Nuoruus sumussa

Ungdom på avvägar (ruotsinkielinen nimi)
Youth in a Fog (englanninkielinen käännösnimi)
La Jeunesse dans le brouillard (ranskankielinen käännösnimi)
Jugendzeit im Nebel (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tiedätkö sodanjälkeisen elokuvan kuvauspaikkoja Helsingissä? Tunnistatko esiintyjiä?

Nuoruus sumussa

Toivo Särkän ohjaama yhteiskunnallinen draama Nuoruus sumussa (1946) kertoo kolmesta nuoresta miehestä, jotka yrittävät sodasta palattuaan löytää paikkaansa yhteiskunnassa. Alf Randell (Leif Wager) koettaa jatkaa opintojaan ja etsii lohtua yksinäisyyteen naisten syleistä. Hannes ”Hanski” Mäkinen (Hannes Häyrinen) yrittää kerta toisensa jälkeen löytää rehellistä työtä. Vilho Raimola (Topi Ruuth) sotkeutuu äitinsä, Madame Lily Labertin (Enni Rekola) ystävien järjestämiin rikollisuuksiin. Hanskin sisko Inari (Marjatta Uski) yrittää houkutella Vilhoa pois Madamen vaikutuspiiristä, mutta Vilho päättää osallistua vielä yhteen ryöstöön, kohtalokkain seurauksin.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
K
Näyttelijät
Henkilö Leif Wager , Alf Randell
Henkilö Topi Ruuth , Vilho Raimola
Henkilö Hannes Häyrinen , Hannes Mäkinen, "Hanski"
Henkilö Marjatta Uski , Inari Mäkinen
Henkilö Toini Vartiainen , Liisu
Henkilö Assi Nortia , Inga Fridell
Henkilö Kirsti Hurme , Mirjami Tervo
Henkilö Ruth Luoma-aho , Irmeli Fridell
Henkilö Enni Rekola , Madame Lilly Labert
Henkilö Uuno Laakso , Kyljys-Kalle
Henkilö Yrjö Tuominen , professori Randell
Henkilö Ville Salminen , Mänty
Henkilö Ruth Snellman , rouva Randell
Henkilö Maire Suvanto , Varpu Mäkinen
Henkilö Aino Lohikoski , rouva Mäkinen, Inarin ja Hanskin äiti
Henkilö Siiri Angerkoski , Nanni
Henkilö Matti Aulos , ylikonstaapeli Lehti
Henkilö Veikko Linna , Karppi
Henkilö Oke Tuuri , Teutori
Henkilö Olavi Saarinen , Jussi Tervo
Henkilö Lida Salin , trokarieukko
Henkilö Vilho Siivola , heppuli
Henkilö Kyllikki Väre , Elli
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Kauko Kokkonen , luutnantti
Henkilö William Reunanen , koplan jäsen
Henkilö Kirsti Ortola , Randellien sisäkkö
Henkilö Uuno Montonen , kirjapainon työnjohtaja
Henkilö Tommi Rinne , nuori Irmelin hipoissa
Henkilö Vappu Jurkka , nuori Irmelin hipoissa
Henkilö Eila Pehkonen , nuori Irmelin hipoissa
Henkilö Martti Katajisto , nuori Irmelin hipoissa
Henkilö Irja Kuusla , nainen pesutuvassa
Henkilö Eino Salmi , mies trokarieukon luona
Henkilö Lauri Kyöstilä , autokorjaamon työnjohtaja
Henkilö Artturi Laakso , rehtori K. Vilanti
Henkilö Helvi Aunio , neiti Holm, muotiliikkeen myyjätär
Henkilö Kauko Käyhkö , luutnantti
Henkilö Pentti Siimes , Irmelin luokkatoveri
Henkilö Toivo Lahti , sukupuolitautilääkäri
Henkilö Jalmari Rinne , lehtori
Henkilö Rauha Puntti , myyjätär
Henkilö Leo Sarri , konstaapeli
Henkilö Arvo Lehesmaa , leikkausassistentti
Avustajat
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä, näyttelijöitä tai avustajia: K. Aatos, Mauri Jaakkola, K. Laitinen, Rauni Luoma, Aatos Vainio (Lähde: SKF 3) , avustajat
Tekijät
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1946
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
12.04.1946
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Bio-Bio, Rex
Riihimäki: Riihilinna
Filmikopioiden määrä
7
Muut näytökset
  • 26.04.1946 Tampere: Petit; Turku: Bio-Bio, Pallas ensi-iltakierros
  • 01.05.1946 Tampere: Kino ensi-iltakierros
  • 24.05.1946 Pori: Asto ensi-iltakierros
  • 26.05.1946 Jyväskylä: Elohuvi ensi-iltakierros
  • 07.06.1946 Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
  • 09.06.1946 Lahti: Ilves ensi-iltakierros
  • 01.09.1946 Kuopio: Puijo ensi-iltakierros
  • 06.10.1946 Oulu: Hovi ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 14.03.1991 TV2 Katsojia: 493 000
  • 29.05.1996 TV1
  • 03.02.2004 YLE TV2
  • 26.09.2009 YLE TV2
  • 09.02.2012 YLE TV1
  • 04.05.2015 YLE TV1
  • 12.12.2016 YLE TV1
  • 23.09.2019 YLE TV1
Palkinnot
Jussit 1946: paras miessivuosa: Hannes Häyrinen.
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: rautatieaseman matkustajalaituri, Tavaststjernankatu 17 (professori Randellin yksityistalo Puistokäytävä 6), puhelinkioski Ruoholahdenranta / Mechelininkatu / nyk. Tullaajankuja, Merikatu 33 (Lillyn salongin edusta, Vilhon ja murtokoplan pidätys), Välskärinkatu 3 (Ingan asuintalo), Huvilakuja (Alf harhailee öisillä kaduilla)

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Sisäkuvat
Helsinki: Pohjoinen Hesperiankatu 21 A 8 (Ingan ja Irmelin asuintalon porraskäytävä), Helsingin Suomalaisen Normaalilyseon portaikko Ratakatu 6 B (koulun portaikko)

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Studiot
Helsinki: SF-hallit

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Kuvausaika
Talvi 1946
Sisältöseloste
Alf, Hanski ja Vilho palaavat syksyllä 1944 rintamalta siviilielämään. Heidän toverinsa Jussi Tervo on kaatunut juuri ennen rauhan tuloa; päätetään, että Alf vie uutisen Jussin vaimolle Mirjamille. "Pojat, pidetään yhtä niin kuin tähänkin asti", Alf sanoo kumppaneilleen Helsingin asemalla.

Alf palaa yläluokkaiseen kotiinsa, missä hänen professori-isänsä ja seurapiirirouva-äitinsä ovat ilahtuneita tavatessaan jälleen poikansa, mutta liian kiireisiä pysähtyäkseen keskustelemaan tämän tilanteesta ja tulevaisuudensuunnitelmista. Hanskin tausta on leskiäidin ja kahden sisaren työläiskoti. Hän etsii turhaan työpaikkaa, auttelee äitiään kotona ja tutustuu naapurin Liisuun, joka käy iltakoulua ja aikoo ylioppilaaksi. Vilho etsii äitiään ja löytää tämän Madame Lilly Labertina, yökerhon emäntänä, jonka palveluksessa Hanskin sisar Inari työskentelee tarjoilijana. Madame suojelee rikollisia, Mäntyä ja Kyljys-Kallea, jotka kaavailevat Vilhon käyttämistä puuhissaan. Myös Vilho hakee turhaan työtä ja tarvitsisi alkupääoman ryhtyäkseen yhtiökumppaniksi autokorjaamoon.

Alf käy tapaamassa Mirjami Tervoa, joka esittelee miesvieraansa Karpin serkkunaan. Alf lohduttaa itsensä "yksinäiseksi" tuntevaa naista ja saa kutsun vierailla tämän luona uudestaan. Alf, Hanski ja Vilho kokoontuvat ravintolassa, jonne saapuu myös Inga, Alfin vanha tuttava. Ingan sisar Irmeli soittaa Alfille, joka on vienyt Vilhon kotiinsa lasilliselle, ja kutsuu tämän kotihippoihinsa. Alf ei enää viihdy koululaisnuorison parissa eikä saa kotoaan vieläkään vastakaikua: hän soittaa Mirjamille, joka viettelee hänet kokenein ottein. Armeijakaverinsa Teutorin houkuttelemana Hanski ajautuu eräänä iltana juopottelemaan, joutuu hämäräperäiseen seuraan ja tulee mukiloiduksi.

Kalle hankkii Vilholle työtä autokorjaamossa, mutta järjestää samalla kiusantekoa niin että Vilho kyllästyy pian ja lähtee. Hän kuitenkin kertoo vapaasta paikasta Hanskille, joka saa sen ja juhlii asiaa kutsumalla Liisun ulos. Vilho puolestaan kohtaa jälleen Ingan ja joutuu tämän pauloihin rakastuneen Inarin seuratessa suhdetta mustasukkaisena. Nyt Vilho on valmis mihin tahansa saadakseen rahaa ja liittyy Kallen ja Männyn murto varasjengiin. Saatuaan osuutensa saaliista Vilho juhlii Ingan kanssa ja lahjoittaa hänelle rannerenkaan.

Alf laiminlyö opintojaan Mirjamin vuoksi. Kun juopunut Karppi yllättää heidät yhdessä ja paljastaa olleensa Mirjamin ylläpitäjä, Alf raivostuu, lyö miehen maahan ja kaupungilla harhailtuaan päätyy hukuttamaan suruaan Irmelin luo: tyttö johdattaa hänet juhlivan seurueen parista huoneeseensa ja antautuu. Myös Vilhon ja Ingan suhde katkeaa. Vilho etsii käsiinsä Inarin: luottamus syntyy ja he haaveilevat lähtevänsä yhdessä pois.

Alf huomaa saaneensa syfilistartunnan, mutta ei paljasta sen lähdettä lääkärille. Hän kuitenkin ilmoittaa asiasta Irmelille, joka on kauhuissaan: kun tyttö kesken oppitunnin saa kutsun rehtorin kansliaan, hän ei uskalla mennä sisään, vaan pakenee koulun katolle ja syöksyy vapaaehtoiseen kuolemaan. Katuvainen Inga lupaa toimittaa sisarensa ruumiin kotikaupunkiin ja jäädä vanhempiensa luokse.

Mänty ja Kalle suunnittelevat murtoa Alfin varakkaaseen kotiin ja saavat mukaan Vilhon, jolle ei kerrota, mistä asunnosta on kysymys. Vastoin odotuksia Alf on kotona ja yllättää murtovarkaat, jotka paetessaan ampuvat yövartijaa, joka haavoittuu. Pudonneen rekisterikilven perusteella poliisit jäljittävät auton korjaamoon, jossa Hanski työskentelee, ja pidättävät Hanskin, joka turhaan vakuuttaa syyttömyyttään Liisun todistaessa hänen puolestaan. Tällä välin Alf, joka tietää Vilhon syyllisyydestä, tapaa Inarin ja kertoo tietonsa. Vilho itse on tunnontuskissaan ja aikoo ilmoittautua poliisille, mutta Mänty ampuu häntä ja hän kaatuu haavoittuneena kadulle. Alf ja Inari osuvat juuri paikalle ja opastavat poliisin konnien perään: Mänty, Kalle ja Madame pidätetään. Poliisilaitoksella Vilho tunnustaa ja pyytää anteeksi Hanskilta, jota Liisu lupaa myös vastedes tukea: "En jätä sinua koskaan yksin."

Vilhon tila vaatii leikkausta ja Alf pyytää matkoilta palannutta isäänsä auttamaan: tämä lupaa tehdä parhaansa, mutta leikkauskaan ei pelasta Vilhoa. "Tunnen itseni syylliseksi heidän edessään", Alfin isä sanoo kollegalleen. "Annamme niin vähän lapsillemme ja vaadimme niin paljon." Inari hyvästelee Vilhon, joka pyytää tytöltä anteeksi. Myös Alf, Hanski ja Liisu kerääntyvät Vilhon ympärille, joka sanoo ennen kuolemaansa: "Rikos ei kannata. Yksin on niin vaikeaa. Pitäkää yhtä."

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
"Kerrankin näemme kotimaisen elokuvan käyvän käsiksi aiheeseen, joka on päivänpolttava, arkaluontoinen ja elokuvantekijän kannalta mitä kiitollisin", aloitti L. S. (Leo Schulgin, Ilta-Sanomat 16.4.1946) ja kiteytti myös jatkossa arvostelujen yleisen linjan: "Mutta - mitä siitä on saatu aikaan? Vain sarja pääaiheeseen liittyviä epäloogillisia kohtauksia, joiden sekaan on solutettu yleisön maun liehittelemiseksi joukko banaaleja ja yliammuttuja kapakka-, viettelys- ja jännityskohtauksia. Toini Aaltosta elähdytti varmaankin käsikirjoitustaan laatiessaan vilpitön halu antaa läpileikkaus nykyhetken nuorison päivänpolttavista probleemeista ja osoittaa niin nuorille kuin heidän vanhemmilleenkin oikea tie noiden kysymysten ratkaisemiseksi. Mutta vastausta kysymykseen ei [- -] elokuva anna, sillä epämääräistä loppurepliikkiä 'pitäkää yhtä' ei voida pitää sellaisena. Syventämällä juonta kysymyksen yhteiskunnallisen ratkaisun suuntaan olisi Nuoruus sumussa muodostunut kenties hyvinkin merkittäväksi tapaukseksi yleisömme ajanvietekaipuun palvontaan vajonneelle elokuvaelämällemme."

Käsikirjoittajan, kriitikko Toini Aaltosen, omassa lehdessä Suomen Sosialidemokraatissa J. Hnn (14.4.1946) näki käsikirjoituksen "ansiokkaaksi", mutta "valitettavasti ohjaaja on virittänyt kertomuksen liian melodramaattiseen sävyyn." "Tekijän ote nuorista ihmisistä on psykologisesti oikea, samalla kertaa pelottoman realistinen ja hellävarainen, ja repliikit tuntuvat aidoilta. Yleensä tekijä on onnistuneesti tavannut oikean keskustelusävyn. Kerrankin tuntuu työläisperheen arkikeskustelu elävältä ja aidolta [- -]. Eräisiin kohtauksiin Toivo Särkkä on saanut aitouden tuntua, toisissa hän taas ampuu karkeasti yli maalin. Hänellä on liikemiehen tyylivaisto ja lisäksi hän aliarvioi elokuvayleisön älyllistä tasoa pahan kerran. Hän tyrkyttää banaaleja effektejä, kun kohtauksen pitäisi itse puhua puolestaan aidolla tunteella."

"Tuntuu siltä kuin Toini Aaltosen käsikirjoituksesta olisi saanut paremmankin elokuvan", arveli myös O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 29.4.1946). "Elokuvassa on aineistoa yllin kyllin ja sen ihmiskohtalot herättävät mielenkiintoa, vaikka niitä valotetaankin varsin yksipuolisesti eikä kaikkia perusteluja voikaan uskoa, kuten professorin perheen suhtautumista poikaansa tai yökerhoympäristöä kokonaisuudessaan [- -]. Jos Toivo Särkän ohjauksessa olisi enemmän taiteellista pyrkimystä, jos se ei olisi korostanut niin paksusti alleviivaten nuorten miesten luisumista, vaan tyytynyt hillitympään otteeseen, olisi kokonaisvaikutelma ollut edullisempi."

Paula Talaskivi esitteli Taiteen Maailmassa (6/1946) Toini Aaltosen uraa ja päätyi arvioon: "Toini Aaltosen työssä Nuoruus sumussa havaitsikin aivan oikeaa aivoitusta. Siinä oli myös eloisuutta, toimintaa ja tapahtumia vaikka minkä verran. Vahinko vain, että sekä käsikirjoituksen tekijältä että ohjaajalta näyttää puuttuneen jotakin näiden probleemain ytimen oivaltamisessa. Jutussa liikutaan kovin pinnalla, ja psykologinen henkilökuvaus, jonka tämäntapaisessa tarinassa pitäisi olla kantavinta, usein suorastaan heittää kuperkeikkaa."

Niin ikään Hans Kutter (Nya Pressen 15.4.1946) löysi tekijöiden otteessa toivomisen varaa: "Slutintrycket blev att de som nu uppnått medelåldern inte ha ett begrepp om modern ungdom [- -]. Scenarioförfattarinnan Toini Aaltonens varma hjärta är dock mer iögonenfallande än hennes filmatiska kunnande och litterära kvalitet. Arbetslösheten och nattklubbsmiljön som poetissan så ingående beskriver verkar onekligen ganska föråldrade just nu."

Miesnäyttelijöiden - etenkin Hannes Häyrisen - koettiin yleensä suoriutuvan osistaan paremmin kuin naisten, joista Ruth Luoma-aho pantiin merkille lupaavana tulokkaana: "[- -] hänen kasvomimiikkiinsä yhdistynyt ruumiillinen elehtiminen oli paikoitellen hyvinkin vakuuttavaa" (L. S.).

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Taustaa
Nuoruus sumussa oli mainoksensa mukaan "kipeän nykytärkeä elokuva siitä nuorisosta, joka ei koskaan ole saanut olla todella nuori". SF-Uutisten erikoisnumero 1/1946 puolestaan luonnehti: "Nuoruus sumussa on kohtaloelokuva. Se kuvaa ihmiskohtaloita, nuorisokohtaloita, kansankohtaloa. Se on näinollen voimakkaasti yhteiskunnallinen elokuva. Mutta se on myös yksityisinhimillinen. Se kertoo ihmisistä, jotka elämää sykkivin sydämin ja onnea janoten etsivät inhimillisyyttä tässä vaikeassa elämässä. Ja näin siitä tulee pakostakin myöskin psykologinen elokuva."

Alkuperäiskäsikirjoituksen laati maisteri, elokuva-arvostelija Toini Aaltonen. Ohjaaja Toivo Särkkä muokkasi ja täydensi käsikirjoitusta mm. alun rintamalta paluun osalta sekä lisäämällä tarinaan syfilistartunnan ja sen seurausten dramaattisen sivujuonteen. Alkutekstien pohjaksi ohjaaja sommitteli studioon lavastetun kadunkulmanäkymän, missä useat tarinan henkilöt käyvät näyttäytymässä.

Raakafilmipulan vuoksi SF sai vuonna 1946 ensi-iltaan vain kolme pitkää elokuvaa. Nuoruus sumussa oli niistä ensimmäinen ja ainoa, jonka ensi-ilta oli kevätkaudella 1946. Hannes Häyrinen sai osasuorituksestaan vuoden miessivuosa-Jussin.

Harry Bergströmin musiikissa on mukana jo Naimisiin päiväksi -elokuvassa kuultu Sävel sinulle.

Elokuvan ensi-ilta oli 12.4.1946 Helsingin ohella myös Riihimäen Riihilinnassa. Kaksi viikkoa myöhemmin elokuva nähtiin Tampereella ja Turussa ja muissa maakuntakaupungeissa huomattavasti myöhemmin. Yleisömenestys jäi teatteriesityskertojen mukaan laskien selvästi vuoden keskitason alapuolelle.

Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kokoelmissa ei ole elokuvan julistetta.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Musiikki
1. Tanssimusiikki 1
Säv. Harry Bergstöm
Viihdeorkesteri (off, levysoitin), 0' 40".


2. Tango 1
Säv. Harry Bergström
Viihdeorkesteri (off, levysoitin), 1' 20".


3. Tango 2
Säv. Harry Bergström
Viihdeorkesteri (off, levysoitin), 1' 45".


4. Sävel sinulle
Säv. Harry Bergström
1) Viihdeorkesteri (off, levysoitin), kahteen kertaan, yht. 1' 05".
2) Viihdeorkesteri (off), kolmeen kertaan, yht. 3' 55".
Levytys:
Eero Väre ja Finlandia-yhtye, joht. Harry Bergström; Finlandia P-213, heinäkuu
1954.
Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 5 - Musiikkia elokuvista 1946-1949; Artie Music AMCD 1042,
2013.


5. Tango 3
Säv. Harry Bergström
Viihdeorkesteri (off, levysoitin), 0' 30".


6. Tanssimusiikki 2
Säv. Harry Bergström
Viihdeorkesteri (off, levysoitin), 2' 00".

Huomautuksia:
Sävellysten numero 1, 3, 4:1 ja 6 aikana "juhlijat" tanssivat, numero 4:1 aikana myös Topi Ruuth ja Marjatta Uski erikseen, numero 2:n aikana Kirsti Hurme ja Leif Wager, numero 5:n aikana Assi Nortia ja tunnistamaton mies.

"Sotilas" viheltelee junassa ja Kauko Käyhkö rallattelee (100 %), 0' 05".

Sävel sinulle on myös taustamusiikin yhtenä aiheena.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
2197
Tarkastuspäivä
11.04.1946
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
3100 m
Veroluokka
30 %
Ikäraja
K
Osia
6
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
113 min