Vastamyrkky

"Vastamyrkky" (rinnakkaisnimi)
Motgift (ruotsinkielinen nimi)
The Antidote (englanninkielinen käännösnimi)
Le Contre-poison (ranskankielinen käännösnimi)
Gegengift (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko kuvauspaikkoja mm. Espoossa, Kauniaisissa tai Helsingissä? Tunnistatko esiintyjiä tai tekijöitä?

Vastamyrkky

Yrjö Haapasen ohjaama ja nimimerkki Vahan (Valentin Vaala, Yrjö Haapanen) käsikirjoittama draama Vastamyrkky (1945) pohjautuu Hella Wuolijoen näytelmään. Tohtori Kaarina Sarkalahti (Liisa Nevalainen) jättää lupaavan uransa kirurgina ja palaa hämäläisen kotipitäjänsä kunnanlääkäriksi. Hän valittaa paikallisen tehdaslaitoksen puutteellisista suojelulaitteista, jotka aiheuttavat paljon tapaturmia. Pitäjään tarvitaan myös sairaala, jonka rahoittamiseen konkurssin partaalla oleva yritys ei ole halukas osallistumaan. Pankinjohtaja Magnus Varanko (Sasu Haapanen) rakastuu Kaarinaan ja asettuu puoltamaan tämän sairaalasuunnitelmia tehtaan johtokunnassa.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
K16
Näyttelijät
Henkilö Liisa Nevalainen , lääket. ja kir. tohtori Kaarina Sarkalahti
Henkilö Sasu Haapanen , pankinjohtaja Magnus Varanko
Henkilö Ulla Saarno , rouva Vilma Varanko
Henkilö Laila Rihte , rouva Anna Norenius
Henkilö Kerttu Salmi , Kaisa, Tuovilan majatalon emäntä
Henkilö Irene Uski , konttoristi Elsa Sarkalahti, Kaarinan sisar
Henkilö Irja Kuusla , Katri, tohtorin palvelijatar
Henkilö Ossi Korhonen , tehtaanjohtaja, insinööri Heikki Norenius
Henkilö Paavo Jännes , professori Mikko Warén
Henkilö Yrjö Kostermaa , kartanonomistaja, tuomari Arvi Katra
Henkilö Arvo Lehesmaa , konttoripäällikkö Kerranen
Henkilö Kaarlo Saarnio , Kaarinan ja Elsan isä
Henkilö Aku Peltonen , Akusti Lehtinen, tohtorin autonkuljettaja
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Lauri Kyöstilä , kunnanlautakunnan puheenjohtaja
Henkilö Otto Noro , kauppias Kinkko
Henkilö Aku Käyhkö , vuorineuvos / kauppaneuvos
Henkilö Väinö Hartonen , paarinkantaja
Henkilö Hilly Lindqvist , mökin mummo
Henkilö Varma Lahtinen , Noreniusten sisäkkö
Tekijät
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1945
Alkuperäisteos
Tervapää, Juhani (Hella Wuolijoki): Vastamyrkky. Jyväskylä: Gummerus, 1939. (näytelmä, kantaesitys: Helsingin Kansanteatteri 11.10.1939)
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
30.09.1945
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Rea, Tuulensuu
Filmikopioiden määrä
4
Muut näytökset
  • 07.10.1945 Turku: Bio-Bio, Pallas ensi-iltakierros
  • 21.10.1945 Tampere: Hällä ensi-iltakierros
  • 27.10.1945 Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
  • 18.11.1945 Jyväskylä: Suomi-Elo; Pori: Sampo ensi-iltakierros
  • 24.11.1945 Oulu: Kiistola ensi-iltakierros
  • 25.11.1945 Kuopio: Kuvakukko ensi-iltakierros
  • 09.12.1945 Lahti: Häme ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 16.10.1965 MTV1 Katsojia: 820 000
Kuvauspaikat
Studiot
Helsinki: Oy Fenno-Filmin studio Pieni Roobertinkatu 12-14

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Kuvausaika
Kesä 1945
Sisältöseloste
Tohtori Kaarina Sarkalahti jättää lupaavan uransa kirurgina ja palaa hämäläisen kotipitäjänsä kunnanlääkäriksi. Hänen esimiehensä professori Warén sanoo menettävänsä parhaan assistenttinsa; hyvästellessään professori tunnustaa rakastavansa Kaarinaa ja olevansa morfinisti: "Apua ei ole." Myöhemmin Kaarina lukee järkyttyneenä lehtiuutisen professorin kuolemasta.

Uudessa työssään Kaarina joutuu heti vastakkain paikallisen tehdaslaitoksen johdon kanssa. Hän valittaa tehtaan huonoista työolosuhteista ja puutteellisista suojelulaitteista, jotka aiheuttavat paljon tapaturmia. Pitäjään tarvitaan sairaala, mutta tehdas on konkurssin partaalla eikä ole halukas maksamaan toista puolta kustannuksista.

Pankinjohtaja Magnus Varanko saapuu Helsingistä neuvottelemaan tehtaan kohtalosta, mukanaan vaimonsa Vilma, jonka rakastaja, tuomari Katra, asuu lähistöllä sijaitsevassa kartanossaan. Kesken kokouksen Kaarina joutuu järjestämään leikkauksen tehtaan eräässä konttorihuoneessa ja keskeyttää Vilman puhelun ompelijattarelle Helsinkiin tilatakseen apteekista lääkkeitä. Kaarina haluaa selittää sairaalan tarpeen Varangolle, mutta tämä ei ehdi tavata Kaarinaa eikä ota vastaan tämän puhelua. Vastoin Varangon jyrkkää kieltoa Vilma lähtee illaksi Katran kartanoon jättäen sanan, että miehen on autollaan haettava hänet sieltä.

Varanko pääsee viimein matkaan, samaan aikaan Kaarina ja hänen autonkuljettajansa ovat palaamassa sairaskäynniltä. Pimeällä tiellä autot ajavat yhteen: Varanko ja Kaarina joutuvat turvautumaan läheiseen kestikievariin, jonka kuuro emäntä luulee heitä aviopariksi ja sijoittaa heidät yhdessä ainoaan vapaaseen huoneeseen. Illan mittaan Varanko ja Kaarina ryhtyvät juttelemaan ja jäykkä tilanne lientyy ukonilman myötävaikutuksella siihen pisteeseen, että mies suutelee Kaarinaa: "On vain me kaksi, mies ja nainen", Varanko sanoo ihaillessaan myrskysäätä avoimen ikkunan edessä.

Varanko avautuu kertomaan Kaarinalle aviokriisistään ja kutsuu hänet Helsinkiin rakastajattarekseen. Kaarina kieltäytyy tyytymästä "vastamyrkyn" osaan. Miehen tunteet viilenevät, kun hän saa Kaarinan matkalaukun osoitelapusta selville naisen nimen ja ammatin, ja epäilee tämän käytöstä vain juoneksi sairaalan hyväksi. Varanko peruu ehdotuksensa, jolloin Kaarina kurillaan ehdottaa yhden yön suhdetta, minkä mies torjuu loukkaantuneena. Kaarinan auto korjataan kuntoon, mutta hän ottaa kyydin kuorma-autossa ja jättää autonsa Varangolle, joka kartanon sijasta suuntaa sen Helsinkiin.

Tehtaanjohtaja Noreniuksen vaimon Annan syntymäpäiväjuhlassa Varanko ja Kaarina kohtaavat jälleen. He muistelevat kievarikohtausta ja mies teeskentelee tunnistaneensa Kaarinan heti alusta lähtien. Kaarina puolestaan sanoo näytelleensä koko ajan: "Kaikki oli leikkiä vain, mitään ei tapahtunut." Kaarinan joutuessa lähtemään kesken juhlan sairaskäynnille Varanko selvittää välinsä Katran kanssa, kysyy miehen aikeita ja antaa siunauksensa Vilman ja miehen liitolle. Kievarin emäntä ilmestyy paikalle palauttaakseen Kaarinan unohtaman käsilaukun: Varanko ei salaa epäluuloiselta Vilmalta, että hän viettänyt yön toisen naisen kanssa. Loukkaantunut Vilma lähtee Katran mukaan. Kun Kaarina palaa, Varanko kertoo tunnustuksestaan: Kaarina ei kuitenkaan antaudu kahdenkeskiseen keskusteluun, vaan hyvästiksi läimäyttää miestä korvalle.

Tehtaan johtokunnan kokouksessa Varanko asettuu puoltamaan Kaarinan sairaalasuunnitelmaa: kun pankki on hankkeen takana, kukaan ei enää vastusta sitä. Kaarina on voitonriemuinen, mutta yksityisesti hän ei suostu tapaamaan Varankoa: ei ota vastaan miehen puheluita eikä vastaa kirjeisiin. Turhien yritysten jälkeen mies ilmestyy Kaarinan vastaanotolle ja hankkiutuu potilaista eroon antamalla heille rahaa lääkkeisiin ja lähettämällä heidät apteekkiin. Kun Kaarina saapuu ja tapaa Varangon kahden kesken, mies kosii ja tarjoaa rahansa lääketieteen käyttöön. Kaarina kieltäytyy rahasta ja sanoo haluavansa jatkaa työtään itsenäisenä naisena. "Joko kaduttaa?", Kaarina kysyy joutuessaan lähtemään hoitamaan tehtaalla sattunutta onnettomuutta. "Tuota minun täytyy sietää elämäni loppuun", mies vastaa ja saa Kaarinalta luvan tulla mukaan.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Uusien yrittäjien Wuolijoki-elokuva sai kriittisen myötämielisen vastaanoton. P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 2.10.1945) koki sen olevan "kerronnaltaan enemmän filmiä kuin useimmat meikäläiset ensiyritykset" ja jatkoi: "Juuri nimenomaan uuden yhtiön Filmitaito Oy:n ensimmäisenä aikaansaannoksena ja Yrjö Haapasen ensimmäisenä ohjaustyönä se kyllä onkin varsin laatuunkäypä. Siinä on paikoin vauhtia hyvinkin ja kautta linjan kohtuullisesti, mitään ensiyrityksille tyypillisiä mahdottomuuksia ei pistä silmään ja vahvana plussana on muutaman näyttelijätyön pätevyys."

Monet arvostelijat pohtivat teatterin painolastia ja sovituksen linjaa. "Nyt se on kerta kaikkiaan aivan liiaksi filmattua teatteria pitkine kaksinpuheluineen ja vähäisine toimintoineen", katsoi T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 2.10.1945). "Se on vahinko, sillä sen otollisempaa aihetta kuvata tehdastyöläisten oloja ja elämää kuin Vastamyrkyssä ei hevillä saa toista. Elokuvan yhteiskunnallinen opetus olisi silloin tapahtunut kuvan välityksellä eikä puhutun sanan avulla." "Mutta sitä ei voi kieltää", tunnusti kriitikko, "etteikö se ole tehty vauhdikkaasti. Elokuvaohjaajana ensi kertaa kokeileva Yrjö Haapanen on siinä mielessä onnistuneesti karttanut kaiken pitkäveteisyyden vaaran, ja se on jo paljon."

Myös S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 2.10.1945) piti elokuvaa "filmattuna keskustelunäytelmänä" ja kirjoitti: "Teatterin lavalta jaksaa katsoja erinomaisesti kuunnella vuorosanoja, varsinkin kun ne todella räiskyvät nokkelina kuten Vastamyrkyssä on laita. Mutta filmiltä odottaisi jotakin muuta [- -]. Nyt filmissä puhutaan tavattomasti, kamera siirtyy henkilöstä toiseen ja niin kauan kuin pysytään näytelmän alkuperäisissä repliikeissä, niitä jaksaa kyllä seurata, mutta ilmeisesti näytelmän tekijä ei ole päässyt valvomaan, että kaikki vuorosanat olisivat samalla tasolla. Skenaristi on nimittäin päässyt pistämään väliin omia selventäviä repliikkejään, jotka eivät ole kaikkein onnistuneimpia."

"Käsittääksemme elokuvatuottajien tulisi pyrkiä vähitellen noudattamaan jotakin kiinteätä linjaa elokuvan juonta sommitellessaan", pohti puolestaan L. S. (Leo Schulgin, Ilta-Sanomat 5.10.1945). "Jos Vastamyrkky olisi elokuvana joko kirpeä yhteiskunnallinen julistuselokuva tai päinvastoin pelkkä kevyt komedia, olisi se ehdottomasti voittanut. Nykyisellään se on sekoitus kumpaakin eikä sitä voi ottaa vakavalta kannalta. Väliin väläytetään 'vuolijokimaisen' nasevissa repliikeissä yhteiskunnallisia epäkohtia, vuoroin kehitellään puhtaasti salonkinäytelmän juonta, joten kokonaisuus jää, kuten sanonta kuuluu, vaille päätä ja häntää [- -]."

"Vastamyrkky on varsin hauska elokuvana, oikeastaan hauskempi kuin puhenäyttämöllä", koki taas Y. V. (Kansan Lehti 25.10.1945), "sillä käsikirjoituksen laatija on kekseliäästi sovittanut siihen uusia kohtauksia [- -]. Tosin ohjaaja Yrjö Haapanen ei ole kaikistellen voinut välttää jonkinlaista valokuvatun teatterin tuntua, mutta siitä huolimatta elokuva sujuu vauhdikkaasti pitäen katsojan koko ajan mukana."

Liisa Nevalainen ja Sasu Haapanen saivat kiitosta näyttelijäsuorituksistaan. Heidän "nasevaa ja luonnollista keskusteluaan on todella nautinto kuulla", kiitti Y. V. "Erityisesti on Liisa Nevalainen miellyttävä myös filmituttavuutena", kirjoitti P. Ta-vi. "Hänen kunnanlääkärinsä on asiallinen, kypsä nainen, jonka oikeaan ryhdikkyyteen uskoo ja jota valaisee sama vapaa ja rauhallinen myönteisyys, joka Liisa Nevalaiselle on ominainen näyttämölläkin. Sasu Haapanen [- -] elämäntuntoihin avautuvana miehenä suorittaa tämän muutoksen hyvin taitavasti. Hän myös saa tähän käsikirjoituksessa varsin heikosti muotoiltuun osaan jopa hivenen leikillisyyttä ja varsin suomalaista miehekkyyttä."

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Taustaa
Vastamyrkky (1945) perustui Hella Wuolijoen Juhani Tervapään salanimellä kirjoittamaan 3-näytöksiseen "kilttiin komediaan", jonka kantaesitys oli Helsingin Kansanteatterissa 11.10.1939. Teatterissa tohtoria esitti Vappu Elo, pankinjohtajaa Arvi Tuomi, hänen vaimoaan Sylvi Palo, insinööriä Kaarlo Kytö, hänen vaimoaan Eine Laine, Arvi Katraa Leo Lähteenmäki ja majatalon muoria Elsa Rantalainen. Muissa rooleissa nähtiin Matti Aulos, Anni Hämäläinen ja Evald Terho. Yleisradio lähetti Vastamyrkyn kuunnelmasovituksena elokuussa 1945.

Elokuvasovituksen näytelmästä ohjasi ensikertalainen Yrjö Haapanen (1907 - 1982), joka oli ollut Suomi-Filmin palveluksessa vuodesta 1935 laboratorio- ja leikkaajantehtävissä. Nyt hän irtautui Suomi-Filmistä uuden yhtiön, Filmitaito Oy:n, toimitusjohtajaksi ja ohjaajaksi, päärahoittajanaan liikemies Viljo Ståhlhammar. Yhtiön ensimmäisen elokuvan yhteydessä haluttiin hyödyntää muuttuneiden poliittisten suhdanteiden myötä aallonharjalle nousseen Hella Wuolijoen uutta suosiota.

Käsikirjoituksen Haapanen teki Valentin Vaalan kanssa, yhteistä nimimerkkiä Vaha käyttäen. Käsikirjoituksen ulkoasu noudattaa yleisestä käytännöstä poikkeavaa Vaalan tyyliä: repliikit sivun vasemmalla, kuvaselitykset oikealla puolella. Näytelmän ensimmäinen näytös tapahtuu Kallahden tehtaiden pääkonttorissa, toinen Alakylän kestikievarissa saman päivän iltana ja kolmas insinööri Noreniuksen asunnossa seuraavana iltana. Käsikirjoittajat ovat säilyttäneet aikadimension samana, mutta lisänneet ja siirtäneet tapahtumia mm. sairaalaan, tohtorin vastaanotolle, Koivulahden kartanoon ja sahalaitokselle. Alakylän kestikievari muutettiin Tuovilan kestikievariksi. Elokuvan alkuun lisättiin professori Mikko Warén, joka näytelmässä mainitaan vain ohimennen.

Miespääosaan ohjaaja kiinnitti veljensä, näyttelijä Sasu Haapasen. Naispääosassa nähtiin Liisa Nevalainen ensimmäisessä suuressa valkokangastehtävässään. Ulla Saarno oli aikaisemmin esiintynyt Suomen Filmiteollisuuden elokuvissa Ulla Ilonan ja Fenno-Filmin elokuvissa Ulla Polvianderin nimellä.

Hella Wuolijoen sukunimi on elokuvan alkuteksteissä virheellisessä muodossa Vuolijoki ja Kaarlo Saarnion etunimi muodossa Kallu. Ama Jokisesta käytetään hänen virallista nimeään Armas Jokinen.

Leikkausvaiheessa on jätetty pois käsikirjoituksen jakso, joka liittyy sahalla tapahtuvaan onnettomuuteen.

Vastamyrkyn yleisömenestys oli suurimpien kaupunkien teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden viidenneksi heikoin. Filmitaidon ja Yrjö Haapasen seuraava elokuva, komedia Naimisiin päiväksi, sai ensi-iltansa vuoden 1946 alussa. Elokuva jäi kummankin viimeiseksi.

Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kokoelmissa ei ole elokuvan julistetta.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Musiikki
1. Alkumusiikki
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 30" (1' 50").


2. Morfiiniteema
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 55".


3. Junakuvat
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 35".


4. Saha
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 10".


5. Warénin kuolinilmoitus
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 20".


6. Automatka
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 50".


7. Sahalla. Leikkaus konttorissa
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 55" (1' 35").


8. Ukonilma
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 25".


9. Yhteenajo
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 35".


10. Marssi sateessa
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 40".


11. Majatalo I
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 2' 40".


12. Majatalo II
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 45".


13. Majatalo III
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 1' 30".


14. Valssi
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 45".


15. Kuistilla
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 45".


16. Pankinjohtaja ja tohtori keskustelevat
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 2' 20".


17. Korvapuusti
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 20".


18. Finale/Loppusoitto
Säv. Väinö Haapalainen
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 6' 30" (6' 40").

Huomautuksia:
Suluissa on partituuriin merkityt kestot, jos ne selvästi poikkeavat käytettävissä olleen elokuvakopion kestoista.

Morfiiniteema (nro 2) sisältyy myös Warénin kuolinilmoitukseen (nro 5), Saha (nro 4) Sahalla.

Leikkaus konttorissa jaksoon (nro 7), Kuistilla -jaksossa (nro 15) on muutamia tahteja sävellyksestä Ukonilma (nro 8).

Pankinjohtaja ja tohtori keskustelevat (nro 16) on toisin toteema sävellyksestä Majatalo II (nro 12).

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
2102
Tarkastuspäivä
27.09.1945
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2300 m
Kesto/leikattu
84 min
Veroluokka
25 %
Ikäraja
K16
Osia
4
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, YN-menetelmä
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
84 min
Kieli (VOD)
suomi