Kultainen kynttilänjalka

Den Gyllene ljusstaken (ruotsinkielinen nimi)
The Gold Candlestick (englanninkielinen käännösnimi)
Le Chandelier d'or (ranskankielinen käännösnimi)
Der Goldene Kandelaber (saksankielinen käännösnimi)
Kultainen kynttelikkö (työnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko rikoselokuvan tekijöitä tai esiintyjiä?

Kultainen kynttilänjalka

Edvin Laineen ohjaama rikos- ja jännityselokuvassa Kultainen kynttilänjalka (1946) perustuu Toivo Kauppisen aiheeseen. Markus Mäkelä (Edvin Laine) ryöstää partnerinsa kanssa vanhalta laulajatähdeltä (Laina Laine) kultaisen kynttilänjalan. Muutama vuosi väkivaltaisen ryöstön jälkeen insinööri Hormina esiintyvä Mäkelä elää leveästi yrittäjänä Helsingissä, missä myös laulajatähden sukulaistyttö Ulla (Rauha Puntti), jota ryöstöyön tapahtumat vaivaavat, opiskelee. Mäkelä kohoaa Helsingin seurapiiri- ja yrityselämässä, mutta omatunto ja menneisyys eivät jätä häntä rauhaan.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
12
Näyttelijät
Henkilö Edvin Laine , Markus Mäntylä alias insinööri Markus Hormi
Henkilö Mirjam Novero , Asta Kataja, myöh. Hormi
Henkilö Rauha Puntti , Ulla Karpela
Henkilö Esko Saha , Lauri Takala
Henkilö Jalmari Rinne , pankinjohtaja Kataja
Henkilö Hilja Jorma , rouva Hilda Kataja
Henkilö Matti Aulos , asioitsija O. Takala
Henkilö Emma Väänänen , rouva Takala
Henkilö Kaarlo Saarnio , silmäpuoli-Mäntylä
Henkilö Mirjami Kuosmanen , Erna
Henkilö Enni Rekola , Fanny, Hormien sisäkkö
Henkilö Paavo Jännes , pastori Karpela
Henkilö Verna Piponius , Stiina
Henkilö Laina Laine , Adele
Henkilö Anni Hämäläinen , Hedvig
Henkilö Artturi Laakso , Helmeri
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Toivo Lahti , vanginvartija
Henkilö Tiina Rinne , musiikkiopiston oppilas
Henkilö Ari Laine , mieshoitaja
Henkilö Otto Noro , vankipotilas
Henkilö Tellervo Mäki , hotellin tarjoilija
Henkilö Olga Tainio , rouva Nikander
Henkilö Veikko Linna , pääjohtaja Korpi
Henkilö Uuno Montonen , kauppaneuvos Nurminen
Henkilö Lauri Kyöstilä , vankilavirkailija
Henkilö Eila Rinne , sairaanhoitaja
Henkilö Tommi Rinne , musiikkiopiston oppilas
Henkilö Veikko Huuskonen , lääkäri
Henkilö Ossi Korhonen , konsuli Nikander
Henkilö Pirkko Raitio , rouva Korpi
Henkilö Aatu Talanne , Ullan laulunopettaja
Tekijät
Henkilö Edvin Laine , Ohjaaja
Henkilö Yrjö Norta , tuotantojohto  (tuotantopäällikkö)
Henkilö Esko Töyri , kuvaus
Henkilö Emil Häkkänen , ääni
Henkilö Heikki Aaltoila , musiikki
Henkilö Karl Fager , lavastus
Henkilö Erkki Uotila , apulaisohjaaja
Henkilö Toivo Kauppinen , käsikirjoituksen alkuperäisaihe
Yhteisö Bio-Kuva Oy , levittäjä
Yhteisö Finnkino Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö Lasse Boman , kamera-assistentti
Henkilö Gösta Salminen , äänitysassistentti
Henkilö Yrjö Norta , leikkaus
Henkilö Emil Viljanen , tuottaja
Henkilö Eero Leväluoma , studiopäällikkö
Henkilö Pauli Kopperi , järjestäjä
Henkilö Senja Soitso , naamiointi
Henkilö Saimi Vuolle , kampaaja
Henkilö Åke Manninen , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Esko Nevalainen , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Leo Suomela , kuvausryhmän jäsen
Henkilö herra Väänänen , lavastemies
Henkilö herra Taru , klaffi
Henkilö Pentti Riihimäki , valokuvat
Henkilö Erkki Uotila , laulujen sanat  (musiikkikappale Sinulle)
Henkilö Heikki Aaltoila , muusikko  (piano)
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
4 047 866 mk
Julkaistu
1946
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
06.09.1946
Ensi-iltapaikat
Pori: Asto
Filmikopioiden määrä
6
Muut näytökset
  • 13.09.1946 Tampere: Kino, Petit; Turku: Bio-Bio, Pallas ensi-iltakierros
  • 22.09.1946 Lahti: Ilves ensi-iltakierros
  • 04.10.1946 Helsinki: Rex, Tuulensuu ensi-iltakierros
  • 11.10.1946 Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
  • 10.11.1946 Jyväskylä: Elohuvi ensi-iltakierros
  • 19.12.1946 Oulu: Hovi ensi-iltakierros
  • 12.01.1947 Kuopio: Kuvakukko ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 22.02.1964 MTV1 Katsojia: 660 000
  • 21.10.1978 MTV2 Katsojia: 1 394 000
  • 29.11.2013 YLE TV1
  • 15.09.2017 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: Helsingin keskusvankila nyk. Ristikkotie 6

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Sisäkuvat
Helsinki: Helsingin lääninvankila Vyökatu 1-3

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Studiot
Helsinki: Fenno-Filmin studio

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Kuvausaika
Kesä 1946
Sisältöseloste
Pastori Karpela käy vankilan sairasosastolla ja antaa ehtoollisen silmäpuoli-Mäntylälle, joka tekee kuolemaa ja puhuu Amerikkaan lähteneestä pojastaan. Pastorin orvoksi jäänyt sisarentytär Ulla on tätiensä luona Karpelan kartanossa, kun kaksi miestä murtautuu sisään ryöstääkseen arvokkaan kultaisen kynttilänjalan. Hedvig-täti kuulee melua alakerrasta ja joutuu portaissa ryöstäjän uhriksi: mies sieppaa kynttelikön ja iskee sillä myös kumppaninsa maahan. Pudonneista kynttilöistä syttyy tulipalo, joka polttaa kartanon.

Kaksi vuotta myöhemmin toinen ryöstäjistä, joka esiintyy insinööri Markus Hormina, on ryhtynyt valtaamaan Helsingin kiinteistömarkkinoita asioitsija Takalan avulla. Hotellihuoneessaan Hormi lukee lehdestä uutisen, jonka mukaan Karpelan kartanon palo on todettu onnettomuudeksi. Hormi tilaa juhlaillallisen samppanjan kera ja kantaa rakastajattarensa Ernan kylvystä sänkyyn. Ulla, joka taloudenhoitajan kanssa on pelastunut tulipalosta, asuu setänsä luona, opiskelee laulua ja seurustelee Takalan pojan Laurin kanssa. Lauri käy konservatoriota salaa isältään, joka luulee pojan lukevan lakimieheksi.

Hormi laajentaa liiketoimiaan: hän avaa oman toimiston ja palkkaa Takalan sen johtajaksi. Hormi pääsee yhteisymmärrykseen myös pankinjohtaja Katajan kanssa, joka vaimonsa kauhuksi aikoo tehdä huonomaineisesta Hormista salonkikelpoisen. Katajan järjestämässä illanvietossa Hormi esitellään liike-elämän vaikutusvaltaisille edustajille ja hän tutustuu myös Katajan tyttäreen Astaan, jota kiehtoo miehen maine naissankarina. Hormi käykin suoraan asiaan ja pian suunnitellaan häitä sekä uutta huvilaa, Horminlinnaa, nuoren parin asuttavaksi. Hormi haluaisi jatkaa suhdetta myös Ernan kanssa, mutta nainen kieltäytyy ja joutuu miehen pahoinpitelemäksi. Katajan tukemana Hormi menestyy liiketoimissaan ja saa läpi tahtonsa uuden tuotantolaitoksen Oy Hormia Ab:n perustamisesta.

Pian häiden jälkeen Asta tuntee itsensä laiminlyödyksi: mies on antanut oopperaliput pois ja valittaa kiireitään. Lauri esittelee Ullalle sävellyksensä "Sinulle", jonka he laulavat duettona. Pastorin mielestä sävellys ilmentää sielullista ristiriitaisuutta, jonka Lauri myöntää: hän on alkanut epäillä, onko Takala hänen oikea isänsä. Ulla puolestaan epäilee kartanon palon tutkimustuloksia.

Hormi lähtee liikematkalle ja Asta on yksin ikävissään. Hormi on hankkinut huvilan palvelijattareksi Fannyn, mielisairaalan entisen apuhoitajan, joka antaa unilääkettä Astalle ja annostelee lääkkeen niin, että Asta herää vasta seuraavana päivänä huolestuneen äidin tullessa vierailulle. Hormi palaa odotettua aikaisemmin ja yllättää Astan, joka kauhistuu miehen petomaista lähentelyä ja sulkeutuu huoneeseensa. Kun Hormi palaa Ernan luota, joka yhä kieltäytyy jatkamasta suhdetta, Asta pakkaa matkalaukkuaan sanoen tehneensä erehdyksen. Hormi estää Astan lähdön väkivalloin ja sulkee vaimonsa tyhjään, pimeään huoneeseen, jonka hän on suunnitellut aarrekammiokseen.

Hormi haluaa peruuttaa merkkipäiväkseen järjestetyn juhlan, mutta myöntyy, kun Takala muistuttaa, että kutsut on jo lähetetty ja esiintyjät tilattu. Kataja välittää Hormille vaimonsa epäilyn, että Asta käyttää narkoottisia aineita. Hormi myöntää asian ja sanoo Astan lähteneen parantolaan lepäämään.

Juhlassa Hormi järkyttyy saadessaan lahjaksi kultaisen kynttilänjalan, jonka Ulla on tunnistavinaan; hän esiintyy tilaisuudessa laulajana, säestäjänään Erkki, jonka nähdessään Takala raivostuu, mutta hillitsee itsensä. Fannyä huiputtamalla Asta onnistuu pääsemään pimeästä huoneesta ja juhlavieraiden läsnä ollessa syyttää Hormia hirviöksi, ennen kuin putoaa kaiteen yli ensimmäisen kerroksen lattialle ja hänet viedään sairaalaan. Hormi kuittaa asian valittaen vaimonsa "hermosairautta".

Lauri palaa yöllä huvilaan ja vie kultaisen kynttilänjalan huolimatta Hormin estelyistä. Kotona äiti yllättää Laurin pakkaamasta laukkuaan ja tunnustaa pojalle, että tämä ei ole heidän lapsensa. Samaan aikaan Hormi kertoo Laurin varkaudesta Takalalle, joka niin ikään tunnustaa Laurin ottolapseksi, mutta tietää pojan äidin nimen: Irja Lumiala. Hormi hätkähtää: hänen käsivarteensa on tatuoitu "Irja" eikä hän enää myönnä Laurin syyllisyyttä. "Lauri, poikaseni", hän huudahtaa kun Lauri tuo kynttilänjalan takaisin ja syyttää isäänsä. "Sinun veresi vaati sen", Hormi sanoo varkaudesta, joka on käsittämätön Laurille itselleenkin, ja ryhtyy ajamaan pojasta paholaista läimäyttelemällä ja ruoskimalla.

"Rikos on sovitettava, syyllisen on saatava rangaistus", Hormi toistelee, samalla kun näkee harhoja rikoksistaan ja syöksyy lopulta sekopäisenä yläkerran kaiteen yli. Lauri ja Ulla tapaavat hänet halvaantuneena vankilan sairasosastolla, missä hän on tunnustanut tekonsa ja paljastunut oikealtaan nimeltään Mäntyläksi, silmäpuoli-Mäntylän pojaksi. "Olette oikeassa, kaikki tulee lopulta ilmi", hän sanoo pastorille ja puhuu Laurille, ennen kuin heittää henkensä: "Oma poikani, sinä olet voittanut pahan. Nyt olen saanut rauhan ja sinä alat uuden, valoisamman elämän". Lauri astuu hämmentyneenä vankilan portista ulos auringonpaisteeseen. Ulla tavoittaa hänet: he hymyilevät toisilleen ja lähtevät yhdessä.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Hämmentynyt ja ristiriitainen oli kritiikki Edvin Laineen uuden elokuvan edessä. "Toivo Kauppisen nimellä käypä käsikirjoitus on samaa karkeasti epäpsykologista laatua kuin useassa muussakin meikäläisessä rikos- ja rangaistusaiheisessa elokuvassa, viimeksi Menneisyyden varjossa", arvosteli Ra. H. (Raoul af Hällström, Uusi Suomi 6.10.1946). "Tekaistaan mahdollisimman raflaava juoni, johon ilman minkäänlaista sisäistä johdonmukaisuutta mahdutetaan murhat ja kidutukset ja hulluuskohtaukset sekä lopuksi 'moraalinen' synnintunto ja katumus. Mutta todellisesta ihmiskuvauksesta ei ole tietoakaan. Tällaisen ehkä hyvää tarkoittavan, mutta puolivillaisen käsikirjoituksen puitteissa on Edvin Laine päästetty riehumaan oikein koko rahan edestä."

"Kultainen kynttilänjalka on Fenno-Filmin uutuus, jossa mauttomuus, älyttömyys ja epäjohdonmukaisuus niittävät riemuvoittojaan", tyrmäsi I. U. (Irina Uvalmo, Työkansan Sanomat 8.10.1946). "Elokuvassa on tahdottu korostaa perinnöllisyyden merkitystä ja niinpä sitten rikollisuuden ilmeneminen onkin vain ja ainoastaan veren perinnön syytä. Rikollisuuden varsinaisimpien aiheuttajien, ympäristön ja vallitsevien sosiaalisten olojen esiin tuomista on vältetty visusti. Muutenkin on aiheen käsittelyssä käsikirjoituksen laatija [- -] osoittanut psykologista ymmärtämättömyyttä kautta linjan."

Parempaa elokuva-aihetta toivoi Edvin Laineelle seuraavaksi kerraksi myös T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 11.10.1946), jonka mukaan elokuva oli "tasoltaan parempi kuin yleensä samaisen yhtiön viimeaikaiset tuotteet, mutta missään tapauksessa se ei psykologisena rikosfilminä saavuta sitä kantavuutta kuin elokuvan tekijät itse ohjelmalehtisen alkulauseesta päätellen luulevat. Siihen se on aivan liian sekava ja epäaito."

"Han utlägger ämnet tungt och omständigt", arvioi Kajsa K. (Kajsa Krook, Hufvudstadsbladet 6.10.1946) ohjaajan työtä. "Spänningen uteblir och manusets brister blottas obarmhärtigt." Hans Kutter (Nya Pressen 8.10.1946) säesti: "Själva historien är ett raffel utan psykologi och logik [- -]. Den utmärkta skådespelaren och regissören Edvin Laine hade tyvärr glömt sig kvar på Kansanteatteri. Så grundligt att vi inte fick en glimt av hans begåvning [- -]. Det enda positiva i filmen är Esko Töyris kameraarbete. Det beror antagligen på begränsade tekniska resurser att han ännu är rätt ojämn, men hans sätt att se och komponera bilden vittnar om utpräglad konstnärlig begåvning."

"Edvin Laine on tiettävästi tehnyt Kultaista kynttilänjalkaa erittäin suurella rakkaudella", pohjusti P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 8.10.1946) ja tasapainoili kiitoksen ja kritiikin välillä: "Ohjaajan voimaperäisestä innostuksesta tehtäväänsä kaiketi johtuu, että elokuva onkin saanut tavallista enemmän hänen persoonallisia piirteitään, vikoineen ja ansioineen [- -]. Sinänsä ovat eräät dramaattiset kohtaukset voimallisia ja vaikuttavia, ja loppuosan harhanäky on sekä esityksellisesti että teknillisesti mitä hienointa työtä, mutta mitään tyydyttävää nousua ei kehity, kun jo alussa kaikki on siksi jännitettyä ja forceerattua, että esitykseen on ollut vallan vaikea mitään enää voimassa lisätä. Hillitympi sävy olisi ylimalkaan auttanut paljon, sillä sen avulla olisi varmasti myös vältytty monesta turhasta ja epämieluisasta karkeudesta."

Myönteisimmän asenteen kehitti O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 16.9.1946): "Kultainen kynttilänjalka on demonista voimaa uhoava elokuva, taiteellisessa ambitiossaan ilahduttava näyte suomalaisena elokuvana", kiteytti hän kiitoksensa ja perusteli: "Dramaattinen tapahtumasarja on psykologisessa mielessä hyvin perusteltu ja sitä kannattava moraalinen panos valottaa voimakkaasti alati ajankohtaista kysymystä isäin pahoista teoista kolmanteen ja neljänteen polveen. Aiheeltaan Kultainen kynttilänjalka merkitsee uutta aluevaltausta suomalaiselle elokuvalle. Synkkä tämä tarina on ja kieltämättä jokin valoisampi säie olisi ollut paikallaan ja epäilemättä se olisi vielä korostanut synkkien vastakohtaisuuksien jyrkkyyttä."

Edvin Laine vei pääosan myös näyttelijäarvioissa, samalla kun Mirjam Novero toivotettiin tervetulleeksi "erittäin miellyttävänä uutena tuttavuutena" (T. A.), jonka "herkkyys pääsee filmissä paremmin oikeuksiinsa kuin näyttämöllä" (O. V-hl).

"Tili Edvin Laines fördel måste dock sägas att hans ansikte mycket suggestivt avspeglar brottslighet och brutalitet", tunnusti Kajsa K. ja O. V-hl koki Laineen näyttelevän "suorastaan pelottavan rajusti ja intohimoisen väkevästi": "Hänessä on miehistä brutaalia voimaa, alkukantaista, kaiken tieltään raivaavaa karkeata häikäilemättömyyttä, joka hakee vertaistaan suomalaisessa elokuvassa, mutta hän pystyy tulkitsemaan myös sortumisensa vavahduttavan aidosti, niin että tulkinta kasvaa mittavaksi näyttelijäsuoritukseksi."

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Taustaa
Edvin Laineen ohjaamina valmistui syksyllä 1946 kaksi elokuvaa. Niistä ensimmäisen, Kultaisen kynttilänjalan, hän teki Fenno-Filmille ainoana Suomen Filmiteollisuuden ulkopuolisena ohjaustyönään ennen vuotta 1968. Elokuvan lavasti SF:n vakiolavastaja Karl Fager.

Kuvauskäsikirjoituksen tekijästä ei ole varmuutta. Käsikirjoituksen alkulehdellä on vain Fenno-Filmin copyright-merkintä, ja alkutekstit ilmoittavat: "Käsikirjoituksen alkuperäisaihe Toivo Kauppinen". Kultainen kynttilänjalka oli Toivo Kauppisen toinen alkuperäisaihe - edellinen oli ollut niin ikään Edvin Laineen ohjaama Nokea ja kultaa (1945), jonka kuvauskäsikirjoituksen laati Olavi Vesistö (Vesterdahl). Tallella on sopimus, jossa Toivo Kauppiselle on käsikirjoituksesta maksettu kertakaikkisena korvauksena 100 000 mk. Lopullisen kuvauskäsikirjoituksen lienee muokannut ohjaaja Laine yhdessä apulaisohjaaja Erkki Uotilan kanssa.

Kultainen kynttilänjalka (1946) tapahtuu osittain vankilamiljöössä, kuten Laineen vuotta aikaisemmin ohjaama Ristikon varjossakin. Miespääosaa esitti nytkin ohjaaja itse ja naispääosaa ensimmäisessä elokuvatehtävässään hänen puolisonsa Mirjam Novero. Käsikirjoituksesta on kuvattaessa tai leikattaessa jätetty pois kolme lyhyehköä jaksoa ja lisätty yksi, Astan ja Markuksen suhteen muuttumista pian häitten jälkeen perusteleva kohtaus. Käsikirjoituksen loppujaksot alkaen siitä, kun Lauri varastaa kultaisen kynttilänjalan, on kirjoitettu uudelleen.

Uotilan tehtävänä oli ohjata ne kohtaukset, joissa Laine esiintyi. Mirjam Noverolla oli elokuvassa kaikkiaan kahdeksantoista eri rooliasua.

Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kokoelmissa on kuvaaja Esko Töyrille kuulunut käsikirjoituskappale, jossa hääiltajaksoa on kommentoitu lyijykynämerkinnöin: "Paskaa. - Haa! - Soopaa. - Selvää pornografiaa, á lá Tulio. Selvää puhasta sontaa." Jakso on kuitenkin toteutettu käsikirjoituksen mukaisesti.

Kultainen kynttilänjalka saatiin myydyksi Bulgariaan. Kotimaan esityskierros alkoi Porin Asto-teatterissa 6.9.1946 eli neljä viikkoa ennen pääkaupunkia. Teatteriesityskertojen mukaan laskien yleisömenestys jäi varsinkin Helsingissä alle vuoden keskiverron. Tuotantokustannuksiltaan kallis elokuva tuotti yhtiölle 791 140 markan tappion.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Musiikki
1. Ständchen (Leise fliehen meine Lieder) / Serenadi
Säv. Franz Schubert, san. L. Rellstab
1) Es. Laina Laine, laulu ja piano (playback, Laina Laine, laulu, pianosäestys), 2' 10".
2) Es. Rauha Puntti, laulu ja Esko Saha, piano (playback, tunnistamaton laulajatar, pianosäestys), 2' 25".


2. Voi che sapete aaria oopperasta Le nozze di Figaro / Figaron häät
Säv. Wolfgang Amadeus Mozart, san. L Da Ponte Beaumarchaisin Le Mariage du Figaron mukaan
Es. Rauha Puntti, laulu ja tunnistamaton nainen, piano (playback, tunnistamaton laulajatar, pianosäestys), 1' 05".


3. Improvisaatio
Säv. Heikki Aaltoila
Es. Mirjam Novero, piano (playback, Heikki Aaltoila, piano), kolmeen kertaan, yht. 3' 10".


4. "Sinulle" ("Vain sinulle kaikuu tää laulu, yli hämärän kaukaisen maan - -")
Säv. Heikki Aaltoila, san. Erkki Uotila
Es. Rauha Puntti, laulu ja piano sekä Esko Saha, laulu (playback, tunnistamaton laulajatar ja laulaja, pianosäestys), 1' 35".


5. Hochzeitsmarsch / Häämarssi näytelmästä A Midsummer Night's Dream / Kesäyön unelma
Säv. Felix Mendelssohn-Bartholdy, sov. Heikki Aaltoila
Orkesteri (off), 0' 35".


6. An der schönen blauen Donau / Tonava kaunoinen
Säv. Johann Strauss nuor.
Es. Mirjam Novero, piano (playback, Heikki Aaltoila, piano), 0' 30".

7. Liebestraum, Nr 3 As-duuri pianosarjasta Liebesträume
Säv. Franz Liszt
Es. Esko Saha, piano (playback, Heikki Aaltoila, piano), kahteen otteeseen, yht. 1' 15".

Huomautuksia:
Schubertin Ständchen (nro 1) on aineksena ryöstömurhakohtauksen ja sen painajaistakauman taustamusiikissa, orkesteri (off), kahteen kertaan, yht. 7' 20".

Improvisaatio (nro 3) jatkuu taustamusiikissa, orkesteri (off), 0' 15".

Esko Saha tapailee pianoa (playback, Heikki Aaltoila, piano), 0' 05".

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
2269
Tarkastuspäivä
03.09.1946
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
3100 m
Veroluokka
30 %
Ikäraja
K
Osia
5
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
28.11.2013
Kesto/leikattu
01:44:46
Ikäraja
12
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, YN-menetelmä
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
110 min
Kieli (VOD)
suomi