Kohtalo johtaa meitä

Ledda av ödet (ruotsinkielinen nimi)
Dolkmordet (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
Kohtalo johtaa sinua (työnimi)
Destiny Guides Our Way (englanninkielinen käännösnimi)
Le Destin nous guide (ranskankielinen käännösnimi)
Uns führt das Schicksal (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko esiintyjiä? Onko sinulla elokuvan valokuvamateriaalia?

Kohtalo johtaa meitä

Veikko Itkosen ohjaamassa ja käsikirjoittamassa jännityelokuvassa Kohtalo johtaa meitä (1945) rikas tyttö Sirkka Taikavuori (Eija Karipää) löytää pahan isäpuolensa (Ture Junttu) puukotettuna työhuoneesta ja tapaa keittiössä omin luvin aterioivan miehen. Tunkeutuja on köyhä muusikko Eino Lehtinen (Eino Katajavuori), joka suostuu hävittämään ruumiin. Murhasta epäiltynä Sirkka pakenee poliisia ulkomaille tehtailija Heikki Linnan (Uuno Laakso) kanssa. Kun hänet pidätetään Pariisissa ja passitetaan Suomeen kärsimään kahdeksan vuoden kuritushuonetuomiota, Eino ja Heikki ryhtyvät selvittämään asiaa.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
7
Näyttelijät
Henkilö Eija Karipää , Sirkka Taikavuori
Henkilö Eino Katajavuori , Eino Lehtinen, muusikko
Henkilö Uuno Laakso , tehtailija Heikki Linna
Henkilö Pentti Saares , Pentti Uolevi Helin
Henkilö Mirjami Kuosmanen , Mirjami
Henkilö Ture Junttu , Sirkan isäpuoli
Henkilö Annie Mörk , ennustajaeukko
Henkilö Yrjö Tuominen , tuomari
Henkilö Uuno Montonen , kapakan isäntä
Henkilö Vilho Siivola , poisleikattu rooli
Henkilö Pentti Viljanen , humalainen mies, Mirjamin asiakas
Henkilö Kauko Kokkonen , konstaapeli
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Viljo Immonen , kitaransoittaja
Henkilö Mario Sgobba , klarinetinsoittaja
Tekijät
Henkilö Veikko Itkonen , Ohjaaja
Henkilö Veikko Itkonen , käsikirjoitus
Henkilö Kalle Peronkoski , kuvaus
Henkilö Olavi Gunnari , kuvaus
Henkilö Heikki Aaltoila , musiikki
Henkilö Klaus Kalima , rakennelmat  (lavastus)
Henkilö Bure Litonius , puvustus  (Eija Karipään puvut)
Henkilö Rakel Linnanheimo , naamiointi
Henkilö Eino Katajavuori , ksylofonisoolot  (musiikin sävellys)
Henkilö Arvo Kuusla , järjestäjä
Henkilö Kosti Aaltonen , studiopäällikkö
Henkilö Jarl Peltonen , kampaukset
Henkilö Gunnar Juselius , kamera-assistentti
Yhteisö Suomi-Filmi Oy , levittäjä
Yhteisö Suomi-Filmi Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö Veikko Itkonen , tuottaja
Henkilö Veikko Itkonen , leikkaus
Henkilö Hugo Ranta , äänittäjä
Henkilö Pauli Huovila , valokuvat
Henkilö George de Godzinsky , musiikin sovitus  (ksylofonimusiikki)
Henkilö Viljo Immonen , muusikko  (kitara)
Henkilö Mario Sgobba , muusikko  (klarinetti)
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1945
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
20.05.1945
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Kino-Palatsi, Ritz
Filmikopioiden määrä
3 (arvio)
Muut näytökset
  • 05.08.1945 Oulu: Aula; Pori: Kino-Palatsi ensi-iltakierros
  • 19.08.1945 Jyväskylä: Elohuvi; Lahti: Ilves ensi-iltakierros
  • 22.09.1945 Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
  • 04.11.1945 Kuopio: Scala ensi-iltakierros
  • 13.01.1948 Tampere: Pirkka ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 27.01.1982 TV1 Katsojia: 1 532 000
  • 12.10.1994 TV1
  • 05.09.1998 YLE TV2
  • 31.07.2004 YLE TV2
  • 13.05.2006 YLE TV2
  • 10.03.2009 YLE TV2
  • 08.11.2012 YLE TV1
  • 07.11.2014 YLE TV1
  • 02.09.2015 YLE TV1
  • 19.01.2017 Yle TV1
  • 28.11.2018 Yle TV1
  • 12.11.2020 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: Villa Ensi Merikatu 23 (Sirkan ja hänen isäpuolensa asunto), rautatie Linnunlaulun kohdalla, ravintola Central Keskuskatu 6 (tanssiravintola), Helsingin keskusvankilan portti nyk. Ristikkotie 6 (vankilan edusta)

Valokuvina:
Unkari: yleisnäkymä Budapestista
Ranska: Pariisi: L'Arc de Triomphe (Riemukaari)

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Studiot
Helsinki: Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunnan talo Poli Lönnrotinkatu 29

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Kuvausaika
Talvi 1944 - kevät 1945
Sisältöseloste
Sirkka Taikavuori lähtee ystävättärensä kanssa tivoliin "päästäkseen irti kaikesta": isäpuolesta, rikkaasta kodista. Hän osuu ennustajan telttaan ja nainen kertoo: "Kohtalo johtaa sinua, menet itään tai länteen, se seuraa sinua. Vielä tänä iltana kuolema kulkee kanssasi, kahdesti se korjaa satoaan silmiesi edessä... Löytyy mies, joka uskoo sinuun ja nostaa sinut kärsimyksen kirkastamana."

Ulkopuolella Sirkka näkee kauhistuneena, miten eräs mies putoaa karusellista ja kuolee hänen silmiensä edessä. Sirkka pakenee ennustajaeukon ääntä ja merkitsevää katsetta kotiinsa, missä isäpuoli läksyttää häntä ulosmenosta. Mies tunnustaa rakastavansa Sirkkaa, joka syyttää miestä äitinsä kuolemasta ja lupaa kostaa. Sirkka ottaa pistoolin ja astuu isäpuolensa työhuoneeseen - löytääkseen miehen kuolleena kirjoituspöydän äärestä. Paniikissa hän syöksyy alakertaan - ja tapaa keittiössä omin lupinsa aterioivan vieraan miehen, joka sanoo olevansa "köyhä, nälkäinen ihminen". Sirkka päättää uskoutua tuntemattomalle, kertoo murhasta ja pyytää apua. He palaavat yhdessä työhuoneeseen ja huomaavat, että sana "puhelin" on kirjoitettu paperiarkille kuolleen miehen edessä olevalla koneella.

Sirkan pyynnöstä mies toimittaa ruumiin pois: kadulla hän kannattelee kuollutta kainalosta, onnistuu hämäämään paikalle osuvaa poliisia tekeytymällä humalaiseksi, saa ruumiin vuokraautoon ja kuljetetuksi radanvarteen; hän jättää miehen kiskoille junan yliajettavaksi. Käytyään kapakassa ryypyllä hän palaa murhataloon. Kauhukseen mies ja Sirkka pian löytävät ruumiin entiseltä paikaltaan, pakenevat ulos ja lupaavat luottaa toisiinsa huolimatta siitä että kumpikin epäilee toista murhaajaksi. He poikkeavat syömään samaan kapakkaan, jossa mies on käynyt aikaisemmin: isäntä näyttää heille aamun lehteä, jossa Sirkkaa etsitään isäpuolensa murhasta, ja kiristää Sirkalta rahaa. Poliisien parveillessa kaduilla mies vie Sirkan tuttavansa, maksullisena naisena työskentelevän Mirjamin asuntoon. Mirjami häätää ovella käyvät poliisit ja Sirkka nukahtaa miehen syliin.

Sirkka herää vasta iltapäivällä. Mirjami antaa hänelle vaatteita ja kertoo miehen olevan Eino, työtön musikantti. Sirkan jäädessä yksin asuntoon saapuu keski-ikäinen mies, joka esittäytyy tehtailija Linnaksi ja joka tunnistaa syyttömyyttään vakuuttavan Sirkan. Linna kertoo olevansa lähdössä ulkomaille ja kutsuu Sirkan mukaansa: epäröinnin jälkeen Sirkka katsoo sen parhaaksi vaihtoehdoksi ja suostuu. Portaissa he tapaavat Mirjamin ja Einon: Mirjami raivoaa menettäessään asiakkaan, Eino on allapäin, mutta Sirkan hartaasta vetoomuksesta hän lupaa odottaa ja olla unohtamatta.

Linna kuljettaa Sirkkaa ympäri Eurooppaa, mutta Budapestin, Nizzan ja Pariisin huvitukset tai miehen anteliaat lahjat eivät tuo unohdusta. Pariisissa poliisi ilmestyy hotellihuoneeseen ja tuo Suomen poliisin pidätysmääräyksen: Sirkka hyvästelee Linnan ja lähtee itkien. Oikeudenkäynnissä Sirkka tuomitaan kahdeksaksi vuodeksi kuritushuoneeseen huolimatta syyttömyyden vakuutuksistaan.

Suomeen palannut Linna uskoo Sirkan viattomuuteen ja etsii käsiinsä Einon, joka työskentelee ravintolamuusikkona. Linna pyytää Einoa muistelemaan murhayön yksityiskohtia ja toinen muistaa ihmetelleensä konekirjoitusliuskan "puhelin"-sanaa. Pöytään, jossa myös Mirjami istuu, tunkeutuu viereisestä seurueesta Heliniksi esittäytyvä mies, joka haluaa tarjota ja kutsuu toiset jatkoille kotiinsa - murhataloon, kuten osoittautuu. Helin kertoo murhatun miehen olleen velipuolensa ja perineensä tämän omaisuuden. Näyttelemällä murhan uhria samalla paikalla ja samassa asennossa Eino saa Helinin pelästymään ja paljastamaan itsensä: "puhelin" tarkoittaa P. U. Heliniä, joka on kertonut etunimiensä olevan Pekka Uolevi. Poliisi hälytetään paikalle ja murtunut Helin tunnustaa kaiken.

Takautumana nähdään mitä todella tapahtui: Murhailtana Helin on riidellyt velipuolensa kanssa, joka on kieltäytynyt antamasta hänelle rahaa. Helin päättää kostaa. Hän ottaa lähtiessään ulko-oven avaimen, näkee Sirkan saapuvan taloon, seuraa ja kuulee riidan, löytää hallin pöydältä tikarin, jolla hän pistää velipuolensa kuoliaaksi. Talon ulkopuolella hän näkee Einon menevän sisään avoimeksi jääneestä ovesta ja palaavan kohta ruumista kannatellen. Kun Helinin suunnitelma Sirkan lavastamisesta syylliseksi uhkaa näin raueta, hän seuraa Einoa vuokra-autolla, pelastaa ruumiin jäämästä junan alle kääntämällä vaihteen ja tuo ruumiin takaisin työhuoneeseen. Hän hävittää paperin, jonka Eino ja Sirkka ovat ehtineet nähdä, ja hälyttää poliisin paikalle.

Sirkka vapautuu ja kohtaa vankilan portilla Helinin, jota tuodaan paraikaa sisään. Kotona Sirkka totuttelee onnellisena vapauteensa, kiertää kaikki huoneet - ja löytää keittiöstä aterioivan Einon. Ensitapaamista mukaillen Sirkka komentaa kädet ylös ja kysyy: "Onko teillä aavistustakaan, mitä tässä talossa on tapahtunut?" "On", mies vastaa. Rakastuneesti he hymyilevät poski poskea vasten.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Tähtireportterien rinnakkaisuutuus kohtasi tylyn kritiikin. "Uuden yhtiön toinen tuote on vielä heikompi", kirjoitti T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 26.5.1945). "Tosin sen tavaton aihe on oikeastaan aika karmiva, mutta siitä ei vain ole osattu tehdä kunnon käsikirjoitusta. Se on aivan harvinaisen epäpsykologisesti ja epäloogillisesti käsitelty, mikä hävittää siitä kaiken ytimen. Ja ohjaus on myöskin heikko."

Jyrkkäsanainen oli myös P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 23.5.1945): "Toisen Filmi-Kuvan uutuuden Kohtalo johtaa meitä olisi mieluimmin suonut jäävän puuhakkaalta Veikko Itkoselta tekemättä. Varmaankin hän myös itse, vähän aikailtuaan, olisi havainnut tarinan [- -] räikeine mahdottomuuksineen, kaikkein simpeleimmän tosikertomuksen ilmeisimmäksi näytteeksi. Ohjaajanakaan hän ei nyt ole malttanut kiinnittää loogillisuuteen huomiota, vaan antaa kaiken mennä kameran läpi vertaansa vailla olevana epäjohdonmukaisuuksien, tolkuttomuuksien ja mauttomuuksien sarjana [- -].

"Yhtiön toinen elokuva Kohtalo johtaa meitä on edellistä paljon heikompi", ajatteli myös S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 23.5.1945). "Se on epäpsykologinen, ja mielikuvituksen loppuessa kesken, keinotekoisesti venytetty [- -]. Alkumetrit ovat lupaavia, loppuratkaisu ei myöskään hassumpi, mutta voimat eivät ole riittäneet ehyen kokonaisuuden aikaansaamiseen."

"Två förtjänster har Ledda av ödet", yritti H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 26.5.1945) löytää myönteistä näkökulmaa. "Ljudet är gott och filmen är bra fotograferad av Olavi Gunnari och Kalle Peronkoski. Men eljes är filmen ett pekoral i klass med Offer för sin kärlek och Sommarnattens hemlighet. Veikko Itkonen [- -] har tydligen överskattat sina talanger då han tog i tu med att regissera en kriminalfilm. Där räcker det nämligen inte bara till med begåvning och god vilja, skall man göra en något så när bra detektivfilm måste man suveränt behärska sitt yrke."

"Mielenkiintoisin tapaus koko elokuvassa oli Eino Katajavuoren myönteinen ensiesiintyminen", katsoi T. A. ja P. Ta-vi myötäili. "Mieluisin muistiinmerkintä tämän filmin kohdalla on luontevan ja miehekkään Eino Katajavuoren debyytti näyttelijänä". Samaa mieltä oli M-s (Ilta-Sanomat 22.5.1945): "Yksityisistä näyttelijöistä kiinnittyy huomio ennen kaikkea Eino Katajavuoreen, jota on pidettävä jo tämän näkemisen perusteella onnistuneena elokuvalöytönä. Hänen esiintymisensä on vapaata ja luontevaa, ja hänen kasvonsa osaavat usein ilmaista enemmän kuin sanat."

Uudessa Suomessa T. P. (30.5.1945) puuttui elokuvan musiikkiin: "Aaltoilan musiikilla on elokuvan tunnelman tehostajana hyvin tärkeä sija [- -]. Musiikkia kuullessa saattaa panna mielihyvin merkille, että Aaltoilalla on ollut käytettävissään tavallista suurempi orkesteri, joten musiikki soi täyteläisenä ja säveltäjä on saanut tilaisuuden monien hauskojen soittimellisten efektien toteuttamiseen. Näillä onkin tärkeä sija Aaltoilan musiikissa ja hän osoittaa monasti hyvinkin näppärää keksintää, jolta ei puutu rohkeita eikä omintakeisiakaan piirteitä. Itse kohtaloaihe on mieleenjäävä ja sen siirtäminen duuriin lopun vapautuneessa tunnelmassa on vaikuttava tehokeino."

Vuoden 1982 tv-ensiesityksen yhteydessä Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat 27.1.1982) tapaili yrityksen myönteisiä puolia: "Elokuvassa on hyvät väläyksensä, etenkin alussa ja lopussa, mutta kokonaisuuden jännitettä ei pääse syntymään [- -]. Kuitenkin elokuvasta paistaa tietty kunnianhimoisuus, tarve sanoa jotakin, kokeilla ilmaisukeinoja vaikkapa niiden itsensä vuoksi."

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Taustaa
Talven 1945 toisen näytelmäelokuvansa (työnimeltään Kohtalo johtaa sinua) Veikko Itkonen kirjoitti tunnistamattomaksi jääneen ulkomaisen aiheen pohjalta Eija Karipäätä silmälläpitäen: hänelle oli luvattu naispääosa Fenno-Filmin elokuvassa Hiipivä vaara (1944), ja kun osan saikin Dolly von Alfthan, Itkonen hyvitteli nuorikkoaan tuottamalla talvella 1945 kaksi elokuvaa, joissa kummassakin Eija Karipäällä oli pääosa.

Käsikirjoituksessa käytetään Uuno Laaksosta johdonmukaisesti nimeä Uuno, vaikka hän repliikissä esitteleekin itsensä Heikki (käsikirjoituksessa Tuomo) Linnaksi. Alkuteksteissä mainitaan myös Vilho Siivola näyttelijöiden joukossa - hänen pieni talonmiehen roolinsa on kuitenkin leikattu lopullisesta elokuvasta pois. Samoin on jätetty kokonaan pois käsikirjoitukseen merkitty Rooman jakso, ja Monte Carlo muutettu Nizzaksi. Yrjö Tuomisen tuomariroolia on leikattaessa lyhennetty tuntuvasti.

Elokuvassa käytetään samannimistä Uutis-Sanomat-lehteä kuin Tähtireporttereissakin. Kummankin elokuvan alkuteksteistä puuttuu ruotsinkielinen nimimuoto - ne on mainittu käsiohjelmissa.

Kohtalo johtaa meitä saatiin kaupaksi Ruotsiin, missä sitä esitettiin nimellä Dolkmordet (Tikarimurha). Helsingissä Kohtalo johtaa meitä saapui ensi-iltaan samaan aikaan kuin Tähtireportterit tulevat, toukokuun lopussa 1945. Muissa kaupungeissa esityskierros alkoi elokuussa 1945. Tampereella Kohtalo johtaa meitä nähtiin vasta tammikuussa 1948, ja Turussa elokuvaa ei esitetty koskaan.

Elokuvan yleisömenestys oli suurimpien kaupunkien teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden heikoin. Itkonen peruutti seuraavaksi työkseen ilmoittamansa elokuvan Laiva lähtee huomenna tuotantosuunnitelmat ja palasi näytelmäelokuvan pariin vasta elokuvalla Silmät hämärässä (1952).

Kansallisen audiovisuaalisen arkiston kokoelmissa ei ole elokuvan suomalaista julistetta, ruotsalainen kylläkin.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Musiikki
1. Teemamusiikki
Säv. ja sov. Heikki Aaltoila
Orkesteri (off), kahteen kertaan, yht. 4' 50"


2. Alte Kameraden / Vanhat toverit
Säv. Carl Teike, sov. Heikki Aaltoila
Orkesteri (off), 1' 10".


3. Mustalaismusiikki
Säv. ja sov. Heikki Aaltoila
Es. "mustalaisorkesteri" (playback), 1' 25".


4. Tanssimusiikki
Säv. ja sov. Heikki Aaltoila
"Tanssiorkesteri" (off), 0' 35".


5. Ksylofonimusiikki 1
Säv. Eino Katajavuori, sov. George de Godzinsky
Es. Eino Katajavuori, ksylofoni ja "ravintolaorkesteri" (100 %), 2' 45".


6. Ksylofonimusiikki 2
Säv. Eino Katajavuori, sov. George de Godzinsky
Es. Eino Katajavuori, ksylofoni ja "ravintolaorkesteri" (100 %), 1' 45".

Huomautuksia:
Teemamusiikki (nro 1) toistuu taustamusiikissa useaan kertaan "kohtalo"-aiheen yhteydessä.

Eino Katajavuori hoilaa juopunutta näytellen (100 %), 0' 05".

Tanssimusiikin (nro 4) aikana Eija Karipää, Uuno Laakso ja "pelikasinoyleisö" tanssivat.

"Ravintolaorkesteriin" kuuluivat neljän jousisoittajan lisäksi Mario Sgobba, klarinetti ja Viljo Immonen, kitara.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
2046
Tarkastuspäivä
19.05.1945
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2400 m
Veroluokka
25 %
Ikäraja
K
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
4
Tarkastusnumero
T-02046
Tarkastuspäivä
01.09.1993
Formaatti
video
Pituus/leikattu
84'12"
Ikäraja
K16
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
1
Tarkastuttaja
Suomi-Filmi Oy
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
30.11.2012
Formaatti
televisio
Perustelut
Ahdistus, väkivalta.
Kesto/leikattu
01:13:08
Ikäraja
7
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
88 min