Pikku-Matti maailmalla

Pikku-Matti i vida världen (ruotsinkielinen nimi)
Little Matti Out in the Wide World (englanninkielinen käännösnimi)
Le Petit Matti dans le vaste monde (ranskankielinen käännösnimi)
Klein Matti in der Welt (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko elokuvan kuvauspaikkoja ja esiintyjiä? Elokuvaa on kuvattu ainakin Helsingissä, lähiseudulla ja Vihdissä.

Pikku-Matti maailmalla

Suomen Filmiteollisuuden tuottama, Edvin Laineen ohjaama ja Toivo Kauppisen käsikirjoittama yhteiskunnallinen draama Pikku-Matti maailmalla (1947) toteutettiin yhteistyössä Oy Alkoholiliike Ab:n elokuvatoimikunnan kanssa. Maalla mummonsa (Laina Hirvipohja) kanssa elänyt Pikku-Matti (Veli-Matti) lähtee Helsinkiin etsimään kadonnutta äitiään Kerttua (Ansa Ikonen). Kaupungissa hän saa avukseen asunnottoman ja juopon taiteilijan Taneli Parman (Joel Rinne) sekä alkoholisoituneen tätinsä (Siiri Angerkoski) kanssa elävän Salme-tytön (Ritva-Leena).

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
7
Näyttelijät
Henkilö Veli-Matti , Matti Kivinen
Henkilö Ritva-Leena , Salme
Henkilö Ansa Ikonen , Kerttu Kivinen
Henkilö Joel Rinne , taiteilija Taneli Parma, "Tenu-Taneli"
Henkilö Siiri Angerkoski , Olga Rantanen
Henkilö Väinö Luutonen , Kustaa-renki
Henkilö Elna Hellman , Eedla Ratamäki
Henkilö Wilho Ilmari , "Professori"
Henkilö Kerstin Nylander , alkoholistihuoltolan johtajatar
Henkilö Jalmari Rinne , Eemeli Ratamäki, mökkiläinen
Henkilö Saimi Vuolle , 2. emäntä hautajaisissa
Henkilö Aarne Laine , Ville, merimies
Henkilö Laina Hirvipohja , Matin mummo
Henkilö Otto Noro , Kalle, mies yömajassa
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Edvin Kajanne , isäntä
Henkilö Matti Aulos , 1. isäntä hautajaisissa
Henkilö Hilma Salo , 1. emäntä hautajaisissa
Henkilö Kaarlo Saarnio , 2. isäntä hautajaisissa
Henkilö Anton Soini , 3. isäntä hautajaisissa
Henkilö Anni Rönkkö , emäntä lippuluukulla
Henkilö Tarmo Manni , reissumies junassa
Henkilö Veikko Linna , junailija / rahtilaiva Frej'n kapteeni
Henkilö Pirkko Raitio , nainen junassa
Henkilö Olavi Saarinen , asemamies
Henkilö Hannes Veivo , Tanelin tuttava
Henkilö Vilho Ruuskanen , Iivari, sälli
Henkilö Teppo Riihimäki , mies yömajan edustalla
Henkilö Selma Ruusunen , nainen
Henkilö Toini Ylönen , nainen
Henkilö Alpo Vammelvuo , leipuri
Henkilö Alf Salin , osoitetoimiston virkailija
Henkilö Heikki Eteläpää , poliisi
Henkilö Viljo Laitinen , ylikonstaapeli
Henkilö Matti Oravisto , konstaapeli
Henkilö Tommi Rinne , päivystävä konstaapeli
Henkilö Arvo Lehesmaa , komisario
Henkilö Mauri Jalava , nuori konstaapeli
Henkilö Enni Rekola , naishuoltotarkkaaja
Henkilö Ida Salmi , naishuoltotarkkaaja
Henkilö Joel Asikainen , Nestori, työmies
Henkilö Varma Lahtinen , rahtilaiva Frej'n emännöitsijä
Henkilö Uljas Kandolin , merimies
Henkilö Toivo Lahti , merimies
Muut esiintyjät
Taru-koira (Lähde: SKF 3) , muutesiintyjät
Avustajat
Kreditoimattomia tunnistamattomia sivuosien näyttelijöitä tai avustajia: Lauri Leino, Evald Terho (Lähde: SKF 3) , avustajat
Tekijät
Tuotantotiedot
Tuotanto
Rahoitus
Julkaistu
1947
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
01.08.1947
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Astor, Rex
Jyväskylä: Elohuvi
Tampere: Petit
Turku: Bio-Bio, Pallas
Filmikopioiden määrä
8
Muut näytökset
  • 03.08.1947 Kuopio: Puijo ensi-iltakierros
  • 22.08.1947 Pori: Asto ensi-iltakierros
  • 28.08.1947 Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
  • 21.09.1947 Lahti: Ilves ensi-iltakierros
  • 20.12.1947 Oulu: Kuohu ensi-iltakierros
  • 21.12.1947 Oulu: Tähti ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 12.10.1958 STV
  • 01.01.1964 STV
  • 17.07.1973 TV1 Katsojia: 1 220 000
  • 09.12.1987 TV2 Katsojia: 350 000
  • 21.12.1994 TV1
  • 27.07.1997 YLE TV2
  • 22.05.2002 YLE TV1
  • 07.07.2007 YLE TV2
  • 01.09.2009 YLE TV2
  • 10.02.2012 YLE TV1
  • 16.04.2012 YLE TV1
  • 18.11.2014 YLE TV1
  • 29.12.2015 Yle TV1
  • 01.03.2017 Yle TV1
  • 07.12.2018 Yle TV1
  • 05.05.2020 Yle TV1
  • 05.04.2021 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: rautatieaseman laituri ja pääoven edusta - Kaivokatu - Rautatientori - Aleksis Kiven patsas (Matti saapuu Helsinkiin ja kohtaa Tanelin), Katajanokan pommisuojan edusta Kanavakatu 1 (yömaja), porttikäytävä ja piha Meritullinkatu 1 1 (Matti ja Taneli veitsenteroitusmatkalla), Hietalahdenranta - Museokatu 22 - Museokatu 3 (Matti etsii äitiään), rahtilaiva Frej'n kansi (Matin äiti keittiöapulaisena)

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Sisäkuvat
Helsinki: rautatieaseman odotushalli (Matti saapuu Helsinkiin), Museokatu 22 (Matti etsii äitiään), rahtilaiva Frej'n keittiö (Matin äiti keittiöapulaisena)

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Studiot
Helsinki: SF-hallit

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Kuvausaika
Alkukesä 1947
Sisältöseloste
Pikku-Matti elää maalla mummonsa ja renki-Kustaan turvallisessa seurassa. Eräänä sunnuntaina Kustaa lähtee pitkälle matkalle veljensä hautajaisiin. Seuraavana yönä mummo saa sydänkohtauksen ja kuolee. Hautajaisten jälkeen naapurit ja kyläläiset pohtivat Matin kohtaloa. Matin äidistä ei ole tietoa, mutta hänen ei uskota kuolleen, niin kuin mummo on Matille kertonut. Matti päätetään antaa lastenvalvojan huomaan. Matti kuulee keskustelun, löytää mummon Raamatun välistä rahaa ja karkaa ulos.

Rautatieasemalla Matti haluaa matkalipun Helsinkiin, mutta rahat riittävät vain lippuun Riihimäelle. Junassa muuan mies yllyttää Mattia laulamaan junalipun edestä, mutta mummon opettama Täällä Pohjantähden alla ei tyydytä häntä ja hän kieltäytyy maksamasta Matin loppumatkaa. Mattia vastapäätä istuva ystävällinen nainen antaa kuitenkin pojalle rahat ja tarjoaa voileipiä.

Helsingissä Matti ei osaa mennä minnekään ja joutuu yön tullen ajetuksi ulos myös asemalta. Rautatientorilla Matti kohtaa "Tenu-Tanelin" ja seuraa tätä "Grand Hotel Manalaan", asunnottomien yömajana toimivaan entiseen pommisuojaan. Aamulla Matti pääsee kumppaniksi Tanelin "teollisuuslaitokseen" eli veitsen teroittajan apulaiseksi: hymyllään ja laulullaan Matti hankkii helposti asiakkaita. Kun Taneli on katsonut ansainneensa tarpeeksi, hän lähettää Matin ostamaan leipää ja katoaa omille teilleen.

Yksin jäätyään Matti ryhtyy etsimään äitiään Kerttu Kivistä mutta kyselee häntä turhaan. Eräässä porraskäytävässä Matti kohtaa itkevän pikkutytön Salmen, joka ei uskalla mennä kotiin Olga-tätinsä ollessa juovuksissa. Matti jakaa leipänsä tytön kanssa, pukee hänet pojan vaatteisiin ja vie yömajaan, missä he nukkuvat poissaolevan Tanelin tyhjässä sängyssä.

Aamulla Olga-täti on huonossa kunnossa, mutta ystävällinen. Nähdessään huoneessa kaksi lasta hän luulee näkevänsä harhoja ja lupaa lopettaa juomisen. Täti opastaa lapset hakemaan Matin äitiä osoitetoimiston kautta, mutta siitä ei ole apua. Lapset jatkavat etsimistä omin päin, mutta käytyään läpi kaksi katua he palaavat tädin asuntoon. Täti on taas juovuksissa, ei tunnista lapsia ja ajaa heidät ulos. He yöpyvät jälleen "Manalassa" ja joutuvat ratsian myötä poliisiasemalle, missä humalainen Taneli perää kadonnutta "teollisuuslaitostaan". Matti kauhistuu "viinamadon" riivaamaa miestä ja kieltää tältä ystävyytensä. Lapset pääsevät poliisiasemalta ja joutuvat menemään tädin asuntoon ikkunan kautta: täti on toimitettu alholistihuoltolaan.

Taneli päättää aloittaa uuden elämään ja ryhtyä jälleen maalaamaan. Hän on entinen taiteilija, jota arvostelu oli kohdellut kaltoin mutta joka taulussaan "Kadun nainen" oli löytänyt väkevän näkemyksen elävän mallin avulla; nainen oli kadonnut ja häntä etsiessään Taneli oli joutunut alamäkeen. Nyt Taneli haluaa löytää Matin ja maalata hänet rukousasennossa, joka oli tehnyt häneen suuren vaikutuksen Matin yöpyessä ensimmäistä kertaa "Manalassa". Matti löytyykin ja ystävyys solmiutuu entiselleen, kun Taneli lupaa olla juomatta ja ottaa myös Salmen mukaan veitsenteroitusyritykseen: Salme kerää veitset ja Matti huolehtii rahoista.

Eräänä iltana lapset kohtaavat Ratamäen perheen, joka on muuttanut Matin kotikylästä Helsinkiin: perhe elää ahtaassa kellariasunnossa ja kaipaa takaisin maalle. Matti saa kuulla, että häntä on etsitty radionkin kautta. Juuri kun Matti alkaa uskoa, että hänen äitinsä on todella kuollut, asuntoon saapuu nainen kyselemään matkalaukkua, jonka hän on jättänyt Olgalle pantiksi maksamattomasta vuokrasta. Vierailun aikana Matti on poliisia piilossa sängyn alla, eikä tunne naista, joka on hänen äitinsä Kerttu Kivinen. Kerttu menee tapaamaan Olgaa alkoholistihuoltolaan ja kertoo tarinansa, joka nähdään takautumana.

Kerttu on aikoinaan vajonnut niin syvälle että on kelvannut "Kadun naisen" malliksi taiteilija Taneli Parmalle. Kerttu on nähnyt taulussa sielunsa ja kauhistunut: hän on vienyt lapsensa maalle ja luvannut palata vasta täysin puhdistautuneena. Hän on ottanut pestin rahtilaivalle koetellakseen itseään raakojen miesten joukossa, ja pitkien valtamerimatkojen kuluessa hän on voittanut itsensä ja myös miesten kunnioituksen. Lopulta kapteeni on antanut hänelle emännöitsijän paikan.

Kerttu palaa maalle ja löytää mökin tyhjillään. Kustaa kertoo mummon kuolleen ja Matin karanneen tietymättömiin. Myös Ratamäet ovat palanneet takaisin, haluavat vuokrata mummon mökin ja kertovat Matin olevan Helsingissä. Olgan asunnolla Kerttu tapaa Tanelin, joka ei aluksi tunnista entistä malliaan: "Olette kuin uudestisyntynyt". Taneli on saanut valmiiksi rukoilevaa Mattia kuvaavan taulunsa "Ylösnousemus", josta Kerttu tunnistaa poikansa. Salme kertoo itkien, että poika on kadonnut.

Itse asiassa poliisit ovat löytäneet Matin ja vieneet hänet takaisin maalle. Kun Matti lähestyy Kustaan seurassa kotimökkiään, hän näkee savun nousevan piipusta ja löytää mökistä äitinsä; myös Salme ja Taneli todistavat onnellista jälleennäkemistä. Taneli haluaa maalata Kertun uudelleen: "Sitä kuvaa sinun ei tarvitse paeta", hän vakuuttaa. Ratamäet vaeltavat jälleen maantiellä, kun Matti ja Kustaa ajavat hevosella myllylle Matin laulaessa maaseudun ja kotimökin onnesta.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
"Erikoisuudella tai uutuudella ei tätä Toivo Kauppisen filmitarinaa ole pilattu", luonnehti T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 10.8.1947) SF:n uutta lapsielokuvaa arvostelujen yleislinjan mukaisesti, "mutta se on omalla tavallaan herttainen, vaikka tosin samalla aika sentimentaalinen ja naiivi."

"Pikku-Matti maailmalla on hyvin tervehenkinen elokuva, missä havainnollisesti saarnataan viinaa ja maaltapakoa vastaan", tiivisti Ra. H. (Raoul af Hällström, Uusi Suomi 3.8.1947). "Sen on ohjannut Edvin Laine tasaisesti ja rutinoidusti, vaikkakaan ei mitään erikoista filmillistä innoitusta ole havaittavissa. Naiivintuntuinen juoni on kerrottu asiallisesti ja paikoitellen hauskastikin, vaikka siinä välissä ollaan kyllä reilusti sentimentaalisiakin."

"Filmi on varsin onnistunut ns. koko perheen kuva", arvioi E-M (Ilta-Sanomat 4.8.1947), "jolla on yhtä ja toista sanottavaa aikuisillekin, mutta ei myöskään jätä lapsia ikävystyneiksi. Pikku-Matin lapsensuulla käydään siinä propaganda-sotaa 'viinamatoa' vastaan aiheen sipaistessa myös sosiaalisia ongelmia."

"Nämä tarkoituksellisuudet on kuitenkin sulatettu niin loogisesti ja taitavasti juoneen, etteivät ne lainkaan häiritse", kiitti O. V-jä (Olavi Veistäjä, Aamulehti 3.8.1947), "joten tuloksena on tehokasta ja vaikuttavaa yhteiskunnallista propagandaa. Kun lisäksi melko suppean juonen puitteissa viljellään runsaasti valoisaa huumoria eikä tunteikkuuttakaan ole unohdettu, on Pikku-Matti maailmalla todellinen koko perheen elokuva, puhdashenkinen ja hupaisa."

Kaikki eivät olleet yhtä innostuneita. "Rehtiotteinen Edvin Laine", kirjoitti P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 19.8.1947), "on tällä kertaa tahtonut ennen kaikkea kolkutella vaikuttavin esimerkein holtittomien lasten vanhempien omiatuntoja, kaikessa sovussa viilentää viinahampaan kolotusta ja muutenkin kertoa kaikenlaista kilttiä ja liikuttavaa, joka näyttikin siellä täällä niiskuttavan herkkähenkisiä naisia ja näinollen kaikesta päättäen täyttää hyvän tarkoituksensa. Silloin tällöin tuntuu tosin siltä, että perusteluja pitäisi siellä täällä yhdelle ja toiselle asialle olla."

Vielä ankarampaa kritiikki oli vasemmistolehdissä. "Suomen Filmiteollisuus on ilmeisesti tuumiskellut valmistaa lapsifilmin", arveli I. U. (Irina Uvalmo, Työkansan Sanomat 3.8.1947), "mutta sitten kai se on päättänyt antaa aikuisillekin jotakin ja tehnyt kompromissin valmistamalla elokuvan Pikku-Matti maailmalla sekä lapsia että aikuisia varten. Katsojat saavatkin sitten nähdä sellaista sekasotkua, jota harvoin löytyy. Aikuisia raahataan melkein puolet matkaa pyhäkoulutunnelmassa ja lapset viedään melkein bordellin ovelle asti."

Vapaan Sanan H. Lwg (Harry Lewing, 4.8.1947) säesti kiitettyään elokuvaa aluksi "mieltä lämmittäväksi": "Jos etevän koululaisen raittiuskirjoitukseen, jonka tapainen tämän filmin hyvä alkupuoli on, halutaan lisätä katunaisen filosofiaa, niin se vaatii tarkkaa harkintaa ja pettämätöntä tyylivaistoa. Jos on hatullinen vaahtokermaa sekä hatullinen lantaa, ja lyö nämä yhteen, niin on kaksi hatullista lantaa. Tämä on sangen vanha totuus, jota filmimiehemme eivät nähtävästi vieläkään ole oppineet."

"Hur kan man överhuvudtaget vara så grov, överdriven, tarvlig och fantasilös som i denna film, som dock vänder sig till en barnkär publik?", päätti T. O. (Nya Pressen 4.8.1947) lyhyen teilauksensa.

Aikuisnäyttelijöitä kiiteltiin, mutta Veli-Matti ei enää herättänyt varauksetonta ihastusta. "Veli-Matti oli entinen herttainen poikalapsi", koki T. A., "vaikka tosin tällä kerralla toisinaan liian tunteellinen, ellei suorastaan imelä". "Vahinko vain, että hän näyttää saavan jo hiukan liikaakin ilmeitä", katsoi E-M, "jotka paikoitellen pyrkivät esiintymään liioiteltuina."

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Taustaa
Elokuva perustuu Toivo Kauppisen (Topias) alkuperäiskäsikirjoitukseen, jota monistamisen jälkeen on vielä muutettu ja muokattu. Mm. lauluja on vaihdettu ja lisätty ja alkoholistihuoltolaan kirjoitettu luentojakso vaihdettu laitoksen johtajattaren ja Olga Rantasen väliseksi keskusteluksi.

Alkoholiliikkeen elokuvatoimikunta hyväksyi sisällön ja rahoitti elokuvan osittain. Muita Alkon rahoittamia pitkiä näytelmäelokuvia ovat Risto Orkon Ja alla oli Tulinen järvi (1937), Teuvo Tulion Olet mennyt minun vereeni (1956) sekä Jack Witikan Mies tältä tähdeltä (1958).

Alkuteksteissä mainittu Laina Hirvipohja tunnettiin paremminkin sukunimellä Laine. Väinö Luutonen oli elokuvissa harvoin nähty tamperelaisnäyttelijä. Ritva-Leenan oikea nimi oli Ritva Mirjami Åberg. Hän oli jo esiintynyt elokuvassa Nokea ja kultaa (1945). Tommi Rinteellä oli Pikku-Matti maailmalla -elokuvassa ensimmäinen hieman suurempi osa ja Veikko Linnalla pieni kaksoisrooli.

Elokuvan yleisömenestys oli suurimpien kaupunkien teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden 1947 uutuuksista paras, mikä johtui monista myöhemmistäkin lastennäytöksistä.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Musiikki
1. Alkusoitto
Säv. ja sov. Heikki Aaltoila
Orkesteri (off), 2' 20".


2. "Ja sehän se on poika, joka onnenpyörää elämäntietänsä hyrryttää - -"
Säv. Heikki Aaltoila, san. Toivo Kauppinen
1) Es. Veli-Matti Kaitala, laulu (playback), kahteen kertaan, yht. 1' 10".
2) Es. Väinö Luutonen, laulu (playback), 0' 15".


3. "Ja haavan oksalla kukkui käki, kun minun silmäni heilin näki - -"
Säv. Heikki Aaltoila, san. Toivo Kauppinen
Es. Veli-Matti Kaitala, laulu (playback), 0' 55".


4. Lännen lokari
Säv. ja san. Hiski Salomaa
Es. Tarmo Manni, laulu (100 %), 0' 25".
Levytys:
Hiski Salomaa, säest. Wäinö Kauppi; Columbia DI-163, 1.6.1930.


5. Täällä Pohjantähden alla
Säv. trad., san. Jaakko Juteini
Es. Veli-Matti Kaitala, laulu (100 %), 1' 20".


6. "Laikka pyörii, veitsen hioo, kiekko pyörii, puukon teroo - -"
Säv. Heikki Altoila, san. Toivo Kauppinen
1) Es. Veli-Matti Kaitala ja Joel Rinne, laulu (playback), kahteen kertaan, yht. 2' 10".
2) Es. Joel Rinne, laulu (playback ja 100 %), kahteen kertaan, yht. 0' 30".
3) Es. Veli-Matti Kaitala ja Joel Rinne, laulu (100 %), 0' 15".


7. "Kahvimylly värisee, pavut hienoiks' jauhaa - -"
Säv. Heikki Aaltoila, san. tunnistamaton
Es. Veli-Matti Kaitala, laulu (100 %), 0' 50".


8. The Last Rose of Summer / Kesän viime kukka
Säv. trad. irlantilainen
Es. Siiri Angerkoski, laulu (100 %), 0' 25".


9. "Ja tytölleni minä laulan tän ehtoolaulun aitanrapulta - -"
Säv. Heikki Aaltoila, san. Toivo Kauppinen
Es. Veli-Matti Kaitala, laulu ja kitara (playback, kitarasäestys), 1' 00".

Huomautuksia:
Alkusoiton (nro 1) teemana on Lasse liten / Pikku Lauri, säv. Sophie Lithenius.

Veli-Matti Kaitala ja Joel Rinne viheltelevät (100 %), 0' 05".

Musiikkinumero 6 on myös taustamusiikin aiheena.

Siiri Angerkoski on laulavinaan ooppera-aariaa (100 % ja off), 0' 35", sekä esittää repliikkinsä puhelauluna (100 %), neljään otteeseen, yht. 0' 45".

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
2425
Tarkastuspäivä
30.07.1947
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2400 m
Veroluokka
25 %
Ikäraja
S
Osia
5
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
13.02.2013
Kesto/leikattu
01:21:51
Ikäraja
7
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
88 min