"Minä jätän sinut..."

Minä jätän sinut (rinnakkaisnimi)
Jag lämnar dig (ruotsinkielinen nimi)
I'm Leaving You (englanninkielinen käännösnimi)
Je te quitte (ranskankielinen käännösnimi)
Ich verlasse Dich (saksankielinen käännösnimi)
Sinä vain, Sinä yksin (työnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tiedätkö tuhoutuneen, Turussa kuvatun komedian kuvauksista vuosina 1943 ja 1944? Tiedätkö elokuvan tekijöistä? Tunnistatko kuvauspaikkoja? Tiedätkö elokuvan näyttelijöistä?

"Minä jätän sinut..."

Toivo Hämeranta ohjasi turkulaisen Valo Filmi Oy:n toisena pitkä elokuvana komedian "Minä jätän sinut..." (1944). Elokuva perustuu yhdysvaltalaiseen näytelmään, jonka Hämeranta oli ohjannut myös teatterissa. Ohjaajan lisäksi pääosia esittivät Kerttu Hämeranta, Martta Aho ja Valtteri Virmajoki. Elokuva ei ole säilynyt.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Henkilö Martta Aho , tunnistamaton rooli
Henkilö Toivo Hämeranta , tunnistamaton rooli
Henkilö Kerttu Hämeranta , tunnistamaton rooli
Henkilö Valtteri Virmajoki , tunnistamaton rooli
Henkilö Eino Weckström , tunnistamaton rooli
Henkilö Senni Lehto , tunnistamaton rooli
Henkilö Ilmari Peitsalo , tunnistamaton rooli
Henkilö Yrjö Kianne , tunnistamaton rooli
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Hemmo Airamo , tunnistamaton rooli
Henkilö Kirsti Karhi , tunnistamaton rooli
Henkilö Toivo Lehto , tunnistamaton rooli
Henkilö Taito Mäkelä , tunnistamaton rooli
Henkilö Maija Leppänen , tunnistamaton rooli
Tekijät
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1944
Alkuperäisteos
Broadhurst, George H.: Bought and Paid For. (näytelmä, kantaesitys: Middletown, New York 26.12.1910); Köpt och betalt. (näytelmä, kantaesitys: Svenska Teatern 3.5.1920); Ostettu ja maksettu. Suom. Paavo Jännes. (näytelmä, kantaesitys: Annikki Uimosen, Paavo Jänneksen ja Aku Käyhkön kiertue-esitys 1920; Kansan Näyttämö 10.2.1921)
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
02.04.1944
Ensi-iltapaikat
Jyväskylä: Suomi-Elokuvat
Filmikopioiden määrä
3
Muut näytökset
  • 23.04.1944 Vaasa: Bio-Bio ensi-iltakierros
  • 14.05.1944 Turku: Kinola ensi-iltakierros
  • 30.07.1944 Tampere: Kino ensi-iltakierros
  • 03.12.1944 Oulu: Bio Kiistola ensi-iltakierros
  • 08.04.1946 Helsinki: Edison ensi-iltakierros
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Turku: Ruissalo

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Studiot
Turku: Raittiusseuratalo Toivo II

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Kuvausaika
Syksy 1943 - talvi 1944
Sisältöseloste
Näytelmän suomennoksen mukaan:
Miljonääri Robert Stafford on ihastunut hotellin puhelinkeskuksessa työskentelevään Virginia Blaineen, joka saa kutsun päivälliselle yhdessä sisarensa Fannyn ja tämän sulhasen Jimmy Gilleyn kanssa. Stafford kosii Virginiaa, joka ei ole varma rakkaudestaan ja pyytää miettimisaikaa. Päivällisellä Stafford kuitenkin ilmoittaa heidän avioliitostaan. Tämä tulevaisuudennäkymä on mieleen Jimmylle, joka köyhänä kirjanpitäjänä ei voi mennä naimisiin Fannyn kanssa, mutta toivoo rikastuvansa liikeideoillaan Staffordin avulla.

Kaksi vuotta myöhemmin molemmat parit ovat naimisissa. Erään oopperaillan jälkeen Jimmy ja Fanny jäävät yöksi Staffordeille. Jimmy on yhä alemmuudentuntoinen ja katkera Robertille, huolimatta siitä että tämä on ottanut hänet palvelukseensa sadan dollarin viikkopalkalla. Virginia valittaa sisarelleen Robertin juopottelusta, jolloin tämä tuntuu muuttuvan vieraaksi ihmiseksi. Robert saapuu kotiin juovuksissa, nöyryyttää Jimmyä ja ja kertoo torjuvalle Virginialle, että tämä on "ostettu ja maksettu", hänen laillista omaisuuttaan. "Kun mies vetoaa lailliseen oikeuteen, hän menettää siveellisen oikeutensa", Virginia vastaa ja pakenee makuuhuoneeseen lukiten oven perässään.

Seuraavana aamuna Robert pyytää vaimoltaan anteeksi ja sanoo häpeävänsä käytöstään. Virginia vaatii miestä lopettamaan juomisen tai muuten hän jättää tämän. Kun Robert kieltäytyy, Virginia lähtee yhtä tyhjin käsin kuin on tullutkin: hän kieltäytyy kaikista korvauksista ja luovuttaa Robertille korunsa, lopuksi vihkisormuksensakin.

Kälynsä puolesta loukkaantuneena Jimmy jättää työpaikkansa ja päätyy taas kirjanpitäjäksi 13 dollarin viikkopalkalla. Virginia asuu Jimmyn ja Fannyn luona ja työskentelee rihkamakaupan myyjättärenä. Päästäkseen jälleen ylellisen elämän makuun Jimmy ryhtyy saattamaan Virginiaa ja Robertia uudelleen yhteen.

Hän soittaa Robertille ja valehtelee Virginian pyytäneen tämän luokseen. Virginiaa Jimmy valmistelee vetoamalla perheen heikkoon talouteen ja pienokaisen tulevaisuuteen sekä syyttämällä kälyään itsekkyydestä ja heidän onnettomuudestaan. Virginia luulee, että Robert saapuu omasta aloitteestaan: he tunnustavat toisilleen rakkautensa, mutta Fannyn lipsahdus paljastaa Jimmyn juonen. Sovinto kuitenkin syntyy, kun Robert myöntää Virginian pitäneen lupauksensa olla lähettämättä sanaa hänelle ja säilyttäneen näin kasvonsa. Kun Robert lisäksi lupaa tosissaan lopettaa juomisen, Virginia ei enää vastustele miehen painaessa vihkisormuksen takaisin hänen sormeensa.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Valo-Filmin toinenkaan elokuva ei saavuttanut arvostelijoiden suosiota. Pääkaupungin lehdissä vastaanotto oli lähinnä tyrmäävä: "Kehnoa kehnoa filmitaidetta", otsikoi Elviira (Suomen Sosialidemokraatti 17.2.1946) jatkaen, "mikäli sellaisen tekeleen yhteydessä voi taiteesta puhua, siksi ala-arvoinen se on joka suhteessa. Täytyy oikein ihmetellä, että meillä sentään vielä viitsitään ryhtyä tämänkaltaisiin yrityksiin, jotka ovat lähinnä verrattavissa elokuvasaavutuksiin noin nelisenkymmentä vuotta sitten. Siinä ei vahingossakaan mikään ole hyvää, ei käsikirjoitus, ei näytteleminen, ei ohjaus, ei kuvaus, ei äänitys, ei myöskään lavastus."

"Se on sitä lajia filmi, johon kallista raakaainetta ei olisi saanut haaskata", kuittasi Filminnäkijä (Helsingin Sanomat 12.2.1946), "kaikin puolin amatöörityötä ja sävyltään lisäksi sameahko. Olisi toivonut näkevänsä turkulaisia tekijöitä ja taiteilijoita kerran vähän onnistuneemmissakin kehyksissä."

"Murheellista", väliotsikoi P. Ta-vi (Ilta-Sanomat 12.2.1946) lyhyen arvionsa ja turvautui kansan ääneen: "Katsoessani elokuvaa iltapäivällä kuorsasi muuan mieshenkilö vieressäni ja muuan näytöksessä mukana ollut jätkä kiteytti arviointinsa pois mennessä toteamukseen: 'No oli siinä nyt taas kotimaista vilmiä kerrakseen!' - ja sylkäisi päälle pitkästi. Eikä se todellakaan mikään meikäläisen elokuvan ansionäyte ole, ei ulkonaisesti eikä käsittelyltään, siitä huolimatta, että mukana on muutama tunnustettu turkulainen näyttelijäkin."

Aamulehden O. V-hl (Olavi Vesterdahl, 3.8.1944) oli kritiikkinsä päätteeksi myös kannustava: "Turkulaisille on annettava tunnustus hyvästä yrityksestä ja aloitekyvystä. Toivottavasti edellytykset, taito ja tottumus ajan mittaan karttuvat, niin että tulokset paranevat." Tätä ennen hän arvosteli: "Hämeranta on pätevä teatterimies, mutta filmin alalla hän on vielä aloittelija, sen näkee hänen ensimmäisestä elokuvastaan varsin selvästi, vaikkakin - se toki todettakoon - Minä jätän sinut on korkeammalla tasolla kuin Valo-Filmin ensimmäinen luomus [- -]. Koko juttu on tyypillisintä 'tosikertomusta', naiivia, pateettista, arveluttavaa 'romantiikkaa' ja 'kärsimystä', jolla ei ole mitään tekemistä aidon elämän ja taiteen kanssa. Kun lisäksi ohjaaja on käsitellyt aihettaan samanlaatuisessa hengessä, on tuloksena filmitaiteellisesti helppohintainen tuote, joka myöskin teknillisesti on ajastaan auttamattomasti jäljessä niin valokuvaukseen kuin äänitykseenkin nähden."

Turkulaiset lehdetkään eivät löytäneet paljon kiitoksen aihetta. "Ei aivan mahdoton, mutta ei myöskään kehuttava", luonnehti L-a (Uusi Aura 16.5.1944) lopputulosta. "Toivo Hämerannalla on filmisilmää, ja hänellä on sen lisäksi monenlaista muutakin käytännöllistä taitoa ja kykyä. Suuresti ottaen ohjaaja on suoriutunut hyvin. Elokuvassa ei ole epäjohdonmukaisuuksia, huolimattomuuksia eikä mauttomuuksia. Ikävä vain, ettei teknillinen suorituskyky ole vastannut hyviä pyrkimyksiä. Filmi on kokonaisuudessaan epäselvä. Kuvat hämäriä, ääni samoin."

Myös -la (Turun Sanomat 15.5.1944) valitti äänityksen heikkoutta ja arvioi: "Toivo Hämerannan ohjaus tuntui asialliselta, joskaan suurempi vauhdikkuus näytelmän alkuosassa ei olisi ollut haitaksi." H. E. (Åbo Underrättelser 15.5.1944) puolestaan kirjoitti Hämerannan panoksesta: "Som regissör hade han alldeles för sävligt och utdraget tempo och excellerade som skådespelare med vad man kunde kalla de grå tinningarnas charm."

"Jos siitä jotakin jää mieleen, niin sankarittaren Martta Ahon kaunis profiili ja sankarin eräät lämpimät, intensiiviset äänenpainot", ajatteli L-a ja -la kiitti: "Martta Aho on saanut epäkiitollisesta ja värittömästä osastaan irti sen, mitä siitä voi saadakin." "Martta Ahon tumma kauneus pääsi paikka paikoin oikeuksiinsa, mutta hänet oli ohjattu vallan pateettiseen suuntaan", arveli O. V-hl ja lisäsi: "Kerttu Hämeranta ja Valtteri Virmajoki esittivät paikka paikoin oikein herttaisesti nuorta paria."

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Taustaa
"Minä jätän sinut..." oli vuonna 1941 perustetun turkulaisen Valo Filmi Oy:n toinen pitkä näytelmäelokuva. Sen kuvaukset päättyivät talvella 1944 ja teatterikierroksensa se aloitti huhtikuussa 1944 Jyväskylästä ja Vaasasta. Ennen vuoden loppua elokuva nähtiin myös Turussa, Tampereella ja Oulussa, mutta Helsinkiin se saapui vasta huhtikuussa 1946 pieneen Edisoniin. Elokuvaa ei nähty lainkaan Kuopiossa, Lahdessa, Porissa eikä Viipurissa.

Elokuvan ohjasi esikoisenaan turkulainen teatterinjohtaja Toivo Hämeranta, joka vastasi myös lavastuksesta ja miespääosasta. Elokuvan ilmoitettiin perustuvan "Broadhurstin tunnettuun aiheeseen" ja mainostettiin olevan "pirteä ja älykäs, mutta samalla vakava komedia meistä ihmisistä". Kyseessä oli yhdysvaltalaisen George H. Broadhurstin näytelmä Bought and Paid For (1913), joka Suomessa oli nähty kantaensi-illassaan 3.5.1920 Helsingin Svenska Teaternissa nimellä Köpt och betalt. Annikki Uimosen, Paavo Jänneksen ja Aku Käyhkön kiertue oli lokakuun puolivälistä 1920 alkaen esittänyt näytelmää eri puolilla maata Jänneksen suomentamana nimellä Ostettu ja maksettu. Helmikuussa 1921 näytelmä liitettiin helsinkiläisen Kansan Näyttämön ja mm. talvella 1923 Viipurin Näyttämön ohjelmistoon. Toivo Hämeranta ohjasi näytelmän nimellä Ostettu vaimo talvella 1939 Lahden Teatterissa. Elokuvasovituksen käsikirjoituksen teki Anja Savolainen, joka vuodesta 1946 tunnettiin runoilija Anja Samoojana.

Elokuvan yleisömenestys oli vuoden 1946 toiseksi heikoin. Sitä huonommaksi jäi ainoastaan Valo-Filmin ja Toivo Hämerannan seuraava ja samalla viimeinen elokuva, huhtikuussa 1946 tarkastettu Pajasta palatsiin.

Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kokoelmissa ei ole elokuvan kuva- eikä ääniaineistoa eikä käsikirjoitusta.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1866
Tarkastuspäivä
16.03.1944
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2500 m
Veroluokka
35 %
Ikäraja
S
Osia
5
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
91 min