Kilroy sen teki

Kilroy var här (ruotsinkielinen nimi)
Kilroy Was Here (englanninkielinen käännösnimi)
Kilroy était la (ranskankielinen käännösnimi)
Kilroy tat es (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tiedätkö elokuvan kuvauksista Helsingissä ja lähikunnissa? Tunnistatko tekijöitä?

Kilroy sen teki

Ilmari Unhon ohjaama ja yhdessä Lea Joutsenon kanssa käsikirjoittama romanttinen komedia Kilroy sen teki (1948) perustuu Hilja Valtosen samannimiseen romaaniin. Muotipiirtäjä Ulla Järvinen (Lea Joutseno) lähtee maaseudulle tätinsä hautajaisiin ja perinnönjakoon Portsillan kartanoon, missä hän ottaa yhteen kartanoa hallinnoivan agronomi Yrjö Haaran (Joel Rinne) kanssa.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
7
Näyttelijät
Henkilö Lea Joutseno , Ulla Järvinen
Henkilö Joel Rinne , agronomi Yrjö Haara
Henkilö Ritva Arvelo , Leila Kesänen
Henkilö Sylva Rossi , Mirri, Salon Rositan omistajatar
Henkilö Emma Väänänen , Salon Rositan johtajatar
Henkilö Laila Rihte , Siiri
Henkilö Eine Laine , emännöitsijä
Henkilö Sirkka Sipilä , Inkeri
Henkilö Kerttu Salmi , Aili, Ruushovin kotiapulainen
Henkilö Emmi Jurkka , Kemppiskä, keskusneiti
Henkilö Salli Karuna , Martta-täti
Henkilö Kullervo Kalske , Lasse Sivatti
Henkilö Aku Korhonen , Oiva Kettunen
Henkilö Lasse Pöysti , Pete, sähkösanomapoika
Henkilö Arvi Tuomi , lähetystöneuvos
Henkilö Eino Räisänen , asemamies
Henkilö Oke Tuuri , Jaska-renki
Henkilö Reino Valkama , Vilho Markku
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Maire Karila , palvelustyttö
Henkilö Kaija Suonio , Lasse Sivatin vuokraemäntä
Henkilö Lulu Paasipuro , talonmiehen rouva
Henkilö Maija-Liisa Pohjola , ompelijatar
Henkilö Pirkko Karppi , 1. tyttö
Henkilö Rauha Puntti , 2. tyttö
Henkilö Liisa Stenberg , 3. tyttö
Henkilö Eila Teikko , sisäkkö
Henkilö Joel Asikainen , renki
Henkilö Elli Ylimaa , Hiltuska
Henkilö Erkki Kivikari , mies asemalla
Henkilö Kauno Laine , mies asemalla
Henkilö herra Asikainen , veturinkuljettaja
Henkilö Urho Westman , junailija
Tekijät
Henkilö Ilmari Unho , Ohjaaja
Henkilö Risto Orko , tuotantojohto
Henkilö Lea Joutseno , käsikirjoitus
Henkilö Ilmari Unho , käsikirjoitus
Henkilö Uno Pihlström , kuvaaja
Henkilö Yrjö Haapanen , leikkaaja
Henkilö Hugo Ranta , äänittäjä
Henkilö George de Godzinsky , säveltäjä  (musiikki)
Henkilö Erkki Siitonen , lavastus
Henkilö Ville Hänninen , lavastus
Henkilö Aarne Kuokkanen , naamioitsija
Henkilö Onni Timonen , järjestäjä
Yhteisö Suomi-Filmi Oy , levittäjä
Yhteisö Suomi-Filmi Oy , levittäjä
Yhteisö Finnkino Oy , levittäjä
Yhteisö VLMedia Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö Reino Tenkanen , kuvaus  (25.2. ja 4.3.1948)
Henkilö Eino Räisänen , studiopäällikkö
Henkilö Maire Lehto , kuvaussihteeri
Henkilö Niilo Heino , kuvausassistentti
Henkilö Pentti Hämäläinen , äänitysassistentti
Henkilö Kerttu Vuori , puvustonhoitaja
Henkilö Heikki Packalén , järjestäjän apulainen
Henkilö Kosti Lehtinen , valokuvat
Henkilö Topi Lindqvist , alkutekstit, trailerin animaatio
Henkilö Holger Blommila , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Väinö Kolhonen , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Alvar Lindqvist , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Erkki Stillman , kuvausryhmän jäsen
Henkilö George de Godzinsky , orkesterin johto, muusikko  (harmonikka)
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1948
Alkuperäisteos
Valtonen, Hilja: Kilroy sen teki. Helsinki: Otava, 1947. (romaani)
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
12.03.1948
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Kaleva, Kino-Palatsi, Ritz
Kuopio: Scala
Pori: Kino-Palatsi
Tampere: Kino-Palatsi
Turku: Kino-Palatsi
Filmikopioiden määrä
9
Muut näytökset
  • 14.03.1948 Lahti: Ilves ensi-iltakierros
  • 11.04.1948 Oulu: Aula ensi-iltakierros
  • 18.04.1948 Jyväskylä: Elohuvi ensi-iltakierros
  • 30.04.1948 Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 31.07.1975 MTV2 Katsojia: 900 000
  • 29.10.1993 TV2
  • 13.05.1998 YLE TV1
  • 25.05.2002 YLE TV2
  • 18.10.2006 YLE TV1
  • 30.12.2009 YLE TV2
  • 04.05.2012 YLE TV1
  • 27.02.2014 YLE TV1
  • 04.02.2016 Yle TV1
  • 22.02.2018 YLE TV1
  • 13.11.2019 Yle TV1
  • 02.06.2020 Yle TV1
  • 07.07.2021 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: asuintalo Vuorimiehenkatu 14 A (Ullan ja Leilan asuintalo), rautatieaseman matkustajalaituri (Leila ja Lasse saattavat Ullaa junaan), Krogiuksen huvilan sivurakennus Kuusisaaressa Krogiuksentie 4 (Ruushovi) ja sen edusta (Lasse juoksee hiihtävän Yrjön perässä), Malmin Höyryleipomo Porvoontie 40 (matkustajakoti), Herttoniemen junarata (Yrjö ajaa takaa autollaan Ullan junaa ja onnistuu pysäyttämään junan)

Lohjan mlk. (nyk. Lohja): Muijalan rautatieseisake (Vesistön rautatiepysäkki)

Espoo: Gumbölen kartano sivurakennuksineen (Portsillan kartano)

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) pohjalta.
Sisäkuvat
Helsinki: asuintalon ala-aula Vuorimiehenkatu 14 A (Pete lukee talon asukkaiden nimilistaa), asuintalon porraskäytävä Hernesaarenkatu 15 (Lassen vuokraemännän asuintalon porraskäytävä), rautatieaseman päähallin lehtikioski ja kukkakauppa (Leila tapaa Yrjön lehtikioskilla)

Espoo: Gumbölen kartanon navetta (Portsillan kartanon navetta)

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) pohjalta.
Studiot
Helsinki: Suomi-Filmin Munkkisaaren studiot (Ullan ja Leilan asuintalon porraskäytävä ja asunto, Mirrin asuintalon porraskäytävä, Salon Rositan johtajan huone ja ompelimo, Mirrin asunnon olohuone ja työhuone, Vesistön rautatiepysäkin odotushuone ja konttorihuone, Portsillan kartanon keittiö, halli, sali, ruokasali, makuuhuone ja työhuone, Ruushovin eteinen, olohuone, keittiö ja makuuhuone, Markun asunnon työhuone, puhelinkeskus)

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) pohjalta.
Kuvauspaikkahuomautukset
Elokuvaa kuvattiin myös junan matkustajavaunun käytävällä ja makuuvaunussa.

Krogiuksen huvilan rakennukset purettiin vuonna 1969-1970. Myös Malmin Höyryleipomo on purettu.
Kuvausaika
9.12.1947 - 4.3.1948

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) pohjalta.

Sisältöseloste
Muotipiirtäjä Ulla Järvinen saa "Markun" allekirjoittaman sähkeen, jossa ilmoitetaan hänen tätinsä kuolleen. Ulla on unilääkkeistä sekavassa mielentilassa: palattuaan Tukholmasta hän on saanut tietää, että hänen sulhasensa Lasse on kihlannut Mirrin, joka omistaa ompelimo Salon Rositan, missä Ulla työskentelee. Ullan huonetoveri Leila arvelee, että tädin kuolemasta koituu Ullalle suuri perintö, ja julistaa asian myös ompelimossa, ryöpytettyään ensin Mirrin. Ulla selvittää välinsä työnantajansa kanssa kesken Mirrin ja Lassen kihlajaisjuhlien; myös Lasselle kerrotaan, että Ulla on perijätär. Tämä herättää uudelleen Lassen mielenkiinnon tyttöön, joka vastaa korvapuustilla.

Ulla matkustaa junalla tätinsä hautajaisiin. Lasse tulee saattamaan häntä asemalle ja kertoo naivansa Mirrin vain diplomaatinuransa vuoksi. Leila lavastaa kohtauksen, johon hän järjestää sattumalta tapaamansa vanhan tuttavansa, agronomi Yrjö Haaran, esittämään Ullan miesystävää Lassen silmien edessä. Pienellä maalaisasemalla Ulla joutuu kylmissään ja nälissään odottamaan pitkään kyytiä, mikä lopulta järjestyy kuormareellä. Perillä Ulla tutustuu Portsillan kartanoon, esittäytyy keittiöapulaisille, jotka kertovat tädin hautajaisten olleen jo toissa sunnuntaina. Ulla käyttäytyy perijättären lailla, mutta häntä kohdellaan kartanoa hoitavan agronomin uutena morsiamena. Illalla hän saa huoneeseensa kukkia, saatteena lappu: "Kilroy oli täällä".

Seuraavana aamuna agronomi osoittautuu Ullan Helsingin asemalla tapaamaksi Yrjö Haaraksi. Mies esittelee Ullalle kartanoa ja vastaa tämän kysymyksiin sanoen tilan asioiden olevan kunnossa. Yrjöä havitteleva apteekkarin tytär Inkeri saapuu tutustumaan Portsillan "nuoreen emäntään" ja lähtee Ullan käytöksestä hämmentyneenä. Emännöitsijän puheista Ullalle alkaa valjeta, että on tapahtunut väärinkäsitys: hänen tätinsä on myynyt kartanon jo kahdeksan vuotta sitten agronomi Haaran tädille ja asuu nyt Ruushovi-nimisessä huvilassa parin kilometrin päässä. Ulla karkaa talosta ikkunan kautta, jättäen peiliin viestin: "Kilroy oli täällä". Ruushovissa hän kuulee apulaiselta, että täti on matkustanut tuntemattomaan paikkaan.

Seuraavana päivänä Lasse saapuu kartanoon tapaamaan "talon emäntää"; Yrjö ohjaa hänet Ruushoviin. Ullan ja Vilho Markun sekavasta puhelinkeskustelusta myös keskusneiti saa sen käsityksen, että Martta-täti on kuollut ja pyrkii huoneenvuokralautakuntaan vedoten varaamaan huvilan poikansa perheen asunnoksi. Oiva Kettunen käy tuomassa kukkatervehdyksen "autuaasti edesmenneelle Martalle" ja antaa ymmärtää heidän olleen salakihloissa; lähinnä hänen mielenkiintonsa näyttää kohdistuvan tädin omistamaan arvokkaaseen tonttiin. Lasse aikoo jäädä Ruushoviin yöksi, mutta Ulla ajaa hänet majataloon. Ulla ja Yrjö yrittävät tavata toisiaan, mutta heidän tiensä menevät ristiin.

Ruushovi on jatkuvasti mielenkiinnon kohteena. Muuan kyläläinen käy suunnittelemassa huvilan sisustusta uuteen järjestykseen. Leila ja Lasse, joka vakuuttaa että Ulla on hänelle "yhtä rakas niin köyhänä kuin rikkaana", saapuvat paikalle, samoin Vilho Markku, joka osoittautuu toiseksi Markuksi kuin sähkeen lähettäjä. Ulla erehtyy käännyttämään ovelta kotiin palaavan Martta-tädin, ennen kuin mittavaksi paisunut väärinkäsitys selviää: samassa talossa kuin Ulla asuu toinenkin neiti Järvinen, jolla niin ikään on Martta-niminen täti. Martta ja Vilho Markku, vanhat rakastavaiset, löytävät jälleen toisensa ja löylyttävät taloon taas poikenneen Kettusen.

Yrjö saa kuulla, että Ulla on lähtenyt suin päin iltapäiväjunalla Helsinkiin. Yrjö ei ehdi tavoittaa junaa asemalla, mutta ajaa sitä takaa autollaan ja pakottaa sen pysähtymään tasoristeyksen kohdalle. Hän tempaa Ullan vaunusta, suutelee tyttöä autossa ja tokaisee edesvastuulla uhkaavalle konduktöörille: "Kilroy sen teki!"

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Arvostelijat kiinnittivät huomiota elokuvan vauhdikkuuteen ja juoneen. Helsingin Sanomien P. Ta-vi (Paula Talaskivi, 14.3.1948) luonnehti: "Filmin ansioita on ennen kaikkea sen pirteä toiminnallisuus, sillä ohjaaja ja näyttelijät itse asiassa yhteisvoimin ovatkin peittäneet paljon sitä, mikä kokonaisuudessa on kaikkein heikointa, nimittäin itse tarinan, juonen mitättömyys."

"Alkuperäisaiheesta vastaa luotettava kirjallinen huvitäti Hilja Valtonen, ja silloinhan tietää entuudestaan, että filmin aineisiin kuuluu iloisia, ylimielisiä rasavillityttöjä, piippua polttavia nuoria agronomeja (miehisen miehen perikuva valtosmaisessa maailmassa!), mielisteleviä kaupunkilaisnuorukaisia ja suulaita kotiapulaisia", luetteli Ra. H (Raoul af Hällström, 14.3.1948) Uudessa Suomessa. Aamulehdessä O. V-jä (Olavi Veistäjä, 14.3.1948) totesi: "Kovin kiitollinen ei tämä Hilja Valtosen ajankohtainen romaani elokuvan kannalta ole, juoni on aika teennäinen ja luvattoman paljon sattumanvaraisiin seikkoihin perustuva [- -]."

Ohjaus sai kahdenlaista kritiikkiä. Ra. H:n mielestä: "[- -] on ohjaaja Ilmari Unhokin valtosmaista koulutyttömentaliteettia tyydyttäen kertonut jutun sujuvasti ja sopuisasti. Farssimaisen väkivaltainen juoni olisi ehkä voinut antaa aihetta crazyfilmiin, mutta siihen ei ole menty, vaan pysytelty säyseästi hiljaisessa kotoisessa lystinpidossa. [- -] Tilanteita vatvotaan liian perusteellisesti, purukumimaisen sitkeästi." Samaa mieltä oli T. A. (Toini Aaltonen, 17.3.1948) Suomen Sosialidemokraatissa: "Vaikka tapahtumia on näin paljon, vatvotaan samoja asioita liian perusteellisesti, kun eräissä tapauksissa sen sijaan hutaistaan liian ylimalkaisesti, joten tulos tekee hajanaisen ja tekaistun vaikutuksen." T. A. antoi kuitenkin tunnustusta tyylikkään komediasävyn johdonmukaisesta säilyttämisestä.

Vapaan Sanan H. Lwg (Harry Lewing, 15.3.1948) oli jyrkkä: "Kilroy sen teki. Kilroy parka kun ei pystynyt parempaan. Ainaista takamuksille putoilemista, silmien pyörittelyä, pitkiä repliikkejä ja naiivia haitariromantiikkaa. Aihe on täydellinen nolla, heikosti kokoonpantu tyttöromaani. [- -] ihmeellisintä on sentään se, ettei edes kameralla ole pystytty mitään pelastamaan, vaan on 'törkeällä tavalla pahoinpidelty' viehkeitä tähtösiämme. Ohjauksessa ja leikkauksessa on kiireen ja hätiköimisen leima, töksähteleviä ylimenoja ja puolivillaista lavastusta."

Eräät arvostelijat hämmästelivät naisten pukuja, kuten Hans Kutter Hufvudstadsbladetissa (14.3.1948): "Interiörerna från gårdarna var förresten ganska bra, men rummen i staden förfärliga, och damernas kläder en mardröm. Om ögon kunde kränkas, skulle de nog göra det åt Ritva Arvelos rutiga blus och åt Sirkka Sipiläs visitklänning." "Filmin molemmat päädaamit olivat melko ikävästi pukeutuneita, vaikka muotipiireissä ahkerasti liikkuivatkin." (Ra. H)

Yleensä näyttelijöiden katsottiin selviytyneen hyvin rooleissaan. "Näyttelijöiden vapautunut eleily ja psykologisesti oikea puhumistapa merkitsevät ohjaajalle kieltämätöntä voittoa. Hän on saanut lisäksi näyttelijät, lavastuksen ja Uno Pihlströmin kamerankäytön yhtymään tyylillisesti määrätietoiseksi ja hallituksi kokonaisuudeksi, jossa eri osat tukevat toisiaan, eivätkä vedä eri suuntiin, niin kuin meillä on tavallista", kirjoitti H. M. Kauppalehdessä (15.3.1948).

Nya Pressenin Freddie (Fred Stiller, 13.3.1948) oli miettinyt näyttelijöiden osuutta perusteellisemmin. "Att pressa roliga poänger ur denna historia är i det närmaste lika svårt som att pressa saft ur en av en ångvält överkörd citron. Det hela blir inte bättre av att Lea Joutseno tilldelas huvudrollen och Ritva Arvelo en biroll. Ombytta roller hade varit vida bättre, fröken Arvelo är betydligt fräschare, har åtskilligt mera hejig charm och är minst lika god komedienne som Lea Joutseno. Kullervo Kalske har absolut inga svårigheter med att se dum ut."

Heikki Katajan otsikko Ilta-Sanomissa (31.7.1975) yli neljännesvuosisata myöhemmin oli tyly: "Mauttoman huono". - "Kun yhdestä väärinkäsityksestä ei ole oikein riittänyt koko illan elokuvan aineksiksi, on ollut pakko ruveta pelaamaan aikaa. Pitkät tovit esimerkiksi Lea Joutseno vain kuljeskelee huoneessa tai soittelee hanuria. Käy vähän sääliksi, mutta itse hän on ne kävelemisensä paperille pannut."

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Taustaa
Suomi-Filmi oli vuosina 1936 - 1943 tuottanut kuusi Hilja Valtosen teksteihin perustuvaa elokuvaa. Neljä niistä oli Valentin Vaalan, yksi Risto Orkon ja yksi Orvo Saarikiven ohjaamia. Sarjaa jatkoi Valtosen tuoreeseen romaaniin perustunut Kilroy sen teki. Nimi oli muunnelma alkuperäisestä yhdysvaltalaisesta ilmaisusta "Kilroy was here" (Kilroy oli täällä). Se viittaa salaperäiseen, tuntemattomana pysyttelevään henkilöön. Sanonta tuli tunnetuksi toisen maailmansodan aikana. Etymologian tutkijan Kalevi Koukkusen mukaan sen alkuperää on koetettu uutterasti selvittää, mutta tuloksetta. Yksi tunnetuimmista selityksistä on se, että Bethlehem Steel Companyn Quincyn telakalla olisi ollut Kilroy-niminen tarkastaja, joka rakennetut sotalaivat hyväksyttyään olisi niihin kirjoittanut keltaisella liidulla Kilroy was here. Suomeen sanonta levisi mahdollisesti sarjakuvien välityksellä: sitä hyödynnettiin mm. Uudessa Suomessa ilmestyvässä, yhdysvaltalaista alkuperää olevassa Vihtori ja Klaara -sarjakuvassa 1940-luvun puolivälissä. Sanonta tuli uutisista yleisölle tutuksi maaliskuussa 1948, jolloin kerrottiin kahden nimeltä mainitun veljeksen murtopuuhista. Veljekset olivat murtautuneet mm. puolustusministeri Yrjö Kallisen huvilaan, missä he riehuttuaan olivat syöneet keittiössä ja nauttineet ministerin samppanjaa; verhokankaaseen oli kirjoitettu sanat Kilroy kävi täällä.

Romaanin tapahtumat ajoittuvat loppukesään. Elokuvaversio kuitenkin toteutettiin vuosien 1947-48 vaihteessa lumikeleillä. Ohjaaja Ilmari Unhon käsikirjoituskappaleeseensa tekemien merkintöjen mukaan käsikirjoitustyö alkoi marraskuun puolivälissä 1947, kuvakertomus valmistui 7.12., käsikirjoitus 16.12. ja sen monistettu laitos 8.1.1948. Kuvaukset ehdittiin aloittaa jo joulukuun yhdeksäntenä 1947, viimeinen sisäkuva otettiin 27.2.1948 ja viimeinen ulkokuva maaliskuun kolmantena. Kuvauspäiviä käytettiin yhteensä 45. Elokuva tarkastutettiin viisi päivää viimeisten kuvausten jälkeen, ja ensi-iltakin oli jo 12.3.1948. Elokuvan piirretyn trailerin laati Topi Lindqvist.

Käsikirjoituksen tekivät Ilmari Unho ja naispääosan esittäjä Lea Joutseno. Paitsi, että tapahtumat siirrettiin talviaikaan, niitä yksinkertaistettiin - mm. Ullan matkaa tätinsä luokse lyhennettiin tuntuvasti ja tarinan loppu muutettiin täysin toiseen asuun, vauhdikkaamman ja filmaattisemman tuntuiseksi. Kokonaan uutta on jakso, missä Vesistön tukeva asemamies herkuttelee mahtavalla voileivällä nälkäisen Ullan katsellessa vierestä. Asemamiehen roolissa nähtiin Suomi-Filmin talouspäällikkö, huoltomajuri evp. Eino Räisänen.

Kilroy sen teki oli viimeinen elokuva, jossa Lea Joutseno esiintyi. Hän oli tullut vuonna 1935 Suomi-Filmin palvelukseen elokuvien kielenkääntäjäksi ja saanut ensimmäisen pienen näyttelijäntehtävän Valentin Vaalan elokuvassa Juurakon Hulda (1937) ja sen jälkeen Niskavuoren naisissa (1938). Vuosina 1939 - 1948 hänellä oli kymmenkunta pääosatehtävää Suomi-Filmin elokuvissa. Tämän jälkeen hän vielä teki Vaalan kanssa käsikirjoituksen Sillanpää-elokuvaan Ihmiset suviyössä (1948), ja jatkoi päätehtävässään kielenkääntäjänä vuoteen 1975 saakka. Lea Joutseno kuoli vuonna 1977.

Elokuvan yleisömenestys oli suurimpien kaupunkien teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden keskitasoa - Helsingissä hiukan parempi, maakuntakaupungeissa hieman heikompi.

- Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) mukaan.
Musiikki
1. "Alkusoitto"
Säv. ja sov. George de Godzinsky
Orkesteri, joht. George de Godzinsky (off, alkutekstit), 2' 05".


2. Kaunis Veera
Säv. Matti Jurva, san. Tatu Pekkarinen
Es. Lasse Pöysti, vihellys ja rallatus (100 %), kolme kertaa, yht. 0' 55".


3. Haitarimusiikki
Säv. ja sov. George de Godzinsky
Es. Lea Joutseno, harmonikka (playback, George de Godzinsky, harmonikka), 0' 40".


4. Polkka
Säv. ja sov. George de Godzinsky
Es. Lea Joutseno, harmonikka (playback, George de Godzinsky, harmonikka), 0' 10".


5. Valssi
Säv. ja sov. George de Godzinsky
Es. Lea Joutseno, harmonikka (playback, George de Godzinsky, harmonikka), 0' 35".

Huomautukset:
Alkumusiikin teema toistuu taustamusiikissa.

Haitarimusiikki (nro 3) sisältää marssi- ja valssiteeman.

Laila Rihte laulelee Sam. Sihvon valssia Oi, poika Pohjolan laulunäytelmästä Jääkärin morsian sanoilla "- - kun ilta hämärtyy, ja niin kuin - -" (100 %), 0' 05".

Kullervo Kalske viheltelee tunnistamatonta säveltä (100 %), 0' 10", ja soittelee Carl Michael Bellmanin sävelmää Gubben Noak / Ukko-Nooa pianolla (100 %), 0' 05".

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 4:n (1992) pohjalta.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
2573
Tarkastuspäivä
09.03.1948
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2550 m
Kesto/leikattu
90 min
Veroluokka
30 %
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
5
Tarkastusnumero
T-02573
Tarkastuspäivä
04.04.1991
Formaatti
video
Pituus/leikattu
2550 m
Kesto/leikattu
89'31"
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
1
Tarkastuttaja
Suomi-Filmi Oy
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
30.08.2018
Kesto/leikattu
01:25:50
Ikäraja
7
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
90 min
Kieli (VOD)
suomi