Levoton veri

Oroligt blod (ruotsinkielinen nimi)
Oroligt blod (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Verbotene Liebe (saksankielinen nimi)
Uroligt Blod (tanskankielinen nimi)
Le Sang sans repos (ranskankielinen nimi)
Restless Blood (englanninkielinen käännösnimi)
Wildes Blut (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko draaman tai sen ruotsinkielisen version Oroligt blod esiintyjiä? Tiedätkö esiintyjistä kuten palvelijatarta näytelleestä H. Stenroosista tai pikku-Mattia näytelleestä Matti Nylundista? Tunnistatko kuvauspaikkoja?

Levoton veri

Teuvo Tulion ohjaamassa melodraamassa Levoton veri (1946) sisarukset Sylvi (Regina Linnanheimo) ja Outi (Toini Vartiainen) rakastavat samaa miestä, Sylvin puolisoa Valteria (Eino Katajavuori). Avioparin välit rikkoutuvat lapsen kuoleman vuoksi. Sokeutunut Sylvi aavistaa Valterin olevan hänelle uskoton ja vakoilee aviomiestään ja sisartaan. Vähitellen hänen mielenterveytensä järkkyy kohtalokkain seurauksin.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
12
Näyttelijät
Henkilö Regina Linnanheimo , Sylvi Sora, o.s. Kahra
Henkilö Eino Katajavuori , lääkäri Valter Sora
Henkilö Toini Vartiainen , Outi Kahra
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Elli Ylimaa , Sylvin ja Outin täti
Henkilö Emma Väänänen , äiti vastaanotolla
Henkilö Matti Nylund , Matti Sora 5-vuotiaana
Henkilö H. Stenroos , Liisa, Sorien palvelija
Henkilö Nora Mäkinen , ilotyttö
Henkilö Lida Salin , baariemäntä
Henkilö Maija Nuutinen , Sorien taloudenhoitaja
Henkilö Lauri Korpela , silmälääkäri Brauner
Tekijät
Henkilö Teuvo Tulio , Ohjaaja
Henkilö Teuvo Tulio , tuottaja
Henkilö Filmimies , käsikirjoitus
Henkilö Yrjö Saari , äänittäjä
Henkilö Tauno Tuomisto , musiikki  (sävellykset ja sovitukset)
Yhteisö Väinän Filmi Oy , levittäjä
Yhteisö Finnkino Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö Regina Linnanheimo , käsikirjoitus
Henkilö Teuvo Tulio , käsikirjoitus
Henkilö Pentti Lintonen , kuvaus
Henkilö Teuvo Tulio , leikkaus
Henkilö Kosti Aaltonen , lavastus
Henkilö Veikko Laakso , kamera-assistentti
Henkilö Ensio Lumes , äänitysassistentti
Henkilö Tauno Marttinen , muusikko  (piano)
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1946
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
22.03.1946
Ensi-iltapaikat
Tampere: Maxim, Petit
Muut näytökset
  • 01.04.1946 Pori: Sampo ensi-iltakierros
  • 15.04.1946 Kuopio: Kuvakukko ensi-iltakierros
  • 21.04.1946 Lahti: Kuvapalatsi ensi-iltakierros
  • 26.04.1946 Helsinki: Rex, Tuulensuu ensi-iltakierros
  • 10.05.1946 Turku: Bio-Bio, Kinola ensi-iltakierros
  • 17.05.1946 Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
  • 22.09.1946 Jyväskylä: Elohuvi ensi-iltakierros
  • 04.10.1946 Oulu: Bio Kiistola ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 01.11.1961 TES Katsojia: 110 000
  • 05.05.1973 MTV1 Katsojia: 1 640 000
  • 14.04.1984 MTV2 Katsojia: 969 000
  • 21.02.2005 YleTeema [Kino Klassikko]
  • 19.07.2008 YLE TV2
  • 06.12.2010 FST5
  • 18.08.2012 YLE Teema
  • 06.06.2017 Yle Teema & Fem [Kino Tulio]
  • 21.07.2018 Yle Teema & Fem [Kino Tulio]
  • 16.10.2018 Yle Teema & Fem [KinoTulio]
Palkinnot
Jussit 1946: paras naispääosa: Regina Linnanheimo (myös elokuvasta Rakkauden risti).
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: Seurasaarentie (Sylvin ja Valterin yöllinen tapaaminen), Lauttasaaren silta (Matti jää auton alle)

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Studiot
Helsinki: Oy Suomen Filmiteollisuuden studio 3 Kansakoulukuja

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Kuvausaika
Kesä - syksy 1945
Sisältöseloste
Sisarukset Sylvi ja Outi ovat molemmat rakastuneet tohtori Valter Soraan, joka hoitaa kipsattua jalkaansa potevaa Outia. Nuorempi sisar Outi paljastaa tunteensa Sylville, joka järjestää yöllisen kohtauksen seuraavana päivänä pois matkustavan Valterin kanssa ja viettelee miehen rantamökissä. Mustasukkaisuudesta suunniltaan Outi hälyttää tätinsä, joka yllättää alastoman parin: "Minä vastaan teostani, Sylvistä tulee vaimoni", Valter vakuuttaa. Häiden jälkeen Outi matkustaa ulkomaille.

Vuodet kuluvat. Lastenlääkärinä työskentelevä Valter ja Sylvi saavat pojan, Matin, jota he hoitavat kuin silmäteräänsä. Matin 5-vuotissyntymäpäivää juhlitaan onnellisissa merkeissä. Seuraavana päivänä Sylvi pistäytyy muotiliikkeeseen ja sovittaa uutta hattua: sillä aikaa Matti karkaa kadulle ja jää auton alle. Valter syyttää pojan kuolemasta Sylviä: "Minä vihaan sinua enemmän kuin mitään maailmassa. Tätä en anna ikinä anteeksi".

Aika ei paranna haavaa, Valter suhtautuu torjuvasti Sylvin lähestymisyrityksiin. Eräänä iltana Valter juopottelee, ottaa mukaansa ilotytön, jonka kuitenkin kohta ajaa ulos laboratoriostaan. Kotona hän menee Liisan, kotiapulaisen huoneeseen valittamaan kohtaloaan myöntyväiselle tytölle. Sylvi ymmärtää Valterin sanat väärin ja epätoivoissaan ottaa myrkkyä niin että sokeutuu. Uusi tilanne korjaa puolisoiden välit ja Valterin rakkaus syttyy uudelleen: "Mikään ei pysty erottamaan meitä".

Outi palaa kotimaahan seitsemän vuoden poissaolon jälkeen. Valterin vanha tunne Outia kohtaan elpyy pian, samalla kun Sylvin mustasukkaisuus herää. Outi tunnustaa Valterille rakastaneensa tätä ja yrittäneensä turhaan tukahduttaa tunteensa; Sylvin vuoksi hän vieläkin hillitsee itsensä, kun Valter käy hänen makuuhuoneessaan.

Sveitsiläinen silmäspesialisti Brauner on Suomessa ja esittää Sylville vaihtoehdot: pitkäaikainen hoito ja näön osittainen palautuminen tai leikkaus, joka onnistuessaan palauttaa näön mutta epäonnistuessaan vie kaiken toivon. Sylvi uskaltautuu leikkaukseen, joka suoritetaan Sveitsissä ja joka onnistuu. Sylvi palaa kotiin ja ymmärtää ovella kuulemastaan keskustelusta, että Valterista ja Outista on hänen poissaollessaan tullut rakastavaisia. Hän päättää salata leikkauksen onnistumisen: sokeaa teeskennellen hän väijyy miestään ja sisartaan, seuraa näiden yöllistä rakkauskohtausta rantamökissä ja ryhtyy määrätietoisesti lietsomaan heidän syyllisyyttään ja tunnontuskiaan.

Eräänä päivänä Outi tulee laboratorioon ja kertoo Valterille odottavansa lasta. Mies ilahtuu, mutta uutisen salaa kuullut Sylvi murskaa heidän haaveensa; samalla hän paljastaa näkevänsä ja kertoo päämääränsä: kiduttaa toisia, kunnes he tekevät itsemurhan - "te kolme", hän lisääjä vaatii Valteria tekemään Outille abortin. Sekavassa mielentilassa Sylvi kirjoittaa kirjeen, jossa hän toistaa vaatimuksensa, uhkaa katkaista Valterin uran paljastuksillaan ja esittää revolverin toisena vaihtoehtona. Outin ja Valterin lukiessa kirjettä Sylvi ajaa mielipuolisessa tilassa autoa liian kovaa vauhtia: auto suistuu tieltä ja Sylvi saa surmansa.

Autosta löytyy toinen, sovinnollinen kirje: "Antakaa minulle anteeksi, olin sairas ja hullu ja hermoni olivat lopussa [- -]. Mutta nyt ymmärrän selvästi, että minun on aika lopultakin väistyä. Olen vain erään menneisyyden varjo [- -]. Teille molemmille kuuluu elämä ja tulevaisuus ja minulle - minä haluan itselleni lopultakin rauhan. Olkaa onnellisia ja rakastakaa toisianne. Antakaa anteeksi, jos voitte." Kirjeen luettuaan Valter ja Outi nojautuvat äänettöminä toisiinsa.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Kaksijakoinen oli vuoden toisenkin Tulio-elokuvan vastaanotto. "Levoton veri on paras Tulion tähänastinen työ", aloitti P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 29.4.1946). "Se on myös monessa suhteessa valmeinta filmiä, mitä meillä ylipäätään on tehty. Tulio voittaa siinä entisen itsensä monessa suhteessa. Ennen kaikkea hän hallitsee filmaattisuudessa yhä huipentuneen kerrontansa niin kimmoisin ottein, ettei katsoja edes hevin huomaa, miten kapealla koko ajan liikutaan: jokseenkin tarkkaan muutamien harvojen seinien sisäpuolella ja lähes yksinomaan kolmen henkilön kesken."

"Tulion filmillinen näkemys on meillä kerrassaan ainutlaatuinen", kiitti myös R. H-m (Raoul af Hällström, Uusi Suomi 28.4.1946). "En lainkaan ihmettelisi, vaikka hänestä vielä tulisi yleismaailmallinen nimi filmiohjaajana. Hän näkee koko jutun edessään kuvina, aidosti, täysverisesti - ei suhtaudu kerrottavaansa kirjallisesti niin kuin useimmat muut meikäläiset filmintekijät. Hänellä on suurenmoinen kuvafantasia, mutta ei mitään litterääristä vaistoa. Ja tämä tuntuu joskus ihan kohtalokkaalta puutokselta. Filmilliset näyt tenhoavat Tulion niin, että hän täysin unohtaa kaiken ihmiskuvauksen, koko psykologisen totuudenmukaisuuden."

Samansuuntainen varaus liittyi myös L. S.:n (Leo Schulgin, Ilta-Sanomat 30.4.1946) kiitokseen: "Levoton veri on ehyt kokonaisuus, kuvat liittyvät kiinteästi ja johdonmukaisesti toisiinsa ja ohjaajan, lavastajan ja kameran yhteistyö luo sopusuhtaisen tunnelman. Tämä kaikki on mainittava sitäkin suuremmalla syyllä, että käsikirjoituksen epäjohdonmukaisuus ja eräät harkitsemattomat kohdat näyttelijäin suorituksissa joutuvat taka-alalle Tulion kiinteän yleisohjauksen rinnalla."

Kokonaan kielteisen kannan otti O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 26.3.1946): "Luovuttuaan merinäkymistä ja asfalttikaduista on Tulio menettänyt kameransa parhaimmat näkymät ja samalla on hänen uuden elokuvansa filmaattinen teho vähentynyt [- -]. Epäilyttävintä on Levottomassa veressä kuitenkin sen uskomaton epäloogillisuus ja epäpsykologisuus, joka pilaa sinänsä mielenkiintoisen ja erikoislaatuisen aiheen. Elokuvan koko tunnelma on epäaito ja äitelä. Tulio ei välitä tapahtumien perusteluista, kuten Outin ulkomaanmatkasta ja Sylvin yllättävästä autolla-ajosta monivuotisen umpisokeuden jälkeen - vain pari karkeata esimerkkiä mainitakseni. Ja tietysti naiset riisuutuvat tai heidät riisutaan, se on Tulion patentoituja tehokeinoja."

"Teuvo Tulios regi är en egendomlig kombination av några verkningsfulla infall och för övrigt grova överdrifter och fadäser", arvosteli T. O. (Nya Pressen 30.4.1946). "En absolut löjlig dialog dominerar filmen. Därtill kommer en grotesk och utdragen framställning av ett upplag som mer än något fordrat psykologisk lyhördhet och finess för att inte, som nu blev fallet, bli rena parodin på en dyster historia."

Regina Linnanheimo kuitenkin sai lähes yksimielistä kiitosta. Jopa O. V-hl myönsi, että hän "näyttelee oivallisesti, mutta paikka paikoin liioitellen mielenkiintoisen osansa", ja T. A.:n (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 28.4.1946) mukaan hän "saa tilaisuuden osoittaa, miksi oivalliseksi luonnenäyttelijättäreksi hän on kehittynyt". "Regina Linnanheimo ei koko filmielämänsä aikana ole näytellyt niin erinomaisesti, täysiverisesti ja voimakkaasti kuin Levottomassa veressä", ylisti R. H-m. "Filmi on hänelle suuri ja ehdoton voitto. Tuntuu siltä kuin Tulio ja Regina yhteistyössä kannustaisivat ja inspiroisivat toisiaan."

"Suuri voitto ohjaajalle on tässä elokuvassa Regina Linnanheimon näyttäytyminen todelliseksi kypsän luokan näyttelijättäreksi, joka sekä osaa että uskaltaa", kirjoitti myös P. Ta-vi. "Hänessä on jotain uutta, aitoa ja lämmintä ja loppupuolen voimanponnistuksissa hän järkyttävässä hysteriassaan lähenee sellaisen hermonäyttelijän kuin Bette Davisin tehoa. Vilpitön tunnustus!"

Toini Vartiainen nähtiin niin "miellyttävänä" (T. A.), "onnettomana" (O. V-hl) kuin "yliammuttuna" (R. H-m), mutta Eino Katajavuori sai kiitosta "luontevuudestaan": "Hän on nimittäin yksi niitä harvoja", kirjoitti P. Ta-vi, "joka osaa olla luonnollinen kameran edessä, ei näyttele liikoja, vaan näyttää eläytyvän tähänkin, sinänsä kovin vallinaisesti viitoitettuun tehtävään ja hän myös pitää tämän ristitulessa heittelehtivän sankarin tarpeellisen sympaattisuuden puitteissa."

Vuoden 1984 tv-esitykseen mennessä varaukset olivat lientyneet ja Tulion asema ja ominaislaatu melodraaman tekijänä tunnustettiin. "Tulio on ehdoton", kirjoitti Harri Moilanen (Kansan Uutiset 14.4.1984). "Hän liioittelee, on naiivi, jopa räikeä. Totta, mutta kaikki tuo merkitsee aitoa romanttista hehkua, jossa ei ole mitään vilpillistä. Levoton veri onkin jälleen kerran vakuuttava todiste tekijänsä persoonallisesta käsialasta."

"Elämys, jonka Tulio tässäkin elokuvassa saa aikaan", luonnehti Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat 14.4.1984), "on salaperäisesti kiihdyttävä, eriskummallinen sekoitus kauhua, sääliä, vaivaantuneisuutta ja mielihyvää. Kaikki on uskomatonta, suurempaa kuin elämä, mutta katsoja nauliintuu paikalleen kuin käärme lumoojan taikavoiman kynsissä."

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Taustaa
"Hetken huuma vaimensi omantunnon äänen, mutta sen varjo seurasi heitä läpi elämän", mainostettiin Teuvo Tulion vuoden 1946 toista elokuvaa Levoton veri.

Rakkauden ristin tavoin Levoton veri kuvattiin sekä suomen- että ruotsinkielisinä rinnakkaisversioina, ruotsalaisen toisinnon tuottajana oli tukholmalainen Regentfilm. Regina Linnanheimo näytteli naispääosan kummassakin versiossa. Eino Katajavuoren tilalla nähtiin ruotsalaisessa toisinnossa Hans Strååt, Toini Vartiaisen Harriett Philipson, Elli Ylimaan Lilan Wasström ja H. Stenroosin Ingrid Östergren. Hans Strååtin tilalle ajateltiin alkujaan Nils Erik Kihlbergiä.

Alkutekstit ovat niukat. Tulion itsensä sekä kolmen päänäyttelijän lisäksi mainitaan vain läpi elokuvan kuultava Chopinin a-molli valssi Tauno Tuomiston eli Tauno Marttisen sovittamana, äänittäjä Yrjö Saari sekä käsikirjoituksen tekijänä Filmimies eli Nisse Hirn.

Kohtauksessa, missä Valter suree poikansa kuolemaa ja Sylvi yrittää turhaan saada kontaktia häneen, kuvauskäsikirjoitus on osittain näkyvissä pöydällä kirjan alla. Klaffi vilahtaa joidenkin kuvien alussa.

Regina Linnanheimon autolla-ajo elokuvan lopussa toistuu muunnelmana Rikollisessa naisessa (1952). Koko Levottoman veren juoni kertautuu, tosin varioituna, elokuvassa Mustasukkaisuus (1953).

Levoton veri jätettiin tarkastettavaksi tammikuun 5. päivä 1946. Tarkastamo katsoi elokuvan 12.2.1946, mutta "päätöksen teko lykättiin tuonnemmaksi". Kuukautta myöhemmin elokuva hyväksyttiin sillä varauksella, että Regina Linnanheimon ja Eino Katajavuoren sekä Toini Vartiaisen ja Katajavuoren alastonkohtauksia lyhennetään kahdellakymmenellä sekunnilla. Leimaveroprosentiksi määrättiin 30. Levitysyhtiö Väinän Filmi valitti veropäätöksestä elokuvalautakuntaan, mutta tuloksetta.

Regina Linnanheimo sai Levottomasta verestä sekä Rakkauden rististä yhteisesti vuoden naispääosan Jussin.

Levottoman veren esityskierros alkoi Tampereelta viisi viikkoa Helsinkiä aikaisemmin, ja ennen pääkaupunkia elokuva ehdittiin nähdä myös Porissa, Kuopiossa ja Lahdessa. Yleisömenestys oli teatteriesityskertojen mukaan laskien Helsingissä Rakkauden ristiä parempi, maakuntakaupungeissa heikompi; kuitenkin huomattavasti vuoden keskiarvojen yläpuolella.

Ruotsin ja Tanskan lisäksi Levoton veri saatiin kaupaksi myös Bulgariaan. Ruotsissa ruotsinkielisen version kantaesitys oli 30.8.1948 Örebrossa; Tukholmassa elokuvaa ei esitetty.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Musiikki
1. Valse brillante la mineur / Valssi nro 3 a-molli, op. 34 nro 2
Säv. Frédéric Chopin, sov. Tauno Marttinen
1) Orkesteri (off), kuuteen kertaan, yht. 3' 35".
2) Es. Toini Vartiainen, piano (playback, Tauno Marttinen), kahteen kertaan, yht. 0' 15".

3. Es. Eino Katajavuori, vihellys (playback) kahteen kertaan, yht. 1' 25".
4) Kitara ja orkesteri (off), kahteen kertaan, yht 2' 30".
5) Es. Toini Vartiainen, piano (playback, Tauno Marttinen, piano sekä orkesteri, off), 3' 35".
6) Viulu ja orkesteri (off), 0' 25".


2. Hochzeitsmarsch / Häämarssi näytelmästä A Midsummer Night's Dream / Kesäyön unelma
Säv. Felix Mendelssohn-Bartholdy, sov. Tauno Marttinen
Orkesteri (off), 0' 35".


3. Porsaita äidin oomme kaikki / Äidin porsaat
Säv. ja san. trad.
Es. Eino Katajavuori, Regina Linnanheimo, Matti Nylund ja Elli Ylimaa, laulu (100 %), 0' 15".

Huomautuksia:
Teostolla ei ole merkintöjä elokuvan musiikista. Sen kokonaiskesto on käytettävissä olevassa kopiossa 32' 20", josta Tauno Marttisen säveltämä musiikki kattaa 21' 10".

Taustamusiikissa, orkesteri (off), kuuluu myös soittorasia (piano), kahteen kertaan, yht. 0' 55", ja kirkonkellot (off), 0' 20".

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
2181
Tarkastuspäivä
12.03.1946
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2500 m
Veroluokka
30 %
Ikäraja
K
Osia
5
Muut tiedot
Leikkaukset: "1. osasta lyhennetään alastomuuskohtauksia huvimajassa. IV osasta samoin sama kohtaus nuoremman sisaren kanssa." 10 m.
Tarkastuselin
LTK
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastuspäivä
15.03.1946
Veroluokka
30 %
Ikäraja
K
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
28.02.2017
Kesto/leikattu
01:33:13
Ikäraja
12
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
91 min
Kieli (VOD)
suomi