Nokea ja kultaa

Sot och guld (ruotsinkielinen nimi)
Sot och guld (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Løjtnant Sirkka (tanskankielinen nimi)
Crime and Gold (englanninkielinen käännösnimi)
Suie et or (ranskankielinen käännösnimi)
Russ und Gold (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko elokuvan kuvauspaikkaa Helsingistä? Tunnistatko esiintyjiä?

Nokea ja kultaa

Edvin Laineen ohjaama ja Olavi Vesistön (Veistäjä) käsikirjoittama draama Nokea ja kultaa (1945) pohjautuu Toivo Kauppisen alkuperäisaiheeseen. Satamassa tilapäistöitä tekevä Jalmari Aaltonen eli "Laiska-Jammu" (Edvin Laine) pelastaa pienen Riston (Veli-Matti Kaitala) isompien poikien selkäsaunalta. Lapsi pelkää väkivaltaisia kasvatusvanhempiaan ja pakenee hyväsydämisen Jalmarin luokse. Kasvatusäiti Miina (Anni Rönkkö) ilmoittaa karkaamisesta Pelastusarmeijaan, jonka luutnantti Sirkka Lehmus (Ansa Ikonen) löytää pojan Jalmarin rähjäisestä mökkimurjusta. Risto pakenee jälleen, kun hänet aiotaan palauttaa takaisin kasvatusvanhemmilleen.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
7
Näyttelijät
Henkilö Ansa Ikonen , Pelastusarmeijan luutnantti Sirkka Lehmus
Henkilö Edvin Laine , Jalmari Aaltonen, "Laiska-Jammu"
Henkilö Veli-Matti , Risto Muuranen
Henkilö Uuno Laakso , "Ryyppy-Ville"
Henkilö Thure Bahne , Klaus Vaheri, salakuljetusliigan johtaja
Henkilö Enni Rekola , Pirkit
Henkilö Matti Aulos , työnjohtaja Eemeli Virta
Henkilö Arvi Tuomi , Pelastusarmeijan majuri
Henkilö Rafael Pihlaja , poliisikomisario
Henkilö Jalmari Rinne , konttoristi Siltanen
Henkilö Evald Terho , Ruotu-Roope, vanha merimies
Henkilö Anni Rönkkö , Miina Laakso, Riston kasvatusäiti
Henkilö Aku Peltonen , Esa Laakso, Riston kasvatusisä
Henkilö Vili Järe , lämmittäjä Kemiläinen
Henkilö Pirkko Raitio , "Pelastusrenkaan" emäntä
Henkilö Einari Ketola , laulava merimies
Henkilö Juhani Turunen , Kallu, poikien varasliigan johtaja
Henkilö Pikku Ritva , Liisa Lahtinen, Lassen sisar
Henkilö Yrjö Sylberg , poliisi
Henkilö Veikko Linna , tulliviskaali
Henkilö Rauha Puntti , kemikaliokaupan myyjätär
Henkilö Olavi Vepsäläinen , Esan kaveri
Henkilö Aarne Orri , Joose
Henkilö Edvin Ruotsalainen , siviilipukuinen etsivä
Henkilö Ossi Korhonen , satamatyömies Huttunen
Henkilö Aarne Laine , päivystävä konstaapeli
Henkilö Toivo Lahti , mies "Pelastusrenkaassa"
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Kaarlo Nissilä , junan varastovaunuun murtautuva poika
Henkilö Bruno Westin , Lasse Lehtinen
Henkilö Harri Sinijärvi , Pirkitiä laulamaan pyytävä mies "Pelastusrenkaassa"
Henkilö Katri Jaakkola , nainen "Pelastusrenkaassa"
Henkilö Otto Noro , Pirkitiä laulamaan pyytävä mies "Pelastusrenkaassa"
Henkilö Toivo Lehmus , Pirkitille tupakkaa tarjoava, laulava mies "Pelastusrenkaassa"
Henkilö Irja Kuusla , nainen "Pelastusrenkaassa"
Henkilö Eino Salmi , mies "Pelastusrenkaassa"
Henkilö Saima Veijonen , nainen "Pelastusrenkaassa" / kuuntelija Pelastusarmeijan konsertissa
Henkilö Fiinu Autio , tarjoilija "Pelastusrenkaassa"
Henkilö Paavo Sovijärvi , laulava mies "Pelastusrenkaassa"
Henkilö Paavo Jännes , tullipäällikkö
Henkilö Olavi Saarinen , tullimies
Henkilö Kauko Käyhkö , musta merimies
Henkilö Rafael Karima , laulava mies "Pelastusrenkaassa"
Henkilö Uolevi Lönnberg , laulava mies "Pelastusrenkaassa"
Henkilö Arvo Jorma , mies "Pelastusrenkaassa"
Henkilö Arvo Kuusla , mies "Pelastusrenkaassa"
Henkilö Hannes Veivo , laulava mies "Pelastusrenkaan" portailla
Henkilö Veikko Sorsakivi , "Pelastusrenkaasta" lähtevä mies
Henkilö Lauri Kyöstilä , konstaapeli
Henkilö Hellä Seteri , nainen Pelastusarmeijan kokouksessa
Avustajat
Kreditoimattomia tunnistamattomia avustajia: Suoma Korma, Anni Salin, Anton Soini (Lähde: SKF 3) Lennart Lindblad (laulaja Pelastusarmeijan kuorossa) (Lähde: Heli Ilaskari, Elonet-palaute 4.12.2014) , avustajat
Tekijät
Henkilö Edvin Laine , Ohjaaja
Henkilö Olavi Vesistö , käsikirjoitus
Henkilö Felix Forsman , kuva
Henkilö Armas Vallasvuo , leikkaus
Henkilö Viljo Soini , ääni
Henkilö Heikki Aaltoila , musiikki
Henkilö Jaakko Hurme , lavastus
Henkilö Toivo Kauppinen , aihe
Yhteisö Suomen Filmiteollisuus SF Oy , levittäjä
Yhteisö VLMedia Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö T. J. Särkkä , tuottaja
Henkilö Pertti Kuusela , äänittäjä
Henkilö Kurt Vilja , äänittäjä
Henkilö William Reunanen , naamiointi
Henkilö Hellä Seteri , kampaaja
Henkilö Alf Salin , studiopäällikkö
Henkilö Olavi Saarinen , järjestäjä
Henkilö Veikko Linna , järjestäjä
Henkilö Rolf Stegars , lavastusassistentti
Henkilö Arja Niska , kuvaussihteeri
Henkilö Erkki Eloranta , kamera-assistentti
Henkilö Aarne Kajonterä , sähköryhmän esimies
Henkilö Eero Pulli , valomies
Henkilö Pentti Auer , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Kaarlo Nissilä , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Emmi Jylhänniska , muonitus
Yhteisö Valokuvaamo Tenhovaara , valokuvat
Henkilö Eka Karppanen , alkutekstit
Henkilö Heikki Aaltoila , laulujen sanat
Henkilö Enni Rekola , muusikko  (laulu)
Henkilö Hannes Veivo , muusikko  (laulu)
Henkilö Einari Ketola , muusikko  (laulu)
Henkilö Ansa Ikonen , muusikko  (laulu)
Kokoonpanot
Group Name Helsingin Teatteriorkesteri , orkesteri
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
3 073 503 mk
Julkaistu
1945
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
21.10.1945
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Bio-Bio, Rex
Pori: Asto
Tampere: Kino, Petit
Filmikopioiden määrä
5
Muut näytökset
  • 03.11.1945 Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
  • 25.11.1945 Jyväskylä: Elohuvi, Salome; Turku: Bio-Bio, Pallas ensi-iltakierros
  • 02.12.1945 Oulu: Hovi ensi-iltakierros
  • 06.01.1946 Lahti: Ilves ensi-iltakierros
  • 20.01.1946 Kuopio: Puijo ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 18.03.1966 TV2 Katsojia: 370 000
  • 18.08.1966 TV1 Katsojia: 1 230 000
  • 17.02.1973 MTV2 Katsojia: 690 000
  • 06.07.1990 TV2 Katsojia: 255 000
  • 26.02.1997 YLE TV2
  • 15.05.2002 YLE TV1
  • 25.05.2004 YLE TV2
  • 02.04.2005 YLE TV2
  • 16.06.2007 YLE TV2
  • 03.11.2009 YLE TV2
  • 17.02.2012 YLE TV1
  • 01.02.2013 YLE TV1
  • 20.11.2014 YLE TV1
  • 17.07.2015 YLE TV1
  • 10.05.2017 Yle TV1
  • 20.12.2018 Yle TV1
  • 15.07.2020 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: Jätkäsaaren satama; Pohjoinen Makasiinikatu / Eteläranta (kemikaliokauppa)

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Sisäkuvat
Helsinki: Rahtilaivan konehuone

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Studiot
Helsinki: SF-studio

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Kuvausaika
Kesä - syksy 1945
Sisältöseloste
Jalmari Aaltonen, "Laiska-Jammu", tekee tilapäistöitä satamassa ja asuu rähjäisessä mökkimurjussa. Eräänä päivänä hän pelastaa pikkupojan, Riston, isomman pojan uhkaamalta selkäsaunalta: Risto on ollut mukana poikien varasjengissä ja pudottanut laatikon. Jammu palauttaa Ristolle tämän leipomoautosta varastaman leivän ja vie nälkäisen pojan syömään. Risto myöntää olevansa karkumatkalla, haluaa jäädä Jammun hoiviin ja seuraa salaa miestä tämän mökille. Aamulla Jammu löytää Riston nukkumasta lattialta.

Risto kertoo, että isää hänellä ei ole, äiti on lähtenyt palvelukseen Kanadaan ja kasvatusvanhemmat, Esa ja Miina Laakso, kohtelevat häntä kaltoin. Samaan aikaan Miina ilmoittaa karanneesta pojasta Pelastusarmeijaan: luutnantti Sirkka Lehmus saa vihjeen Jammusta, tiedustelee häntä merimieskapakasta ja törmää Klausiin, entiseen miesystäväänsä, joka on hänet pettänyt ja josta on tullut salakuljetuskoplan päällikkö. Klaus haluaa uudistaa suhteen ja lähentelee Sirkkaa väkivaltaisesti, jolloin paikalle osuneet Jammu ja Risto ajavat Klausin pakosalle. Kun Sirkka selittää asiansa, Risto sanoo paenneensa juopottelevan Laakson lyömistä ja hakkaamista ja livahtaa pois paikalta.

Jammu ja Risto elelevät sopuisasti yhdessä. Jammu hakeutuu nyt säännölliseen työhön satamaan, Risto siivoaa mökkirähjää ja laittaa ruokaa. Tulli ja poliisi suunnittelevat vastatoimia satamassa tapahtuvalle salakuljetukselle, jossa myös työnjohtaja Virta on osallisena, ja päättävät pitää Merilokki-laivaa erityisesti silmällä.

Sirkka puhuu Pelastusarmeijan majurin kanssa Ristosta, joka jälleen on kieltäytynyt palaamasta kasvatuskotiinsa. Majuri epäilee Jammun sopivuutta lapsen kasvattajaksi ja asettaa kodin, vaikka kuinkakin huonon, etusijalle. Sirkka varoittaa Jalmaria, että laillisilla holhoojilla on oikeus poikaan, kertoo itsekin olevansa orpo ja kasvaneensa lastenkodissa; kun roistoksi osoittautunut mies melkein tuhosi hänen elämänsä, hän löysi turvan Pelastusarmeijasta. Jammu lupaa itse puhua Ristolle ja saa tämän ymmärtämään asian; kyynelehtien poika jättää Jammun ja palaa kasvatuskotiinsa.

Tällä välin Riston äiti on kuollut ja Laaksot ovat käyttäneet äidin pojan kasvatukseen testamenttaamat rahat omiin tarkoituksiinsa. Risto ei pitkään kestä kasvatusvanhempiensa tylyä kohtelua, vaan karkaa jälleen: hyvästellessään pientä ystäväänsä Liisaa hän sanoo lähtevänsä merille. Poika livahtaa lähdössä olevaan Merilokkiin ja kuulee, että salakuljettajat aikovat tehdä Jammusta syntipukin. Jammu lähtee soutaen noutamaan Ristoa Merilokista ja joutuu ansaan: hänen palatessaan tullimiehet ovat vastassa ja epäilevät Jammua salakuljetuksesta. Poliisikuulustelussa Jammu vakuuttaa viattomuuttaan, lupaa auttaa poliiseja ja onnistuu karkaamaan heidän käsistään. Tällä välin Risto on uinut maihin ja Jammu löytää hänet merkkivihellyksen avulla.

Yhdessä he ryhtyvät etsimään Sirkkaa, joka on kuullut sekä Riston että Jammun karkaamisesta, mutta ei ota uskoakseen heitä koskevia pahoja puheita. Pelastusarmeijan kokouksessa Jammu ja Risto tapaavat vihdoin Sirkan ja vakuuttavat viattomuuttaan. Sirkka uskoo heitä ja vie heidät komisarion luo selvittämään asiaa. Poliisi hälytetään salakuljettajien perään, jotka ovat saaneet vihiä asiasta ja pyrkivät pakoon. Peittääkseen jälkeensä Klaus sytyttää puuhissa käytetyn työkaluvajan tuleen; sisällä on Jammu, joka on löytänyt raskauttavaksi todistuskappaleeksi Klausin muistikirjan. Viime hetkellä ennen räjähdystä Jammu pelastautuu murtamalla oven. "Nokinen ja musta", Risto sanoo loukkaantuneesta Jammusta. "Mutta sydän on puhdasta kultaa", lisää Sirkka.

Salakuljettajat pidätetään. Jammu toipuu sairaalassa, jonne Sirkka ja Risto tulevat tapaamaan häntä. Säteillen he alkavat puhua yhteisestä kodista.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
"Ansiokas kotimainen elokuvauutuus", otsikoi T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 22.10.1945) arviointinsa Edvin Laineen kolmannesta ohjauksesta ja toisesta yhteistyöstä Olavi Vesistön kanssa. "Suomen Filmiteollisuus on saanut Edvin Laineesta tekijän", aloitti hän arvionsa, "jonka nimen esiintyminen jonkun elokuvan ohjaajan paikalla on kuin leimamerkki taatusti hyvästä tavarasta. En tarkoita tällä sitä, että [- -] Nokea ja kultaa olisi täydellinen elokuvaluomus. Mutta se on jälleen niin kiitettävä ja arvokas yritys, että suomalaisen elokuvan ystävä ei voi muuta kuin iloita. Erikoisesti ilahtuu siitä, että meillä on jälleen elokuva, jonka aihe on arkisesta elämästä, työn piiristä."

"Ankarasti arvostellen se on oikeastaan sunnuntaikoulukertomus", myönsi S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 22.10.1945), "joka ei luotaa kovinkaan syvältä, jossa sisäinen sielunjalous saa asiaankuuluvan palkkansa ja paha rangaistuksensa sen vuoksi, että se nyt kertakaikkiaan kuuluu asiaan. Mutta koko juttu on kuvattu siksi hyvällä maulla ja siihen liittyy siksi paljon lämmintä, inhimillistä huumoria, että kolportaasimaisuus ei pahastikaan häiritse."

"Se, mikä käsikirjoituksen tekijältä puuttuu realismin rehevyydessä ja käsittelyn rohkeudessa, paikkautuu ohjaajan otteiden aitoudella", arvioi P. T-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 23.10.1945). "Edvin Laineen tyyli on yhä selkeytynyt ja varmistunut, kerronta on todella filmaattista, sävy ehjää ja kohtaukset eläviä [- -]. Edvin Laineella on silmää ja kykyä nähdä filmattavaksi kelpoinen todellisesta elämästä, mutta käsitykseni on, että mieheltä, jolla on hänen lahjansa ja ambitionsa, voi odottaa vielä syvempää inhimillistä ja rikkaampaa työtä."

Aamulehden M. T-nen (22.10.1945) kiinnitti huomiota tamperelaisten "hyvinkin merkittävään osuuteen" elokuvan synnyssä ja jatkoi: "Nokea ja kultaa -elokuvan taiteelliset ansiot ovat kiistämättömät. Ohjaajana antaa Edvin Laine jälleen vakuuttavan näytteen taidostaan, joskaan hän ei mielestäni ole täysin pystynyt välttämään sitä raskaahkoa pohjasävyä, joka helposti syntyy, kun pyritään kaunistelematta valottamaan yhteiskunnan pimentopuolella vaeltavien elämää. Niin ikään jäi se vaikutelma, että elokuvan loppupuolella olisi paikoitellen vielä ollut viimeistelyn varaa."

"Det positiva i filmen är själva omgivningen och fotograferingen", katsoi Hans Kutter (Nya Pressen 23.10.1945). "Hela denna hamnatmosfär får liv och färg genom Felix Forsmans valörskimrande kamerakonst. Man upplever morgonens friskhet, stämningen av lat eftermiddag, skymningen som sveper sig mjukt kring fartygens mörka skrov, månskenet som får smutsen att lysa som silver - allt i bilder som andas, lever och har mening."

Kuvauksen ohella musiikki keräsi kiitosta. T. A. katsoi "maalailevan musiikin" lisäävän elokuvan tehoa ja O. F-ll (Ole Finell, Hufvudstadsbladet 23.10.1945) säesti: "Heikki Aaltoilas illustrationsmusik till scenerna från hamnmiljön är målande i sin avsiktliga maskinmässighet och pigg och hurtig i avsnitten från sjömanskrogen, för att inte tala om sångerna på frälsningsarmen, där melodiken träffat de rätta tongångarna."

"Edvin Laineen ohjauksen parhaimpia puolia on henkilöohjaus", kiitti T. A. "Hänen elokuvissaan ihmiset ovat luonnollisia ja ilmeilevät uskottavasti ja yleensä pukeutuvat ja oleilevat arkisen elämän merkeissä." Laineen itsensä koettiin näyttelevän "jäyhin vedoin" (M. T-nen), "tukevaan tapaansa" (P. T-vi) ja "tavanomaisella rehdillä ja vakuuttavalla tyylillään" (T. A.), mutta päähuomion vei ensikertalainen lapsinäyttelijä Veli-Matti, "ilmeinen lahjakkuus" (S. S.), joka "yllätti katsomon vapautuneella ja luontevalla osasuorituksellaan" (M. T-nen). T. A.:n mukaan hän oli "oikea löytö, toinen Heimo Haitto, voi sanoa, tai jopa suorastaan voisi häntä nimittää Chaplinin pojaksi, kun hän kiertelee ryysyisissä vaatteissaan sataman seutuvilla".

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Taustaa
Edvin Laineen kolmas ohjaustyö Nokea ja kultaa perustui Toivo Kauppisen alkuperäisaiheeseen, josta Olavi Vesistö (Veistäjä) teki kuvauskäsikirjoituksen. Miespääosan ohjaaja varasi itselleen, naispääosaan kiinnitettiin Ansa Ikonen. Ensikertalaisena lapsinäyttelijänä nähtiin 10-vuotias tamperelainen Veli-Matti Kaitala (1935 - 1978). Hänet löydettiin sanomalehti-ilmoituksella kaikkiaan 250 tarjokkaan joukosta. Veli-Matti esiintyi vuosina 1945 - 1949 kuudessa elokuvassa ja 20-vuotiaana nuorukaisena Tuntemattoman sotilaan Hauhiana 1955.

Toisena ensikertalaisena esiintyi 9-vuotias Pikku Ritva, oikealta nimeltään Ritva Mirjami Åberg. Vuosina 1947 - 1949 hänet nähtiin vielä Ritva-Leenan nimellä neljässä muussa elokuvassa: Pikku-Matti maailmalla, Onnen-Pekka, Prinsessa Ruusunen ja Aaltoska orkaniseeraa. Myös Edvin Laineen nuoremmalle veljelle Aarnelle (1916 - 1990) järjestyi tässä elokuvassa ensimmäinen elokuvarooli. Ruotu-Roopen rooliin ajateltiin aluksi Kalle Viherpuuta. Nokea ja kultaa oli ensimmäinen elokuva, jossa Eeva-Kaarina Volanen oli mukana - leikkausvaiheessa hänen avustajantehtävänsä jätettiin kuitenkin pois.

Nokea ja kultaa saatiin kaupaksi Ruotsiin ja Tanskaan. Suomessa elokuvan yleisömenestys jäi Helsingissä vuoden keskitasoa huonommaksi, mutta menestyi muissa suurissa kaupungeissa tuntuvasti paremmin. Raakafilmipulan vuoksi Suomen Filmiteollisuus pystyi tekemään elokuvasta vain viisi esityskopiota.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Musiikki
1. "On yö, sydän kiihkeästi lyö - -"
Säv. ja san. Heikki Aaltoila
1) Es. Enni Rekola ja "satamakapakan asiakkaat", laulu sekä harmonikan ja balalaikan soittaja (playback, harmonikan, balalaikan ja Helsingin Teatteriorkesterin soitinryhmän säestys) 1' 45".
2) Es. Hannes Veivo ja "juopuneet miehet", laulu (playback, harmonikan, balalaikan ja Helsingin Teatteriorkesterin soitinryhmän säestys), 0' 35".


2. Valssi 1
Säv. Heikki Aaltoila
Es. harmonikansoittaja (playback ja off), 3' 45


3. Polkka
Säv. Heikki Aaltoila
Harmonikka (off), 0' 45


4. Valssi 2
Säv. Heikki Aaltoila
Harmonikka, balalaikka ja Helsingin Teatteriorkesterin soitinryhmä (off), 1' 30".


5. "Merimieslaulu" ("Kyllä merimies kuin merimies on ihmeitä nähnyt - -")
Säv. ja san. Heikki Aaltoila
Es. Einari Ketola ja "satamakapakan asiakkaat", laulu (playback, harmonikan ja Helsingin Teatteriorkesterin soitinryhmän säestys), 2' 00".


6. "Pelastusarmeijalaisten laulu 1" ("- tuolla ylhäällä taivahan Herran, kukin meistä sen kohdata saa - -")
Säv. ja san. Heikki Aaltoila
Es. "Pelastusarmeijan kitarakuoro", laulu ja soitto, sekä "kokousväki", laulu (playback, sekakuoro ja Helsingin Teatteriorkesterin kitara- ja puhallinryhmä), 0' 35".


7. "Pelastusarmeijalaisten laulu 2" ("- siellä veden virran laineet ne loisteensa hopeaisen luo - -")
Säv. ja san. Heikki Aaltoila
1) Es. Edvin Laine, Veli-Matti ja "kokousväki", laulu (playback, Edvin Laine, Veli-Matti ja sekakuoro, laulu, sekä Helsingin Teatteriorkesterin kitara- ja puhallinryhmä), 1' 00".
2) "Pelastusarmeijan kitarakuoro" (off, sekakuoro ja Helsingin Teatteriorkesterin kitara- ja puhallinryhmä), 0' 30".


8. "Pelastusarmeijalaisten laulu 3" ("Herran vainioilla työtä riittää, kellä siihen on kutsumus - -")
Säv. ja san. Heikki Aaltoila
Es. Ansa Ikonen, laulu ja kitara, Arvi Tuomi, laulu ja harmonikka, "kokousväki", laulu sekä "Pelastusarmeijan kitarakuoro ja orkesteri", laulu ja soitto (playback, Ansa Ikonen ja tunnistamaton miesääni, laulu, sekakuoro ja Helsingin Teatteriorkesterin kitara- ja puhallinryhmä), 1' 15".

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
2116
Tarkastuspäivä
19.10.1945
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2400 m
Veroluokka
25 %
Ikäraja
S
Osia
5
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastuspäivä
01.02.1950
Veroluokka
VV
Ikäraja
S
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
01.02.2013
Kesto/leikattu
01:26:04
Ikäraja
7
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
88 min