Menneisyyden varjo

I skuggan av det förflutna (ruotsinkielinen nimi)
Shadow of the Past (englanninkielinen käännösnimi)
L'Ombre du passé (ranskankielinen käännösnimi)
Schatten der Vergangenheit (saksankielinen käännösnimi)
Isien pahat teot (työnimi)
Isäin pahat teot (työnimi)
Menneisyyden varjo... (työnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko henkilöitä? Onko sinulla elokuvan käsikirjoitusta? Työnimenä oli myös Isien pahat teot tai Isäin pahat teot

Menneisyyden varjo

Ville Salmisen ohjaama melodraama Menneisyyden varjo (1946) kertoo huikentelevaisesta naistenmiehestä, insinööri Rainer Leimusta (Tauno Palo), jonka elämää painaa rikkonainen perhetausta. Rainer avioituu työnantajansa tyttären Lena Bergrothin (Ritva Arvelo) kanssa, mutta nuoren parin onnea varjostaa Rainerin mustasukkaisuuden lisäksi hänen vanhempiensa (Aino-Inkeri Notkola, Paavo Jännes) traaginen menneisyys.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Henkilö Tauno Palo , yli-insinööri Rainer Leimu
Henkilö Ritva Arvelo , Lena Bergroth, myöh. Leimu
Henkilö Paavo Jännes , portinvartija Saastamoinen
Henkilö Terttu Soinvirta , Sirkka Bergroth
Henkilö Jorma Nortimo , ylilääkäri Erkki Ranta
Henkilö Tauno Majuri , insinööri Niilo Veirilä, "Nipa"
Henkilö Aku Korhonen , insinööri Vesa
Henkilö Kaisu Leppänen , Kerstin Fader
Henkilö Yrjö Tuominen , vuorineuvos Bergroth
Henkilö Kyllikki Väre , Saara Reims
Henkilö Aino-Inkeri Notkola , Elviira, Rainerin äiti
Henkilö Arvi Tuomi , professori Ranta
Henkilö Annie Sundman , vuorineuvoksetar Bergroth
Henkilö Sylvi Palo , sairaanhoitajatar
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Seija Sora , laboratoriotyöntekijä
Henkilö Vili Järe , peluri
Henkilö Veikko Linna , peluri
Henkilö Artturi Laakso , peluri
Henkilö Toivo Lehmus , peluri
Henkilö Arvo Jorma , peluri
Henkilö Pentti Tauro , ravintolayhtyeen basisti
Henkilö Kauko Järvinen , ravintolayhtyeen kitaristi
Henkilö Eino Salmi , portieeri
Henkilö Toivo Linnajoki , ravintolan tarjoilija
Henkilö Antti Hiekkamies , mies tanssilattialla
Henkilö Valma Hildén , Bergrothien sisäkkö
Henkilö Jukka Laurin , työntekijä tehtaan portilla
Henkilö Ville Salminen , insinööristä portilla kertovan työntekijän ääni
Henkilö Helge Miettunen , kihlajaisvieras
Henkilö Eric Häggblom , kihlajaisvieras
Henkilö Senja Soitso , nainen vihkiäistilaisuudessa
Henkilö Rauha Puntti , nainen vihkiäistilaisuudessa
Henkilö Waltteri Säilä , vanha mies vihkiäistilaisuudessa
Henkilö Eila Teikko , Raili, Leimujen sisäkkö
Henkilö Edvin Kajanne , yövartija Suhonen
Henkilö Lauri Kyöstilä , tehtaan työmies
Henkilö Martti Palo , pikku-Rainer unikuvassa
Avustajat
Fanny Kaura, Leopold Kaura, Maire Kärkkäinen, Sylvi Mattsson, Erik Lindroth, Irma Lindroth, Matti Lehtinen, Otso Palomeri, Eila Patokoski, Sirkka Raunio, Jorma Sotavalta, Pekka Suova, Onni Timonen, Maire Turunen, Kerttu Warpukari, Unelma Grönstrand, Iida Hallikainen, Kurt Mattsson, Ilmari Hurme, A. Lindgren, H. Kumlin, K. Järnström, Vieno Tyrväinen, E. Ilmonen, Sirkka Hillo, Lauri Elo, Heikki Kiljander, Veikko Sorsakivi, Helge Davidson, Aarne Hietanen, Ylermi Kilpelä, Nikke Ahava, Väinö Arppe, Ulla Blomqvist, Eila Granberg, Nelly Grönstrand, Lempi Hauhia, Terttu Heinonen, A. Henriksson, Anni Kotkas, Albin Leppä, Anna Leppä, K. Leppä, Lauri Seitava, Åke Tallgren, Anja Väänänen (Lähde: Valio-Filmin avustajapalkkiokuitit) , avustajat
Tekijät
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1946
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
22.03.1946
Ensi-iltapaikat
Pori: Asto
Filmikopioiden määrä
4 (arvio)
Muut näytökset
  • 29.03.1946 Helsinki: Bio-Bio, Rex ensi-iltakierros
  • 12.04.1946 Turku: Bio-Bio ensi-iltakierros
  • 21.04.1946 Oulu: Hovi ensi-iltakierros
  • 03.05.1946 Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
  • 24.05.1946 Tampere: Kino, Petit ensi-iltakierros
  • 26.05.1946 Kuopio: Palatsi ensi-iltakierros
  • 09.06.1946 Jyväskylä: Elohuvi ensi-iltakierros
  • 14.09.1947 Lahti: Kino ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 13.08.1961 STV Katsojia: 260 000
  • 14.06.2013 YLE TV1
Palkinnot
Jussit 1946: paras miespääosa: Tauno Palo; kunniamaininta kuvauksesta: Kalle Peronkoski.
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Turku:
Imatran Vuoksenniska Oy:n Turun tehdas Pahaniemessä (Rikastus Oy:n tehtaat yleiskuvissa, tehtaan portit ja piha: portinvartijan valvomon edusta, Leimu vakoilee Veirilää ja juoksee onnettomuuspaikalle, Leimu pelastaa Veirilän, masuunin liekit, onnettomuus)

Helsinki:
rantalaituri Vattuniemessä Lauttasaaressa (lähtö jääretkelle lumikelkalla), Seurasaarentie 9-11 (Kerstin autollaan), Katajanokan satama-alue (Saastamoisen onnettomuus nosturin luona), Hietaniemen vanha hautausmaa (hautajaiset), asuintalo Tavaststjernankatu 15 (Leimujen asuintalo)

- Toim. Juha Seitajärvi (2022) Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Sisäkuvat
Helsinki:
Saksalainen kirkko Unioninkatu 1 (häät)

- Toim. Juha Seitajärvi (2022) / Suomen kansallisfilmografia.
Studiot
Helsinki: Oy Suomen Filmiteollisuuden studio 3 Kansakoulukuja

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Kuvauspaikkahuomautukset
Osa Rikastus Oy:n kohtauksista on saatettu kuvata Suomen Sokerin alueella Töölönlahdella.
Kuvausaika
Talvi 1946
Sisältöseloste
Rainer Leimu aloittaa työnsä Rikastus Oy:n yli-insinöörinä. Hänen äitinsä on mielisairas eikä tunne poikaansa, isästä ei ole tietoa. Rainer tutustuu tehtaan johtajan, vuorineuvos Bergrothin tyttäriin, joista Lena seurustelee ylilääkäri Erkki Rannan kanssa ja Sirkka puuhaa omin päin laboratoriossa. Rainerin maine naissankarina saa Lenan silmissä vahvistuksen, kun mies esiintyy ravintolassa huonomaineisen Saara Reimsin seurassa. Rainer ja Saara viettävät yön yhdessä. Löytämistään Rainerin laskuista ja miehen käytöksestä Saara päättelee, että tämä tähtää rikkaisiin naimisiin Lenan kanssa.

Erkki suunnittelee jääkiitäjällä tehtävää retkeä saaristoon: Lena kieltäytyy ensin lähtemästä, mutta muuttaa mielensä kuullessaan Rainerin tulevan mukaan. Rainer puolestaan peruu lähtönsä viime hetkellä sillä Kerstin Fader, muuan hänen naisystävistään, ilmestyy paikalle ja yrittää saada miehen takaisin itselleen. Asunnollaan Rainer torjuu tylysti Kerstinin, joka uhkaa tappaa miehen ja ampuukin tätä olkapäähän: Rainer kiristää Kerstiniä kirjoittamaan 100 000 markan shekin.

Rainerin toipuessa sairaalassa Lena lähettää hänelle kortteja ja käy katsomassa häntä. Lenan salainen rakkaus paljastuu tehtaan portinvartija Saastamoiselle, joka varoittaa tyttöä Rainerista. Saastamoinen saa sydänkohtauksen ja yrittää sairaalasta turhaan estää kihlausta. Erkki lukee kihlauksesta sanomalehdestä, saapuu kihlajaisjuhlaan ja joutuu Rainerin kanssa tappeluun, jonka Lena ja vuorineuvos keskeyttävät.

Tällä välin Saastamoinen on karannut sairaalasta ja kohtaa Rainerin ja Lenan, jotka vilvoittelevat ulkoportailla. Rainer on juuri tunnustanut rakkautensa ja vihjannut menneisyyteensä, kun vanhus vetää esiin aseen ja kertoo Rainerin olevan poikansa, "viallisen siemeneni hedelmä". Saastamoinen yrittää ampua Rainerin, mutta kaatuukin itse maahan uuden kohtauksen saaneena. Sairaalassa hän ennen kuolemaansa kertoo Erkille ja insinööri Veirilälle "verensä perinnöstä", joka saattaa tuhota Lenan kuten se tuhosi hänen vaimonsa: "Isän synnit lankeavat lasten päälle kolmanteen ja neljänteen polveen." Lopuksi Saastamoinen pyytää Veirilää pitämään silmällä Raineria ja jättää tälle kirjeen - annettavaksi Rainerille tositilanteessa.

Rainer ja Lena viettävät häitään pian hautajaisten jälkeen. Avioliiton arjessa Lena joutuu olemaan paljon yksin, sillä Rainer on kiireinen valmistellessaan tärkeää keksintöä. Siitä huolimatta Rainer on mustasukkainen Veirilälle, joka viettää paljon aikaa Lenan seurassa, vaikka itse asiassa kosiskeleekin Sirkkaa. Kun keksintö on läpimurtovaiheessa, Rainer jää työhön koko yöksi. Lena päättää yllättää miehensä kuumalla kahvilla: Rainer ei kuitenkaan anna häiritä itseään ja Veirilä ohjaa Lenan omaan työhuoneeseensa, jonne tämä nukahtaa.

Yön mittaan kokeet onnistuvat ja Rainer palaa kotiinsa juhliakseen menestystään Lenan kanssa. Kun hän ei löydä vaimoaan, hänen mustasukkaisuutensa yltyy raivoksi. Hän saa vahvistusta epäluuloilleen yövartijalta, joka sanoo nähneensä Veirilän menneen asunnolleen naisen, itse asiassa Sirkan kanssa. Kun Lena herättyään palaa kotiin, Rainer syyttää häntä lutkaksi, heittää hänet lattiaan ja syöksyy ulos. Tehtaalla Rainer kuulee yövartijan ja Veirilän puhuvan hätätilanteesta. Hän järjestää Veirilälle surmanloukun poistamalla hengityssuojaimesta lähes kaiken häkää sitovan kaliumhydroksidin.

Kotona Lena odottaa hädissään Raineria ja rientää miehen syliin anteeksiannon merkiksi. Rainer odottaa levottomana hälytystä, kun hän saa Erkiltä tietää äitinsä kuolemasta ja isänsä kirjeestä. Hän lukee kirjeen ja sanoen "antakaa anteeksi" kiirehtii ulos Lenan ja Erkin seuraamina. Veirilä on parhaillaan kiipeämässä torniin; Rainer onnistuu pysäyttämään hänet ja pelastamaan palopurjeeseen. Kun Rainer itse ryhtyy laskeutumaan, myrkkykaasujen vaikutuksesta hänen otteensa pettää ja hän putoaa kuolemaansa.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Valio-Filmin ensimmäinen elokuva koettiin myönteisenä poikkeuksena uusien tuotantoyhtiöiden yrityksissä. "Olemme oppineet suhtautumaan hieman epäluuloisesti yritteliäisiin vasta-alkajiin kotimaisen filmituotannon alalla", aloitti R. H-m (Raoul af Hällström, Uusi Suomi 31.3.1946), "sillä liian monta surullista esimerkkiä niiden kykenemättömyydestä on päästetty julkisuuteen. Ei kuitenkaan tarvitse katsella kovinkaan kauan Valio-Filmin Menneisyyden varjoa, ennenkuin kaikki epäluulot onnellisesti häviävät. Tämä elokuva on teknillisesti parhainta nykyaikaista meikäläistä tasoa. Huomaa kaikesta, että se on valmistettu erittäin huolellisesti ja asiantuntemuksella. Ohjaaja Ville Salminen on nähtävästi hänkin yrittänyt parastaan saadakseen taiteellisen puolen niin hyväksi kuin suinkin."

"Menneisyyden varjo on niin huolitellusti valmistettu, että se antaa aihetta onnitella sekä yhtiötä että ohjaajaa", säesti T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 3.4.1946). "Elokuvan käsikirjoituskin [- -] on rakenteellisesti kiinteä ja selkein ottein etenevä luomus. Vahinko vain, ettei se psykologisessa mielessä ole yhtä kestävä."

"Man kan inte säga annat än att I skuggan av det förflutna är gjord både med ambition och omsorg", myönsi myös Hans Kutter (Nya Pressen 2.4.1946) jatkaen, "och ändå har det inte blivit någon bra film. Varför? Helt enkelt emedan manuskriptet filmats in halvtänkt och halvfärdigt. Själva uppslaget saknar inte originalitet [- -]. Men detta i sig självt intressanta psykologiska motiv får en något konstig utformning."

Käsikirjoituksen heikkouksien vastapainoksi monet arvostelijat korostivat ohjauksen ansioita. "Jos Esko Miettisen käsikirjoitus olisi ollut vastaavasti samaa luokkaa", kirjoitti O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 26.5.1946) viitaten "huoliteltuun tekotapaan", "olisi filmistä voinut tulla korkeatasoinenkin. Nyt kuitenkin juonen kehittelyssä on tuntuvia heikkouksia ja psykologisia kompastuksia, ihmiset ovat ylipingoittuneita ja ratkaisevien tapahtumasarjojen perustelut eivät ole kyllin uskottavia [- -]. Ville Salminen kunnostautuu jälleen ohjaajana. Hänen näkemyksessään on filmaattisuutta ja oikeata kuvarytmiä sekä henkilöohjauksessa määrätietoisuutta. Tarina kerrotaan intensiivisesti, joskin hieman raskasverisesti."

Myös P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 3.4.1946) piti ulkoasua "huoliteltuna, jopa eleganttina", mutta katsoi, että elokuvan "itse sisäinen rakenne huojuu melkoisesti". Hän jatkoi: "Edellämainitun Akilleen kantapään ympärille Ville Salminen on kuitenkin rakentanut toiminnan kuteet kauniisti, ylläpitävästi ja kiintoisasti. Hänen kuvakielessään on oma rytmi ja väri, ja hänen henkilöohjauksensa huolekkuus ja ponsi niittäisi kunniaa missä tahansa. Hänen ansiokseen suureksi osaksi saakin lukea näyttelijöiden harvinaisen ehjät saavutukset."

"Tauno Palo osoittaa taas kerran olevansa myös lahjakas luonnenäyttelijä", tiivisti O. V-hl kritiikin asenteen miestähteen. "Hänen naistenhurmaaja-insinöörissään on vaikuttavaa demoonisuutta ja kyynillisyyttä ja luonnekuva hahmottuu selväksi." "Ritva Arvelossa on sekä hillittyä perhetyttöä että rakkauteen heräävää nuorta naista hyvin luonnollisesti, tehostelematta ilmaistuna", luonnehti P. Ta-vi puolestaan naistähteä, ja T. A. lisäsi: "Ritva Arvelo on omalaatuisen näköinen, mikä on suuri plussa meidän sovinnaisten pikkufilmikaunottariemme yksitoikkoiseen rintamaan."

Harry Bergströmin musiikki sai huomiota kahdessa erillisessä arviossa. "Tähän asti etupäässä tanssisäveltäjänä tunnettu Bergström osoittaa", kirjoitti -la (Suomen Sosialidemokraatti 31.3.1946), "että hän on kehittymässä vakavalta kannalta otettavaksi säveltäjäksi. Jo alkusoitossa on väriä ja jännittävää ilmettä, joka lupaa hyvää. Kuvan alkupuolen parissa tanssirytmissä havaitsee, että säveltäjän sanonta on saanut kultivoitua leimaa. Kuvauksen loppuvaiheissa musiikki kohoaa välistä voimakkaasti tunnepitoiseksi ja temperamenttivoimaiseksi. Musiikkia pitää koossa usein kertautuva 'kello' tai hälytysteema, jossa Bergström aistikkaasti käyttelee myös moderneja sävyjä. Herkän melodiikan ohessa panee merkille mainion soitinnuksen."

"Menneisyyden varjon musiikki on joka tapauksessa Bergströmin parhaita töitä", arvioi myös Särrä (Sulho Ranta, Ilta-Sanomat 29.3.1946). "Siinä tosin kaipaisi selvempää johtoaiheiden käyttöä, mutta ei se taas toisaalta ollut pelkkien samojen nuottien jauhamistakaan, niinkuin joskus kiirettä pitäessä on kuultu. Huolellinen työ sekä soitossa että äänityksessä maksaa varmasti vaivan ja kulunsa. Sen pani erityisesti merkille tämän filmin yhteydessä, jossa musiikki täytti hyvin tehtävänsä."

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Taustaa
Menneisyyden varjo, Ville Salmisen kolmas ohjaustyö, perustui toimittaja Esko Miettisen alkuperäisaiheeseen, josta ohjaaja muokkasi kuvauskäsikirjoituksen. Helsingin Sanomien (3.4.1946) mukaan "Alkuperäisessä käsikirjoituksessa kuuluu pääteema olleen selvempi, mutta nytkin, kuten tavallisesti kotimaisia elokuvia tehtäessä, on kiireellä ja hutiloinnilla käsikirjoitusta 'kansanomaistamalla' tehty pahoja." Miettinen oli vapaa toimittaja, joka 1947 muutti Hollywoodiin, missä toimi mm. kymmenkunta vuotta Kinolehden kirjeenvaihtajana.

Menneisyyden varjon tuotti vuonna 1938 perustettu Oy Valio-Filmi Ab, jonka toimitusjohtajaksi ja osakkaaksi oli vuonna 1945 tullut Suomi-Filmin vuosien 1939 - 1945 laboratoriopäällikkö Åke Leppä (1904 - 1955). Ennen Suomi-Filmiin tuloaan Leppä oli työskennellyt pitkään yhdysvaltalaisen Paramount-yhtiön laboratoriossa Pariisissa. Menneisyyden varjo jäi Valio-Filmin ainoaksi omatuotannoksi, ja vuodesta 1945 alkaen yhtiö toi maahan lähinnä ranskalaisia elokuvia. Vuonna 1949 yhtiö siirtyi merikapteeni Lars Nilssonin omistukseen. Ville Salminen puolestaan sai kesällä 1947 kiinnityksen Suomen Filmiteollisuuden ohjaajaksi.

Elokuvan yleisömenestys jäi Helsingissä teatteriesityskertojen mukaan laskien heikoksi, mutta oli maakuntakaupungeissa lähes vuoden keskitasoa.

Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kokoelmissa ei ole elokuvan käsikirjoitusta, ainoastaan viisisivuinen suomenkielinen ja nelisivuinen ruotsinkielinen synopsis sekä suomen- ja ruotsinkielinen dialogilista.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Musiikki
1. Alkumusiikki
Säv. ja sov. Harry Bergström
Orkesteri (off, alkutekstit), 3' 00".


2. Tanssimusiikki 1 (foxtrot)
Säv. ja sov. Harry Bergström
Es. "ravintolaorkesteri" (off ja playback), 1' 55".


3. Kenties kohtaamme kerran (tango)
Säv. ja sov. Harry Bergström, sanat (nuottijulkaisussa) Usko Kemppi
Es. "ravintolaorkesteri" (playback), 1' 25".


4. Tjomnaja notsh / Tumma yö elokuvasta Dva bojtsa / Kaksi soturia (1943)
Säv. Nikita Bogoslovski
Es. Tauno Palo, vihellys (100 %), yhdeksän kertaa, yht. 1' 30".


5. Lenan ja Rainerin rakkauden teema
Säv. ja sov. Harry Bergström
1) Orkesteri (off), kaksi kertaa, yht. 2' 30".
2) Orkesteri (off, radio), 2' 40".


6. Kevät on / Kihlajaisvalssi
Säv. ja sov. Harry Bergström, san. levytyksessä Kerttu Mustonen
1) Orkesteri (off, levysoitin), kahteen kertaan, yht. 4' 05".
2) Orkesteri (off), 0' 20".
Levytys:
Eero Väre ja Metro-Tytöt sekä Decca-orkesteri, joht. Harry Bergström; Decca SD 5013,
1948.
Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 5 - Musiikkia elokuvista 1946-1949; Artie Music AMCD 1042,
2013.


7. Kevätperhonen
Säv. ja sov. Harry Bergström
Orkesteri (off, levysoitin), 2' 30".
Levytys:
Iloiset Soittoniekat, joht. Harry Bergström; Finlandia P 202, huhtikuu 1954.


8. Hautajaiset ja häät
Säv. Harry Bergström
Orkesteri ja urut (off), 1' 50".


9. Libiamo ne' lieti calici ("Viiniä, viiniä, viiniä vaan...") oopperasta La Traviata
Säv. Giuseppe Verdi, libretto Francesco Maria Piave
Es. Tauno Palo, laulu (100 %), 0' 10".


10. Rytmimusiikki
Säv. Harry Bergström
Orkesteri (off, radio), 0' 15".

Huomautuksia:
Tanssimusiikin (nro 2 ja 3) aikana "ravintolayleisö" tanssii. Kihlajaisvalssin aikana tanssivat "kihlajaisvieraat".

- Toim. Juha Seitajärvi (2022) Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
2183
Tarkastuspäivä
19.03.1946
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
95 min
Kesto/leikattu
2600 m
Veroluokka
30 %
Ikäraja
S
Osia
5
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
95 min
Kieli (VOD)
suomi