Hedelmätön puu

Trädet, som ingen frukt bär (ruotsinkielinen nimi)
The Barren Tree (englanninkielinen käännösnimi)
Arbre sans fruits (ranskankielinen käännösnimi)
Unfruchtbarer Baum (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko helsinkiläisiä kuvauspaikkoja tai henkilöitä?

Hedelmätön puu

Hannu Lemisen ohjaama yhteiskunnallinen melodraama Hedelmätön puu perustuu Unto Koskelan romaaneihin. Toimittaja Erkki Tyrni (Rauli Tuomi) sairastaa epilepsiaa, ja päästäkseen naimisiin kihlattunsa Helenan (Helena Kara) kanssa hän suostuu sterilointiin. Hedelmättömyydestä onnettomana Erkki alkaa juoda yhä enemmän, ja lopulta Helena palaa opintojensa pariin Helsinkiin. Siellä hän tapaa dosentti Sysikorven (Joel Rinne), joka rakastuu lähtemättömästi Helenaan.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
K
Näyttelijät
Henkilö Helena Kara , Helena Tyrni, o.s. Ceder
Henkilö Rauli Tuomi , toimittaja Erkki Tyrni
Henkilö Joel Rinne , dosentti Tauno Sysikorpi
Henkilö Rauha Rentola , Maija Raivio
Henkilö Emma Väänänen , Hanna Palonen
Henkilö Aino Lohikoski , Erkin äiti
Henkilö Salli Karuna , Helenan äiti
Henkilö Enni Rekola , rouva Sandman
Henkilö Elli Ylimaa , neiti Lindgren
Henkilö Matti Aulos , tohtori Antero Palonen
Henkilö Arvi Tuomi , lehtori Harjula / papin ääni
Henkilö Pentti Viljanen , toimittaja Suomela
Henkilö Ossi Elstelä , toimitussihteeri Peltonen
Henkilö Uuno Montonen , Erkin isä
Henkilö Sven Relander , naistenlääkäri
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Annika Sipilä , Annika Palonen
Henkilö Esa Leminen , Esa Palonen
Henkilö Veikko Sorsakivi , toimittaja
Henkilö Lauri Kyöstilä , hotellin portieeri
Henkilö William Reunanen , mies hotellin aulassa
Henkilö Mei-Ling Axberg , Hilkka
Henkilö Ida Salmi , ylihoitajatar
Henkilö Irja Kuusla , lastenseimen hoitajatar
Henkilö Elsa Turakainen , rouva Nilsson, täysihoitolan emäntä
Tekijät
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1947
Alkuperäisteos
Koskela, Unto: Hedelmätön puu. Jyväskylä: Gummerus, 1932. (romaani) Koskela, Unto: Helena ja valhe. Jyväskylä: Gummerus, 1933. (romaani)
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
21.03.1947
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Rex
Tampere: Kino, Petit
Turku: Bio-Bio, Pallas
Vaasa: Kinema
Filmikopioiden määrä
7
Muut näytökset
  • 13.04.1947 Lahti: Ilves ensi-iltakierros
  • 20.04.1947 Kuopio: Puijo ensi-iltakierros
  • 25.04.1947 Pori: Asto ensi-iltakierros
  • 16.05.1947 Jyväskylä: Elohuvi ensi-iltakierros
  • 01.06.1947 Oulu: Hovi ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 30.12.1961 STV Katsojia: 350 000
  • 06.02.1992 TV2 Katsojia: 647 000
  • 19.02.1997 YLE TV1
  • 11.12.2002 YLE TV1
  • 06.08.2011 YLE TV2
  • 16.12.2014 YLE TV1
  • 01.03.2016 Yle TV1
  • 26.10.2017 Yle TV1
  • 04.03.2019 Yle TV1
  • 09.03.2021 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: Keuruuntie / Suvannontien puisto (myöh. Keuruun puisto) (lasten kelkkamäki), Suvannontie (Helena ja Erkki kävelyllä), Kalevankatu 8 - elokuvateatteri Elyséen edusta Kalevankatu 6 (Helena menee elokuviin), Hotelli Helsinki Hallituskatu 12 (hotelli), Roineentie (Helena palaa äitinsä luota), rautatien päärata Linnunlaulun kohdalla (Helena palaa kotiin)

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Sisäkuvat
Helsinki: elokuvateatteri Elyséen aula ja katsomo Kalevankatu 6, Vanha kirkko

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Studiot
Helsinki: SF-hallit

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Kuvausaika
Syksy 1946 - talvi 1947
Sisältöseloste
Erkki ja Helena ovat onnellinen kihlapari: he vakuuttavat toisilleen rakkauttaan ja suunnittelevat häitä, vaikka Helenan äiti epäileekin, pystyykö Erkki tarjoamaan sanomalehtimiehen palkallaan elintason, johon Helena on tottunut. Helena rakastaa lapsia ja vierailulla tohtori Palosen luona hän leikkii onnellisena perheen pikkuisten kanssa. Tällä välin Erkki saa kohtauksen, joka Palosen diagnoosissa osoittautuu epilepsiaksi: Erkki on saanut kohtauksia lapsesta saakka tietämättä taudin laatua, jonka vanhemmat ovat häneltä salanneet.

Lain mukaan epileptikko ei voi solmia avioliittoa ilman sterilointia, johon Erkki pitkään epäröityään suostuu. Hän kertoo asiasta Helenalle, sanoo olevansa "hedelmätön puu", mutta Helena torjuu jyrkästi miehen ehdottaman eron: "Erkki, en jätä sinua koskaan."

Erkki ja Helena menevät naimisiin. Avioliiton alku sujuu onnellisesti, mutta jo Palosten vierailu ja lasten läsnäolo saavat Erkin murjottamaan. Ajanmittaan liitto alkaa säröillä yhä enemmän: Erkki epäilee Helenan tunteita ja Helena valittaa miehen juovan liikaa. Erkin aiheettoman mustasukkaisuuden kasvaessa ja välien kiristyessä Helena päättää, että "näin ei voi jatkua". Helena on valittu lastenlehti Pääskysen toimittajaksi, hän matkustaa Helsinkiin aikoen jatkaa opintojaan, mutta vakuuttaa Erkille eron olevan tilapäinen ja rakastavansa edelleen häntä.

Helsingissä Helena joutuu tekemisiin dosentti Tauno Sysikorven kanssa, joka on luvannut auttaa hänen laudatur-työssään. Mies lähettää Helenalle kukkia ja kutsuu tämän teatteriin. Sysikorven vaimo on kuollut synnytykseen ja lapsi vuosi sen jälkeen. Teatteri- ja ravintolaillan jälkeen mies kutsuu Helenan kotiinsa ja heidän suhteensa kehittyy yhä läheisemmäksi.

Erkki löytää Helenan päiväkirjan, jossa vaimo tunnustaa ikävänsä ja epäilynsä, kertoo unettomista öistä ja kirkossakäynnistä: "Puu, joka ei tee hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen", pappi on saarnannut. Erkki juopottelee, laiminlyö työtään eikä vastaa Helenan kirjeisiin. Yritettyään soittaa Helenalle Erkki turvautuu Paloseen, joka sairaalassa tutustuttaa hänet Hilkkaan, vakavasti sairaaseen tyttöseen. Erkki kiintyy Hilkkaan, tuo hänelle lahjoja ja viettää aikaansa tytön sairasvuoteen ääressä.

Tauno tunnustaa rakkautensa Helenalle, joka sisäisen kamppailun jälkeen palaa kotiin, sanoen Erkin tarvitsevan häntä. Samaan aikaan Hilkan tila on huonontunut ja Erkki valvoo koko yön sairaalassa. Yritettyään turhaan tavoittaa miestään Helena palaa Helsinkiin ja antautuu Taunolle. Pian Helena saa tietää odottavansa lasta.

Erkki on vilustunut Hilkan hautajaisissa ja sairastunut niin, että hänen pelätään menehtyvän. Erkin äiti matkustaa Helsinkiin tapaamaan Helenaa ja saa tämän palaamaan kotiin huolimatta Taunon vetoomuksista. Helenan hoidossa Erkki toipuukin ja ryhtyy hankkimaan ottolasta salaa vaimoltaan. Kun Helena kertoo olevansa raskaana, Erkki raivostuu ja ryhtyy jälleen juopottelemaan. Hän aikoo tappaa Helenan, mutta kun tämä sanoo rakastavansa vain Erkkiä, mies mukautuu tilanteeseen ja antaa anteeksi.

Helena vetäytyy lepäämään täysihoitolaan, jossa Erkki käy säännöllisesti tapaamassa häntä. Yllättäen täysihoitolaan ilmestyy myös Tauno, joka on kuullut Helenan raskaudesta ja turhaan pyytää häntä mukaansa. Helena pysyy uskollisena Erkille, joka saavuttuaan paikalle ja ymmärrettyään tilanteen purkaa mustasukkaisuutensa ja epäilynsä vaimolleen. Tauno puuttuu välienselvittelyyn: hän sanoo rakastavansa Helenaa, joka ei kuitenkaan rakasta häntä; mies kertoo lähtevänsä ulkomaille ja luopuvansa kaikista vaatimuksista. Heittäessään hyvästit Taunolle Helena tunnustaa rakastaneensa tätä: Erkki kuulee vaimonsa sanat, raivostuu ja pyytää tätä valitsemaan. "Tästä lähtien kuulun vain itselleni ja lapselleni", Helena vastaa ja vetoaa äitiyteen, joka vaatii osansa jokaisessa naisessa.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
SF:n uusi ongelmaelokuva sai sekä myötämieltä että kritiikkiä. "Hedelmätön puu on mielenkiintoinen ongelmafilmi, joka käsittelee vakavasti ja taiteellisin keinoin yhteiskunnallisestikin kiintoisaa kysymystä", kiitti O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 23.3.1947), mutta esitti varauksenaan: "Tosin ilmeisiä psykologisia aukkoja jää - varsinkin aviopuolisoiden välien kylmenemisessä - mutta elokuvasovitukseen on kuitenkin tavattu hermoa, niin että ennen muuta loppuratkaisu jännittää."

"Samaa aihetta käsiteltiin aikoinaan elokuvassa Yrjänän emännän synti", muistutti Elviira (Suomen Sosialidemokraatti 25.3.1947), "jossa se muodostui vaikuttavaksi yksilödraamaksi, kun Hedelmättömässä puussa sama kysymys saa liiaksi propagandallisen luonteen, jonka vaikutus on - kuten usein tehostetun propagandan - päinvastainen kuin on tarkoitus. Mutta muuten on elokuva monessa suhteessa ansiokkaasti tehty, aihe kulkee tiiviisti ja määrätietoisesti eteenpäin, siinä on dramaattisuutta ja eräitä vaikuttavia kohokohtia. Erikoisesti kiintyy huomio Kalle Peronkosken mainioon kuvaukseen, jossa vaihtelevalla ja elävällä valojen käytöllä on saatu syntymään luonnollinen syvyysvaikutelma."

"Filmin kerronnassa oleva hienoinen voima ei johdu sen tendenssihuudosta", ajatteli myös H. Lwg. (Harry Lewing, Vapaa Sana 24.3.1947), "vaan siitä kultivoivasta tavasta, jolla ohjaaja on tiivistänyt koko filmin sisimmän vain kolmen henkilön muodostamaan kehään, jonka ulkopuolelle kaikki muu suljetaan. Kun vielä huomioi, että filmi tästä huolimatta kiinnittää mielenkiinnon kerrontaansa, niin on myönnettävä kokonaisuus varsin onnistuneeksi."

"Hannu Leminen on etenkin teknisissä kyvyissään yhä kehittynyt ja paljon", tunnusti P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 27.3.1947) ja jatkoi: "Heikointa oli filmissä sen sijaan henkilönäkemys, -asettelu ja -ohjaus. Kirjan henkilökuvia oli kautta linjan oleellisesti muunneltu ja laimennettu kylläkin sinänsä hyväksi, mutta esikuvaa tuntuvasti laimeammaksi ihmisryhmäksi."

"Elokuvalle olisi valmis antamaan täyden tunnustuksen", myönsi J-a N-nen (Juha Nevalainen, Ilta-Sanomat 22.3.1947), "mikäli sen tendenssi ei paisuisi yli rajojen. Jos olisi rajoituttu normaalilla tavalla kuvaamaan sitä onnettomuutta, mikä yhdelle henkisesti yliherkälle, 'vanhanaikaiselle' nuorelle parille hedelmättömyydestä koituu, niin asia olisi huomattavasti onnistuneempi. Nyt koko synkkyys ja kauheus menettää makunsa, kun se jollakin kummallisella tavalla vedetään kaikkien lapsettomien parien ylle."

"Och ändå saknar man något i filmen", arvioi Hans Kutter (Nya Pressen 24.3.1947) kiitettyään ensin Lemisen "nopeaa, selkeää ja viihdyttävää kerrontaa" ja Peronkosken "huolellista ja samalla taiteellista" kuvaustyötä. "Den har en viss kylig prägel, som står i kontrast mot själva ämnet. Huvudrollernas innehavare var heller inte särskilt lyckligt valda och personinstruktionen gick mer i den patetiska stilen än i den dämpade och intima ton ett psykologiskt ömtåligt motiv som detta kräver."

Yleensä pääroolien näyttelijöitä kiitettiin, mutta kaikkien kohdalla esitettiin myös varauksia. P. Ta-vi koki Helena Karan suorituksen "aitona ja luonnollisena, ehkä eheämmin kuin koskaan ennen", kun taas O. V-hl katsoi, etteivät "Helena Karan eläytymiskyky ja keinot riitä syvään psykologiseen luonnetulkintaan". "Rauli Tuomi on epätoivossaan ja tuskassaan väkevä", arvioi J-a N-nen, "joskin hänen asteikkonsa näiden tunteiden julkituomisessa on suunnilleen sama kuin Aleksis Kivenä. Eiköhän osaa olisi voitu tulkita vähemminkin ulkonaisen järkytyksen ilmein." O. V-hl puolestaan piti Tuomen suoritusta "uutena näytteenä tämän näyttelijän lahjakkuudesta ja jatkuvasta kehityksestä" ja kuittasi yleislinjan mukaisesti: "Joel Rinne kolmantena päähenkilönä epäkiitollisessa osassaan teki kaiken mitä tehdä voi."

Talven 1992 tv-esityksen yhteydessä myötämieltä ei enää riittänyt. Elokuva tuomittiin "autuaasti vanhentuneeksi nyyhkytarinaksi, jota nykykatsoja ei voi nauramatta seurata" (A-A. T. eli Arja-Anneli Tuominen, Kansan Uutiset 6.2.1992). Harri Römpötti (Katso 6/1992) perusteli: "Ensinnäkin näinä päivinä olisi helpompi saada ottolapsi. Toiseksi epilepsiasta tiedetään jo paljon enemmän [- -]. Niinpä modernien morsianten ei juuri tarvitse pelätä lasten hankkimista kaatuilevien sulhojen kanssa. Hedelmätön puu lienee omana aikanaan liittynyt ihan toiseen ongelmaan. Sodan jälkeen moraali löystyi ja sukupuolitaudit yleistyivät huolestuttavasti [- -]. Hedelmätön puu onkin yksi monista sodanjälkeisistä vapaiden suhteiden vaaroista varoittavista elokuvista [- -]. Muutama kohtalainen visuaalinen oivallus ei auta vanhentuneessa moraalissa ja siirappisissa kyynelissä piehtaroivaa teennäistä elokuvaa."

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Taustaa
Elokuva perustui nuorena kuolleen raumalaisen kirjailijan Unto Koskelan (1908 - 1934) vuonna 1932 ilmestyneeseen romaaniin Hedelmätön puu sekä sen vuotta myöhempään jatko-osaan Helena ja valhe. Romaaneista julkaistiin yhdistetty toinen painos vuonna 1944. Unto Koskelan niukaksi jääneestä kirjallisesta tuotannosta muistetaan ennen muuta laulunakin erittäin suosittu runo Kuubalainen serenaadi (1930), jonka pohjalta Ville Salminen ohjasi elokuvan Rion yö (1951).

Käsikirjoituksen Hedelmättömän puun elokuvasovitukseen teki Hannu Leminen yhdessä Ilmari Unhon kanssa nimimerkillä Ilmari Seisjoki. Alkutekstit eivät käsikirjoittajaa mainitse. Koskelan Hedelmättömässä puussa kertojana on mies, Erkki Tyrni, Helenassa ja valheessa taas hänen vaimonsa Helena. Elokuvasovituksessa on jälkimmäisen romaanin loppuosa, Helenan lapsen syntymän jälkeinen aika, jätetty pois, ja kertomuksen loppua muutenkin muutettu: romaanissa Erkki vapaaehtoisesti luopuu Helenasta, josta ilmeisesti tulee Taunon vaimo, elokuvassa Helena hylkää kummankin miehen ja ilmoittaa vastedes kuuluvansa vain itselleen ja lapselleen. Elokuvan loppusanat Helena Kara kohdistaa suoraan katsojille, kuten neljä vuotta aikaisemmin elokuvassa Tuomari Martta. Monistettua käsikirjoitusta on varsinkin vuorosanojen osalta vielä hiottu pitkin matkaa ja joitakin lyhyitä jaksoja jätetty pois. Eräässä repliikissä mainittu lastenlehti Pääskynen ilmestyi vuosina 1907 - 1935.

Hedelmättömässä puussa 4-vuotiaalla Annika Sipilällä oli ensimmäinen roolinsa. Hän esiintyi vuosina 1947 - 1949 vielä viidessä muussa elokuvassa. Toinen lapsinäyttelijä Mej-Ling Axberg nähtiin myöhemmin mm. elokuvissa Tervetuloa aamukahville (1952), Rantasalmen sulttaani (1953) ja Laivaston monnit maissa (1954).

Yleisömenestys oli suurimpien kaupunkien teatteriesityskertojen mukaan laskien tuntuvasti vuoden keskitasoa heikompi. Hedelmätön puu oli Hannu Lemisen yhdestoista ja samalla hänen viimeinen SF-elokuvansa. Seuraavat neljä työtään Leminen ohjasi 1947 - 1949 Adams-Filmille.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Musiikki
1. Sairas karhunpoika
Säv. Georg Malmstén, san. Roine Rikhard Ryynänen
1) Es. Helena Kara ja Annika Sipilä, laulu (100 %), 0' 10".
2) Es. Helena Kara, Esa Leminen ja Annika Sipilä, laulu (100 %), 0' 20".
Levytykset:
Georg Malmsten ja Parlophon-orkesteri; Parlophon 36089, 1930.
Georg Malmsten yhtyeineen; Finlandia P-159 marraskuu 1952.


2. Hepokatti
Säv. ja san. trad.
Es. Esa Leminen, laulu (100 %), 0' 10".


3. Avant de mourir / Ennen kuolemaa
Säv. Georges Boulanger, sov. Harry Bergström
Tunnistamaton viulisti ja pianisti (off), 1' 10".

Huomautuksia:
Elokuvateatteri-jaksossa Shirley Templen kuullaan laulavan orkesterin säestämänä tunnistamatonta sävellystä (off), 0' 20".

Enni Rekola hyräilee (100 %), 0' 05".

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
2391
Tarkastuspäivä
20.03.1947
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2300 m
Veroluokka
25 %
Ikäraja
K
Osia
4
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastuspäivä
01.02.1950
Veroluokka
15 %
Ikäraja
K
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
84 min