Nainen on valttia

Kvinnan är trumf (ruotsinkielinen nimi)
The Woman Is the Trump (englanninkielinen käännösnimi)
L'Atout c'est la femme (ranskankielinen käännösnimi)
Die Frau ist Trumf (saksankielinen käännösnimi)
QR-koodi

Tämän aineiston tarjoaa

  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Nainen on valttia

Ansa Ikosen ohjaamassa ja Mika Waltarin käsikirjoittamassa musiikkipitoisessa komediassa Nainen on valttia (1944) kuuluisa operettitähti Kirsti Kalpa (Ansa Ikonen) väsyy kiireeseen ja itsekkääseen sulhaseensa paroni Heimonheimoon (Ture Junttu). Hän lähtee lipettiin ja päätyy sisäköksi professorin (Aku Korhonen), palvelija Kallen (Uuno Laakso) ja säveltäjä Rantamaan (Unto Salminen) talouteen. Kaunis ja heleä-ääninen Kirsti lumoaa täysin naisvihamielisen kolmikon.

Tallennettuna:
Genre
Ikäraja
S
Näyttelijät
Henkilö Ansa Ikonen , Kirsti Kalpa, laulajatar
Henkilö Uuno Laakso , Kalle, professorin palvelija
Henkilö Aku Korhonen , professori
Henkilö Unto Salminen , säveltäjä Rantamaa
Henkilö Ture Junttu , paroni Heimonheimo
Henkilö Laina Laine , näyttelijätär
Henkilö Veikko Linna , teatterinjohtaja
Henkilö Ensio Jouko , poliisikomisario
Henkilö Pentti Saares , sanomalehtimies Levä
Henkilö Eino Salmi , teatterin taloudenhoitaja
Henkilö Toppo Elonperä , teatterin vahtimestari
Henkilö Arvo Kuusla , Eikka, valokuvaaja
Henkilö Jalmari Rinne , Yleisradion musiikkipäällikkö
Henkilö Lauri Kyöstilä , tullimies
Henkilö Kyösti Käyhkö , Yleisradion vahtimestari
Henkilö Olavi Saarinen , konstaapeli
Kreditoimattomat näyttelijät
Henkilö Usko Kantola , operettilaulaja
Henkilö Heikki Aaltoila , säveltäjä Rantamaan kädet pianonsoittokohtauksissa  (sijaisnäyttelijä)
Henkilö Vilho Kekkonen , radiolainen
Henkilö Carl-Erik Creutz , radiokuuluttajan ääni
Tekijät
Henkilö Ansa Ikonen , Ohjaaja
Henkilö Mika Waltari , käsikirjoitus
Henkilö Armas Hirvonen , kuvaus ja teknillinen johto
Henkilö Esko Marttinen , ääni
Henkilö Kurt Vilja , ääni
Henkilö Heikki Aaltoila , musiikki
Henkilö Ossi Elstelä , rakennelmat  (lavastus)
Yhteisö Suomen Filmiteollisuus SF Oy , levittäjä
Yhteisö Europa Vision Oy , levittäjä
Yhteisö Finnkino Oy , levittäjä
Yhteisö VLMedia Oy , levittäjä
Kreditoimattomat
Henkilö T. J. Särkkä , tuottaja
Henkilö Armas Vallasvuo , leikkaus
Henkilö Senja Soitso , naamiointi
Henkilö Mauno Talonen , naamiointi
Henkilö Fiinu Autio , puvustonhoitaja
Henkilö Tuulikki Uskali , kampaaja
Henkilö Alf Salin , studiopäällikkö
Henkilö Kirsti Kannikoski , kuvaussihteeri
Henkilö Veikko Linna , järjestäjä
Henkilö Arvo Murtokallio , sähköryhmän esimies
Henkilö Arvo Nieminen , kuvausryhmän jäsen
Henkilö Pentti Auer , klaffi
Henkilö Matti Silvantie , klaffi
Henkilö Päivi Kosonen , valokuvat  (Valokuvaamo Tenhovaara)
Henkilö Tauno Norjavirta , valokuvat  (Valokuvaamo Tenhovaara)
Henkilö Aaro Hellaakoski , laulujen sanoitus
Henkilö Jussi Jalas , musiikin johto
Henkilö Ansa Ikonen , muusikko  (laulu)
Henkilö Uuno Laakso , muusikko  (laulu)
Henkilö Aku Korhonen , muusikko  (laulu)
Henkilö Usko Kantola , muusikko  (laulu)
Kokoonpanot
Group Name Helsingin Teatteriorkesteri , orkesteri
Tuotantotiedot
Tuotanto
Julkaistu
1944
Esitystiedot
Levittäjä
Ensi-ilta
13.08.1944
Ensi-iltapaikat
Helsinki: Capitol, Royal
Jyväskylä: Suomi-Elokuvat
Pori: Asto
Riihimäki: Riihilinna
Tampere: Kino, Petit
Turku: Bio-Bio, Pallas
Filmikopioiden määrä
10
Muut näytökset
  • 27.08.1944 Kuopio: Puijo; Lahti: Ilves ensi-iltakierros
  • 17.09.1944 Oulu: Hovi ensi-iltakierros
Televisioesitykset
  • 13.02.1966 TV1 Katsojia: 1 550 000
  • 03.02.1973 MTV2 Katsojia: 290 000
  • 10.11.1987 TV1 Katsojia: 297 000
  • 12.05.1995 TV2
  • 02.11.2004 YLE TV2
  • 16.05.2009 YLE TV2
  • 15.11.2011 YLE TV2
  • 20.12.2013 YLE TV1
  • 02.10.2015 YLE TV1
  • 02.08.2017 Yle TV1
  • 19.12.2018 Yle TV1
  • 27.08.2019 Yle TV1
  • 06.03.2020 Yle TV1
Kuvauspaikat
Ulkokuvat
Helsinki: Makasiiniranta Eteläsatamassa (Kirsti harhauttaa poliisia), Alppila sekä Hornintie - Edelfeltintie (Kirsti pakenee poliisia), Edelfeltintie 13 (professorin puutarha ja asuintalo)

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Sisäkuvat
Helsinki: Fredrikinkatu 46-54 (teatterin pukuhuoneen käytävä)

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Studiot
Helsinki: SF-studio 1

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Kuvausaika
30.1.-17.6.1944; ulkokuvat huhtikuu 1944
Sisältöseloste
Professori, hänen palvelijansa Kalle ja vuokralaisensa, säveltäjä Rantamaa, elävät poikamiestaloudessa: "Ei naista tähän taloon", professori ja säveltäjä vakuuttavat toisilleen. Samaan aikaan kuuluisa operettitähti Kirsti Kalpa palaa Suomeen menestykselliseltä ulkomaan kiertueelta. Kirsti on väsynyt ja haluaisi olla rauhassa, mutta hänellä on näytäntö samana päivänä ja lisäksi hänen sulhasensa paroni Heimonheimo on järjestänyt illaksi 40 hengen juhlat.

Kun paroni näytännön aikana kuulee, että viheltäminen ja peilin särkyminen ovat esiintyjille huonon onnen merkkejä, hän vihellellen rikkoo peilit Kirstin pukuhuoneesta saadakseen tämän luopumaan urastaan. Kirsti sanoo saaneensa tarpeekseen: kotona hän kirjoittaa jäähyväiskirjeen ja lavastaa itsemurhan merkit merenrannan laiturille. Paroni vahvistaa kirjeen aitouden, mutta poliisi tyytyy toistaiseksi käsittelemään tapausta katoamisena.

Puistossa aikaansa viettävä Kirsti kiinnittää passipoliisin huomion, lähtee pakoon ja ahdistettuna joutuu etsimään turvaa professorin talosta, jonne hän pääsee avoimesta ikkunasta. Keittiössä hän kohtaa professorin ja esittäytyy maalaistytöksi, joka on erehtynyt talosta. Koska Kalle ei ole palannut iltavapaaltaan, Kirsti ryhtyy tarmokkaasti laittamaan aamiaista huolimatta professorin vastusteluista. Kalle palaa juopottelun ja tappelun jäljiltä: Kirsti ryhtyy hoivaamaan miestä ja voittaa tämän puolelleen. Ihastunut Kalle lupaa pestata Kirstin sisäköksi ja taivuttaa professorin suopeaksi. Rantamaa sen sijaan uhkaa lähteä talosta, mutta kun poliisi tulee kyselemään tyttöä, jota epäillään murtovaraskoplan jäseneksi, juuri säveltäjä pelastaa Kirstin.

Sovitaan, että Kirsti saa "toistaiseksi" jäädä taloon. Miehet luulevat häntä etsityksi varasjoukon jäseneksi, joka ilman omaa syytään on joutunut huonoille teille. Kirsti palvelee auliisti miehiä ja ryhtyy auttamaan professoria tämän tutkimuksissa. Pian Kalle ja professori joutuvat riitaan kilpaillessaan Kirstin suosiosta. Rantamaa on yhä vastahankainen. Kun hän kuulee Kirstin laulavan, he joutuvat keskusteluun musiikista: Kirsti sanoo rakastavansa musiikkia ja haluavansa oppia laulamaan ja ehdottaa, että Rantamaa ryhtyisi säveltämään vähemmän vaikeatajuista musiikkia. Mies ottaa neuvon varteen ja Kirstin innoittamana säveltää sikermän lauluja, jotka hyväksytään Yleisradion ohjelmaan.

Rantamaa ei kuitenkaan hyväksy ehdotettuja esittäjiä lauluilleen, vaan ryhtyy valmentamaan Kirstiä, jota hän pitää "harvinaisena luonnonlahjakkuutena". Epäröinnin jälkeen Kirsti suostuu esiintymään radiossa, jossa kuuluttaja esittelee hänet "tuntemattomana laulajana". Ohjelma on menestys jo ennen loppuaan, ja Kirsti joutuu piilottelemaan kasvojaan tarkkaamoon kerääntyviltä ihmisiltä. Paroni tunnistaa radiosta Kirstin äänen ja lahjoo vahtimestarin paljastamaan säveltäjän osoitteen. Kirsti ja Rantamaa juhlivat menestystään ravintolassa, jonne poikkeava reportteri tunnistaa Kirstin ja hälyttää lehtensä.

Professori ja Kalle juhlivat kotona, jonne paroni ehtii ensimmäisenä. Juopuneet miehet luulevat paronia etsiväksi, tainnuttavat hänet ja vangitsevat hänet säkkiin. Kirsti ja Rantamaa saapuvat paikalle reportterin ja valokuvaajan seuraamina: Kirstin henkilöllisyys paljastuu ja vapautettu paroni ryhtyy vaatimaan selitystä. Kahden kesken hän tunnustaa Kirstille, että hänellä on jo toinen, ja pyytää kihlauksen purkamista. Ilahtunut Kirsti kertoo, että hänelläkin on toinen ja että hän on rakastunut ensimmäisen kerran elämässään. Rantamaalle Kirsti sanoo purkaneensa kihlauksensa, mutta mies on raivoissaan ja uhkaa lähteä talosta, ellei Kirsti lähde. Kalle ja professori tainnuttavat Rantamaan ja kantavat hänet vuoteeseen, jonka äärellä Kirsti heittää miehelle hellät hyvästit.

Aamulla Rantamaa potee päänsärkyä ja kyselee professorilta Kirstistä. Kanarialintuja ruokkiessaan säveltäjä löytää Kirstin nukkumasta lattialla kirjoituspöydän takana. Kirsti kertoo poliisin ajaneen jälleen häntä takaa ja pelastautuneensa ikkunasta taloon. Kirsti aikoo lähteä, mutta mies estää sen. "Senkin huijari, senkin viettelijä, senkin vamppi, senkin lurjus, minä rakastan sinua", mies sanoo ja suutelee Kirstiä. Kalle ja professori myhäilevät suopeasti ja alistuvat siihen, että elämä palaa entisiin uomiin.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Aiheet
Lehdistöarviot
Ansa Ikosen esiintyminen myös ohjaajana herätti huomiota ja myötämieltä. "Samalla kun tervehdimme kaikella ilolla Ansa Ikosen ensiesiintymistä ohjaajana", kirjoitti P. T-vi (Paula Talaskivi, Helsingin Sanomat 15.8.1944), "ei voi olla valittamatta, että hänen ensimmäinen filminsä oli aiheeltaan niin mitätön ja vanhentunut kuin tämä Mika Waltarin Nainen on valttia [- -]. Vain aivan erikoisen nerokkailla päähänpistoilla voisi ohjaaja kenties saada siitä irti jotakin uutta, mutta ensikertalaisohjaajalta ei toki voi sellaista vaatiakaan. Ja Ansa Ikosen työ kyllä on varsin laatuunkäyvää. Siinä on jopa paikoitellen jotakin persoonalliseen väriinkin vivahtavaa eikä siinä missään tapauksessa ole mitään mauttomuuksia, eikä epäjohdonmukaisia kompastuksia, joita ei tällaisissa tapauksissa tavallisesti meillä ole osattu välttää. Vauhtia vain olisi pitänyt saada lisää ja eräitä perinpohjaisuuksia kohtauksina katkaista."

"Mielestäni yllättävän hyvin", vastasi T. A. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti 15.8.1944) kysymykseen Ansa Ikosen onnistumisesta ohjaajana ja jatkoi: "Mika Waltarin ei suinkaan erittäin suuria mahdollisuuksia suovasta käsikirjoituksesta hän on saanut irti harvinaisen paljon. Ja mikä parasta, Ansa Ikonen on ohjauksessaan koettanut karttaa kaikkia vanhoja farssimaisia temppuja, joilla tavallisesti tämänluontoisissa elokuvissa pyritään kansaa huvittamaan. Elokuvassa on kauttaaltaan säilytetty leikillinen komediallinen henki."

"Svaret blev att mången kraftig och begåven karl gjort sämre saker än Ansa Ikonen bjuder på som sin debutprestation", vastasi puolestaan H. K. (Hans Kutter, Hufvudstadsbladet 22.8.1944) ennakkoepäilyihin. "Visserligen är greppet på uppgiften ännu en smula amatörmässigt och visserligen vet den intagande lilla damen ännu inte alltid när hon skall använda sig av en hel- eller närbild, men allt det där kommer med åren. Huvudsaken i ett lustspel är att man har humör, och om än fru Ikonens humör än icke är av det festliga eller blixtrande slaget, så har hon dock en liten portion skämtlynne kryddad med kvinnlig charm. Och med särskild tacksamhet annoterar man att hon taktfullt väjer för direkta plumpheter och smaklösa inslag. Och det räcker till för ett anspråkslöst litet lustspel."

"Nainen on valttia on syyskauden sopiva kevyt alkupala ennen talvikauden arvokkaampaa ohjelmistoa", määritteli O. V-hl (Olavi Vesterdahl, Aamulehti 14.8.1944). "Ansa Ikonen on selviytynyt tehtävästään kaikella kunnialla. Ohjaajana hän ei ole karttanut ripeitä otteita eikä toisaalta tunnelmaakaan, mutta tämänlaatuinen aihe ei tarjoa ohjaajalle suuriakaan mahdollisuuksia. Pääasiahan on, että kaikki sujuu luistavasti ja että hyvä maku säilyy - ja näissä suhteissa ohjaaja on täyttänyt kohtuulliset vaatimukset. Kirsti Kalpana Ansa Ikonen käytteli veikeästi komediennen lahjojaan, oli välitön ja herttainen sekä lauloi kauniisti. Tuntui vain siltä kuin ei kamera tällä kertaa olisi tehnyt täyttä oikeutta hänen kauneudelleen."

Ansa Ikosen näyttelijäsuoritus jäi muissakin arvioissa hänen ohjaajatyönsä varjoon, mutta hänen katsottiin selviytyvän "entisellä viehkeydellään ja älykkäällä joustavuudellaan, joskin ohjaustyö jonkin verran lienee laimentanut hänen iloisinta ilkamointiaan" (P. T-vi). Erinomaisiksi säestäjiksi koettiin "Aku Korhonen, jonka vanha professori on mitä herttaisin ilmestys, sekä Uuno Laakso, joka merimies-Kallestaan tekee kerrassaan nautittavan luomuksen" (T. A.).

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Taustaa
Vuoden 1943 lopulla T. J. Särkkä yllättäen tarjosi Mika Waltarin alkuperäiskäsikirjoituksen ohjaustyötä Ansa Ikoselle, jota hän oli ajatellut myös tarinan naispäärooliin. Vain kerran aikaisemmin oli nainen Suomessa ohjannut kokoillan näytelmäelokuvan, Glory Leppänen vuonna 1936 komedian Onnenpotku, silloinkin tuottajana Särkkä. Seuraavat suomalaiset naisohjaajat olivat Brita Wrede (Tukkijoella tapahtuu, 1950), Kyllikki Forssell (jakso Onnellinen perhe episodielokuvassa Kolmiapila, 1953) ja Ritva Arvelo (Kultainen vasikka, 1961).

Professorin rooliin Särkkä oli jo kiinnittänyt Uuno Laakson ja tämän miespalvelijaksi Aku Korhosen - Ansa Ikosen toivomuksesta ja Särkän suostumuksella Laakso ja Korhonen kuitenkin vaihtoivat osia keskenään. Säveltäjän rooliin harkittiin mm. Esko Vettenrantaa ja Teijo Joutselaa. Osa annettiin kuitenkin Unto Salmiselle, joka edellisen kerran oli ollut Ansa Ikosen vastanäyttelijänä elokuvassa Uuteen elämään (1942). Heimonheimo-niminen roolihenkilö oli esiintynyt jo Mika Waltarin kirjoittamassa elokuvassa Onni pyörii (1942). Silloin kyseessä oli vuorineuvos, jota esitti Oscar Tengström, nyt paroni, jona nähtiin Thure Bahne.

Ohjaustyössä Ansa Ikosella oli teknisenä apuna kokenut kuvaaja Armas Hirvonen, joka edellisenä kesänä oli auttanut Edvin Lainetta tämän ohjatessa esikoiselokuvaansa Yrjänän emännän synti. Kuvaukset alkoivat tammikuun lopussa 1944, vähän ennen Helsingin suurpommituksia, ja päättyivät kesäkuun puolivälissä, Kannaksen rintaman murtumisen aikoihin. Ulkokuvia oli vain parikymmentä, ja ne otettiin huhtikuussa 1944. Muistelmateoksessaan Tähtiaika Ansa Ikonen kuvailee ohjaustyönsä vaikeuksia mm. seuraavasti: "[- -] Mitä ihmettä sinä ajattelet, sanoi eräs ystäväni minulle tämän kaiken keskellä. - Sota on tässä pisteessä. Koko maailma palaa. Ja sinä filmaat. Onko se niin tärkeää. Minä vastasin hänelle, että ennen oli Roomassa tärkeää että mistään välittämättä kansa sai leipää ja sirkushuveja. Kun tykit vaikenevat, niin Suomen kansa tarvitsee leipää ja huveja. - Minä en pysty viljelemään enkä leipomaan leipää, mutta elokuvan minä pystyn sitten tarjoamaan, kun se aika koittaa."

Valtion filmitarkastamo lyhensi professorin ja Kallen juopottelukohtauksesta konjakin kaatamista seitsemisen sekuntia, ennen kuin hyväksyi elokuvan myös lapsille esitettäväksi. Myöhemmin elokuvaa on esitetty leikkaamattomana. Elokuvan ensiesityskierros alkoi samana päivänä kuin Suomi-Filmin uutuuden Kuollut mies vihastuu: Helsingissä, Jyväskylässä, Porissa, Tampereella, Turussa ja Riihimäellä molemmat uutuudet nähtiin yhtäaikaa. Teatteriesityskertojen mukaan laskien yleisömenestys Helsingissä oli vuoden keskitasoa, mutta jäi muissa suurimmissa kaupungeissa jonkin verran sen alapuolelle.

- Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Musiikki
1. Kevätvalssi
Säv. ja san. Heikki Aaltoila
1) Helsingin Teatteriorkesteri (off), kahteen kertaan, yht. 1' 55".
2) Ansa Ikonen, laulu ja Helsingin Teatteriorkesteri (off, radio), 2' 50".
Levytys:
Ansa Ikonen ja Helsingin Teatteriorkesteri; ääniraidan uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 4 - Levytyksiä vuosilta 1943-1945; Artie Music AMCD 1039, 2012.


2. "Operetti"
Säv. ja san. Heikki Aaltoila
1) Helsingin Teatteriorkesteri(off), 1' 15".
2) Es. Ansa Ikonen ja Usko Kantola sekä kuoro, laulu, ja Helsingin Teatteriorkesteri (playback), 1' 20".


3. "Sävelmä"
Säv. Heikki Aaltoila
Es. Ansa Ikonen, kitara (playback, kitara ja Helsingin Teatteriorkesteri), 1' 35".


4. Suvipilvet
Säv. Heikki Aaltoila, san. Aaro Hellaakoski
1) Es. Unto Salminen, piano (playback ja off, tunnistamaton pianisti), kahteen kertaan, yht. 1' 55".
2) Es. Unto Salminen, piano (playback, piano ja Helsingin Teatteriorkesteri),1' 55".
3) Es. Ansa Ikonen, laulu ja Unto Salminen, piano (playback, Helsingin Teatteriorkesterin säestys), 1' 35".
4) Helsingin Teatteriorkesteri (off), 0' 40".
Levytys:
Ansa Ikonen ja Helsingin Teatteriorkesteri; ääniraidan uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 4 - Levytyksiä vuosilta 1943-1945; Artie Music AMCD 1039, 2012.


5. Kuubalainen serenadi
Säv. Juhani Pohjanmies, san. Uuno Koskela
Es. Uuno Laakso, laulu ja kitara (playback, kitarasäestys), 1' 05".


6. Keväällä ("Nyt on Suomen suloin aika - -")
Säv. Gunnar Wennerberg, san. Irene Mendelin
Es. Aku Korhonen ja Uuno Laakso, laulu sekä Ansa Ikonen, kitara (playback, kitarasäestys), 0' 55".


7. Haukka
Säv. Heikki Aaltoila, san. Aaro Hellaakoski
1) Es. Ansa Ikonen, laulu ja piano (100 %), 0' 30".
2) Es. Ansa Ikonen, laulu ja Unto Salminen, piano (playback, pianosäestys), 1' 50".
3) Es. Ansa Ikonen, laulu ja Unto Salminen, piano (playback, Helsingin Teatteriorkesterin säestys), 2' 20".
Levytys:
Ansa Ikonen ja Helsingin Teatteriorkesteri; ääniraidan uudelleenjulkaisu cd-kokoelmalla Suomalainen elokuvamusiikki vol 4 - Levytyksiä vuosilta 1943-1945; Artie Music AMCD 1039, 2012.


8. Tango
Säv. Heikki Aaltoila
Helsingin Teatteriorkesteri (off), 3' 00".

Huomautuksia:
Kevätvalssi (nro 1:1) on elokuvan alkumusiikkina, Suvipilvet (nro 4:4) loppumusiikkina.

Unto Salminen tapailee uutta sävellystä pianolla (playback, tunnistamaton pianisti), 1' 45"; samantapaista improvisointia on myös kohdissa 4:1 ja 7:
1.

Kevätvalssi (nro 1:2), jonka aikana Ansa Ikonen on laulavinaan radiosta tulevan esityksensä mukana, jatkuu taustamusiikin aiheena, Helsingin Teatteriorkesteri (off), 2' 55".

"Operetin" (nro 2:2) aikana tanssitaan cancania.

Ture Junttu viheltelee kahteen kertaan (100 %), yht. 0' 30".

- Toim. Juha Seitajärvi Suomen kansallisfilmografia 3:n (1993) mukaan.
Tarkastustiedot
Tarkastuselin
VET
Ilmoitus
tarkastus
Tarkastusnumero
1908
Tarkastuspäivä
10.08.1944
Formaatti
35 mm
Pituus/leikattu
2700 m
Veroluokka
25 %
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
5
Muut tiedot
Leikkaukset: "IV os.: Juopottelukohtauksen konjakin kaataminen."
Tarkastusnumero
T-01908
Tarkastuspäivä
22.11.1994
Formaatti
video
Perustelut
Leikattu versio
Pituus/leikattu
94'46"
Ikäraja
S
Tarkastamolaji
Näytelmä 1
Osia
1
Tarkastuttaja
Europa Vision Oy
Ilmoitus
luokittelu
Tarkastuspäivä
17.04.2019
Kesto/leikattu
01:36:53
Ikäraja
S
Tekniset tiedot
Väri
mv
Ääni
mykkä, Aga-Baltic
Kuvasuhde
1,37:1
Kesto
99 min