Anja tule kotiin

Anja kom hem (ruotsinkielinen nimi)
Anja, tule kotiin! (työnimi)
Anja, Come Back Home! (englanninkielinen käännösnimi)
Anja rentre à la maison (ranskankielinen käännösnimi)
Anjas Heimkehr (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tunnistatko esiintyjän?

Anja tule kotiin

Toivo Särkän ohjaama melodraama Anja tule kotiin (1944) pohjautuu ruotsalaiseen elokuvaa Sonja (1943). 1940-luvun Helsinkiin sijoittuvassa elokuvassa tehtaan työmies Mauri Miettinen (Eino Kaipainen) ja hänen vaimonsa Anja (Helena Kara) elävät onnellisessa avioliitossa. Kaikki muuttuu, kun Maurin vanha tuttava Nikke Vuorento (Sasu Haapanen) tulee kylään ja uhkaa paljastaa Anjan hämärän menneisyyden.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
7
Näyttelijät
Henkilö Helena Kara , Anja Miettinen
Henkilö Eino Kaipainen , Mauri Miettinen
Henkilö Assi Nortia , Maiju Miettinen
Henkilö Sasu Haapanen , Nikke Vuorento
Henkilö Risto Veste , Pentti
Henkilö Veikko Linna , Otto Samuelsson
Henkilö Lauri Kyöstilä , Kalle Lehtonen
Henkilö Ida Salmi , Berta Lehtonen
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Senja Soitso , kampaaja
Henkilö Vilho Kekkonen , miesasiakas
Henkilö Regina Heinonen , kampaamo-oppilas
Henkilö Artturi Laakso , mies Lehtosen 50-vuotispäivillä
Henkilö Hannes Hako , mies Lehtosen 50-vuotispäivillä
Henkilö Onni Korhonen , ravintolan hovimestari
Henkilö Mauno Talonen , nuori mies ravintolassa
Tekijät
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1944
Alkuperäisteos
Ruotsalainen elokuva Sonja (1943, ohjaus: Hampe Faustman). Elokuva perustuu Herbert Greveniuksen näytelmään Sonja (kantaesitys: Dramatiska Teatern, Tukholma 20.9.1927); Sonja. Suom. Raoul af Hällström. (kantaesitys: Suomen Työväen Teatteri 9.11.1951)
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
19.11.1944
Ensi-iltapaikat
Pori: Asto
Tampere: Kino, Petit
Vaasa: Kinema
Filmikopioiden määrä
6
Muut näytökset
  • 26.11.1944 Helsinki: Capitol, Royal ensi-iltakierros
  • 03.12.1944 Turku: Bio-Bio, Pallas ensi-iltakierros
  • 10.12.1944 Riihimäki: Riihilinna ensi-iltakierros
  • 25.12.1944 Jyväskylä: Elohuvi, Salome; Kuopio: Puijo; Lahti: Ilves ensi-iltakierros
  • 23.01.1945 Oulu: Hovi ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 10.08.1967 TV1 Katsojia: 880 000
  • 06.10.1973 MTV2 Katsojia: 820 000
  • 21.05.1992 TV2 Katsojia: 490 000
  • 04.03.1994 TV2
  • 20.09.2006 YLE TV1
  • 08.09.2010 YLE TV2
  • 06.02.2014 YLE TV1
  • 24.08.2016 YLE TV1
  • 13.07.2018 YLE TV1
  • 23.07.2020 YLE TV1
  • 19.10.2021 YLE TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Huopalahti (nyk. Helsinki): ravintola Kalastajatorpan ulkoilmakahvila Kalastajatorpantie 1 (kahvila)

Helsinki: ravintola Kaivohuoneen edusta Kaivopuistossa (tanssiravintola), Mäkelänkatu - Fredrikinkatu Tennispalatsin kohdalla - Makasiiniranta Eteläsatamassa (Mauri harhailee kaupungilla), Lauttasaaren silta (neiti Starkin itsemurha), Seurasaaren ravintola (ulkoilmaravintola)

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Sisäkuvat
Helsinki: ravintola Kaivohuone Kaivopuistossa (tanssiravintola)

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Studiot
Helsinki: SF-studio

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Kuvausaika
Kesä - syksy 1944
Sisältöseloste
Tehtaan työmies Mauri Miettinen ja hänen vaimonsa Anja elävät onnellisessa avioliitossa. Kun Maurin sisar Maiju sanoo miehen hurjastelleen ennen naimisiinmenoaan, Anja vastaa, että aikaisempi elämä ei merkitse mitään, jos rakastaa. Maurin viiden vuoden takainen tuttava Nikke Vuorento ilmestyy Maurin työpaikalle ja Mauri kutsuu hänet illaksi kotiinsa. Anja säikähtää nähdessään Niken ja osoittautuu, että myös he ovat vanhoja tuttavia: Anja on aikoinaan joutunut ansaitsemaan elantonsa katutyttönä Viipurissa, Nikke sutenöörinään. Nyt Nikke sanoo olevansa käymässä liikeasioissa Helsingissä. Kahden kesken hän sanoo Anjalle olevansa etsintäkuulutettu ja tarvitsevansa asunnon. Anja taipuu Niken vaatimukseen pelosta, että mies paljastaa Maurille hänen menneisyytensä. Vastahakoinen Maurikin myöntyy ja Nikke saa huoneen, joka on jäänyt tyhjilleen Maijun muutettua omaan asuntoon.

Maiju seurustelee lapsellisena pitämänsä nuorukaisen, Pentin, kanssa ja työskentelee kampaamossa. Nikke on ohimennen tavannut Maijun ja ryhtyy piirittämään tyttöä: huolimatta Anjan ja Maurin varoituksista Maiju suostuu lähtemään viikonlopuksi telttaretkelle Niken kanssa. Palattuaan Maiju kertoo Anjalle olevansa rakastunut. Kun Anja ottaa asian puheeksi Niken kanssa, mies varoittaa puuttumasta hänen ja Maijun suhteeseen. Anja, joka pelkää Maijulle käyvän kuten itselleen, ryhtyy esittämään viettelevää roolia ja saa Niken suutelemaan itseään juuri silloin kun hän tietää Maijun saapuvan sisään. Tyttö syöksyy ulos, mutta myöhemmin Nikke onnistuu lepyttämään hänet ja viettää yön hänen luonaan.

Nikke jatkaa uhkailujaan ja kiristää rahaa Anjalta, joka joutuu keksimään verukkeita Maurille. Nikke on pulassa, sillä hän on väärentänyt takaajan nimikirjoituksen johtaja Samuelssonilta saamaansa 10 000 markan velkaan. Samuelsson on huomannut asian ja haluaa rahansa. Nikke yrittää pelastaa tilanteen kutsumalla Samuelssonin illanviettoon "sievän tyttölapsen" kanssa ja taivuttaa Maijun mukaan lupaamalla uuden puvun ja turkin johtajan kustannuksella.

Mauri saa tietää pääsevänsä uudeksi etumieheksi entisen jäädessä eläkkeelle: ylennys tarjoaa mahdollisuuden hankkia omakotitalon tontti, josta hän Anjan kanssa on haaveillut. Hän aikoo paljastaa asian Anjalle vasta työtoverinsa Lehtosen 50-vuotisjuhlassa, josta Anja kuitenkin poistuu kesken vedoten päänsärkyyn. Anja kiirehtii ravintolaan, jossa Maiju, Nikke ja Samuelsson juhlivat. Johtaja on ehdottanut jatkoja luonaan ja lähentelee Maijua, mutta menettää mielenkiintonsa, kun Anjan väliintulo kiinnittää koko salin huomion. Huolimatta Niken uhkailuista Anja vie Maijun mukanaan ja kertoo kaiken itsestään ja Nikestä: Maiju lupaa olla tapaamatta enää Nikkeä.

Kotona Mauri ja Nikke odottavat Anjaa: Mauri kertoo ylennyksestään, mutta sitten Nikke paljastaa Anjan menneisyyden ja heidän läheisen suhteensa. Niken lähdettyä Mauri raivoaa, pelkää olleensa idiootti ja syyttää Anjaa valehtelusta. Anja vastaa rakastavansa Mauria. "Emmekö voi aloittaa uudelleen", hän ehdottaa. "En voi nähdä sinua enää", mies vastaa ja käskee Anjaa pakkaamaan tavaransa.

Aika kuluu. Mauri juopottelee, ikävöi Anjaa, mutta ei pysty antamaan anteeksi. Maiju, joka jälleen seurustelee Pentin kanssa, saapuu käymään, moittii Mauria asunnon siivosta ja kertoo, että Nikke on pidätetty. Mauri sanoo haluavansa avioeron, mihin Maiju muistuttaa kaikesta yhteisestä ja siitä, että juuri Anja aikoinaan pelasti hänet.

Mauri näkee lehdessä uutisen: neiti Stark, joka taannoin on häädetty samasta talosta epäsiveellisen elämän takia, on tehnyt itsemurhan. Kahvilan tarjoilijana työskentelevä Anja näkee pian lehti-ilmoituksen: "Anja, tule kotiin. Mauri." Anja palaa ja ryhtyy siivoamaan paikkoja. Mauri tulee kotiin, näkee Anjan takin ja hymyilee. "Älä sano mitään, me unohdamme kaiken", hän sanoo syliin rientävälle Anjalle.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Arvostelijat panivat merkille aiheen ruotsalaisen alkuperän ja monet valittivat tuontitavaran vierasta leimaa. "Se on suomennettua filmitaidetta", kirjoitti nimimerkki Pikku-Jussi (Kansan Kuvalehti 49/1944), "[- -] se on liian selvästi tuontitavaraa, joka on yritetty merkitä etiketillä 'pullotettu Suomessa'. Ei tarvitse mennä pitemmälle kuin repliikkeihin. Ruotsiksi nämä vuorosanat kuulostavat paljon luontevammilta yksinkertaisesti siitä syystä, että ne on alunperin kirjoitettu sitä kieltä varten. En tietenkään uskalla mennä väittämään, että ne olisivat alusta lähtien käännöksiä, mutta en ihmettelisi, vaikka asia niin olisikin. Joka tapauksessa ne kuulostavat suomalaisessa filmissä kankeilta, ja asiaa haittaa vielä se, että monet filmiin olennaisesti liittyvät tapahtumat ovat pelkästään repliikkien varassa."

"Tyypillisenä heikkoutena on näin syntyneissä filmeissä yleensä miljöökuvauksen heikkous, laimeus tai köyhyys ja sen mukana oikean atmosfäärin puute", valitti P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 1.12.1944). "Tarinan soveltaminen meikäläisiin oloihin on filmissä kuitenkin jäänyt puolitiehen niinkuin myös näytelmän muuntaminen filmiksi. Tällaisenaan se enimmäkseen on filmattua teatteria."

"Jag har tyvärr inte sett det svenska originalet", kirjoitti H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 27.11.1944), "men jag har i alla fall en bestämd känsla av att historien förgrovats och försimplats i den inhemska upplagan. Man har svårt att tro att en dramatiker av Grevenius' klass snickrat ihop något av så enfaldigt som den manlige huvudpersonen Mauri. Jag rentav skämdes på mankönets vägrar. Blev glad när Anja lämnade karsloken. Sörjde när hon återvände. Vilka idioter skulle hon inte bli mor till!"

"On paljon puhuttu siitä, että suomalaisen filmin pitäisi vähitellen löytää enemmän aihetta itse kansan parista", johdatteli T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 28.11.1944), "työtä tekevien ihmisten keskuudesta, ja on myöskin paljon puhuttu siitä, miten esim. monissa dokumenttielokuvissa on arkipäivän runoutta kuvattu hämmästyttävän taiteellisin tuloksin. Tämän uuden elokuvan aihepiiri kuvaa ennen kaikkea arkipäivää, nuoren tehdastyöläisen ja hänen vaimonsa pientä aviollista murhenäytelmää, mutta mistään arkipäivän runoudesta siinä ei ole aavistustakaan. Se on yksinkertaisesti ikävä ja latteasti kerrottu tarina, vailla kaikkea taiteellista tunnelmaa ja väritystä."

"Anja, tule kotiin on keskinkertainen ajanvietefilmi", kuittasi O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 23.11.1944) ja piti ohjausta "luistavana, mutta paikka paikoin liian alleviivaavana". Myönteisimmin elokuvaan suhtautui Kauppalehden J. L. (1944): "Anja, tule kotiin on arkipäiväinen filmi ilman runollista panosta. Mutta sellaisena se soluu tasaisesti liialliseen pateettisuuteen paisumatta ja vaipumatta liian mielenkiinnottomaksi. Tuntuu siltä kuin Toivo Särkän ohjaajanluonteelle sopisi parhaiten nimenomaan realistinen kuvaus, jossa ei tarvitse liiaksi liikkua mielikuvitusmaailmoissa. Hyvä esimerkki onnistuneesta ohjauksesta on syntymäpäivätilaisuus, joka eleineen ja taustoineen oli Anjan parhaita episodeja [- -]."

"Yksityiset näyttelijäsuoritukset liikkuvat niinikään paljon vain pinnalla", ilmaisi P. Ta-vi yleisen linjan. "Näyttelijöiden suorituksia vaivaa myöskin yksipuolisuus ja mielikuvituksettomuus", lisäsi T. A. Assi Nortia huomattiin kuitenkin "miellyttäväksi ja myönteiseksi tuttavuudeksi" (S. S., Salama Simonen, Uusi Suomi 28.11.1944), "pikantiksi ja hauskaksi ilmestykseksi", joka "herättää kiinnostusta, vaikka hän näyttelemisen puolesta osoittaakin vielä olevansa aloittelija" (T. A.).

Ymmärtämystä ei löytynyt 1990-luvullakaan. "Anja tule kotiin on kaikessa kliseisen melodramaattisessa totisuudessaan ja paperisuudessaan mitä hupaisin katsomiskokemus", ajatteli Antti Lindqvist (Katso 21/1992). "Komiikka on tosin tahatonta. Elokuvan tehtävänä oli aikoinaan tuoda romantiikkaa vastikään päättyneen sodan aiheuttaman harmauden keskelle."

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Taustaa
Alkutekstien mukaan Anja tule kotiin perustuu H. Grevenius'en näytelmään. Kyseessä on ruotsalaisen Herbert Greveniuksen 1927 kirjoittama ja 1937 painettu Sonja, jonka kantaesitys oli Tukholman Dramatiska Teaternissa 20.9.1927. Toivo Särkän käsikirjoitus on lähinnä suomennos näytelmän elokuvasovituksen (Sonja, 1943) käsikirjoituksesta, jonka olivat tehneet ohjaaja Hampe Faustman sekä Gösta Stevens. Sonja-elokuvaa ei ole esitetty Suomessa.

Näytelmässä on kolme näytöstä, jotka kaikki tapahtuvat Kurtin ja Sonjan työläiskodissa. Ensimmäisen ja toisen näytöksen välillä on aikaa viisi viikkoa, toisen ja kolmannen vajaa vuorokausi. Faustmanin elokuvasta ovat peräisin tehtaassa tapahtuva alkujakso, kuukausia kestävä Sonjan (Anjan) poissaolo kotoa sekä Kurtin (Maurin) sanomalehteen panema ilmoitus "Sonja kom hem - Kurt" / "Anja tule kotiin - Mauri", samoin henkilögallerian laajennus alkuperäisnäytelmän seitsemästä henkilöstä.

Särkkä suomensi roolinimet: Kurt Larssonista tuli Mauri Miettinen, Sonjasta Anja, Majsta Maiju, Kalle ja Berta Lindgrenistä Kalle ja Berta Lehtonen, Bengtistä Pentti ja Nick Berggrenistä Nikke Vuorento. Tarinan toinen konna on molemmissa versioissa nimeltään Otto Samuelsson. Ruotsalaisen elokuvan Tukholma vaihtui Helsingiksi ja maininta Göteborgista Viipuriksi. Tapansa mukaan Särkkä liitti skenarioon kaksi laulua - Niken serenadi Maijulle luontoretkellä on kuitenkin vaihdettu äänilevymusiikiksi. Toinen laulu on Kalle Lehtosen 50-vuotisjuhlien yhteydessä kuultava Maurin johtama onnittelulaulu.

Särkän elokuvalla on pituutta 73 minuuttia. Ohjaaja lyhensi kuvausvaiheessa jonkin verran käsikirjoitustaan. Samassa yhteydessä on roolilistoista pyyhitty yli herra ja rouva Oksa - käsikirjoituksessa 50-vuotisjuhlien viettäjä oli Kallen asemesta herra Oksa.

Alkuteksteissä on Assi Nortian etunimi muodossa Asse. Elokuvan musiikki ilmoitetaan Tapio Ilomäen säveltämäksi, mutta Teostossa on myös merkintä, että musiikin olisi säveltänyt Toivo Lampén. Ehkä musiikki alun alkaen on tilattu Lampénilta, mutta sitä ei kuitenkaan ole käytetty, vaan pantu Tapio Ilomäki uudelleen asialle. Myöhemmin Lampén sävelsi musiikin elokuvaan Anu ja Mikko (1956).

Anjan viettelykohtausta elokuvatarkastamo lyhensi 10 metriä. Samaan kohtaan Faustmanin elokuvassa kiintyi myös ruotsalaisen tarkastuselimen huomio: "En del av scenen mellan Sonja och Nick på soffan" määrättiin poistettavaksi, mutta Svensk filmografi 4:n mukaan "av allt at döma företogs aldrig dessa klipp".

SF-Uutiset 5/1944 kirjoitti: "Moni ajattelee ehkä, että on aivan turhaa, jopa kevytmielistäkin valmistaa elokuvia näinä vaikeina aikoina. Mutta sittenkin - me uskomme, että meillä on tehtävämme ja olemassaolon oikeutemme. Meidän tehtävänämme on tuottaa hiukan helpotusta ja unohdusta elämän nykyiseen harmauteen, hiukan romantiikkaa ja kauneutta rumuuden ja realismin maailmaan."

Raakafilmipulan vuoksi elokuvasta voitiin ottaa vain kuusi kopiota - sotavuosien aikana kopiomäärät olivat vaihdelleet yleensä kymmenestä kahteentoista. Esitykset Porissa, Tampereella ja Vaasassa alkoivat jo 19.11.1944 eli viikkoa aikaisemmin kuin Helsingissä. Suomen Filmiteollisuuden ainoa oma teatteri, Riihimäen Riihilinnakin, sai odottaa vuoroaan joulukuun 10. päivään saakka. Elokuvan yleisömenestys oli yhdeksän suurimman kaupungin teatteriesityskertojen mukaan laskien selvästi vuoden keskitasoa heikompi.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Musiikki
1. Valssi 1
Säv. Tapio Ilomäki
Viihdeorkesteri (off, levysoitin), 1' 40".


2. Tango
Säv. Tapio Ilomäki
Viihdeorkesteri (off, radio), 0' 45".


3. "Nyt viisikymmenvuotias on elos' tie, se riemuissa, murheissa kulkenut lie - -"
Säv. ja san. tunnistamaton
Es. "syntymäpäivävieraat", laulu (playback, mieslaulajat), 1' 20".


4. Tea for Two / Teetä kahdelle
Säv. Vincent Youmans, sov. Tapio Ilomäki
Viihdeorkesteri (off), 0' 55".


5. Valssi 2
Säv. Tapio Ilomäki
Viihdeorkesteri (off), 1' 00"

Huomautuksia:
Tapio Ilomäen säveltämässä ja viihdeorkesterin esittämässä (off) alkumusiikissa, 1' 40", sekä loppumusiikissa, 3' 20", on sama valssiaihe.

Musiikkinumeroiden 4 ja 5 aikana "ravintolayleisö" tanssii.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1947
Tarkastuspäivä
17.11.1944
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2000 m
Veroluokka
25%
Ikäraja
K
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
4
Muut tiedot
Leikkaukset: "Sohvakohtausta lyhennettävä 10 m."
Tarkastusnumero
T-01947
Tarkastuspäivä
18.06.1990
Formaatti
video
Pituus/leikattu
2000 m
Kesto/leikattu
70'10"
Ikäraja
K16
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Tarkastuttaja
Yleisradio / Tallennepalvelu
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
05.02.2014
Kesto/leikattu
01:08:47
Ikäraja
7
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
73 min