Tähtireportterit tulevat

Stjärnreportrarna komma (ruotsinkielinen nimi)
The Star Reporters Are Coming (englanninkielinen käännösnimi)
Les Reporters vedettes arrivent (ranskankielinen käännösnimi)
Die Starreporter kommen (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko rikosten jäljille pääsevien sanomalehtien uutistoimittajien työtä käsittelevän, osittain tuhoutuneen jännityskomedian esiintyjiä ja tekijöitä? Tiedätkö elokuvan kuvauksista Helsingissä? Tunnistatko kuvauspaikkoja? Tiedätkö mitä roolia Irja Kuusla näytteli?

Tähtireportterit tulevat

Jorma Nortimon ohjaama ja Veikko Itkosen kanssa käsikirjoittama komedia Tähtireportterit tulevat (1945) sijoittuu 1940-luvun puolivälin Helsinkiin. Uutis-Sanomien nuoret toimittajat Eija Taipale (Eija Karipää) ja Veikko Kangas (Veikko Itkonen) kilpailevat keskenään jymyjutusta, mutta lehden hyväksi he pystyvät toimimaan myös yhteistyössä. Taistelupari pääsee rahanväärentäjäjoukon jäljille ja joutuu monenmoisiin seikkailuihin. Osa elokuvasta on tuhoutunut.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Henkilö Eija Karipää , toimittaja Eija Taipale
Henkilö Veikko Itkonen , toimittaja Veikko Kangas
Henkilö Uuno Laakso , Uutis-Sanomien toimitussihteeri
Henkilö Yrjö Tuominen , Mr. Georg W. Brown
Henkilö Jorma Nortimo , Mr. Brownin sihteeri
Henkilö Arvo Lehesmaa , konna
Henkilö Pentti Saares , konna
Henkilö Armand Lohikoski , konna
Henkilö Arvo Kuusla , konna
Henkilö Aarne Salonen , konna
Henkilö Elsa Turakainen , nainen Mr. Brownin juhlissa
Henkilö Edvin Ruotsalainen , lentokentän vahtimestari
Henkilö Henny Valjus , opettajatar Haavelinna
Henkilö Paavo Poutiainen , valokuvaaja
Henkilö Irja Kuusla , tunnistamaton rooli
Henkilö Klaus Kalima , baarimikko
Henkilö Kosti Aaltonen , talonmies
Henkilö Hannele Keinänen , kahvilähettämön tyttö
Henkilö Matti Kuusla , lehdenjakajapoika
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Nestori Lampi , mies hotellissa
Henkilö Pirkko Karppi , nainen hotellissa
Henkilö Kullervo Linna , rumpali
Henkilö Otto Noro , mies kutsuilla
Henkilö Vilho Kekkonen , lehteä lukeva mielisairaalan potilas
Tekijät
Henkilö Jorma Nortimo , Ohjaaja
Henkilö Veikko Itkonen , käsikirjoitus
Henkilö Jorma Nortimo , käsikirjoitus
Henkilö Olavi Gunnari , kuvaus
Henkilö Heikki Aaltoila , musiikki
Henkilö R. O. Raimela , rakennelmat  (lavastus)
Henkilö Bure Litonius , puvustus  (Eija Karipään puvut)
Henkilö Arvo Kuusla , järjestäjä
Henkilö Gunnar Juselius , kuvausapulainen
Henkilö Kosti Aaltonen , studiopäällikkö
Yhteisö Adams Filmi Oy , levittäjä
Yhteisö Suomi-Filmi Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö Veikko Itkonen , tuottaja
Henkilö Olavi Gunnari , leikkaus
Henkilö Hugo Ranta , äänittäjä
Henkilö Veikko Itkonen , laulujen sanoitus  (Hullujen laulu)
Kokoonpanot
Group Name Dallapé , orkesteri
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1945
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
19.05.1945
Ensi-iltapaikat
Turku: Bio-Bio, Pallas
Filmikopioiden määrä
5 (arvio)
Muut näytökset
  • 20.05.1945 Helsinki: Bio-Bio, Rex; Tampere: Kino, Petit ensi-iltakierros
  • 12.08.1945 Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
  • 02.09.1945 Kuopio: Puijo ensi-iltakierros
  • 09.09.1945 Oulu: Hovi ensi-iltakierros
  • 16.09.1945 Pori: Asto ensi-iltakierros
  • 23.09.1945 Jyväskylä: Suomi-Elo ensi-iltakierros
  • 07.10.1945 Lahti: Ilves ensi-iltakierros
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: Runeberginkatu 30 Töölöntorin suuntaan, Mannerheimintie 18-20 Stockmannin tavaratalon suuntaan, Sibelius-Akatemian sisäänkäynti Pohjoinen Rautatiekatu 9 (Uutis- Sanomien toimituksen ulko-ovi), Mikonkatu 15 A (Mr. Brownin hotelli), Eläintarha (Eläintarhan ajot), Pohjoinen Hesperiankatu / Runeberginkatu (Eija ja Veikko juoksevat vuokra-autoihin), Hietalahdenranta - Runeberginkatu (Eija ja Veikko ajavat vuokra-autoissa kilpaa), Topeliuksenkatu 1 - puhelinkioski Topeliuksenkadulla Töölöntorin reunassa (Eija harhauttaa Veikon ja soittaa mielisairaalaan)

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Studiot
Helsinki: Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunnan talo Poli Lönnrotinkatu 29

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Kuvausaika
Marraskuu 1944 - kevättalvi 1945
Sisältöseloste
Eija ja Veikko ovat suuren sanomalehden, Uutis-Sanomien, nuoria ja tarmokkaita reporttereita. He kilpailevat keskenään jymyjutuista ja ovat valmiita huiputtamaan toisiaan saadakseen sellaisen, mutta lehden hyväksi he pystyvät toimimaan myös yhteistyössä. Liikkeellä on rahanväärentäjiä ja toimitussihteeri saa puhelinsoiton, että henget ovat ottaneet valtaansa Räntälammen autiohuvilan; nämä uutisaiheet työntää syrjään tieto, että kuuluisa filmi- ja miljoonamies George W. Brown on tulossa Suomeen. Sekä Veikko että Eija haluavat jutun itselleen: Veikko lukitsee Eijan komeroon, mistä Eija vapautuu ampumalla lukon rikki mukanaan pitämällään pistoolilla.

Molemmat ehtivät lentokentälle ajoissa, mutta eivät pääse tapaamaan Brownia, joka piiloutuu lehdistöltä eikä halua antaa lausuntoja. Hotellissa Brownin sihteeri kertoo päämiehensä etsivän uusia filmikasvoja ja aloittavan koefilmaukset samana iltapäivänä: Eija ja naiseksi naamioitunut Veikko asettuvat tarjokkaiden riviin, mutta sihteeri tunnistaa heidät. Seuraavana aamuna Eija onnistuu lahjomalla hankkimaan hotellipojan puvun, pääsee Brownin huoneeseen ja kuulee tämän neuvonpidon sihteerinsä kanssa; myös Veikko onnistuu tunkeutumaan huoneeseen naissiivojaksi naamioituneena.

Eija ja Veikko pääsevät rahanväärentäjäjoukon jäljille, kun konnien kidnappaama lehtipoika kertoo tietonsa. Takaa-ajo johtaa reportteriparin erinäisiin seikkailuihin ja kommelluksiin, Veikko joutuu jopa mielisairaalan potilaaksi. Lopulta langat johtavat Räntälammen autiohuvilalle, jonka mainetta konnat ovat käyttäneet hyväkseen. Eija ja Veikko selvittävät "kummitustalon" salaisuuden ja palaavat toimitukseen mukanaan valokuva, joka paljastaa väärentäjäkoplan toimet.

Brown järjestää suuret tanssiaiset esitelläkseen valitsemansa elokuvakaunottaret. Eija ja Veikko käyttävät tilaisuutta hyväkseen hankkiakseen sitovat todisteet: konnat ovat läsnä, Eija tunnistaa heidän pomonsa ja soittaa rikospoliisille. Joukkotappelun jälkeen poliisit pidättävät koplan reportteriparin myötävaikutuksella.

Toimituksessa Eija ja Veikko naputtavat juttunsa hyvässä yhteisymmärryksessä. Eija piirtää huulipunalla sydämenkuvan lasiseen väliseinään, jonka lävitse he suutelevat. Toimitussihteeri tulee paikalle ja komentaa heidät tunnelmoimaan neuvotteluhuoneeseen, missä he istuvat takkatulen loimussa ja ruokkivat tulta väärennetyillä setelinipuilla. "Tämä on kuin satua, ei koskaan enää riitaa eikä kiirettä", he toteavat yhteen ääneen. Kun puhelin soi, riita ja kiire alkavat jälleen.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Filmi-Kuvan kahden ensimmäisen elokuvan yhtäaikainen ensi-ilta niputti ne yhteen myös monien helsinkiläislehtien arvosteluissa. Tähtireportterit tulevat nähtiin yhtiön kahdesta uutuudesta onnistuneempana. J. L. (Kauppalehti 24.5.1945) laski ansion "teatterimies Jorma Nortimolle": "Tulos onkin aivan toista maata kuin edellisessä filmissä (Kohtalo johtaa meitä). Kysymyksessä on meillä harvinainen slapstick-farssi, jossa uskomattomuudet käyvät laatuun ja ovat paikallaankin. Tämä farssi on alussa hyvin vauhdikas ja riemullinen, väsähtää hieman keskikohdalla, menee pari kertaa mauttomuuksiin ja loppuu amerikkalaismalliseen tappelukohtaukseen."

Aihepiirin ja tyylilajin "amerikkalaisuus" pisti muidenkin kriitikoiden silmiin, T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 26.5.1945) vertasi elokuvaa jopa Teräsmies-sarjakuvaan: "Näin ollen on luonnollista, että elokuvan sanomalehtimiljöö ja tapahtumat ovat epäsuomalaisia ja lähinnä kai verrattavissa amerikkalaisiin sellaisiin. Juoni on sarjamainen, kuten kuvasarjoissa on tapanakin. Joskus pilkahtaa joku välitön humoristinen kohtaus tai sanonta, mutta valitettavasti juttu ei oikein jaksa naurattaa yleisöä, mikä sen ainoa tarkoitus on ja sen ainoa puolustus voisi olla."

"Elokuva sisältää hauskoja kohtauksia, mutta pahimpana vikana on teennäisyys", katsoi S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 23.5.1945). "Lopultakaan ei päästä amerikkalaisten crazyjen antaa mennä -tyyliin, mikä varmasti johtunee nimenomaan siitä, että filmissä ei liikuta omalla kotoisella pohjalla, vaan enemmän tai vähemmän 'amerikkalaisessa' miljöössä [- -]."

"Filmin ansiokkaimpia piirteitä on sen hyvä vauhti", arvioi P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 23.5.1945). "Kuolleita kohtia siinä ei ole ja ohjaaja Jorma Nortimo, joka kokeneempana filmimiehenä on käsittääkseni sensuroinut, karsinut ja kypsentänyt Veikko Itkosen alkuperäiskäsikirjoitusta niin paljon kuin voinut on, myös luistattaa toiminnan ja mm. muutamat joukkokohtaukset vallan vaivattomasti." Kirjoittajan mielestä keinot eivät kuitenkaan riittäneet luomaan ja ylläpitämään sitä "hurjan hulluttelun ilmapiiriä", mikä "juuri on crazyn a ja o ja josta olemme nähneet viime vuosina niin loistavia näytteitä parhaissa amerikkalaisissa crazytuotteissa".

"Jorma Nortimos regi har sin styrka i en viss harmlöst roande och trivsam vardagston", kiitti H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 24.5.1945). "Man ser inte filmen utan nöje, om också detaljarbetet kunde ha varit omsorgsfullare [- -]. Stjärnreportrarna lider av samma fel som de flesta av våra inhemska filmer med kriminellt inslag, om man undantar Dynamitflickan, det händer mycket och det händer snabbt, men man begriper inte riktigt sammanhanget."

"Det bästa i filmen är Eija Karipää", jatkoi H. K. "Hon är utan tvivel den parantaste bland våra filmstjärnor just nu och hon bär upp Bure Litonius' vackra dräkter med både charm och elegans. Också rent dramatiskt har hon gått framåt och spelar ofta ut sin roll med tindrande lustspelshumör."

"Positiivinen yllätys elokuvassa on Veikko Itkonen omalaatuisena sankaripellenä", katsoi puolestaan P. Ta-vi. "Hän on aivan sama kuin luonnossa, kaikkine eleineen. Kamera ei tunnu häntä kiusaavan enempää kuin mikrofonikaan, jonka takana hän kuitenkin, sivumennen sanoen, lienee onnistuneimmillaan. Eija Karipää on siro ja kameralle otollinen, mutta ei tunnu todella kotiutuneen komedian tahtiin."

"Veikko Itkonen esiintyy hyvin luontevasti ja vapaasti kameran edessä", myönsi T. A., "mutta Uuno Laakso on sittenkin ainoa, joka tekee osastaan tyypin ja todella näyttelee."

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Taustaa
Elokuvatuottaja Veikko Itkonen (1919 - 1990) oli tehnyt radioselostuksia ja ajanvieteohjelmia Yleisradiolle jo vuodesta 1937 lähtien ja toimi jatkosodan aikana TK-miehenä aseinaan kirjoituskone ja mikrofoni. Vuonna 1944 Itkonen osti Hugo Kaipiolta tämän vuonna 1930 perustaman ja jo pitkään lepotilassa olleen Filmi-Kuva Oy:n ja käynnisti talvella 1945 samanaikaisesti elokuvien Tähtireportterit tulevat ja Kohtalo johtaa meitä tuotannon. Käsikirjoituksen edelliseen elokuvaan Itkonen teki yhdessä ohjaajaksi kiinnittämänsä Jorma Nortimon kanssa ja esiintyi miespääosassa vastanäyttelijänään tuore aviopuolisonsa Eija Karipää (ent. Karapää, o.s. Londén). Uuno Laakso "Uutis-Sanomien" toimitussihteerinä varioi Helsingin Sanomien legendaarisen toimittajan Ilmari Kivisen (1883 - 1940), kirjailijanimimerkki Tiituksen, maneereja. Elokuvaan on leikattu mukaan autenttisia välähdyksiä Eläintarhan ajoista, veneilykilpailuista ja nyrkkeilyottelusta.

Elokuvan tarkastuspituus on 77 minuuttia. Veikko Itkosen Yleisradiolle 1963 myymästä materiaalista puuttuu tarinan keskivaiheilta kaksi jaksoa, yhteensä noin 30 minuuttia ja lisäksi ääntä vajaat 10 minuuttia. Tästä syystä elokuvaa ei ole koskaan esitetty televisiossa.

Itkonen kaavaili ensi-iltaa tammikuuksi 1945, mutta elokuva valmistui vasta huhtikuun lopulla 1945 ja joutui odottamaan teattereihin pääsyään nelisen viikkoa. Levittäjänä oli Adams Filmi, ja kantaensi-ilta oli Turussa 19.5.1945, päivää aikaisemmin kuin Helsingissä ja Tampereella. Muissa suurimmissa kaupungeissa elokuva nähtiin syysnäytäntökaudella 1945. Yleisömenestys jäi suurimpien kaupunkien teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden keskitason alapuolelle.

Alkuteksteissä elokuvan nimi on vain suomeksi. Ruotsinkielinen nimi on mainittu elokuvan käsiohjelmassa. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kokoelmissa ei ole elokuvan käsikirjoitusta.

Kinolehden 4-5/1945 mukaan Veikko Itkosen suunnitelmissa oli tehdä kesällä 1945 kaksi uutta elokuvaa: "Toinen on crazy-komedia Tähtireportterien tapaan, toinen 'vakava komedia', joka tehdään erään tunnetun näytelmän pohjalta." Kumpikin suunnitelma raukesi.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Musiikki
1 . Oh, Mister Brown / Mr. Brown, laulu operetista Ball im Savoy / Tanssiva Savoy / Savoyn tanssiaiset
Säv. Paul Abraham, sov. Heikki Aaltoila
1) Orkesteri (off), neljään kertaan, yht. 5' 35".
2) Es. Eija Karipää, laulu (100 %), 0' 05".
3) Es. Dallapé-orkesteri (playback), 3' 05".


2. Missien valinta
Säv. ja sov. Heikki Aaltoila
Orkesteri (off), 1' 35".


3. "Hullujen laulu"
Säv. Heikki Aaltoila, san. Veikko Itkonen


4. Machen wir's den Schwalben nach / Ollaan niin kuin pääskyset operetista Die Csárdásfurstin / Mustalaisruhtinatar
Säv. Emmerich Kalman
Es. Eija Karipää ja Uuno Laakso, hyräily (100 %), 0' 10".


5. Fanfaari
Säv. ja sov. Heikki Aaltoila
Es. Dallapé-orkesteri (playback), 0' 20".


6. Valssi
Säv. ja sov. Heikki Aaltoila
Es. Dallapé-orkesteri (playback), 2' 15".


7. Eijan ja Veikon rakkaus
Säv. ja sov. Heikki Aaltoila
Orkesteri (off), 1' 50".

Huomautuksia:
Oh, Mister Brown (nro 1) on taustamusiikin aiheena useaan kertaan "Mr. Brownin" esiintymisen yhteydessä.

Eija Karipää ja Uuno Laakso tanssivat sävellyksen numero 4 aikana, "juhlavieraat" sävellysten 1:3 ja 6 aikana.

"Hullujen laulu" (nro 3) on käytettävissä olevassa kopiossa vailla ääntä; laulun aikana "mielisairaalan potilaat" pyörivät piirissä, 0' 35" (sävellyksen kesto on Teoston merkinnän mukaan 0' 43").

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
2026
Tarkastuspäivä
24.04.1945
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2100 m
Veroluokka
25 %
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
5
Tarkastusnumero
T-02026
Tarkastuspäivä
30.12.1993
Formaatti
video
Pituus/leikattu
73'41"
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
1
Tarkastuttaja
Suomi-Filmi Oy
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
77 min