyy", mutta tointuu kylvetyksessä. William Kolehmainen voittaa ja tohtori Suominen on kolmas.

Lopuksi kertoja toteaa suomalaisuuden perinnön elävän ja jatkuvan myös uuden siirtolaispolven keskuudessa. Ensimmäisen polven maahanmuuttajille koti-ikävä on kuitenkin heidän sydämensä laulu; sävelmä kuullaan Kerttu Wanteen viulutulkintana.

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Filmisepon dokumenttielokuva sai myönteisen vastaanoton niissä helsinkiläisissä lehdissä, joissa sitä käsiteltiin. "Arvostelijan mieluinen velvollisuus on ilmoittaa, ettei tämä koko illan filmireportaashi vaikuta millään tavoin pitkästyttävältä", kirjoitti E. T-la (Eugen Terttula, 4.7.1948) Suomen Sosialidemokraatissa. "Kerronnan lämpimän tuttavallinen sävy, teksti Yrjö Rauanheimon, monet humoristiset välähdykset, onnistuneesti sovitettu musiikki (Heikki Aaltoila) ja selostajien lukuisuus tekevät filmistä eloisan ja mukaansatempaavan. [- -] Muutamat reunamuistutukset eivät kuitenkaan millään tavoin alenna tämän tervetulleen, päälinjoiltaan erittäin onnistuneen filmireportaashin arvoa. Tuskin erehdyn sanoessani, että suomalaiset sekä valtameren tällä että tuolla puolen ilomielin vastaanottavat Sydämeni laulun."

Myös Helsingin Sanomien P. Ta-vi (Paula Talaskivi, 11.7.1948) antoi tunnustusta: "Filmi on koottu hauskasti juoksevaksi kokonaisuudeksi, jonka liitoksia Heikki Aaltoilan erinomaisen osuva ja kuvien kertomaa jopa silloin tällöin syventäväkin musiikki oivasti tukee ja lennoittaa. Jo hänen kekseliäät musiikkivalintansa virkistävät välistä katsojan ilman muuta matkatunnelmiin pienen Kaarina-tytön rinnalle. Selostus on asiallista ja sanonnaltaan kyllin lyhyttä [- -]."

Niin ikään G. B-s (Greta Brotherus, 5.7.1948) Nya Pressenissä päätyi myönteiseen arvioon huolimatta eräistä varauksistaan: "Dokumentariskt är filmen intressant, man får veta en hel del om emigranterna, som man inte vetat förut [- -]. En Speaker och av Heikki Aaltoila fyndigt sammanställd bakgrundsmusik får nu ersätta levande material och den halvannan timme långa filmen blir ohjälpligt lite enformig, särskilt som den ur filmatisk synpunkt är högst ordinär. Ett rätt så värdefullt socialt dokument är den i varje fall."

Vaasa-lehden nimimerkki Y. (28.9.1948) esitti kiitoksen ohella myös varauksen: "Mitä varsinaiseen valokuvaukseen tulee, niin siinä suhteessa on aivan liiaksi jättäydytty ns. poseerauskuvien varaan. Niinpä teennäisyys on paikoin suorastaan häiritsevä. Mutta tätä puolta ei ehkä aina ole voitu välttää, sillä eiväthän suomalaiset ole Amerikkaan menneet ryhtyäkseen siellä filmitähdiksi, joskin sellaisiakin tapaamme."

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Taustaa
Veljekset Veli ja Arvo Tamminen olivat vuonna 1945 perustaneet lyhytelokuvavalmistamon nimellä Oy Filmiseppo. Yhtiö oli myös osakkaana vuonna 1946 perustetussa, yhdysvaltalaisen Universal International Filmsin elokuvat maahantuovassa BFV-Filmissä - muut osakkaat olivat Bio-Kuva Oy ja Väinän Filmi Oy. Kesällä 1947 Arvo Tamminen kiersi uutiskameroineen usean viikon ajan Yhdysvalloissa, kuvaten amerikansuomalaisten elämää ja oloja eri puolilla mannerta. Alkuteksteissä pohjustetaan aihetta: "Tämä on kertomus siitä kansamme kuudesosasta, joka vuosisadan kuluessa on vaeltanut Suureen Länteen parempia elinmahdollisuuksia etsimään. Työllä he ovat menestyksensä siellä ansainneet. Useat heistä nukkuvat jo nurmen alla. Perinnöksi he ovat jälkeläisilleen jättäneet rakkaan muiston vanhasta kotimaasta, sydämensä laulun."

Elokuvan keskushenkilönä on Kaarina-tyttö, joka seuraa matkalla mukana ja välillä esiintyy kameran edessä. Kaarina oli Arvo Tammisen ja hänen ensimmäisen vaimonsa, elokuvassakin tytön äitiä esittäneen, Hildan kasvattitytär.

Tunnetuimpia Tammisen kameran tielle osuneita henkilöitä ovat hanuritaiteilija Onni Laihanen, "Amerikan ääni" Eero Boman, ent. senaattori ja Raivaaja-lehden toimittaja Oskari Tokoi, näyttelijät Tuulikki Paananen ja Eino Haavisto, kuvanveistäjä Mauno Oittinen, taidemaalari Juho Rissanen ja juoksijaveljekset William ja Tatu Kolehmainen. Amerikansuomalaisten lisäksi elokuva esittelee myös yleisemmin mantereen näkymiä. Hollywoodin jaksossa on mukana välähdys Universal International Filmsin studioalueelta.

Alun lyhyen Suomi-jakson kuvasi Veli Tamminen. Elokuva päättyy konserttiin, jossa viulutaiteilija Kerttu Wanne soittaa Astrid Joutsenon säestämänä Jean Sibeliuksen Sydämeni laulun ikään kuin amerikansuomalaisten koti-ikävän tulkkina. Konsertti kuvattiin kuitenkin Turussa, ohjaajana Veli Tamminen ja kuvaajana Veikko Roivas. Tämä "sydämeni laulu", joka mainitaan myös alkuteksteissä, oli Veli Tammisen elokuvalle keksimä kehysjuoni.

Elokuvan leikkasi sivutyönään ja julkisuutta etsimättä Suomi-Filmin lyhytkuvaosaston päällikkö Orvo Saarikivi. Arvo Tammisen kuvaaman materiaalin epätasaisuus teki leikkaustyön hankalaksi.

Sydämeni laulu sai ensi-iltansa kesällä 1948, Helsingissä peräti kolmessa teatterissa yhtäaikaa. Yleisömenestys oli suurimpien kaupunkien teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden keskitasoa tuntuvasti heikompi.

Vuosina 1949 - 1950 Filmiseppo teki saman materiaalin pohjalta kaikkiaan 24 vajaan kymmenen minuutin veronalennuslyhytelokuvaa.

Lähinnä Arvo Tammisen kiertomatkansa aikana ottamista valokuvista koottu kaksikielinen kuvateos Kamera kiertää Amerikan suomalaisten parissa / A Camera Tour Among the Finns of America ilmestyi syksyllä 1949 Oy Invalin kustantamana. Kustantamon osoite oli sama kuin Filmisepon. Kansallisen audiovisuaalisen arkiston kokoelmissa ei ole Sydämeni laulun selostustekstilistaa.

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Musiikki
1. Satu
Säv. Jean Sibelius
Orkesteri (off), neljään kertaan, yht. 13' 10".


2. Orvon huokaus
Säv. trad., sov. Heikki Aaltoila
Orkesteri (off), 0' 35".


3. Kesäpäivä Kangasalla
Säv. Gabriel Linsen, sov. Heikki Aaltoila
Orkesteri (off), 1' 10".


4. Älä itke, äitini
Säv. trad., sov. Heikki Aaltoila
Orkesteri (off), 0' 25".


5. Miksi laulan
Säv. Oskar Merikanto, sov. Heikki Aaltoila
Orkesteri (off), 0' 55".

6. Romanssi
Säv. Oskar Merikanto
Orkesteri (off), 3' 30".


7. Suomen laulu
Säv. Fredrik Pacius
Orkesteri (off), 0' 45".


8. Sunnuntaiaamuna
Säv. Hj. Backman, sov. Heikki Aaltoila
Orkesteri (off), 2' 20".


9. Karelia sarja, op. 11, osa Alla marcia
Säv. Jean Sibelius
Orkesteri (off), 4' 15".


10. Suomen salossa / Honkain keskellä
Säv. Juhana Ennola, sov. Heikki Aaltoila
Orkesteri (off), 1' 00".


11. Musette näytelmästä Kuningas Kristian II, op. 27
Säv. Jean Sibelius
Orkesteri (off), 2' 30".


12. Integer vitae
Säv. F. F. Fleming
Jousiorkesteri (off), 1' 20".


13. Kansalaislaulu / Olet maamme armahin Suomenmaa
Säv. trad., sov. Heikki Aaltoila
Orkesteri (off), 1' 05".


14. Karelia-sarja, op. 11, osa Intermezzo
Säv. Jean Sibelius
Orkesteri (off), 2' 05".


15. Hochzeitsmarsch / Häämarssi näytelmästä A Midsummer Night' s Dream / Kesäyön unelma
Säv. Felix Mendelssohn-Bartholdy
Orkesteri (off), 1' 20".


16. 3 Bf
Säv. Uuno Klami
Orkesteri (off), 3' 50".


17. Sydämeni laulu
Säv. Jean Sibelius
Es. Kerttu Wanne, viulu, ja Astrid Joutseno, piano (playback), 1' 30".

Huomautuksia:
Elokuvassa kuullaan lisäksi Heikki Aaltoilan sovittamina orkesteriesityksinä paraatiorkesterin soittama marssi (synkr., puhaltimet ja rummut), 0' 45"; Onni Laihasen harmonikalla esittämä sävellys (synkr.), 1' 15"; marssisikermä (off), 1' 20"; kansanlaulusikermä (off), 7' 00"; balettimusiikkia (off, piano ja orkesteri), 1' 55"; sekä elokuvassa edelleen Heikki Aaltoilan sovittamana sikermä amerikkalaisia sävelmiä, yht. 7' 45", mutta Teoston merkinnän mukaan seuraavasti: Swanee River, säv. Myddleton, sov. P.R.S. Hawkes, 2' 19"; Phantom Brigade / Aaveprikaati, säv. Myddleton, sov. P.R.S. Hawkes, ei kestoa; American Idyll, säv. MacDowell, sov. P.R.S. Hawkes, 2' 32"; Triplets, säv. Keys, sov. S. Schott, 1' 59"; Filmmusic, säv. Ellington, 1' 14"; Dixiana, säv. Thurban, 5' 25".

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
2626
Tarkastuspäivä
01.07.1948
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2400 m
Veroluokka
VV
Ikäraja
S
Osia
5
Aihe
Amerikan suomalaiset
Tarkastuselin
VET
Tarkastusnumero
43485
Tarkastuspäivä
23.11.1955
Ikäraja
S
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
88 min