En ole kreivitär

Grevinna för en natt (ruotsinkielinen nimi)
I'm No Countess (englanninkielinen käännösnimi)
Je ne suis pas une comtesse (ranskankielinen käännösnimi)
Ich bin keine Gräfin (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko kuvauspaikkaa pääkaupunkiseudulta? Tunnistatko esiintyjiä?

En ole kreivitär

Hannu Lemisen ohjaama ja Royn (Tapio Vilpponen) käsikirjoittama romanttinen komedia En ole kreivitär (1945) sijoittuu Pomeranian keisarikuntaan. Muotiliikkeen mannekiini Nora (Helena Kara) sovittaa kreivittären pukua ja haaveilee aatelisnaisen elämästä. Pukuhuoneeseen piiloutunut luutnantti, kreivi Erik Möllehorn (Olavi Reimas) ihastuu kauniiseen mannekiiniin, joka pakenee innokasta ihailijaansa. Samaan aikaan kaupunkiin tuodaan kreivi Drekin (Thure Bahne) määräyksestä hänen puolisonsa, joka on jättänyt miehensä kymmenen vuotta aikaisemmin. Vaimo pakenee vaunuista, jonne ajuri kaappaa epähuomiossa kreivitär Drekin (Helena Kara) kaksoisolennon Noran.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Henkilö Helena Kara , Nora, mannekiini / kreivitär Drek
Henkilö Olavi Reimas , luutnantti, kreivi Erik von Möllehorn
Henkilö Thure Bahne , kreivi Drek
Henkilö Matti Aulos , shahi Abdul-Illad-Irzan, "Abi"
Henkilö Lida Salin , nainen turkkilaisessa kylpylässä
Henkilö Rauha Rentola , Brita, muotiliikkeen ompelija
Henkilö Birgit Nuotio , kreivitär Flotte
Henkilö Irja Kuusla , Maija, muotiliikkeen ompelija
Henkilö Kerttu Salmi , hotelli Continentalin kyökkipiika
Henkilö Topo Leistelä , kreivi Flotte
Henkilö Sven Relander , Pomsakoff, seikkailija
Henkilö Ville Salminen , Buksjevinsky, kreivitär Drekin rakastaja
Henkilö Pentti Viljanen , ratsumestari, kreivi Frick
Henkilö Jalmari Rinne , Triple, seikkailija
Henkilö Ture Junttu , jalokiviasiamies Morelli
Henkilö Joel Asikainen , Dunstan, kreivi Drekin palvelija
Henkilö Veikko Linna , poliisimestari
Henkilö Oke Tuuri , Taneli, kreivi Möllehornin sotilaspalvelija
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Uuno Montonen , kertoja
Henkilö Roy , käsikirjoittajan kädet
Henkilö Nils-Eric Fougstedt , säveltäjä / kapellimestari
Henkilö Kurt Vilja , äänittäjä
Henkilö Leo Sarri , järjestäjä / ratsupalvelija
Henkilö Hannu Leminen , lavastaja / ohjaaja
Henkilö Uuno Montonen , airut / hotelli Continentalin vahtimestari
Henkilö Marius Raichi , kuvaaja
Henkilö Katri Jaakkola , ompelijatar
Henkilö Aku Peltonen , Misha, kreivi Drekin kuski
Henkilö Arvo Lehesmaa , salapoliisi Pinkerton
Henkilö Lauri Korpela , kylpylaitoksen kassa
Henkilö Lauri Kyöstilä , hotelli Continentalin portieeri
Henkilö Arvi Tuomi , hotelli Continentalin hovimestari
Henkilö William Reunanen , hotelli Continentalin lakeija
Henkilö Edvin Kajanne , hotelli Continentalin lakeija
Henkilö Senja Soitso , poliisimestarin seuralainen
Henkilö Harri Sinijärvi , tarjoilija
Henkilö Ensio Jouko , mies ravintolassa
Henkilö Eva Hemming , tanssisolisti
Henkilö Into Lätti , tanssisolisti
Henkilö Mila Gardemeister , balettitanssijatar
Henkilö Orvokki Hartikainen , balettitanssijatar
Henkilö Hilkka Hynninen , balettitanssijatar
Henkilö Hannele Keinänen , balettitanssijatar
Henkilö Marjatta Koskela , balettitanssijatar
Henkilö Marita Ståhlberg , balettitanssijatar
Henkilö Kerttu Tanner , balettitanssijatar
Henkilö Raija Tanner , balettitanssijatar
Henkilö Impi Varma , balettitanssijatar
Henkilö Mary Varma , balettitanssijatar
Henkilö Arvo Kuusla , tarjoilija
Henkilö Onni Korhe , husaari
Avustajat
Kreditoimattomia tunnistamattomia tekijöitä tai avustajia: Kaisu Leppänen, Aarne Orri (Lähde: SKF 3) , avustajat
Tekijät
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1945
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
24.11.1945
Ensi-iltapaikat
Vaasa: Kinema
Filmikopioiden määrä
6
Muut näytökset
  • 25.11.1945 Helsinki: Bio-Bio, Rex; Kuopio: Puijo; Tampere: Kino, Petit ensi-iltakierros
  • 02.12.1945 Pori: Asto ensi-iltakierros
  • 21.12.1945 Turku: Bio-Bio, Pallas ensi-iltakierros
  • 03.02.1946 Jyväskylä: Suomi-Elo; Lahti: Ilves ensi-iltakierros
  • 03.03.1946 Oulu: Hovi ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 16.02.1958 STV
  • 11.12.1965 MTV1 Katsojia: 800 000
  • 30.04.1972 TV1 Katsojia: 510 000
  • 10.07.1975 MTV2 Katsojia: 690 000
  • 30.11.1988 YLE TV2
  • 06.01.1990 TV2 Katsojia: 440 000
  • 12.02.1997 YLE TV1
  • 06.12.1999 YLE TV2
  • 11.08.2002 YLE TV1
  • 17.08.2005 YLE TV1
  • 10.02.2009 YLE TV2
  • 13.09.2011 YLE TV2
  • 06.11.2012 YLE TV1
  • 27.05.2014 YLE TV1
  • 12.05.2016 Yle TV1
  • 03.05.2018 Yle TV1
  • 31.07.2019 YLE TV1
  • 30.03.2021 Yle TV1
Palkinnot
Jussit 1946: paras kuvaus: Marius Raichi, paras lavastus: Hannu Leminen.
Kuvauspaikat
Studiot
Helsinki: SF-hallit

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Kuvausaika
Syksy 1945
Sisältöseloste
Kertoja esittelee elokuvan tapahtumapaikaksi Pomeranian keisarikunnan, jossa "naisilla on pieniä heikkouksia ja miehillä suuria heikkouksia". Alkutekstien myötä ja ohella myös elokuvan tekijät ja näyttelijät esittäytyvät suoraan yleisölle.

Muotiliikkeen mannekiini Nora sovittaa kreivittären pukua ja haaveilee, että saisi olla edes yhden päivän kreivitär. Luutnantti, kreivi Möllehorn, joka on piiloutunut pukuhuoneeseen paetessaan erään kreivittären mustasukkaista aviomiestä, kuulee huokauksen, kaappaa Noran syleilyynsä ja suutelee tätä. Nora onnistuu sulkemaan miehen myymälään, josta mies kuitenkin karkaa ikkunan kautta ja jatkaa Noran piiritystä.

Samaan aikaan kaupunkiin tuodaan kreivi Drekin määräyksestä hänen puolisonsa, joka on jättänyt aviomiehensä kymmenen vuotta aikaisemmin ja viettänyt seikkailevaa elämää rakastajansa Buksjevinskyn kanssa. Vaunujen pysähtyessä kreivitär pakenee, mutta ajuri saa kiinni luutnanttia piileskelevän Noran, joka on kreivittären kaksoisolento. Poliisi epäilee kreivitärtä ja tämän rakastajaa timanttivarkauksista. Huijarit Pomsakoff ja Triple liittoutuvat päästäkseen käsiksi Morellin kuuluisiin timantteihin, joiden he luulevat olevan kreivittären hallussa.

Nora saa hotellissa kreivittären vastaanoton ja keisarillisen huoneiston. Möllehorn lahjoo hovimestarin ja pääsee huoneistoon palvelijaksi naamioituneena: hän tietää "kreivittären" Noraksi, paljastaa pian myös itsensä ja vakuuttaa rakkauttaan hienoisesti humaltuneelle, epäuskoisen pilkalliselle Noralle. Hovimestari hätistää luutnantin ulos, mutta mies palaa kiipeämällä ikkunan kautta.

Tällä välin juopunut ratsumestari Frick on erehtynyt huoneesta ja nukahtanut Noran viereen. Molemmat miehet joutuvat piiloutumaan vaatekomeroon, kun kreivi Drek saapuu hotelliin shahi Abdul-Illad-Irzan seurassa. Kreivi toteaa vaimonsa muuttuneen, mutta ei huomaa tätä toiseksi eikä usko Noran vakuutuksia todellisesta henkilöllisyydestään, vaan vaatii tätä luopumaan rakastajistaan luostariin sulkemisen uhalla. Kreivi näkee lattialla saappaan ja määrää apurinsa etsimään rakastajan: luutnantti ja ratsumestari selviävät pinteestä tainnuttamalla miehet ja pukeutumalla heidän vaatteisiinsa. Myös takaa-ajettu Buksjevinsky ilmestyy paikalle ikkunan kautta ja ehtii sujauttaa timanttiketjun Noralle ennen katoamistaan.

Nora suostuu illastamaan kreivin ja shahin seurassa: timanttiketjun hän piilottaa ensin pukunsa kaula-aukkoon, sitten jääkulhoon, josta liehutteleva ja kreivin kanssa vaimonvaihtoa ehdottava shahi palauttaa sen hänelle. Juhla jatkuu sivuhuoneessa, jonne timanttiketjua havittelevat huijarikreivit saapuvat vaatimaan ruumiintarkastusta väärennetyn keisarillisen luvan turvin. Noran annetaan vetäytyä verhon taakse ja hän onnistuu pakenemaan tanssisaliin, missä hän kohtaa Möllehornin ja pyytää apua. Kreivin miehet piirittävät heidät, luutnantti jää vangiksi, mutta onnistuu vapautumaan sotilaspalvelijansa avulla.

Buksjevinsky ilmestyy vaatimaan timanttiketjua Noralta: shahin kautta koru on palautunut Noralle, joka onnistuu heittämään sen huoneeseen juuri saapuvalle Möllehornille. Miehet vetävät esiin miekkansa, luutnantti nujertaa Buksjevinskyn ja ajaa tämän tiehensä. Möllehorn ottaa Noran syleilyynsä ja lupaa, että tästä tulee oikea kreivitär. Samalla saapuu kreivi Drek, joka vangitsee luutnantin ja määrää kannettavaksi pyörtyneen Noran vaunuihinsa. Möllehorn vapautuu vartijoistaan ja syöksyy perään: Frick on kuitenkin järjestänyt niin, että Nora ja kreivi Drek joutuvat eri vaunuihin ja niin rakastavaiset löytävät jälleen toisensa.

Oikea kreivitär selvittää välinsä Buksjevinskyn kanssa, hyvästelee miehen ja sanoo aikovansa vastedes elää rehellistä elämää ilman suuria seikkailuja. "Voitko ottaa minut takaisin?", hän kysyy aviomieheltään, joka nyt ymmärtää väärinkäsityksen, kosii vaimoaan uudelleen ja pyytää anteeksi myös Noralta. Yleisen sovinnon merkeissä kreivi ja kreivitär onnittelevat Noraa ja Möllehornia, joiden häitä vietetään komeasti shahin siunauksella. Häävalssin jälkeen nuori aviopari vilvoittelee parvekkeella. "Miltä tuntuu olla oikea kreivitär?", mies kysyy. "Sen kerron sinulle huomenaamulla", Nora vastaa.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
"En ole kreivitär on romanttinen satu, keveäksi ajanvietteeksi tarkoitettu ja sellaisena varmaan tehtävänsä täyttävä", virittäytyi O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 29.11.1945) Lemisen uuden SF-elokuvan aaltopituudelle. "Se on yksinkertaisesti aikuisille tarkoitettu värikäs elokuvasatu ja sen mukaan siihen on suhtauduttava", säesti T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 27.11.1945). "En ole kreivitär on kokonaisuudessaan varsin kepeän luokan filmi, mutta tuskin erehdymme ennustaessamme sille suosiota", uskaltautui S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 27.11.1945) arvioimaan.

Käsikirjoitusta ei purematta nielty. O. V-hl kiitti "monia näppäriä tilanteita, yllättäviä käänteitä, romantiikan ja rakkauden hohdetta sekä huvittavia repliikkejä", mutta jatkoi: "Juoni on kuitenkin löyhänlainen. Tuntuu siltä kuin aineisto olisi vielä hajallaan -- kiinteämpi ote olisi tehnyt tarinan seuraamisen selvemmäksi, nyt jäi moni yksityiskohta hämäräksi."

"Tosin olisi sadultakin kaivannut kiinteämpää juonta, jonkunlaista teemaa, miksi tämä kaikki hosuminen oikein tapahtuu", ajatteli myös T. A., ja Hans Kutter (Nya Pressen 27.11.1945) oli aivan ymmällään: "Kanske berodde det på bristande språkkunskap kombinerad med bristande fattningsförmåga hos rescensenten, men inte begrep jag ett dyft av innehållet under det filmen rullades. Först efter att omsorgsfullt ha studerat programbladet klarnade konturerna en smula för mig. Men en film skall väl begripas utan att man först läser programmet?"

Eniten saivat kiitosta lavastus, puvustus ja elokuvan ulkoasu yleensä. "Filmin painopiste olikin lavastuksessa ja näyttämölleasetuksessa", katsoi O. V-hl. "Hannu Leminen oli laatinut kerrassaan upeita ja suurpiirteisiä näkymiä, avaria saleja, komeita pilareita, tyylikkäitä parvekkeita ja ylellisiä hotellihuoneita. Samoin oli esiintyjien puvusto loistelias ja suuret tanssikohtaukset antoivat lisää silmänruokaa, niin että filmi ulkonaisilta puitteiltaan on häikäisevä - ei ihme että ohut juoni uhkaa sortua kaiken tämän alle."

"Hän on sijoittanut sen niin loisteliaaseen ja komeaan ympäristöön, että silmiä huikaisee", ihasteli T. A. Lemisen työtä. "Lavastuksillaan hän suorastaan lyö Royn itsensä laudalta. On siinä katsojalle silmänruokaa kerrakseen. Jo pelkkä elokuvan esittely on kekseliäisyydessä mainio. Onpa siihen mahdutettu satiiriakin, joka muuallakin viljeltynä olisi tehnyt hyvän säväyksen. Marius Raichin elokuvaus oivallista, samoin Nils-Eric Fougstedtin tyylikkäästi myötäilevä musiikki."

"Näin pitkälle on kaikki hyvin", kirjoitti P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 28.11.1945) kiitettyään lavasteita ja pukuja, "mutta sitten uupuu jotakin. Ohjauksessa on vauhtia, lennokkuuttakin, tekstissä on toisinaan, etenkin alussa, hyviä käänteitä ja pikantteja pikku letkauksia, mutta roima, tällaiseen veijarijuttuun välttämättä liittyvä huumori puuttuu. Toisinaan sitä ehkä olisi tekstissä, mutta näyttelijät eivät saa sitä esiin. Toisinaan - ja usein - taas mahdollinen hyvä aivoitus hukkuu liian monisäikeiseen, hajanaiseksi hupenevaan toiminnan pyörteeseen, niin että tavoiteltu kepeän leikkisä vaikutelma ei synny - paitsi aivan alussa."

Tuhlaileva ulkoasu herätti myös periaatteellisia pohdintoja kotimaisen elokuvan suunnasta. "Milloin siis päättyy suomalaisen elokuvan 'pako Pomeranian kummitusmaailmaan'?", kysyi L. S. (Leo Schulgin, Ilta-Sanomat 29.11.1945). "Milloin meillä aletaan vihdoin valmistaa suuremmassa mittakaavassa elokuvia, joiden taiteellinen sisältö vastaisi niiden silmiähiveleviä hyviä puolia? [- -] Vasta sitten kun suomalainen elokuva lakkaa turvautumasta 'Pomeranioihin' ja käy rohkeasti kiinni myös aiheeseen - eikä niitä pitäisi nykyään puuttua - joka tarjoaa katsojalle muutakin kuin akanoita sisältävän korean kakun, voidaan täälläkin täydellä syyllä yhtyä elokuvan kehityksen virstanpylväiden juhlintaan."

Hans Kutter oli vielä tylympi: "Grevinna för en natt visar huru huvudlöst, huru resultatlöst, ja rentav orätt mot de medverkande det är att slösa penningar, material och framför allt människokraft på någonting som redan från början måste ha varit ingenting."

"Man tyckte synd om Helena Kara, Olavi Reimas och de andra skådespelarna, som måste streta hårt med roller som alls inga roller är", jatkoi Kutter tiukkaa linjaansa. P. Ta-vi koki, ettei sankaripari "jostakin syystä ole harmoniassa", mutta Helena Karassa nähtiin myös "herttaisuutta" (O. V-hl), "viehättävyyttä" (S. S.), "hauskuutta ja pirteyttä" (T. A.)

Tarmo Poussu (Katso 48/1988) tiivisti uudemman kriitikkopolven näkemyksen vuoden 1988 tv-esityksen yhteydessä: "Seikkailuna En ole kreivitär on jähmeä ja sekava. Sen romantiikka on raskaasti teennäistä. Edes näyttelijöistä ei ole tällä kertaa avuksi: henkilöhahmoihin haetaan eksotiikkaa kömpelöllä ja luonnottomalla ylinäyttelemisellä. Vain alkutekstit korvaavasta tekijöiden esittelyjaksosta on annettava pisteitä - siitäkin enemmän ideana kuin toteutuksena."

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Taustaa
En ole kreivitär oli ensimmäinen elokuva, joka kuvattiin kokonaan Suomen Filmiteollisuuden uusissa Liisankadun halleissa. Nämä Suomen Pankin omistamassa kiinteistössä sijaitsevat tilat, aikaisemmat tennishallit, olivat vaurioituneet helmikuun 1944 pommituksissa, ja poikkeusolojen vuoksi niiden muutostyöt kestivät toista vuotta. Halleja oli kaksi ja valmistuessaan niistä tuli Pohjoismaiden uudenaikaisimmat ja suurimmat elokuvastudiot. Hallien välissä oli korkea palo-ovi, ja hallit yhdistämällä voitiin saada aikaan kokonaisia kaupunki- ja linnarakennelmia. Kuvaushallien kunnostus- ja muutostöiden suunnittelu ja valvonta annettiin Hannu Lemisen tehtäväksi.

En ole kreivitär oli myös ensimmäinen elokuva, johon nimimerkki Roy, Tapio Vilpponen, teki käsikirjoituksen - muut kuusi käsikirjoitustyötään hän teki vuosina 1954 - 1960 Veikko Itkoselle. Elokuvalavastuksia Roylle kertyi vuosina 1942 - 1961 lähes 30. Suomi-Filmin Uutisaitan päätoimittajana Roy toimi vuosina 1943 - 1953.

Ohjaaja Hannu Leminen muutti käsikirjoitusta monin paikoin. Hän mm. lisäsi elokuvan alkuun sadunomaiset, osin puhutut alkutekstit, kirjoitti Noran saapumista hotelli Continentaliin seuraavat tapahtumat kokonaan uusiksi ja liitti elokuvan loppupuolelle sekä baletin esittämän valssin että päätösjaksoon häävalssin. Myös joidenkin kohtausten keskinäistä järjestystä on muutettu.

Helena Karalla on elokuvassa kaksoisrooli. Joissakin kohtauksissa hänet nähdään yhtaikaa kummassakin osassa. Nämä kohtaukset on toteutettu sekä trikkikuvauksena että sijaisnäyttelijää apuna käyttäen.

Elokuvan tekijät saivat kaksi Jussi-patsasta, Marius Raichi kuvauksesta ja Hannu Leminen lavastuksesta. Kari Uusitalolle 6.3.1987 saapuneessa, päiväämättömässä kirjeessään Tapio Vilpponen huomauttaa: "Myöskin tekisi ottaa hiukan osaa Lemisen lavastusjussista En ole kreivitär koska paitsi käsikirjoitusta tein myös pukuluonnoksia ja osan lavastusluonnoksia joita kumpiakaan ei sellaisinaan käytetty. Puvut olivat Litoniuksen hyvin autenttista ja pikkutarkkaa työtä vaikka huvinäytelmässä olisi voitu olla lennokkaampia. Leminen tietenkin teki lavastukset omien pohjiensa mukaan mutta hänellä ei ole tapana piirtää minkäänlaisia kuvia näkymistä. Siis oikeastaan tupakkiaskin-pohja-arkkitehti niin sanoakseni."

Bure Litoniuksen etunimi on elokuvan alkuteksteissä virheellisessä muodossa Bore.

Raakafilmipulan vuoksi SF otti elokuvasta vain kuusi kopiota. Kantaesitys oli 24.11.1945 Vaasan Kinemassa, päivää aikaisemmin kuin Helsingissä, Kuopiossa ja Tampereella. Yleisömenestys oli suurimpien kaupunkien teatteriesityskertojen mukaan laskien hiukan vuoden keskitasoa parempi.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Musiikki
1. Valse ut bémol mineur / Valssi cis-molli, opus 64:2
Säv. Frédéric Chopin, sov. Aleksandr Glazunov
Es. orkesteri (playback), 3' 10".


2. Valssi
Säv. Nils Eric-Fougstedt
Es. orkesteri (playback), kolmeen kertaan, yht. 3' 55".

Huomautuksia:
Chopinin Valssi cis-molli on Mihail Fokinin sommittelemasta baletista Chopiniana / Les Sylphides / Sylfidit ja sen tanssivat Eva Hemming ja Into Lätti sooloparina sekä Miia Gardemeister, Orvokki Hartikainen, Hilkka Hynninen, Hannele Keinänen, Marjatta Koskela, Marita Ståhberg, Kerttu Tanner, Raija Tanner, Impi Varma ja Meeri Varma.

Elokuvan alussa orkesteri virittää soittimiaan, pianon ääressä Nils-Eric Fougstedt (100 %), 0' 30". Orkesteri soittaa näyttelijöiden esittelymusiikin (off), 1' 30". Posetiivinsoittaja esiintyy kadulla (playback, orkesteri), 1' 45".

Valssin (nro 2) aikana tanssivat ensin "hotellivieraat", sitten "häävieraat".

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
2145
Tarkastuspäivä
23.11.1945
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
86 min
Kesto/leikattu
2350 m
Veroluokka
25 %
Ikäraja
K
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
4
Tarkastusnumero
T-02145
Tarkastuspäivä
22.10.1990
Formaatti
video
Pituus/leikattu
2350 m
Kesto/leikattu
82'31"
Ikäraja
K16
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Tarkastuttaja
Yleisradio / Tallennepalvelu
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
30.11.2012
Kesto/leikattu
01:16:33
Ikäraja
S
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
86 min