Sellaisena kuin sinä minut halusit

Sådan du ville ha mig (ruotsinkielinen nimi)
Vägen utför (ruotsinkielinen nimi Ruotsissa)
The Way You Wanted Me (englanninkielinen nimi)
C’est ainsi que tu me voulais (ranskankielinen nimi)
Come tu mi vuoi (italiankielinen nimi)
Som Mænd vil ha' mig (tanskankielinen nimi)
Synnin risti (työnimi)
So wie Du mich begehrtest (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Tiedätkö Tulion kohutun melodraaman kuvauksista tai tunnistatko näyttelijöitä? Tunnistatko kuvauspaikkoja Helsingin seudulta? Elokuvasta tehtiin myös ruotsinkielinen versio Sådan du ville ha mej. Onko sinulla elokuvan käsikirjoitusta?

Sellaisena kuin sinä minut halusit

Teuvo Tulion ohjaama ja Filmimiehen (Nisse Hirn) käsikirjoittama melodraama Sellaisena kuin sinä minut halusit (1944) perustuu Ahti H. Einolan aiheeseen. Viaton saaristolaistyttö Maija (Marie-Louise Fock) rakastaa merimies Aarnea (Ture Ara), joka isänsä painostuksesta hylkää tytön. Jätetty nuori nainen lähtee kaupunkiin ja saa paikan tohtorinna Holmbergin (Annie Sundman) palvelijattarena. Perheen lääkäriksi opiskeleva poika Erkki (Kunto Karapää) rakastuu kauniiseen sisäkköön, jota tohtorinna ei hyväksy miniäksi. Raskaana oleva Maija jää työttömäksi ja ajautuu ilotytöksi. Tulio teki elokuvasta samanaikaisesti myös ruotsinkielisen version Sådan du ville ha mig (1944).

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
12
Näyttelijät
Henkilö Marie-Louise Fock , Kantolan Maija
Henkilö Ture Ara , Aarne
Henkilö Kunto Karapää , Erkki Holmberg
Henkilö Lauri Korpela , Aukusti, Aarnen, Paulin ja Martin isä
Henkilö Annie Sundman , tohtorinna Holmberg, Erkin äiti
Henkilö Ida Salmi , muori, Maijan kasvatusäiti
Henkilö Sven Relander , johtaja Auronen
Henkilö Paavo Jännes , johtaja Henrik Karo
Henkilö Frans Kampman , Kalle
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Fritz-Hugo Backman , Klaus Hallberg
Henkilö Aili Tikka , Brita
Henkilö Kaarlo Aavajoki , Harri
Henkilö Lida Salin , Tyyne
Henkilö Helinä Svensson-Timari , nainen kapakassa
Henkilö Vili Järe , tarjoilija
Henkilö Oscar Tengström , mies kapakassa
Henkilö Aatos Konst , mies kapakassa
Henkilö Onni Korhonen , poliisi
Henkilö Kosti Aaltonen , merimies
Henkilö Otto Noro , mies kapakassa
Henkilö Sven Ehrström , mies kapakassa
Henkilö Gaby Ross , laulajatar
Henkilö Julia Naumoff , Kaarina teini-ikäisenä
Tekijät
Tuotantotiedot
Tuotanto
Yhteisö Filmo , Tuottaja
Julkaistu
1944
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
15.10.1944
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Metropol, Savoy (ruotsinkielinen versio), Tuulensuu
Kuopio: Kuvakukko
Tampere: Hällä, Olympia
Turku: Casino
Muut näytökset
  • 05.11.1944 Lahti: Häme, Kuvapalatsi ensi-iltakierros
  • 30.11.1944 Vaasa: Rio, Gloria (ruotsinkielinen versio) ensi-iltakierros
  • 25.12.1944 Jyväskylä: Jyväs-Kino; Oulu: Aula; Pori: Sampo ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 24.03.1973 MTV1 Katsojia: 1 460 000
  • 23.01.1982 MTV2 Katsojia: 1 419 000
  • 24.01.2005 YleTeema [Kino Klassikko]
  • 28.06.2008 YLE TV2
  • 14.11.2010 YLE FST5
  • 13.05.2012 Yle Fem
  • 05.07.2012 YLE Teema [Kino Tulio]
  • 16.09.2015 YLE TV1
  • 13.06.2017 Yle Teema & Fem [Kino Tulio]
  • 07.07.2018 Yle Teema & Fem [Kino Tulio]
  • 02.10.2018 Yle Teema & Fem [Kino Tulio]
Festivaaliosallistumiset
Sodankylän elokuvajuhlat Sodankylä, Suomi 2005
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: Eira, mm. Armfeltintie 6 (Maija muuttaa johtaja Karon luo)

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Studiot
Helsinki: Vanhankaupungin nuorisoseurantalo

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Kuvausaika
Kesä 1943
Sisältöseloste
Öinen satama. Ikääntynyt ilotyttö saa maksun merimieheltä ja laskeutuu laivasta laiturille. Maja-niminen laiva Eckeröstä kiinnittää naisen huomion ja palauttaa hänen mieleensä menneisyyden, joka nähdään takautumana:

Viaton saaristolaistyttö Maija on onnellinen tavatessaan rakastettunsa Aarnen, joka on ollut neljä kuukautta merillä. He vakuuttavat keskinäistä rakkauttaan ja uskollisuuttaan, Aarne lahjoittaa tytölle ristinmuotoisen kaulakorun. Samana iltana on lavatanssit, joihin myös ikävystynyt kaupunkilaisseurue osallistuu. Maija saa tanssittajakseen Erkin, ylioppilaan, joka ihastuu tyttöön ja houkuttelee tätä kaupunkiin. Aarne on mustasukkainen, mutta leppyy kun Maija päästää hänet aittaansa. Aarne vannottaa tyttöä odottamaan, kun hän aikoo viettää vielä pari vuotta merillä.

Aarnen ja Maijan perheiden välillä vallitsee vanha sukuviha: Aarnen isä on uhannut jättää pennittömäksi sen poikansa joka ryhtyy Maijaan. Yöllä isä löytää Maijan aitan läheisyydestä merimieslakin ja hänen epäilyksensä heräävät. Aamulla hän ottaa kolme poikaansa puhutteluun ja tiukkaa Maijan läsnäollessa, kuka on viettänyt yön Maijan aitassa. Kaikki kolme kieltävät. Maija kertoo vieraastaan vain sen, että tämä oli hänen sulhasensa - "entinen sulhaseni", hän korostaa syvästi loukkaantuneena. Maijan poistuttua isä kokeilee lakkia poikien päähän: se sopii Aarnelle.

Maija lähtee kaupunkiin ja saa paikan Erkin äidin, tohtorinna Holmbergin, palvelijattarena. Maija tarjoilee juhlissa, saa kestää Erkin ystävien pilkkaa ja erään Kallen lähentelyjä. Erkki on kuitenkin erilainen: eräänä yönä hän tunnustaa olevansa "auttamattomasti, pohjattomasti rakastunut" Maijaan. He juovat "nuoruuden ja rakkauden maljan", suutelevat ja Maija antautuu. Kun tohtorinna huomaa Maijan olevansa raskaana, hän pakottaa tytön lähtemään talosta, koska avioliitto lääkäriksi valmistumassa olevan Erkin kanssa on mahdoton. Tarjotut rahat Maija kuitenkin torjuu ylpeästi: "Minua ei osteta rahalla, minä kannan yksin syntini ristin."

Maija asettuu laitakaupungille ja hakee turhaan työtä. Hän synnyttää lapsensa ja saa tukea naapureilta. Vauva itkee nälkäänsä, vuokrarästit painavat ja Maija on yhä ilman työtä: pakkotilanteessa Maija myöntyy johtaja Aurosen, ravintola "Kultaisen ankkurin" omistajan, rakastajattareksi. Miehen kyllästyttyä Maija joutuu työskentelemään ilotyttönä tämän kapakassa, jonne myös Aarne erään pestinsä jälkeen poikkeaa. "Täällä minä olen, sellaisena kuin sinä minut halusit", Maija sanoo ja soimaa Aarnea pelkuruudesta ja petetyistä lupauksista. Mies vastaa nimittämällä häntä huoraksi.

Maija saa lohduttajakseen ja uudeksi ylläpitäjäkseen liikemies Henrik Karon, vanhahkon herrasmiehen, jopa lupaa hienosta asunnostaan kodin myös Kaarinalle, Maijan tyttärelle. Maijan isoäiti on kuullut juoruja ja ilmestyy tutkimaan tilannetta: hädissään Maija vakuuttaa olevansa naimisissa, ja Henrik vahvistaa asian. Juuri kun huojentunut muori on lähtenyt ja Henrik pyytänyt Maijan mukaansa ulkomaille, poliisit saapuvat ja pidättävät Henrikin vakoilijana.

Auronen ottaa Maijan takaisin "Kultaiseen ankkuriin", jonne katuvainen Aarne jälleen ilmestyy. Hän tunnustaa yhä rakastavansa Maijaa ja haluavansa tämän vaimokseen huolimatta kaikesta tapahtuneesta. He tekevät sovinnon, muistelevat onnen aikoja saaristossa ja lupaavat olla koskaan enää eroamatta. Kun sovinto on sormusta vaille valmis, kapakassa istuva Kalle ryhtyy tekemään Maijalle ehdotuksiaan ja tarjoaa rahaa: Aarne raivostuu ja puukottaa miehen kuoliaaksi. Poliisit vievät Aarnen, Auronen osoittaa lohduttomalle Maijalle ovea.

Maija harjoittaa ilotytön ammattia kadulla, matkustajakodeissa, ravintoloissa. Kaikessa viattomuudessaan Kaarina pyytää iltarukouksessaan Jumalaa varjelemaan äitiä tämän työssä. Eräänä iltana partiopukuinen Kaarina on ystävättärensä kanssa myymässä hyväntekeväisyysmerkkejä: he osuvat ravintolan kabinettiin, jossa Maija kavaljeereilleen juhlii. Kaarina näkee äitinsä juopuneen miehen sylissä, syöksyy järkyttyneenä ulos ja jää auton alle. Sairaalassa hoitavaksi lääkäriksi sattuu Erkki, jolle Maija kertoo Kaarinan olevan heidän tyttärensä. Erkki haluaa sovittaa tekonsa ja ottaa molemmat hoiviinsa. "Minulle se on liian myöhäistä", Maija vastaa, mutta jättää Kaarinan Erkin holhoukseen: "Tästä lähtien hänellä ei ole enää äitiä", Maija sanoo ja palaa kadulle.

Kaarinan päästessä ripille Maija on huntuun verhoutuneena kirkkokansan joukossa. "Hän oli tyttäreni, mutta minä en saa koskaan olla hänen äitinsä", Maija sanoo Erkin kodin vanhalle palvelijattarelle ja pyytää tätä toimittamaan Aarnen aikoinaan antaman kaulakorun tytölle. Erkin ja Kaarinan kulkiessa ohi Maija vetäytyy syrjään. Väen mentyä Maija lysähtää keskikäytävälle vastapäätä alttaria.

Kertomus palaa alkuun. Iän ja ammatin kuluttama, vahvasti maalattu Maija hyväksyy merimiehen kutsun ja nousee laivaan.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Selvä kaksijakoisuus hallitsi Tulion ensimmäisen sodanjälkeisen elokuvan vastaanottoa: kaikki arvostelijat moittivat käsikirjoitusta ja vuoropuhelua, mutta ylistivät kuvallista toteutusta. "Sellaisena kuin sinä minut halusit on käsikirjoituksensa puolesta heikoin Tulion tähänastisista tuotteista, filmaattisen kuvauksensa puolesta se taasen kuuluu hänen parhaimpiin tuotteisiinsa", kärjisti T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 21.10.1944) yleisen mielipiteen.

"Sanottakoon heti aluksi, ettei itse aihe ole millään tavoin uusi, päinvastoin se on hyvinkin kulunut tarina [- -]", säesti S. S. (Salama Simonen, Uusi Suomi 16.10.1944). "Tapahtumien psykologinen tausta tuntuu toisinaan suorastaan uskomattomalta ja dialogi on kömpelöä ja pitkäveteistä. Ja kuitenkin tästä huolimatta katsoja on valmis tunnustamaan nähneensä kerrankin taas todellisen filmin, joka nimenomaan filmaattisessa mielessä edustaa korkeata luokkaa."

"Tarina sinänsä on tavanomainen, repliikit kömpelöhköjä ja ylipäätään liian pitkiä ja psykologinen tausta jää useimmiten varsin epämääräisesti valotetuksi", myönsi myös P. Ta-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 19.10.1944) ja jatkoi: "Mutta arvosteltaessa elokuvaa elokuvana, nimenomaan tarkastellessamme, miten siinä tekijä sanottavansa esittää, miten hän hallitsee filmin omaa kieltä, päädymme tunnustamaan, että tämä Tulion työ on korkeinta luokkaa, mitä meillä kotimaassa on aikoihin tehty [- -]. Ohjaaja toteuttaa siinä näkemyksensä kameran avulla niin kauniisti, ehosti ja puhuvasti kuin vain rikkaalla mielikuvituksella, filmaattisesti näkevällä silmällä, kavahtamattomalla uskalluksella, väsymättömällä kokeiluvireellä ja teknillisilläkin avuilla armoitettu filmimies voi tehdä."

Det är länge sedan en så egenartad och fascinerande inhemsk film gått över vita duken här som Sådan du ville ha mig", aloitti H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 19.10.1944). "Fascinerande både genom sina förtjänster och sina fel, ty den värld den för oss in i är helt och hållet i både gott och ont regissörens egen. Teuvo Tulio är något av en vildfågel i våra tama filmpark, han har lärt mycket av fransk film och än mera av tjeckisk, det är en sällsam rent sinnlig glöd över hans bildsviter med deras mättade varma mörker och skimrande vita färgtoner."

"Sellaisena kuin sinä minut halusit on sataprosenttisen filmillinen teos", kirjoitti Raoul af Hällström Suomen Kuvalehdessä (43/1944), "se on suunniteltu ja luotu elokuvana, siinä on kuvarytmiä, vapautunutta liikkuvaisuutta. Ohjaaja ja kamera ovat yhtä, he tuntevat yhdessä ja näkevät asioita yhdessä. Teuvo Tuliolla on harvinaisen suuressa määrin aitoa kuvafantasiaa. Hän saa myöskin elokuviinsa kosolti raisua temperamenttia, elämänkylläisyyttä, vinhaa ilmeikkyyttä. Mistään litteräärisestä pohjasta tai psykologisesta hienovaraisuudesta hän ei näy paljonkaan välittävän."

"Tulio on rajussa luomisvoimassaan halunnut luoda myöskin uuden filminäyttelijättären", Hällström jatkoi ylistystään. "Hän on Marie-Louise Fock. Hehkeä, tuore, nuoruuden kukkeutta uhoava tyttö, jonka silmät kiiltävät kauriin tavoin, huulet unelmoivat kosteina ja houkuttelevina, koko olemuksessa on hillittyä aisti-iloa. Hän liikkuu ja näyttelee unissakävijän vaistomaisella varmuudella. En tiedä, onko tyttö lahjakas, en tiedä mitä hän olisi muitten ohjaajien käsissä, mutta Tulion muovailemana hän on erinomaisen filmillinen ilmestys."

Muutkin pitivät ensiesiintymistä onnistuneena, lukuunottamatta replikointia. "Marie-Louise Fock pääosassa näyttää olevan kuin vahaa ohjaajan käsissä", kirjoitti P. Ta-vi, "ja pääsee hänen hallitsevan otteensa alaisena sellaiseen herkkään ja vaikuttavaan ilmaisuun, ettei sen vertaista meillä liene elokuvassa ensikertalaisen kohdalla useasti tavattu. Hänen Maijansa on niin ehyt, ettei sen suhteen enää voi puhua näyttelemisestä - paitsi paikoin varsin avuttomassa replikoinnissa - vaan osa on luotu ilmeisesti todellisessa tuskassa ja piinassa eläen."

1980-luvun tv-esityksen yhteydessä suhtautuminen oli yhä kaksijakoista, mutta nyt elokuvassa nähtiin melodraaman ja campin arvoja. "Sellaisena kuin sinä minut halusit on kaiken kaikkiaan varsin huono elokuva", kirjoitti Markku Tuuli (Katso 3/1982), "sillä sen tarina ylidramaattisine käänteineen ja paatosta tihkuvine tapahtumineen on niin yliampuva, että juttua on mahdoton ottaa vakavasti. Mutta näin neljäkymmentä vuotta myöhemmin elokuvan melodraama on saanut uutta camp-hohtoa, etenkin kun Tulion näkemys on todella komea [- -]. Elokuva liioittelee joka sekunti, mutta tässä liioittelussa on vastustamatonta hohtoa. Kyse ei ole naurettavuudesta, vaan raamatullisesta syntiinlankeemuksesta, jonka Tulio on toteuttanut pohjia myöten melodraaman lakeja kouraisten."

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Taustaa
Sellaisena kuin sinä minut halusit oli Teuvo Tulion ensimmäinen ohjaustyö sitten kesällä 1939 kuvatun ja syyskuussa 1940 ensi -iltansa saaneen Unelma karjamajalla -elokuvan. Tulio oli tosin keväällä 1941 aloittanut uuden aiheen kuvaustyöt Kille (Kaarlo) Oksasen kanssa, mutta elokuva jäi keskeneräiseksi, kun Oksanen jatkosodan puhjettua joutui rintamalle ja kaatui lokakuussa 1941. Työtä ei koskaan saatettu valmiiksi.

Myös Tulio sai jatkosodan alkaessa komennuksen rintamalle TK-kuvaajaksi, ja kesti parisen vuotta, ennen kuin hän jälleen saattoi käydä käsiksi uuteen näytelmäelokuvaan. Ahti H. Einolan "elokuvakertomuksen" pohjalta Tulio tilasi varsinaisen kuvauskäsikirjoituksen nimimerkki Filmimieheltä (Nisse Hirn) ja teki siihen myös omia muutoksia, joita Einola yleisönosastonkirjoituksessaan 22.10.1944 Suomen Sosialidemokraatissa ankarasti arvosteli. Elokuvan nimen Tulio kertoo ottaneensa Johannes Linnankosken romaanista Laulu tulipunaisesta kukasta, josta hän oli tehnyt elokuvan vuonna 1938 - Olavi tapaa Gasellin kaupungin ilotalossa ja tyttö sanoo: "Tässä minä nyt olen. Sellaisena kuin sinä minut halusit." Ruotsissa 1943 tehdyllä elokuvalla Som du vill ha mej (ohjaus Gösta Cederlund), jonka pohjana oli norjalaisen Alexander Brinchmannin huvinäytelmä Karusell, ei liene ollut vaikutusta Tulion elokuvan nimenvalintaan. Cederlundin elokuvaa ei tuotu Suomeen.

Ulkokuvat otettiin kesällä 1943, mutta esityskuntoonsa elokuva valmistui vasta vuotta myöhemmin, ja kesän 1944 tapahtumat siirsivät sen ensi-iltaa aina lokakuuhun 1944 saakka. Työn valmistumista hidastutti myös se, että Tulio kuvasi samanaikaisesti ruotsinkielisen rinnakkaisversion, osittain eri näyttelijöitä käyttäen. Molempien versioiden naispääosassa nähtiin turkulainen, Helsingin Svenska Teaternissa näyttelevä Marie-Louise Fock ainoassa suomenkielisessä elokuvatehtävässään. Ohjausapulaisekseen Tulio kiinnitti Roland af Hällströmin.

Lavastajaksi alkutekstit ilmoittavat virheellisesti Kyösti Aaltosen Kosti Aaltosen asemesta. Musiikin sovittajaa ei mainita. Alun latotanssijaksoon Tulio leikkasi mukaan näkymiä Nyrki Tapiovaaran ja Hugo Hytösen Miehen tiestä (1940).

Elokuvasta julkaistiin 1945 puolella "tunnettujen elokuvien mukaan" toimitetussa Paletin sarjassa 78-sivuinen, filmikuvin varustettu "romaani samannimisen Väinän Filmi -elokuvan mukaan". Se oli sarjan ainoa suomalainen elokuva. Kirjoittajaa ei mainita, mutta kysymyksessä lienee tälläkin kertaa ollut Nisse Hirn. Teoksen alkuun liitetyt niukat tekijätiedot ilmoittavat elokuvan ohjaajaksi ja valokuvaajaksi Teuvo Tulion ja valmistamoksi Väinän Filmin. Elokuva oli kuitenkin Oy Filmon (Teuvo Tulion) itsenäisesti tuottama, ja Väinö Mäkelän perheen omistukseen 1942 siirtynyt Väinän Filmi osti sen teatteriesitysoikeudet 2 150 000 markalla jo tuotantovaiheessa. Kauppa oli edullinen molemmille osapuolille - Sellaisena kuin sinä minut halusit oli yhdeksän suurimman kaupungin teatteriesityskertojen mukaan laskien vuoden 1944 kolmanneksi paras, ja Väinän Filmin tuotot nousivat yli 4 miljoonaan markkaan. Yksistään Helsingissä ilmoitettiin viiden ensimmäisen esitysviikon aikana elokuvalla olleen 88 536 maksanutta katselijaa.

Filmiromaanin alkusivuilla todetaan, että tarina "tapahtuu suomalaisessa saaristossa ja suomalaisessa satamakaupungissa nykyaikana hieman yli tusinan vuoden kuluessa". Valtion filmitarkastamo lyhensi elokuvaa kaikkiaan 50 metrillä poistaen kolmannesta osasta jalan silityksen ja viidennestä kengästä juonnin, suutelemisen varpaista ylöspäin, Maijan pöydällä tanssin sekä Kaarinan rukouksen. Televisiossa elokuva esitettiin leikkaamattomana ainakin vuonna 1982.

Elokuvan traileria lyhennettiin 10 metrillä; "kaikki, mikä on määr. poistettavaksi originaalista". Tulio itse lyhensi elokuvan loppua leikkausvaiheessa jonkin verran - filmiromaanin loppu noudattelee ilmeisesti alkuperäiskäsikirjoitusta.

Kansallisen audiovisuaalisen arkiston kokoelmissa ei ole elokuvan käsikirjoitusta, ainoastaan dialogilista ja sen ranskankielinen käännös.

Elokuvan ensi-ilta oli Helsingissä 15.10.1944 kolmessa teatterissa - suomenkielinen versio nähtiin Metropolissa ja Tuulensuussa, ruotsinkielinen Savoyssa. Vaasaa lukuunottamatta suurimmissa kaupungeissa esitettiin ainoastaan suomenkielistä versiota. Tulio sai elokuvansa kaupaksi Ruotsiin ja Tanskaan sekä Bulgariaan, ennen kuin maa 1947 siirtyi sosialismiin.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Musiikki
1. En sjöman älskar havets våg / On armas mulle aallon tie
Säv. ja san. trad., suom. Roine Rikhard Ryynänen
1) Sekakuoro, huuliharppu ja orkesteri (off), 3' 05".
2) Es. kaksi harmonikansoittajaa (playback, viihdeorkesteri), 1' 15".
3) Es. "ravintolayhtye" (playback), 2' 15".
4) Es. "ravintolayhtye" (playback, sekakuoro ja soitinyhtye), 2' 10".


2. Valurile Dunǎrii / Tonavan aallot / Häämuistojen valssi
Säv. Iosif Ivanovici
Viihdeorkesteri (off), 3' 20".


3. Na sopkah Mantshurii / Mantshurian kukkuloilla
Säv. A. Shatrov
Posetiivi (playback), 0' 55".


4. An der schönen blauen Donau / Tonava kaunoinen
Säv. Johann Strauss nuor.
Orkesteri (off), 0' 15".


5. La Paloma / Kyyhkynen
Säv. Sebastian de Yradier
Viihdeyhtye (off), 1' 20".


6. Aloha oe
Säv. kuningatar Liliuokalani
Viihdeyhtye (off), 0' 45".

7. Adeste fideles / Nyt riemuiten tänne / Jouluyönä
Säv. ja san. trad.
Sekakuoro ja urut (off), 2' 20".


8. Virsi 170 ("Jumala ompi linnamme - -")
Säv. trad., san. Martin Luther, suom. Jacobus Petri Finno, muokannut Elias Lönnrot
Urut (off), 0' 50".

Huomautuksia:
Musiikkinumeron 3 aikana lapset pyörivät piiriä.

Elokuvassa on lisäksi nimeämätöntä taustamusiikkia erilaisten orkesteri- ja instrumenttikokoonpanojen, pianon tai urkujen esittämänä yhteensä 55' 25".

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1923
Tarkastuspäivä
07.06.1944
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2800 m
Kesto/leikattu
102 min
Veroluokka
25%
Ikäraja
K16
Osia
5
Muut tiedot
Leikkaukset: "3. os. Jalan silitys. 5. os. Kengästä juonti. Suuteleminen varpaista ylös. Pöydällätanssi. Tytön rukous. 50 m."
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
23.04.2015
Kesto/leikattu
01:37:53
Ikäraja
12
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
ääni, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
102 min
Kieli (VOD)
suomi