Rakkauden risti

Kärlekens kors (ruotsinkielinen nimi)
Kärlekens kors (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Cross of Love (englanninkielinen nimi)
La Croix de l'amour (ranskankielinen nimi)
Kærlighedens kors (tanskankielinen nimi)
Kruisweg ener Liefde (belgialainen levitysnimi)
Kreuzweg einer Liebe (saksankielinen levitysnimi)
Kreuz der Liebe (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko esiintyjiä tai tekijöitä? Tunnistettavana on lisäksi ruotsinkielisen version Kärlekens kors esiintyjiä. Tunnistatko kuvauspaikkaa?

Rakkauden risti

Teuvo Tulion ohjaama melodraama Rakkauden risti (1946) pohjautuu Aleksandr Pushkinin novelliin. Majakkasaarelle haaksirikkoutunut konsuli Mauri Holmberg (Ville Salminen) houkuttelee Majakka-Kallen (Oscar Tengström) tyttären Riitan (Regina Linnanheimo) mukaansa kaupunkiin. Konsulin hylkäämänä Riitta ajautuu prostituoiduksi, kunnes hän ja taiteilija Henrik Hormi (Rauli Tuomi) rakastuvat toisiinsa. Riitan menneisyys aiheuttaa kuitenkin valheiden ja petosten kierteen.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
12
Näyttelijät
Henkilö Regina Linnanheimo , Riitta
Henkilö Oscar Tengström , Majakka-Kalle
Henkilö Ville Salminen , konsuli Mauri Holmberg
Henkilö Rauli Tuomi , taiteilija Henrik Hormi
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Pentti Viljanen , Pekka
Henkilö Hilly Lindqvist , Saara
Henkilö Elli Ylimaa , ompelimon johtajatar
Henkilö Lauri Korpela , luotsi
Henkilö Senja Soitso , Maija
Henkilö Ingmar Englund , kitaransoittaja
Henkilö Tuli Arjo , kapakkalaulajatar
Henkilö Sirkka-Liisa Angerkoski , ompelimon lattiaa lakaiseva tyttö
Muut esiintyjät
Emma Väänänen (Sylvi, Riitan äiti valokuvassa) (Lähde: SKF 3) , muutesiintyjät
Tekijät
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1946
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
22.02.1946
Ensi-iltapaikat
Tampere: Hällä, Häme
Filmikopioiden määrä
6
Muut näytökset
  • 24.02.1946 Lahti: Kuvapalatsi ensi-iltakierros
  • 03.03.1946 Pori: Sampo ensi-iltakierros
  • 08.03.1946 Helsinki: Rea, Ritz ensi-iltakierros
  • 17.03.1946 Kuopio: Kuvakukko ensi-iltakierros
  • 22.03.1946 Turku: Bio-Bio ensi-iltakierros
  • 24.03.1946 Turku: Kinola ensi-iltakierros
  • 31.03.1946 Oulu: Bio Kiistola ensi-iltakierros
  • 12.04.1946 Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
  • 21.04.1946 Jyväskylä: Elohuvi ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 04.10.1961 TES Katsojia: 120 000
  • 31.07.1964 TES Katsojia: 270 000
  • 13.11.1972 MTV1 Katsojia: 1 460 000
  • 29.10.1983 MTV1 Katsojia: 695 000
  • 23.05.2004 YleTeema
  • 07.02.2005 YleTeema [Kino Klassikko]
  • 05.07.2008 YLE TV2
  • 12.12.2010 FST5
  • 12.07.2012 YLE Teema [Kino Tulio]
  • 04.07.2017 Yle Teema & Fem [Kino Tulio]
  • 14.07.2018 Yle Teema & Fem [Kino Tulio]
  • 09.10.2018 Yle Teema & Fem [Kino Tulio]
Palkinnot
Jussit 1946: paras naispääosa: Regina Linnanheimo (myös elokuvasta Levoton veri).
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Porvoon mlk.: Söderskärin majakka valokuvana)

Helsinki: Kruunuvuorenkatu 7 (ompelimon edusta)

Unkari: Budapest: Erzsébet Hid (Elisabetin silta), huvipuisto

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Studiot
Helsinki: Suomi-Filmi Oy:n Katajanokan studio Pikku Satamakatu 6

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Kuvausaika
Kesä – syksy 1945
Sisältöseloste
Myrsky raivoaa merellä ja heittää haaksirikkoutuneesta laivasta rantaan miehen, jota Majakka-Kalle ampuu kiväärillä, mutta jonka hänen apulaisensa Pekka pelastaa turvaan. Aamulla Pekka kertoo miehelle, että Majakka-Kalle tulee aina hulluksi myrskyn aikana. Kalle on ollut majakanvartijana 30 vuoden ajan, hänen nuori vaimonsa katosi aikoinaan kaupunkiin jättäen jälkeensä tyttären, jonka tarina esitetään takautumana:

Viisi vuotta aikaisemmin myrsky on tuonut saarelle miehen, jonka Majakka-Kalien tytär Riitta löytää rantavedestä. Mies on konsuli Mauri Holmberg, joka ihastuu Riittaan ja houkuttelee häntä mukaansa kaupunkiin. Riitta haaveilee kaupungista, mutta isä torjuu jyrkästi hänen toiveensa. Konsuli lähtee, palaa pian purjeveneellä ja herättää jälleen Riitan kaipuun: tyttö suostuu lähtemään yhdeksi illaksi kaupunkiin ja jättää isälleen kirjelapun. Asunnossaan konsuli ottaa Riitan väkisin ja yrittää turhaan lohduttaa tyttöä, joka ei enää uskalla palata isänsä silmien eteen.

Konsuli kyllästyy Riittaan vuodessa, jättää tämän ystävälleen, jonka jälkeen seuraa muita miehiä; lopulta Riitta vajoaa ilotytöksi. Vaeltaessaan eräänä iltana satamassa Riitta kohtaa taiteilija Henrik Hormin, joka haluaa hänet mallikseen tauluun nimeltä "Rakkauden risti": sen aiheena on 2 000 vuoden takainen tarina roomalaisesta orjattaresta, joka kokee puhtaan rakkauden, mutta joka ristiinnaulitaan syntisenä naisena. Istuntojen aikana malli ja taiteilija rakastuvat toisiinsa. Henrik ei halua tietää mitään Riitan menneisyydestä: "Minulle rakkaus on kaunista ja puhdasta". Riitta puolestaan ryhtyy työskentelemään ompelimossa ja alkaa haaveilla häistä ja kodista.

"Rakkauden risti" voittaa syysnäyttelyn ensimmäisen palkinnon: konsuli näkee taulun ja ostaa sen. Riitta ja Henrik suunnittelevat luottavaisina tulevaisuuttaan, kunnes Majakka-Kalle ilmestyy raivoissaan kaupunkiin: hän on saanut kuulla Riitan työskentelevän ilotyttönä ja uhkaa tappaa sekä Riitan, konsulin että itsensä. Riitta sattuu kuulemaan uhkauksen ja kiirehtii konsulin luo pyytämään apua. Isän saapuessa paikalle kaikki on järjestyksessä: konsuli kertoo menevänsä naimisiin Riitan kanssa ja lavastaa isää varten häät.

Juhlassa liikuttunut Majakka-Kalle pitää puheen korostaen uskollisuutta avioliiton perustana ja kohottaa "ikuisen rakkauden maljan". Kesken häätanssin Henrik saapuu paikalle. Sopimuksen mukaisesti hän on tullut hakemaan konsulilta loppumaksua taulustaan. Kun tilanne valkenee Henrikille, hän syyttää Riittaa huoraksi ja petturiksi syöksyen epätoivoisena ulos. Myös Riitta on epätoivoinen heittäessään kyyneleiset hyvästit isälleen, joka palaa majakalle onnellisen tietämättömänä asioiden todellisesta laidasta.

Samana iltana Henrik hukuttaa suruaan naisseurassa ravintolassa, jonne myös Riitta ja konsuli saapuvat. Henrik paiskaa taulusta saamansa rahat ja lasinsa sisällön Riitan silmille, konsuli iskee Henrikin lattiaan: "Nyt on kaikki lopussa", Riitta parahtaa. Samana yönä Riitta ampuu itsensä ehtien sanoa konsulille ennen kuolemaansa: "Älä kerro isälle, sano että kuolin vaimonasi, tapaturmaisesti". Kuolleesta Riitasta mies kohottaa katseensa "Rakkauden ristiin".

"Siten sai Majakka-Kalle Riittansa lopullisesti takaisin", Pekka päättää kertomuksensa miehelle, joka osoittautuu Henrikiksi. Joka aamu ja ilta Majakka-Kalle käy tyttärensä haudalla. "Rakas hyvä kuolema, tule pian, ota palvelijasi", hänen kuullaan rukoilevan.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Tulion uutuus herätti jälleen ristiriitaisia tunteita. "Rakkauden risti on tyypillisintä Tuliota", aloitti P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 12.3.1946), "ja samalla myös juuri sitä, mitä häneltä on totuttu odottamaankin - hyvin tehtyä huonoa filmiä. Se on ihanteellisen filmaattisesti tarjottua tosikertomusta, jossa nautimme paljosta kamerakielen herkullisuudessa, jopa taiteellisuudessakin, mutta jonka pohja epäpsykologisuudessaan koko ajan huojuu."

"Kukaan meidän elokuvaohjaajistamme ei luo niin puhdasta, ekspressiivistä, osumavarmaa filmiä kuin Tulio", korosti myös R. H-m (Raoul af Hällström, Uusi Suomi 10.3.1946). "Hänen kuvatehonsa on riemastuttavan voimakasta. Hän tuottaa ytimekästä, tiivistettyä ja tunnelmaltaan suggestiivista filmitaidetta. Hänen filmeissään on visuellia mielikuvitusta, kuvakielen nasevuutta, sulavasti liukuvaa rytmiä. Hänen tapansa kertoa on mestarillista. Mutta kertomuksen aihe on pöyristyttävä [- -]. Rakkauden ristinkin käsikirjoitus on teknillisesti hyvä, mutta psykologisesti, ihmiskuvauksen johdonmukaisuuden kannalta kehnointa laatua, epäaitoa, valheellista [- -]. Koko tämä story on hirveä, pahinta nurkkanovellitasoa, ja se esitetään karkeasti, törkeän alleviivatusti."

"Rakkauden risti on aiheeltaan prikulleen samanlainen kuin edellinenkin", katsoi T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 14.3.1946). "Jos sillä on olevinaan jotakin yhtäläisyyttä Pushkinin 'Postimestarista' aikoinaan tehdyn elokuvan kanssa, niin se vain osoittaa, millaista soppaa syntyy, kun taiteellinen maku ja tyylivaisto puuttuu. Kuvauksellisia ansioita ei kuitenkaan tältä elokuvalta voi kukaan kiistää. Meri ja kalaverkot ovat jälleen kiitollisia maalauksellisia taustoja - sisäkuvissakin. Ja valaistusefektejä käytetään ihailtavan taidokkaasti henkilöitäkin kuvattaessa."

"Rakkauden ristissä viehättää jälleen se kieltämätön filmaattisuus", tunnusti myös O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 3.3.1946), "se on todella filmiä rytmiltään, kuvaukseltaan, koko käsittelytavaltaan. Tulion maku pettää usein, nytkin on mukana sellaista, joka todella olisi saanut jäädä pois, mutta filmaattista silmää ja vaistoa hänellä on. Kun kuitenkin hyvä filmi on kaikkien tekijöiden - myöskin käsikirjoituksen - yhteistulos, ei Rakkauden risti jaksa kohota taiteellisuudessaan korkealle, varsinkin kun siinä tehokeinoja on käytetty niiden itsensä vuoksi."

Ilta-Sanomien L. S. (Leo Schulgin, Ilta-Sanomat 13.3.1946) syytti Tuliota niinikään Pushkin-aiheisen saksalaisen elokuvan Venäläistä verta plagioinnista, kun taas Hans Kutter (Nya Pressen 11.3.1946) arvosteli Tuliota itsensä plagioimisesta: "Filmen är flott fotograferad, men dess verkligt stora förtjänst är dock att det oäkta barnet glömts bort i hästen. Personligen har jag ända från början trott på Tulios konstnärliga begåvning och jag tror på den allt fortfarande, men han får hålla domedag över sig själv om han tänker gå framåt. Än en gång: Det finns ingenting farligare än att plagiera sig själv, herr Tulio!"

"Regina Linnanheimo on vihdoin taas saanut ohjaajan, joka häntä ymmärtää", kirjoitti R. H-m, joka pisimpään eritteli näyttelijätyötä. "Naiivina maalaistyttönä Regina tosin ei ole luonnollinen, mutta sitten hänen kypsät, ilmeikkäät kasvonsa ja tumma äänensä viehättävät. Hän on kaikista filminäyttelijättäristämme eniten photogénique, ja nyt Tulio esittää hänet pehmeissä, hartaissa lähikuvissa ihmeteltävän kauniina. Kasvojen herkkyys, suurten silmien ihana kirkkaus, koko hänen sensuelli charminsa tehoaa varmemmin kuin koskaan. Oscar Tengström majakanvartijana koristeellisen ahavoituneine ukonnaamoineen on vakuuttava ja omalaatuinen, etenkin höperönä hihittäessään papukaija olkapäillään. Rauli Tuomi saavuttaa mainion voiton nuorena taiteilijana, hänessä on harrasta vakavuutta, lämpöä, raikkautta. Kas siinä elokuvamme totisin, herkin, lyyrillisin nuorimies."

1980-luvulla suhtautuminen oli yhä kaksijakoista, mutta entistä arvostavampaa. "Tulion parhaissa elokuvissa", katsoi Pertti Avola (US 29.10.1983), "on sellaista alitajuntaan iskeytyvää intensiteettiä ja kuvakerronnan hillitöntä latautuneisuutta, että ne eivät jätä ketään kylmäksi, ei edes niitä, jotka muuten nauravat tarinoiden epäloogisille käänteille ja moraaliasetelmille. Tässä mielessä Rakkauden risti on peruskamaa, josta kaikkinainen verettömyys ja kuivakkuus ovat kaukana."

"Rakkauden risti on Tulion ehkä hallituin ja tyylipuhtain elokuva, johon hän on maalannut maailmansa kauneuden ja rumuuden", ylisti Markku Varjola (Vaasa 29.10.1946). "Näiden kuvien olennaiseen pelkistyvää runoutta on meillä harvemmin ylitetty [- -]. Tulion melodraamojen maailmankuva ja esitystapa ovat monelle nykypäivän katsojalle vieraita, mutta niiden totaalisuutta on vaikea kieltää."

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Taustaa
Saatuaan valmiiksi Sellaisena kuin sinä minut halusit (1944) Teuvo Tulio ryhtyi vuonna 1945 ohjaamaan rinnakkain kahta elokuvaa, joiden kummankin naispääosassa oli hänellä ensi kertaa vuoden 1938 jälkeen Regina Linnanheimo. Tulion ja Linnanheimon tiivis yhteistyö jatkui tästä eteenpäin kymmenen vuoden ajan, aina elokuvaan Olet mennyt minun vereeni (1956) saakka.

Rakkauden risti valmistui tammikuussa 1946 ja saman vuoden maaliskuussa Levoton veri. Kummankin elokuvan käsikirjoituksen teki Nisse Hirn nimimerkillä Filmimies. Alkutekstit ilmoittavat Rakkauden ristin syntyneen "vapaasti Puskinin aiheen mukaan" - kysymyksessä on muunnelma novellista Postimestari ja hänen tyttärensä. Samaa teemaa Tulio hyödynsi vielä vapaammin viimeiseksi jääneessä elokuvassaan Sensuela (1972).

Sekä Rakkauden rististä että Levottomasta verestä tehtiin ruotsinkieliset rinnakkaisversiot Regentfilmin tilaustyönä. Tarkoituksena oli kuvata molemmat elokuvat Ruotsissa, mutta sikäläisen filmilakon vuoksi työt sovittiin tehtäväksi Suomessa. Rakkauden ristin kummankin version naispääosassa nähtiin Regina Linnanheimo ja Majakka-Kallena Oscar Tengström. Suomenkielisessä versiossa konsulia esitti Ville Salminen, ruotsinkielisessä Hans Strååt, taiteilijaa vastaavasti Rauli Tuomi ja Carl-Olof Holm. Pekan, Saaran ja Maijan roolien esittäjinä oli kummassakin versiossa eri henkilöt.

Tulio on lainannut Rakkauden ristiin katkelman Nyrki Tapiovaaran elokuvasta Herra Lahtinen lähtee lipettiin (1939) - lähikuvan neljästä shamppanjalasista ja sen jälkeen pyörivästä kukkakimpusta. Näkymät Budapestista siltoineen ja huvipuistoineen lienee saksittu jostakin unkarilaisesta näytelmäelokuvasta. Kuva saaristolaisjaalasta sumuisessa kaupunkisatamassa on sama kuin elokuvassa Sellaisena kuin sinä minut halusit. Ulkonäkymien yhteydessä olevat lähikuvat näyttelijöiden kasvoista on kuvattu studiossa.

Musiikin Tauno Tuomiston salanimellä valitsi ja sävelsi Tauno Marttinen. Ruotsinkielistä versiota Valtion filmitarkastamo lyhensi 10 metrillä, poiston kohteeksi joutui elokuvaan sijoitettu liivimainos.

Regina Linnanheimo sai tästä elokuvasta sekä Levottomasta verestä yhteisesti vuoden naispääosa-Jussin.

Rakkauden risti myytiin Bulgariaan, Ruotsiin ja Saksan liittotasavaltaan. Myös Tanskassa elokuva tarkastutettiin, mutta sitä ei koskaan otettu siellä teatterilevitykseen. Ruotsissa elokuvan ruotsinkielisen version Kärlekens kors ensi-ilta oli 1.9.1947 Sundsvallissa, Tukholmassa elokuvaa ei esitetty.

Suomalaisen version ohella nähtiin ruotsinkielinen versio Helsingissä, Turussa ja Vaasassa. Rakkauden ristin yleisömenestys oli suurimpien kaupunkien teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden kolmanneksi paras, mutta ei yltänyt elokuvan Sellaisena kuin sinä minut halusit lukemiin.

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Musiikki
1. Toccata und Fuge d-moll / Toccata ja fuuga d-molli, BWV 565
Säv. Johann Sebastian Bach, sov. Tauno Marttinen
Orkesteri (off), 10' 50"


2. Aufforderung zum Tanz / Tanssiinkutsu
Säv. Carl Maria von Weber, sov. Tauno Marttinen
Orkesteri (off), kaksi kertaa, yht. 1' 45"


3. Mustalaismusiikki
Säv. Tauno Marttinen
Viulu ja orkesteri (off), 2' 20"


4. Teema teoksesta Viulukonsertto nro 1
Säv. Tauno Marttinen
Orkesteri (off), kolme kertaa, yht. 2' 45".


5. Romanssi Es-duuri, opus 44/1, kokoelmasta Soirées de Saint Petersburg
Säv. Anton Rubinstein, sov. Tauno Marttinen
Viulu ja orkesteri (off), seitsemän kertaa, yht. 6' 50".


6. La Paloma / Kyyhkynen
Säv. Sebastian de Yradier, sov. Tauno Marttinen
Orkesteri (off, levysoitin), 1' 15".


7. Na sopkah Mantšurii / Mantshurian kukkuloilla / Mantshurian kummut
Säv. J.A. Satrov, sov. Tauno Marttinen
Harmonikka ja orkesteri (off), 1' 50".


8. Hochzeitsmarsch / Häämarssi näytelmästä A Midsummer Night' s Dream / Kesäyön unelma
Säv. Felix Mendelssohn-Bartholdy, sov. Tauno Marttinen
Orkesteri (off), kaksi kertaa, yht. 1' 15".


9. Kulkurin valssi
Säv. trad., san. J. Alfred Tanner, sov. Tauno Marttinen
Es. tunnistamaton nainen, Oscar Tengström ja "häävieraat", laulu sekä soitinyhtye (playback), 1' 20".


10. Alexander 's Ragtime Band
Säv. Irving Berlin, sov. Tauno Marttinen
Es. soitinyhtye (playback), 0' 15".


11. Säkkijärven polkka
Säv. trad., sov. Tauno Marttinen
Es. soitinyhtye (playback ja off), 2' 10".


12. Venäläinen musiikki
Säv. ja san. trad. ja Tauno Marttinen
Es. Tuli Arjo (playback, sekakuoron, balalaikan ja pianon säestys), 1' 40".


13. Kalinka / Kalinka-marjani / Marjani
Säv. ja san. trad. venäläinen, sov. Tauno Marttinen
Mieskuoro ja solisti, laulu sekä balalaikka (off), 0' 45".
Levytys:
Puna-armeijan kuoro ja orkesteri, solistina V. Nikitin, joht. A. Aleksandrov; Rytmi B-2079, 1945.

Huomautuksia:
Teostolla ei ole merkintöjä elokuvan musiikista. Sen kokonaiskesto on käytettävissä olevissa kopioissa 58' 55", josta Tauno Marttisen säveltämän taustamusiikin osuus on 24' 35".

Taustamusiikissa on pianomusiikkia viisi kertaa, yht. 4' 45", ja orkesterin esittämä tunnistamaton polkka, 1' 20". Piano-osuudet soittaa Tauno Marttinen.

Kulkurin valssin (nro 11) ja Alekxander's Ragtime Bandin (nro 12) aikana "häävieraat" tanssivat, Säkkijärven polkan (nro 13) aikana Oscar Tengström ja tunnistamaton nainen.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
2162
Tarkastuspäivä
22.01.1946
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2700 m
Veroluokka
30 %
Ikäraja
K
Osia
5
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
10.11.2016
Kesto/leikattu
01:35:52
Ikäraja
12
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
99 min
Kieli (VOD)
suomi