Pikajuna pohjoiseen

Tåg norrut (ruotsinkielinen nimi)
Tåg norrut (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
The Northern Express (englanninkielinen käännösnimi)
L'Express du Nord (ranskankielinen käännösnimi)
Schnellzug nach Norden (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko tekijöitä?

Pikajuna pohjoiseen

Roland af Hällströmin ohjaama Pikajuna Pohjoiseen (1947) perustuu tanskalaisen Karen Aabyen romaaniin. Yöjunaan sijoittuvassa jännitysdraamassa joukko erilaisia matkustajia lähtee Helsingistä yöjunalla kohti Pohjois-Suomea. Kaikilla tuntuu olevan jonkinlaisia salaisuuksia sekä yllättäviä yhteyksiä muiden matkustajien kanssa. Tapahtumat junassa huipentuvat yöllä ilmenevään rikokseen ja sen seurauksiin.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
7
Näyttelijät
Henkilö Ansa Ikonen , Maire Kyrö, asemapäällikön rouva
Henkilö Leif Wager , Reino Sompa
Henkilö Tauno Majuri , insinööri Mauno Ismola
Henkilö Aku Korhonen , toimittaja Hugo Auvonen
Henkilö Arna Högdahl , vuorineuvoksetar
Henkilö Sven Relander , liikemies Fjalar Albert Lindström
Henkilö Eino Kaipainen , Kaarlo Kyrö, Perämaan asemapäällikkö
Henkilö Liisa Tuomi , Ilona Viirola, huntutanssijatar Miss Ilona
Henkilö Anja Kola , Raili Oras
Henkilö Tapio Nurkka , Kalevi Oras
Henkilö Arvi Tuomi , Pelastusarmeijan majuri
Henkilö Kalle Viherpuu , veturinkuljettaja Harras
Henkilö Unto Salminen , veturinlämmittäjä Ahvo
Henkilö Emil Vinermo , "johtaja" Kaukomieli Lemmitty Latvanen
Henkilö Aku Peltonen , kauppias Ossi Lintunen
Henkilö Eero Leväluoma , asemamies Saarros
Henkilö Aatos Konst , junapoliisi Siltanen
Henkilö Eva Hemming , pelastusarmeijalainen
Henkilö Varma Lahtinen , Loviisa, makuuvaunun siivooja
Henkilö Lulu Paasipuro , Impi Lintunen
Henkilö Matti Aulos , konduktööri
Henkilö Teijo Joutsela , konstaapeli Loppi
Henkilö Elsa Nyström , Railin äiti
Henkilö Lauri Korpela , Railin isä
Henkilö Aatu Talanne , lääkäri
Henkilö Lauri Kyöstilä , Perämaan asemamies
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Mauri Jaakkola , veturinlämmittäjä Lauri Aalto
Henkilö Esko Nevalainen , nuori mies asemalaiturilla
Henkilö Yrjö Norta , mies junan makuuvaunun käytävällä
Henkilö Kaarina Kaipio , hattupäinen nainen junavaunun käytävällä
Henkilö Raija Laaksonen , Marja-Leena, Kyröjen pikkutyttö
Henkilö Manne Schulman , Pohjalan asemapäällikkö
Henkilö Roland af Hällström , mies onnettomuuspaikalla
Henkilö Trina Taipale , sairaanhoitaja
Tekijät
Henkilö Roland af Hällström , Ohjaaja
Henkilö Yrjö Norta , tuotantojohto  (tuotantopäällikkö)
Henkilö Viljo Hela , käsikirjoitus
Henkilö Esko Töyri , kuvaus
Henkilö Björn Korander , ääni
Henkilö Emil Häkkänen , ääni
Henkilö Tapio Ilomäki , musiikki
Henkilö Eero Levä , lavastus
Henkilö Kosti Aaltonen , lavastus
Yhteisö Fenno-Filmi Oy , levittäjä
Yhteisö Finnkino Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö Yrjö Rannikko , tuottaja
Henkilö Tapio Ilomäki , leikkaus
Henkilö Sirkka Kaski , kampaaja
Henkilö Eero Leväluoma , studiopäällikkö
Henkilö Erkki Uotila , apulaisohjaaja
Henkilö Esko Nevalainen , kamera-assistentti
Henkilö herra Taru , kamera-apulainen, klaffi
Henkilö Leo Suomela , äänitysassistentti
Henkilö Reino Kaijanen , sähköryhmän esimies
Henkilö Sulo Nuotio , autonkuljettaja
Henkilö Arvi Tuomi , muusikko  (laulu)
Henkilö Maininki Sippola-Wilska , muusikko  (laulu)
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
4 367 122 mk
Julkaistu
1947
Alkuperäisteos
Aabye, Karen: Vi skal ikke ha' Penge tilbage, 1941; Aurinko kiertää rataansa. Suom. Juho Tervonen. Helsinki: Tammi, 1945. (romaani)
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
01.06.1947
Ensi-iltapaikat
Riihimäki: Apollo
Filmikopioiden määrä
5
Muut näytökset
  • 29.08.1947 Helsinki: Rea, Tuulensuu ensi-iltakierros
  • 31.08.1947 Tampere: Maxim ensi-iltakierros
  • 27.09.1947 Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
  • 05.10.1947 Kuopio: Kuvakukko ensi-iltakierros
  • 17.10.1947 Turku: Kinola ensi-iltakierros
  • 19.10.1947 Lahti: Kuvapalatsi ensi-iltakierros
  • 16.11.1947 Pori: Sampo ensi-iltakierros
  • 21.11.1947 Oulu: Bio Kiistola ensi-iltakierros
  • 23.11.1947 Jyväskylä: Elohuvi ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 08.03.1959 STV
  • 21.09.1967 MTV1
  • 23.03.1974 MTV2
  • 03.10.1981 MTV2
  • 14.08.1990 MTV2
  • 12.09.2013 YLE Teema
  • 31.08.2015 YLE TV1
  • 31.01.2022 Yle TV1
Palkinnot
Jussit 1948: paras käsikirjoitus: Viljo Hela (= Roland af Hällström); paras ohjaus:
Roland af Hällström; paras miessivuosa: Aku Korhonen (myös elokuvasta Laitakaupungin laulu).
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: rautatieaseman pääsisäänkäynnin edusta (valokuva), asemalaituri

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Studiot
Helsinki: Fenno-Filmin studio

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Kuvausaika
Talvi - kevät 1947
Sisältöseloste
Yöjuna on lähdössä Helsingin asemalta. Samaan makuuvaunuun kokoontuu kirjava joukko matkalaisia: vastanainut nuoripari Raili ja Kalevi, salaperäinen nuorukainen Reino ja sairaanhoitajattareksi esittäytyvä Ilona, joka saa hyttitoverikseen tärkeilevän vuorineuvoksettaren; liikemies Lindström jakaa hytin vanhan toimittaja Auvosen kanssa; rouva Maire Kyrö matkustaa aviomiehensä luo seurassaan rakastajansa, insinööri Mauno Ismola. Mukana on myös hämärän oloinen "johtaja" Latvanen, jonka Lindström näyttää tuntevan. Juuri ennen lähtöä lämmittäjä Lauri Aalto, joka on naimisissa veturinkuljettaja Harraksen tyttären kanssa, saa hälytyksen, että hänen vaimonsa synnyttää; Aallon tilalle tulee Helsingin elämään ja naisiin mieltynyt lämmittäjä Ahvo.

Kun poliisi ryhtyy tarkastamaan matkustajien henkilöllisyyskortteja, Reino pakenee ravintolavaunusta, tunkeutuu rouva Kyrön osastoon ja piileskelee tarkastuksen ajan siellä; nainen ei paljasta häntä. Lindström tarjoaa Auvoselle ryyppyjä ja houkuttelee tämän pienten panosten korttipeliin. Auvonen voittaa, Lindström haluaa korottaa panoksia ja hakee Latvasen mukaan peliin. Mauno vakuuttaa rakkauttaan Mairelle ja painostaa tätä jättämään miehensä, Perämaan säntillisen asemapäällikön. Maire epäröi ja potee huonoa omaatuntoa ajatellessaan pikku tytärtään.

Vuorineuvoksetar esittelee Ilonalle arvokasta vanhaa kultakelloa, jonka hän aikoo antaa pojalleen 50-vuotislahjaksi. Ilona rohkaisee Reinoa tekemään tuttavuutta kanssaan: pian nuoret ovat syventyneet kiihkeään seurusteluun. Auvonen lopettaa pelin ollessaan voitolla huolimatta Lindströmin ja Latvasen ankarista vastalauseista. Tilalle he saavat innokkaan kauppias Lintusen, joka vaimoineen on tullut makuuvaunuun ensimmäisellä pysähdysasemalla. Lintunen häviää suuren potin neljällä kuninkaalla Lindströmin neljää ässää vastaan, mutta Auvonen paljastaa huijauksen vetämällä esiin viidennen ässän ja lahjoittaa potin vaunuun saapuneelle Pelastusarmeijan majurille, joka tekee keräystä orpolasten hyväksi - pelurit eivät voi mitään, ja pian Auvonen kertoo ässän tulleen hänen omasta hihastaan.

Majuri löytää vuorineuvoksettarelta pudonneen kellon lattialta ja palauttaa sen. Vaunun muutkin matkustajat näkevät kellon ja monilla on syynsä haluta sitä: kenellä rahan vuoksi, kenellä lahjaksi kuten Mairella ja Raililla. Lintunen yrittää turhaan ostaa kelloa närkästyneeltä vuorineuvoksettarelta, joka saa migreenin; Maire tarjoutuu antamaan hänelle unilääkettä. Useimpien matkustajien vetäydyttyä yöpuulle Latvanen varastaa kellokotelon vuorineuvoksettaren hytistä, mutta Lindström on aavistanut asian, odottaa miestä ja saa kotelon sujautetuksi salaa oman päällystakkinsa taskuun.

Maire ja Mauno haaveilevat satumaasta, matkasta rahtilaivalla Euroopan satamiin, poikkeamisesta Pariisiin, "rakastavaisten kaupunkiin", yli valtameren Rio de Janeiroon ja Etelä-Amerikan aarniometsiin, missä on "vain me kaksi" eikä "kukaan voi meitä erottaa". Aamuyöstä Maire kuitenkin herättää Maunon ja vaatii tätä jäämään junasta viimeisellä asemalla ennen Perämaata: "Matka oli vain kaunista satua. Minä olen liian sidottu, minulla ei ole voimia lentää satumaahan."

Tällä välin Latvanen on huomanhut kotelon kadonneen ja yrittää saada sitä takaisin Lindströmiltä: järkytyksekseen miehet huomaavat kotelon tyhjäksi. Ilona, joka on eronnut Reinosta kiihkeän hyvänyönsuudelman jälkeen, tulee vahingossa herättäneeksi vuorineuvoksettaren, joka huomaa kellonsa kadonneen. Konduktööri ja poliisi hälytetään, vaunun matkustajat kerätään ravintolavaunuun kuulusteltaviksi, myös lähtöä tehnyt Mauno. Junan seisoessa Pohjolan asemalla Harras saa sähkösanoman, jossa onnitellaan isoisää terveen pojan syntymän johdosta.

Kuulusteluissa selviää, että useimmilla vaunun matkustajilla on ollut tilaisuus varkauteen. Lindström ja Latvanen osoittautuvat poliisin vanhoiksi tuttaviksi, mutta epäilykset kohdistuvat silti Maireen, joka myöntää antaneensa vuorineuvoksettarelle unilääkettä, ja Reinoon, joka on vailla henkilöllisyyspapereita. Painostuksen alla Reino murtuu ja paljastaa karanneensa sairaalasta: hän on kuolemansairas ja haluaa nähdä kotinsa ennen kuolemaansa.

Asemapäällikkö Kyrö, Mairen aviomies, ilmoittaa, että rata Perämaalle on selvä. Pian kuitenkin vanha vaihdemies Saarros, joka tekee viimeistä yövuoroaan ennen eläkkeelle siirtymistään, saa sydänkohtauksen ennen kuin ehtii kääntää vaihteen. Samaan aikaan veturissa syntyy tappelu: Ahvo on kertonut seurustelleensa Harraksen tyttären kanssa ennen tämän avioliittoa ja ylvästelee olevansa syntyneen lapsen isä. Raivostunut Harras uhkaa tappaa miehen ja ajaa tätä pitkin veturin käyntisiltaa, kunnes huomaa semaforin olevan alhaalla. Jarrutus myöhästyy ja pikajuna törmää sivuraiteella seisovaan sorajunaan tuhoisin seurauksin.

Harras menehtyy onnettomuudessa, samoin Raili, jolta vaikeasti loukkaantunut Auvonen löytää varastetun kellon ja ehtii sujauttaa sen tuskissaan hourailevan vuorineuvoksettaren paareille. Päänsä loukannut Reino suree kuollutta Ilonaa, jonka asemahallin juliste paljastaa "Miss Ilonaksi, huntutanssijattareksi": "Miksi hänen piti kuolla ja minun pelastua." Auvonen saa soitetuksi lehdelleen uutisen ja ilmoitettuaan itsensä uhrien joukkoon kaatuu kuolleena maahan.

"Sinä olit oikeassa, se oli vain kaunis satu, joka päättyi hyvin ennen kuin se oli alkanut", Mauno tunnustaa ennen kuolemaansa Mairelle, joka silittää hellästi hänen hiuksiaan. Asemapäällikkö näkee kohtauksen ja vie äitiään kutsuvan tyttären pois. Maire seuraa heitä kyyneleet silmissä kysyen, olisiko hänen ollenkaan pitänyt tulla takaisin. Mies kamppailee hetken itsensä kanssa ja päästää lapsen: "Äiti on tullut takaisin kotiin." Miehen sulaessa hymyyn Maire ottaa tytön syliinsä.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
"Fenno-Filmin uusin elokuva Pikajuna pohjoiseen poikkeaa ilahduttavalla tavalla tavanomaisista kotimaisista elokuvatuotteista", aloitti T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 2.9.1947) tiivistäen kritiikin yleisen linjan. "Sitä voidaan pitää jo melkein kansainväliseen luokkaan kuuluvana niin tekotapansa kuin aiheensakin puolesta. Tietenkin voidaan sanoa, että sen epätavallinen juoni on kovin teennäinen, mutta kyllähän sitä meilläkin junat suistuvat kiskoilta kohtalokkain seurauksin. Erikoista tässä filmissä onkin juuri se tiivis kohtalokkuuden tunnelma, joka on ladattu sen ympärille. Siinä on osuutensa varsin onnistuneesti laaditulla käsikirjoituksella mutta ennen kaikkea lankeaa siitä kunnia elokuvan ohjaajalle Roland af Hällströmille, joka on tehnyt harvinaisen lujaa ja vivahdusrikasta työtä."

"Pikajuna pohjoiseen on ilahduttavan hyvä kotimainen filmi", säesti O. V-jä (Olavi Veistäjä, Aamulehti 2.9.1947), joka ohjaajan osuutta kiitettyään esitti myös varauksensa: "Tosin juonen solmukohta - vuorineuvoksettaren arvokkaan kellon kiertokulku - ei ainakaan minulle käynyt yhdeltä näkemältä aivan selväksi, rakkauskohtaukset ovat paikoitellen luvattoman kömpelöitä ja vuorosanat eivät aina ole luontevia, mutta joka tapauksessa Pikajuna pohjoiseen on merkittävä ja onniteltava saavutus."

"Pikajuna pohjoiseen", kirjoitti J-a N-nen (Juha Nevalainen, Ilta-Sanomat 30.8.1947), "ei ole suinkaan kaikissa suhteissa täyteläinen ja moitteeton elokuva, mutta kokonaisuutena se on niitä ainoita todelliseen dramaattiseen henkevyyteen ja filmikerronnalliseen, joustavaan loogillisuuteen pyrkiviä (sanokaamme sittenkin vain pyrkiviä) tuotteita, joita kotimaisen elokuvan nimellä olemme saaneet katsella [- -]. Näin monisäikeinen kertomus ei kaiketikaan ole ollut helpoimpia ohjattavia tullakseen vakuuttavaksi, mutta sitä suurempi syy ohjaajalla on nyt iloita, että katsoja todellakin ehtii nähdä kunkin henkilön kasvot - niin ulkonaiset kuin sisäisetkin - ja että kiihkeä, yöllisen pikajunan levottomassa, kiihoittavassa rytmissä etenevä toiminta huipentuu siihen riipaisevaan päätökseen, joka saa herkimmät katsojat itkemään ja kyynelehtimättömätkin ihailemaan taitavasti tehtyä työtä."

"Ohjaaja voi joka tapauksessa merkitä filmin voittotililleen", katsoi S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 31.8.1947), "ennen kaikkea siinä mielessä, että hän on kaiken aikaa estänyt liioittelun ja pitänyt tiukasti kiinni johdonmukaisuudesta. Jokaisella ilmeellä, eleellä, lähikuvalla ja liikkeellä on oma loogillinen selityksensä."

"Etenkin aiheitten valinnassa ja niiden käsittelyssä ilmenee tämän filmiteoreetikkomme omaperäisyys", luonnehti H. Lwg (Harry Lewing, Vapaa Sana 1.9.1947) aluksi Hällströmin ohjaajanuraa. "Hän kuuluu vähäisestä tuotannostaan huolimatta siihen koulukuntaan, joka on luonut filmillisimmät elokuvakertomukset. Kuvan ja äänen teho sulautuu oikeassa suhteessa toisiinsa. Tämä on ilmiö, joka kotimaisessa elokuvassa on sangen harvinainen." "Esikuvia tämäntapaiseen aiherakenteeseen on paljonkin", kirjoittaja jatkoi uutuuselokuvasta, "mutta tekijälle kunniaksi on myönnettävä, ettei ainakaan niistä tunnetuimmat ole päässeet vaikuttamaan. Tapahtumat on tiivistetty ahtaaseen makuuvaunuun, mutta tästä huolimatta on kerronta vaihtelevaa ja jokaisen henkilön osalta selväpiirteistä."

"Tåg norrut börjar ovanligt lovande", aloitti Hans Kutter (Nya Pressen 1.9.1947). "De suggestiva inledningsbilderna med effektivt fångade glimtar från stationen och tåget skapade genast en stämning av uppbrott och förväntan. Här är en regi som arbetar med utpräglad artistisk ambition, som inte nöjer sig med den gamla invanda slentrianen, utan försöker skapa något nytt och personligt, var det intryck man fick. Människorna och atmosfären intresserar till en början."

Puututtuaan joihinkin yksityiskohtiin Kutter jatkoi kritiikillä: "Men allt detta skulle ändå ha varit småsaker on inte filmen skulle ramla ihop totalt efter förra halvdelen. När personerna skall avslöja sina karaktärer, blir det ingenting av dem. De bara pratar högljutt och obehärskat hit och dit utan att vi får veta något av deras verkliga jag. Brottets motiv och dess utredning är också i hög grad oklart och valhänt utformat."

"Lukuisissa näyttelijäsuorituksissa on sekä hyvää että huonoa" arvioi O. V-jä ja muiden kriitikoiden lailla hänkin tyytyi pitkän roolilistan lähinnä luettelomaiseen läpikäyntiin: "Ansa Ikonen näyttelee asemapäällikön rouvan koruttoman uskottavasti ja saa syvyyttä hänen ristiriitoihinsa ja Tauno Majuri hänen rakastajanaan on karun miehekäs. Aku Korhonen vanhana lehtimiehenä on kerrassaan erinomainen [- -]. Leif Wager on kehittynyt merkittävästi: hänen sairaassa nuorukaisessaan on annos aitoa tragiikkaa. Sen sijaan nuori pari [- -] on luvattoman avuton ja banaali. Tapio Nurkka ei näytä kehittyvän laisinkaan, hänen näyttelemisestään ei kannata puhuakaan ja hän on aika ajoin suorastaan piinallisen heikko, samoin kuin Anja Kolakin. Pelkällä ulkomuodolla ei elokuvassakaan pitkälle potkita. Kalle Viherpuu, Unto Salminen, Aku Peltonen, Arna Högdahl, Sven Relander ym. luovat erinomaisia henkilökuvia."

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Taustaa
Alkutekstit kertovat elokuvan perustuvan Viljo Helan eli ohjaaja Roland af Hällströmin omaan käsikirjoitukseen. Missään yhteydessä ei mainita, että käsikirjoittajan innoittajana on ollut tanskalaisen Karen Aabyen vuonna 1945 suomeksi ilmestynyt romaani Aurinko kiertää rataansa (Vi skal ikke ha Penge tilbage, 1941), jonka juonikuvion hän on vapaasti soveltanut Suomen oloihin. Alkusysäyksenä kerrotaan olleen Fenno-Filmin tuotantopäällikön Yrjö Nortan näkemä ranskalainen junaelokuva, joka oli miellyttänyt häntä siinä määrin että halusi sisällyttää samantapaisen aiheen myös Fenno-Filmin tuotantoon.

Roland af Hällström sai työstään vuoden ohjaus-Jussin, ja nimimerkki Viljo Hela käsikirjoitus-Jussin. Elokuvan kolmannen Jussin sai Aku Korhonen sivuosastaan.

Pikajuna pohjoiseen oli Ansa Ikosen ja Tauno Majurin ainoa yhteinen elokuva ja jäi Tapio Nurkan viimeiseksi. Tauno Majurin sairastuminen keuhkokuumeeseen aiheutti kuvauksissa kolmen kuukauden keskeytyksen. Anja Kola, ensimmäinen sodanjälkeinen Miss Suomi, nähtiin vielä Hallin Jannessa (1950) sekä 1961 Anja Jurkan nimellä elokuvassa Voi veljet, mikä päivä!. Mauno Ismolalle kirjoitetuissa repliikeissä kuvastuu suomalaisten toisen maailmansodan jälkeinen kaukokaipuu.

Elokuvassa käytetty veturi 1004 oli raskas henkilöliikenneveturi Hr 1 eli Ukko-Pekka, joita vuosina 1937 - 1957 valmistettiin 22 kappaletta.

Kantaesitys oli 1.6.1947 maan tärkeimpiin risteysasemiin kuuluvan Riihimäen kauppalan Apollo-teatterissa. Suurimmissa kaunpungeissa esitykset alkoivat vasta elokuun lopussa. Pikajuna pohjoiseen oli vuoden kolmanneksi paras yleisömenestys ja tuotti voittoa 2 662 770 markkaa.

Palle Hagmann-Petersenin perustama Ab Color-Film Oy tuotti Fenno-Filmin kanssa yhteistyössä aiheesta myös ruotsinkielisen version, jonka Hagmann ohjasi näyttelijöitä osittain vaihtaen. Elokuvan mainostettiin olevan "den första finlandssvenska psykologiska thrillern". Tuotantosopimus antoi Hagmannille esitysoikeudet Ruotsissa ja Tanskassa. Yhtiön osoittauduttua kykenemättömäksi täyttämään sitoumuksiaan ruotsinkielinen versio saatiin levitykseen vasta 1952 ja ainoastaan Ruotsiin, silloinkin vain Tukholman ulkopuolelle. Fenno-Filmin neuvottelema levityssopimus Norjaan kariutui sikäläisen levittäjän äkilliseen kuolemaan syksyllä 1950. Ruotsinkielisen version Tåg norrut esityskopio löytyi Ruotsin elokuvainstituutista vuonna 2017. Kansallisessa audiovisuaalisessa instituutissa ei ole tämän version käsikirjoitusta eikä valokuvamateriaalia.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Musiikki
1. Alkumusiikki
Säv. ja sov. Tapio Ilomäki
Orkesteri (off, alkutekstit), 1' 50".

2 . Oi syömmesi Herralle avaa
Säv. trad. ruotsalainen, san. Emil Gustafson, suom. tuntematon
Es. Arvi Tuomi, laulu, Eva Hemming, laulu ja harmonikka, sekä kaksi tunnistamatonta naista, laulu ja kitara (playback, Arvi Tuomi ja Maininki Sippola-Wilska, laulu, harmonikka- ja kitarasäestys), 0' 30".
Levytys:
Saalem-seurakunnan kvartetti, joht. Martti Kotila; Triola T-4164, 13.12.1954.


3. Det blir något för barnen att få / Onpa taivaassa tarjona lapsillekin / Kodin Herra suo pienille ystävilleen
Säv. Carola Almqvist, sov. Tapio Ilomäki
Es. Eva Hemming, harmonikka (playback, tunnistamaton harmonikansoittaja), 1' 30".


4. Pelastusarmeijamarssi
Säv. Tapio Ilomäki
Es. Eva Hemming, harmonikka (playback, tunnistamaton harmonikansoittaja), 0' 10".


5. "Maan mä tiedän ihanan, jonne täältä halajan - -"
Säv. Tapio Ilomäki, san. Viljo Hela (= Roland af Hällström)
Es. Eva Hemming, laulu (playback, Maininki Sippola-Wilska, laulu, harmonikkasäestys), 0' 45".

Huomautuksia:
Alkumusiikin teema toistuu taustamusiikissa.

Musiikkinumero 3 on taustamusiikin aiheena kaksi kertaa, orkesteri (off), 0' 10", ja harmonikka (off), 0'25".

Loppumusiikissa orkesteriin liittyy vokaliisia laulava naiskuoro (off), 0' 40".

- Toim. Juha Seitajärvi (2022) Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
2412
Tarkastuspäivä
29.05.1947
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2500 m
Kesto/leikattu
91 min
Veroluokka
25 %
Ikäraja
K
Osia
5
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
12.09.2013
Kesto/leikattu
01:36:40
Ikäraja
7
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, YN-menetelmä
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
91 min
Kieli (VOD)
suomi