Tuhottu nuoruus

Skövlad ungdom (ruotsinkielinen nimi)
Ruined Youth (englanninkielinen käännösnimi)
La Jeunesse détruite (ranskankielinen käännösnimi)
Zerstörte Jugend (saksankielinen käännösnimi)
Särkynyt onni (työnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko elokuvan tekijöitä?

Tuhottu nuoruus

Hannu Lemisen ohjaama ja Väestöliiton asiantuntija-avulla käsikirjoittama Tuhottu nuoruus (1947) on yhteiskunnallinen elokuva lasten ja perheen tärkeydestä. Muurarin vaimo Elma Niininen (Henny Valjus) synnyttää jälleen lapsen suureen työläisperheeseen. Perheen vanhin tytär Kirsti Niininen (Helena Kara) seurustelee salaa lääkärin pojan Eino Varjon (Kullervo Kalske) kanssa ja tulee tälle raskaaksi. Kirsti kamppailee vaikean tilanteensa kanssa peläten, miten Eino ja hänen isänsä muurari Niininen (Paavo Jännes) ottavat uutisen vastaan.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
K
Näyttelijät
Henkilö Henny Valjus , Elma Niininen
Henkilö Paavo Jännes , muurari Kustaa Niininen
Henkilö Helena Kara , vastaanottoapulainen Kirsti Niininen
Henkilö Leo Mikander , Kalle Niininen
Henkilö Nils-Erik Mikander , Pentti Niininen
Henkilö Rita Sipilä , Liisa Niininen
Henkilö Annika Sipilä , Kerttu Niininen
Henkilö Enni Rekola , tohtorinna Elisabeth Varjo
Henkilö Sasu Haapanen , tohtori Albert Varjo
Henkilö Lea Lampi , Adele Varjo
Henkilö Kullervo Kalske , teekkari Eino Varjo
Henkilö Hannes Häyrinen , Hanski Eliasson
Henkilö Elina Kolehmainen , Eliassonska
Henkilö Liisa Nevalainen , kotisisar
Henkilö Sylva Rossi , neiti Sally Keihäs
Henkilö William Markus , Risto
Henkilö Elvi Saarnio , nainen tohtori Varjon vastaanotolla
Henkilö Toini Huhta , äitiysneuvolan kortistonhoitajar
Henkilö Sirkka Wilén , nuori äiti äitiysneuvolassa
Henkilö Kosti Aaltonen , rakennustyömies Kivinen
Henkilö Ida Salmi , kätilö
Henkilö Elina Ollikainen , Mailis Eliasson
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Varma Lahtinen , nainen pihalla
Henkilö Lauri Kyöstilä , naapuri perunamaalla
Tekijät
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1947
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
19.09.1947
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Bio-Bio, Rex
Tampere: Kino
Turku: Bio-Bio
Vaasa: Kinema
Filmikopioiden määrä
6
Muut näytökset
  • 10.10.1947 Jyväskylä: Elohuvi ensi-iltakierros
  • 31.10.1947 Pori: Asto ensi-iltakierros
  • 21.12.1947 Kuopio: Puijo ensi-iltakierros
  • 23.01.1948 Oulu: Bio Kiistola ensi-iltakierros
  • 04.04.1948 Lahti: Kuvapalatsi ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 18.10.2013 YLE TV1
  • 04.03.2015 YLE TV1
  • 25.08.2016 Yle TV1
  • 07.09.2017 Yle TV1
  • 18.08.2020 Yle TV1
  • 03.09.2021 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: Suvilahdenkatu 5 (Niinisten vuokra-asunto), Töölönlahden ranta Linnunlauluntien kohdalla sekä nyk. Tokoinranta (perunamaa), Korkeavuorenkatu / Ratakatu (ambulanssi matkalla sairaalaan)

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Studiot
Helsinki: Oy Fenno-Filmin studio Pieni Roobertinkatu 12-14

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Kuvausaika
Kesä 1947
Sisältöseloste
Muurari Niinisen vaimo synnyttää seitsemännen lapsensa, joka on tervetullut huolimatta ahtaasta asunnosta ja niukasta toimeentulosta. Lapset toivottavat äidille onnea ja isä vakuuttaa pystyvänsä elättämään uudenkin pojan. Niinisen vanhin tytär Kirsti työskentelee tohtori Varjon vastaanottoapulaisena ja seurustelee tohtorin tietämättä tämän pojan, arkkitehdiksi opiskelevan Einon kanssa, mutta naimisiin nuoret katsovat voivansa mennä vasta kahden vuoden kuluttua, Einon valmistuttua.

Äidin synnytyksen aikaan Kirsti on Einon kanssa sunnuntairetkellä saaressa, jonne he jäävät myös yöksi Kirstin taipuessa Einon hyväilyihin. Einon sisar Adele juhlii kotonaan ja viettää yön miesystävänsä Riston kanssa. Aamulla Einon ja Adelen eronnut äiti tulee käymään, ajaa Riston ulos, moittii Adelea ja varoittaa Einoa seurustelusta "laitakaupunkilaisheitukan" kanssa. Myös tohtori pitää puhuttelun Einolle ja pyytää tätä lopettamaan suhteen. Eino saa kuitenkin isältään luvan mennä naimisiin, jos hänen tunteensa ovat ennallaan opintojensa vaatiman kahden kuukauden harjoittelujakson jälkeen.

Kotisisar saapuu hoitamaan Niinisten vauvaa äidin ollessa vielä vuoteenomana ja isä hakee tottuneesti neuvolasta äitiyspakkauksen. Hanski, naapuri ja isän työtoveri, kosiskelee Kirstiä ja on usein nähty vieras talossa. Hän haaveilee omakotitalosta ja saa Niinisenkin innostumaan asiasta, etenkin kun tämä kuulee toiselta työtoveriltaan, että kunta jakaa ilmaisia tontteja ja valtio takaa lainoja monilapsisille perheille. Niiniset saavat tontin ja panevat asiaankuuluvat paperit vireille. He raivaavat parhaillaan tonttiaan, kun Eino saapuu kertomaan Kirstille harjoittelujaksostaan. Epäluuloisen isän edessä Eino vakuuttaa rakkautensa kestävän eron. Nuoret kävelevät metsässä ja haaveilevat tulevaisuudesta.

Adele saa tietää olevansa raskaana ja pyytää turhaan Ristolta apua. Tohtori Varjo puhuu abortin vaaroista naiselle, joka käytyään kahdesti puoskarin luona ei enää voi saada lasta. Adele hankkii abortintekijän, neiti Keihään, osoitteen, jonka puhelinkeskustelua kuunnellut Kirsti merkitsee muistiin. Myös Kirsti on raskaana: hän tunnustaa tilansa äidilleen ja tohtori Varjolle, joka kieltäytyy ehdottomasti tytön pyytämästä abortista. Kirsti käy neiti Keihään luona ja ehtii sopia abortin seuraavaksi päiväksi, kun hän kuulee Adelen valituksen viereisestä huoneesta. Kirsti muuttaa mielensä ja äiti tukee hänen ratkaisuaan: "Aina tänne yksi mahtuu, vaikka ahdasta onkin."

Adele tunnustaa isälleen abortin ja pyytää tältä anteeksi tekoaan. Isä puolestaan pyytää tyttäreltään anteeksi laiminlyöntejään ja yrittää lohduttaa huonoon kuntoon joutunutta tytärtään. Isä-Niininen putoaa rakennustelineiltä ja taittaa jalkansa. Isän ollessa sairaalassa äiti työskentelee rakennuksella ja Hanski avustaa perhettä. Hän myös tarjoutuu menemään naimisiin Kirstin kanssa, jonka raskaudesta hän on kuullut äidiltä. Sanomalehtiuutinen kertoo neiti Keihään, "kuuluisan enkelin tekijän", jääneen kiinni. Samassa lehdessä Kirsti huomaa Adelen kuolinilmoituksen.

Tohtori ja Eino surevat Adelea. Isä valittaa laiminlyöntejään, mutta unohtamisen sijasta hän haluaa muistaa, "ettei mitään tällaista enää milloinkaan tapahtuisi". Eino kysyy isältään Kirstistä, joka on jättänyt työpaikkansa, saa kuulla tytön olevan raskaana ja tunnustaa hänet morsiamekseen. Tohtori ja Eino lähtevät tapaamaan Kirstiä, joka vasta nyt on uskaltanut kertoa isälleen raskaudestaan. Raivostuneen Niinisen edessä Eino lupaa vastata teostaan ja mennä naimisiin Kirstin kanssa. Sovinto syntyy kuitenkin vasta, kun tohtori puuttuu asiaan ja pyytää Niiniseltä Kirstiä poikansa vaimoksi.

Kirsti ja Eino viettävät kihlajaisiaan Niinisten valmiin omakotitalon pihalla. Tohtori on paikalla, samoin Hanski, joka ilakoi yhdessä kihlaparin kanssa. Kaikki istuvat kahvipöytään hilpeän tunnelman vallitessa, Kirsti ja Eino sylikkäin.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Tuhottu nuoruus todettiin valistus- ja propagandaelokuvaksi, mutta sen toteutuksessa nähtiin kiistattomia ansioita. T. A.:n (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 23.9.1947) mukaan "se on laadultaan tavallista parempi, oikeinpa suorastaan ansiokas kotimainen elokuva, joka tendenssipitoisuudestaan huolimatta ei tee tympeätä vaikutusta. Tämä johtuu osittain jo käsikirjoituksen laadusta, joka, vaikka se on luonteeltaan väestöpropagandaa ajava, on kodikkaalla tavalla elävä ja uskottava."

Ilta-Sanomien J-a N-nen (Juha Nevalainen, 20.9.1947) näki Lemisen uuden elokuvan seurailevan rakenteeltaan "samaa, yhteiskunnallisia pulmakysymyksiä ratkovaa linjaa" kuin ohjaajan edelliset elokuvat Synnin jäljet (1946) ja Hedelmätön puu (1947): "Elokuva on valmistettu yhteisymmärryksessä Väestöliiton kanssa ja sen tiivis, ajankohtainen ja varsin suurella inhimillisellä lämmöllä ladattu aihesisältö koskettelee rakentavassa mielessä mm. lapsikysymystä, äitiyshuoltoa ja abortteja, ja nämä kysymykset on asiallisesti ja joustavasti ryhmitelty saman ydinkysymyksen ympärille, joka lyhyesti sanottuna on onnellinen koti."

"Ohjaaja Hannu Leminen on jo aikaisemmin osoittanut erikoista mielenkiintoa yhteiskunnallisia aiheita kohtaan", aloitti Ra. H. (Raoul af Hällström, Uusi Suomi 21.9.1947). "Nyt hän on ottanut valmistaakseen puhtaan tendenssielokuvan, joka haluaa julistaa, opettaa ja varoittaa. Mutta koska taiteellisuus on Hannu Lemisellä syntymävikana, on hänen aikaansaannoksestaan pakostakin tullut filmillisestikin nautittava, kuvailmeikkyytensä ja sujuvan kerrontansa ansiosta mielenkiintoinen juttu."

"Aiheena on aborttikysymys", jatkoi kirjoittaja, "jota mm. tanskalainen elokuva aikaisemmin on käsitellyt intiimillä ja hellällä kuvaustyylillään. Mutta tanskalaisen elokuvan Polttava kysymys tunkeutuessa aiheeseen syvemmälle ja osoittaessa myös sellaisen tapauksen, jolloin lääkärin suorittama raskaudentilan keskeyttäminen on suotava, jopa välttämätönkin, suomalainen elokuva tyytyy yksiviivaisempaan ja ahtaampaan ongelman ratkaisuun esittämällä vain varoittavan esimerkin." "Hannu Lemiselle ominainen luistava, hillitty, miellyttävän kultivoitunut, hieman siloinen ja pyöristetty sävy", luonnehti O. V-jä (Olavi Veistäjä, Aamulehti 21.9.1947) elokuvan toteutusta. "Ohjaaja osoittaakin hyvää makua ja tahdikkuutta. Myöskin huumoria on joukossa, niinkuin tunteellisuuttakin, ei kuitenkaan kovin äitelässä muodossa. Loppukuvat on uhrattu propagandalle eikä niissä ole voitu välttää asetelmallisuutta. Tarkoitus, terveen kotielämän ja rohkean elämänuskon kansantajuinen korostaminen, saavutetaan tehokkaasti. Elokuvan nimi ei tosin vastaa sisältöä, sillä yleisvaikutelma ei suinkaan ole 'tuhoava' ja painostava, vaan päinvastoin rakentava ja valoisa."

"Filmatiskt sett är Skövlad ungdom ett stycke respektabelt arbete", kiitti Hans Kutter (Nya Pressen 22.9.1947) ja arvosteli: "Svagheten i Skövlad ungdom är den snusförnuftiga och enfaldigt självgoda tonen. Om man kunde bli inspärrad för dumhet, skulle nog scenarioförfattaren få livstida fängelse. Det sägs inte ett naturligt ord i filmen. De agerande rabblar upp utantill läxor ur osynliga böcker om moral, juridik, sociologi, medicin och pedagogik. I synnerhet de pedagogiska pekstickan svängs med en iver som är lika fruktansvärd som misslyckad."

"No niin, on hyvä, että elokuvan avulla kiinnitetään huomiota yhteiskunnallisiin epäkohtiin", myönsi I. U. (Irina Uvalmo, Työkansan Sanomat 30.9.1947) huomautettuaan ensin, että "kysymyksiä on käsitelty irrallisina eikä ole puututtu epäkohtien perimmäisiin syihin". "Itse aiheenkäsittelystä voisi sanoa", kirjoittaja jatkoi, "että suuriperheinen työläiskoti pannaan selviytymään taloudellisista pulmistaan erittäin helposti, mikä ei ole yhtäpitävää totuuden kanssa verohelpotuksista ja äitiyshuollosta huolimatta. Suuren perheen työläisäitikin olisi voinut olla mieluimmin uljas ja ponteva kuin valittaen naukuva. Niinikään köyhän tytön naittaminen sivistyneen ja varakkaan kodin pojalle maistuu nyyrikkimäiseltä. Mutta elokuvan pyrkimys suhtautua tavallisiin työläisiin vakavasti ja kohtalaisesti onnistuakin pyrkimyksissään merkitsee vahvaa plussaa."

Yleensä työläisperheen kuvausta pidettiin "kauniina ja aitona" (P. Ta-vi eli Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 21.9.1947), kun taas lääkäriperheen "kotimiljöö ja tyttären tuho kuvataan jollain lailla jäykästi ja vieraasti, ikään kuin liian teoreettisesti, katsojan saamatta tapahtumiin inhimillisen läheistä kosketusta" (Ra. H.). "Elokuvan henkilöt ovat melko yksiviivaisia eivätkä tarjoa suuria mahdollisuuksia luonnetulkintaan, mutta arkisesti elävöitettyinä he ovat tavallisia luontevia ihmisiä", kirjoitti O. V-jä näyttelijäsuorituksista, joista ennen muita nostettiin esiin Paavo Jänneksen ja Henny Waljuksen "uskottava muuraripariskunta" (J-a N-nen): "Paavo Jännes ja Henny Valjus luovat pari realistisen hienoa, luontevaa ihmiskuvaa muurarina ja hänen vaimonaan. Katsojasta tuntuu kuin hän olisi jo kauan ollut tämän reippaan ja sydämellisen pariskunnan läheinen tuttava." (Ra. H.).

Ensikertalainen Lea Lampi kiinnitti monien kriitikoiden huomion. "Näyttelijäpuolelta jäävät erityisesti mieleen Lea Lammen ilmeikkäät, persoonalliset kasvot", kirjoitti J-a N-nen. "Harvinaisella ensikertalaisen valmiudella hän tekee 'enkelintekijän' uhriksi joutuvasta tohtorintyttärestään nuoren, kohtalokkaasti erehtyvän ihmisen. Kuolinkohtauksensakin hän näyttelee niin hyvin, että paljon huonompia kuolemisia nähdään filmeissä tuhkatiheään. Vahingoksemme jää, että tämä 'Viveca Lindfors -tyyppimme' taisi lähteä Atlantin taa nuorena rouvana."

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Taustaa
Ohjattuaan Suomen Filmiteollisuudelle 11 elokuvaa vuosina 1941 - 1947 Hannu Leminen siirtyi 1947 kesällä Adams Filmi Oy:n palvelukseen. Adams-Filmi oli vuosina 1936 - 1938 tuottanut kolme Teuvo Tulion elokuvaa, mutta pitkien elokuvien valmistus oli päättynyt yhtiön perustajan Abel Adamsin kuolemaan.

Adams-Filmin palveluksessa Leminen ohjasi vuosina 1947 - 1949 neljä elokuvaa, ensimmäisenä Tuhotun nuoruuden (1947), joka jatkoi Synnin jälkien (1946) ja Hedelmättömän puun (1947) yhteiskunnallista, valistavaa linjaa.

Elokuvan, työnimeltään Särkynyt onni, kuvauskäsikirjoituksen laati Leminen yhteistyössä kansanedustajan ja Ensi Kotien Liiton sihteerin Martta Salmela-Järvisen asiantuntija-avulla - alkutekstien mukaan "elokuvan kirjallinen pohja on luotu yhteisymmärryksessä Väestöliitto r.y.:n kanssa". Käsikirjoituksen muokkaukseen Salmela-Järviselle annettiin aikaa vain viikon verran. Kuvaus- tai leikkausvaiheessa on jätetty pois käsikirjoitukseen merkitty pitkä radioesitelmä, joka sijoittuu Kirstin raskauden alkuaikoihin. Toisaalta elokuvaan on lisätty lyhyt jakso, joka kuvaa Adelen ja Riston yhteistä yötä sekä rouva Varjon käyntiä lastensa luona seuraavana aamuna. Käsikirjoituksessa Adelen viettelijän nimi on Antti, elokuvassa Risto.

Tuhotun nuoruuden naispääosaa esitti ohjaajan puoliso Helena Kara, joka nähtiin naispääosassa kahdessa muussakin Hannu Lemisen Adams-Filmille ohjaamassa elokuvassa. Alkuteksteissä mainittu Sirkka Wilén käytti myöhemmin etunimeä Sirkka-Liisa. Lapsinäyttelijä Elina Ollikainen esiintyi vuosina 1953 - 1961 vielä viidessä elokuvassa. Lea Lampi-af Forsellesille rooli jäi ainoaksi - hän muutti lokakuussa 1947 Yhdysvaltoihin. Hannu Lemisen nimi lavastajana on elokuvan alkuteksteissä muodossa "Lemi".

Elokuvassa nähtävän lehti-ilmoituksen mukaan Adele Varjo kuoli 30.8.1947. Ensi-iltansa elokuva sai jo kolme viikkoa myöhemmin.

Tuhotun nuoruuden yleisömenestys oli teatteriesityskertojen mukaan laskien maakuntakaupungeissa hyvä, Helsingissä vuoden keskitasoa heikompi.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Musiikki
1. Tanssimusiikki 1
Säv. George de Godzinsky
Viihdeorkesteri (off, radio), 0' 25".


2. Tanssimusiikki 2
Säv. George de Godzinsky
Viihdeorkesteri (off, radio), 1' 20".


3. "Heissuli heijaa, Kerttuli leijaa - -"
Säv. George de Godzinsky, san. Hannu Leminen
Es. Paavo Jännes, laulu (100 %), 0' 20".

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
2456
Tarkastuspäivä
15.09.1947
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2100 m
Veroluokka
VV
Ikäraja
K
Osia
4
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, YN-menetelmä
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
77 min
Kieli (VOD)
suomi