Kultamitalivaimo

Rekordhustrun (ruotsinkielinen nimi)
Gold Medallist Wife (englanninkielinen käännösnimi)
L Épouse à la médaille d'or (ranskankielinen käännösnimi)
Die Goldmedaillen-Ehefrau (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko urheiluun liittyvää esiintyjää? Tiedätkö mihin liittyvät elokuvan tilikirjasta löydetyt nimet Essi Havela, E. Julkunen, P. Ellilä, H. Rantala, M. Tuhkanen, A. Riekkonen, A. Newton tai K. Mustakallio?

Kultamitalivaimo

Kultamitalivaimo (1947) on Edvin Laineen ohjaama urheiluaiheinen komedia. Insinööri Ville Suvisen (Tapio Rautavaara) ja hänen vaimonsa Ennin (Ritva Arvelo) sekä heidän ystäviensä kamreeri Aarne Oravan (Hannes Häyrinen) ja hänen puolisonsa Sirpan (Hillevi Lagerstam) avio-onni joutuu koetukselle, kun vaimot alkavat salaa harrastamaan yleisurheilua. Avioparit ajautuvat erilleen, kun naiset kieltäytyvät luopumasta urheilu-urastaan.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Henkilö Ritva Arvelo , Enni Suvinen
Henkilö Siiri Angerkoski , Miina Toropainen
Henkilö Rauha Rentola , Vieno Hentonen
Henkilö Hillevi Lagerstam , Sirpa Orava
Henkilö Olga Tainio , Ida Suvinen, Villen äiti
Henkilö Emma Väänänen , Kansallisen Liikuntakasvatusyhdistyksen johtokunnan jäsen
Henkilö Elsa Turakainen , toimittaja "Pampula"
Henkilö Enni Rekola , tohtori Mäkinen
Henkilö Martta Kinnunen , 1. paikanhakija
Henkilö Aino-Inkeri Notkola , 3. paikanhakija
Henkilö Irja Kuusla , 2. paikanhakija
Henkilö Tapio Rautavaara , insinööri Ville Suvinen
Henkilö Hannes Häyrinen , kamreeri Aarne Orava
Henkilö Veikko Uusimäki , valmentaja Palasto
Henkilö Arvo Lehesmaa , lääkäri
Henkilö Jalmari Rinne , Kemika Oy:n pääjohtaja
Henkilö Matti Aulos , kokouksen puheenjohtaja
Henkilö Pekka Tiilikainen , 1. radioselostaja
Henkilö Toivo Määttä , 2. radioselostaja
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Olavi Suominen , laborantti
Henkilö Rauha Puntti , laborantti
Henkilö Teppo Riihimäki , Kemikan asiapoika
Henkilö William Reunanen , laborantti
Henkilö Alf Salin , matkustaja raitiovaunussa
Henkilö Edvin Kajanne , vahtimestari
Henkilö Mauri Jaakkola , nuori mies ravintolassa
Henkilö Pirkko Raitio , Kansallisen Liikuntakasvatusyhdistyksen lähetystön jäsen
Henkilö Uolevi Lönnberg , frakkipukuinen herra
Henkilö Osmo Laaksonen , luentoa kuunteleva mies
Henkilö Ossi Korhonen , luennoitsija
Henkilö Otto Noro , esitelmää kuunteleva isäntä
Henkilö Arvi Järvinen , mies katsomossa
Avustajat
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä tai avustajia: Fiinu Autio, P. Ellilä, Essi Havela, Antti Hiekkamies, Vili Järe, Vilho Kekkonen, Päivi Kosonen, K. Mustakallio, A. Newton, Esko Nissinen, H. Rantala, A. Riekkonen, Ilmari Räsänen, Raija Soiluoto, Valter Säilä, M. Tuhkanen, Tuulikki Uskali, V. Uusikylä (Lähde: SKF 3) , avustajat
Tekijät
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
1 800 809 mk
Julkaistu
1947
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
26.06.1947
Ensi-iltapaikat
Kuopio: Puijo
Filmikopioiden määrä
8
Muut näytökset
  • 27.06.1947 Helsinki: Adlon, Aloha, Astor, Bio-Bio, Tuulensuu; Tampere: Kino; Turku: Bio-Bio ensi-iltakierros
  • 11.07.1947 Pori: Asto ensi-iltakierros
  • 25.07.1947 Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
  • 10.08.1947 Oulu: Hovi ensi-iltakierros
  • 17.08.1947 Lahti: Ilves ensi-iltakierros
  • 31.08.1947 Jyväskylä: Suomi-Elo ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 09.09.1978 MTV2 Katsojia: 1 300 000
  • 13.07.1990 TV2 Katsojia: 426 000
  • 27.08.1997 YLE TV1
  • 02.08.2002 YleTeema [Suomalainen nostalgia: Urheilua]
  • 10.02.2004 YLE TV2
  • 09.07.2005 YLE TV2
  • 28.10.2006 YLE TV2
  • 16.06.2007 YleTeema [Teemalauantai: Suomalainen näytelmäelokuva 100 vuotta - Tapio Rautavaara]
  • 17.06.2007 YleTeema [Teemalauantai: Suomalainen näytelmäelokuva 100 vuotta - Tapio Rautavaara]
  • 02.08.2008 YleTeema [Teemalauantai: Tapio Rautavaara]
  • 14.03.2011 YLE TV2
  • 09.08.2012 YLE TV1
  • 16.07.2014 YLE TV1
  • 03.08.2016 Yle TV1
  • 24.05.2018 Yle TV1
  • 14.04.2020 Yle TV1
  • 11.03.2021 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: Eläintarhan urheilukenttä, Oy Suomen Filmiteollisuuden pääkonttorin kattoterassi Mikonkatu 15 (Aarne ja Ville ravintolassa), Töölön pallokenttä (naisten voimistelutunti), Stadionin ympäristö, urheilukenttä ja katsomo, Suomen Rohdosliike Oy (Eteläranta 20 lastenhoitovälineiden kauppa), Tähtitornin vuori (Ennin ja Vienon tapaaminen), Mäntymäki (Enni ja Ville valmentautuvat)

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Sisäkuvat
Helsinki: raitiovaunu mm. Mannerheimintiellä Eduskuntatalon kohdalla ja Unioninkatu 45:n kohdalla

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Studiot
Helsinki: SF-hallit

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Kuvausaika
Alkukesä 1947
Sisältöseloste
Insinööri Ville Suvinen on tehnyt merkittävän keksinnön, joka ratkaisee karjanruokintaongelman. Pääjohtaja kiittää häntä ja päästää hänet kotiin kesken päivän kertomaan uutista vaimolleen. Ville ei kuitenkaan löydä vaimoaan Enniä kotoa, jonne sen sijaan saapuu hänen ystävänsä, kamreeri Aarne Orava. Myös Aarnen vaimo Sirpa on kateissa, ja järkytyksekseen miehet kuulevat radiosta, että niin Enni kuin Sirpakin ovat ryhtyneet urheilemaan: Enni voittaa Eläintarhan kilpailuissa 80 metrin aitajuoksun, Sirpa kuulantyönnön.

"Naisilla on sama oikeus urheilun laakerilehviin kuin miehillä", vakuuttaa valmentaja, jonka naiset ovat ottaneet henkiseksi tuekseen kertoakseen miehilleen urheiluharrastuksestaan. Aarne kuvittelee ihmisten nauravan hänelle, mutta todella naurunalaiseksi hän joutuu urheilulautakunnan kokouksessa, jossa hän yksin vastustaa naisurheilun määrärahoja. Kotona Aarne soimaa katkerasti Sirpaa, Ville puolestaan murjottaa Ennin puhuessa urheilun merkityksestä. Keksinnön valmistuttua Ville haluaisi jo ajatella lapsen hankkimista, mutta Enni väistää kysymyksen.

Naisten osallistuessa urheiluluennolle Ville ja Aarne kohtaavat ravintolassa ja ryhtyvät vastaiskuun: he päättävät nukkua yön hotellissa ja lähettää aamulla ultimaatumin avioerosta: vaimojen on soitettava kello yhteentoista mennessä. Naiset päättävät olla alistumatta uhkavaatimukseen: "Nyt meille elämä alkaa, täysi vapaus", Enni rohkaisee epäröivää Sirpaa.

Sovitaan siitä, että naiset asuvat Oravilla, miehet Suvisilla. Miehet etsivät lehti-ilmoituksella taloudenhoitajaa ja saavat porraskäytävän täydeltä tarjokkaita: valituksi tulee Miina Toropainen, "vanhan ajan uskollinen tyyppi", joka heti käy tarmokkaasti taloksi. Pian miehet kuitenkin hermostuvat Miinan tapoihin ja torailevat myös keskenään. Omalla tahollaan Sirpa on masentunut ja ikävöi miestään; Enni lupaa Sirpalle, että tämä halutessaan voi palata Aarnen luo.

Kansallisen Liikuntakasvatusyhdistyksen lähetystö käy sekä Aarnen että Villen luona ja kutsuu miehet johtokuntansa jäseniksi naisurheilua ymmärtävinä aviomiehinä. Uudessa tehtävässään miehet seuraavat naisvoimisteluesitystä, jossa Enni ja Sirpa ovat mukana. Aarne tapaa Ennin Villen asiamiehenä ja Ville Sirpan Aarnen asiamiehenä "eräiden muodollisuuksien" järjestelyä varten. Sirpa ilmaisee halunsa palata yhteen Aarnen kanssa, mutta Ville ei kerro sitä Aarnelle. Eräänä iltana Aarne kuitenkin tarvitsee frakkipaidan ja lähettää Miinan hakemaan sitä kotoaan; Sirpa sujauttaa paidan mukana Aarnelle viestin, joka saa avioparin jälleen yhteen.

Ville puolestaan alkaa viihtyä urheilukentällä ja harjoitella eri lajeja, kunnes löytää omansa keihäänheitosta. Enni asuu edelleen erillään ja käy työssä konttorissa. Kun he tapaavat sattumalta kaupungilla, he tyytyvät tervehtimään toisiaan viileästi. Molemmat harjoittelevat ahkerasti Suurkisoja varten. Kisapäivänä Enni tulee noutamaan kotoa piikkareitaan, tapaa Miinan polttamasta piippua nojatuolissa ja valittaa tupakanhajusta sekä pilalle menneistä ikkunaverhoista. Samalla asuntoon saapuu Villen äiti, joka on lähtenyt Helsinkiin tavatakseen sydänlääkärin ja seuratakseen Suurkisoja. Enni päättää esiintyä anopin edessä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ville löytää heidät tästä tilanteesta ja ilahtuu sekä äitinsä että Ennin näkemisestä. Äiti saatetaan lepäämään ja puolisot kiirehtivät kisapaikalle.

Stadionilla kilpaillaan 40 000 katsojan edessä, myös Miina ja Villen äiti ovat ehtineet yleisön joukkoon. Enni voittaa 80 metrin aitajuoksun, Ville osallistuu keihäänheittoon yllätysnimenä ja voittaa kilpailun viimeisellä heitollaan; Enni käy onnittelemassa miestään.

Kotona Ville ja Enni ovat kuitenkin vaivautuneita jouduttuaan kahden kesken makuuhuoneeseen. Anopin nukahdettua Enni aikoo lähteä, mutta Ville pyytää häntä jäämään, jolloin Enni kertoo urheiluharrastuksensa syyn: ensimmäisenä avioliittovuonna hän oli sairastellut ja lääkäri oli sanonut, ettei hän voisi saada lasta. Lääkärin suosituksesta ja erään toisen rouvan esimerkin mukaisesti Enni oli alkanut urheilla ja on nyt täysin terve ja valmis saamaan lapsen. Ville pyytää anteeksi käytöstään ja kannustaa vaimoaan jatkamaan. "Sinä jatkat, minä tahdon saada lapsen", Enni vastaa. "Sinä olet sittenkin oikea vaimo, oikea kultamitalivaimo", mies ilahtuu.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Arvostelijat suhtautuivat ymmärtäväisesti SF:n urheilukomediaan, joka sai pikaisen ensi-iltansa keskikesällä, juuri Suurkisojen aikaan. "Kultamitalivaimo on perin kepeäjalkaista laatua, eikä siitä ole syytä lähteä etsimään suuria filmillisiä ja taiteellisia ansioita", viritti J-a N-nen (Juha Nevalainen, Ilta-Sanomat 30.6.1947) kritiikin yleislinjan. "Kiireinen syntyminen on jättänyt siihen yksiä ja toisia viimeistelemättömyyden jälkiä, mutta ripeän tyylinsä tämä 'vaimo' kuitenkin säilyttää kaiken aikaa ja sehän suunnilleen riittääkin tässä tapauksessa. Kisojen merkeissä eläen voidaan suhtautua suopealla suvaitsevaisuudella sen heikkouksiin ja olla tyytyväisiä sen ajankohtaiseen, valistavaan viihdytyspitoisuuteen."

"Hyväntuulinen filmifarssi urheilumaailmasta", luonnehti T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 12.7.1947). "Mikään taide-elokuva se ei ole eikä nähdäkseni pyri olemaankaan. Onpahan vain tuollainen kevyt ja rento ajanvietteeksi tarkoitettu filmituote, jossa tapahtuu kaikenlaisia kommelluksia naisten urheiluharrastuksista syntyneiden aviollisten ristiriitojenkin kustannuksella."

"Tutun opetuksen ruumiinkulttuurin hyödyllisyydestä ja suorastaan välttämättömyydestä on Topias soveltanut hauskaan ja pirteään muotoon", myönsi H. Y. (Työkansan Sanomat 29.6.1947), "vaikka tuntuukin hieman vanhanaikaiselta ajatus, että joku aviomies haluaisi ottaa avioeron rouvastaan vain siksi, että tämä saa uusia Suomen ennätyksiä [- -].

Helsingin Sanomien (5.7.1947) nimettömäksi jäänyt arvostelija onnitteli "SF:n starttia" "sekä mainiona keksintönä että hyvin toteutettuna ajatuksena" ja jatkoi: "Mainiota on panna merkille sekin, että Edvin Laine, joka toistaiseksi on lähinnä kilvoitellut vakavien psykologisten aiheitten parissa, näin joustavasti osaa liikkua myös 'kassafilmienkin' parissa. Miellyttävintä kuitenkin on, ettei hän ole sitä tehnyt sittenkään vain kassafilmiksi, vaan on huolehtinut sen hengen raikkaan miellyttäväksi ja sovittanut lisäksi sinne tänne terveen ajatuksen idun."

Toki löydettiin myös arvostelun aihetta. K. N-nen (Uusi Suomi 3.7.1947) näki elokuvassa "luvattoman paljon nopeasti tehdyn tilapäistyön leimaa" ja J-a N-nen koki, että ohjaaja "olisi voinut melkoisestikin lieventää sitä asetelmallisuuden tuntua, joka jäytää elokuvan luonnollista iloisuutta."

Näyttelijöistä keräsi naistähti Ritva Arvelo huomiota ja kiitosta. "Tähän asti ei meikäläinen elokuvayleisö ole erityisemmin lämmennyt Ritva Arveloon", pohjusti Helsingin Sanomien kirjoittaja, "mutta Kultamitalivaimon jälkeen luulisi hänen osakkeittensa nousevan. Hänen urheilijasankarittarensa kauniisti hallituissa liikkeissä on lepoa silmälle, tyttö on tyylikäs ja puhdaslinjainen, ja hän replikoi viehättävän vaivattomasti." "Ilahduttavana yllätyksenä" T. A. piti Arvelon suoritusta: "Hän oli paljon välittömämpi ja aidompi ja miellyttävämpi kuin milloinkaan aikaisemmin. Muutenkin hänen pitkä, solakka olemuksensa sopi hyvin ripeäjalkaisen Ennin osaan."

Hillevi Lagerstam nähtiin "vielä keskentekoisena" (J-a N-nen) kameran eteen, Hannes Häyrisen ja Siiri Angerkosken koettiin hoitavan tyydyttävästi "remseän hulluttelun" (T. A.) ja Tapio Rautavaara "on komea sankari ja heittää keihästä paremmin kuin kukaan muu maailman filmitähdistä, mutta näyttelemisen laita on vielä niin ja näin" (J-a N-nen).

Yhtä ymmärtäväisiä ei oltu vuoden 1990 tv-esityksen aikaan: "Tarinan miesten asenteet maistuvatkin vähintään yhtä aataminaikuisilta kuin itse elokuvakin, joka vääntää yksinkertaisimmatkin asiat rautalangasta", kuittasi Antti Lindqvist (Katso 28/1990).

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Taustaa
Kultamitalivaimo oli jo vuoden 1947 toinen urheiluaiheinen komedia. Elokuvan innoittajana olivat kesällä 1947 Helsingissä järjestetyt SVUL:n ensimmäiset Suurkisat, 1940-luvun suurin urheilutapahtuma maassamme. Näihin kisoihin Suomen Filmiteollisuus mainosti osallistuvansa "omalla joukkueella" tämän elokuvansa muodossa. Sen lisäksi yhtiö teki kisatapahtumista kokoillan dokumenttielokuvan Suomen Suurkisat 1947.

Edvin Laineen muistaman mukaan Topias (Toivo Kauppinen) oli tehnyt käsikirjoitusluonnoksen jo vuonna 1939, Helsingin olympialaisia 1940 silmälläpitäen. Kun kisat peruuntuivat, myös elokuvasuunnitelma siirtyi usealla vuodella eteenpäin. Käsikirjoituksen copyright-vuodeksi on merkitty 1947. Tarmo Mannin muistelmissaan tekemä kytkentä Topiaksen urheiluaiheiseen farssiin Lusiina Erinomainen (1947; painettu nimellä Oikein palkintominiä, 1948) on virheellinen.

Toisessa naispääosassa nähtiin Hillevi Lagerstam ensimmäisessä suuressa elokuvaroolissaan. Urheilujaksoissa Tapio Rautavaaralla on yllään oman seuransa, TUL:oon kuuluvan Oulunkylän Tähden edustuspaita. Kun SF vuonna 1955 teki TUL:n 35-vuotisliittojuhliin kytkeytyvän näytelmäelokuvan Veteraanin voitto, Rautavaara esitti jälleen miespääosaa, tälläkin kertaa TUL:n urheilijaa.

Kuvauspäiviä kertyi kaikkiaan 27, joista 13 kului ulkokuvauksissa. Elokuva huipentuu kuvitteellisiin Suurkisoihin Stadionilla: kilpailukuvat lienevät peräisin kesällä 1945 järjestetystä Suomi - Tanska -yleisurheilumaaottelusta, samoin osa yleisökuvista. Alkutekstien tavallisuudesta poikkeavat tekijämääreet (vastustamattomien naisten ryhmä, salskeat uroot, urheiluohjelman ja pelijärjestyksen suunnittelu, urheilijat kameran takana, lavastusurheilija, urheilumusiikki, ääniurheilija, saksiurheilija, päävalmentaja, urheiluhallit ja harjoitushuoneistot) korostavat tarinan komediallisuutta ja urheilullisuutta. Nopeasti ja verraten halvalla tehty elokuva tuotti voittoa lähes viisi miljoonaa markkaa. Verovapauden Kultamitalivaimo sai tuottajan valitettua tarkastamon päätöksestä Valtion elokuvalautakunnalle; päätös syntyi äänin 4-4, puheenjohtajan kannan ratkaistessa.

Kultamitalivaimo on ainoa suomalainen elokuva, joka on saanut ensi-iltansa Helsingissä yhtaikaa viidessä elokuvateatterissa. Yleisömenestys oli suurimpien kaupunkien teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden keskiarvoa jonkin verran parempi.

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Musiikki
1. "Punaposki poekoo silloin minä lemmin - -"
Säv. Heikki Aaltoila, san. Topias (= Toivo Kauppinen)
Es. Siiri Angerkoski, laulu (100 % ja off), kahdeksaan kertaan, yht. 1' 00".

Huomautuksia:
Ritva Arvelon kotivoimistelua säestää taustamusiikki, orkesteri (off), 0' 45".

"Voimistelunopettajatar" rummuttaa naisvoimistelijoille tahtia tamburiinilla (100 % ja playback), 0' 45".

Hannes Häyrinen lauleskelee (100 %), 0' 10".

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
2419
Tarkastuspäivä
20.06.1947
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2000 m
Veroluokka
25 %
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
4
Tarkastuselin
LTK
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
2419
Tarkastuspäivä
27.06.1947
Pituus/leikattu
2000 m
Veroluokka
VV
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Tarkastusnumero
T-02419
Tarkastuspäivä
18.06.1990
Formaatti
video
Pituus/leikattu
2000 m
Kesto/leikattu
70'10"
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Tarkastuttaja
Yleisradio / Tallennepalvelu
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
73 min