Matkalla seikkailuun

Biljett till äventyret (ruotsinkielinen nimi)
On the Way to Adventure (englanninkielinen käännösnimi)
Sur le chemin de l'aventure (ranskankielinen käännösnimi)
Auf dem Wege ins Abenteur (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko lähinnä Helsingissä kuvatun elokuvan esiintyjiä ja tekijöitä? Tiedätkö mitä roolia näytteli näyttelijäluettelossa mainittu Eka-Ramo?

Matkalla seikkailuun

Yrjö Nortan ohjaama ja Gösta Rodinin käsikirjoittama jännityskomedia Matkalla seikkailuun (1945) toteutettiin Fenno-Filmin ja ruotsalaisen Hamberg-Studion yhteistyönä. Säntillinen kirjanpitäjä Fredrik Lehtonen (Aku Korhonen) joutuu seikkailuun, kun pikkukaupungin tehtaan johtaja Suurkari (Yrjö Tuominen) lähettää hänet Helsinkiin tilintarkastuksen ajaksi. Suurkarin sihteeri ja rakastajatar Vera (Assi Raine) pyytää veljeään Mannea (Eero Leväluoma) varastamaan Lehtosen salkun, jota havittelee myös salaperäinen Werner (Ensio Jouko). Laboratorioassistentti Inkeri Korte (Sirkka Sipilä) ja konttoristi Pertti Alkio (Esko Saha) auttavat kiipeliin joutuvaa Lehtosta, jonka salkussa on tohtori Hellnerin (Jorma Nortimo) keksimä hormonivalmiste. Rodin ohjasi Suomessa elokuvasta ruotsalaisen version Biljett till äventyret (1945).

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Henkilö Aku Korhonen , kirjanpitäjä Fredrik Lehtonen
Henkilö Sirkka Sipilä , laboratorioassistentti Inkeri Korte
Henkilö Esko Saha , konttoristi Pertti Alkio
Henkilö Assi Raine , konttoristi Vera Mäki
Henkilö Yrjö Tuominen , johtaja Robert Suurkari
Henkilö Jorma Nortimo , tohtori Kristian Hellner
Henkilö Eero Leväluoma , Manne Mäki, Veran veli
Henkilö Ensio Jouko , Werner
Henkilö Elsa Turakainen , keskusneiti Lehtonen, Fredrikin sisar
Henkilö Matti Aulos , komisario
Henkilö Aate Kähkönen , silmälasipäinen hotellin pikkolo
Henkilö Ossi Korhonen , konttoristi
Henkilö Lauri Kyöstilä , tilintarkastaja Strömberg
Henkilö Eka-Ramo , tunnistamaton rooli
Henkilö Aatu Talanne , hotelli Standardin portieeri
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Reino Hirviseppä , kertoja
Henkilö Emil Vinermo , asemamies
Tekijät
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
1 896 268 mk
Julkaistu
1945
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
02.09.1945
Ensi-iltapaikat
Jyväskylä: Elohuvi, Suomi-Elo
Kuopio: Kuvakukko
Filmikopioiden määrä
6
Muut näytökset
  • 16.09.1945 Helsinki: Bio-Bio, Rex; Pori: Sampo ensi-iltakierros
  • 23.09.1945 Tampere: Maxim; Turku: Kino-Palatsi ensi-iltakierros
  • 21.10.1945 Oulu: Hovi ensi-iltakierros
  • 28.10.1945 Lahti: Ilves ensi-iltakierros
  • 30.12.1945 Vaasa: Scala ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 23.04.1959 STV
  • 05.07.2013 YLE TV1
  • 03.09.2015 YLE TV1
  • 29.12.2016 Yle TV1
  • 21.09.2017 Yle TV1
  • 27.05.2019 YLE TV1
  • 21.01.2022 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Pori: panoraama kaupungin keskustan yli (Metsälahti)

Helsinki: Rautatientori, rautatieaseman matkustajalaiturit, Merikatu / Kapteeninkatu (kahvilan edusta)

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Studiot
Helsinki: Fenno-Filmin studio, SF-hallit

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Kuvausaika
Toukokuu - kesä 1945
Sisältöseloste
Kertoja esittelee Metsälahden pienen ja rauhallisen maaseutukaupungin, jossa sijaitsee Suomalais-Ruotsalainen Kemiallinen Oy. Tehtaan johtaja Suurkari kuulee kemistiltään, tohtori Hellneriltä, että tämä on onnistunut kokeiluissaan valmistamaan elämää pidentävää uutta hormonia. Hellner ei luota johtajaan ja pelkää keksinnön joutuvan voitontavoittelijoiden käsiin; hajamielisyydessään hän kuitenkin unohtaa toisen pullon valmistetta työpöydälleen.

Suurkari on käyttänyt yksityistiliään keksinnön kehittelyyn aikoen siirtää kustannukset liikkeen tilille, jos kokeet onnistuvat. Ylimääräinen tilintarkastus uhkaa hänen suunnitelmiaan. Johtajalla on suhde sihteeriinsä Vera Mäkeen, joka kokee itsensä laiminlyödyksi, kun johtajan mielenkiinto näyttää suuntautuvan Hellnerin assistetti Inkeri Kortteeseen, jota myös nuori konttoristi Pertti Alkio turhaan kosiskelee. Suurkari kutsuu puheilleen kirjanpitäjä Fredrik Lehtosen, joka on kuuluisa säntillisyydestään ja luotettavuudestaan: johtaja ylistää hänen hyveitään, antaa hänelle palkankorotuksen ja määrää hänet työmatkalle Helsinkiin vannottaen, että asia on pidettävä kaikilta muilta salassa.

Illalla Suurkari ottaa jotakin kassakaapista ja hakee Lehtosen tämän asunnon edestä; johtajaa vakoileva Vera näkee molemmat tapaukset, jälkimmäisen todistaa myös Pertti, joka saatettuaan Inkerin kotiin on turhaan yrittänyt päästä pelaamaan sakkia Lehtosen luokse. Suurkari ajaa Lehtosen seuraavalle asemalle, jotta tämä pääsisi huomaamatta junaan, ja antaa ohjeet: Lehtosen on odotettava hotelli Standardissa määräyksiä eikä hän saa avata johtajan mukaan antamaa salkkua. Samana yönä Veran veli Manne soittaa Helsingistä ja Vera pyytää veljeään varjostamaan Lehtosta ja anastamaan salkun.

Aamulla konttorissa ihmetellään Lehtosen poissaoloa, kun ylimääräinen tilintarkastus alkaa. Kassakirja on kateissa ja tilintarkastaja haluaa kutsua poliisin, mutta Suurkari saa asian lykätyksi seuraavaan päivään. Pertti kertoo keskusneidille, Lehtosen sisarelle, nähneensä, että Lehtonen lähti Hellnerin autolla. Yhdessä he kuuntelevat, kun Hellner saa puhelun Helsingistä ja pyytää soittajaa hankkimaan salkun Lehtoselta.

Tällä välin Lehtonen on saapunut hotelliin ja joutunut salkun osoitelapun mukaan kirjatuksi Suurkarin nimellä. Sekaannuksen vuoksi Manne ja hänen kumppaninsa eivät tavoita Lehtosta ja kutsuvat apuun Veran, joka matkustaa iltajunalla Helsinkiin selittäen asemalle osuvalle Pertille tätinsä sairastuneen. Samaan aikaan Inkeri löytää Hellnerin laboratoriosta tajuttomana, ruhjevamma takaraivossaan. Poliisin epäilykset kohdistuvat Perttiin, joka niin ikään on matkustanut Helsinkiin ja ilmestyy aamulla hotelliin samaan aikaan kuin Vera: "Tätini on sairastunut" hän heittää yllättyneelle tytölle.

Myös Suurkari matkustaa Helsinkiin ja osuu samaan vaunuosastoon kuin Inkeri, joka sanoo lähteneensä lomalle. Tällä välin Vera näyttää Pertille ja Lehtoselle sanomalehtiuutista Hellnerin tapauksesta: poliisi etsii kassanhoitajaa ja kahta konttoriapulaista. Miehet aikovat heti ilmoittautua poliisille, mutta Vera houkuttelee heidät mukaansa: salaperäisessä ikkunattomassa asunnossa Vera ja Manne vaativat salkkua, mutta sitä ei löydy miesten mukaansa ottamasta matkalaukusta. Pertti on taipuvinaan konnien tahtoon ja ryhtyy hieromaan kauppaa Mannen kanssa, samalla kun lukittuun huoneeseen jäänyt Lehtonen onnistuu murtautumaan ulos. Seuraa tappelu, jossa konnat nujerretaan ja lukitaan vuorostaan huoneeseen; kyynelehtivä Vera katuu ja saa miehiltä anteeksi.

Hotellissa Pertti ja Lehtonen ryhtyvät etsimään salkkua, joka löytyy nojatuolista. Heidät keskeyttää salaperäinen vieras, Hellnerille soittanut Werner, joka keksii piilopaikan ja pakottaa miehet avaamaan salkun. Sieltä löytyy kassakirja ja pullo hormonivalmistetta, jonka Pertti ehtii heittää pihalle niin että pullo särkyy - Wernerin tyytyväisyydeksi, sillä hän on vain halunnut varmistaa, että Suurkari ei käytä keksintöä yksityiseen voitontavoitteluun. Pertti ja Lehtonen etsivät samanlaisen pullon ja täyttävät sen puolukkamehulla.

Suurkari ilmestyy paikalle, ottaa salkun ja kertoo onnistuneensa siirtämään tilintarkastusta muutamalla päivällä. Samalla hän saa kaukopuhelun ja palaa kertomaan, että Hellner on kuollut - sydämen ylirasitukseen. Ruhjevamman takaraivoonsa Hellner oli saanut kaatuessaan. Tällä välin myös Inkeri on löytänyt tiensä hotellihuoneeseen: Suurkari antaa puolukkamehupullon Inkerille ja pyytää toimittamaan sen Valtion kemiallisen laboratorion analyysiin. Suurkarin lähdettyä Pertti ja Lehtonen luulevat pilanneensa johtajan rehelliset suunnitelmat, kunnes Inkeri paljastaa, että hänellä on hallussaan toinen pullo, jonka Hellner on antanut hänen säilytettäväkseen. Lehtonen riemastuu pysyessään yhä luotettavan miehen maineessa, Pertti ja Inkeri suutelevat verhon takana. "Nyt alkaa minun oma seikkailuni tämän myrkynsekoittajaenkelin kanssa", Pertti sanoo.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
"Oli hauska todeta, ettei Fenno-Filmi sentään pelkästään mene alaspäin", aloitti P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 19.9.1945) arvionsa. "Matkalla seikkailuun on melkoista ylläpitävämpi kuin yhtiön edelliset tuotteet. Sen jopa katselee kivuttomasti, väliin huvittuneenakin."

Varovaisen myötämielisiä olivat muutkin arvostelijat. "Aihe vaikuttaa hiukan etsityltä ja ohuelta", kirjoitti T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 17.9.1945), "mutta käsikirjoituksen tekijä Gösta Rodin on laittanut joitakin hauskoja vuorosanoja ja muutamia lystikkäitä tilanteita, jotka suuresti huvittivat yleisöä, varsinkin pientä väkeä. Elokuvan ohjaaja Yrjö Norta olisi kuitenkin saanut tehdä siitä hiukan vauhdikkaamman. Se kärsi nyt liian hitaasta temposta."

"Ohjauksen ansioksi saattaa mainita", kiitti puolestaan Kai (Uusi Suomi 18.9.1945), "että elokuvan aiheita on luontevasti käsitelty alusta loppuun - kuolleita kohtia ei filmissä ole. Menestyksestään elokuva saa kuitenkin ensisijassa kiittää näyttelijöitään, joitten ansiosta siitä heikohkosta käsikirjoituksesta huolimatta on saatu aikaan iloinen puolentoistatunnin hupailu."

Hans Kutterin (Nya Pressen 18.9.1945) asenne oli kaksijakoinen: "Biljett till äventyret är knappast värd biljettpriset. Den är hjälplös, så valhänt och barnslig att man rentav inte orkar bli arg. Det blir nämligen ganska snart klar att äventyret [- -] inte alls är tänkt som underhållning för fullvuxna, utan enbart för barn, och när åskådaren kommit så långt, och det är ungefär efter en timme, skrattar han också med tioåringarna åt Aku Korhonens komiska krumelurer."

Juuri Aku Korhonen nähtiin kernaasti "elokuvan kaiken toiminnan koossapitävänä voimana" (Kai). "Hänen pikkuvirkamiehensä oli niin osuvasti toteutettu ja sellaisella ymmärtämyksellä nähty", kiitti E. T. (Karjala 21.9.1945), "että kutsuvierasnäytännön yleisö puhkesi sellaisiin suosionosoituksiin, jollaisia meidän teattereissamme ei ole totuttu näkemään."

Osmo Osva (Mitä Nyt 16/1945) puuttui myös elokuvan musiikkiin: "En tiedä mitä musiikkimiehet sanovat sävelistä, joilla Tapio Ilomäki tiivistää elokuvan tunnelmia. Kuvien kanssa - ja sehän tässä yhteydessä on pääasia - ne tehostavat suorastaan yllättävän osuvasti elokuvan toimintaa, etenkin päähenkilön edesottamuksia. Yhdessä Aku Korhosen ja Esko Sahan kanssa Tapio Ilomäki ansaitsee ne sydämelliset suosionosoitukset, joita elokuvayleisö tälle filmille niin runsain mitoin antaa."

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Taustaa
Jännityskomedia Matkalla seikkailuun perustui ruotsalaisen skenaristin ja ohjaajan Gösta Rodinin alkuperäiskäsikirjoitukseen. Se kuvattiin Fenno-Filmin Pienen Roobertinkadun studiossa ja Suomen Filmiteollisuuden Liisankadun halleilla yhteistyössä ruotsalaisen Hamberg Studion kanssa siten, että Rodin toi mukanaan Helsinkiin raakafilmiä sekä ruotsin- että suomenkielistä versiota varten. Vastapalveluna Rodin sai lavastusrakennelmat ja studiotekniikan vapaasti käyttöönsä ja huolehti itse ruotsalaisen version ohjauksesta. Käsikirjoituksen suomensi ilmeisesti Yrjö Norta, joka myös ohjasi suomalaisen toisinnon. Ruotsalaisen version kuvasi Felix Forsman, suomalaisen Esko Töyri. Elokuvat äänitti Unto Suominen ja musiikin sävelsi Tapio Ilomäki. Päälavastajana molemmissa oli Karl Fager.

Rodinin version pääosissa nähtiin ruotsalaiset John Botvind, Marianne Aminoff ja Åke Engfeldt, Nortan sovituksessa Aku Korhonen, Sirkka Sipilä ja Esko Saha. Sivuosiin Rodin kiinnitti suomenruotsalaisia voimia, mm. Runar Schaumanin, Sven Relanderin, Ture Aran, Erik Frölingin ja Sven Ehrströmin.

Ensi-iltakierros alkoi Jyväskylästä ja Kuopiosta. Yleisömenestys oli suurimpien kaupunkien teatteriesityskertojen mukaan laskien jonkin verran vuoden keskitasoa heikompi. Voittoa elokuva kuitenkin tuotti 1 506 445 markkaa. Ruotsalainen versio Biljett till äventyret sai kantaesityksensä Örebrossa 21.7.1945. Tukholmassa elokuva nähtiin vasta lokakuussa 1951, silloin nimellä Botte i farten. Vaasassa esitettiin suomalaista versiota Scalassa vuosien 1945 - 1946 vaihteessa ja ruotsalaista puoli vuotta myöhemmin jo nimellä Botte i farten Kinemassa.

Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kokoelmissa on ruotsalaisen version käsikirjoitus Felix Forsmanin kappaleena, mutta ei suomalaista laitosta.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Musiikki
1. Fröhlicher Landmann / Iloinen maamies sarjasta Album für die Jugend / Albumi nuorisolle, opus 68 / 1 / 10
Säv. Robert Schumann, sov. Tapio Ilomäki
Orkesteri (off), yhdeksän kertaa, yht. 15' 15".


2. Kukkuu kukkuu
Säv. trad.
Es. Aku Korhonen, vihellys (100 %), 0' 15".

Huomautuksia:
Esko Saha viheltelee (100 %), 0' 05".

Yrjö Tuomisen saapuessa konttoriin taustamusiikissa soi valssiaihe (off), 0' 35".

Iloinen maamies on Pikkuinen maamies -nimisenä ja Jorma Panulan sovittamana lastenlaulusarjassa Pikku Tannin kevätlauluja äänikasetilla; Sympaali Oy 289, 1989.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
2085
Tarkastuspäivä
28.08.1945
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2600 m
Kesto/leikattu
94 min
Veroluokka
25 %
Ikäraja
S
Osia
5
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, YN-menetelmä
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
95 min
Kieli (VOD)
suomi