Suviyön salaisuus

Sommarnattens hemlighet (ruotsinkielinen nimi)
Karjamajan salaisuus (työnimi)
The Secret of the Summer Night (englanninkielinen käännösnimi)
Le Secret d'une nuit d'été (ranskankielinen käännösnimi)
Sommernachtsgeheimnis (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko esiintyjiä? Tunnistatko kuvauspaikkaa Espoosta, Helsingistä tai Sipoosta? Tunnistatko tekijöitä? 

Suviyön salaisuus

Eino Karin ohjaama draama Suviyön salaisuus (1945) pohjautuu Tuulikki Kallion (Karin Viitainoja) romaaniin. 1930-luvun lopun peräpohjalaiseen kirkonkylään sijoittuvassa elokuvassa Eirtolan talon vaari (Topo Leistelä) varoittaa uuttaa palvelijaa Eriikkaa (Aija Vilanto) kesätyttö Jennyn (Ritva Arvelo) kohtalosta. Eirtolan ylioppilaspoika Jouko (Eero Esko) saapuu kesäksi kotiin ja ryhtyy piirittämään sievää palvelijaa. Karjamajalla Eriikka löytää lippaan, jonka sisällön hän tutkii yhdessä pastori Tuomo Ahomaan (Erkki Uotila) kanssa. Kesätyttö Jennyn traaginen kohtalo paljastuu.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
7
Näyttelijät
Henkilö Aija Vilanto , Eriikka Saari
Henkilö Erkki Uotila , pastori Tuomo Ahomaa
Henkilö Kyllikki Väre , Ulla-Maija Eirtola
Henkilö Eero Esko , ylioppilas Jouko Eirtola
Henkilö Litja Ilmari , Alviina, Eirtolan leskiemäntä
Henkilö Topo Leistelä , Eirtolan vaari
Henkilö Joel Asikainen , Kalle, Eirtolan renki
Henkilö Nina Lindell , puhelunvälittäjä Anni Salonen
Henkilö Olli Salminen , Ala-Viuhkolan Jori
Henkilö Rosi Reijula , Sanni, Eirtolan karjakko
Henkilö Aarne Laine , Aale, Eirtolan renki
Henkilö Urho Virta , Yrjö, Eirtolan nuori isäntä
Henkilö Eija Hiltunen , Hilma, ompelijatar
Henkilö Martti Niemi , kauppias
Henkilö Emil Vinermo , torppari Aaretti Yrjänä
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Hilly Lindqvist , Anna-muori
Henkilö Otto Noro , mies kirkossa
Henkilö Väinö Haapalainen , kanttori
Henkilö Ritva Arvelo , Jenny Haavisto
Henkilö Eero Leväluoma , poliisi
Tekijät
Henkilö Eino Kari , Ohjaaja
Henkilö Antti Metsalo , käsikirjoitus
Henkilö Erkki Uotila , käsikirjoitus
Henkilö Kaarina Kaarna , käsikirjoitus
Henkilö Esko Töyri , kuvaus
Henkilö Auvo Mustonen , kuvaus
Henkilö Holger Wernbom , ääni
Henkilö Väinö Haapalainen , musiikki
Henkilö Eero Levä , lavastus
Yhteisö Bio-Kuva Oy , levittäjä
Yhteisö Finnkino Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö Theodor Luts , tuottaja
Henkilö Emil Viljanen , tuottaja
Henkilö Eino Kari , leikkaus
Henkilö Yrjö Norta , tuotantopäällikkö
Henkilö Eero Leväluoma , studiopäällikkö
Henkilö Keijo Helotie , järjestäjä
Henkilö Aili Tikka , laulujen sanoitus
Henkilö Erkki Uotila , muusikko  (laulu)
Henkilö Elli Pihlaja , muusikko  (laulu, hyräily)
Henkilö Väinö Haapalainen , muusikko  (urkuharmoni)
Tuotantotiedot
Tuotanto
Tuotantokustannukset
2 498 429 mk
Julkaistu
1945
Alkuperäisteos
Kallio, Tuulikki: Karjamajan salaisuus. Oulu: Perjantai, 1943. (romaani; ilmestyi jatkoromaanina Perjantai-lehdessä 1/1941 - 25/1941)
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
14.01.1945
Ensi-iltapaikat
Pori: Sampo
Filmikopioiden määrä
6
Muut näytökset
  • 21.01.1945 Helsinki: Elysée, Metropol, Rex; Turku: Kino-Palatsi ensi-iltakierros
  • 11.02.1945 Tampere: Hällä, Olympia ensi-iltakierros
  • 18.02.1945 Kuopio: Kuvakukko ensi-iltakierros
  • 01.03.1945 Oulu: Hovi ensi-iltakierros
  • 03.03.1945 Vaasa: Kinema ensi-iltakierros
  • 04.03.1945 Jyväskylä: Elohuvi, Suomi-Elo ensi-iltakierros
  • 18.03.1945 Lahti: Ilves ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 30.05.1964 MTV1
  • 12.07.1979 MTV2 Katsojia: 862 000
  • 26.07.2013 YLE TV1
  • 23.06.2017 Yle TV1
Palkinnot
Elokuvan 50-vuotisjuhlan tunnustuspalkinto 25.11.1945 musiikista Väinö Haapalaiselle (myös elokuvista Valkoiset ruusut, Yrjänän emännän synti, Vaivaisukon morsian, Suurin voitto ja Anna Liisa).
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Espoo: kirkonkylä ja Espoon vanha kirkko

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Studiot
Helsinki: Fenno-Filmin studio

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Kuvausaika
Kesä - syksy 1944
Sisältöseloste
Pitäjän uusi pastori Tuomo Ahomaa on kutsuttu Eirtolan taloon, vaarin sairasvuoteen ääreen. On sadesää ja matkalla mies ottaa kyytiinsä Eriikan, naapuripitäjän edesmenneen kanttorin tyttären, joka on saanut Eirtolassa paikan palvelustyttönä. Eriikkaa luullaan papin morsiameksi, kunnes väärinkäsitys selviää ja pastoriin ihastunut Eirtolan tytär Ulla-Maija antaa helpottuneena Eriikalle yösijan omassa kamarissaan.

Vaarilla ei ole mitään hätää, ja pastori kutsuu hänet kahvipöytään. Muiden lähdettyä vaari varoittaa Eriikkaa kesätyttö Jennyn kohtalosta. Sunnuntain jumalanpalveluksen jälkeen vaari käy kirkkomaalla Jennyn haudalla. Ulla-Maijaa kosiskeleva Ala-Viuhkolan Jori ei enää saa vastakaikua tunteilleen.

Eirtolan ylioppilaspoika Jouko saapuu kesäksi kotiin ja ryhtyy piirittämään Eriikkaa. Eirtolan karjakko Sanni, joka on kuolleen isännän avioton tytär, ja renki Kalle viettävät kihlajaisia: Jouko ja Eriikka tanssivat ja palaavat yhdessä kotiin, pihalla Jouko onnistuu syleilemään tyttöä. Yöllä Eriikka näkee unessa valkopukuisen tytön, Jennyn, ja hätkähtää hereille. Jouko yrittää tunkeutua huoneeseen, mutta Eriikka torjuu hänet.

Ulla-Maija puuhaa orpokodin ja kuoron perustamista yhdessä pastorin kanssa ja tuo ruokatarvikkeita Yrjänän torppaan: emäntä on synnyttänyt ja Ulla-Maija tietää pastorin olevan paikalla. Ulla-Maijan toiveet kasvavat, kun hän saa selville, että pastorin suhde morsiameensa on katkeamassa. Sanni on hankkinut mökkinsä rahoilla, joiden alkuperästä emäntä häntä kovistelee, ja muuttaa yhteen Kallen kanssa. Eriikka tarjoutuu lähtemään karjamajalle Sannin sijaan, mutta Ulla-Maija päästää hänet vasta sitten, kun on pastorin ja Eriikan erään satunnaisen tapaamisen perusteella alkanut kokea tytön kilpailijakseen.

Jouko ilmestyy Eriikan seuraksi karjamajalle, mutta väistelee tytön alkaessa kysellä Jennystä. Sanni varoittaa Eriikkaa Joukosta, jolla on joka vuosi uusi "kesätyttö". Eriikka ajaa Joukon pois ja näkee unessa jälleen Jennyn, joka osoittaa hänelle paikkaa irtonaisen lattialankun alla: sieltä Eriikka löytää lippaan, joka sisältää Jennyn päiväkirjan. Jouko yrittää iltamyöhällä sisään. Eriikka pakenee pastorin luo pappilaan missä he tutkivat yhdessä lippaan sisältöä: Joukon kirje ja Jennyn päiväkirja vahvistavat, että Jouko on kesän jälkeen hylännyt viettelemänsä tytön. Pastori rauhoittaa Eriikan, joka ei enää pelkää palata karjamajalle.

Myöhemmin pastori vierailee karjamajalla ja kertoo tarinan lopun: Jenny katosi ja löytyi hukuttautuneena. Mustasukkainen Jouko tapaa heidät kahden kesken ja esittää epäilyksensä suhteen luonteesta, mutta pastori rauhoittaa hänet. Juoru Eriikan yöllisestä vierailusta pappilaan on kuitenkin levinnyt myös Eirtolaan: Ulla-Maija uhkaa erottaa tytön ja ajaa hänet kamaristaan.

Vaari tuntee loppunsa lähestyvän ja lähettää hakemaan pappia ja Sannia. Vaari tunnustaa antaneensa mökkirahat Sannille, poikavainajansa tyttärelle, ja pyytää kaikkia jättämään Sannin rauhaan. Ulla-Maija tunnustaa rakkautensa pastorille, joka torjuu hänet. Ulla-Maija syöksyy ulos ja yrittää hukuttautua koskeen, mutta tilanteen nähnyt Jori pelastaa hänet viime hetkellä. Nyyhkyttäen Ulla-Maija turvautuu Joriin.

Pastori ja Eriikka tapaavat toisensa koko kylän nähden. Jennyn haudalla Eriikka kertoo, että hänen on lähdettävä Eirtolasta. "Tule kokonaan minulle, koko elämän matkalle", pastori kosii. "Sinun rinnallasi en pelkää mitään", Eriikka vastaa.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Fenno-Filmin uutuus kohtasi varsin tyrmäävän kritiikin. T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 25.1.1945) ihmetteli, "että filmimateriaalipulaa potevassa maassa riittää tuhlattavaksi raaka-aineita tällaisten elokuvien valmistamiseen", ja P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 4.2.1945) kirjoitti "elokuvamiestemme valittaman käsikirjoituspulan" johdosta: "Mutta oli pula miten huutava hyvänsä, se ei oikeuta sellaisten tuotteiden esillelaskemiseen kuin Fenno-Filmin viimeinen uutuus Suviyön salaisuus."

Alkusyy nähtiin jo Tuulikki Kallion romaanissa, joka sai "Perjantailukemiston" (T. A.) ja "viikkolehtiromantiikan" (S. S. eli Salama Simonen, Uusi Suomi 23.1.1945) leiman. "Ellei todellakaan tavoiteta tai voida lunastaa muita 'filmaattisia' aiheita kuin joidenkin viikkolehtikirjailijain tarinoita", jatkoi P. Ta-vi, "pitäisi filmiyhtiöittemme oman taiteellisen työvoiman voida edes muuttaa ne elokuvana sellaisiksi, ettei niiden halpahintainen leima jäisi ratkaisevaksi. Sillä kaikkihan lopulta riippuu siitä, miten jokin juttu esitetään, mitä ohjaaja siitä saa irti. Surkeimmin on silloin, kun elokuva, kuten tässä tapauksessa, jää vain heikosti kehittyneen kansalaisen toiveunta muistuttavaksi, hempeänhenkiseksi tosikertomukseksi."

"Det finns många scener som tyda på att det kunde ha blivit en riktigt bra underhållningsfilm av Sommarnattens hemlighet i en mindre träig och döddansarmässig regi", aloitti H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 23.1.1945) ja jatkoi: "Och framför allt med en bättre fotograferingen än den som nu beståds. Att kalla den dålig vore att använda superlativ, skandalös är det enda rätta ordet."

"Erkki Uotilan ja Antti Metsolan käsikirjoituksessa oikeastaan tapahtuu aika paljon", myönsi S. S. "Siinä on Suomen suvea yöllä ja päivällä, siinä on kirkonmenoja ja kihlajaistansseja, siinä elää kirkonkylä arkielämäänsä vaihtelevassa tempossa. Mutta siihen ote onkin jäänyt. Mahdollisesti on yleisön vika, jos se nuoren naisen aikoessa heittäytyä rakkaussurussaan koskeen päästää naurunhörähdyksen - mutta todennäköisimmin on vika filmissä."

"Aiheen heikkouden takia" esikoisohjaaja Eino Karin ei katsottu saaneen "mitään merkillistä aikaan" (T. A.). Aija Vilanto ei myöskään saanut kannustusta uralleen, mutta toisessa tulokkaassa Eero Eskossa nähtiin mahdollisuuksia: "[- -] hänestä on oikeus toivoa tervetullutta lisää elokuvan nuoreen mieskaartiin" (S. S.). "Sääli vain, että hyvää työvoimaa oli tähän juttuun hassattu", antoi P. Ta-vi tuomionsa, mutta jakoi myös tunnustusta: "Erkki Uotila oli jälleen miehekäs, vaatimattoman vakuuttava ja niukkaeleisesti todentuntuinen. Kyllikki Väre oli verevä ja luonteikas, kuten aina, ja Topo Leistelä sai vaarinsa ympärille sekä iän tuntua että muistojen moninaisuutta."

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Taustaa
Elokuva perustuu Tuulikki Kallion romaaniin Karjamajan salaisuus, joka ilmestyi jatkokertomuksena oululaisen Perjantai-lehden numeroissa 1/1941 - 25/1941 ja sen jälkeen Perjantai Oy:n kustantamana kirjana 1943. Elokuvan ensi-illan jälkeen kirjasta tehtiin vuonna 1945 toinen painos nimellä Suviyön salaisuus; samassa yhteydessä myös kirjailijan nimi vaihtui Kaarina Kaarnaksi. Tuulikki Kallio oli oikealta nimeltään Karin Viitainoja. Vuonna 1943 hän solmi avioliiton elokuvaohjaaja Kalle Kaarnan kanssa, jonka virallinen sukunimi oli vuoteen 1959 saakka Koskenvoima. Tuulikki Kallion romaaneista oli aikaisemmin muutettu elokuviksi Kaivopuiston kaunis Elsa (nimellä Kaivopuiston kaunis Regina, 1941) sekä Katariina ja Munkkiniemen kreivi (1943), molemmat Suomen Filmiteollisuuden tuottamina. Lisäksi hän oli Katri Viidan nimellä tehnyt alkuperäiskäsikirjoituksen Kalle Kaarnan ohjaamaan elokuvaan Työn sankarilaulu (1929).

Suviyön salaisuuden käsikirjoituksen laativat kirjailijan kanssa Akselia Luts salanimellä Antti Metsalo sekä miespääosan esittäjä Erkki Uotila. Elokuvan ollessa vielä kesken Fenno-Filmin virolaissyntyinen toimitusjohtaja Theodor Luts puolisoineen poistui internointia peläten salaa maasta Ruotsiin, ja yhtiön uudeksi toimitusjohtajaksi valittiin 21.10.1944 Emil Viljanen. Hän omisti veljensä Yrjö A. Viljasen kanssa Bio-Kuva Oy:n, josta oli tullut Fenno-Filmin osakas keväällä 1944.

Mainoksen mukaan Suviyön salaisuus oli "kertomus peräpohjalaisen kirkonkylän elämästä, missä voimakkaat intohimot näyttelevät suurta osaa". Tapahtumia on romaaniin nähden jonkin verran yksinkertaistettu, ja koko tarina tiivistetty yhteen kesään; romaanissa ajallinen jänneväli ulottuu kesästä seuraavan vuoden loppukesään. Elokuvassa eletään 1930-luvun loppua: vuodenvaihteen 1944-45 oloissa Eriikan saama Amerikan-paketti olisi anakronismi. Romaanin Yli-Viuhkolan Jori on vaihtunut Ala-Viuhkolaksi.

Naispääosassa nähtiin ensikertalainen Aija Vilanto. Hän oli koulutukseltaan kosmetologi ja esiintyi vuonna 1945 myös Fenno-Filmin elokuvassa Sinä olet kohtaloni. Samana vuonna hän solmi avioliiton näyttelijä Esko Vettenrannan (1913 - 1989) kanssa. Muita ensikertalaisia olivat näyttelijät Esko Saha (1917 - 1990), Ari Laine (1912 - 1998) ja Masa Niemi (1914 - 1960), jotka esiintyivät vielä nimillä Eero Esko, Aarne Laine ja Martti Niemi. Eero Esko oli taiteilijanimi, Ari Laineen nimenmuutos johtui siitä, että hänet sekoitettiin ohjaaja-näyttelijä Edvin Laineen nuorempaan veljeen, näyttelijä Aarne Laineeseen. Masa Niemi tuli 1950-luvulla tunnetuksi Pekka Puupää -elokuvien Pätkänä.

Säveltäjä Väinö Haapalainen (1893 - 1945) esiintyi pienessä sivuosassa kanttorina. Elokuvan 50-vuotisjuhlien palkintolautakunta valitsi Haapalaisen vuosien 1943 - 1945 kotimaisten elokuvien parhaaksi säveltäjäksi; Suviyön salaisuuden ohella mainittiin perusteluina viisi muuta elokuvaa. Elokuvan yleisömenestys oli suurimpien kaupunkien teatteriesityskertojen mukaan laskien hieman vuoden keskitasoa parempi, Helsingissä heikko mutta muissa kaupungeissa tuntuvasti parempi. Kansallisen audiovisuaalisen arkiston kokoelmissa olevasta ainoasta käsikirjoituskappaleesta puuttuu kuusi sivua (s. 69 - 74).

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Musiikki
1. Alkumusiikki
Säv. Väinö Haapalainen
Orkesteri (off), 1' 30".


2. Jumalanpalveluksen liturgiamusiikki
Säv. ja san. trad.
1) Urut (off), kahteen otteeseen, yht. 1' 25".
2) Es. Erkki Uotila ja "seurakunta", laulu (playback, urkujen säestys), kahteen otteeseen, yht. 2' 45".


3. Kiitosrukous ("Kun koittaa aamun ensi koi, niin Sulle kiitoksemme soi - -")
Säv. Väinö Haapalainen, san. Aili Tikka
Es. Aija Vilanto, laulu ja Väinö Haapalainen, urkuharmoni (playback, Elli Pihlaja, laulu ja Väinö Haapalainen, urkuharmoni), 2' 00".


4. Kesäillan valssi
Säv. Oskar Merikanto
Es. Aija Vilanto, hyräily (playback, Elli Pihlaja, hyräily), kolmeen kertaan, yht. 0' 45".


5. Aseman kello löi kolme kertaa
Säv. trad., sov. Väinö Haapalainen
Es. tunnistamaton viulisti ja harmonikansoittaja (playback), 0' 55".


6. Muurari / Kevät toi, kevät toi muurarin
Säv. trad., sov. Väinö Haapalainen
Es. tunnistamaton viulisti ja harmonikansoittaja (playback), 0' 40".


7. "Eriikka, Jouko ja pastori metsäpolulla"
Säv. Väinö Haapalainen
Orkesteri (off), 5' 15".


8. Andante
Säv. Väinö Haapalainen
Orkesteri (off), 1' 45".


9. "Pastori ja valokuva"
Säv. Väinö Haapalainen
Orkesteri (off), 1' 15".


10. "Neiti Salonen saa juorun aiheen"
Säv. Väinö Haapalainen
Orkesteri (off), 2' 55".


11. "Pastori ja Ulla-Maija"
Säv. Väinö Haapalainen
Orkesteri (off), 0' 55".


12. Mänty ("Mänty se kasvoi kankahalla, latva nous' pilviä kohti - -")
Säv. Väinö Haapalainen, san. Airi Tikka
Es. Aija Vilanto, laulu (playback, Elli Pihlaja, laulu), 0' 20".


13. "Eriikka ja Jouko karjamajassa"
Säv. Väinö Haapalainen
Orkesteri (off), 4' 30".


14. "Eriikka pyöräilee kiihtyneenä"
Säv. Väinö Haapalainen
Orkesteri (off), 1' 00".


15. "Jouko pyöräilee karjamajalle"
Säv. Väinö Haapalainen
Orkesteri (off), 0' 25".


16. Andante misterioso
Säv. Väinö Haapalainen
Orkesteri (off), 3' 00".


17. "Eriikka, pastori ja Jouko karjamajalla"
Säv. Väinö Haapalainen
Orkesteri (off), 3' 00".


18. Koski
Säv. Väinö Haapalainen
Orkesteri (off), 0' 40".


19. Loppumusiikki
Säv. Väinö Haapalainen
Orkesteri (off), 3' 00".

Huomautuksia:
Toisaalta sävellykset nrot 1 ja 19, toisaalta nrot 16 ja 17 ovat saman sävellyksen muunnelmia.

Nina Lindell harjoittelee laulua (100 %), 0' 10".

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1964
Tarkastuspäivä
09.01.1945
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2500 m
Veroluokka
25%
Ikäraja
K
Osia
5
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
22.08.2013
Kesto/leikattu
01:33:44
Ikäraja
7
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, YN-menetelmä
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
91 min
Kieli (VOD)
suomi