Houkutuslintu

Lockfågeln (ruotsinkielinen nimi)
Lockfågeln (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
L'Entoleuse (ranskankielinen nimi)
Glædespigen (tanskankielinen nimi)
The Decoy (englanninkielinen käännösnimi)
Der Lockvogel (saksankielinen käännösnimi)
Muuttolintu (työnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko esiintyjiä?

Houkutuslintu

Roland af Hällströmin ohjaama Houkutuslintu (1946) on film noirista, ranskalaisesta runollisesta realismista ja suomalaisista maalaisromansseista vaikutteensa ammentava melodraama. Jussi Lehtosen (Eero Leväluoma) prostituoiduksi pakottama Marja Linnoila (Laila Jokimo) pakenee maalle asiakkaansa ryöstömurhaa. Maalla Marja rakastuu hyveelliseen talon isäntään Antti Kaukoseen (Eino Kaipainen), mutta menneisyys ei suostu jättämään häntä rauhaan.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
12
Näyttelijät
Henkilö Laila Jokimo , Marja Linnoila
Henkilö Eino Kaipainen , Antti Kaukonen
Henkilö Eero Leväluoma , Jussi Lehtonen
Henkilö Maire Karila , Tuulikki
Henkilö Joel Asikainen , Riku
Henkilö Irja Rannikko , Liisa
Henkilö Kalle Viherpuu , maalaisisäntä
Henkilö Kerttu Salmi , "hierojatar"
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Tapio Ilomäki , ravintolaorkesterin pianisti
Henkilö Toivo Wahlstén , ravintolaorkesterin haitaristi
Henkilö Martti Huttunen , ravintolaorkesterin kitaristi
Henkilö Sirkka-Liisa Wilén , nuori nainen ravintolassa
Henkilö Nina Lindell , rikasta miestä vokotteleva vaalea ilotyttö ravintolassa
Henkilö Seija Sora , rikasta miestä vokotteleva tumma nainen ravintolassa
Henkilö Pauli Kopperi , piippua polttava mies ravintolassa / mies junassa / linja-autonkuljettaja
Henkilö Mauri Jaakkola , nuori mies kadulla
Henkilö Viljo Huttunen , satamavahti
Henkilö Ari Laine , poliisi / Kaukosen renki
Henkilö Olavi Ahonen , lehtipoika junassa
Henkilö Lida Salin , tukeva nainen junassa
Henkilö Irja Elstelä , keskusteleva nainen junassa
Henkilö Tellervo Mäki , kahvilan tarjoilija
Henkilö Martta Tiger , haitaria soittava, laulava ilotyttö
Henkilö Hillevi Lagerstam , Anja
Tekijät
Henkilö Roland af Hällström , Ohjaaja
Henkilö Viljo Hela , käsikirjoitus
Henkilö Esko Töyri , kuvaus
Henkilö Emil Häkkänen , ääni
Henkilö Tapio Ilomäki , musiikki
Henkilö Eero Levä , lavastus
Yhteisö Bio-Kuva Oy , levittäjä
Yhteisö Finnkino Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö Emil Viljanen , tuottaja
Henkilö Tapio Ilomäki , leikkaus
Henkilö rouva Puukko , naamiointi
Henkilö Kaarina Kaipio , kampaaja
Henkilö Yrjö Norta , tuotantopäällikkö
Henkilö Eero Leväluoma , studiopäällikkö
Henkilö Pauli Kopperi , järjestäjä
Henkilö Lasse Boman , kamera-assistentti
Henkilö Tellervo Mäki , kuvaussihteeri
Henkilö Niilo Jalava , kuvausapulainen
Henkilö Gösta Salminen , äänitysassistentti
Henkilö Esko Nevalainen , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Erkki Uotila , laulujen sanoitus  (musiikkikappale Houkutuslintu)
Henkilö Martta Tiger , muusikko  (laulu ja harmonikka)
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
2 804 741 mk
Julkaistu
1946
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
01.03.1946
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Bio-Bio, Rex
Tampere: Kino, Petit
Turku: Bio-Bio, Pallas
Filmikopioiden määrä
6
Muut näytökset
  • 15.03.1946 Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
  • 31.03.1946 Jyväskylä: Elohuvi, Suomi-Elo ensi-iltakierros
  • 12.04.1946 Pori: Asto ensi-iltakierros
  • 21.04.1946 Lahti: Ilves ensi-iltakierros
  • 04.05.1946 Oulu: Hovi ensi-iltakierros
  • 26.05.1946 Kuopio: Kuvakukko ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 10.09.1966 MTV1 Katsojia: 700 000
  • 23.04.1980 MTV2 Katsojia: 1 112 000
  • 24.07.1990 MTV2 Katsojia: 457 000
  • 05.09.2013 YLE Teema
  • 13.05.2015 YLE TV1
  • 22.08.2017 Yle Teema & Fem [Kino Suomi]
  • 05.03.2021 Yle TV1
Palkinnot
Jussit 1946: kunniamaininta naissivuosasta: Irja Rannikko.
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki:
Merikatu 1 (kahvila Hevosenkenkä), Neitsytpolku / Puistokatu (Marja nousee linja-autoon)

Helsingin mlk. (nyk. Vantaa):
Backasin tila Helsingin pitäjän kirkonkylässä (Antti Kaukosen maatila Luonnonmaalla: päärakennus, navetta, aitta, paja ja sauna), Aaltosen talo Helsingin pitäjän kirkolla (Tuulikki saapuu reellä)

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) pohjalta.
Sisäkuvat
Helsingin mlk. (nyk. Vantaa):
Backasin tilan navetta Helsingin pitäjän kirkonkylässä (Antti Kaukosen maatilan navetta Luonnonmaalla)

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) pohjalta.
Studiot
Helsinki: Fenno-Filmin studio Pieni Roobertinkatu 12

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Kuvauspaikkahuomautukset
Backasin tilan ja naapurin Aaltosen rakennukset on purettu 1970-luvulla Kehä III:n ja Tuusulanväylän tieltä, aitta on siirretty Hannusasin pihapiiriin.
Kuvausaika
Syksy 1945 - talvi 1946
Sisältöseloste
Marja Linnoila on ilotyttö, jonka hänen sutenöörinsä Jussi pakottaa toimimaan houkutuslintuna: ravintolassa saaliiksi valitaan rahakas isäntämies, jonka Marja houkuttelee "hieromalaitoksen" varjolla toimivaan bordelliin. Isännän nukahdettua Jussi ryhtyy tyhjentämään hänen taskujaan. Mies kuitenkin herää ja käy Jussin kimppuun: syntyneessä kamppailussa isäntä putoaa ikkunan läpi kadulle ja saa surmansa. Jussi pakenee poliisit perässään sovittuaan Marjan kanssa tapaamisesta Tampereella seuraavana iltana. Satamassa poliisi ampuu Jussia kohti ja hän suistuu mereen.

Marja matkustaa Tampereelle. Kuultuaan junassa kauhistuneita puheita ryöstömurhasta hän ostaa sanomalehden ja saa tietää, että hänet on etsintäkuulutettu. Jussin kerrotaan haavoittuneen ja epäillään kuolleen. Vanhaintavarainkauppias tunnistaa Marjan ja hälyttää poliisin. Etsintäkuulutus luetaan radion iltauutisissa ja pelästynyt Marja pakenee kahvilasta suoraan linja-autoon, joka ajaa Luonnonmaalle. Keskustelussa vierustoverin kanssa Marja keksii olevansa matkalla piiaksi "Rantalan taloon", samaan pitäjään. Vaikka Marjan veruke pian paljastuu, matkakumppani Tuulikki lupaa kysyä hänelle palveluspaikkaa sulhaseltaan Antilta, joka tarvitsee apua talossaan. Perillä Antti lupautuukin ottamaan Marjan työhön.

Marjalla ei ole mitään kokemusta maatalon töistä: hän ei osaa sytyttää liettä eikä ruokkia vasikkaa. Antti suhtautuu kuitenkin ymmärtäväisesti Marjan alkuhankaluuksiin, sillä hän tuntee vetoa tyttöä kohtaan ja on Tuulikin suureksi mielipahaksi valmis lykkäämään heidän jouluksi suunniteltuja häitään. Marjan ristiriitaiset kertomukset menneisyydestään herättävät Tuulikin epäluulon; toinen piika Liisa ihastelee Marjan kaupunkilaishepeneitä ja lainaa Marjan junassa ostamaa kirjaa "Rakastamisen taito".

Talven tullen Antin ja Marjan suhde syvenee. Marjan helsinkiläistuttava Riku ilmestyy kuitenkin kylälle trokaten viinaa voin ja läskin vastikkeeksi. Hän tapaa Marjan lannanluonnissa, yrittää lähennellä, saa sontaa silmilleen ja hakee lohtua Liisan luota, joka kuhertelun päätteeksi heittää miehen ulos Antin nähden. Samana iltana Antti tulee Marjan kamariin ja lahjoittaa hänelle kaulakorun, äitivainajansa kihlajaislahjan. He suutelevat, mutta Antti hillitsee itsensä.

Helsinkiin palattuaan Riku kertoo Marjasta Jussille, joka piileskelee "hierojattaren" luona. Jussi saapuu tapaamaan Marjaa, joka miehen uhkaillessa palauttaa osuutensa kuolleen isännän rahoista ja sanoo menevänsä poliisin puheille, jolloin Jussi lupaa jättää hänet rauhaan. Antille Marja kertoo päässeensä irti menneisyydestään: Antti esittää kosintansa uumoillen samalla, että Tuulikki kyllä toipuu järkytyksestä. Kun Tuulikki tulee käymään, Antti ei kuitenkaan ehdi kertoa hänelle asian saamasta käänteestä.

Marja ja Tuulikki saunovat yhdessä keskustellen Antista eikä myöskään Marja henno rikkoa Tuulikin tulevaisuudensuunnitelmia. Tällä välin Jussi, joka vastoin lupaustaan on jäänyt kylään, paljastaa Antille Marjan menneisyyden "helsinkiläisenä huorana". Vimmoissaan Antti heittää Jussin ulos. Marja tekee ratkaisunsa ja sanoo Antin tarkoittaneen kaulakorun Tuulikille, joka onnellisena kavahtaa miehen kaulaan. Marja toivottaa kihlaparille hyvää yötä ja palaa vaivihkaa Helsinkiin.

Marja mittaa jälleen katuja, kyyneleet kasvoillaan ja Antin sanoja muistellen. Ravintolan sivuhuoneessa hän tapaa Jussin, jolla on uusi tyttö kiusattavanaan, ja ampuu miehen kadulta löytämällään pistoolilla. "Älä itke, syy ei ole meidän", Marja sanoo tytölle ja kulkee ravintolasalin läpi kahden aulassa partioivan poliisin luo.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
"Fenno-Filmin uusin elokuva Houkutuslintu on aimo harppaus eteenpäin yhtiön viimeaikaisen elokuvatuotannon latteasta yleistasosta", aloitti T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 3.3.1946). "Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö tässä elokuvassa pyritä suuren tyylin linjoille suorastaan ranskalaisen esimerkin mukaan. Joskaan yrityksessä ei täydelleen onnistuta, se ei ole niin vaarallista, pyrkimys on kuitenkin hyvä."

"Fenno-Filmin viimeisin aikaansaannos tarjoaa runsaasti myönteisiä yllätyksiä", ajatteli myös L. S. (Leo Schulgin, Ilta-Sanomat 8.3.1946). "Esko Töyrin kuvaus on korkeata luokkaa ja Eero Levän valaistus onnistunutta. Ohjaaja Roland af Hällström on saanut elokuvaan tasaista rytmiä ja suurimpana ansiona on pidettävä sitä, että koko ajan tapahtuu jotakin, ellei muuta, niin esiintyjät tekevät koko ajan jotakin, niin ettei synny kiusallisia tyhjiä kohtia."

"Filmi kuuluu sekä aiheeltaan että käsittelytavaltaan niin sanoakseni Tulion koulukuntaan", luonnehti S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 3.3.1946), jonka mukaan "se on yhtä realistinen" mutta "kirjallisesti korkeammalla tasolla kuin edeltäjänsä". "Samalla se on myös julistus maaltapakoa vastaan, ja sellaisena sillä on korkeampi eetillinen arvo kuin useimmilla tämän lajin elokuvilla."

"Personligen tycker jag varken om genren eller om filmens mentalitet men jag tycker om ambitionen bakom regiarbetet", koki Hans Kutter (Nya Pressen 5.3.1946). "Roland af Hällström, som har ett par svagare filmer bakom sig, har här inte sparat på arbete och konstnärlig möda. Det märker man mycket snart. Visserligen är han ännu i mångt och mycket en nybörjare, det rent hantverkmässiga, som är viktigare i film än någon annan konstart, lär man sig inte annat än genom lång erfarenhet, och det är inte svårt att peka ut fel och brister, men å andra sidan finns där en levande uppfattning av vad film är, och en välgörande frihet från teaterschablon."

"Houkutuslinnussa on muutamia hyviä välähdyksiä, mutta psykologiselta rakenteeltaan se on hatara ja siinä tyydytään ulkonaisten tehokeinojen käyttöön", arvosteli O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 5.3.1946). "Roland af Hällströmin ohjaus tuntuu aika lailla vanhettuneelta. Hän pyrkii filmaattisuuteen, mutta erehtyy käyttämään liian paljon lähikuvia ja antaa henkilöitten tuijotella toisiaan yhtä mittaa. Repliikkejä ei ole paljon, mutta niistä on suurin osa luvattoman latteita. Marjan ja Antin tarinalta puuttuu psykologinen uskottavuus, ja muutenkin henkilöt ovat varsin kaavamaisia."

Laila Jokimon ensimmäinen pääosa pantiin myönteisessä hengessä merkille: "Hänen työnsä on harrasta ja eläytynyttä, ja vaikkakin silloin tällöin liian tähdennettyä [- -] se säilyy yleensä ehjästi tyylissä", kiitti P. T-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 3.3.1946) ja L. S. säesti: "Hänellä on erittäin ilmehikkäät ja kiitolliset elokuvakasvot ja jos jätämme huomioonottamatta tilaisuuteen soveltumattoman viettelijähymyn, jolla hän onnellistuttaa Eino Kaipaisen heidän ensi kerran tavatessaan, on suoritusta pidettävä hyvin ehyenä ja lupaavana."

Hans Kutter eritteli suoritusta pitempäänkin: "Som Marja visar hon prov på verklig begåvning. Ojämn är prestationen ännu, den är ju på sätt och vis en debut, men inlevelsen och värmen var absolut äkta. Minst lyckad var hon som 'lockfågel', men när hon blommade upp i sin kärlek, trodde man denna Marja helt. Det var någonting ömt i blicken, en vibrerande känsla bakom tonfallen som gick rakt till hjärtat. Härefter kommer man att följa Laila Jokimos konstnärliga utveckling med största uppmärksamhet."

Uuden polven näkemyksen tarjosi Putte Wilhelmsson (Uusi Suomi 24.7.1990) kesän 1990 tv-esityksen yhteydessä: "Yli neljäkymmentä vuotta elokuvakerronnan angloamerikkalaistumista on epäilemättä vieroittanut nykykatsojat Houkutuslinnun tarjoamasta viihteestä. Sen tietoisesti valittu vanhahtava tyyli ylilyönteineen ja kengännauhabudjetin sanelemme ratkaisuineen saattaa tuntua pelkältä osaamattomuudelta ja kömpelyydeltä."

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Taustaa
Roland af Hällström toimi ohjaajan apulaisena vuonna 1944 valmistuneessa Teuvo Tulioh elokuvassa Sellaisena kuin sinä minut halusit. Syksyllä 1945 hän siirtyi Fenno-Filmiin, missä ensimmäisenä työnään ohjasi Houkutuslinnun ja teki myös käsikirjoituksen nimimerkillä Viljo Hela, josta tuli hänen vakinainen skenaristinimensä. Eero Leväluoman nimi on elokuvan alkuteksteissä lavastajana Eero Levä. Näyttelijänä hän esiintyy oikealla nimellään.

Houkutuslinnun juonenkehittelyssä ja kuvaustyylissä voi havaita vaikutteita sekä Tuliolta että ranskalaisesta film noir'ista. Elokuva kuvattiin syksyllä 1945 ja alkutalvesta 1946 - käsikirjoitukseen merkitty Tuulikin saapuminen hevosrattailla Kantolaan on vaihdettu kuvattaessa rekipeliksi.

Houkutuslintu aloitti af Hällströmin ja kuvaaja Esko Töyrin yhteistyön, joka jatkui ohjaajan kuolemaan 1956 saakka. Naispääosan esittäjä Laila Jokimo muutti elokuvan valmistuttua muutamaksi vuodeksi Ruotsiin, ja hänet nähtiin seuraavan kerran kotimaisessa elokuvassa vasta af Hällströmin Hallin Jannessa (1950). Ruotsissa hän esiintyi pienessä balettitytön roolissa Ingmar Bergmanin elokuvassa Jano (Törst, 1949).

Valtion filmitarkastamo lyhensi Marjan ja Tuulikin saunakohtausta 10 metrillä (noin 20 sekuntia). Houkutuslinnun leikkaamaton versio oli Ranskassa vuosina 1951 - 1952 hyvä yleisömenestys. Elokuva myytiin myös Belgiaan, Kreikkaan, Ruotsiin, Tanskaan ja Venezuelaan. Fenno-Filmi ja Erich Pagelsin omistama Helsinki-Filmi olivat vuonna 1951 tehneet sopimuksen, jolla Pagels sai elokuvan Euroopan-oikeudet Suomea, Englantia, Norjaa, Ruotsia ja Tanskaa lukuunottamatta 1 300 000 markalla. Pagels yritti kertomansa mukaan myydä elokuvaa kaikkiaan 21 maahan. Leikkaamaton versio hyväksyttiin Ranskan lisäksi ainoastaan Belgiassa ja Kreikassa. Elokuva kiellettiin kokonaan Albaniassa, Bulgariassa, DDR:ssä, Espanjassa, Hollannissa, Italiassa, Itävallassa, Jugoslaviassa, Luxemburgissa, Portugalissa, Puolassa, Romaniassa, Sveitsissä, Tsekkoslovakiassa ja Unkarissa. Kiellon syynä oli lähinnä elokuvan saunakohtaus. Vuonna 1957 Pagels yritti saada elokuvalle esityslupaa Saksan liittotasavallassa, mutta elokuva olisi hyväksytty ainoastaan saunakohtaus poistamalla ja silloinkin vain yli 18-vuotiaille. Tähän seikkaan vedoten Pagels halusi saada Fenno-Filmille suorittamastaan kauppasummasta takaisin 900 000 markkaa. Asiasta sukeutui pitkällinen oikeusjuttu keväästä 1959 alkaen. Helsingin raastuvanoikeus hylkäsi Pagelsin kanteen, mutta hovioikeus kumosi 1962 raastuvanoikeuden päätöksen ja velvoitti Fenno-Filmin maksamaan Pagelsille takaisin 900 000 markkaa kuuden prosentin korolla laskettuna 18.10.1957 alkaen. Fenno-Filmi anoi muutoksenhakulupaa korkeimmalta oikeudelta, mutta anomus hylättiin elokuussa 1963.

Suomessa Houkutuslinnun menestys oli suurimpien kaupunkien teatteriesityskertojen mukaan laskien esitysvuotensa keskitasoa. Voittoa elokuva tuotti 1 997 908 markkaa.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Musiikki
1. Alkumusiikki
Säv. ja sov. Tapio Ilomäki
Orkesteri (off, alkutekstit), 2' 35".


2. Houkutuslintu / "Rakkauden tähden tapahtuu kaikki, ei muuta mitään ihanampaa - -"
Säv. ja sov. Tapio Ilomäki, san. Erkki Uotila
1) Es. "kapakkalaulajatar", laulu, ja ravintolayhtye (playback), kolmeen kertaan, yht. 6' 35"
2) Es. "ravintolayhtye" (playback), 0' 45".
Levytys:
Georg Malmstén ja Sointu-orkesteri; Sointu 712, 1945.
Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 5 - Musiikkia elokuvista 1946-1949; Artie Music AMCD 1042 (2013).


3. Kulkurin ralli / Ralli
Säv. ja san. trad., sov. Tapio Ilomäki
Sulo Sala (= Antti Koskinen), laulu, ja Viljo Vesterisen Solistiyhtye (off, levysoitin), 1' 05".
Levytys:
Sulo Sala ja Viljo Vesterisen Solistiyhtye; Sointu 630, 1944.
Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 4 - Levytyksiä vuosilta 1943-1945; Artie Music AMCD 1039 (2012).


4. Yön kuningatar
Säv. ja sov. Tapio Ilomäki, san. levytyksessä Usko Kemppi
Orkesteri (off, levysoitin), 2' 15".
Levytys:
Börje Lampenius ja Tapio Ilomäen orkesteri; Tähti RW-461, 1951.
Uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 5 - Musiikkia elokuvista 1946-1949; Artie Music AMCD 1042 (2013).


5. Säkkijärven polkka / Kyllä pikkuinen poikakin halata saa / Kutitus
Säv. ja san. trad., sov. Tapio Ilomäki
Es. Martta Tiger, laulu ja harmonikka (100 %), 0' 25".


6. Kalinka / Kalinka-marjani / Marjani
Säv. ja san. trad. venäläinen, suom. V. Arti, sov. Tapio Ilomäki
Es. Martta Tiger, laulu ja harmonikka (100 %), 0' 35".


7. Loppumusiikki
Säv. ja sov. Tapio Ilomäki
Orkesteri (off, lopputeksti), 2' 45".

Huomautuksia:
Alku- ja loppumusiikki koostuvat sävelmistä Houkutuslintu ja Yön kuningatar. Sävelmät toistuvat myös taustamusiikissa.
Tangon Yön kuningatar (nro 4) aikana Laila Jokimo tanssii; hän hyräilee pariin kertaan (100 %), yht. 0' 10".

Eero Leväluoma yhtyy musiikin numero 5:n loppuun laulaen.

"Ravintolayhtyeeseen" kuului viulisti, kitaristi, harmonikansoittaja ja pianisti.

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) pohjalta.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
2171
Tarkastuspäivä
26.02.1946
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2300 m
Kesto/leikattu
84 min
Veroluokka
30 %
Ikäraja
K
Osia
4
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
05.09.2013
Kesto/leikattu
01:17:46
Ikäraja
12
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, YN-menetelmä
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
84 min
Kieli (VOD)
suomi